Lukukinkereillö 2O-luvulla j a sitii
sivuavaa muistelua
Uolat, Kannilankylä, Matikkalat ja
Kirkonkyl änkuj an varsi muodostivat yhden kinkeripiirin. Näiden kylien kes- keisissätaloissa kinkerit pidettiin
vuorovuosina.
Kinkerit sattuivat olemaan naapuri-
talossa v.
1927,jolloin olin
ala- koululainen.Kouluni oli
Löysälässä Korkeusmäessä, Ida Jaloselta vuok- ratussa kiinteistössä sinä aikana, kun alakoulua rakennettiin Kuninkaisten kansakoulun pihapiiriin. Opettaj a Anna Toivonen antoi mielihyvin luvan olla pois koulusta, vaikka olikin vähän epä-tavallista ikäiseni osallistuminen
kinkereille.Yläkansakoulun
puolella
opettajat sen sijaan kovasti kehottivat oppilaitalukisioille. Oli
mieluisaa osallistua isompien tavoinja oli
mukavaa saada ylimääräinen lomapäivä koulusta, kun talvellaoli
luntakin vallan mahdotto- masti. Lisäksi Pöyriälänkankaan suun- nastaKuninkaisiin
vastaantulevatpoj ankoltiaiset pommittivat meitä ala- koululaisia lumipalloilla ja tönivät sy-
viin
maantieojiinniin
ettei sieltä tah- tonut ylös päästä.Ei
siitäsilti
mitään traumoja jäänyt. Muuten koulutie oli hiljainen.Autoja ei
tarvinnut pelätä,niitä ei
kahden kouluvuoden aikanaliikkunut
kahtatai
kolmea enempää.Linja-autoliikennekin sillä tiellä alkoi vasta paljon myöhemmin. Sensijaan ilo
oli
suuri,jos
päästiin kappaleen mat- kaamylly- tai
tukkikuorman päällä.Polkupyörää ei ollut yhdelläkään kou- lulaisella.
Kinkeritalossa väkeä
oli
väenpirtin täydeltä. Lähes jokaisesta kinkeripiiriin asunnosta oltiin mukana. Pelättiin, ettäolisi
noloa,jos pappi
huomauttaisi poissa olosta.Oli
tietenkin muitakin syitä läsnäoloon.Papit, rovasti Gustaf Stenfors ja kap- palainen, pastori
Lauri
Jokinen,oli
noudettu aamulla hevoskyydillä taloon, jossa heitä
odotti
tukeva aamiainen.Lukusiaväki kahvitetti i n. Vieräan varai- set emännät ystävällisesti kehottivat siihen aikaan:
"Tehkää hyvin
ja
ottakaaja
tartteeny ottaa pytkyä ja kastaa kans".
(Mannelinin ensimmäistä pastorskaa Piispa
Juhana
Getzeliuksentoi-
mesta
lukukinkereitä kristinopin- taidon
kuulustelemiseksija
kansanlukutaidon
kohentamiseksialettiin pitää 1700-luvulla.
Seurakunnassajaettiin kinkeripiirit kyläkunnittain, ja kirkkolaki
velvoitti isännätja
pal- kolliset sekäkaikki lukutaitoikäiset
osallistumaan kinkereille.Alkoi pit-
kä perinne.Alakoululaisena
kinkereillä
Huittisissa lukusia-
eli kinkeripiirit kattoivat koko pitäjän. Kiviranta,
fufutoblstus
syntynyt
24
[ufufinfcri,tobistus
E.trE
F}.R r{
E
cA)
x
r.l
r
t\
F.R e
r
\J
S s
(!bb o R,
Vuosi
rg7
Y
naureskeltiin hänen kehottaessaan vie- raitaan: "Syökkä
nyt,
syökkä, mutta kylläpäs te syöttekin!")
