Mustapuron kotipiha-ja kyläurheilun muistelua · DIGI

Mustapuron kotipiha- ja kyläurheilun muistelua

Piirin urheilukin Karstulassa vuonna 1938. Istumassa eturivissä toinen vasem­

malta on Kaarlo Viiru (isäni). Keskirivissä neljäs vasemmalta on Martti Latvala Kortejärveltä. Hänellä on päällään Kivan edustuspaita.

f M /W ieleeni on palautu- V / M /W nut lukemattomia

r kertoja Mustapu­

ron urheilutoimin­

ta, joka liittyy lapsuus- ja nuoruus­

vuosiini. Se on antanut elämälleni hyvän perustan, jolta on ollut hyvä ponnistaa maailmalla.

Urheilullinen ja elämän mahdol­

lisuuksiin uskova ote on ollut suu­

reksi avuksi elämäntaipaleellani. On ollut tärkeää oppia ponnistelemaan tavoitteen saavuttamiseksi. Samalla on saanut rohkeutta perehtyä uusiin asioihin ja tarttua vaativampiin teh­

täviin työelämässä että harrastusten parissa. Mustapurolla oppimani elä­

mäntapa on kasvanut suureksi voi­

mavarakseni. Olen saanut turvaver­

kon elämälleni, kun sisäistämiini asi­

oihin ja arvoihin on voinut luottaa.

Keskeisesti elämääni on vaikut­

tanut se, mitä olen saanut Musta- purolla kokea liikunnan ja urheilun parissa. Se on ollut tärkeä evästys, jonka merkitys on kasvanut vuosien myötä. Syntymäseudullani minuun on tarttunut urheilu kipinä, joka pa­

laa sielussani koko elämänkaareni ajan. Olen tästä iloinen ja kiitollinen.

On ollut onni varttua turvallisessa, liikunnallisessa ja virikkeellisessä maalaiskylässä, jossa aidolla urhei­

lulla oli suuri ja ihanteellinen merki­

tys. Tämän vuoksi urheiluharrastus ja järjestötyö liikuntakasvatuksen hyväksi ovat kulkeneet käsikädessä lapsuusvuosistani alkaen. Minulle on sopinut hyvin se, että en ole pel­

kästään urheillut, vaan olen tehnyt samanaikaisesti aina myös vapaaeh­

toista palvelutyötä urheiluelämäm­

me eri tehtävissä.

Mistä tämä valtava innostus ur­

heiluun on saanut alkuvoimansa?

Tätä olen pohtinut usein. Samalla olen yrittänyt selvittää niitä asioita, jotka tekivät Karstulan syrjäisestä kolkasta sellaisen, että siellä urhei­

luhenki vahvistui ja urheilu nousi harrastukseksi, joka koski jollakin tavalla lähes kaikkia kyläläisiä. Ur­

heilusta tuli kylän todellinen vah­

vuustekijä, jolla on ollut runsaasti myönteisiä vaikutuksia niiden ih­

misten elämään, jotka ovat omaksu­

neet liikunnallisen elämäntavan. Se on edistänyt merkittävästi heidän terveyttä ja toimintakykyään.

Mustapuron kylä on rakentu­

nut asumattomalle erämaa-alueelle suurten soiden ja laajojen metsien keskelle, jossa metsäpolut ovat ol­

leet ensimmäisiä kulkuväyliä vuo­

sikymmenien ajan. Kylä on saanut alkunsa valtiovallan toimenpiteillä, kun alueelle on määrätty kruunun- maiden metsänvartija. Hänen per­

heensä on muuttanut 1870-luvulla Mustapurolle. Vanhassa 1920-luvun karttalehdessä Kortejärveen laske­

van puron nimi on vielä nimeltään Kortetpuro.

Mustapuron ensimmäiset asuk­

kaat ovat asuneet tiettömän erämaan keskellä, joten kesällä on liikuttu paljon jalkaisin ja talvella hiihtäen.

Tämä luontainen liikkuminen ja kova ruumiillinen työ ovat ylläpitä­

neet kuntoa hyvänä. Ongelmana on ollut kuitenkin niukka ravinto, joka ei ole vielä tuolloin ollut tasapainos­

sa kulutuksen kanssa. Tutkijat ovat

selvittäneet, että vasta 1950-luvulla Suomessa ravinnon saanti ja sen ku­

lutus saavuttivat tasapainon. Nyky­

ään puolestaan vähäinen liikunta ja runsas ravinto muodostavat yhteis­

kunnallisen ongelman.

Suomi hämmästytti urheilevaa maailmaa 1900-luvun alkuvuosi­

kymmeninä sillä, että se oli urheilun todellinen suurvalta, joka kuului maailman parhaiden maiden jouk­

koon. Maamme urheilijat menes­

tyivät mainiosti olympiakisoissa ja muissa kansainvälisissä kilpailuissa.

Näistä saavutuksista suomalaisur­

heilijat muistetaan ulkomailla edel­

leenkin.

Ennen viime sotia tiedonvälitys ei ollut kovin nopeaa, mutta jollakin tavalla suomalaisten urheilijoiden kansainvälisistä uroteoista on välit­

tynyt tietoja syrjäiselle Mustapurol- lekin.

