EURAJOEN HISTORIA I

EURAJOEN HISTORIA I

ULLA HEINO JUKKA LUOTO

UNTO SALO

3. OSA

jen oli tämän jälkeen ryhdyttävä ratsukon tosiasialliseen varustamiseen. Vuo^{joen ar-} kistossa säilyneen tilityksen mukaan ^yhden rusthollin ostettavaksi tuli ^vuonna 1696

190 kuparitalarin ^{arvoiset varusteet. Sum-}

maan sisältyi varoja päällysvaatteiden os-

toon, aseisiin ja patruunavyöhön, kaulalii-

naan, housuihin ^ja takkiin ja pieniin eritte- lemättömiin tarvikkeisiin. Ratsumiehen oh itse hankittava lisäksi pari paitaa, pari suk- kia ja^kenkiä, sekä yömyssy.

1

Irjanteen ja Ravilan viittä rakuunaa var- ten oli ^varattava varusteiksi viisi paria laukkuja ja ^sukkia, kymmenen ^kaulalii- naa. viisi viestiliinaa, kymmenen hevosen- kenkää ja kaksikymmentä kenkänaulaa.

Näistä laukut ja hevosenkengät oli valmis-

tettava kruunun hyväksymien mallien mu- kaisesti. ^muut tarvikkeet rusthollari sai tehdä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tä-

män lisäksi ratsumiehillä tuli olla ^harjoi- tuksissa mukana kolme harjoituspistoolia.

karbiiniremmi, olkavyö, pari ^kannuksia, patruunavyö, viisi ^hattua, kolme ^takkia, viisi nahkaröijyä sekä viidet säämiskähan- sikkaat ja housut. Ratsumiehen itsensä oh

varattava mukaan kengät, paidat, yömys- syt jakammat.²

Halpaa ratsukon varustaminen ei ^ollut, eivätkä verohelpotukset vielä ensimmäisi- nä vuosina ^korvanneet todellisia ^kustan- nuksia. Kun ^maata kohtasi ^vuonna 1696 vielä paha kato. monen ratsutilallisen ^va-

rusteet eivät täyttäneet katselmuksessa kruunun asettamia vaatimuksia. ^Kuningas oli kuitenkin armollinen ^ja soi rustholleille anteeksi ne ^sakot, jotka oh langetettu ^kel- vottomien hevosten tuomisesta katselmuk- siin ja harjoituksiin.'

Eurajokelaiset ^{ja korkea} esivalta

Eurajoen talonpojat saivat muiden talon- poikien tavoin ^valita edustajansa valtiopäi- ville. Käytännössä tämä tapahtui ^{siten, et-}

tä pitäjäläiset nimesivät käräjillä mieleisen- sä miehen ja ^tämä oli aikanaan valitsemas- sa koko kihlakunnan yhteistä edustajaa.

Käräjäpöytäkirjoihin ei ^ole jäänyt merkin- töjä valittujen edusmiesten evästämisestä neuvoin ^{ja ohjein.} On kuitenkin ^ilmeistä, että niitä annettiin ja ^{että ne} tuotiin julki kihlakunnan yhteistä ^edustajaa valittaessa

ja että ne tulivat liitetyiksi myös koko ^kih- lakunnan rahvaanvalitukseen. Näin ^mene- tellen rahvas toi kuninkaan tietoon ^ne

asiat, joihinse halusi muutoksia ^{ja joitase} piti epäkohtina. Usein toistuvina valituk- sen aiheina olivat kyydityksiin ja erilaisiin veroihin liittyvät asiat. Eurajokelaisia pai-

noi erityisesti ^nokkavero, olivathan he ^ulvi- lalaisten ^ja euralaisten kanssa ainoita sitä koko läänissä maksavia talonpoikia. Vali- tuksissa käytettiin varsin värikästä ^kieltä, vaikeudet olivat kohtalokkaita, hätä valta-

vaa ja vääryydet huutavia.

1

Kuningas vastasi valtiopäiville tuotuihin valituksiin ^mutta ei antanut aina talonpoi- kia tyydyttäviä vastauksia, tyytyipä ^vain monesti korostamaan valtion ^etua ja talon- poikien velvollisuuksia veronalaisena rah- vaana. Täysin tuloksettomia valitukset ei- vät kuitenkaan ^olleet, vaan talonpojat sai-

vat tätä kautta tavoitteitaan toteutetuksi ^ja vääryyksiä poistetuiksi.

Eurajokelaiset olivat muiden talonpoi- kien tavoin myös vaalikelpoisia, eli heillä oli yhtä ^suuret mahdollisuudet ^tulla valtio- päivämieheksi kuin muillakin. 1600-luvul- la eurajokelainen talonpoika nimettiin ^kih- lakunnan edustajaksi kolme ^kertaa. Ensim-

mäisenä tehtävän sai hoitaakseen Lavikin nimismies Yrjänä Hannunpoika vuonna 1617. ^Yrjänä oli näin mukana valtiopäi-

villä, joille esiteltiin valtakunnan ensim- mäinen valtiopäiväjärjestys ^ja joillaKus-

taa II Aadolf tunnustautui säätyjen tah- don huomioon ottavaksi kuninkaaksi.

Toinen Eurajoelta valtiopäiville matkan-

nut talonpoika oli Tarvolan Isoperen isän- tä NiiloAntinpoika. Hän oli mukana ^vuo- den 1664 valtiopäivillä ja pääsi ^seuraa-

maan läheltä ylhäisaatelisen holhoojahal- lituksen vallankäyttöä. Vuoden 1682 val- tiopäiville läksi Eurajoelta Kirkonkylän Arvelan lampuoti Hannu Hannunpoika.

Hän oli ^säätynsä mukana rakentamassa kuninkaan itsevaltiutta ^ja saattoi kotiin palattuaan kertoilla ^tietoja peruutuksen edistymisestä jaaatelin vallan romahtami-

sesta.²

Valtiopäivät olivat talonpojille koko 1600-luvun alkupuoliskon ^{ja jonkin} aikaa vielä sen jälkeenkin pikemmin raskas vel- vollisuus kuin tärkeäksi koettu etuoikeus.

Niillä tehtiin talonpoikien mielestä enim- mäkseen vain huonoja päätöksiä, korotet- tiin veroja, säädettiin uusia rasituksia ^ja päätettiin vaikkapa väenottojen järjestämi-

sestä. Talonpojat eivät tämän vuoksi olleet

aina halukkaita lähettämään edusmiestään

matkaan, olihan heidän korvattava matkat ja oleskelu Tukholmassa. Ei ollutkaan har-

vinaista, että valtiopäiville valittu ^edustaja joutui Ulvilan Ruosniemen Sipi ^Mikonpo- jan tavoin peräämään rahojaan käräjien avulla; Sipi kovisteli eurajokelaisia vuoden 1652 kesäkäräjillä, valtiopäivillä hän oli ol- lut kihlakunnan edustajana jo vuonna

1650.³

Esivalta ei kutsunut talonpoikia aivan kaikille 1600-luvun alun valtiopäiville. ^Jos käsiteltävänä oli uuden ^veron asettaminen tai muun rasitteen määrääminen, tällöin ^ta-

lonpoikien ^suostumus oli hankittava ^{ja ta-} lonpojat kutsuttava muiden ^säätyjen rin- nalle. Esivalta ei ^{sen sijaan} piitannut val- voa edusmiehen ^{valintaa, vaan} otti vaikka- pa kihlakunnantuomarin tai kruununvou- din nimittämän miehen. Läänitysten ^halti-

jatpuolestaan eivät pitäneet suotavana, et- tä heidän lampuotinsa osallistuivat valtio- päivämiehen matkakulujen maksamiseen.

Niinpä kreivitär Kristina Brahe ^ja valta- neuvos Sten Bjelke kielsivät ehdottomasti lampuotejaan maksamasta ^Sipin karhua- mia matkarahoja.⁴

Talonpoikien asenteet alkoivat hiljalleen

muuttua 1600-luvun lopulla, ^ja mahdolli- suudesta osallistua valtiopäiville tuli oi-

keus, josta pidettiin tiukasti ^kiinni, alkoi- vatpa talonpojat esittää ^jovaatimuksia ^sää- dyn puhtaudestakin. ⁵ Näin he halusivat pi- tää talonpoikaisväestöön kuulumattomat miehet säädyn ulkopuolella. Käytännössä vaatimus ei toteutunut, vaan Ala-Satakun- nan kihlakunnan edustajana oli vuoden

1710 valtiopäivillä Eurajoen nimismies Henrik Elfving. ^Hän asui kyllä Kirkonky- län Astalan ^{tilalla, mutta} oli ^{saanut sen} ni-

menomaan nimismiehentaloksi eikä ollut missään tapauksessa ^{talonpoika vaan virka-}

mies.

