Karstulan Kivaa edustaen · DIGI

Karstulan Kivaa edustaen

f ^ uutavarayhtiöiden fuu-

§ j M m siot aiheuttivat muu- toksia isäni työhön, joi- - 1 de n muutosten johdos­

ta perheem me m uutti Karstulaan elokuussa 1966. Olin tuolloin 10- vuotias ja aloittamassa syyskuussa Yhteiskoulua. Elettiin Peruskoulua edeltävää aikaa, jolloin kansakou­

lusta mentiin joko Yhteiskouluun tai jatkettiin Kansalaiskouluun.

Karstulassa ensimmäinen asun­

tomme oli ns. "Keskisuom alaisen talossa" aivan kirkonkylän keskus­

tassa. Asunto oli isän työsuhdeasun­

to ja sisälsi makuuhuoneen olohuo­

neen ja keittiön. Tilat tuntuivat vä­

häisiltä kuusihenkiselle perheelle om akotitalosta m uuton jälkeen.

Karstulassa perhe kasvoi vielä kah­

della hengellä.

U rheilukärpänen oli puraissut minua jo muutaman vuoden ikäise­

nä ja siihen oli suuresti vaikuttamas­

sa kotona vallinnut vanhempieni in­

nostus / kiinnostus urheiluun. Van­

hempani seurasivat urheilua piiri- kunnallisista Olympialaisiin korva radiossa ja tietysti piirikunnallisia paikan päällä katsoen. Television tultua v. 1967 perheemme käyttöön oli urheilulähetykset kanavavalin- nassa etusijalla, tosin kanaviakin tai­

si olla tasan kaksi.

Lapsuudestani muistan, että lä­

hes asuimme koko hereilläoloaikam- me urheilukentällä. Kesäisin harras­

tettiin yleisurheilua ja erilaisia pallo­

pelejä, talvisin pelattiin jääkiekkoa, jääpalloa (jääkiekkomailoilla) ja vä­

lillä luisteltiin rataa ympäri ilman mailaa jaloissa pidempiteräiset luis­

timet. Erilaisia "Olym pialaisia" jär­

jestimme lähes päivittäin.

Vanhempien piti siihen aikaan kom entaa lapsia välillä tulemaan kotiin sisälle, kun tänä päivänä van­

hemmat joutuvat komentamaan lap­

siaan koneiden äärestä välillä vähän uloskin.

Ennen Karstulaan muuttoa lajikir- jooni kuului yleisurheilu ja hiihto, joissa lajeissa pienessä osanottaja- joukossa olin pärjännyt kohtuulli­

sesti, alpakkalusikoita kahvin se­

koittamiseen ansaiten. Karstulassa vallitsi muuttomme aikaan suuri in­

nostus nuorten keskuudessa pika­

luisteluun. Myös samassa talossa asuneet Kujalan Jukka ja Pertti sekä Liimataisen Matti olivat aloittaneet luisteluharrastuksen ja tutustuttua­

ni heihin menin minäkin kokeile­

maan heidän mukana pikaluistelua.

Kivalla oli muutamia luistimia, joil­

la luistelimme vuorotellen.

Pikaluistelun rinnalla harrastin yleisurheilua ns. piirin tasolla 1970- 80 vuosikym m enen vaihteeseen, parhaana sijoituksena 1977 400 met­

rillä 4:s ajalla 51,4. Palloilulajeista pe­

lasin n. 15-vuotiaaksi asti pesäpalloa Kivan juniorijoukkueissa. Jalkapal­

losta on yksi muisto jäänyt mieleen, olin tuolloin itse 15-vuotias. Kivalla oli 17-vuotiaiden sarjassa piirisarjan peli Äänekosken Eluimaa vastaan Äänekoskella. Kivalla oli vaikeuksia saada joukkue kokoon Äänekosken reissuun. Kierros urheilukentällä, ui­

marannalla ja Pohjosahon kioskilla tuotti kuitenkin tulosta ja kokoon saatiin yhdeksän hengen porukka ja kuljettaja, joka oli valitettavasti yli- ikäinen, joten jouduimme tyytymään yhdeksään pelaajaan normaalin 11

sijasta. Lähtö oli niin kiireinen, että yksi pojista joutui lähtemään paljain jaloin. Perillä yritimme sopia pelin pelattavaksi yhdeksällä pelaajalla, mutta siihen vastapuoli ei suostu­

nut. Tuomari onneksi salli peliin mu­

kaan myös avojaloin pelaavan pak- kimme. Ensimmäisen puoliajan jäl­

keen oli tilanne Huiman eduksi 17- 0. Tässä vaiheessa kuljettajamme to­

tesi ärrää sorauttaen: "Täm ä riitti meille" ja niin lähdimme kesken pe­

lin kotiin.

