Karstulan kirkon
peruskorjaus 2002-2003
Taustaa
arstulan seurakunnan nykyinen kirkko val
mistui vuonna 1853, ja on siitä lähtien palvel
lut seurakuntaa ja seurakuntalaisia niin heidän iloissaan kuin suruis- saankin. Kirkkoa on peruskorjattu noin 50 vuoden väliajoin. Ensim
mäinen peruskorjaus tehtiin vuonna 1904 (suunnittelija Josef Stenbäck) ja toinen 1953. (suunnittelija Kauno S.
Kallio). Seurakuntalaisten muistiku
vat kirkosta ovat noiden vuosien korjausten mukaisia, alkuperäisistä Jaakko Kuorikosken suunnittelemis
ta piirteistä on näkyvissä ollut vain kirkon perusmuoto ja ulkokuori.
Vuosituhannen vaihteessa kirkon peruskorjauksen tarve oli jälleen selvästi nähtävissä. Tuntuvimmat ongelmat olivat kirkon kylmyys talviaikana ja penkkien huono istut- tavuus. Ne tuntuivat tavallisen kir
kossakävijän luissa ja takamuksissa.
Seurakunnan työntekijöiden kannal
ta ongelmia olivat lämpötilan lisäksi mm. valaistus, kuuluvuus, urkujen toiminta, ergonomia. Kirkon ylläpito oli kallista, ja sen perusrakenteet tar
vitsivat tarkastamista ja korjaamista sekä eri turvallisuusjärjestelmien parantamista.
Suunnitteluvaihe
Kirkkoneuvosto asetti vuoden 2001 lopulla rakennustoimikunnan suunnittelemaan ja johtamaan kir
kon peruskorjausta. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin rakennus
alan asiantuntijana Olavi Oinonen ja jäseniksi Marketta Silvonen, Seppo Tiainen, Kari Kemppainen ja Pekka Knuutti.
Rakennustoimikunta totesi pian, että peruskorjaus on niin suuri, merkittävä ja aikaavievä hanke, että rakennuttajan oli saatava lisää asiantuntemusta. Jyväskyläläinen
Insinööritoimisto Control team Oy valittiinkin vastaamaan rakennut
tajatehtävistä. Controlteamin Seppo Pennanen antoi hankkeelle tärkeän panoksensa.
Suunnittelijoiden ja urakoitsi
joiden valinta kilpailutettiin ja kilpailutusten tuloksena saimme hyvät suunnittelijat ja asiantuntevat rakentajat.
Rakennustoimikunta ja urakoitsijat kantoivat suuren osan käytännön vastuusta Kaatuneiden muistopäivän jumalanpalvelus toukokuussa 2003 oli viimeinen sakraalitoimitus ennen peruskorjaustöiden alkua. Kirkonpenkit vielä vanhoissa väreissään.
2
Kirkonpenkkien tilalle nousi rakennustelineiden viidakko Pääsuunnittelijana toimi Arkki
tehtitoimisto Klemola Tampereelta.
Suunnittelusta vastasivat Kuori- kosken rakentajasukuun kuuluva Matti Klemola, Kaarina Pilviniemen avustuksella.
LVIA-suunnittelusta vastasi LVI- Insinööritoimisto Jorma Niemonen Kinnulasta ja sähkösuunnittelusta Sähköinsinööritoimisto Kalevi Ku
jala Viitasaarelta.
Rakennusurakasta vastasi Uu- denkaarlepyyn Paanukatto. Pää
urakoitsijan vastaavina henkilöinä toimivat Tom Nylund ja Seppo Haimilahti. LVI-urakasta vastasi LVI-Asennus Hannu Tuukkanen Karstulasta ja sähköurakasta Sähkö- Rantala Karstulasta, Matti Rantalan johdolla.
Suunnittelijoiden tultua valituksi rakennustoimikunnan ja suunnit
telijoiden yhteinen työ käynnistyi helmikuussa 2002. Suunnitteluvai
he kesti runsaan vuoden ennen kuin päästiin varsinaiseen peruskorjaus
työhön. Aikaa kului varsinkin odo
tettaessa avustuspyynnön käsittelyä kirkkohallituksessa.
Toisaalta pitkä suunnitteluaika oli hyvä sen tähden, että hankkeen rahoitus pystyttiin suunnittelemaan seurakunnan kokonaistoiminnan kannalta toimivaksi. Rahoituksen suunnittelua varten kirkkoneuvosto nimesi pienen "taloustyöryhm än"
(Tellervo Muhonen, Raimo Mati
lainen, Kari Kemppainen, Pekka Knuutti), joka toimi rakennustoimi
kunnan alaisena ja laati tarkennetun rahoitussuunnitelman tammikuussa 2003.