Karstulassa virinnyt urheilu- seuratoiminta, joka alkoi Karstulan Kivan toimesta vuonna 1909, an­

toi potkua pitäjän syrjäseutujenkin urheiluharrastukselle. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä

Ahti Viiru harjoittelee Mustapurolla hyppypaikallamme kesäl­

lä 1969. Samana vuonna hän ylitti ensimmäisen kerran kaksi metriä ensimmäisenä karstulalaisenaja toisena keskisuomalai­

sena. Taustalla näkyy Viirumäki jamaalaismaisemaa. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Rannanpään talo. Olen ottanut valokuvan.

urheiluseurojen ohella myös nuori­

soseurat järjestivät urheilukilpailu­

ja, joihin Kaarlo-isänikin osallistui 1930-luvulla. Hän oli tuolloin lu- paava urheilijanuorukainen, jonka tuloskunto koheni vielä asemaso­

tavaiheen aikana. Nousujohteinen urheilu-ura päättyi viimeiseen vaka­

vaan haavoittumiseen Lapin sodas­

sa. Tämän vuoksi hänen urheilulliset rajansa jäivät mittaamatta. Onneksi isäni urheiluinnostusta ikävät so­

takokemuksetkaan eivät kyenneet sammuttamaan, vaan hän jatkoi urheilun puolestapuhujana ja ky­

lämme nuorison urheilutoiminnan intomielisenä edistäjänä.

Mustapuron urheilutoiminnan juuret ovat Viirumäessä, johon kylä­

läisiä kokoontui iltaisin kisailemaan eri urheilulajeissa. Se oli tervehenkis­

tä vapaa-ajan viettoa, jonka avulla kunto koheni. Kokoontumiset yllä­

pitivät myös kyläläisten välistä so­

siaalista vuorovaikutusta, joka antoi työntäyteiseen elämään vaihtelua ja virkistystä.

Tuolloin urheilupaikat tehtiin omatoimisesti tai talkoilla. Käytössä ei ollut useinkaan oikeita urheiluvä­

lineitä, joten niiden osalta piti olla omatoiminen. Isäni oli hankkinut 1930-luvulla miesten täysipainoisen kuulan. Kuulantyönnössä käytet­

tiin useimmiten kuitenkin sopivan- kokoista kiveä, joka soveltui myös kuulapelin pelaamiseen. Se vahvisti lihaksistoa monipuolisesti.

Mustapurolla urheilusta innos­

tuttiin 1930-luvulla, jolloin tietoisuus siitä levisi kylällemme ja ensimmäi­

set ennakkoluulottomat nuoret rupe­

sivat harrastamaan urheilua. Uutta potkua Mustapuron urheilutoimin-

Hyppään korkeutta rakentamallani hyppypaikalla 23.7.1961.

Taustalla näkyy kotini rakennuksia ja ajan maalaismaisemaa.

Valokuvan on ottanut serkkuni Antero Huhtala Kyyjärveltä.

Hänen nimi on hyvä mainita, jos kuva julkaistaan.

ta sai sotien jälkeen. Uskomattoman hienoa on se, että raskaista sodis­

tamme palanneet miehet ja kotirinta­

malla vaikeita aikoja eläneet ihmiset jaksoivat panostaa myös urheiluun, vaikka toimeliaisuutta oli saatava aikaan harrastusten lisäksi kaikilla inhimillisen elämän aloilla. Lisäksi kaikesta oli puutetta, kun elettiin ostokorttiaikaa 1950-luvulle asti. Oli kuitenkin rohkaiseva unelma pa­

remmasta tulevaisuudesta ja intoa jatkaa elämää, kun sodan kurimuk­

set olivat jääneet taakse. Kova työ ja kaikinpuolinen aktiivisuus nostivat kansakuntamme jaloilleen.

Varhaislapsuudestani muistan sen, kun Kauko-setä ja isäni tekivät korkeushyppytelineet ja pystyttivät ne Viirumäen pihamaalle, jossa teli­

neet olivat myöhemmin vuosien ajan kylännuorisonurheilukäytössä.Sain kokea Viirumäen pihassa ensimmäi­

sen korkeushyppyelämykseni, kun isäni ja Kauko-setä ylittivät riman uskomattoman korkealta. Itse olin vielä tuolloin niin nuori, ettei hyp- päämiseni onnistunut, vaikka yri­

tin matkia rintamalta palanneiden miesten hyppyjä.

Tästä korkeushypyn ensi koke­

muksesta jäi kuitenkin kipinä la­

jia kohtaan, joten Viirumäen piha on ollut minulle todellinen onnen paikka. Siellä ovat myös minun ur­

heilulliset juureni. Korkeushyppyä harrastettiin myöhemmin kilpailu- tasolla Seppälän riihen lähellä ole­

valla nurmikkoalueella ja vuodesta 1960 alkaen kotini pellon reunassa, jonne rakensin hyppypaikan, joka oli pitkään kylämme nuorison urhei­

lu- ja kokoontumispaikkana. Tähän korkeushyppypaikkaan pääsivät

tutustumaan myös lapsemme mum ­ molassa käydessään. Kotipihassani hyppäsin aikaisemmin korkeutta useammassa eri paikassa.

