Toejoki - kun hyvin asutaan · DIGI

Toejoen kaupunginosan kaavoituksen suurin kysymys oli Toejoen kohtalo.

Joki oli aikanaan omalta osaltaan hou­

kutellut alueelle asukkaita. Ensimmäi­

set mökit rakennettiin joen rannalle.

Rannoille ilmestyi paljon laitureita eli lauttoja. Joessa oli kalaa ja joesta otet­

tiin myös ruokavesi. Lapsille joki oli mainio uimapaikka. Jokaisella perheel­

lä taisi olla oma vene. Joki oli asukkait­

ten elämänvirta.

Vähitellen joen virtaama heikkeni ja jokivesi alkoi likaantua. Ruokavesi ha­

ettiin Kirkkolähteeltä. Vesikasvillisus li­

sääntyi niin, että soutuveneellä pääsi liikkumaan vain sauvomalla.

Kaavoitustyön yhteydessä virkamiehet ehdottivat joen täyttämistä. Rannan väki vastusti voimakkaasti ajatusta.

Joki madaltui kuitenkin jatkuvasti ja alkoi näyttää avoviemäriltä. Lopulta toejokilaisten enemmistö oli joen sulke­

misen kannalla. Joki täytettiin ja tilalle

rakennettiin Jokipuisto.

Teksti Heikki Tokila

© Heikki Tokila

Taitto Aarne Seppälä

ISBN

952-99234-3-3 ( W t è )

Kehitys Oy Pori 2005

Porin kaupunginkirja?'^ -

Satakunnan maakunt

Heikki Tokila

TOEJOKI

kun hyvin asutaan

Toejoen historiaa 1941-2000

KEHITYS OY

Porissa käynnistyi 1920-luvulla esikaupunki­

alueiden liitoskeskustelu. Aloitteen tekijöinä olivat Porin kaupunki ja Ulvilan kunta. Tätä keskustelua käytiin parin vuosikymmenen ajan. Keskeisiksi osapuoliksi erottuivat kes­

kustelussa lopulta Toejoen taajaväkisen yh­

dyskunnan asukkaat ja Porin kaupunki.

Kumpikin vastusti liitosta taloudellisin perus­

tein mutta ei yhteisessä rintamassa. Toejoki- laiset pelkäsivät elämisen tulevan kaupungis­

sa liian kalliiksi. Kaupunkilaiset taas pitivät jo etukäteen varmana, että varsinkin Toejoen

alueen liitos tulisi nostamaan veroäyriä roi­

masti. Loppuvaiheessa valtiovaltakin puut­

tui aktiivisesti keskusteluun ja rupesi kii­

reellä valmistelemaan alueliitosta. Liitospää- tös tehtiin valtioneuvostossa kesäkuussa 1939, mutta päätöksen voimaantuloa lykättiin myö­

hemmin talvisodan vuoksi vuoden 1941 al­

kuun.

Eduskunta hyväksyi helmikuussa 1936 lain tiheissä asumusryhmissä olevien vuokratont­

tien lunastamiseksi. Toejoella käynnistettiin välittömästi lain edellyttämät järjestelytoimet ja ensimmäisessä kokouksessa jätettiin yh­

teensä 314 lunastushakemusta. Lain mukaan järjestely oli kuitenkin keskeytettävä, koska alueella ei ollut vahvistettua rakennussuunni­

telmaa. Näin siis Rannan asukkaitten haaveet omasta maapalasta häipyivät tuntematto­

maan tulevaisuuteen. Alueella ollut raken­

nuskielto oli omalta osaltaan rapistuttanut en­

nestäänkin hataraa rakennuskantaa. Kaiken päälle syttyi jatkosota. Kotipuolen asiat jäivät vähälle huomiolle.

Sodan aikana Porin kaupunki pyrki mahdolli­

simman nopeasti saamaan alulle Toejoen kau­

punginosan järjestelytoimet silloisella henki­

lökunnalla. Työtä oli paljon. Kaavoitus ja sii­

hen liittyvä tonttijako ja tonttien lunastus sekä siirtotonttien järjestely olivat keskeisiä tehtä­

väalueita. Mutta alueen järjestelyasiat olivat lopulta sidoksissa toisiinsa. Suuri kokonai­

suus oli Toejoen tulvantorjuntaohjelma, johon olennaisena osana liittyi suuria tunteita herät­

tänyt Toejoen täyttö. Tähän kaikkeen kului aikaa kahden vuosikymmenen verran. Vähi­

tellen alkoi syntyä toisenlaista Toejokea.

Käsiteltävän ajanjakson lähdemateriaali on runsasta. Haluan kiittää Porin kaupunginar­

kiston arkistosihteeriä Oili-Marja Virtasta ja kaupunginkirjaston henkilökuntaa. Valokuvia on riittävästi tarjolla. Kiitän myös Satakun­

nan Museon johtajaa Juhani Ruohosta ja kuva-arkistonhoitajaa Mervi Ahoa. Lisäksi on kiitollisena otettu vastaan paikallisten sano­

malehtien Satakunnan Kansan, Uuden Ajan ja Satakunnan Työn kuva-arkistojen materiaalia sekä Sanna Kyytisen tämän päivän Toejoen maisemakuvia.

Kaupunginosahistorian tulee kirjoittajan mie­

lestä kuvata paitsi alueen luonnetta ja kehitys­

tä myös ihmisten jokapäiväistä elämää. Tässä mielessä pyysin kymmeneltä henkilöltä oma­

kohtaisia muisteluksia Toejoelta. Joukossa oli eri ikäisiä ihmisiä. Heillä kaikilla oli mielen­

kiintoista kerrottavaa. Lausun heille parhaat kiitokseni.

Muisteluksia minulle lähettivät - markkinointipäällikkö BahaAfaneh - taidemaalari Aarne Elomaa

- kirjailija Toivo H. Laine - kunnallisneuvos Leo Marmio

- syöpäneuvontahoitaja/seksuaaliterapeutti Leila Nuikki

- toimitusjohtaja Leo Nyberg - pankkivirkailija Raili Peltomaa - opettaja Aarne Seppälä

- kirjastoautonkuljettaja Simo Vaahtera - opetusneuvos Esa-Erik Yrjönkoski

Toejoen koulun kehitysvaiheet ovat kirjassa keskeisellä sijalla. Näiden kokoamisessa mi­

nua on auttanut suuri joukko kouluväkeä:

rehtori Elina Ahlsten, opettaja Olli Aaltonen sekä Erja Lundenius koulutusvirastosta. Heil­

le suurkiitokseni. Lisäksi olen saanut paljon tietoa koulun nykytilasta oppilaitten laatimis­

ta lehtikirjoituksista. Kiitokseni myös heille.

Kirjan ensimmäisen vedoksen ovat lukeneet fil. tri. Leena Sammallahti ja fil. maist. Erkki Lod. Kirjan taiton on suorittanut Aarne Sep­

pälä. Heille olen tavattoman kiitollinen. Kii­

tollinen olen myös Kehitys Oy:lle, että kirjani on otettu yhtiön kustannusohjelmaan.

Porissa syyskuussa 2005 Heikki Tokila

NEUVOSTOLIITTO PAINOSTI SUOMEA

1. Suomenlahden saaret ja Ahvenanmaa

Alueliitoskeskustelu Porissa ja lähiympäris­

tössä oli 1930-luvun lopulla aika ajoin niin vauhdikasta, että maailman tapahtumien seu­

raaminen saattoi paikkakunnan ihmisiltä jää­

dä vähemmälle. Mutta Saksan aluevaltaukset ja vuonna 1939 tapahtunut koko Tsekkoslova- kian miehitys olivat asioita, joihin Suomessa­

kin kiinnitettiin laajaa huomiota. Seuraavaksi Hitlerin Saksa solmi hyökkäämättömyyssopi- muksen Neuvostoliiton kanssa, mutta hyök­

käsi syyskuun alussa 1939 Puolaan. Toinen maailmansota oli syttynyt.

Neuvostoliitto ei Tarton rauhanneuvotteluissa 1920 onnistunut turvallisuustavoitteissaan Suomen suunnalla. Suomen kaakkoisraja vah­

vistettiin sellaiseksi, että Leningradin puolus­

taminen olisi erittäin hankalaa. Valtakunnan­

raja kulki Rajajoella vain 30 kilometrin päässä Leningradista. Lisäksi Suomen hallintaan jää­

neiltä Suomenlahden saarilta pystyttiin valvo­

maan Leningradin meriliikennettä. Näiden sotilasmaantieteellisten etujen vuoksi Suomi muodosti Tarton rauhan jälkeen Neuvostolii­

ton mielestä pysyvän uhan Leningradille.

Erityisen vakavana venäläiset pitivät tilan­

netta, jossa Suomi sallisi aluettaan käytettä­

vän Neuvostoliittoon tehtävän hyökkäyksen tukialueena. Venäläiset epäilivät 1930-luvun loppupuolella Saksaa tällaiseksi hyökkääjäksi.1 Huhtikuussa 1938 Suomessa käynnistyi ver­

rattain omaleimainen ulkopoliittinen keskus­

telusarja, josta suuri yleisö sai tietää vasta jäl­

keenpäin. Neuvostoliiton Suomen lähetystön

toinen lähetystösihteeri Boris Jartsev otti yh­

teyttä ulkoministeri Rudolf Holstiin. Jartsev toimi ilmeisesti lähetystönsä tietämättä, mutta hän ilmoitti omaavansa laajat neuvotteluval­

tuudet. Suomalaisten mielestä hän oli Krem­

lin epävirallinen edustaja. Keskusteluissa hän ilmoitti hallituksensa uskovan, että Saksa tuli­

si hyökkäämään Neuvostoliittoon ja osittain tämä tapahtuisi Suomen alueen kautta. Täl­

löin Neuvostoliitto ei tyytyisi odottamaan vi­

hollista omalla rajallaan vaan tulisi rajan yli ja siirtäisi siten taistelut Suomen maaperälle.