Talonpojat eivät aina uskoneet valitse- miensa miesten ^{kykyyn ja haluun} toimia rahvaan yhteiseksi parhaaksi. ^{Erään eura-}

jokelaisen kerrotaankin solvanneen ^vuon- na 1699 Eurasta valittua valtiopäiväedusta- jaa väittämällä, ettei tällä ollut tietoa ^sen enempää kuin pahaisella rakilla. Solvaus toi eurajokelaisen maksettavaksi ^kolmen markan sakot.⁶

Talonpojat eivät suinkaan olleet ainoita Eurajoelta valtiopäivillä käyneitä; neljän edellä mainitun talonpoikaissäädyn jäse- nen lisäksi Eurajoelta oli edustajia myös pappissäädyssä. Gregorius ^{Hörnigk oli mu-}

kana vuoden 1660 valtiopäivillä, Andreas Pacchalenius vuoden 1697 ja Jakob Garvo- lius vuoden 1714 valtiopäivillä. ^Hörnigk kuoli kotimatkallaan, ja Garvolius ^oli vuonna 1714 paennut jo Ruotsin puolelle.

He eivät tämän vuoksi voineet eurajokelai- sille vaikutteitaan välittää ja tietojaan ker-

toa. Andreas Pacchalenius saattoi sitä ^vas- toin tuoda uutisia ^suoraan valtiopäiviltä ja pitää ^näin eurajokelaisia tapahtumien ta-

salla.⁷

Eurajokelaiset luottivat muun rahvaan tavoin vankkumatta hallitsijansa jalouteen ja oikeudenmukaisuuteen. Kaikki ^vääryys oli pahansuopien voutien tai "herrojen” ai- heuttamaa. Talonpoikaisella kansalla oli myös luja usko ^siihen, että viemällä kunin- kaalle oikeaa tietoa vääryydet saataisiin oi- kaistuiksi. He olivat ^tämän vuoksi valmiit kääntymään ^suoraan kuninkaan puoleen ja valittamaan vaikkapa Kainun Klemetti

Martinpojan tai Vuojoen Sipi Matinpojan tavoin linnaleirin raskaudesta tai ^anomaan veron alentamista katojen tai tulipalojen jälkeen. ^Kun Kuivalahden Tiivolan ^van- haisäntä päivätöitä koskevan riidan ^yh- teydessä äityi väittämään herrojen johta-

neen maan turmioon kuningatar Kristiinan alaikäisyyden aikana, hän lausui samalla julki luottamuksensa hallitsijaan ja syvän epäluulonsa ylhäisaatelin herroihin.^{8 Tämä} sama epäluulo näkyy Kaukomäen Tripun Martti-isännän kysymyksissä vuonna 1706.

Hän halusi näet tiedon ^siitä, minne loput-

tomat sotaverot oikein menivät. ^Hän epäi-

li, että nimismies pimitti veroja. Vaikka kysymysten katsottiin loukkaavan syvästi pitäjän nimismiehen ^kunniaa, Tripu pi- ti lujasti kiinni vakaumuksestaan ^ja intti olevansa oikeutettutietojen saantiin. Kärä-

jillä hän ei niitä kuitenkaan ^{saanut, vaan} asia siirrettiin. Seuraaviin ^{käräjiin mennes-} sä asia oli ilmeisesti jo unohdettu, koskapa

Tripu sen paremmin kuin nimismieskään eivät enää asiaan palanneet.⁹

Seurakuntaelämä

Emäseurakunta ja kappelit

Varhaisella keskiajalla syntynyt Eurajoen seurakunta ei muodostunut alueeltaan py- syväksi, eikä Lappi liittynyt lopultakaan sen kiinteäksi osaksi. Vanha yhteys jatkui tosin pitkään, kuuluihan Lappi vielä vuon-

na 1495 Eurajokeen sen anneksina, apu- seurakuntana. Vuoteen 1540 mennessä Lappi oli itsenäistynyt sikäli, että sillä oli jo oma pappi, kappalainen joka asui ni-

menomaan siellä, ei Eurajoella. Lappi oli kuitenkin edelleen Eurajoen kappeli ja osallistui ^sen kirkkoherran palkkaukseen, pappilan ja kirkon ylläpitoon. Kun ^maan kirkollista elämää alettiin 1620-luvun lopul- la järjestää entistä selvempiin ^muotoihin, yhtenä tämän toiminnan ^osana oli ^suurten emäseurakuntien jakaminen. Suomen piis- paksi nimitetty Isak Rothovius itsenäisti- kin ^muutaman vuoden aikana ^runsaat kak- sikymmentä seurakuntaa. Lappi oli yksi Rothoviuksen itsenäistämistä kappeleista;

siitä tuli seurakunta vuonna 1630.'

Eurajokelaiset eivät halunneet taipua ^so- vinnolla Lapin eroamiseen vaan ryhtyivät vaatimaan tilanteen palauttamista ennal- leen. Asiaa näytetään käsitellyn jonkinas- teisessa oikeusistuimessa jo vuoden 1635 aikana. Tästä ei ole kuitenkaan selviä jään- teitä; Vuojoen arkistossa säilyneessä asia- kirjaluettelossa mainitaan vain ^{ote vuo-} den 1635 päätöksestä. Otetta arkiston ni-

Eurajoen emäkirkko ja Irjanteen kappeli sijaitsivat suhteellisen lähellä toisiaan, saman joen varrella ja saman maantien toisiinsa yhdistäminä. Emäkirkko sijaitsi vain lähempänä rannikkoa ja keskemmällä pitäjän asutusta kuin Irjanne, jonka takamaat olivat enimmäkseen asumattomia. Irjanne oli tärkeä ka- tolisen ajan kirkollinen ^keskus, mutta siitä ei osin tämän ja osin sijaintiin liittyvien syiden vuoksi kehit- tynyt lopultakaan koko seurakunnan keskusta. Sillä ei ollut myöskään edellytyksiä muodostua oman kappeliseurakunnan keskukseksi. Eurajoen pohjoisten kylien yhtyminen Luvian kappeliksi oli sitä^vas- toin välttämättömyyden sanelemaa, sijaitsivathan ne pitkien ja hankalien taipaleiden takana ja kauka- na emäkirkosta. Valtionarkisto, Hannu Hannunpojan kartta 1650-luvulta.

teisiin ei kuitenkaan ole sidottu. Sen si- jaan arkistossa ^on toinen ^ote. Se ^on joulu- kuun ^alusta vuodelta 1636. Åke Totiin pal- velija Krister Eskilinpoika ja Tarvolan Matti Antinpoika olivat ^sen mukaan saapu-

neet Lapin käräjille ja vaatineet niillä La- pin liittämistä takaisin Eurajoen seurakun-

taan. He kertoivat Lapin olleen ikiajoista lähtien Eurajoen alaisuudessa ^ja osallistu- neen muiden mukana kirkon ylläpitoon ja papin palkkaukseen. Isak Rothovius oh kuitenkin katkaissut ^tämän vanhan yhtey- den ja antanut Lapille sen itsenäisyyden.

Lappilaiset olivat ^tämän jälkeen ^ilmaantu-

neet Eurajoen kirkolle ja repineet alas ^ne

osat pappilasta, joita he olivat vanhastaan pitäneet yllä, ja lakanneet maksamasta osaansa papin palkasta. Lappilaiset eivät missään tapauksessa halunneet palata ^enää Eurajoen yhteyteen. He eivät halunneet edes keskustella asiasta käräjillä vaan jätti- vät ratkaisun kaikkein armollisimman ku- ningattaren käsiin.²

Eurajoen kirkkoherra Johannes Wojola- nus kääntyi myös kuninkaallisen majestee- tin puoleen. Hän ^{anoi, että} Lappi liitettäi- siin jälleen Eurajoen alaisuuteen. Hän pe- rusteli pyyntöään viittaamalla Eurajoen

heikentyneisiin mahdollisuuksiin pitää yllä kirkkoa ja pappilaa. Kristiina-kuningatar totesi olevansa tietoinen ^siitä, että seura- kunnat olivat Suomen puolella kovin suu- ria, ja antoi tämän jälkeen täyden tukensa piispan pyrinnöille. Hän suostui vain pyy- tämään, että piispa harkitsisi vakavasti kirkkoherran esitystä, ^mutta ei halunnut

muutenvaikuttaa päätöksiin. Tämä merkit- si Wojolanuksen väistämätöntä tappiota ja Lapin peruuttamatonta eroamista Eura-

joen yhteydestä.³

Luvia mainitaan Eurajoen kappelina en- simmäisen kerran ^vuonna 1558. Lähteistä ei käy kuitenkaan ^ilmi, oliko kappelilla

myös oma pappi vai kävivätkö Eurajoen kirkkoherrat ja kappalaiset vain toimitta- massa siellä jumalanpalveluksia, ^suoritta-

massa kasteita, hautauksia ja vihkimisiä.