Jääkiekossa edustin yhden kerran Kivaa alle 15-vuotiaiden pelissä Vehun Tiikereitä vastaan. Peli oli Ki­

valle vieraspeli ja joukkueen vah­

vuus matkalla oli viisi kenttäpelaa­

jaa ja maalivahti (ei siis yhtään vaih- tomiestä). Varusteetkin oli nykyai­

kaisiin varusteisiin nähden kevyeh­

köt tosin maalivahdilla oli pääsuo- janaan sentään hiukset, joita ei aina ollut tuon aikaisilla Suomen maa­

joukkueen maalivahdeilla. Pienestä joukkueen koosta huolimatta tulim­

me kotiin 5 -0 voitto taskussamme.

Kilpailumielessä palloilulajit jäi­

vät minulta 15 ikävuoden jälkeen.

Launosen Jouko, entinen huip- puluistelija hänkin oli muuttanut

Joensuu 1975. Sprintteri-SM. Vas. Jorma Veistola, kesk. Matti Liimatainen, oik.

Pertti Niittylä.

15

Karstulaan samoihin aikoihin kuin m inäkin. Jouko hankki Suom en Luisteluliiton kautta seuralle lisää ison laatikollisen luistim ia, joista minäkin löysin kaksi eri jalan luis­

tinta toinen oli numeroa 39 ja toinen 40. Vuosi oli 1967 tai 1968. Tuota

"eriparia" minä pidin sitten hallus­

sani pari talvea, kunnes sain seuraa- van ihan oikean parin Bergmanin Tuomolta. Tuomolta saamani luisti­

met olivat hollantilaiset Viking-luis- timet koko 41. Saman valmistajan tekemillä ja samannumeroisilla luis­

timilla luistelin loppu-urani.

Erkki Alho, yhteiskoulun silloi­

nen rehtori, seurasi luokkansa ikku­

nasta kelejä ja jääradan kunnostuk­

sia. Hän saattoi kävellä välittömästi koulutuntien päättym isen jälkeen kentän laidalle, ottaa muutaman as­

keleen vauhdin ja kokeilla jään liu- kuominaisuuksia kengän alla. Ko­

keiltuaan totesi, että nyt on jää liu­

kas ja kilpailut "pystyyn". Sen jäl­

keen soittokierros toim itsijoille ja muutaman tunnin kuluttua kilpai­

lut olivat käynnissä. K arstulan

"jäästadionilla" järjestettiin talvisin kilpailuja viikoittain, kevätpuolella jopa useita kertoja viikossa.

Kotiradoilla käydyistä kilpailuis­

ta ilmoitettiin tulokset Suomen Luis- teluliittoon, joka piti yllä ikäkausi- sarjojen (12-16 v) tulosluetteloa. Ko- tiratajakson päätyttyä Liitto kutsui loppukilpailuun sarjoittani 10 pa­

rasta luistelijaa. Ensimmäisen ker­

ran pääsin loppukilpailuun 1970 alle 14-vuotiaiden sarjassa sijoittuen 9:ksi. 1972 alle 16-vuotiaiden sarjas­

sa olin 3:s.

Jään tulon odotus alkoi syksyisin ilmojen viiletessä. Kylmimpänä syk­

synä lammen jäälle päästiin loka­

kuun 18. päivä. Huonoimpana syk­

synä / talvena tehtiin vielä tammi­

kuussa ns. kuivaharjoituksia jään puuttuessa. Ensi pakkasten jäädy­

tettyä lammen jään muutaman sen­

tin paksuiseksi, rynnättiin sinne luistimet kainalossa. Jäälle menossa piti olla vain varovainen, ettei oltu kavereiden kanssa liian lähellä toisiam m e,koska lu istellessa jää saattoi painua m uutam ia senttejä notkolle luistelijan alla. Joskus kävi minkin, että jää petti alla.

18-vuotiaiden sarjasta alkoi vi­

ralliset Suom en m estaruusarvon om aavat sarjat. SM -kilpailuihin

osallistuin ensimmäisen kerran 1973 K ajaanissa ja kyseessä oli alle 18-vuotiaiden sarja.

1974 Rovaniemellä voitin ensim­

m äisen Suom en m estaruuden ja luistelin kaksi uutta Suomen ennä­

tystä ja sarja oli edelleen alle 18. Sa­

mana vuonna voitti Karstulan Kiva luistelun Kalevan maljan ensimmäi­

sen kerran, eli oli Suomen paras seu­

ra. Kiva toisti tempun seuraavana vuonna.