Vilkas rakennustoiminta vaati 1950-luvulla runsaasti puutavaran sahausta. Sen sivutuotteena tuli sa­

hajauhoja korkeushypyn alastulo- paikan pehmikkeeksi, joten monen kylämme talon pihamaalle raken­

nettiin lapsille mieluisa urheilu- ja leikkipaikka.

Viirumäen pihapihlajan kohdalla oli kyläläisten kilometrin juoksun lähtö- ja maalipaikka. Maantietä juostiin puolen kilometrin päähän ja käännyttiin takaisin. Puhelinpyl­

väiden ilmestyttyä 1950-luvulla tien varteen kilpailtiin myös pikajuok­

sussa. Juoksumatkana oli kahden puhelinpylvään väli, joka oli noin 50 metriä. Näillä juoksumatkoilla yritettiin parantaa innokkaasti omia ennätyksiä.

Mustapuron elämä vireytyi mer­

kittävästi 1950-luvun alussa, kun ky­

lälle perustettiin asutustiloja. Tiloille muutti perheitä, joissa oli runsaasti lapsia. Tämä vaikutti piristävästi myös urheiluelämään.

Samalla heräsi ajatus, että kyläl­

lemme tulisi perustaa urheiluseu­

ran alaosasto. Hankkeen aktiivinen puuhamies oli Erkki Järvinen, joka oli intomielinen urheilijanuorukai­

nen. Hän piti yhteyttä Karstulan Kivan johtohenkilöihin, jotka tulivat 1950-luvun puolivälissä perusta­

maan alaosaston.

Samaan aikaan kylällemme ha­

luttiin myös kansakoulu. Sen saami­

seen vaikutti merkittävästi tulisielui­

nen Antti Viiru, joka ajoi kouluasiaa voimallisesti. Vauhditimme pää-

Rintama-kilpailut Syvärillä korsun edessä juhannusaattona 24.6.1942. Kaarlo Viiru hyppää korkeutta.

Taustalla huippuhyppääjä Lauri Kalima kädet lanteilla.

töksentekoa syyslukukaudella 1954 koululakolla. Todistukseni mukaan olen ollut koulusta pois 62 tuntia.

Koulun tarve oli perusteltu, koska kylämme lapsimäärä oli kasvanut uudisasutuksen vuoksi.

Mustapuron sivistyksellistä ja ur­

heilullista elämää edisti voimakkaas­

ti se, kun saimme kylällemme kansa­

koulun ja urheiluseuran alaosaston.

Kaiken lisäksi ne tukivat hienosti toistensa toimintaa, kun opettajatkin osallistuivat esimerkillisesti kylän arkeen ja kyläläiset puolestaan olivat aktiivisesti mukana kouluelämässä.

Kansakoulussa urheilu oli tärkeällä sijalla. Sitä harrastettiin liikuntatun­

tien lisäksi välitunneilla.

Vielä iltaisin osallistuimme opet­

taja Tauno Laukkarisen johdolla urheilukerhotoimintaan, jossa oli monipuolinen ohjelma mukaan lu­

kien valkoisen kartan suunnistus, kun oikeita karttoja ei ollut käy­

tettävissä. Perehdyimme myös in- tervalliharjoitteluun ja katselimme yleisurheilulajien tekniikkakuvia.

Laukkarinen oli mukana talkoissa, kun rakensimme lentopallokentän kylällemme. Se oli kesäiltaisin ahke­

rassa käytössä. Kentän tuntumaan pystytimme kioskin, jota alaosaston hallinnoimana pidettiin auki talkoo-

pohjalta ja kerättiin varoja urheilu­

toimintaamme varten.

Koululla järjestetyt tilaisuudet olivat erittäin suosittuja. Niihin ky­

län väki osallistui runsaslukuisesti.

Tuolloin koulullamme järjestettiin syksyisin raittiusviikon juhlatilai­

suuksia. Niihin opettajat olivat saa­

neet hyviä puhujia, jotka onnistuivat saamaan sanomansa hyvin perille.

Nimeltä muistan opettaj a Erkki Kuu­

selan, joka oli loistava sanankäyttäjä, jonka sytyttävää puhetapaa ihailin.

Raittiusviikon tilaisuuksien puhujat tukivat hienosti sitä liikuntakasva­

tustyötä, jota kylällämme saman­

aikaisesti tehtiin. Puheista välittyi voimakkaasti se, että ihmisten on tärkeää elää raittiina ja pitää samalla hyvää huolta terveydestään. Koros­

tettiin, että urheilijan tulee noudattaa urheilun ihanteita ja olla nuorisolle esikuvana. Selkeästi ja uskottavasti sanottiin, että päihteet ja tupakka ei­

vät sovi urheilijalle, koska ne haittaa- vat kehittymistä urheilijana ja ovat terveydelle vahingollisia.