Kun Matthias Olain mainitaan ^saaneen vuonna 1569 ^verotta asuttavakseen ^{ja vil-}

jeltäväkseen Sittlahden vanhan kruunun- torpan, vaikuttaa todennäköiseltä, että Matthias toimi pääasiallisesti Luvian kap- palaisena. Lähteet mainitsevat hänet kui- tenkin säännöllisesti vain ^Eurajoen kappa- laiseksi.⁴

Toisaalta piispan tiedetään ^{antaneen lu-} vialaisille ^vuonna 1641 määräyksen ^oman pappilan rakentamisesta. Hänen mainitaan vapauttaneen luvialaiset samalla ^osasta näi- den vanhaa rakennusvelvollisuutta Eura-

joen pappilassa. Tämän perusteella ^näyt-

tää ilmeiseltä, ettei Sittlahdesta lopulta- kaan kehittynyt 1500-luvun puolella vielä vakituista pappilaa ^ja ettei Luvialla ^asunut aina kappalaisen ^viran haltijaa. Lähteet

saattavat jonkin satunnaisen kerran 1600- luvun alkupuoliskolla puhua Luvian kappa- laisesta. Kirkkoherra Gregorius Hörnigk viittaa 1650-luvun lopulla käytyjen ^kiisto-

jen aikana Luvian kappalaisen Martinus Magnin toimintaan. Maininta lienee ym- märrettävissä ^niin, että tämä muuten Eura- joenkappalaisena ^tunnettu mies kantoi eri- tyistä huolta juuri emäkirkosta etäällä ole-

vasta kulmakunnasta.⁵

Ensimmäisenä vakituisesti Luvialle ^ja Sittlahteen asettuikin ^{asumaan vasta Nico-} laus Escholenius. Hänet mainitaan henki- kirjoissa Sittlahden asukkaana säännöllises- ti vuodesta 1664 lähtien. Hänet oli kuiten- kin nimitetty vielä Eurajoen kappalaiseksi.

Nimenomaan Luvian kappalaisena virkaan nimitettiin ^vasta hänen seuraajansa Erik Liufstadius vuonna 1689.⁶

Emäkirkko

Keskiajan lähteissä puhutaan pelkästään Eurajoen seurakunnasta ja kirkkoherrasta.

Siellä oli varmasti myös ^{kirkko, mutta} esi- merkiksi sen sijainnista ei ^ole minkäänlai- sia tietoja. Myöhempien mainintojen pe- rusteella ^on vain oletettavissa, _{että se on}

sijainnut likipitäen samalla paikalla kuin nykyinenkin kirkko. Se oh rakennettu pie- nehkölle kumpareelle, eikä ^{se sijainnut ko-} vin paljon ympäristöään korkeammalla.

Kirkkomaa oli tämän vuoksi kauttaaltaan alavaa ja koko 1600-luvun ^ajan seurakun- nalle jatkuvia huolia aiheuttavaa: se vaati toistuvaa täyttämistä ja lukuisten hiekka-

ja kivikuormien paikalle vetämistä.

Kirkko tiedetään puusta rakennetuksi, mutta muuten sen ulkomuoto jää hämäräk- si. 1640-luvulla siellä tehtiin kuitenkin ^suu- ria korjauksia. Niitä ^varten ostettiin useita toltteja lautoja ja lankkuja sekä hankittiin Vuojoen tiilisalista pari tuhatta tiiltä. Pitä-

jäläisiltä olikin ^koottava ylimääräisiä mak- suja ^ne saatiin lopulta perityiksi vain käräjien arvovaltaan tukeutumalla.

1

korjaukset tulivat ajankohtaisiksi parin- kymmenen vuoden ^kuluttua, 1660-luvun alussa. Tuolloin ^tyydyttiin pienehköihin ja vähäisiä puu- sekä tervamääriä kysyviin korjauksiin.²

Korjaukset saattoivat kuitenkin vain ^vii- vyttää kirkon lopullista rapistumista ja siir- tää suurten ratkaisujen ^teon vuosisadan ^lo- pulle. Eurajoella vuonna 1691 käynyt piis- pa Johannes Gezelius merkityttikin ^tarkas- tuspöytäkirjaan ^kohdan, jossa tähdennet- tiin täysin uuden kirkon pikaisen rakenta- misen välttämättömyyttä. Seurakuntalaiset olivat asiasta ^samaa mieltä jaryhtyivät ^pie-

nen miettimisen jälkeen toimiin. Vuonna 1693 he anoivat esivallan apua, lähinnä ko- ko valtakunnan alueelta kerättävää koleh-

Eurajoen 1690-luvun puolivälissä rakennetun kirkon piirustukset. Huittislaisen Matti Sipinpo- jan rakentama kirkko oli yksinkertainen ja jyrk- käkattoinen pitkäkirkko. Siinä ei ollut tornia,

sen ikkunat olivat pienet ja nelikulmaiset. Kirk- kosaliin päästiin etelä- ja länsiseiniin sijoitetuista ovista. Kirkon sakasti oli suhteellisen suuri jaki- vestä kirkon pohjoisseinälle muurattu. Sakasti lienee peräisin paikalla aikaisemmin sijainneesta kirkosta. Kuva Heikki Klemetin kirjasta Suoma- laisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla.

tia. He saivat esitykselleen Ala-Satakun- nan rahvaan tuen ja anomuksensa näin kihlakunnan yhteisen valituksen osaksi.

Esitys tuotti toivotun tuloksen, ja eura- jokelaiset saattoivat ryhtyä rakennusmesta- rin etsintään. He eivät kuitenkaan katso-

neet pelkän kolehdin ^tuoton keventävän riittävästi rakennustöiden pienelle seura- kunnalle aiheuttamaa taakkaa vaan kään-

Eurajoen alttarikaappi

Eurajoen kirkkoa katolisella keskiajalla koristaneesta alttaritaulusta ^on säilynyt vain keskimmäi- nen osa. Se on 1,9 metrin levyinen ja korkuinen. Sen veistoksissa ^on kuvattuina Jeesus-lapsi, Neitsyt ^Maria, Josef ^{ja juurisyntynyttä} lasta kunnioittamaan saapuneet Itämaiden kuninkaat.

Kunkin kuninkaan takana onpalvelija. Kuninkaat on kuvattu ikäjärjestyksessä, vanhin ja huol-

ten leimaama polvistuu ensinnä Jeesuksen eteen, keskimmäinen kurottaa kättään kohti taivaalle syttynyttä uutta tähteä ja kolmas on kääntynyt hieman poispäin. Kaapin yläreunaa koristavat baldakiinit ja alaosaa neljään ^osaan jaettu koristelista. Kussakin ^{osassa on} keskellä lehdykkä ja tässä kasvot, kolme ensimmäistä esittää pyhimyksiä ja viimeisin kruunupäistä kuningasta.

Kaappi jasen veistokset oli maalattu kullalla, hopealla, kirkkaalla sinisellä ja vihreällä. Neitsyt Maria istuu kultaiseen ja sinivuoriseen viittaan pukeutuneena. Hänen hameensa oli hopeinen.

Vanhimman kuninkaan ^viitta oli vuorattu kärpännahalla ja hänen ^vaatteensa olivat vihreät. Toi- sen kuninkaan lyhyt ^viitta oli niin ikään kultainen javaatteet vihreät ja sinivuoriset. Nuorin ku- ningas oli pukeutunut kultaan ja hopeaan. Tausta oli kullattu ja^kuvioton, pyhimysrenkaat oli vain maalattu Josefin ja Marian päiden päälle.

Eurajoen alttarikaappi oli kullan ja hopeankimmaltavana vaikuttava näky. Neitsyt Maria on ku-

vattu perinnäiseen lyypekkiläiseen tapaan, mutta muut hahmot ovat jokseenkin kulmikkaita.

Veistoksissa ^on kuitenkin pyritty realismiin ja^etäännytty gotiikan käyttämistä muodoista. Altta- rikaappi ^on ajoitettu 1440- ja viimeistään 1450-luvulla tehdyksi. Sen veistäjät ovat tuntematto- mia. Siinä ^on havaittavissa joidenkin koti- ja ulkomaisten alttarikaappien vaikutuksia mutta te-

kijää näiden yhtäläisyyksien avulla ei olepystytty jäljittämään.