Karstulan luisteluradan jää oli tunnettu liukkaudestaan, radalla tehtiinkin useita Suomen ennätyk­

siä 1970-luvulla. Ratamestari Väinö Nuutiselle oli kunnia-asia pikaluis- teluradan hyvä kunto. Jos haluttiin oikein liukasta pintaa, Väinö veti viimeisen silauksen pintaan "vaat­

teella". Vanhan paloauton perässä olleen suutinputken jälkeen oli vielä radan levyinen kangas, joka tasoitti veden todella tasaiseksi jääksi. Ra­

dan ja toim itsijaorganisaation hy­

vän m aineen ansiosta Karstulan Kiva sai järjestettäväkseen kolme maaotteluakin: 1969 oli Suom i-Fe- deratiivisten Neuvostotasavaltojen liitto, 1971 Nuorten maaottelu Suo- m i-R uotsi-N orja-N euvostoliitto ja 1977 Suomi-DDR.

Kilpailum atkoja K arstulasta teh­

tiin Helsinkiin, Joensuuhun, Imat­

ralle, Ouluun, Rovaniemelle, Kajaa­

niin, Pälkäneelle ja moneen muu­

hun paikkaan. Seuran pienen budje­

tin vuoksi matkat tehtiin luistelijoi­

den vanhempien autoilla ja mahdol­

lisimman täysillä kuormilla. Muu­

tamana esimerkkinä: Rovaniem el­

le Veistolan Heikin Ford Anglialla.

Mukana Heikin lisäksi Veistolan Jor­

ma, Liimataisen Matti ja allekirjoit­

tanut. Helsinkiin mentiin Vilkkaan Maurin Fiat 850:llä mukana Maurin lisäksi Bergmanin Tuomo, Liimatai­

sen Matti ja allekirjoittanut sekä tie­

tysti molemmissa tapauksissa kaik­

kien viikonlopun varusteet, joten perille saavuttua oli suurin piirtein luisteluasennossa valmiina.

Ei vaan Karstulan Kivan vaan useimpien muidenkin suomalaisten luisteluseurojen budjetit olivat pie­

niä. Esimerkkinä kansalliset kilpai­

lut Kuopiossa vuonna 1973 : Kilpai­

lujen jälkeen kuuluttaja kuulutti, että nyt seuraa palkinnon jako. Ai­

noa palkinto, joka oli termospullo,

Innsbruck 1976.

jaettiin miesten yleisen sarjan voitta­

jalle. Itse luistelin alle 18-vuotiaiden sarjassa voittaen sarjani paremmilla ajoilla kuin yleisen sarjan voittaja.

Lukion päättymisen jal974 kau­

den jälkeen menin armeijan Urhei- lujoukkoihin Kajaaniin. Samaan yk­

sikköön tuli myös Liimataisen Matti

"L im o ". M eidät nim ettiin Lim on kanssa samaan aikaan myös Liiton nuorten "teho-ryhm ään", joka täh- täsi vuoden 1975 nuorten MM-kil- pailuhin. Kilpailut olivat Ruotsin Strömsundissa. 1974 syksyllä pääsin nuorten M M -ryhm än m ukana en­

simmäistä kertaa sitten harjoittele­

maan myös ulkomaille tekojäärata- olosuhteisiin. Olim m e lokakuun puolesta välistä yhtäjaksoisesti lä­

hes Jouluun, yhteensä 63 vuorokaut­

ta, urheilukomennuksella Keski-Eu- roopan jäillä. Palattuamme yksik­

köömme Kainuun Prikaatiin meille ilmoitettiin, että nyt on urheilulei- reihin lomat käytetty.

K yseisen ilm oituksen jälkeen Luisteluliiton silloinen päävalmen- taja Pentti Peltoperä alkoi järjestellä asiaa Puolustusvoimien Pääesikun­

nan kanssa. Neuvotteluiden tulok­

sena keskeytimme Limon kanssa ar­

m eijan kahdeksi ja puoleksi kuu­

kaudeksi ja palasimme kilpailukau­

den jälkeen "riviin". Tosin jouduim ­ me jatkam aan tuon keskeytyksen vaatiman ajan muiden kotiuduttua.

16

Lake Placid 1980. Vas Jari Puikkonen.

A rm eijan keskeytyksen ajalle osuivat myös Nuorten MM-kilpai- lut, joissa Suomen edustajina pojissa olivat Jarmo Alppi Turun Urheilulii­

tosta, Matti Liimatainen ja allekir­

joittanut Karstulan Kivasta.