Vuoden 1952 Helsingin upeat olympiakisat ovat osaltaan innos­

taneet kylämme asukkaita jalon urheilun pariin. Olympiasoihtua kuljetettiin Helsinkiin muun muas­

sa Kyyjärven kautta, jossa sitä käy­

tiin Mustapuroltakin ihastelemassa.

Olympiakisoja seurattiin radion ja sanomalehtien välityksellä. Itsekin olin kiinnostunut Helsingin kisoista, vaikka olin tuolloin vasta 9-vuotias.

Suurimman ja pysyvimmän vai­

kutuksen minuun teki olympiasan­

kari Heikki Savolaisen olympiavalan vannominen, joka meni tulikirjaimin suoraan sydämeeni, kun kuulin sen radiosta. Kymmenen vuoden kulut­

tua pääsin Savolaisen vaikutuspiiriin Kajaanissa, kun aloitin varusmies­

palveluksen ja jäin sen jälkeen puo­

lustusvoimien palvelukseen. Mi­

nusta tuli tutustumisemme jälkeen hänen hengenheimolaisensa. Arvos­

tin Savolaista siitä, että hän edusti puhtaimmillaan oikeata ja rehtiä ur- heiluhenkeä. Hieno urheilutoveruu- temme, josta olen syvästi kiitollinen, kesti vuosikymmenien ajan Savolai­

sen 90-vuotiaana vuonna 1997 tapah­

tuneeseen kuolemaan saakka. Pidän Savolaista kautta aikojen pätevimpä- nä olympiavalan vannojana.

Karstulan Kivan Mustapuron alaosaston toiminta lähti ripeästi liikkeelle. Kilpailuja järjestettiin va­

jaan kymmenen vuoden ajan ahke­

rasti: talvella hiihdossa, keväällä ja syksyllä maastojuoksussa sekä kes­

kikesällä yleisurheilussa. Alaosaston

KariViiruharjoitteleeMustapurollahyppypaikallammekesälläl968.

Taustalla näkyy Viirumäen riihen katto. Olen ottanut kuvan.

toiminnassa oli mukana valtaosa kylämme asukkaista. Innokkaat toi­

minnan pyörittäjät saivat urheilun pariin runsaasti nuorisoa. Urheilu- seuratoiminta ja kyläurheilu elivät tuolloin huippukauttaan, koska ur­

heiluseurojen esimerkillisen työn avulla pienimmätkin kylät saatiin yleishyödyllisen liikuntakasvatuk­

sen ja urheilutoiminnan piiriin.

Mustapurolaiset olivat ottaneet jo aikaisemmin tuntumaa kyläurhei- luun, kun he kilpailivat lähialueen kisoissa 1930-luvulta alkaen. Itsekin sain ensimmäiset kilpailukokemuk­

seni Kortejärven kyläkilpailuista.

Alaosaston perustamisen jälkeen moni urheilijoistamme osallistui pää- seuran kilpailuihin sekä Keski-Suo- men piirin alueella piirikunnalliseen ja kansalliseen kilpailutoimintaan.

Kansallisen tason hiihtäjäksi 1950-luvun loppupuoliskolla ke­

hittynyt Erkki Järvinen kilpaili jo tuolloin eri puolilla maatamme jär­

jestetyissä kansallisissa ja kansain­

välisissä kisoissa. Samalla hän näytti intomielisenä urheilijana hyvää esi­

merkkiä meille nuoremmille.

Henkilökohtaisesti sain vuonna 1958 kokea sykähdyttävän ja iki­

muistoisen hetken, kun puin pääl­

leni ensimmäisen kerran Karstulan Kivan veryttelypuvun. Silloin tunsin olevani seurani edustusurheilija. Se tuntui tosi hienolta ja arvokkaalta.

Mustapuron kilpailutoiminta kiinnosti myös kylämme ulkopuo­

lisia urheilijoita, kun kisoihimme osallistui nuorisoa Kyyjärven Vehka- perältä, Kortejärveltä ja Vahangalta sekä Karstulan Kivan parhaita yleis­

urheilijoita, jotka halusivat kokea kyläkilpailujen aidon tunnelman.

Kilpailuohjelmassa oli usein mo- niotteluj a. Kesäjuhlakilpailumme kokosivat upean osanottajamäärän, kun niihin osallistui vuosittain lähes 40 urheilijaa. Kisat olivat myös koko kylän yhteisiä urheilujuhlia.

Alaosastomme ensimmäiset mo- niottelumestaruuskilpailut pidettiin 11. elokuuta 1957. M iesten 3-otte- luun, jossa lajeina oli 100 m, pituus ja kuula (5,440 kg), osallistui peräti kuusi kilpailijaa. Ottelun voitti Erkki Järvinen tuloksilla 13,1, 481 ja 11,90.

Seuraaviksi sijoittuivat: Miikka Vii­

ru (13,0, 445, 11,08), Unto Luomala (13,0,499,9,03), Vaito Lahtinen (14,3, 473,9,70), Pentti Viiru (14,0,470,8,99) ja Viljo Viiru (13,8, 452, 8,90).