Lähteet: Meinander: Medeltida altarskåp och träsniderier i Finlands kyrkor, Nordman: Medelti- da skulptur i Finland.

tyivät lopulta myös kreivi Axel Wachtmeis- terin puoleen ja pyysivät tältä jonkinlaista tukea. Kirjeen kirjoittamisen he jättivät kirkkoherra Pacchaleniuksen huoleksi. Tä- mä kuvaili värikkäästi vanhan kirkon keh- noa tilaa, tähdensi uuden pikaisen rakenta- misen välttämättömyyttä jatoi julki seura- kuntalaisten kiitollisuuden korkeasyntyistä

ja anteliasta herraa kohtaan. Pacchalenius ja seurakunta ^jättivät avustuksen suuruu- den ja muodon kokonaan armollisen her- ran harkinnan ^varaan. Kirjeeseen liitettiin vain kohta, jossa todettiin, ettei kirkossa ollut edes ainoatakaan ehjää ja käyttökel- poista messukasukkaa. Varsinaisiin raken- nuskustannuksiin eurajokelaiset eivät näin ollen näytä kreiviltä apua odottaneen.³

Uuden kirkon rakentaminen pääsi koleh- din myöntämisen jälkeenripeään käyntiin.

Vuoden 1694 alkupuoliskolla eurajokelai-

set saattoivat jo palkata töiden johtajaksi huittislaisen rakennusmestarin. Matti Sipin- pojan. Valmiiksi kirkko saatiin syksyyn

1697 mennessä. Piispa pani kiitoksella ^mer- kille eurajokelaisten ripeyden. ^Hän totesi

samalla, ettei herrasväki osallistunut lahjoi- tuksin kirkon rakentamiseen ^ja että se oli tämän vuoksi velvollinen osallistumaankir- kon ylläpidosta aiheutuviin kustannuksiin.⁵

Eurajokelaisten ilo uudesta kirkosta jäi lyhytaikaiseksi. Jo ^muutaman vuoden ku- luttua kävi ^{ilmi, että} Matti Sipinpoika oli tehnyt työnsä huolimattomasti. Kirkon kat-

to oli täysin ^kelvoton ja niin ^{harva, että} seurakuntalaisilla ei rovastin kertoman ^mu- kaan ollut sadesäällä kirkossa minkäänlais-

ta suojaa. Pahinta ^{oli, että} sadevedet ja^su- lava lumi lahottivat kirkon välikattoa ^ja seiniä. Eurajokelaiset haastoivat Matin kä- räjien kuultavaksi. Tämä myönsi avoimesti virheensä ^{mutta totesi, että ne} olivat osin eurajokelaisten itsensä aiheuttamia. Nämä eivät näet olleet ^antaneet hänen avukseen

työmiehiä, eivät liioin maksaneet sovittua kahden riksin päiväpalkkaa. Jos pitäjäläi-

set nyt antaisivat miehet ja maksaisivat puuttuvan palkan, Matti oli valmis paik- kaamaan laiminlyöntinsä ja korjaamaan veden tekemät vahingot.⁵

Eurajokelaiset taipuivat Matin ^asetta- miin ehtoihin, Matti puolestaan täytti lu- pauksensa ja tiivisti vuotavan katon. Kun piispa seuraavan kerran saapui Eurajoelle, hän totesi asian ^{mutta toivoi,} että seura- kunta jatkaisi alkamallaan ^tiellä, hankkisi maalia jamaalauttaisi ^kirkon seinät ja kuo- rin helmenharmaiksi.⁶

Kirkkoon liittyi 1600-luvun alussa myös kivinen sakasti. Se oli 1660-luvulla kuiten- kin niin pahoin rapistunut, että varkaat pääsivät sen ^ovesta sisään miten ja koska vain halusivat ^jasaattoivat ryövätä niin kir- kon viinit kuin kirkonkassan varatkin. Piis- pa Terserus vaatikin tammikuussa 1660 ^sa- kastin muurien välitöntä korjaamista. Hän antoi rivien välistä ymmärtää, että työ olisi hänen mielestään herrasväen tehtävä. Jos tämä ei täyttäisi velvollisuuttaan, talonpoi- kien olisi itse pikimmiten ryhdyttävä toi- miin jakannettava kaikki kustannukset ^yk- sinään. Piispan toivomukset täyttyivät sikä- li. että sakasti tuli korjatuksi. Herrasväki ei hänen vihjettään kuitenkaan noudatta-

nut vaan jätti työt kokonaan talonpoikien huoleksi. Korjaus tuli suhteellisen kalliik-

si, olihan pelkästään muurarille maksetta- va 110 kuparitalarin palkka.⁷

Kirkon ulkopuolella sijaitsi myös kellota- puli. Siinä oli ^vuonna 1639 toimitetun in- ventoinnin mukaan kaksi ^kelloa; iso japie- ni. 1700-luvun alussa piispa esitti ^eurajoke- laisille uuden kellon ostamista. ^Tämän li- säksi hän ehdotti tapulin ^katon nopeaa paanuttamista ^ja tapulin saattamista muil- takin osiltaan hyvään kuntoon. Tällä ker- ralla eurajokelaiset eivät noudattaneet piis-

Kirkon irtaimisto inventoitiin helmikuun 9. päi- vänä 1639. Sen koristuksista mainitaan kaksi ho- peista mutta kullattua kalkkia ja pateenia. Luet- teloon merkittiin lisäksi joukko messuvaatteita, alttariliina sekä saarnatuolin punainen kate, joukko kupariastioita, tinapullo ja alttarin kupa- riset kynttilänjalat. Muita koristeita kirkosta ei

lueteltu.

pan ohjetta, eikä tapulia ehditty ennen isonvihan Eurajoelle ulottumista kattaa tai korjata.⁸

Entäpä sitten kirkon kalustus? Vanhim- massa eli vuonna 1639 laaditussa inventaa- riluettelossa ei mainita laisinkaan kiinteitä kalusteita, ei myöskään alttaritaulua. Lue- tellun irtaimiston ^joukossa ei ole ^pyhi- mystenkuvia eikä muitakaan katoliseen ai- kaan viittaavia esineitä. Kirkko vaikuttaa karulta. Sen ainoita koristeita olivat pari ehtoolliskalkkia näistä toinen oli kullat-

tu jatoinen hopeinen sekä kaksi alttari-

vaatetta ja kuparinen kynttelikkö. Kreivi-

tär Kristina Brahe oli lahjoittanut kirk- koon punaisella ja kullalla ^{kirjotun kasu-} kan ja alttarivaatteen. Aatelisen herras- väen vaakunoita kirkossa ei näytä ^olleen, eikä herrasväki liioin lahjoittanut sinne ^ko- measti koristeltua saarnatuolia.⁹

Seurakuntalaiset muistivat ^kirkkoa erilai- sin lahjoituksin. Kirkkoherra Wojolanus luovutti kirkon kaunistukseksi tinaisen kas- temaljan, Kirkonkylässä asuva Hannu ^Pe- kanpoika pellavaisen messupaidan, Kaari- na Erkintytär luostaripellavasta valmiste- tuksi ilmoitetun ^ja punaisin ja valkoisin silkkiompeluksin kirjotun ja kantatun sekä sinisin silkkinyörein koristellun kalkkivaat-

teen. Susanna Matintyttären kerrotaan lah- joittaneen 12 kyynärän alttarivaatteen ^ja Erik Evardsson messinkisen kynttelikön.

Lavilan ^vouti luovutti ^{kirkkoon täydet ja} neljännestunnit näyttävän tiimalasin ja juh-

listi näin vuoden 1652 joulujuhlaa. Kol- mea ^vuotta myöhemmin samainen vouti lahjoitti ^kirkkoon lasi-ikkunan. Se ^asetet- tiin lehterien yläpuolelle. Komeimman ^ko- risteensa kirkko sai helmikuussa ^{1672, kun} nimismies Niilo Antinpoika Lindberg toi paikalle 150 kuparitalaria ^maksaneen kynt- tiläkruunun. Tässä ei ollut kyse sulasta ^lah-

jasta. Lindberg oh päinvastoin ^{saanut ra-} kentaa kirkon kuoriin hirsisen haudan ^ja maksoi tämän hyvitykseksi seurakunnalle

100 talaria.¹⁰

Kirkkoa oli 1640-luvulla kaunisteltu myös maalauksin. Tilien niukoista mainin- noista ei kuitenkaan ^{käy selville, oliko ky-} seessä seinien maalaaminen vai pelkästään vaikkapa kuorin tai saarnatuolin kaunista-

minen. Kirkkoon oli ^vuonna 1646 raken-

nettu Kainun Heikki Rekolta ostetuista lankuista myös erityinen morsiuspenkki."