Jos Suomi asettuisi torjumaan Saksan mahdol­

lista maihinnousua, Neuvostoliitto tulisi pal­

kitsemaan Suomen suurin taloudellisin eduin ja sodan päätyttyä vetäisi joukkonsa pois Suo­

mesta. Ulkoministeri Holsti ei halunnut jatkaa epämääräiseltä tuntuvia keskusteluja omin päin vaan järjesti Jartseville audienssin pää­

ministeri A.K. Cajanderin luo. Tilanne oli Ca­

janderillekin kiusallinen, sillä Suomi oli koko itsenäisyytensä ajan suuntautunut turvalli­

suuspolitiikassaan muualle välttääkseen jou­

tumasta mahdolliseen konfliktiin kahden Neuvostoliiton kanssa. Pääministeri siirsi kes­

kustelut valtiovarainministeri Väinö Tannerin hoidettavaksi. Näissä keskusteluissa selvisi, että Neuvostoliitto halusi Suomelta kirjallista sitoumusta, jossa Suomi torjuisi Saksan mai­

hinnousun ja ottaisi vastaan Neuvostoliiton sotilaallisen avun. Lisäksi Neuvostoliitto salli­

si Ahvenanmaan linnoittamisen. Tämän myönnytyksen vastikkeena Neuvostoliitto ha­

lusi linnoittaa Suursaaren. Käydyissä keskus­

teluissa Suomelle ei oikeastaan tarjottu muita etuja kuin että Suomen vientiä Neuvostoliit­

toon voitaisiin lisätä. On huomattava, että vaikka käytyjen keskustelujen aihe oli turval­

6

lisuuspoliittinen, sotilaita niihin ei osallistu­

nut. Nämä eivät siis olleet neuvotteluja. Näitä vain muutamien henkilöiden tietämiä keskus­

teluja käytiin noin kahdeksan kuukautta. Ul­

koministeri Holstin tilalle tullut Eljas Erkko lopetti ne. Hän ilmoitti, että jos Moskovalla asioita hoidettavana, ne tuli käsitellä virallis­

ten kanavien kautta.2

Tämä epävirallinen keskusteluyhteys oli näin muutamille suomalaisille merkittävä ja yllät­

tävä informaatiokanava. Se antoi merkkejä itänaapurin suurvaltapoliittisista suunnitel­

mista. Boris Jartsev oli kuitenkin sitkeä. Hän kävi ulkoministeri Erkon luona vielä maalis­

kuun alussa 1939. Tällä kertaa hän ilmoitti olevansa ulkoasiain kansankomissaarin eli ul­

koministerin alainen virkamies ja jatkoi, että Moskova halusi vastauksen neljään kysymyk­

seen:

1. Moskova halusi takuun, että Suomi puo­

lustautuu hyökkäyksiä vastaan

2. Ahvenanmaa oli linnoitettava siten, että saksalaisten maihinnousu voitiin estää 3. Suomelle tarjottiin neuvostoliittolaisia soti-

lastarvikkeita

4. Suursaaren linnoittaminen Suomenlahden pohjukan sulkemiseksi

Kahteen ensimmäiseen kysymykseen Erkko vastasi, että Suomi tuli puolustautumaan jo ­ kaista hyökkääjää vastaan. Sotatarvikkeista ulkoministeri ilmoitti, että kysymys ei hänen mielestään ollut poliittinen vaan taloudellinen ja tekninen. Suursaaren osalta Erkko vastasi, että Suursaari oli demilitarisoitu Tarton rau­

han sopimuksella ja se linnoitettaisiin vain Suomen etujen mukaisesti. Näin Jartsev joutui

poistumaan tyhjin käsin ja hän raportoi siitä Moskovaan. Seuraavana päivänä, 5. maalis­

kuuta 1939, ulkoministeri Litvinov kutsui Suomen lähettilään puheilleen ja esitti uuden vaihtoehdon: Suomi vuokraisi Neuvostoliitol­

le havaintopaikoiksi 30 vuodeksi Suursaaren, Lavansaaren, Tytärsaaren ja Seiskarin. Helsin­

gissä esitys torjuttiin. Moskova ei tyytynyt tä­

hän vaan jatkoi painostustaan. Se lähetti enti­

sen Helsingin lähettiläänsä Boris Steinin Hel­

sinkiin. Hän toi Litvinovin uuden ehdotuk­

sen. Siinä Neuvostoliitto tarjosi Suomenlah­

den saarista korvaukseksi vajaan 200 neliöki­

lometrin alueen Repolasta ja Porajärveltä.3 Näin Neuvostoliiton vaatimukset olivat muuttuneet ja täsmentyneet. Poissa olivat vaatimukset sotilaallisesta sopimuksesta, Neuvostoliiton osallistumisesta Ahvenan­

maan linnoittamiseen sekä vaatimukset neu­

vostoliittolaisten aseiden käytöstä. Viimeksi esitetyt vaatimukset eivät enää suoraan lou­

kanneet Suomen puolueettomuutta vaan kes­

kittyivät Neuvostoliiton kannalta olennaiseen eli Leningradin puolustukseen. Ulkoministeri Erkon kanta esityksiin oli edelleen jyrkän kiel­

teinen. Hän perusteli jyrkkää linjaansa sillä, että jos saaria annetaan Neuvostoliitolle, koh­

ta oli Saksakin vaatimassa osaansa. Käydyistä neuvotteluista tiedotettiin myös Puolustus­

neuvoston puheenjohtajalle, Marsalkka Man­

nerheimille. Mannerheim oli sitä mieltä, että Steiniä ei saisi päästää palaamaan Moskovaan tyhjin käsin. Saarilla ei ollut Suomen puolus­

tuksen kannalta kovin suurta merkitystä.

Marsalkan vaatimuksesta hallitus päättikin vakuutella valmiuttaan jatkaa keskusteluja.4 Ahvenanmaan linnoituskysymys sai nolon lo­

pun. Suomi ja Ruotsi olivat tehneet tammi­

kuussa 1939 ns. Tukholman sopimuksen mu­

kaiset selvitykset vuoden 1921 sopimuksen allekirjoittajamaille sekä Neuvostoliitolle. Al­

lekirjoittajamaat hyväksyivät linnoitusajatuk- sen, mutta Neuvostoliitolta saatiin ehdollisia lupauksia, jotka liittyivät Suomenlahden saa- rikysymyksiin. Suomen hallitus antoi asiasta tiedonannon ja ahvenanmaalaisia suostutele­

van lakiesityksen, jossa kiinteistön omistus sallittiin vähintään viisi vuotta maakunnassa asuneelle. Linnoitussuunnitelman hinnaksi arvioitiin 420 miljoonaa markkaa ja työ jakau­

tuisi vuosille 1939-1941.

Ruotsi ja Suomi lähettivät Kansainliiton pää­

sihteerille sähkeen 10. toukokuuta 1939. Siinä esitettiin, että Kansainliitto ottaisi Ahvenan­

maan linnoituskysymyksen toukokuun lopul­

la kokoontuvan neuvoston asialistalle. Neu­

voston puheenjohtajana vuorollaan sattui toi­

mimaan Neuvostoliiton Ivan Mäiski, joka hy­

väksyi asian esityslistalle, mutta lykkäsi sen seuraavalle istuntokaudelle. Suomessa asia tulkittiin niin, että ei myöskään kielteistä pää­

töstä ollut olemassa. Näin linnoitushanketta päätettiin jatkaa yhdessä Ruotsin kanssa.

Toukokuun lopussa Neuvostoliiton uusi ulko­

ministeri V.M. Molotov ilmoitti, että neuvos­

tohallitus vastusti hanketta. Ruotsi pelästyi ja vetäytyi välittömästi hankkeesta. Julkisuudes­

sa ruotsalaiset perustelivat vetäytymistään teknisillä syillä. Suomi alkoi harkita Ahvenan­

maan linnoittamista yksin. Vuoden 1939 lisä­

budjetissa hankkeeseen varattiin 100 miljoo­

naa markkaa. Kesäkuun lopulla 1939 Molotov selvitti Suomen Moskovan lähettiläälle, että Neuvostoliitto vaati Ahvenanmaan linnoitus-

hankkeessa ja puolustuksessa saman aseman kuin Ruotsilla oli ollut.5

2. Suomi varautuu sotaan

Saksan, Ranskan ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa Suomen ja Baltian maiden kohtalot olivat vahvasti esillä, vaikka näiden maiden edustajia ei ollut mukana. Neuvosto­

liitto esitti, että Saksa ja Ranska vaatisivat Suomelta suostumuksen Ahvenanmaan ja Hangon miehittämiseen eräissä tilanteissa.

Sen jälkeen ne voisivat toimia punalaivaston­

kin tukikohtina. Helsingissä tiedettiin aika tarkkaan neuvottelujen kulusta, erityisesti kiinnitettiin huomiota Saksan ja Neuvostolii­

ton välien lämpenemiseen. Tämän kehityksen tuloksena Moskovassa allekirjoitettiin elo­

kuun loppupuolella 1939 hyökkäämättömyys- sopimus, jota yleisesti pidettiin suurena yllä­

tyksenä. Sopimukseen liittyi salainen lisäpöy­

täkirja, jonka mukaan Liettua ja Puolan länsi­

osat luettiin Saksan etupiiriin ja Suomi, Viro, Latvia sekä Puolan itäosat liitettiin Neuvosto­

liiton etupiiriin. Valtava huhumylly pyörähti käyntiin. Muutaman päivän kuluttua Saksan Helsingin lähetystö piti tiedotustilaisuuden, jossa vahvasti tuotiin esille, että sopimusta ei ollut tehty Suomen eikä Baltian maiden kus­

tannuksella. Myöhemmin kävi ilmi, että asia oli täysin päinvastoin. Ahvenanmaan kysy­

mys näytti jääneen varjoon.6

Suomessa alettiin varautua sotaan. Akateemi­

sen Karjala-Seuran aloitteesta alettiin kesällä 1939 vapaaehtoisin voimin linnoittaa Karjalan kannasta. Näiden töiden näkyvin saavutus oli