15-vuotiaiden poikien ohjelmas­

sa oli 5-ottelu, jossa lajeina oli 100 m, korkeus, pituus, kuula (3,6 kg) ja pal­

lonheitto. Mestaruuden voitti Paavo Viiru tuloksilla 15,0, 140, 501, 11,05 ja 47,00. Toinen oli Voitto Lahtinen (15,3, 142, 475, 9,44, 44,20). Sijoituin kolmanneksi (14,0, 130, 465, 8,45, 41,00). Tein neljässä lajissa ennätyk­

seni. Vain korkeushyppyennätys jäi rikkomatta.

13-vuotiaat pojat kilpailivat myös 5-ottelussa. Sen voitti Simo Ruuska tuloksilla 15,0, 115, 428, 7,50, 35,00.

Toiseksi sijoittui Ahti Viiru (15,5, 120, 397, 6,66, 35,00) ja oli kuuden kilpailijan joukossa paras korkeus- hyppääjä.

8-vuotiaiden 3-ottelun, jossa lajei­

na oli 60 m, pituus ja kuula (3,6 kg), voitti Kauno Ruuska tuloksilla 12,0, 353 ja 4,60. Kari Viiru sijoittui toiseksi (12,5, 247, 3,37).

Vuonna 1958 elokuun 3. päivänä järjestetyissä Mustapuron yleisur­

heilukilpailuissa tehtiin mainioita tuloksia miesten 3-ottelussa. Sen voitti Kivan väkivahva heittäjä Armi Kuivala, joka kuului piirin parhaim­

mistoon. Hän juoksi 100 metrillä ajan 12,4, hyppäsi pituutta 552 ja työnsi kuulaa (7,257 kg) 12,67. Toiseksi si­

joittui Kivan kärkiurheilijoihin kuu­

lunut Paavo Saarentola, joka juoksi maantiellä 100 metriä aikaan 11,7 ja hyppäsi pituutta Seppälän riihen luona ruohopintaiselta radalta vauh­

tia ottaen 581. Urheilu-uransa lisäksi Saarentola on tehnyt pitkän päivä­

työn seuransa johtotehtävissä.

Mustapuron tekijämiehistä Pentti Viiru sijoittui kolmanneksi ja Erkki

Järvinen neljänneksi. Pentti juok­

si 100 metrillä ajan 12,5 ja hyppäsi pituutta 535. Erkki puolestaan teki kuulantyönnössä tuloksen 11,13.100 metriä juostiin maantiellä Viirumä­

en riihen kohdalta Rannanpäähän päin.

Maantiellä juostun miesten 1500 metrin juoksun voitti kylämme ja Kivan paras keskimatkojen juoksija Pentti Viiru ajalla 4.32. Hänelle hävisi tasan viisi sekuntia Kivan juoksijalu- paus Olavi Paananen. Kolmanneksi sijoittui vasta 16-vuotias Paavo Vii­

ru, jonka urheilu-ura oli vahvassa nousussa keskimatkojen juoksijana ja hiihtäjänä. Paavo juoksi hyvän ajan 4.49. Neljänneksi sijoittui Arvo Vihikangas Kortejärveltä ajalla 4.53.

Todettakoon, että samana vuonna Paavo Viiru teki 1000 metrillä ennä- tysajakseen 2.52,5.

16-vuotiaiden poikien 5-ottelun voitti Paavo Viiru, joka juoksi 100 metrillä ajan 13,0, hyppäsi korke­

utta 135, pituutta 509 ja kolmiloik­

kaa 11,01 sekä työnsi kuulaa (5,440 kg) 9,85. Toinen oli Voitto Lahtinen (13,6, 150, 498, 10,55, 8,83). Sijoituin kolmanneksi kylämme kahden lu- paavan urheilij anuorukaisen j älkeen tuloksilla 13,7,150, 500,10,67 ja 7,39.

Korkeushypyssä ylitin kotikentäl­

lä ensimmäisen kerran 150, joka oli vain kaksi senttiä huonompi kuin en- nätystulokseni (152), jonka hyppäsin 29. heinäkuuta Karstulan Kivan pii- rikunnallisissa kilpailuissa. Muissa neljässä lajissa tein uuden henkilö­

kohtaisen ennätykseni.

14-vuotiaiden poikien ohjelmas­

sa oli myös 5-ottelu, jonka voitti Simo

Rintamakilpailut Syvärillä korsun edessä juhannusaattona 24.6.1942.

Kaarlo Viiru hyppää korkeutta. Taustalla huippuhyppääjä Lauri Kalima kannon päässä istumassa (jalka polven päällä).

Ruuska tuloksilla 15,0,130, 445, 9,42 ja 6,87. Toiseksi sijoittui Ahti Viiru

(15,0,120, 400, 8,64, 6,27).

Vuoden 1959 alaosastomme kesä- juhlakilpailut järjestettiin 26. heinä­

kuuta kauniin sään vallitessa. Ohjel­

massa oli ensimmäisen kerran myös miesten 400 metrin juoksu, jossa no­

pein oli Kivan Paavo Saarentola 54:n sekunnin ajalla ja toiseksi sijoittui sekunnin hävinneenä Pentti Viirun.