Toteutus
Maaliskuussa 2003 valittiin urakoit- sijayritykset. Rakennuttaja kannalta oli myönteistä, että urakkahinnat olivat kauttaaltaan alempia kuin tavoitehintalaskelmassa oli arvioi
tu. Ensimmäinen työmaakokous pidettiin 12.5.2003, joka oli myös ra
kennustöiden virallinen aloituspäi- vämäärä. Purkutöitä yms. oli tosin tehty jo aiemmin. Rakennusmestari Olavi Oinonen toimi rakennuttajan puolelta valvojana ja antoi tässäkin tehtävässä merkittävän panoksensa hankkeelle.
Saneeraushankkeen kannalta oli luonnollisesti tärkeää, että pääura
koitsijaksi valittu yritys olisi jous
tava, luotettava ja ammattitaitoinen.
Tässä mielessä urakoitsija valinta osoittautui heti alusta lähtien napa- kympiksi.
Uudenkaarlepyyn Paanukatto oli yhteistyökykyinen, asiansa osaava ja työhönsä paneutuva rakennusalan yritys. Heidän työssään näkyi myös kirkon saneerauksen erityisluonteen arvostus, tämä asenne näkyi kaikil
la työntekijöillä toimitusjohtajista työmiehiin asti. Muut urakoitsijat olivat paikallisia, tuttuja yrityksiä, joiden työn hyvä laatu oli selvillä jo aiemmista rakennuskohteista.
Saneerauksen ja peruskorjauksen toteutusvaihe oli jälkikäteen arvioi
den normaali ja varsin ongelmaton.
Saneerauksen aikataulu piti koh
talaisen hyvin ja kokonaisaikataulu erittäinkin hyvin. Ainoat suuremmat aikatauluongelmat liittyivät seura
kunnan ja ylempien viranomaisten (kirkkohallitus ja museovirasto) esityksiin ja selvityspyyntöihin, jot
ka aiheuttivat töiden osalta pientä viivettä. Periaatteellisesti suurin ratkaisu oli päätös, että kirkkoa ei saneerata Museoviraston esittämään alkuperäiseen vuoden 1853 asuunsa (hirsiseinät näkyvissä sisäpuolella).
Ainostaan pääsisäänkäynnin eteisen katto entisöitiin vanhaan asuunsa, malliksi senaikaisista rakenteista.
Työmaan työntekijävahvuus vaihteli 10:stä - 18:aan työnteki
jään. Myös pääurakoitsija käytti karstulalaisia työntekijöitä. Vaikka kirkkoalue oli rakennustyömaana ja siten turvallisuussyistä ulkopuo
lisilta kiellettyä aluetta, niin seura
kuntalaisia kävi usein seuraamassa rakennustöitä ja kirkon muuttuvaa ilmettä. Työmaavastaavana Seppo Haimilahdella riitti aikaa ja kiinnos
tusta selvittää työmaan tilannetta vierailijoille.
Harjannostajaiset eli perintei
nen rakennustöiden puolivälijuhla pidettiin 11.9.2003. Rakennusura
koiden kilpailutusten yhteydessä oli jo huomattu, että kustannukset olivat pienempiä kuin tavoitehinta- laskelmassa oli arvioitu. Harjannos- tajaisten aikaan oli selvää, että raken
nushanke tulee myös valmistumaan suunnitellusti ja kustannuksen eivät ylity. Tämä antoi seurakunnalle mahdollisuuden liittää saneeraus
hankkeeseen kirkon viihtyvyyttä, sen kulttuuriarvoja tai käytettävyyt
tä lisääviä ja parantavia hankkeita, joiden tarve oli ollut tiedossa. Näky
vin näistä oli alttaritaulun puhdistus ja entisöinti, jonka toteutti konser
vaattori Raimo Ala-Kärppä Turusta.
Taulusta poistettiin sadan vuoden aikana tarttunut noki ja lika, sa
malla taulu pingotettiin uudelleen.
Karstulalainen Mauno Jylänki teki kulttuuriteon entisöimällä ja korjaa
malla vanhan vaivaisukon ja kaksi Karstulan ensimmäisestä kirkosta peräisin olevaa, Hyvää Paimenta kuvaavaa puuveistosta. Ne sijoitet
tiin pääsisäänkäynnin eteistilaan.