8

luonnonkivistä rakennetut panssarivaunues- teet. Pian koko yhteiskuntaa alettiin valmis­

tella pahimman varalle. Kevään ja kesän 1939 aikana annettiin useita poikkeusoloja koske­

neita säädöksiä. Väestönsuojelulaki astui voi­

maan. Samoin perustettiin erityinen Kansan- huoltoministeriö, jonka tehtävänä oli väestön toimeentulon turvaaminen sekä talouselämän sääntely poikkeusolosuhteissa. Viljan ja vilja­

tuotteiden sekä nestemäisen polttoaineen ja voiteluöljyn varmuusvarastoinnista annettiin asetus. Asetuksella kunnallisen viranomaisen avustamisvelvollisuudesta taloudellista puo­

lustusvalmiutta järjestettäessä pyrittiin maata­

loustuotannon ja kaupan toiminnan turvaa­

miseen sodan aikana. Kiinteän omaisuuden pakkoluovutusta valtiolle helpotettiin. Tasa­

vallan presidentti sai valtuudet määrätä yksi­

tyishenkilöiden omistamien hevosten ja ajo­

neuvojen ottamisesta armeijan käyttöön. Laki yleisestä työvelvollisuudesta sodan aikana edellytti eräin poikkeuksin, että jokainen 18- 59-vuotias Suomen kansalainen oli velvolli­

nen tekemään määrätyissä tapauksissa maan­

puolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä.7

Suomen puolustusvoimien pääjoukot ryhmi­

tettiin yhdeksään divisioonaan sekä lukuisiin erillisiin joukko-osastoihin. Satakunnan loh­

kolla muodostettiin kolme jalkaväkirykment­

tiä: JR 16, JR 17 ja JR 18 sekä Kenttätykistöryk- mentti 6 ja Kevytosasto 6. Lisäksi sodan jo sy­

tyttyä Porista ja lähiympäristöstä koottiin ai­

nakin yksi erillinen komppania, joka kuljetet­

tiin heti junalla Lappiin Pelkosenniemelle, jonne vihollisen etujoukot olivat jo päässeet.8 Lokakuussa 1939 käynnistyivät ylimääräiset

harjoitukset eli YH. Kutsujen jakelun suoritti­

vat paikallisten suojeluskuntien liikekannalle­

panon suoritusosastot. Kutsunta kävi nopeas­

ti, sillä paikkakuntalaiset tunsivat toisensa.

Käytännössä kutsunta merkitsi kenttäarmei­

jan liikekannallepanoa.9 Joukot kuljetettiin lä­

helle suunniteltua sijoituspaikkaansa. Ko­

koontumispaikoissa lotat järjestivät tarvitta­

van muonituksen ja tarvittaessa antoivat myös joukkomuonituksen opastusta tuleville muonitussotilaille. Näin yritettiin etukäteen varmistaa, ettei puuro palaisi pohjaan eikä velli kiehuisi yli.10

Sotamateriaalia ja joukkojen taisteluvarustus- ta yritettiin Mannerheimin aloitteesta hankkia vielä kesällä 1939 Yhdysvalloista ja Ruotsista.

Nämä hankkeet eivät toteutuneet. Jokaiselle rintamajoukkoihin kuuluvalle voitiin sentään jakaa jonkinasteinen kivääriase. Sen sijaan ty­

kistöä riitti vain kahdeksalle kenttäarmeijan yhdeksästä divisioonasta, sillä rajan pinnassa olleitten suojajoukkojen käytössä oli kahden määrävahvuisen divisioonan tykistö. Joukko­

jen vaatevarustus oli YH:n alkaessa lokakuus­

sa 1939 todella kehno. Lähes kaikille riitti sen­

tään jonkinlainen sotilaslakki ja siihen kokar­

di, sotilasvyö, leipälaukku ja kenttäpullo.

Kun joukko-osastot oli perustettu, vain rinta­

majoukoille riitti asetakki ja sotilashousut.

Vain joka toiselle riitti selkäreppu ja päällys­

takki. Sotilasjalkineita oli vain vajaalle kol­

mannekselle. Tilannetta helpotti jonkin verran se, että suojeluskuntalaisilla oli asianmukaiset sotilas varus teet ja maaseutuväestöllä ulko- olosuhteisiin sopivat vaatteet. Jo YH:n aikana kotirintaman naiset käynnistivät laajamittai­

set villavarusteiden valmistustalkoot. Näin

villalangasta syntyi sukkaa, vantusta, paitoja, housuja ja kypäränsuojuksia. Lisäksi kotirin­

tamalla valmistettiin valkoisia lumipukuja, jotka olivat sotilaitten talvisia naamiointi va­

rusteita.11

Sodan uhka koettiin painostavana varmasti myös Toejoella. Rosenlew-yhtiössä aloitettiin jo keväällä 1939 henkilökunnan ilmasuojelu- koulutus. Koulutus oli vapaaehtoista eikä sii­

tä maksettu palkkaa. Kursseja pidettiin sekä Konepajan että Aittaluodon teollisuuslaitos­

ten väelle. Lisäksi syksyn aikana rakennettiin sirpalesuojia Konepajan ja Isonsannan sahan alueelle yhteensä 600:lle hengelle ja Aittaluo­

don alueelle yli 1 000:lle hengelle. Kaikissa suojahaudoissa oli puhelin ja varavalaistus.

Tehdassaleihin asennettiin punaisia lamppu­

ja, jotka varoittivat ilmahälytyksistä. Samanai­

kaisesti viranomaiset antoivat ohjeita kaiken­

laisen valaistuksen sääntelystä.12

Toejoen miesten YH-kokoontumispaikka oli oman kylän koulu. Lotat järjestivät kenttäruo­

kailun ja omaisia oli kokoontunut saattele­

maan. Koululta miehet kuljetettiin linja-au­

toilla suurempiin kokoontumiskeskuksiin.

YH:n loppuvaiheissa oli Rosenlewin Aittaluo­

don tehtailla suoritettu rahankeräys isänmaan ja kotiseudun puolustuksen hyväksi. Keräyk­

seen luovutti rahaa paperitehtaalla 277 hen­

keä, sulfiittitehtaalla 128, säkkitehtaalla 97 ja hiivatehtaalla kuusi. Kerätty summa, 32658 silloista markkaa, lahjoitettiin Porin suojelus­

kunnalle ilmapuolustuksen tehostamiseksi.

Ilmapuolustus ei kuitenkaan paljoa korjaantu­

nut, sillä Porissa ei ollut ainuttakaan ilmator­

juntatykkiä talvisodan aikana.13

1 Suomi, 371.

2 SH 7, 259-260.

3 Facta 7,954. Repola ja Porajärvi olivat kuntia Karjalan autonomisessa neuvostotasavallassa noin 70 km Liek­

sasta koilliseen. Nämä kunnat määrättiin Tarton rau­

hassa Neuvostoliitolle. Jatkosodan aikana Repola oli suomalaisten miehittämä.

4 SH 7,262-263.

5 SH 7,265-266.

6 SH 7,267-268.

7 SH 7,268-270; Jermo,7-ll.

8 Komppania koottiin Porin ruotsalaiselle koululle 2.

joulukuuta 1939. Komppanian päälliköksi määrättiin porilainen Olli F. Linnainmaa. Joulukuun 5. päivänä komppania lastattiin Porissa junaan ja lähdettiin kohti pohjoista. Kemijärven asemalla oltiin 16. joulukuuta.

Sieltä matka aluksi hiihtäen ja lopuksi kuorma-autoil­

la Pelkosenniemelle. Komppania liitettiin JR 40: een.

Noin kahden kuukauden ajoittain kovienkin taistelu­

jen jälkeen vihollinen joutui perääntymään. Maalis­

kuun alussa JR 40 lastattiin Rovaniemellä junaan ja kuljetettiin Karjalan kannakselle torjumaan vihollisen suurhyökkäystä. Pääosa JR 40:n arkistosta tuhoutui Kemijärven pommituksissa. Pelastetuksi saatiin kaksi taistelukertomusta, toinen Pelkosenniemeltä ja toinen Vilajoelta. Näin ollen ei voida tietää oliko JR 40:ssä Toejoen miehiä. Sota-arkisto; Väinö Metsä-Tokilan yksityiset muistiinpanot 1939-1940 kirjoittajan hallus­

sa.

9 Leskinen ja Juutilainen, 89-92; Väinö Metsä-Tokilan yksityiset muistiinpanot 1939-40; Suojeluskuntain his­

toria III, 339-340.

10 Lukkarinen, 145-146.

11 Leskinen ja Juutilainen, 97-99; Matti Kausen, s.

28.6.1909, haastattelu 12 Karlsson, 35-47passim.

13 Karlsson, 59.

10

SOTIEN VUODET

1. Talvisota

Toejoen miehet lähtivät sotaan 6. D:n joukois­

sa, mutta sodan aikana organisaatiota muu­

tettiin niin, että ulvilalaiset kuuluivat 3. D:

aan ja siellä pääosin JR 8: aan. Joulukuussa tämä eversti RJ. Paalun komentama divisioo­

na toimi ylijohdon reservinä ja suoritti linjalla Simola-Kaipiainen-Luumäki kenttälinnoitus- töitä. Samalla se oli valmis torjumaan viholli­

sen mahdolliset maihinnousuyritykset Viipu­

rin ja Kotkan välillä. Tämän vaiheen jälkeen divisioona siirrettiin Länsi-Kannakselle väli­

aseman varustamistyöhön. Divisioona toimi II AK:n alaisena.

Venäläiset tekivät lähes välittömästi suur- hyökkäyksen II AK:n alueelle. Armeijakun­

nan komentaja päätti suorittaa vastahyökkä­

yksen pääasiassa 1. ja 3. D:n voimin. Hyökkä­

ys aloitettiin 23. joulukuuta ankarassa pakka­

sessa ja viimassa. Hyökkäys eteni hitaasti.

Kahdeksan tunnin ankaran taistelun jälkeen oli edetty vain pari-kolme kilometriä. Hyök­

käys päätettiin keskeyttää. Myöhemmin arvi­

oitiin suomalaisten hyökkäyksen epäonnistu­

neen siksi, että siltä puuttui selkeä painopis- tesuunta. Pataljoonat lähtivät liikkeelle toisis­

taan erillään ja juuttuivat ankarissa sääolo­

suhteissa Kannaksen hankiin. Helmikuun alussa venäläiset aloittivat toisen suurhyök­

käyksen Kannaksella. Ankarassa taistelussa oli mm. kapteeni Kumlinin johtama JR 8:n pa­

taljoona joutui Suokannan suunnalla lujille.