Kolmas oli Kivan Olavi Paananen, jonka aika oli 56 sekuntia.

Miesten 1500 metrin juoksun voitti edellisen vuoden tapaan Pentti Viiru ajalla 4.41. Erkki Järvinen sijoit­

tui toiseksi tuloksella 4.49. 17-vuoti­

as Paavo Viiru oli kolmas ajalla 4.50.

Juoksujen lähtö- ja maalipaikka oli maantiellä alaosastomme kioskin kohdalla.

Miesten 3-ottelun, johon kuului 100 m, pituus ja kuula (7,257 kg), voitti Paavo Saarentola, joka muun muassa juoksi 100 metrillä ajan 11,7 ja hyppäsi pituutta 570. Seuraavat si­

jat menivät Pentti Viirulle (12,7,511), Olavi Paanaselle ja Erkki Järviselle (13,5, 442, 10,96).

17-vuotiaiden poikien 3-ottelussa Paavo Viiru oli paras: 100 metriä 12,7, korkeus 145 ja kuula (5,440 kg) 11,50.

Sijoituin toiseksi tuloksilla 13,2, 163 ja 9,07, jotka kaikki olivat henkilö­

kohtaisia ennätyksiäni. Vuodessa paremmuusjärjestys muuttui sen verran, että Voitto Lahtinen putosi toiselta sijalta kolmanneksi tuloksil­

la 15,0,151 ja 9,16.

15-vuotiaiden poikien 3-ottelun voitti Simo Ruuska, joka muun mu­

assa juoksi 100 metrillä ajan 14,6 ja hyppäsi pituutta 467. Toiseksi sijoit­

tui Ahti Viiru (15,0, 418).

Olympiavuoden 1960 kesäjuhla- kilpailuissamme tehtiin 31. heinä­

kuuta erinomaisia tuloksia. Miesten kolmiottelun voitti Kivan paras kor­

keushyppääjä Matti Takkala, joka hyppäsi sisäjalan tyylillä korkeutta 187, joka oli hänen ennätyksensä ja Kivan seuraennätys, juoksi 100 metriä aikaan 12,6 ja työnsi kuulaa (5,440 kg) 13,56. Kisoja oli lämpi­

mässä kesäsäässä seuraamassa noin 100 henkeä, jotka näkivät, kun vie­

lä 20-vuotiaiden sarjaan kuulunut Takkala teki kautta aikojen parhaan tuloksen kilpailuissamme.

Erikoista tässä on se, että Matti Takkalan olisi pitänyt olla samanai­

kaisesti (30.-31.7.) Kauhavalla järjes­

tetyissä nuorten Suomen mestaruus­

kilpailuissa, joissa hopeamitalistin tulos oli 185. Voittaja ylitti 195, mutta kilpailun tasaisuudesta kertoo se, että viisi seuraavaksi parasta saivat saman tuloksen kuin toiseksi sijoittunut.

Seuraavana vuonna Turussa (10.- 11.8.1961) järjestetyissä Puolustus­

voimien mestaruuskilpailuissa ali­

kersantti Matti Takkala kunnostautui valtakunnallisella tasolla ja sijoittui kolmanneksi ennätystuloksellaan 188, joka oli myös Kivan ennätys.

Kilpailun voitti edellisvuoden nuor­

ten Suomen mestari ja tuleva maa- joukkuehyppääjä Eero Tilli samalla tuloksella. Myös toiseksi sijoittunut Juhani Vuori ylitti 188, joten m esta­

ruudesta käytiin tiukka kilpailu.

Toiseksi paras kolmiottelussam- me oli Kivan Pekka Oinonen tulok­

silla 159, 13,1 ja 13,30. Sijoituin kol­

manneksi (175,13,1, 9,72) ja tein kai­

kissa lajeissa ennätykseni. Hyppäsin vuonna 1960 ensimmäisen kerran korkeammalta kuin oma pituuteni.

Viimeisen kerran ylitin vähintään 172 vuonna 1984, joten hyppäsin 25 vuotta peräkkäin kilpailuissa pääla­

keani korkeammalta riman yli.

Kotikylämme urheilijoista Pentti Viiru oli neljäs (141, 12,7, 11,04) ja Paavo Viiru viides (147, 13,0, 10,69).

Vain kuulantyöntöön osallistunut Erkki Järvinen teki tuloksen 12,67.

Lisäksi hän saavutti korkeushypyssä epävirallisen tuloksen 153, kun hän ponnisti kahdella jalalla käyttäen tii- kerityyliä. Samalla Erkki hauskutti näytöksellään runsasta kisayleisöä.

15-vuotiaiden poikien kolmiotte­

lun voitti Teuvo Huhtala tuloksilla 140, 14,0 ja 7,88. Ahti Viiru sijoittui kolmanneksi (143,14,5, 7,61). Tuleva mestarihyppääjä oli paras korkeus­

hypyssä.

11-vuotiaiden poikien 2-ottelun voitti Kauno Ruuska, joka hyppäsi korkeutta 130 ja juoksi 60 metrillä ajan 9,6. Toiseksi sijoittui Kari Viiru (115, 9,8), josta kehittyi 1970-luvulla Helsingissä hyvän kansallisen tason korkeushyppääjä.

