V
; -
K A R S T U L A N
E V A N K E L I N E N K A N S A N O P I S T O
Karstulan Evankelinen Kansanopisto toimii yhdeksättä
toista vuottaan. Nykyisin opiston suojiin voidaan ottaa 55— 60 nuorta. Karstulan ja ympäristökuntien nuoriso on käyttänyt opistossa opiskelun mahdollisuutta ja täyttänyt vuosi vuodelta talon. Karstusia on opistossa ollut kymme
nestä kahteenkymmeneen vuosittain.
Opiston ovet avautuvat suurelle yleisölle yleensä juhla
päivinämme. Se kuva, minkä ihmiset silloin saavat, on eräänlainen pyhäkuva poikkeustilanteesta. Juhlan lähes
tyessä haluan antaa tämän lehden välityksellä arkikuvan opiston elämästä.
Opistolaisten tärkein tehtävä on lukeminen ja kirjoit
taminen. Heidän ahkeruutensa on yleensä näissä kiitettä
vää. Aamulla yhteinen työ alkaa puoli kahdeksan aikaan, moni oppilas on jo ehtinyt tunnin pari valmistautua päi
vän tehtäviin esimerkiksi lukien. Puoli kahteentoista asti on oppitunteja, sitten seuraa ruokailu ja vapaatunti. Mo
nilla on asiaa kauppoihin tai postiin, ahkerimmat eivät kuitenkaan ehdi kirkolla käymään. Iltapäivällä ommel
laan, kudotaan, harjoitellaan emännän tehtäviä, tehdään puutöitä tai edelleen kirjojen ym. välineiden avulla lisä
tään tietoja. On vaikeata sanoa, kumpi on tärkeämpää, pään tieto vai käden kätevyys, kumpaakaan ilman ei tulla toimeen. Joskus tuntuu, että nykyään ei käden kätevyy
delle anneta sille kuuluvaa kunniaa. Päivällisen ja vapaa- tunnin jälkeen on illansuussa vielä pari oppituntia, sitten iltatee ja iltahartaus. Noin kaksi ja puoli tuntia on illalla vielä omaa aikaa, sitten on yölevon vuoro.
Opiston ohjelma näyttää lukujärjestyksestä ehkä hyvin
kin samantapaiselta kuin kansakoulun tai oppikoulun.
Opistossa ei kuitenkaan pyritä ensi sijassa antamaan tie
toja vaan koetetaan auttaa oppilaita itse niitä hankki
18
maan. Opisto kestää vain noin seitsemän kuukautta, mut
ta kaikki ihmiset ovat tavallaan opistolaisia, heidän täy
tyy kartuttaa tietojaan ja taitojaan. Jokainen tekee sen omalla tavallaan. Opiston oppilaskaan ei ole vain yksi oppilas, vaan juuri määrätty henkilö, joka itse määrää toimintansa, vaikka opiston järjestys antaakin ulkonaiset puitteet. Muutamat oppilaista ovatkin innokkaasti käyttä
neet tilaisuutta hyväkseen omassa harrastuksessaan itseään kehittäen. Joku soittaa, joku harrastaa liikuntaa, joku te
kee innolla käsitöitä, joku hankkii tietoa juuri siitä, mikä eniten kiinnostaa.
Vaikka palstatilaa olisi käytettävissä loputtomiin, jää kuva opiston arkielämästä vaillinaiseksi. Sentähden pyy
dän, että lukija mielessään kuvittelee noin kuudenkym
menen nuoren elämää yhdessä. He kaikki antavat toisil
leen ja saavat toisiltaan. Opettaja on tai hänen tulisi olla yksi joukossa, eikä kaikkein keskeisimpänä. Yhteiset työt ja harrastukset, yhteiselämä, huonetoveruus, toverin hen
kilökohtaiseen elämään tutustuminen ja hänen kunnioit- tamisensa itsensä kanssa samanarvoisena ovat juuri sitä, mikä opistosta tekee opiston ja mikä auttaa nuorta omalle kohdalleen löytämään rikkaan ja elämisen arvoisen osan.
Opisto ei ole saarnaajakoulu. Ei ole mahdollista, että täällä pidettäisiin yllä uskonnollista maanistilaa, eikä ny
kyään hyväksytä uskonasioissa käännyttämistä. Mutta us
kon maailmassa avautuu eteemme sellainen todellisuus, jota ei voida jättää huomioon ottamatta. Kun Jesaja-pro- feetan jouluevankeliumissa sanotaan: "Kansa, joka pi
meydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden”, kuinka sil
loin voisimme olla niinkuin valkeutta ei näkyisi.
Kuvavälähdyksiä Karstu
lan Evankelisen kansan
opiston monista harras
tuspiireistä.
Erilaisia kerhoja harras
tetaan. Seisomassa opis- tonjobtaja Elo Norja.