Siellä vihollista torjumassa olivat kaikki ko­

mentajasta huoltomiehiin. Myöhemmin koko 3. D siirrettiin etulinjasta ja 5. D tuli tilalle.

Sodan lopulla 3. D:n joukot taistelivat Viipu­

rin tuntumassa sodan viime tunneille saak­

ka.1

Hirsirakennuksen jälkisammutusta vesiämpärimene- telmällä talvisodan aikaan 1940 Porissa. SatM.

Toejoen miehet suorit­

tivat asevelvollisuu­

tensa mm. Parolan kasarmilla. Sanna Kyytisen kokoelmat.

Myös kotiseudulla koettiin sodan kauhuja.

Porin kaupunkia pommitettiin neljänä päivä­

nä ja Mäntyluotoa ja satamaa kahtenatoista päivänä yhteensä 28 kertaa. Talvisodan pahin pommitus oli 2. helmikuuta. Tällöin Aittaluo­

don alueella olleeseen sirpalesuojaan tuli täysosuma. Sirpalesuoja oli rakennettu oksa- massapaaleista ja jaettu kolmeen osaan. Pom­

mi putosi keskimmäiseen osaan ja surmasi 14 ihmistä, 11 naista ja kolme miestä.2

Talvisota päättyi Moskovan rauhaan 13. maa­

liskuuta 1940. Radiosta kuultiin kovat rau­

hanehdot. Seuraavan päivän sanomalehdet julkaisivat etusivuillaan rauhanehdot mustin reunuksin kuolinilmoitusten tapaan. Kaak- kois-Suomesta menetettiin Karjalan kannas ja Laatokan Karjalasta suuria alueita. Uusi raja noudatteli ns. Pietari Suuren rajaa. Hangon

kaupunki ja suuri osa Hankoniemestä mene­

tettiin. Lisäksi Suomi joutui luovuttamaan useita pienempiä alueita. Väestön evakuointi luovutettavilta alueilta käynnistettiin heti.

Tämä ns. siirtolaisväestö, noin 400 000 hen­

keä, sijoitettiin pääasiassa eteläiseen Suo­

meen. Satakunnan kuntiin sijoitettiin yhteen­

sä 60 000 ja Porissa heitä oli vuoden 1940 lo­

pulla 2 782.3

2. Toejoen kaatuneista

vaikea saada tarkkaa tietoa

Tähän luetteloon on otettu kaikki Ulvilan seurakunnan kuolleitten kirjassa vuosina 1939-1940 sodassa kaatuneiksi merkityt, jotka olivat asuneet Toejoella. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että kaikki Toejoen

12

taajaväkisessä yhdyskunnassa asuneet eivät suinkaan olleet Ulvilan seurakunnan jäseniä.

Nuoria miehiä saattoi olla kirjoilla synty- mäseurakunnassaan, vaikka olivatkin Toejo­

ella asuneet vuosikausia ansiotyönsä takia.

Joku saattoi kuulua myös siviilirekisteriin, vaikka sen suosio olikin voimakkaasti laske­

nut.4 Nämä seikat huomioon ottaen on todet­

tava, että ainakin allaolevassa luettelossa mai­

nitut Toejoen miehet kaatuivat talvisodassa:5 Jatkosodan kohdalta Toejoen tilanne on toi­

senlainen. Lopullinen alueliitos tuli voimaan

Nimi syntyi

vuoden 1941 alusta eli noin puoli vuotta en­

nen jatkosodan alkua. Ulvilan papisto piti kuolleitten kirjaa ainakin Toejoen osalta vielä vuoden 1941 elokuun loppupuolelle saakka.

Näiden tietojen mukaan Toejoelta kaatui jat­

kosodan alkukuukausina ainakin kuusi mies­

tä (ks. luettelo):6

Tämän jälkeen Ulvilan seurakunta lähetti lii­

tettyjen alueitten aakkosellisen väestöluettelon Porin kaupunki- ja maaseurakunnalle. Henki­

löitä ei enää jaoteltu asuinpaikan mukaan.

kaatui paikkakunta

Haapakorpi, Arvo Johannes 2.9.06 12.2.40 ei tietoa

Haapakorpi, Sulo Henrik 28.8.14 3.3.40 Viipurissa

H e i n o , Uuno Oskari 25.10.03 11.12.39 Ilomantsissa

Juhola, Svante Emmanuel 9.6.15 23.12.39 Summajoe

Korkeamäki, Lauri Ilmari 4.8.10 4.1.40 Summassa

Lamminpää, Vihtori Nikolai 4.9.05 2.2.40 Kotajärvellä

Lindroos, Veikko Olavi 22.12.16 16.2.40 Muolaassa

Oksanen, Väinö Eelis 15.2.14 2.2.40 Summassa

Raalamo, Valo 30.6.11 9.2.40 Ilomantsissa

Raatikainen, Onni 3.7.12 8.2.40 Summassa

Rosenlöf, Frans Eerik 4.11.20 22.2.40 ei tietoa

Vaahtera, Pentti Akseli 27.3.06 12.2.40 Summassa

Varho, Aimo Tuure Veikko 07.6.16 15.1.40 Summassa

Tamminen, Svante Ilmari 21.5.14 22.1.40 Aittojoella

Åkerström, Taisto Reipas 9.11.13 5.1.40 Kuolemajärvellä

Levola Aarne Antero 8.7.03 07.8.41 ei tietoa

Mantere Paavo Veli 27.3.20 23.8.41 ei tietoa

Marjamäki Lauri Ilmari 12.2.20 29.8.41 ei tietoa

Pohjavirta Paavo 12.5.12 4.8.41 ei tietoa

Välimäki Arvo Eemil 2.8.16 1.8.41 ei tietoa

Ylikesti Antto Emil 24.1.21 20.7.41 Ilomantsissa

3. Välirauha ja jatkosota

Talvisodan jälkeen oli maassamme 14 kuu­

kauden rauhan aika. Keskisessä Euroopassa eriasteinen sotatila kuitenkin jatkui. Saksan ja Neuvostoliiton valtapiirit vahvistuivat. Suo­

mi ja Ruotsi seurasivat aluksi tätä kehitystä puolueettomina, mutta Suomi alkoi kesä­

kuusta 1941 lähestyä Saksaa. Risto Rytin hal­

litukseen nimitettiin eroa pyytäneiden ope­

tusministeri Uuno Hannulan ja puolustusmi­

nisteri Juho Niukkasen tilalle talouselämän vahvoja vaikuttajia. Teollisuusmies ja kenraali Rudolf Walden tuli puolustusministeriksi, vuorineuvos K.E. Ekholm kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi sekä vuorineuvos V.A. Kotilainen kauppa- ja teollisuusministe­

riksi. Väinö Tanner siirrettiin vähemmän nä­

kyvälle paikalle kansanhuoltoministeriksi.

Hallituksen yhteistyökyky parani, mutta eduskuntaan päin tuli jännitteitä.

Moskovan rauhan jälkeen Suomen puolustus- mahdollisuudet olivat heikentyneet. Kaakos­

sa Neuvostoliiton oli helpompi keskittää enemmän joukkoja rajalle. Lisäksi luovutet­

tuun Hankoon oli helppo sijoittaa ainakin kaksi divisioonaa. Sallan alueella venäläiset pääsivät Suomen tieverkon yhteyteen. Hei­

kentynyttä puolustuskykyä ryhdyttiin kaikin keinoin kohentamaan. Poliittista tahtoa riitti.

Puolustusmäärärahat olivat noin 45 % valtion menoista. Armeijan vahvuutta ei palautettu rauhanajan tasolle. Vuoden 1940 lopulla eduskunta pidensi asepalvelusaikaa väliaikai­

sesti kahdeksi vuodeksi. Ahvenanmaalla jat­

kettiin linnoitustöitä, jotka myöhemmin Neu­

vostoliiton vaatimuksesta oli lopetettava. Jat-

Porilainen lotta Laina Rista Sanna Kyytisen kokoelmat.

kosodan alettua suomalaiset miehittivät saa­

riryhmän ja jatkoivat varustelu töitä. Uutta puolustuslinjaa rakennettiin Suomenlahden ja järvialueen välillä. Myöhemmin jatkettiin ve- sistökannasten linnoittamista Saimaalta Pie- lisjärvelle saakka. Teiden poikki rakennettiin yksittäisiä puolustusasemia aina Petsamoon asti. Myös Hanko eristettiin linnoituslaittein.7 Välirauhan aikana uusittiin maamme sotilaal­

linen aluejako. Perustettavien divisioonien lu­

kumäärä nousi yhdeksästä kuuteentoista. Sa­

takunta muodosti oman sotilasläänin, jonka alueelta koottiin 15. D. Liikekannallepano ta­

pahtui 18. kesäkuuta 1941. Ylimääräisiin har­

joituksiin määrättiin 1896-1918 syntyneet miehet. Varusmiespalvelusta olivat tuolloin suorittamassa vuosina 1919-1920 sekä vuoden 1921 alkupuolella syntyneet miehet. Suojelus­

kuntien lähetit jakoivat taas käskykortit, joista selvisivät mukaan otettavat aseet ja varusteet sekä tiedot kokoontumispaikasta ja -ajasta.

Porin suuri alueliitos oli tapahtunut noin puoli vuotta sitten. Toejoen miehet kokoon­

14

tuivat nyt porilaisina, mutta kokoontumis­

paikka oli sama Toejoen koulun piha, jossa ei kuitenkaan kauan viivytty.

Suomen kesän ollessa kauneimmillaan Sata­

kunnasta lähti yli kaksikymmentä kuljetusju- naa kohti tuntematonta päämäärää. Jokaiseen junaan oli määrätty kuljetuspäällikkö. Hänel­

le oli annettu sinetöity kirje, jonka sai avata vasta matkan varrella. Kirje sisälsi tiedon määräasemasta sekä toimintaohjeet siellä. Sa­

takuntalainen 15. D sai määräyksen siirtyä rautateitse Punkasalmen-Putikon-Parikkalan purkamisalueelle. Divisioonan komentajaksi oli määrätty eversti N.V. Hersalo. 15. D alis­

tettiin kenraalimajuri Paavo Talvelan komen­

tamalle II armeijakunnalle.8 Näin alkoi pori­

laisten jatkosota, jota he kävivät pääasiassa Karjalan kannaksella.