Vuonna 1961 Mustapuron yleis­

urheilukilpailut pidettiin vasta loka­

kuun 1. päivänä aurinkoisen ja hyvän sään vallitessa. Vihdoinkin oli minun vuoro voittaa miesten kolmiottelu tuloksilla: 100 metriä 12,6, korke­

us 184 ja kuula (7,257 kg) 9,79. Tein kaikissa lajeissa henkilökohtaisen ennätykseni. Korkeushypyssä pa­

ransin ennätystäni yhdeksän senttiä viidellä ennätysparannuksella: 176, 178,180, 182 ja 184! Koko kesän ajan häirinneet tekniikkaongelmat pois­

tuivat ja olin jopa lähellä ylittä 186 kolmannella yrityksellä. Ylitin vie­

lä viikon kuluttua (8.10.) Karstulan Kivan piirikunnallisissa kilpailuissa 183, joten tein virallisesti ensimmäi­

sen kerran miesten B- ja nuorten A- luokan tuloksen, jotka olivat 183 ja 180. Ensimmäisen kerran saavutin tuloksen, joka oli isäni ja naapuriky­

län, Kortejärven, mestarihyppääjä M artti Latvalan ennätystä parempi.

Miesten B-luokan tulos oli mi­

nulle tärkeä tavoite, kun Suomen Urheiluliitto antoi nuorten sarjaan kuuluvalle urheilijalle palkinnoksi veryttelypuvun ensimmäisestä em.

rajatuloksesta. Se oli tärkeä kan- nustepalkinto, joka oli vuosien ajan kovassa käytössä. Muistoarvonsa vuoksi veryttelypuku on minulla edelleen tallessa.

Miesten kolmiottelussa toiseksi paras oli Pentti Viiru (12,4,135,9,26), kolmanneksi sijoittui Erkki Järvinen (13,5, 130, 11,43) ja neljäs oli Paavo Viiru (13,6, 143, 8,52).

17-vuotiaiden poikien kolmiotte- lun voitti Simo Ruuska tuloksilla:

100 metriä 13,5, korkeus 143 ja kuula 9,40. Ahti Viiru sijoittui kolmannek­

si (13,9, 149, 6,84). Korkeushypyssä hän teki kilpailun parhaan tuloksen, joka oli kuusi senttiä vähemmän kuin 16. elokuuta Kivan jäsenten- välisissä kilpailuissa hyppäämänsä ennätys 155.

13-vuotiaiden poikien 2-ottelun voitti Unto Koskinen juostuaan 60 metrillä ajan 8,4 ja hypättyään kor­

keutta 130. Kari Viiru sijoittui neljän­

neksi (8,7,125). Korkeushypyssähän oli kahdeksan kilpailijan joukossa myös neljänneksi paras.

Kisojen ohjelmassa oli viimeise­

nä lajina miesten noin 4,4 kilometrin maastojuoksu, jonka rata lähti Vii- rumäen riihen edestä Kontion suun­

taan ja kiersi maantielle. Kilpailun voitti Pentti Viiru ajalla 16.11. Erk­

ki Järvinen sijoittui toiseksi (17.42) ja 15-vuotias Ahti Viiru oli kolmas (18.47).

Annan suuren arvon sille, että 1950-luvulla Karstulan Kivan ur­

heiluseuratoiminta levisi pitäjämme syrjäiseen ja vähäväkiseen kolk­

kaan. Kaikki Kivan piirissä tuolloin urheiluseuratyötä tehneet henkilöt ansaitsevat lämpimät kiitokset ar­

vokkaasta liikuntakasvatustyös­

tään. Seuratyön avulla Mustapurolta nousi esiin monta hyvää urheilijaa, jotka ovat saavuttaneet myöhemmin kansallista ja jopa kansainvälistä m e­

nestystä.

Kylämme hyvän kansallisen ta­

son urheilija on ollut Erkki Järvinen, joka ansaitsi kannuksensa hiihtä­

jänä. Hän muun muassa sijoittui toiseksi vuonna 1959 Suomen B- mestaruushiihtojen miesten 30 kilo­

metrin kilpailussa. Lisäksi Järvinen on kunnostautunut järjestötyössä, jota hän on tehnyt Karstulan Kivan ja Keski-Suomen piirin hiihtojaoston eri tehtävissä. Karstulassa yrittäjänä itsensä likoon pistänyt Järvinen on

toiminut tuloksekkaasti myös hiih- tovalmentajana.

Pentti Viiru kehittyi 1950-luvun loppupuoliskolla Karstulan par­

haaksi kestävyysjuoksijaksi. Hän voitti omakseen Mustanlammen ympärijuoksun kiertopalkinnon ja teki vuonna 1959 reittiennätyksen 15.03,8. Pentti juoksi 800 metrillä vuonna 1958 ajan 2.05,5, joka säilyi pitkään Karstulan Kivan seuraennä- tyksenä.