Irjanteen kappeli

Irjanteen keskiaikainen Pyhälle Pietarille pyhitetty kappeli kesti uskonpuhdistuksen mullistukset ^ja kokosi talonpojat vanhaan tapaan edelleen jumalanpalveluksiin. Varo-

ja kappelin korjauksiin ei kuitenkaan ^näy- tetä käytetyn, koskapa se mainitaan 1640-

luvun alussa perin ränsistyneeksi. Uusi ai- ka ja kartanon rakentaminen Irjanteelle olikin koitua kappelin tuhoksi. Kartanon vouti sai ^näet Tukholmasta yksiselitteisen käskyn hävittää kappeli ja rakentaa ^sen tontille uusi uljas kartano. Tuomiokapituli ja piispa olivat hekin kappelin hävittämi- sen kannalla. ^Tämä oudolta vaikuttava asenne saattaa hyvinkin liittyä kappelin maineeseen eräänlaisena ihmekirkkona.

Puhdasoppinen luterilaisuus näki todennä- köisesti tässä tilaisuuden katolisen ajan kä- sitysten kitkemiseen ja ^kansan johtami- seen puhtaan opin kuulijaksi emäkirk- koon.

Voudin tottelemattomuus pelasti kappe- lin. Olivat Klaus Henrikinpojan todelliset vaikuttimet sitten mitkä ^tahansa, isäntänsä hän ^joka tapauksessa sai taivutelluksi ^ta- loudellisiin tosiseikkoihin vetoamalla,

osoittamalla kartanon päärakennukselle Mullilan puolelta paremman paikan. Läh- teissä ei ole suoranaisia merkintöjä ^siitä, miten ympäristön talonpojat kappelinsa hä- vittämisaikeisiin suhtautuivat ja miten mielsivät kappelin pelastumiseen liittyvät seikat. Heidän tiedetään vain käyneen ah- kerasti paikalla aina kun siellä järjestettiin

jumalanpalveluksia ja osoittaneen ^suurta uhrimieltä kappelin kunnostamiseksi ja yl- läpitämiseksi. On näet huomattava, että Eurajoen kirkonkassasta ei ^Irjanteen kap- pelin korjauksiin varoja osoitettu. Kappe- lin ylläpito oli kokonaan talonpoikien oma- ehtoisen toiminnan ^varassa, eivätkä kappe-

lissa käyvät vapautuneet edes emäkirkon rasitteista. Näihin heidän oh osallistuttava muiden rinnalla. ^Tämä uhrautuvuus ja us- kollisuus ymmärrettiin 1700-luvun alussa

jo rikkaudeksi. Kirkkoherra Pacchalenius suosittelikin vuoden 1702 piispantarkastuk- sen aikana kappelin säilyttämistä jasen pi- kaista korjaamista. Varoja kirkkoherra ei tarkoitukseen kuitenkaan ehdottanut varat-

tavaksi. 1

Irjanteen kappeli säilytti koko 1600- luvun ajan maineensa. Niinpä vielä 1700- luvun alussa ^uskottiin, että kappelin uhri- arkkuun pannut rahat saattoivat parantaa

piinallisimmankin päänsäryn. Kappelin säi- lyminen sai kansan muistikuvissa täysin sen maineen mukaisia piirteitä: tapaus seli- tettiin ihmeeksi. Tämä näkyy hyvin kerto- muksessa Sjundebyn kartanon isännästä kreivi jaritari Totista^2:

Entisenä Ruotsin vallan aikana hallitsi Eura- joen Sjundebyn kartanoa mahtava ritari Tott. Melkein koko Eurajoki ja ^osa Euran- kin pitäjää maksoi hänelle veronsa. Liki kreivin kartanoa oli kirkko, vähäksi kirkoksi kutsuttu se seisoo vielä tänäkin päivänä samassa paikassa. Kreivi vihasi kovin tätä vähää kirkkoa. Niinpä hän kasasi penkit yh- teen ja ajoi koko kirkon täyteen karjanre- hua. Mutta mitä tapahtuikaan? Kaikki krei- vin pellot lakkasivat kasvamasta, ja peltojen veräjät aukenivat itsestään joka yö. Itse kreivi Tott heräsi joka ikinen ^aamu kirkosta pahnain päältä, vaikka oli illalla sänkyynsä maata laittanut.

Ei siis auttanut kuin panna kirkko taas täyteen kuntoon. Kreivi oli myös erittäin hy- vä ystävä seurakunnan papin kanssa. Tämä pappi puolestaan oli erinomaisen laiska mies eikä olisi viitsinyt kovin usein kirkossa käy- dä. Pappilan ja ison kirkon vierellä oli krei- ville kuulumaton tila. Kun kreivi oli taas kerran pappilassa vieraisilla, hän lähetti tä- hän taloon sanan, että aikoi tulla huomenis- sa kirjoittamaan talon itselleen. Talon^emän- tä oli kuitenkin suuri noita. Hän sanoi tie-

don saatuaan: ”Kreivi Tott ei kirjoita huo- menna enää mitään tässä maailmassa”.

Illansuussa kreivin suusta janenästä alkoi juosta verta niin, että kreivi vuoti lyhyessä ajassa täysin kuiviin. Siihen paikkaan kuoli koko kreivi. Ruumis vietiin yöksi pappilan aittaan. Piiat pesivät kamarin lattialta veren ja läksivät kantamaan sitä saavilla läheiselle kirkkomaalle. Noin kuusi kyynärää pappilas- ta kirkolle päin oli tien vieressä suuri kivi.

Sen kohdalle saavuttuaan piiat olivat joutu- neet levähtämään jo kaksi kertaa. Kun ne

laskivat saavin jälleen maahan, he eivät enää saaneet sitä millään keinolla takaisin ylös nostetuksi. Niinpä heidän täytyi kaataa veri kiven juurelle. Tästä syystä kiveä ^on sit- temmin kutsuttu Ristikiveksi.

Kreivin ruumis pantiin arkkuun. Mutta kun ^se piti sunnuntainasiunata, aitassa ei ol- lut ^sen paremmin arkkua kuin ruumista- kaan. Arkku löydettiin myöhemmin Pietari- nimiseltä luodolta Luvian edustalta. Kreivin ruumis oli sen sijaan hävinnyt tietymättö- miin.

Kertomus sotkee toisiinsa marsalkka Åke Totiin jahänen kreiviksi korotetun poikan- sa, liittää pojan aikaiset pahat teot isän syntien joukkoon,mutta antaa samalla viit- teitä turvattomuudesta, jota eurajokelaiset läänityskaudella tunsivat. Irjanteen kappe- li ja sen mahtava suojelupyhimys olivat kuitenkin heidän ^tukenaan, Pietari oli mahtavaa kreiviä voimakkaampi ja vei ^lo- pulta tämän ruumiinkin.

Kirkkomaa

Kirkkomaa ^esiintyy lähteissä ^tavan takaa.

Sen laajuudesta ja muodosta ei kuitenkaan ole edes viitteitä. Vuoden 1660 piispantar- kastuksen yhteydessä Johannes Terserus vain määrää eurajokelaiset rakentamaan kirkkomaan ympärille kiviaidan ja suojaa- maan sen näin entistä paremmin. Muuriin

oli myös hankittava puiset portit ^estämään

sikojen ja muiden elikoiden pääsy kirkko- maalle.¹ Myöhemmin piispa jatuomiokapi- tuli huolehtivat kirkkomaan täyttämisestä sannalla. Tämä johtui kirkon ympäristön alavuudesta.²

Eurajokelaiset käyttivät kirkkomaataan myös hautausmaana. 1600-luvun lopulla kirkkomaahan hautaaminen olikin yleistä.

Niinpä ^kun vuosina 1670—1686 ^kuoli 104 eurajokelaista, näistä 73 haudattiin kirkko-

maahan. Kirkkoon haudattiin 24 vainajaa.

Huhdan ja Irjanteen, ^Mullilan ja Kainun kylät käyttivät hautapaikkana tämän lisäk-

si Irjanteen kappelia. Sen sisään siunattiin viimeiseen lepoon kolme vainajaa, kirkko- maahan laskettiin neljä vainajaa.^l

Kirkkoon hautaaminen yleistyi uskon- puhdistuskauden jälkeen, ja kirkon katsot- tiin suojaavan vainajan levon rauhallista

jatkumista paremmin kuin pelkän kirkko- maalle kaivetun tai rakennetun haudan.