Jatkosodan hyökkäys vaiheen kuumimpia taisteluja 15. D kävi Hiitolan asemakylää val­

loitettaessa. Vanha raja ylitettiin syyskuun alussa 1941. Karhumäki vallattiin 5. joulukuu­

ta 1941 ja sitä seurannut Maaselän kannaksen rintaman vakiintuminen päätti liikuntasodan Suomen maarintamilla. Kannaksella oli saa­

vutettu ylipäällikön asettamat tavoitteet jo syyskuun alussa. Linja, jolle hyökkäys Kan­

naksella pysäytettiin, pysyi suomalaisten uloimpana linjana kaksi vuotta ja yhdeksän kuukautta kestänen asemasodan ajan.9 Venä­

läiset onnistuivat tammikuussa 1944 murta­

maan Leningradin saartorenkaan. Hyökkäyk­

sen uhka Karjalan kannaksella kasvoi. Touko­

kuun alkupuolella 1944 alkoi venäläisten suurhyökkäys. 15. D joutui koviin taisteluihin mm. Vuosalmella ja Ayräpäässä. Yleisesti ol­

laan sitä mieltä, että 15. D:lla oli merkittävä osuus Vuosalmella saavutettiin torjuntavoit­

toon. 15. D:n tappiot kesä-heinäkuussa 1944 olivat: kaatuneita 370, haavoittuneita 910 ja kadonneita 460, yhteensä 1740. Lapin sodassa 15. D toimi vielä II AK:n reservinä, mutta so­

tatoimiin se ei osallistunut. Välirauhansopi- muksen mukaan Suomen puolustusvoimat oli saatettava rauhanajan kannalle 5. joulu­

kuuta 1944 mennessä. Lokakuun lopulla 15.

D kotiutettiin. Porilaisten sotataival oli päät­

tynyt.10

4. Kotirintaman ahdinkoa

Säännöstely alkaa

Talvisodan alkaessa vanhemmat ihmiset pu­

huivat jo elintarkesäännöstelystä. Tässä yhte­

ydessä he muistelivat kansalaissodan aikaista elintarvikepulaa, ja ns. korttipeliä. Tällä tar­

koitettiin elintarvikesäännöstelyn käytännön toteuttamista. Kuluttajille oli jaettu ns. osto- kortteja, joiden numeroiduilla kupongeilla sai ostaa määrätyn määrän säänneltyä elintarvi­

ketta. Taloudellisesti sotaan varautuminen 1930-luvun lopulla oli varsin vähäistä. Talou­

den kokonaissuunnitteluun kyllä pyrittiin, mutta siihen ei päästy koko talvisodan aika­

na. Kesällä 1939 oli annettu useita kriisivalmi­

utta parantavia lakeja, mutta varmuusvaras- tointilakia ei ennen sotaa ehditty soveltaa ja siitä johtui, että varmuusvarastoja ei ollut.

Kansanhuoltoministeriölle annettiin laajat valtuudet hankkia ja jakaa maanpuolustuk­

selle ja väestölle välttämättömiä tarvikkeita ja

Z¥6i f«W Jd )> fn p o jd s| fu ju u e d s — ¾¾|»¾¾om¾fnA ZVb\ nn^ o> jnox

VALTIO N OSTOKORTTI | S T A T E N S K Ö P K O R T l

i¾ i)FM|rmiiihi

/ / w m

9 TiSü

B No. 54 1-4 5IA

c a zd

B No. 53 Zr\

w o !

z

5 . « d

Z B No. 42

n«c M o

Z

H

I*? -fc i n i t i m X l

V l l j ¾ t u o t f l t * — Sp¾ nnm i U p r o d u k t o r _________

X IM matlulft tupan¾ • J«al »Oimatia ib « » *••<»

Mad X b*lr: »na<'« ku. ^nn«»( t^o t kraft f» o m I •

*Ti»«k ’ »| » « jergit o*«v oaakuponkeja muut kokOku?

M b*' i 'kr<»d« k« > c , f t j t n d ^ k u s L '

p m i Sotien vuosina lähes kaikki oli “kortilla”. Leipää, lihaa, vaatteita ja monia muita hyödykkeitä sai vain ostokorttien kupongeilla. SatM.

palveluksia sekä säännöstellä hintoja. Se voi myös takavarikoida omaisuutta säännöste­

lyyn. Paikalliseliminä toimivat kunnalliset kansanhuoltolautakunnat, joiden tehtävänä oli säännöstelymääräysten soveltaminen käy­

täntöön. Elintarvikesäännöstelyyn ryhdyttiin varsin hitaasti, koska suursodan syttymistä ei pidetty kovin todennäköisenä ja jos se syttyi- sikin, sen uskottiin kestävän lyhyen aikaa.

Ensimmäisenä säännösteltiin sokeri ja kahvi lokakuussa 1939. Elintarvikevarastojen ehdyt­

tyä keväästä 1940 alkaen jouduttiin varsin no­

peassa tahdissa kiristämään säännöstelyä.

Viljaa alettiin säännöstellä toukokuusta 1940 ja voita kuukautta myöhemmin. Muut tärkeät

elintarvikkeet kuten maito ja maitotaloustuot­

teet sekä liha ja lihajalosteet, tee, kuivatut he­

delmät ja perunajauhot pantiin säännöstelyyn syksyllä 1940. Kananmunien ja merikalan

säännöstely tuli voimaan 1941, mutta sisävesien kala pysyi koko sodan ajan sään­

nöstelyn ulkopuolella.11 Elo­

kuussa 1942 säännöstelyyn tulivat peruna ja juurikasvit, lokakuussa tupakka ja joulu­

kuussa makeiset ja keinote­

koiset makeuttamisaineet.

Näin olivat keskeiset elintar­

vikkeet ja nautintoaineet jou­

tuneet säännöstelyn alaisiksi noin kolmen vuoden kulues­

sa. Näiden lisäksi säännöstel­

tiin muitakin ihmisen perus­

hyödykkeitä kuten vaatetustarvikkeita, jalki­

neita, saippuaa ja muita puhdistusaineita.12 Näin lähes kaikki kansalaisten tarvitsemat hyödykkeet olivat kortilla. Omavaraistalouk- sia eli maatiloja ja määrättyjä elintarvikealan yrityksiä lukuun ottamatta kaikki kansalaiset saivat elintarvikekortit, jotka olivat eriarvoi­

sia riippuen kortinhaltijan iästä ja ammatin raskaudesta. Esimerkiksi leipäkortteja oli vii­

denlaisia. A-kortti oli tarkoitettu alle seitse­

mänvuotiaille lapsille, B-kortti puolestaan henkisen ja kevyen työn tekijöille, C-kortti raskaanpuoleisen työn tekijöille, D-kortti ras­

kaan ja E-kortti erittäin raskaan työn tekijöil­

le. Kun säännöstely oli tiukimmillaan, kortti- annokset olivat vastaavasti 200, 200, 250,330 ja 425 grammaa kuukaudessa. Maitokortteja tarvittiin neljää lajia. Oli pikkulasten, lasten ja aikuisten kortti sekä lisäkortti, jolla sai erik­

seen määriteltyjä lisäannoksia. Rasva- ja liha- kortteja oli kahta lajia: peruskortti ja lisäkort­

ti. Erityisiä ravintolakortteja oli neljää eri la­

jia. Ravintolakortteja tarvittiin siksi, että ta-

16

vallisten elintarvikekorttien annokset olivat paljon suuremmat kuin ravintola-annokset.

Järjestelmä oli tältä osin joustava siten, että tavallisen lihakortin kupongin sai ravintolas­

sa vaihdetuksi erityiseksi ravintolalihakortik- si. Vaatetuskortteja tarvittiin viidenlaisia, sillä pikkulasten, tyttöjen, poikien, naisten ja m ies­

ten vaatetustarpeet olivat luonnollisesti erilai­

sia. Säännöstelyn ollessa tiukimmillaan oli voimassa samanaikaisesti kaikkiaan 51 eri­

laista ostokorttia.

Vuoden 1942 lopulla henkisen työntekijän elintarvikkeitten korttiannokset olivat:

- leipää 200 g kuukaudessa

- maitoa 2 dl päivässä

- voita 150 g kuukaudessa

- lihaa 433 g kuukaudessa

- sokeria 750 g kuukaudessa - sakariinia 1 g kuukaudessa

- tupakkaa 4 laatikkoa

kuukaudessa - saippuaa

- kahvia tai sen

1/2 kg vuodessa korviketta ei ollenkaan

Ostokortteja ei saanut myydä eikä luovuttaa muille kuin oman perheen jäsenelle tai sa­

maan ruokakuntaan kuuluvalle. Kadonneen kortin tilalle sai säännöstelyn alkuvaiheessa helposti uuden, mutta loppuaikana kansan­

huollon paikallistoimistot vaativat kadon­

neesta ostokortista jopa poliisitutkintapöytä- kirjan. Ostokorteista tärkeimpänä pidettiin ns. yleisostokorttia, jolla sai sokerin, kahvin- vastikkeen, tupakan ja sakariinin. Ostokortti- en väärentämistä yritettiin jonkin verran, mutta se oli vaikeaa, sillä korteissa käytettiin

erikoisvalmisteista paperia. Näin väärennök­

set paljastuivat jo pelkällä silmällä. Kaupan myyjiä oli ankarasti kielletty ottamasta vas­

taan irrallisia kuponkeja, mutta silloin tällöin sitä vain tapahtui. Myyjät joutuivat liimaa­

maan irtileikatut kupongit kansanhuollon kaavakkeisiin ja liikkeet toimittivat nämä pai­

kallisen kansanhuollon toimistoon. Tämä lisäsi tavattomasti myymälähenkilökunnan työtä.13 Metsämarjojen poimintaa ja käyttöä pyrittiin edistämään kaikin tavoin. Erityisesti nuoria yritettiin innostaa. Yleisradio ja Nuorten Tal­

koot järjestivät vuosittain syyskuussa ns.