Ahti Viiru ylitti ensimmäisenä karstulalaisena ja toisena keskisuo­

malaisena vuonna 1969 korkeus­

hypyssä kaksi metriä. Hän hyppäsi tuloksen 200 yhteensä kuusi kertaa, mutta sentin parempi Lauri Kali­

man Keski-Suomen piiriennätys jäi rikkomatta, vaikka Ahti teki useita hyviä yrityksiä uudesta ennätyskor- keudesta. Hän sijoittui 1970-luvulla Kalevan kisoissa ja miesten SM- hallikilpailuissa pistesijoille. Keski- Suomen piirin mestaruuden Ahti voitti miesten korkeushypyssä kuu­

si kertaa. Veteraanien Pohjoismaiden mestaruuden hän voitti vuosina 1985 ja 1991. Suomen mestaruuden Ahti voitti veteraanien uiko- ja sisärata- kilpailuissa yhteensä 12 kertaa. Li­

säksi hän on sijoittunut pistesijoille veteraanien EM- ja MM-kilpailuissa.

Lentopalloilijana Ahti kehittyi Kars­

tulan Kivan avainpelaajaksi.

Kari Viiru hyppäsi korkeutta 195 vuonna 1975, jolloin hän edusti Vii­

purin Urheilijoita. Veteraanien Suo­

men mestaruuden hän on voittanut korkeushypyssä uiko- ja sisäradoil­

la yhteensä 15 kertaa. Lisäksi kak­

si SM-kultaa on tullut veteraanien vauhdittomasta korkeushypystä.

Veteraanien Pohjoismaiden mesta­

ruuskilpailuissa Kari on sijoittunut kolme kertaa toiseksi. Hän on me­

nestynyt hyvin myös veteraanien EM- ja MM-kilpailuissa. Lentopalloi­

lussa Kari on saavuttanut mitalisijoja kansainvälisissä veteraanien mesta­

ruuskilpailuissa. Tähän Mustapuron lentopallokentältä saadulla alkuin­

nostuksella on ollut oma tärkeä vai­

kutuksensa.

Karstulan Kivan Mustapuron alaosaston toiminta on evästänyt myöhempää pitkäjänteistä urheilu- uraani ja palvelutyötä urheiluelä­

mämme eri tehtävissä. Kotikylälläni sain kokea myönteisiä elämyksiä urheilun parissa. Jo alle 15-vuotiaa-

na innostuin järjestämään kilpailuja kylämme lapsille.

Kyläkilpailuissamme vallitsi aito urheiluhenki. Vaalimme myös urhei­

lun alkuperäisiä ja puhtaita ihanteita.

Pidimme esikuvallisuutta ja kaikin puolin nuhteettomia elämäntapo­

ja urheilijalle tärkeinä hyveinä. Oli hienoa elää urheilun viattomuuden aikaa.

Alaosastomme kilpailuista sain urheilukipinän, jonka ansiosta jatkan edelleen urheilu-jajärjestöuraani rin- tarinnan. Olen yhä hämmästyttävän innostunut aidosta urheilusta, joka on antanut henkistä vireyttä, hyvää kuntoa ja arvokkaan sosiaalisen ih­

missuhdeverkoston. Urheiluharras­

tukseni on edistänyt merkittävästi myös terveyttä ja toimintakykyäni sekä tehnyt elämästäni laadukkaan.

Lämmin kiitos Mustapuron ur­

heilutoimintaa pyörittäneille into­

mielisille ihmisille, jotka ovat teh­

neet yleishyödyllistä palvelutyötä liikunnan ja urheilun hyväksi. Työ on hyödyttänyt erityisesti nuoria, jotka ovat saaneet eväitä hyvää ja laadu­

kasta elämää varten.

On ollut etuoikeus nauttia liikun­

nan ja urheilun iloista lähes koko tä­

hänastisen elämänkaareni ajan!

Kunto Viiru

Kirjoittaja on kajaanilainen kapteeni, joka toimii Suomen Veteraaniurheilulii- ton puheenjohtajana ja Suomen Urheilu­

liiton liittovaltuutettuna. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa Kajaa­

nin Kipinän ja Kainuun Yleisurheilun puheenjohtajana. Viirun korkeushyp- pyennätys on 198 vuodelta 1965. Hän on saavuttanut korkeushypyssä uiko- ja sisäratakilpailuista yhteensä kuusi ve­

teraanien Suomen mestaruutta, voitta­

nut kerran Pohjoismaiden mestaruuden, sijoittunut EM- ja MM-kilpailuissa parhaimmillaan kuudenneksi sekä osal­

listunut vuodesta 1979 alkaen kansain­

välisiin mestaruuskilpailuihin yhteensä 45 kertaa PM-, EM- ja MM-tasolla.

Viirulla on korkeushypyssä takanaan 54 perättäistä kilpailuvuotta, joiden aikana hän on kilpaillut 892 kertaa. Viiru on toi­

minut myös yleisurheiluvalmentajana, kansainvälisenä yleisurheilutuomarina ja edustanut Suomea veteraaniyleisur- heilun Pohjoismaiden, Euroopan ja maa­

ilman kattojärjestöjen kokouksissa.