Kirkko oli ^myös arvostetumpi hautapaikka kuin ^kirkkomaa, ja jokaisen aatelisen ja papin tuli tämän vuoksi tulla kirkkoon ja mieluiten kuoriin haudatuksi. Talonpojat puolestaan hankkivat hautapaikan kirkos-

ta, mikäli heidän varansa suinkin sen salli-

vat. On näet huomattava, että jos seura- kuntalainen halusi hankkia itselleen suku-

haudan, hänen oli maksettava tästä huo- mattava summa kirkonkassaan. Nimismies Niilo Antinpojan 1670-luvulla rakennutta- ma hirsihauta oh kirkontilien merkintöjen mukaan 150 talarin arvoinen. Hauta oh to-

sin kuorissa ja näin kaikkein arvokkaim- malla paikalla, mutta hinta oli ^tästä huoli-

matta korkea.

Kirkkoon haudatuksi haluavan ei toki tarvinnut ^ostaa itselleen sukuhautaa. Hän saattoi päinvastoin lunastaa paikan vain it- selleen jatulla haudatuksi jonnekinkuorin ulkopuolelle, vaikkapa kirkon eteishuonee- seen tai kirkkosalin lattian ja lehterien al-

Åke Totiin ja hänen ensimmäisen vaimonsa ^Sigrid Bjelken muistopatsas Turun tuomiokirkossa. ^Åke Tott haudattiin komein menoin tuomiokirkon keskiaikaisen Pyhän Laurin kappelin kryptaan syys- kuun 29. päivänä vuonna 1640. Hänen leskensä Kristina Brahe antoi Peter Schulzin tehtäväksi muis- tomerkin veistämisen. Se valmistui vuonna 1678. Museoviraston kuva-arkisto.

le. Tällaisissa tapauksissa hänen tai hänen omaistensa oli maksettava kirkonkassaan kolmen talarin ^korvaus. Mikäli taas joku tuli haudatuksi jo lunastettuun sukuhau-

taan, omaisten oli Kuivalahden Matti Ma- tinpoika Tiivolan perillisten tavoin makset-

tava haudan avaamisesta talarin ja 16 ^äy- rin palkkio.⁴

Kirkkomaahan tulivat haudatuiksi ^seura- kunnan köyhimmät. Heidän ei edellytetty maksavan hautapaikastaan. 1700-luvun alussa eurajokelaiset esittivät kuitenkin multarahojen kokoamista myös kirkkomaa- han haudattavilta. Piispa jatuomiokapituli eivät ^suostuneet heidän esitykseensä, kos- ka "näin ei ole ollut tapana tehdä". Näi- den kirkkomaahan haudattujen omaisilta kerättiinkin maksu pelkästään paarivaat-

teen käytöstä. Se oli tavallisesti 8 äyriä.

Jotkut seurakuntalaiset eivät halunneet maksaa tätäkään vaan ottivat ^{kotoa mu-} kaansa oman ^vaatteen ja käyttivät sitä etenkin lapsia siunatessa ja^{hautaan saatet-}

taessa. Piispa totesi seurakunnan paarivaat-

teen kuitenkin ^{niin halvaksi,} ettei tällaisia omia vaatteita olisi syytä käyttää ja hyväk- syä käytettäväksi.⁵

Vainajat pidettiin joissakin tapauksissa kirkossa hautaamista edeltävän jumalan- palveluksen ajan. Eurajoella edellä mainit- tuina vuosina haudatuista seurakuntalaisis-

ta tuotiin näin muun seurakunnan yhtey-

teen jumalanpalveluksen ajaksi kymmenen vainajaa; heistä kahdeksan tuli haudatuksi kirkkomaahan, kaksi kirkon lattian alle.⁶

Pappila

Seurakunnan oli ^varattava kirkkoherral- leen asunto ja annettava tämän lisäksi pel- lot viljeltäviksi, niityt heinän korjaamisek- si ja osuudet ^metsiin, kalavesiin, myllyn-

paikkoihin ja laitumiin. Kirkkoherralle oh näin osoitettava asuttavaksi ja elettäväksi kokonainen tila. Kirkkoherran tuli periaat-

teessa hoitaa pappilaa tunnollisesti, pitää niityt tuottavina, aidat kunnossa ^{ja ojat} avoimina. Hän ei kuitenkaan ^{joutunut vas-}

taamaan toimistaan seurakunnalle ^vaan tuomiokapitulille. Tämä tähdensikin kir- jeissään pappilan hyvän hoidon välttämät- tömyyttä, näin etenkin aikoina joinapappi- lassa ei ollut vakituista kirkkoherraa. Niin-

pä kun ^Eurajoen kirkkoherran virasta käy- tiin 1650-luvun lopulla pitkällistä ^kiistaa, piispa ja tuomiokapituli antoivat seurakun- nan kappalaisen huoleksi pappilan hoidon.

Tämän oli yhdessä kuudennusmiesten kans- sa huolehdittava peltojen asianmukaisesta muokkaamisesta ja kylvämisestä ja katsot-

tava, että paikat olivat kunnossa ^seuraa- van kirkkoherran tuloa varten. Kun kirk- koherra Hörnigkkuoli vuoden 1661 alussa

ja hänen leskelleen myönnettiin poikkeuk- selliset kaksi armovuotta, tuomiokapituli pani myöntymyksensä ehdoksi pappilan hy- vän hoidon. 1

Kovin tiukkaa tuomiokapitulin ^valvonta ei kuitenkaan ollut. Käytännössä ^se näyt- tää rajoittuneen edellä mainitun kaltaisiin kehotuksiin. Pappilan ^tuottavuusriippui tä- män vuoksi ^{ennen muuta} kirkkoherran

omasta mielenkiinnosta ja taidoista. Jos hän oli innostunut ja jos pappila oli riittä- vän suuri, hän pystyi nostamaan palkka-

etunsa huomattavan suuriksi pappilan

tuotto kun oli tavallaan täysin ylimääräis- tä. Seurakunnalta kirkkoherra sai ^saman palkan, hoiti hän pappilansa sitten hyvin

tai huonosti.

Jos kirkkoherra pyrki luomaan pappilas-

taan hyvän tilan, hän joutui helposti kah- nauksiin naapuriensa kanssa ja riitoihin milloin niityistä, milloin^taas koskiosuuksis-

ta, kalavesistä tai metsänkäytöstä. Maata-

lousinnostus saattoikin synnyttää seurakun- nan paimenen ja tämän paimennettavien välille kitkeriä riitoja ja johtaanämä tavan

takaa käräjiin selvittelemään kiistojaan tuomarin ^ja lautamiesten ^eteen. Tämä ei helpottanut kirkkoherran sielunhoitajan tehtävää. ^Eurajoella kirkkoherra Johannes Teet näyttää olleen innokkain pappilan

hoitaja. Hän rakensi myllyjä, harjoitti vil-

kasta purjehdusta, pyrki kasvattamaan kai- kin keinoin karjansa tuottavuutta ja val- misti omaan tarpeeseensa myös laivoja.

Tällainen aktiivisuus teki naapurit rauhat- tomiksi ja synnytti väitteitä papeille kuulu- mattomiin puuhiin ryhtymisestä. Asiaa ei helpottanut Teetin ja hänen Brita-rouvan- sa kärkkäys pitää puoliaan ja käydä kärä-

jiin etujaan ja oikeuksiaan ^valvomaan.

Pappila ei ollut kirkkoherran omaisuut-

ta. Hän ei ^saanut hävittää sen maita, vaih-

taa niittyjä tai jättää osaa maista vaikkapa perinnöksi pojilleen tai myötäjäisiksi tyttä- rilleen. Aina kirkkoherrat eivät ^tätä muis-

taneet. Gregorius Hörnigk joutui ^tämän vuoksi kääntymään kuninkaan puoleen.

Hän ^{väitti, että} hänen edeltäjänsä olivat pantein ja myötäjäisin vähentäneet ^tuntu- vasti pappilan ^{maita ja} vaikeuttaneet näin seuraajiensa elinmahdollisuuksia. Talonpo-

jat olivat kuitenkin haluttomia palautta- maan saamiaan maita. Kun kirkkoherra ei

saanut itsepäistä rahvasta ^muuten taivutel- luksi, hän pyysi kuninkaan tukea ja sai lu- pauksen asian tarkasta tutkinnasta. Sen suorittajaksi määrättiin Turun hovioikeus.