M M -kilpailupaikalle Ström sun- diin menimme jo alkuviikosta, kun kilpailut olivat viikon lopulla. En­

simmäisenä lajina, kuten yleensäkin luistelun yhteispistekilpailussa, oli 500 metriä. Sää tuona ensimmäisenä kilpailu-päivänä oli lumisateinen ja lämpötila lähellä nollaa. Tiedotus­

välineet Suomessa eivät noteeran­

neet kilpailuja juurikaan, eikä kän- nyköitä tuolloin vielä ollut. Kotona tietenkin odotettiin tulostietoja kil­

pailuista innokkaina ja jännityksel­

lä. Lauantai-ilta oli jo melko pitkällä eikä tuloksista ollut kuulunut m i­

tään. Isäni soitti Suomen Tietotoi­

mistoon ja kysyi tuohtuneena, että onko mitään tietoa Strömsundista N uorten M M -luisteluista? Kysy­

mykseen toimittaja vastasi, että tääl­

lä on Niittylä voittanut 500 metriä, johon isäni: tämä riitti mulle ja löi luurin kiinni. 500 metrin matkalla neljäs oli USA:n Eric Heiden, joka voitti sitten 1980 Olym piakisoissa viisi kultamitalia. 1975 voitin myös alle 20 vuotiaiden Suomen mesta­

ruuden.

Seuraavana vuonna 1976 oli vuo­

rossa sitten O lym pialaiset Inns­

bruckissa. Syksyn 1975 harjoittelin pääasiassa Keski-Euroopan jäillä, sillä vielä tuolloinkaan Suomessa ei ollut yhtään pikaluistelijoiden käyt­

töön tarkoitettua tekojäärataa. Kil­

pailu Olympiapaikoista oli kovaa.

Loppujen lopuksi Suomen luistelu- joukkueeseen valittiin neljä luiste­

lijaa, joista taas kaksi oli Karstulan Kivasta eli Vilkkaan Tuula " Pepsu"

ja minä.

Omaksi ja ilmeisesti monen muun­

kin mielestä sijoituin ensimmäisissä Olym piakisoissani tuhannella me­

rillä kahdeksanneksi ja vuoden lo­

puksi minut valittiin Keski-Suomen piirin parhaaksi urheilijaksi. 1976 voitin Sprintterien Suomen mesta­

ruuden.

1976 keväällä täytyi alkaa miettiä sitten opiskelujakin ja urheilun jäl­

keistä elämää, ajatuksella "että on se niin paljon m ukavam paa viettää viiskytvuotisjuhliaan, kun on jon ­

kinlainen ammattikin". Pyrin ja pää­

sin Jyväskylän Yliopistoon mate- m aattis-luonnontieteelliseen tiede­

kuntaan, jossa aloitinkin opiskelut.

Jääolosuhteiden vuoksi jouduin olemaan paljon poissa Jyväskylästä ja suoritukset jäivät melko vaatimat­

tomiksi. Jäillä oltiin Saksan Inzellis- sä ja syksyisin myös Tukholmassa ja 1978 alkaen H elsingissä. Tukhol­

massa olimme kerran Limon Ford Taunuksella. Autosta loppui tuulila­

sin pesuneste, kurvattiin huoltoase­

malle ja mietittiin miten tuota pesu­

nestettä kysyttäisiin. Limo nokkela­

na heitti myyjälle selvällä ruotsin kielellä : Vatten tili pisspojken. Myy­

jä katsoi vähän hölmistyneenä, mut­

ta päämäärämme saavutimme.

Jyväskylästä on jäänyt mieleeni eräs tapaus: kerran tehdessäni luis- teluhyppyjä ajoi n. kymmenvuotias romaanipoika polkupyörällä vieree­

ni ja kysyi, että mitä sä teet. Vastasin hänelle, että teen luisteluharjoituk- sia. Poika jatkoi: Paljonko mennee tonni? Vastasin, että vähän alle 1.20.

Ajan kuultuaan poika tokaisi, että paremmin kuin huonot hevoset.

1976 vuoden jälkeen alkoi sitten jo voimakas valmistautuminen ja har­

joittelu vuoden 1980 Lake Placidin Olympialaisia silmällä pitäen Suo­

men Luisteluliiton uuden ja seura- taustaltaan myös karstulalaisen Jor­

ma Veistolan johdolla ja valmennuk­

sessa.