Reippaan puolukkakilpailun. Vuonna 1944 kilpailun osanottajiksi kutsuttiin kaikki vuon­

na 1929 ja sen jälkeen syntyneet nuoret. Kil­

pailussa oli kaksi sarjaa, joissa kummassakin jaettiin palkintoja.

I sarja (eniten keränneille)

1. Polkupyörä sekä matka Helsinkiin Nuorten Talkoiden kustannuksella 2. Vasikka sekä matka Helsinkiin

Nuorten Talkoiden kustannuksella 3. Karitsa

4. Porsas ( neliviikkoinen) 5. Kaniperhe (kolme eläintä)

Sadalle seuraavalle kilpailijalle jaettiin kullekin 200 grammaa erinomaisia hyvän ajan makeisia.

Huomattavaa oli, että vasikan, karitsan tai porsaan voittaneet voivat saada vain ne, joilla oli mahdollisuus kasvattaa niitä. Kaupunki­

laiset ja muut, joilla ei ollut edellytyksiä eläin­

ten pitoon, saivat voittamansa eläimen hinnan rahana.

Talvisodan pom m itusten tuhoja kaupungin k e sk u sta ssa helm ikuun a lu ssa 1940. SatM.

II sarja (arvottiin muiden kilpailijoiden kes­

ken keräystuloksen suuruudesta riippumatta) 1. 1000 markkaa

2. 750 markkaa 3. 500 markkaa

Lisäksi arvottiin 900 karamellipakettia, jotka sisälsivät kukin 200 grammaa erinomaisia hy­

vän ajan m akeisia.14 Musta pörssi

Talvisodan aikana salakauppa ei vielä ehtinyt järjestyä yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Päin­

vastoin salakauppiaita pidettiin yleisesti kan­

san vihollisina silloin, kun kansakunta taisteli

olemassaolostaan. Tämänkaltaiseen ajatte­

luun vaikutti tietysti se, ettei elintarvikkeista eikä muista kotitalouden käyttötavaroista ol­

lut vielä puutetta, vaikka kahvi ja sokeri oli­

kin jo kortilla. Jatkosodan aikana tilanne ke­

hittyi nopeasti huonommaksi. Samalla ihmis­

ten suhtautuminen salakauppaan alkoi muut­

tua myönteisemmäksi. On sanottu, että sala­

kaupan ollessa laajimmillaan sen piiriin kuu­

lui koko Suomen kansa. Oli tietysti niitäkin, joiden omatunto ei sallinut mustan pörssin kauppaa. Olihan se lainvastaista. Näitä henki­

löitä varten keksittiin salakaupalle vähän pehmeämpi nimi. Ei puhuttu enää mustasta pörssistä vaan "vapaasta huollosta". Mainit­

takoon tässä yhteydessä, että siirtoväen huol­

to siirtyi varta vasten perustetuille Vapaan

18

huollon keskuksille, jotka eivät harjoittaneet salakauppaa.15

Elintarvikkeitten salakaupan kannalta oli olennaista, että Suomi siihen aikaan oli vah­

vasti maatalousvaltainen maa. Suurin osa maaseudun ruokakunnista oli eri kokoisia maatiloja. Kansanhuoltoviranomaiset suoritti­

vat tiloilla tarkastuksia, mutta valvontaa ei saatu poikkeusolosuhteissa pitäväksi. Elintar­

vikkeita tuottavalla väestöllä oli lukematto­

mia keinoja osoittaa, että kaikki tuotettu oli laillisesti luovutettu yleiseen kulutukseen.

Elintarvikkeista tuli yleisin keinottelun koh­

de. Viranomaiset määräsivät jokaiselle tuot­

teelle kattohinnan, jolla tuottaja oli velvolli­

nen luovuttamaan ylimääräisen tuotantonsa yleiseen kulutukseen. Tuottajat pitivät usein kattohintaa liian matalana ja alkoivat myydä tuotteitaan ostokykyisille asiakkaille ohi vi­

ranomaisten.

Aake Jermo näki mustan pörssin alkuajan näin: "Suurin ja viattomin - tai ainakin hy­

väksyttävin - mustan pörssin toimintamuoto olikin juuri tämä. Ne, joilla oli omasta takaa yli oman tarpeen, antoivat salavihkaa suku­

laisilleen tai hyville ystävilleen, jotka olivat ilman. Ehkä ottivat hiukan ylihintaakin mut­

ta eivät koskaan päivän huippuhintoja. Usein tehtiin vaihtokauppoja sulassa sovussa ja il­

man rahan liikuttelua; kaupunkilaisserkku toi voin ja läskin vastalahjaksi sokeria tai tupak­

kaa, joita kaupungissa oli viljemmälti saata­

vissa kuin m aaseudulla."

Molemmat mustan pörssin osapuolet, maa­

seudulla hamstrausmatkoilla liikkuneet kau­

punkilaiset ja heille salaa tuotteitaan myyneet maalaiset pitivät toimintaansa moraalisesti oikeutettuna. Maanviljelijät katsoivat teke­

vänsä välttämättömiä palveluksia kaupunki­

laisille myydessään heille salaa maitoa, voita, lihaa, munia ja jauhoja. Kaupunkilaiset, joi­

den ruokavalio alkoi käydä todella niukaksi, olivat elintarviketäydennyksestä tyytyväisiä vaikka joutuivat maksamaan entistä korke­

ampia hintoja. Elintarvikkeitten musta pörssi oli vilkkaimmillaan keväisin, jolloin maan huoltotilanne oli heikoimmillaan. Sodan ajan tilastot osoittavat, että noin kolmannes keski- vertoperheen elintarvikkeista, erityisesti vilja- ja rasvatuotteista hankittiin salakaupasta. Lo­

put kaksi kolmannesta ruokatavaroista han­

kittiin laillisesti ostokorteilla kaupasta. Ylei­

sesti oltiin sitä mieltä, että sodanaikainen ruo­

katavaroiden salakauppa oli välttämätön, koska se esti kaupunkilaisten näkemästä suo­

ranaista nälkää.

Viranomaiset yrittivät kaikin keinoin pitää sa­

lakauppaa aisoissa. Varsinaisen poliisin avuk­

si perustettiin 1942 erillinen poliisiosasto, jon­

ka tehtävänä oli salakaupan valvonta. Kau­

punkeihin liikennöivien junien ja linja-auto­

jen matkustajia tarkastettiin ahkerasti. Myös sotapoliisi tarkasti matkatavaroita. Ammatti­

maiset salakauppiaat käyttivät suurempaa mittakaavaa. Helsinkiin kuljetettiin suuret määrät sianruhoja heinäkuormaan kätketty­

nä. Paikallinen jakelu suoritettiin palokun­

nan sairasautolla, jossa ruho oli peitetty huo­

lellisesti huovalla. Ilmi tuli myös tapaus, jossa sianruhoa kuljetettiin ruumisarkussa hauta­

ustoimiston autolla. Musta pörssi hiipui vähi­

tellen muutaman vuoden kuluessa jatkosodan

Toejoen elintarviketilanne oli sotien ja erityisesti ja tkoso d an aikana tiukka. P ie n e t tontit h yö ­ dynnettiin m ahdollisim m an tar­

koin. J o s tilaa oli, kasvatettiin perunaa ja ju u re ksia ja pihan perälle tehtiin p o rsa a lle karsina.

K u va on Porin 6. osasta, mutta vastaavanlaisen näkym än o lisi silloin löytänyt Toejoeltakin.

S a t M.

päättymisestä. Jokainen säännöstelyn purkuvai- he murensi salakaupan mahdollisuuksia.16 Toejoen elintarviketilanne jatkosodan aikana oli yhtä tiukka kuin muuallakin. Toejokilaiset hyödynsivät tarkoin pienet tonttinsa. Perunaa ja juureksia kasvatettiin, jos vain tilaa oli. Pi­

han perälle sijoitettiin keväällä porsas karsi­

naan. Tontilla oli harvoin tilaa navettaraken­

nukselle. Toejoen väestö oli peräisin pääasias­

sa lähiympäristöstä, Ulvilasta ja Porista sekä Pohjois-Satakunnasta. Suurimmalla osalla oli maalaistausta ja tästä oli suuri hyöty jatko­

sodan ruokahuollossa. Toejoelta tehtiin hamstrausmatkoja pääasiassa Pohjois-Sata- kuntaan. Pienet hankintamäärät tuotiin kotiin jalkaisin, pyörällä tai linja-autolla. Poliisin tarkastuksia oli aika harvoin. Isommat erät kuten sianpuolikkaat tuotiin sukulaisten he­

voskyydillä. Suuren lihamäärän säilytys pie­

nessä mökissä tuotti omat ongelmansa. Ruho paloiteltiin ja palat aseteltiin lihatiinuun tai pienempään puusaviin vahvaan suolaveteen.

Tiinu tai saavi oli vielä saatava sopivasti nä­

kösuojaan. Näin ruokakunnalla oli aineksia läskisoosiin ja silakkalaatikon tukevoittami- seen pitkäksi aikaa. Joskus sianlihan pala kypsennettiin valurautapadan vesihauteessa leivinuunin tai kamarinuunin jälkilämmössä.

Toejokilaisten ruokahuoltoa helpotti myös kaupungin läheisyys. Tori ja halli olivat mer­

kittävimmät ruokatarvikkeitten ostopaikat.

Jonottaminen oli jokapäiväistä. Loma-aikoina isommat koululaiset lähetettiin jo aamulla jo­

noon pitämään paikkaa. Joku perheen aikuisista tuli myöhemmin suorittamaan ostokset.17 Asutuskeskusten polttopuutilanne oli vuoden 1942 syksyyn mennessä heikentynyt uhkaa­

vasti. Halkovarastot hupenivat jo talvisodan ennätyspakkasten aikana. Vajausta ei pystytty täyttämään Seuraavana hakkuukautena. Ti­

lanteen korjaamiseen oli ryhdyttävä nopeasti.