Mikäli ^{se havaitsi, että} kirkkoherran väit-

teet pitivät paikkansa, menetetyt maat oli pikimmiten palautettava pappilaan.²

Kirkkoherrat saattoivat tehdä muunkin- laisiapappilan maidenkäyttöä koskevia so-

pimuksia ja aiheuttaa näin hankaluuksia sekä itselleen ^että seuraajilleen. Johannes Wojolanus kertoi käräjillä vuonna 1644,

että hänen edeltäjänsä oli ^{antanut Åke} Tottille luvan pystyttää Tuomikarille pari ranta-aittaa. Lupaus koitui sikäli kohtalok- kaaksi, että herrasväki alkoi pian pitää luo-

toa omanaan. Kun Tottin maista syntyi 1640-luvun puolivälissä riitoja perillisten kesken, kirkkoherra käytti tilaisuutta hy- väkseen ja toi oikeuden kuultavaksi mie-

hiä, jotkatodistivat Tuomikarin olleen iki- ajoista pappilan omaisuutta.*Hyvämuistiset vanhukset saattoivat lisäksi ^{kertoa, että} amiraali Klaus Klaunpoika Uggla oli aika- naan ^saanut rakentaa Tuomikarille ensim- mäisen aitan ^{hän oli siirtänyt} aitan sin- ne Lavilan Äyräkarilta. Tuomikari puoles-

taan oli 1640-luvun alkupuoliskolla ^maatu-

nut kiinni Paskaluotoon. ^{Tämän saaren} pappila oli saanut korvaukseksi Orjansaa-

resta. Viimeksi mainitun taas kruunu oli ottanut hevoslaitumekseen ja ^antanut sen sittemmin herrasväen käyttöön. Herras- väellä ei sen sijaan ollut minkäänlaisia oikeuksia Tuomikariin eikä Paskaluotoon, kummatkin kuuluivat kiistatta pappilalle.³

Kirkkoherran tuli saada pappila valmii- na tilana. Siinä tuli maiden lisäksi olla tar-

peelliset rakennukset, tilat asumista jakar- jaa ^varten, ladot, aitat ja rehusuojat. Pap- pilaksi soveltuvan tilan tuli olla mahdolli- simman lähellä kirkkoa ja helposti ^saavu- tettavalla paikalla. ^Eurajoen pappilan il- moitetaan sijainneen ikiajoista lähtien Kir- konkylässä. Lähteistä ei tämän paremmin käy selville, milloin ja mikä tila pappilaksi varattiin. 1600-luvun alun veroluetteloiden mukaan kirkkoherra asui kuitenkin Tarvo- lassa.⁴ Miten tämä on selitettävissä? Ulot- tuiko pappilan syntyä 1700-luvun alussa mieliinsä palauttaneiden miesten muisti vain sadan vuoden taakse? Tiedot eivät ole pohjimmiltaan kuitenkaan ristiriitaisia.

Tarvota ja Kirkonkylä kuuluivat näet sa- maan jakokuntaan. ^Kun pappila sijaitsee

aivan kylien rajalla, se on ^saattanut kuu- lua 1600-luvun alussa pikemminkin Tarvo- laan kuin Kirkonkylään. Peltoja sillä joka tapauksessa oli osin Tarvolassa ja osin Kir- konkylässä. Kun samaan jakokuntaankuu- luivat vielä Vuojoki, Auvi ja Linnamaa, pappilan metsät ja sen niityt ja kalavedet olivat yhteisiä kaikkien näiden kylien kans- sa.⁵

Kun kruunun katsottiin luovuttaneen ti- lan pappilaksi ja kun kirkkoherran edelly- tettiin hoitavan sitä asianmukaisesti, talon- poikien osaksi lankesi rakennusten ^pystyt- täminen, korjaaminen ja ylläpitäminen.

Heidän tuli hoitaa velvoitteensa yhteisvoi- min. Eurajokelaiset olivat sopineet asian keskenään ^{niin, että} kukin kyläkunta sai vastuulleen tietyt rakennukset. He eivät kuitenkaan hoitaneet tehtäväänsä moitteit-

ta vaan vitkuttelivat ja antoivat pappilan olla pitkiä aikoja korjaamatta. Kirkkoher- ran olikin käännyttävä usein käräjien puo- leen ja pyydettävä näiden apua niskuroi- vien talonpoikien taivuttelemiseksi.

Tulokset eivät olleet kehuttavia. Vuon- na 1634 käräjät nimenomaisesti ^totesivat, että eurajokelaisten ^oli hetimmiten ryhdyt- tävä pappilan korjaamiseen. Koska oli epäiltävissä, että he turvautuisivat jälleen

tuttuun keinoon, viivyttelisivät ja käyttäisi- vät hyväkseen kirkkoherran virkaa hoita- van Martinus Magnin tietämättömyyttä tämä oli ollut kappalaisena vasta muuta- man vuoden ajan eikä ^tuntenut riittävästi paikallisia oloja ^—, käräjät edellyttivät, ^et- tä jokainen kyläkunta antaisi edustajansa kertoa, mitkä rakennukset se oh ^tottunut pitämään yllä. Määräyksen teho näyttää jääneen huonoksi, koskapa Johannes Wo- jolanus joutui heti kirkkoherran virkaan tultuaan pystyttämään pappilaan uuden asuinrakennuksen. Hän teetti paikalle omin varoin tuvan ja kamarin käsittävän

rakennuksen ja varusti ^sen tarpeellisin muurein ja kaapein. Tupaan hän hankki vielä pienet lasi-ikkunatkin. Koska seura- kuntalaiset eivät olleet valmiit korvaamaan hänen kulujaan, hän joutuihaastamaan nä- mä käräjiin ja vaatimaan näiltä siellä 120 kuparitalarin korvauksia.⁶

Eurajokelaisten asenteet säilyivät entisi- nä, jakirkkoherrat joutuivat jatkuvasti^tur-

vautumaan käräjien apuun. Vuonna 1640 Wojolanus kertoi rakennuttaneensa pappi-

laan ^riihen, savupirtin, aitan ja portin. Pi- täjäläiset eivät nytkään kiistäneet velvoit- teitaan vaan maksoivat kirkkoherralle ra- kennustöistä aiheutuneet kustannukset.⁷ Il- meisesti he katsoivat lopulta pääsevänsä tällä tavalla helpommalla, tulivathan töistä aiheutuvat käytännön ongelmat näin yksin- omaan kirkkoherran harteille.

Hyvä pappilan kunto ei tämänkään jäl- keen ollut. Kirkkoherra Wojolanus ei enää 1640-luvun puolella jaksanut ryhtyä korjaustöihin vaan alkoi vaatia pitäjäläisiä entistä aktiivisempaan toimintaan. ^Hän sai taakseen käräjien ^{tuen. Ne} kehottivat pitä-

jäläisiä korjaamaan pappilan pahimmat puutteet, ^mutta kehotus näyttää ^kaiku- neen jälleen kuuroille korville ja pappila olleen vuosikymmenen lopulla surkeassa kunnossa ja kaikin puolin rappiolla. ^Tuo- miokapituli oli asiasta hyvinkin tietoinen.

Se oli seurannut mielihyvälläkirkkoherrak- si valitun Gregorius Hörnigkin ponnistelu- ja ja totesi ^tämän kohentaneen merkittä- västi pappilan kuntoa. Kun Hörnigk ^kuoli, kapituli asettui juuri ^näihin ponnisteluihin vedoten tukemaan kahden armovuoden

myöntämistä hänen leskelleen.⁸

Pysyviä tuloksia Hörnigkin ^työstä ei ol- lut, vaan pappilan kunto oh 1660-luvun alussa jälleenkehno. Nyt eurajokelaiset ei- vät voineet enää välttyä korjausten tekemi- seltä. Huhtikuussa 1661 kirkon tilikirjaan

merkittiin yksiselitteisesti ^{muistiin, kenen} tuli pitää yllä mikin rakennus. ^{Huhdan, Ir-}

janteen ja Mullilan neljäntoista talonpojan huoleksi tuli näin mallaspirtin, pakarin, luhtikamarin ja keittiön viereisen aitan ra- kentaminen ja kunnostaminen. Kainun ^ja Kaukomäen kymmenen tilan oh pidettävä yllä pakaritupa ja lampola. Sydänmaan.