Ensim m äisen tekojääradan val­

mistuttua Helsinkiin talvella 1977- 1978 vähentyi ulkom aan jääleirit merkittävästi ja pääsin suorittamaan jääharjoittelun suurimmaksi osaksi Oulunkylässä Helsingissä. Harjoit­

telu Karstulan jääradalla oli vuoden 1974 jälkeen osaltani hyvin vähäistä rajoittuen lähinnä joululomiin. Ke­

sälomat kuitenkin vietin 1970-luvul- la pääosin Karstulassa. Kuivahar- joittelua tein kuntoradalla, Kirkko- vuoren rinteessä ja Suojan punttisa­

lilla.

Talvella 1977 voitin ensimmäisen miesten yleismestaruuden. Kilpai­

lut olivat Helsingissä Pirkkolassa.

Samana vuonna Euroopan m esta­

ruuskilpailuissa Norjassa tuli norja­

lainen toimittaja jututtamaan minua ja sanoi, että olet kovassa kunnossa.

Kysyin, että miten hän niin päätte­

lee. Hän jatkoi, että heillä oli ollut lehdistössä juttu, että Niittylä oli luistellut SM -kilpailuissa 10 000 metriä aikaan 15.40 ja kaatunut kol­

me kertaa matkalla. Sanoin, että aika oli oikein, mutta en kyllä tietääkseni kaatunut kertaakaan.

1980 Lake Placidin Olympialai­

sista kaikilla on m ielessä tietysti Juha M iedon sadasosan tappio 15 kilometrin hiihdossa Ruotsin Was- bergille. Itse sairastin aivan kisojen kynnyksellä flunssan ja en ollut kil­

pailuissa aivan parhaassa terässä.

Parhaat sijoitukset olivat 1000 ja 1500 metrillä sija 14. Merkkinä par­

17

Sarajevo 1984 luisteluareenan sisäänkäynnissä.

haan terän puuttumisesta oli, että n.

kolme viikkoa Olym pialaisten jäl­

keen olin M M-kilpailuissa Hollan­

nin Heerenveenissä 1500 m etrillä neljäs ja kolm en m atkan jälkeen myös yhteispisteissä neljäs. Viimei­

sellä matkalla 10 000 metrillä luis­

telin kuitenkin kaksi kierrosta pe­

räkkäin ulkorataa (en siis vaihtanut välillä sisäradalle) ja minut hylät­

tiin. Samalla meni myös yhteispiste- sijoitus.

H elsingissä harjoittelem in en ja asum inen ei edesauttanut opinto­

ja Jyväskylässä, joten aloin järjes­

tellä opiskelujen muuttamista Hel­

sinkiin. Pyrin 1979 Helsingin Tek­

nillisen Opiston LVI-linjalle, missä aloitin sitten opiskelut syksyllä 1980 ja 1984 valmistuinkin LVI-insinöö- riksi. Vuodet 1981 ja 1982 harjoit- telin hieman löysemmin panostaen enemmän opiskeluun. Opiskelujen päästyä hyvään vauhtiin tehostin taas harjoitteluakin. 1983 ja 1984 va­

littiin minut kolmansiin Olym pia­

laisiin Jugoslavian Sarajevoon. Sara­

jevon kisoissa kilpailtiin viimeisen kerran ulkojäällä ja lumisade pääsi näin sotkemaan hieman kilpailuja.

Sateista huolimatta saavutin kisois­

sa parhaan Olympiakisasijoitukse- ni. Olin 5000 metrin matkalla kuu­

des jääden 0,48 sekuntia pronssimi­

talista. Edellä oli yksi ruotsalainen

kaksi neuvostoliittolaista ja kaksi DDR:n edustajaa.

Valmistuttuani 1984 ja aloittaes­

sani työuran Helsingissä vaihdoin myös urheiluseuraa Helsingin Luis- tinkiitäjiin. HLK:ssa jatkoin luiste­

lua vielä 4 vuotta vuoden 1988 Cal- garyn Olympialaisiin.

Calgaryn kisojen avajaisissa sain kunnian olla Suomen joukkueen li­

punkantajana.

Yhteydet Karstulaan ovat säily­

neet siellä olevan perheemme va­

paa-ajan asunnon myötä niin pal­

jon, että mm. poikani Lari kävi ke­

sällä 2008 rippikoulun Karstulassa ja sai sitä kautta taas uusia ystäviä ja hänenkin mielenkiinto lisääntyi yh­

teisiin mökkireissuihin.

A ktiiviurani lopettam isen jä l­

keen olen tehnyt urheiluun liittyvää järjestötyötä harrastuksena asuin­

paikkakunnallani Helsingissä.

Pertti Niittylä

18