Isoisän sankarikuolema · DIGI

Isois än

sankarikuolema

Kesällä 1996 tarkistettiin Huittisten veter^ nlmatrikkelia l(eijo

Jaakolan toimesta. Vanhassa matrikkelissa oli tieto, että isoisäni

Vilho Lehtinen kaatui 13.7 .1941 I(ollaanjoella.

.\' o ta nties I'i llt o l-"e b- tinen ya/okuvattuna t,arutsntiesaikana.

I(un aiemmin olin keskustel- lut asiasta ystäväni Uuno I(ul-

malan kanssa totesi hän, että isoisäsi kaatumapaikka ei voi olla I(ollaanjoki, koska suo- malaiset joukot eivät tällöin

13.7.1,941 vielä olleet lähel- Iakaan I(ollaanjokea. Ai

^tte- lin tämän kuultuani, että asr^

tayry selvittää, onhan fJuno I(ulmala tarkoin perillä viime sotiemme tapahtumista.

Isoisäni palveli

^Pion

P31:ssä, mikä tieto osaltaan auttoi selvirysryössä. Ryhdyin kay maan läpi v eteraanim atrik- kelia henkilö henkilöltä, iot- ko vielä elossa olisi samassa

j oukko-osasto s sa palvelleita vetera

^nela. Ja löyryihän nii- tä mm. IJuno Takala, Mauri Sutti, Matti Toivola ja Simo Jaaanen. I(aksi viimeksi mar- nittua tosin vasta jatkosodan loppupuolell a palveluks een astuneita.

Useita samassa joukko- osastossa palvelleita minun- kin tuntemiani veteraaneja oli saanut jo aiemmin kutsun vii-

meiseen iltahuutoon. I(ukaan edellä mainituista silloin vielä elossa olevista veter aaneista

ei tosin muistanut isoisääni ja selvirystyöni uhkast päät- tya. Simo Jaatiselta tosin sain lainaksi evl. Elia-Pekka Pura- sen kirjoitt^m^n teoksen, jos- sa kerrottiin pioneeriaselaiin vaiheista toisessa maailm an- sodassa. Isoisäs tant en tässä- kään vaihees sa saanut mrtään tietoa.

I(irjoitelmani alussa mai- nitsem altanr Uuno I(ulmalal- ta satn jälleen neuvon: "Soita sota-arkistoon

i,

^{prydä sieltä}

lisätiet oja, ' Tein ryötä käsket- ty^ ja soitin sota-arkistoon.

Puheluuni vastattiin ystäväl- lisesti _1a luvattiin soittaa seu-

r^ v^rra pätvänä. Näin tapah- tuikin ^ja soittalalTa oli tiedot

isoisäs tänt, hänen ^ryhmäs- tään, joukkueesta

it..

^Sain

puhelimessa listan koko jouk- kueesta syntymäaikoineen ^ja asuinpaikkoineen. I(okemä- ki tuntui olevan suurimman osan kotipaikka.

Asiakirjoissa oli vielä tie- to, että isoisäni oli kaatunee-

n

läänyt vihollisen puolelle Simpeleen Änkilänsalolla, ^j os- tahänet vasta muutaman vii-

kon

päasta

oli

saatu nou-

I

0

Huit[isten _Joulu

detuksi omien puolelle. H.ä- net

oli

haudattu Simpeleen kirkko maahan, ^j o sta siirretty

s euraav ana talv ena H uitti ^s ten sankarihautaan.

Ys tdvällinen ja palvelualtis

s ot^-

^rki ^{s to} n ryö nte U"jä valit- ti, että hän ei enemp^ ^pysry auttama n tässä asiassa vaarr toivotti tervetulleeksi sota-ar- kistoon tufustum^ n lähem- min isoisäni joukko-osastoa

ko skev aan materi aalin. ^Hän lähetti vielä postissa koko joukku etta koskevan henkilö- luettelon.

Saatuani tämän luettelon

ryhdyin

soittelem^

n

p^ - sääntöisesti Kokemäelle sa- mannimisille henkilöill., ^jotta

luettelossani oli. ^{IQhden päi-} vän päastä tarppasi, kun sain em. pataljoonan esikunnassa palvelleen, entisen opettaj an

noin 90-vuottaan Lautt ^Rei- kon puhelimeen. Kdvin hä- nen kanssaan koko joukkueen ldvitse henkilö henkil öIta _ia ihme ja kumma tämä nyt jo edesmennyt veteraani muisti lähes kaikki tämänkin jouk- kueen miehet.

Hänkään ei muistanut iso- isääni, mutta kehotti soitta- m^ n ainoalle isoisän joukku- eesta vielä elossa olevalle ve- teraanille Toivo Tuohelle I(p- kemäelle. Sain häneltå jopa puhelinnumeronkin ^j a tiedon, että Tuohi on vielä hyvissä voimissa. "Hän ehkä tJetää

isoisäsi kohtalosta ^jotakin,

kun oli

alikersantti ^arvol-

taan ja joukkueen varalohta- jaL<tn." Puhelimessa Toivo Tuohi osoittautui ^vielä v^r- sin hyvämuistiseksi mieheksi vaikka olikin 1916 synryneenä ja soittohetkellä yli BO-vuoti-

as.