Tarvolan, Lutan ja Kaukonpielen osana oli ^kellarin, keittiön ^jarehuladon rakenta- minen. Kirkonkylä ja Auvi huolehtivat asuintuvasta ^ja porstuasta, Lapijoki, Ri- kantila ja Saari kahdesta kamarista ja kar- jasuojasta. ^{Hankkilan, Häväisten ja Koivu-} niemen talonpoikien edellytettiin rakenta- van ruoka-aitan ja suojan härille. Kuiva-

lahti, Linnamaa, Väkkärä, Taipale, Köyk- kä ^ja Karra pitivät yllä ^riihet ja luhdit ja Luvia tuvan jaaitan. Savupiiput pitäjä ^hoi- ti yhteisesti. Pappilaa ryhdyttiin samalla myös korjaamaan. Töiden valvonta ^annet- tiin Linnamaan Sipi Simonpojan huoleksi.¹¹

Kiistatta muistiin ^kirjatut sopimukset ei- vät tehneet korjauksiin ryhtymistä yhtään

aikaisempaa helpommaksi. Seurakuntalai-

set vitkuttelivat päinvastoin jatkuvasti. Kirk- koherra ^Teet joutui lopulta muurautta- maan itse pappilaan 1680-luvun alussa muurit; varat hän keräsi vanhaan tapaan käräjien avustuksella. Andreas Pacchale- nius puolestaan ^väitti, että eurajokelaiset olivat päästäneet pappilan niin huonoon

kuntoon, että se saattoi ^syttyä tuleen mil- loin tahansa ja palaa poroksi. Piispa kiin- nitti myös asiaan huomiota jakehotti eura- jokelaisia vakavasti ^vuonna 1699 uuden pappilan rakentamiseen. Koska pitäjä oli

vasta muutama vuosi takaisin rakennutta-

nut uuden ^kirkon, se ei luonnollisestikaan ryhtynyt piispan ^tahdon täyttämiseen.

Kirkkoherran kertoman mukaan ^rakennus- työt olivat vuoteen 1701 mennessä eden-

neet vain ^{sikäli, että} Kainun ja Kauko-

mäen asukkaat olivat tuoneet paikalle muutamia täysin kelvottomia ja jo valmiik- si lahoamisen alkuun päässeitä hirsiä.¹⁰

Kappalaisen puustelli

Kappalaisen palkkaetuihin eivät kuuluneet pellot eivätkä niityt, eipä edes vähäinen asumuskaan. Hänen oli joko turvaudutta- va kirkkoherran hyväntahtoisuuteen tai hankittava itse katto päänsä päälle. Hän saattoi vuokrata asumuksen talonpojilta,

ostaa itselleen tilan tai anoa asuttavakseen jotakuta seudun autiotilaa. Tila oli tämän jälkeenkappalaisen elin- tai hänen pitäjäs-

sä oloaikansa eräänlaisena pikkupappila-

na. Virkatalo se ei ^ollut, eivätkä talonpo- jat olleet velvollisia pitämään yllä sen ra- kennuksia.

Kappalaisen viran seuraava haltija ei välttämättä asettunut asumaan tai voinut

asettua samalle ^tilalle, eikä tilasta näin ^ke- hittynyt kappalaisen virkataloa. Joissakin tapauksissa näin saattoi kuitenkin käydä.

Niinpä kun Juhana ¹¹¹ soi armossaan Sitt- lahden kruununtorpan vuonna 1569 Matthias Olain asuttavaksi. torpasta kehittyi aikaa myöten Luvian virallinen pappila, sen kappalaisen puustelli. Torppa annettiin kuitenkin selkeästi Matthiakselle, ei Eurajoen kappalaisille. Viran ^seuraavat haltijat eivät Luvialla asuneet. Vasta kun Nicolaus Escholenius asettui vuonna 1664 Sittlahdelle, siitä tuli Luvian jasamalla ko- ko Eurajoen ensimmäinen kappalais- puustelli. Viralliset virkatalon oikeudet Sittlahti sai kuitenkin ^vasta 22.11.1687.

Siitä tuli samalla Luvian pappila, ja ^sen yl- läpito tuli luvialaisten velvollisuudeksi.¹

Tuomiokapituli ja piispa kiinnittivät 1690-luvulla seurakuntien huomion kappa- laisten asuinoloihin. Piispa mainitsi Eura-

joen vielä erityisesti pitäjänä, jonka ^oli mahdollisimman nopeasti ryhdyttävä asian- mukaisen puustellin järjestämiseen. Hän totesi, että seurakunnassa oli kaksi kappa- laista, mutta vain yksi puustelli, Sittlahti.

Kehotusta noudatettiin tällä kerralla ^no- peasti, ja jo 4.2.1696 maaherra saattoi määrätä Kaukomäen Juholan tilan kappa- laisen tulevaksi virkataloksi. Paikalla ^jär-

jestettiin toukokuun lopulla syyni. Tilan jestettiin toukokuun lopulla ^syyni. Tilan todettiin autioituneen raskaiden ^verojen seurauksena. Sen pellot olivat suurimmak- si osaksi kesannolla, syyskylvöjä oh vain kymmenen kapan verran eikä niistäkään ollut odotettavissa minkäänlaista ^satoa.

Kevätviljaa kappalainen oh itse ^ennättänyt kylvää ^muutaman tynnyrin verran. Niityt olivat kauttaaltaan metsittyneet, ja ojat umpeutuneet. Metsää oli kotitarpeiksi, ka- lavettä Panelianjärvellä ja myllyosuus Ir-

janteen koskella. Kappalaisen ^asuttavana

oli vain pieni javanha tupa. Tilalla oli ^tä- män lisäksi käyttökelpoinen ^{sauna, kivillä} ympäröity ^kellari, riihi ja käyttökelvoton ruoka-aitta. Kovin hyviä asumismahdolli-

suuksia tila eikappalaiselle tarjonnut. Hän joutui päinvastoin asumaan ja elämään monia naapureitaan ahtaammissa ja köy- hemmissä oloissa.²

Tila hyväksyttiin puutteineen virkatalok- si. Kirkkoherra Andreas Pacchalenius olisi tosin pitänyt Kirkonkylän ^Astalaa parem- pana vaihtoehtona. Sen ^{etuna oli} hyvä si-

jainti, olivathan kirkko ja pappila aivan sen lähellä. Kun se oli vuosikymmenien ajan ollut vielä nimismiehen asuinpaikkana, se oli käynyt kaikille tutuksi. Kaukomäki puolestaan oli kirkolta katsottuna syrjässä, ja siellä ^asuva pappismies huonosti saavutetta-

vissa. Kirkkoherran esitys jäi yksittäiseksi mielenilmaisuksi ja Juhola 1690-luvun lopulla Eurajoen kappalaisen virkataloksi.¹

Papisto

Papinvirkojen täyttö

Eurajoen talonpoikainen rahvas sai van- han perinteen mukaisesti valita katolisena aikana ja vielä pitkään uskonpuhdistuksen jälkeenkin itselleen mieleisensä papin.

Vuoden 1571 kirkkojärjestyksen mukaan papitta ^jääneen seurakunnan oh ensin käännyttävä rukouksin Jumalan puoleen ja pyydettävä Häneltä apua ^{ja neuvoa.} Tä- män jälkeen seurakunnan oh pohdittava, tunsiko se jonkin kelvollisen ehdokkaan.

Jos tällainen löytyi, seurakunnan oli kään- nyttävä piispan ja tuomiokapitulin puo- leen. lähetettävä ehdokas näiden kuulustel- tavaksi ja hyväksyttäväksi. Jos seurakunta ei ^tätä oikeuttaan käyttänyt, piispa saattoi lähettää paikalle kenet tahansa hyväksi katsomansa pappismiehen.

1

Pappi oli kuitenkin niin tärkeä ^henkilö, että voimistuva kruunu ja hiljalleen valtan- sa täyteyteen kohoava aateli eivät voineet mitenkään sallia ja hyväksyä, että yksin- kertainen rahvas olisi ^saanut päättää asias-

ta vapaasti. Kumpikin vanhaa perinnettä kaventamaan mielivä vaikuttaja halusi ^it-

selleen mahdollisimman ^{suuren sananval-} lan. Kuningas halusi palkita ^sotapapit hy- villä ^viroilla, aateli puolestaan suosi hovi- saarnaajiaan. Kun tuomiokapituli ja piispa pyrkivät myös säilyttämään valtansa javaa- limaan ^sen ohessa pappien ^tasoa, papinvir- kojen täyttö kävi hankalaksi. Seurakunta- laisten mielipide tahtoi ^tässä tilanteessa jäädä sivuseikaksi. Vuoden 1686 kirkkola- ki soi seurakuntalaisille vielä vaikutusmah- dollisuuksia: he saattoivat tehdä piispalle viiden tai kuuden kuukauden sisällä viran aukitulosta oman ehdotuksensa. Jos eh- dokkaat täyttivät tuomiokapitulin ^asetta-

mat kelpoisuusehdot, piispa nimesi jonkin seurakuntalaisten esittämistä miehistä. Jos