Talkootyö oli aina kuulunut suomalaiseen ky­

läyhteisöön. Tehokkailla tietoiskuilla sanoma­

lehdissä ja radiossa sekä kolmivärisillä Motti

20

mieheen -julisteilla selostettiin yleisölle, kuin­

ka vaikea maan polttopuutilanne oli. Tämä herätti suomalaisissa valtavan innostuksen ja yhteishengen. Monin paikoin motin tekijöitä ilmoittautui niin paljon, että oli vaikeata osoittaa sopivia hakkuualueita. Tavoitteeksi asetettu miljoona mottia vuodessa ylitettiin reippaasti. Vuosina 1942-44 hakattiin talkoilla polttopuuta 3,4 miljoonaa mottia. Tämä puu- määrä vastasi vain noin puolta talvisodan jäl­

keen syntyneestä vajeesta, sillä vuosittainen kulutus oli noin 26 miljoonaa mottia. Näin ol­

len maamme polttopuuhuoltoon tarvittiin metsän omistajien ja ammattimaisten metsä­

työmiesten työpanos. Mottitalkoisiin innosti­

vat syksyllä 1942 myyntiin tulleet mottitalkoi- den rintapieleen kiinnitettävät kirvesmerkit.

Yhden motin hakannut talkoolainen sai työs­

tään viisi markkaa maksavan merkin. Neljäs­

tä motista sai hopeoidun merkin samalla hin­

nalla. Kullattu kirves jaettiin ilmaiseksi 16 mottia hakanneille. Vuonna 1943 tuli käyt­

töön vielä suurkirvesmerkki, jonka sai rinta- pieleensä 48 motin suorituksesta. Myöhem­

min päätettiin vielä ottaa käyttöön mestarikir- vesmerkki, johon vaadittiin 100 motin hak- kuusuorite. Tähänkin suoritukseen ylti yli 300 miestä ja kymmenkunta naista.18

Toejokilaisten polttopuukysymys ei ole kos­

kaan ollut kovinkaan suuri ongelma. Lähellä olleet sahalaitokset tarjosivat työntekijöilleen sahausjätettä, erityisesti rimahalkoa ja kaap­

parin pätkiä halpaan hintaan. Lähiympäris­

tön metsistä oli saatavissa hakkuujätteitä ok­

sia ja latvoja. Nämä karsittiin metsässä ja kat­

kottiin noin metrin mittaiseksi. Tämän poltto­

aineen ongelma oli vain kotiinkuljetus. Jotkut

toivat kottikärryillä tai käsirattailla, mutta se oli työlästä. Parhaiten se onnistui talvisaikaan ja sukulaisen tai tuttavan hevosella. Omassa puuhuoneessa metriset oksat katkottiin sitten hellapuum ittaan.19

Korvikkeet ja vastikkeet

Kahvin tultua säännöstelyn piiriin samoihin aikoihin tuli markkinoille kahvin korvike, joka sisälsi 25 % kahvia ja 75 % viljaa. Van­

hemmat ihmiset muistivat sen vielä 1930-lu- vun pulavuosilta. Silloin korvikkeen sijasta puhuttiin kahvikkeesta, jossa oli vähimmil­

lään 15 % kahvia. Muut ainesosat olivat ruis, ohra ja voikukanjuuri. Petsamon sataman kauppamerenkulun loppuminen aiheutti li­

sää vaikeuksia Suomen huoltotilanteelle.

Tuntuvin seuraus tästä oli, että kahvinkorvik- keen korttijakelu loppui. Tämän jälkeen kau­

pat tarjosivat vain kahvin vastiketta, joka oli valmistettu Valtion viljavaraston luovutta­

masta ja muihin tarkoituksiin kelpaamatto­

masta viljasta. Suurin osa kahvin vastikkeesta valmistettiin kuitenkin kotikonstein. Parhaan raaka-aineena pidettiin yleisesti voikukan juurta. Vähemmän käytettyjä olivat juolaveh- nän ja valvatin juuret, sikuri- ja sokerijuuri sekä lanttu. Maalaistaloissa vastikkeen raaka- aineina olivat myös ruis ja ohra. Vastikejau- heen valmistusprosessi oli pitkä. Juurekset oli noston jälkeen pestävä, paloiteltava suunnil­

leen kahvipavun kokoisiksi ja kuivattava. Tä­

män jälkeen palat paahdettiin erityisellä paahtimella eli prännärillä. Sitten vastikeai- nes jauhettiin kotikahvimyllyllä ja keitettiin kahvipannulla juomaksi. Ruis ja ohra voitiin suoraan prännätä ja jauhaa. Helmikuun lopulla

1946 höyrylaiva Herakles toi Kolumbiasta en­

simmäisen sodanjälkeisen kahvilastin Turkuun.

Se oli suomalaisten kahvinjuojien tähtihetki.

Kahvin säännöstely loppui vasta 1953.

Myös teen maahantuonti oli loppunut. Alku­

kesän vadelman, mustaherukan ja koivun lehtiä pidettiin parhaimpina vastikeaineina.

Myös puolukan ja mansikan lehtiä käytettiin samaan tarkoitukseen. Lehtien käsittelyssä oli kaksi menetelmää. Yksinkertaisempi oli pelk­

kä kuivatus, jonka jälkeen lehdet olivat käyt­

tövalmiita. Toinen menetelmä oli vähän työ­

läämpi. Tuoreet lehdet rutisteltiin tiukoiksi pal­

loiksi ja suljettiin tiiviisti lasipurkkiin, jota säily­

tettiin muutama päivä lämpimässä paikassa va­

lolta suojattuna. Tällä tavalla saatiin aikaan vä­

häinen käymisilmiö. Sitten lehdet kuivattiin no­

peasti ja säilöttiin ilmatiiviiseen purkkiin. Näin aromikkaat lehdet olivat käyttövalmiina.20 Tupakkaa sai alunperin yleisostokortin mää­

rätyillä kupongeilla, mutta kansanhuoltomi- nisteriö päätti ottaa käyttöön erityisen tupak- kakortin. Se annettaisiin anomuksesta 20- vuotiaille miehille ja 24-vuotiaille naisille.

Jokainen tupakkakortin saanut menetti soke- riannoksestaan 250 grammaa kuukaudessa.

Annos oli aluksi neljä askia ns. pillitupakkaa kuukaudessa. Paksumpi ns. pöllitupakka oli varattu sotilaille. Tupakkakortista tuli heti kuuma salakauppa-artikkeli. Sen vuoksi tu­

pakkakortin hankkivat monet sellaisetkin henkilöt, jotka eivät itse tupakoineet. Vähitel­

len korttiannoksia suurennettiin ja säännöste­

ly purettiin vuoden 1949 alusta. Tupakan kor­

vikkeeksi tuli nopeasti kotimainen tupakka- kasvi eli kessu. Sen viljely aloitettiin jo väli­

rauhan aikana ja suosio kasvoi nopeasti.

Huippuvuosina 1942-45 kessua kasvatettiin melkein jokaisen maatilan pelloilla ja jokaisen mökin nurkalla. Jotkut rikastuivat kessun vil­

jelyllä, sillä kotimainen tupakka oli säännös­

telyn ulkopuolella. Myös kotimaiset tupakka­

tehtaat kiinnostuivat kessusta tuotantonsa raaka-aineeksi. Ne perustivat yhteisen koti­

maisen tupakan ostokonttorin ja tekivät vilje­

lykokeita aina vuoteen 1948 saakka. Kessun oikea kuivaus oli tärkeää tupakan valmistuk­

sessa. Kuivauksessa oli kaksi vaihetta: ulko- kuivaus ja sisäkuivaus. Tämän jälkeen lehdet murskattiin tupakkarouheeksi, joka sellaise­

naan kelpasi piippuun. Toinen vaihtoehto oli valmistaa ns. sätkäkoneella savukkeita, joita yleensä poltettiin puuholkilla.21

Kieltolain tultua kumotuksi 1932 alkoholin laillinen myynti oli maassamme tiukasti sään­

neltyä. Myymälä verkosto oli vielä sotien ai­

kana varsin harva. Kaupungeissa ja kauppa­

loissa oli yhteensä 57 myymälää mutta maa­

laiskunnissa ei yhtään. Pöytäviina ja Vaakuna olivat sodanajan suosituimmat väkijuomat.

Näitä yleensä kutsuttiin tikkuviinoiksi. Jalo- viinaa pidettiin jo astetta hienompana. Sillä­

kin oli monta lempinimeä, yksi niistä oli Höy­

lätty viina. Sotien aikana syntyi uusi kansal- lisjuoma, jota kutsuttiin Kuulalaakeriksi. Se sisälsi puoliksi jaloviinaa ja puoliksi punssia.

Olutta sotavuosina ei voitu valmistaa ollen­

kaan, sillä kaikki ohra tarvittiin leivän te­

koon. Viina pantiin kortille 1943. Jokaisen, joka halusi ostaa alkoholia, oli anottava erityi­

nen myymälä todistus, joka kelpasi vain yh­

teen tiettyyn myymälään. Tällä tavalla voitiin ostajajoukosta karsia alaikäiset, alkoholin

22

väärinkäyttäjät ja ammattimaiset jälleenm yy­

jät. Pian ruvettiin myymälätodistukseen eli kansankielellä viinakorttiin merkitsemään jo­

kaisen käyntikerran päivämäärä. Jos näitä päivämääriä kertyi myymälähenkilökunnan mielestä liikaa, oli syytä epäillä ostajan toimi­

van jälleenmyyjänä eli trokarina ja siitä oli seurauksena kortin hyllytys. Sen takaisin saa­

minen oli vaikeaa. Yhdelle ostajalle myytiin kerrallaan yksi pullo väkevää ja kaksi pulloa viiniä. Alkoholin hallussapidosta annettiin lisäksi tarkat määräykset. Viinakortti oli käy­

tössä 1960-luvulle saakka. Myös anniskelura­

vintoloita valvottiin tarkasti. Väkeviä juomia tarjoiltiin monin paikoin vain aterian yhtey­

dessä. Tällöin yhdellä käynnillä anniskeltiin 20 senttilitraa viinaa ja 30 senttilitraa väkeviä viinejä. Viimeisenä sota vuonna 1944 annokset pienennettiin puoleen. Jos rikkomuksia ha­

vaittiin, ravintola saattoi menettää anniskelu- oikeutensa joko kokonaan tai määräajaksi.