Hän kertoi, että PioP31:n perustamispaikka oli I(oke- mäki ja se koostui pääosin ko- kemäkiläisistä ja sen naapu- rikunnista olevista miehistä.

Pataljoonan yksiköihin sijoi- tettiin myös vanhempia talvi- sotaan osallistuneita pionee- rcla. Isoisäni 1,902 syntyneenä

kuului heihin. Toivo Tuohi

ei heti muistanut Vilho Lehtistä, mutta kun ku- vailin häntä hilj ai s eksi, tummaksi pitkäksi mie- heksi muistikuva kyllä palasi. Tuohi kertoi ky- seisen ^{pionee rrpatal-} joonan olleen Parikka- lassa jalkavaen tuken^

valmistautumassa pa- lauttamaan isänmaal- ta pakkorauhassa 1940 ryö s te t ty Karlala takar- sin sen oikealle omis-

tajalle

Suomelle.

^{Sotawies Villto} I-,ehtinen perheexsä kansa jahannuksen alla 1941. Edessä lapset Maire ja Joukkueen

iohtaiana

^Rtino, takana perheen äti Helni ja Vilbo. Vain maatama päiuä kuaan ottaminn jälkeen

toiminut vänrikki,

eräs

Vilho Ltbtinen kaatui.

tamperelainen raken- nusmestari antoi ^j oukkueensa vaniohtajalle kys eis elle haas - tatehavalleni alikers antti Toi-

vo

Tuohelle käskyn suorit- taa ns. väkivaltainen tiedus- telu Pirunkukkulan edus tal- Ie Simpeleen Änkilänsalos- sa. Tehtdvdä varten hän ke- räsi ryhmän v^p^aehtoisista, foihin myös isoisäni kuului.

Tuohi _iatkaa kertomustaan;

lähestyimme varovasti Pirun- kukkulaa, ^j olloin välittömäs- ti oike alla puolellani edennyt Vilho Lehtinen astui miinaan ja tuuperrui maahan.

Samanaikaisesti avattiin sil-

mitön tulitus arvan suoraan edestämme

la

^vasemmalta

puoleltant kokemäkiläinen pioneeri

Erkki

Närvä ^haa- voittui ^kaarue n ^{maahan. Tu-}

litus oli niin

voimakasta, että emme kyenneet ^otta- ma n haavottfuneita Lehtistä ja Närvää mukaamme Y^an meidän oli vetdydyttåvä ojien suojissa noin kilometn takat- sinpdin. Päivän mittaan När- vän kuultiin huutavan mones- ti: "Olemme Lehtisen kanssa elossa rulkaa hakem^ n mei- dät!". Huudon _fälkeen alkoi arna vihollisen armoton tu- litus. Meillä ei ollut ^mitään mahdollisuuksia hak ea närtä kahta as etoveriamme omien puolelle v^an he menehtyivdt

1a jaivät useaksi viikoksi kesä- helteell ä kaantneina linj oj en väliin.

Hetken tauon jälkeen Toi-

vo

Tuohi latkaa kertomus- taan. Nämä kaksi miestä oli-

vat

tämän satakuntalaisista miehistä koorun patalloonan ensimmäis et sankariv atnajat.

S euraava na pärvänä ^j oukku-

eenjohtaj a s^r jalkavåkipatal-

j oonan komen tajalta pauhut siitä, että oli lähettänyt mie- het varlr'aan kuolemaan vi- hollisen vahvan linnoituksen edustalle. I{yseisen tieduste- lukäskyn antanut vänrikki ei uskaltanut mennä pataljoo- nankom entalan käskyille pit- kään atkaan va ⁿ lähetti tilal- leen joukkueensa varajohta- 1an ahkersantti Toivo Tuohen näihin käskynf akoihin.

I(un

tämän kertomuksen kuulin, ajattelin, oliko minun tämäkin

^sue-

kuultava. Tulin siihen lopputulokseen, ^että kyllä oli ^ja sain mieleeni rau- han, olinhan selvittänyt iso-

isäni kaarumista koskevat sei-

kat juurta ^jaksain viime tin-

gassa hänen viimeiseltä vielä elossa olevalta asevelj eltään.

Sodan julmuutta kuvaa myös se, että kyseisen Erkki När- vän leski synnytti pojan muu- tama kuukausi isän kaart- misen jälkeen. I(ymmenen vuotta aiemmin toispuolisesti halvaantunut ^is oäitini Helmi Lehtinen,äi surem^ n kaatr- nutta miestään Vilho Lehtis- tä, isoisääni, kahden alatkår- sen lapsen kanssa. Isänmaa olt vaatinut uhrinsa.

Pekka l-,ehtinen

Palzpäällikkö Pekka lthtinen on teh- nltt useita matk/a mn. sotilaspoikien mu kana talui- _1a latkosodan taistelupai- koille. Tässä muutama uuosi sitten otet- tu kuua S umman tuntemattomien soti- laiden maistomerki llä. Pe kka l-n htinen toinen uasemma/ta.

tl

Huittisten _Joulu