Kylläisin
vatsoin virren veisuu voi-tiin
aloittaakello
kymmenen maissa.Rippikouluun pyrkivät j äivät aikuisten kanssa läksyjen kuulusteluun, jota kesti pitkälle iltapäivään asti. Pastori Joki- nen oli tunnelmantekijä, hän sai jänni- tyksen väreilemään
ja
osasi laukaista sen hauskasti. Hän myös luetti Raamat- tua niin, että se vaikutti sekä lukijaan että kuulijaan. Häiriöttä kinkerit sujui- vat. Edellisten vuosisatojen aikana an- karat papit kaitsivat täällä laumaansaHerran
nuhteeseenja
sivistykseen.Niinpä huittislaiset tunnettiin siivona väkenä,
joille
uskonnollisuus työnteon ohellaoli
ominaista.Isännän kamarissa
Kinkeriväen yhteisen alkuhartauden jälkeen kanttori Viktor Saarinen aloitti koululaisten läksyjen kuulustelun isän- nän kamarissa. Hän katseli tuimana sil- mälasiensa takaa
ja esitti
tärkeää.(Mahtoiko johtua vanhasta sanonnas-
ta "Papiksi
pääsee lukemalla, mutta kanttoriksi täytyy syntyä"?) Nuorim- pana jouduin ensimmäisenä kuuluste- luun. Viikkoj a kestänyt katekismuksenkäskyjen päähän
pänttääminenulkolukuna tuotti tuloksen: ristin lukuseteliin.
Raamatunhistoriasta Jaakobin perheen vaiheistaoli
opittu koulussa,ja
varsinkin Joosefin myy-Luth. väh. katk.
Kristinoppi
I
I I I I
415
i
I I
3t4
minen Egyptiin kosketti alakoululaista,
joskin
asian ydin, Jumalan tarkoitus, selvisi myöhemmin. Levottomat pojat koettelivat vähän kanttorin kärsivälli- syyttä,ja
siihen päähuomio taisi men- nä. (Saarisesta mukanvana miehenä oli paljon juttujaja
vitsejä siksikin, että hän kanttorin työnsä ohella monitoimi- miehenä leikkasi miesten hiuksiaja
raakasi partoja,hoiti
rokotuksia sekä puuhasteli monenmoista.)Kuulustelujen jälkeen kiirehdin ko-
tiin
näyttämään kinkeritodistustani.Lukusiapidot
Jo viikkoja aiemmin vanhemmat oli-
vat saaneet painetun
kutsun lukusiapäiville. Huittislaiset pidot oli- vat siihen aikaan mahtavia. Kutsuttujaoli
paljonja
aineellista hyvää tarjolla monen tunnin ajan. Lapset valvoivat kotona myöhään odottaessaan vanhem- piaan kyläkakkopusseineen kotiin.Talvi- ja jatkosodan aikana ja niiden
j älkeen kinkerit muuttuivat pienimuo- tbisemmiksi
ja erilaisiksi.
Sotaoli
uuvuttanutja väki
osaksi vaihtunut.Aluksi kaikesta oli puutetta. Korttiann- oksilla ei paljon
juhlittu.
Jos ylimää- räisen sikansatai
pitovasikanolisi teurastanut, vankilatuomio olisi
rapsahtanut elintarvikesäännöstelyn aikana.
Myöhemmin Yli-Matikkalassa
kinkereilläjoku
läsnä olleistavalitti
väen vähyyttä, kun ..1 lukemaan
oli
saa-l0 I|
ll
Luettl
7t8t9
punut vain vähäinen joukko "maan hil-
jaisia".
Mutta pastoriLauri
Jooseppi Jokinen (rovasti vuodesta 1954) sanoi juhlallisella äänellään: "Ei se lukumää-rä, vaan laaaaaatu ratkaisee!"
Perinteen
jatkuminen
Huittisissa kinkeriperinne on jatku-
nut
puuhakkaan piispa Getzeliuksenaj oista låihtien vaikkakin muuttuneena.
Kovien kuulustelujen sijaan on tullut enemmän keskustelua. Muuttunut on kaikki muukin, "koko elämän meno", ihmiset, tavat, Raamatun uudistettu
kieli,
katekismus Svebiliuksen aikai- sesta sekä virsien sanoitukset.Asian sisältö on pysynyt samana. Ja uudistusten myötä on pyritty ihmisten hengellisen elämän kohentumiseen.
Mirja
Hovi-t
9ttri (t) tn
913
I tr
t-
tr(Da+
trx Fa
F
AXv,
F>
1-+ori
!t
rD-l
Raam.
histor.
;-r -
F.
IF
;tl;'
t+lt'l
foAI
(D .J
I
I j
ll2
I I I II I
x x
r9 r9
25