Muistelua Kivirannasta
Huittisissa sijaitseva Kivirannan kartano on viimeisen vuoden aikana kokenut niin suuria muutoksia. että se entiselle kartanon väellekin nyt elää lähinnä vain muistoissa.
Hieman haikeina muistelemme aikoja. jol- loin kartano eli voimakkaasti suuren työnteki- jäjoukon avustamana
ollen
pitäjässä suuri tuottaja ja työllistäjä.Kartano siirtyi Kiven suvulle v. 1861. jolloin
sen osti 2O-vuotias Oskar Kivi. Hän alkoi heti kaikin tavoin kunnostaa rappiolla ollutta tilaa.
Peltoja ojitettiin
ja
seuraavana vuonna 1862aloitettiin navetan rakentaminen 100:lle leh- mälle. Vain arvokas vanha päärakennus v:lta l79l oli kunnossa. V. 1876 valmistui meijerira- kennus. jossa aikanaan toimi pitäjän ensim- mäinen meijeri. Viimeiseksi rakennettiin upea tallirakennus v. 1890. Kaikki nämä rakennuk- set tehtiin kivestä. Toivossa. että perustettava maanviljelyskoulu saataisiin Huittisiin. raken-
nutti
Kivi
2-kerroksisen tilavan päärakennuk- sen. jossa on keskellä suuri juhlasali ja molem- missa päissä asuinhuoneistot. joitten katolla oli tornit. Rakennus valmistui v. 1895. Raken-nus
oli
hyvin tarpeellinen. vaikka kotrlua ei saatukaan pitäjään. Edellä mainitut rakennuk- set sekäv.
1925 valmistunut viljamakasiini ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaina raken- nuksina esitetty säilytettäviksi.Tilan sai haltuunsa isänsä kuoleman jälkeen valtioneuvos Väinö Kivi, jonka isännyys on vielä monien huittislaisten muistissa. vaikkei hän vakituisesti tilalla asunutkaan. Låihinnä 20- ja 3O-lukuja muistellen yritän kertoa Kivi- rannasta ja elämästä siellä.
Tilan pinta-ala oli n. 800 ha. josta peltoa n.
150 ha. Siihen aikaan maanviljelys toimi vielä ihmistyön. hevosten ja hevosvetoisten työkalu-
jen turvin. koska suuri koneellistaminen maa- taloudessa alkoi varsinaisesti sotien jälkeen. Ti- lalla
oli
vakinainen työväki. uskollisia vuosi- kymmenet taloa palvelleita miehiäoli
useita.Kesällä heinänteossa
ja
viljan korjutrssa sekä puinnissaoli
paljon tilapäistä työväkeä. jota silloinoli
saatavana. Hevosiaoli l7-18
kpl.ne ruokittiin
ja
hoidettiin hyvin. niin että ne pystyivät raskaan työnsähyvin
tbkemään.Ruokakellon äänen kuultuaan ne ilosta hirnui- vat. ruoka-aika merkitsi niille ateriaa
ja
lepo hetkeä. Kun joskus sään johdosta työpäivä oli pitempi, ei kelloa soitettu. koska hevoset eivät olleet halukkaita työhön soiton kuultuaan.Tila
oli
karjanhoidon harjoittelutila, lypsy-karjaa
oli n. 70-80 kpl
sekä nuorikarja.;"i'*01'ry*"qw +,,# lp
.tL
v
20-luvun lopulla sisustettiin navetta
ja
talli käytännöllisiksi. joten työt sujuivat hyvin.Suuren karjan laitumelle kuljettaminen vaa-
ti apuväkeä ainakin silloin. kun lehmät vietiin Vesiniitylle
asti. Meijerilta
Untonmäkeen saakkaoli
maantie täynnä. kun n. 70 upeaa sarvipäätäoli
menossa kesälaitumelle. Kattan ei tie ollut varattuna. sillä koko 5 km matka mentiin juosten. Joskus pyydettiin vettä lähita- losta. kun jano oli kova ja matka takaisin ko-tiin oli kävellen kuljettava.
Kesän odotetuin tapaus
oli
omistajan per-heen saapuminen kesälomalle Kivirantaan.