Kirkon äänentoiston uudista
misesta vastasi kirkkohallituksen hyväksymä Deivox-yhtiö ja palo- hälytys- ja sammutusjärjestelmistä Safetytec Oy.
3
Penkkien istuinmukavuutta lisättiin usealla eri keinolla, joissa vatupassi oli hyvänä apuna
Rakennushankkeen rinnalla to
teutettiin myös kirkon urkujen uu
siminen. Sähköiset, Alienin 64+20 äänikerran urut olivat elokuusta alkaen käytössä seurakuntatalossa, jossa jumalanpalvelukset pidettiin kirkon peruskorjauksen ajan. Mar
raskuussa urut asennettiin urku- parvelle.
Rakennuskohteen sisäosien vas
taanottotarkastus pidettiin 14.11.
2003. Tällöin kohde katsottiin niin valmiiksi, että se päätettiin vas
taanottaa. Ulkotöiden osalta työt jatkuivat vielä kesällä 2004, mutta seurakunta otti kirkon uudelleen käyttöönsä jo adventtina 2003.
Arvioita:
Seurakunnan työntekijöillä ja luottamushenkilöillä oli saneeraus
hankkeen alusta alkaen lähtökohta
na, että seurakunnan keskeinen toi
mintatila pitää peruskorjata kirkon rakentaneiden sukupolvien tahtoa ja jumalanpalvelustarkoitusta kun
nioittaen toimivaksi kirkoksi.
Hankkeessa pyrittiin mahdolli
simman suureen avoimuuteen ja siihen että peruskorjaus koettaisiin kaikkien seurakuntalaisten yhtei
seksi hankkeeksi. Saneeraushank
keesta kerrottiin paikallislehdessä useaan kertaan. Pääsuunnittelija ja seurakunnan työntekijät esittelivät suunnitelmat seurakuntalaisille ja vastasivat kysymyksiin myös esitte
lytilaisuudessa maaliskuussa 2003.
Tämä tilaisuus oli tarpeellinen, vaikka olisi saanut toteutua vielä aikaisemmin.
M ahdollisimman monessa työ
tilanteessa pyrittiin käyttämään talkootyötä. Yksittäisiä seurakun
talaisia ja yhteisöjä osallistui mm.
töiden alkua edeltäneeseen kirkon irtaimiston siirtoon, kirkon alus
tan puhdistukseen, kirkkosalin valaisinkruunujen puhdistukseen, talousrakennuksen purkamiseen, penkkien irroittamiseen, vanhan ur- kupöydän purkamiseen, rakennus- siivoukseen ja irtaimiston takaisin siirtoon jne.
Erikoisesti on muistettava Oi-
noskylän miesten aloittama Euroja uruille -hanke, jonka puitteissa eri kyläkunnat järjestivät tilaisuuk
sia, jotka tuottivat yli 6.000 euroa.
Karstulan maansiirtourakoitsijat lahjoittivat ja asensivat kellotapuliin kiviportaat.
Varmasti kaikille niille, jotka osallistuivat eri talkootyövaiheisiin, kirkosta tuli paljon läheisempi, oma kirkko, jonne on hyvä tulla taas kor
jaustöiden jälkeen.
Kirkon peruskorjauksen koko
naiskustannukset olivat runsaat 1.100.000 euroa, joka oli laaditun kustannusarvion sisällä. Koska rakennusurakat jäivät arvioitua pienemmiksi seurakunnan oli mah
dollista sisällyttää myös muita tarpeellisia kohteita kustannuksiin.
Kirkkohallitus avusti hanketta 25%
osuudelta, seurakunta oli varautu
nut rakentamiseen jo usean vuoden ajan ja rakennushankkeen rahoitus onnistui ilman lainanottoa.
Vajaan vuoden kokemus on osoit
tanut, että perustavoitteiden osalta kirkon peruskorjaus ja saneeraus ovat onnistuneet hyvin. Kirkko on pessyt kasvonsa, se on lämpimämpi, sen penkit ovat mukavampia istua ja valaistus ja äänentoisto ovat paran
tuneet. Tämä sukupolvi on tehnyt oman osansa, seurakunnan kirkko on jälleen kunnossa ja valmis palve
lemaan seurakuntalaisia seuraavat vuosikymmenet.
Pekka Knuutti
Kirkon värisävy muuttui, vaikka keltainen pääväri säilyikin
4