Heidät haettiin Äetsan asemalta hevosten vetä- millä vaunuilla. -trilloillal Myöhemmin kuljet-
tiin
autolla. Talon pihapiiriin tuli eloaja
iloakesäajaksi. talvet taas olivat hiljaisempia. Kar- tanon nuorin poika. Untamo Kivi oli innokas tuinnin. tenniksen ja muun urheilun harrasta-
ja.
ja
me nuoret saimme olla näissä mukana.Ei edes ukonilma peloittanut. kun pääsimme hänen mukanaan
torniin
katselemaan sala- mointiaja
laskemaan sen etäisyyttä. Hänellä oli hieno sivuvaunullinen moottoripyörä. jota yhdessä kiillotettiin ja usein päästiin ajelulle.Uskollinen. 47 vuotta kartanossa emännöit- sijänä ollut
Hilja
Kaurahalme piti suuren ta- louden lisäksi huolen puutarhastaja
pihasta niin. että kaikki oli ensiluokkaisessa kunnossa.Rauhallinen. idyllinen Kiviranta.
kotini
20vuotta.
viihtyisämpää asuinympäristöä en osaa ajatella!30-luvulla tilalla siirryttiin konjunktuurivil- jelyyn
ja
silloin alkoi suurimittainen vehnän- viljely. Tila olikin ensimmäisiä vehnänviljelyti- loja Suomessa. Säät olivat 30-luvulla suosiolli- sia ja kesäisin kävi retkikuntia pitkien matko- jenkin takaa ihailemassa vehnäpeltoja ja koko kartanoa. Sain joskus opastaa vähemmän tär- keita retkikuntia, niin että oli opeteltava kaikki;//)':'
lt/t ::::
-d,.4--i.'i
:a z:
Kiviranta torneineen vuosisadan alkukymmenellä.
Thlon tytär Tirulikki Kivi (myöh. ministerinrva Jalanti) ia miniä rouya Laila Kivi, keskellä kirioitta- ja -20-luvulla.
28
mahdolliset tiedot tilasta, että pystyi esittele- mään taloa.
Elämä oli työntäyteistä, harvoin oli juhlia.
Omistajapariskunnan hopeahäät
ja
ainoan tyttären 3-päiväiset suuret häät, jotka vietettiin suuressa juhlasalissa. olivat mieliinpainuvat ti- laisuudet. Pyhäinmiesten päivänäoli
päära-kennuksessa ruokapidot, siellä myös vietettiin juhlallisesti jouluaatto, kun ensin oli käyty he- vosella joul uk irkossa.
Muistan vielä hyvin Oskar Kiven puolison, vanhan emännän, joka usein lähetti hoitajan- sa meitä lapsia luokseen hakemaan. hän kun ei itse enää paljoa liikkunut. Lrikimme
ja
lau- loimme hänelle, kävin jo koulua ja opetin pik- kusiskolleni koulussa opitut laulut ja leikit.Muistan myös silloisen talon emännän laina
-
Kiven. iloisen. sydämellisen, hyvän ihmisen, joka kuoli
jo
ennen kuin vanha emäntä.Kun talvisota syttyi, talon elämä muuttui.
Omistajaperheen naiset, lapset ja apulaiset tu-
livat
Helsingistä Kivirantaan sota-ajaksi. Ja heidän lisäkseen ystävien perheitä m.m. rouvaSylvi
Kekkonen kaksoispoikineenja
rouva Tirominen (suurlähettilas Leo Tiromisen) tyttä- rineen. Lapset leikkivät pihalla lumipuvut yl- lään. meijerirakennusta käytettiin pommisuo- jana: vaikkei Huittista koskaan pommitettu- kaan! Myöstornit
otettiin alas uudemman päärakennuksen katolta. leipää sotaan leivot-tiin
väentuvan uunissa. Siirtoväkeätuli
jaomia
työmiehiäjoutui
lähtemään sotaan.Hu i ttisii n sijoitet un tyk istökou I utuskesk u ksen hevoset majoitettiin Kivirannan suuleihin. Osa omista hevosista oli myös sotatoimissa. komea Junnu:hevonen kaatuikin talvisodassa.
Sodan jälkeen paljon pienentyneen tilan vaiheet ovatkin
jo
paremmin tilalla myöhem- min eläneitten muistissa.Toini Jaakola
Ritva Ytti
NAHDÄKSENI SAKEAN METSÄN YLI
Vanhassa nimikirjoituksessani on outo ihminen,
kovin pitkä ja laiha, kurottautunut varpaisilleen nähdäkseen
sakeanmetsän yli.
":t%trf.:f:1t:f..:z.
.lr.': .+....,ii
i*,
r
t#ri:ii;,Ikhvihetki elopellolla -20-luvulla.
Hevospareja kyntötöissä
Tykistökoulutuskeskus jättåiä Kivirannan keväällä 1940.
29