Samana vuonna alkoholimyymälät olivat sul­

jettuina yli kolmen kuukauden ajan ja annis­

kelu ravintoloissa oli kielletty parin kuukau­

den ajan. Alkoholin käyttökielto johtui ajan vakavista tapahtumista, venäläisten aloitta­

masta suurhyökkäyksestä Kannaksella sekä Helsingin mittavista pommituksista. Alkoho­

lin kulutus nousi heti sotavuosien jälkeen jyr­

kästi. Pahimpia olivat vuodet 1945-46.22 Pontikan keitolla oli maassamme vuosisatai­

set perinteet. Viinan valmistusta oli neuvottu kansalle jo 1700-luvulta alkaen. Neuvot olivat tosin ruotsinkielisiä. Asessori Johannes Julin kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen palovii­

nan keitto-oppaan 1815. Kieltolain tultua ku­

motuksi väheni spriin salakuljetus ja ponti-

kankeitto. Viime sotien poikkeukselliset olot ja viinamyynnin rajoitukset lisäsivät pontikan keittoa jonkin verran. Esteenä oli kuitenkin raaka-aineiden niukkuus. Vilja- ja sokerimäs- kiä yritettiin korvata perunalla, mutta siitäkin oli pulaa. Heti sotien jälkeen pontikan valmis­

tus oli huippulukemissa. Merkittävä muutos pontikan keitossa tapahtui 1950-luvun lopul­

ta alkaen. Tällöin hiivalla käytetty sokerimäs- ki syrjäytti viljamäskin. Alkon myymälä ver­

koston laajeneminen ja keskioluen vapautu­

minen vähensivät huomattavasti pontikka- harrastuksia.23

Talkoot ja työvelvollisuus

Talkootyö oli aina kuulunut suomalaisen maaseudun elämänmenoon. Erityisesti sa­

donkorjuu oli talkootyön aikaa. Viljankorjuun pääasiallinen työmenetelmä sotien aikana oli leikkuu erilaisilla niittokoneilla, kuivatus sei­

päällä tai kuhilaissa, kuljetus suuliin ja puinti puimakoneella. Puimakoneet ja niiden voi­

makoneet höyrykoneet tai polttomoottorit oli­

vat pääasiassa paikkakunnan, tavallisimmin kylän isäntien perustamien puimakoneosuus- kuntien omistuksessa. Puimakone kuljetettiin vuorollaan kunkin osakkaan puimasuuliin ja työ kesti päivän tai pari. Tässä työssä tarvit­

tiin paljon ulkopuolista työvoimaa. Osa työ­

väestä oli talkooporukkaa, osa ns. väkivelkaa eli tänään tehtiin töitä meillä, huomenna teil­

lä. Rankka puima- eli tappuripäivä päättyi sitten maittavaan pitoateriaan ja saunomi­

seen.24

Tilanne muuttui vallan toisenlaiseksi syksyllä 1939, jolloin ylimääräiset kertausharjoitukset

alkoivat. Ihmiset ymmärsivät tilanteen vaka­

vuuden. Yksimielisyys ja talkoohenki heräsi­

vät kuin itsestään. Maaseudulla kotiin jääneet tekivät talkootyönä keskeneräiset syystyöt niissä naapureissa, joista mies tai miehet oli kutsuttu isänmaata puolustamaan.

Yleinen työvelvollisuus tuli Suomessa voi­

maan lokakuussa 1939. Työvelvollisuus koski aluksi 18-54 -vuotiaita ja niitä aloja, jotka liit­

tyivät maanpuolustukseen. Vuonna 1942 työ- velvollisuuslakia muutettiin niin, että se ulo­

tettiin koskemaan myös 15-17 -vuotiaita ja 55- 64 -vuotiaita. Heidät sijoitettiin talouselämän eri aloille sopiviin tehtäviin. Erityisesti maa­

taloudessa oli kova puute työvoimasta ja eräät teollisuuden alat kaipasivat myös ki­

peästi työntekijöitä. Työvoimasta oli maassa huutava pula siitä huolimatta, että puolustus­

voimat kotiutti pääasiassa vuoden 1942 kulu­

essa noin 180 000 vanhempien ikäluokkien reserviläistä. Tämä lievitti työvoimapulaa jonkin verran. Suomen naiset olivat merkittä­

vä työvoimareservi ja heidän osuutensa teol­

lisuuden työvoimasta oli puolet vuosina 1943-1944. Sotatarviketeollisuuden piirissä nais­

ten osuus suurimmillaan oli 55 %. Työvoimapu­

laa korvattiin paikoin työajan pidentämisellä.

Ase- ja ampumatarviketeollisuudessa tehtiin ajoittain jopa kymmentuntisia työpäiviä.25 Lakisääteinen työvelvollisuus oli ainakin teo­

riassa velvoite, jota ei saanut pakoilla. Kau­

punkien ja muiden asutuskeskusten työvel­

vollisilla oli keväisin paikallisen työvoimalau­

takunnan toimeenpanemat erityiset kutsun­

nat, joissa heidän oli määräaikana ilmoittau­

duttava. Työvelvollisuudesta voitiin vapaut­

taa henkilö, jonka tehtävä oli välttämätön ko­

din hoidossa, sairaan henkilön hoitamisessa tai työskentely sellaisessa tehtävässä, joka va­

pautti hänet sotapalveluksesta. Sairaita hen­

kilöitä ja raskaana olevia naisia ei luonnolli­

sesti määrätty työpalveluun. Monilla paikka­

kunnilla työvelvolliset hakeutuivat vapaaeh­

toisesti lain edellyttämiin töihin. Tällä tavalla saatettiin päästä tuttuun maalaistaloon ja sa­

malla vältettiin joutumasta esimerkiksi työ­

voimaviranomaisten järjestämälle työleirille syrjäiselle polttoturvesuolle.

Työpalvelun työaikaa, lomaa ja palkkaa sää­

telivät samat määräykset, jotka olivat yleisesti voimassa työsuhteita koskevissa asioissa.

Erityismääräyksiä oli lisäksi niille työvelvol­

lisille, joiden oli käytettävä puolet vuosilo­

mastaan maataloustyöhön. Työvelvollisuu­

den laiminlyömisestä oli säädetty rangaistuk­

sia. Joitakin sakkoja tuomittiin, jonkun tiede­

tään saaneen ehdollisen vankeustuomion, mutta ketään ei tiettävästi tuomittu kuritus- huonerangaistukseen. Sekin oli näet työvel- vollisuuslain mukaan mahdollista.26

Sota-ajan huvituksia

Jo talvisodan aikana maassamme julistettiin yleisten tanssien järjestämiskielto. Kukaan ei tainnut sitä niissä oloissa huomatakaan. Uu­

delleen tanssikielto tuli voimaan kesäkuussa 1941, jolloin reserviläiset kutsuttiin ylimääräi­

siin harjoituksiin. Jatkosodan aikana vain isänmaalliset juhlat, teatteri- ja konserttiesi­

tykset sekä elokuvat olivat sallittuja. Tanssi- kiellosta huolimatta järjestettiin pienimuotoi­

sia ns. nurkkatansseja. Tuvan lattialta rullat­

24

tiin räsymatot pois ja pöytä tuoleineen siirret­

tiin seinän viereen, niin tanssitila oli valmis.

Kesäaikaan suulitanssit olivat suosittuja. Pui- masuulin keskilattia oli yleensä rakennettu tiiviiksi ja puimakoneen kestäväksi. Se siivot­

tiin ja lattialle heiteltiin vähän pellavan sie­

meniä, niin luistokin oli erinomainen. Ei muuta kuin gramofoni eli grammari veivat­

tiin viritykseen ja pantiin levy pyörimään.

Mitä grammarilla sitten soitettiin? Iskelmiä Suomessa oli tehty 1900-luvun alusta alkaen.

Jollakin saattoi olla vielä J. Alfred Tannerin Orpopojan valssi ja Kulkurin valssi. Suuria suosikkeja 1920-luvulla olivat Emma ja Villi- ruusu. Hiski Salomaan Lännen lokari oli suo­

sittu 1930-luvun alussa. Yhtä vauhdikas oli Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen Soita Humu- Pekka vuodelta 1936. Vahvaa tunnetta oli mu­

kana 1938 ilmestyneen Georg Malmstenin Heili Karjalasta -iskelmässä samoin kuin Eu­

gen Malmstenin Sä muistatko metsätien vuo­

delta 1939. Tällöin elettiin jo vahvasti sodan uhan alla. Saksassa sotilasosastot lauloivat joka kaupungissa marssiessaan erityisiä marssilauluja. Suosituin oli Erika. Kapteeni Reino W. Palmroth eli kirjailija Reino Hirvi­

seppä eli nimimerkki Palle kävi elo-syyskuun vaihteessa 1939 opintomatkalla Saksassa. Pa­

luumatkalla lentokoneessa toisen m aailman­

sodan syttymispäivänä Palle muokkasi Eri­

kasta suomalaisen Kaarina-version:

Kaarina

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen, nimeltään Kaarina.

Perhot kirjosiivet kiertää kilvaten,

miss, on hän, Kaarina.

Hällä huuli on kuin hunajaa, tuoksut ummustansa tulvahtaa.

Kankahalla kasvaa kaunis kukkanen, nimeltään Kaarina.

Jatkosodan aikana vuoden 1942 kuluessa il­

mestyi useita suureen suosioon yltäneitä is­

kelmiä. Näistä tunnetuimpia olivat Äänisen aallot, Liisa Pien', Eldankajärven jää, Muistoja Pohjolasta, Kanttiinin Kaisa ja Kenttäpostia.

Seuraavana vuonna nousi suosikiksi Iso-Iita.

Kapteeni R.W. Palmroth komennettiin YH:n alkaessa yleisesikuntaan propagandatehtä­

viin. Hän sai tehtäväkseen keksiä toiminta­

muotoja, joilla saataisiin ylläpidettyä toivori­

kasta ja luottavaista mielialaa kansan keskuu­

dessa sodan raskaina aikoina. Palmroth kiin­

nitti esimiestensä huomiota siihen, että suo­

malaiset marssilaulut olivat sisällöltään van­

hentuneita eikä niiden melodiakaan tuntunut kovin sytyttävältä. Asia korjaantui kuin tila­

uksesta, sillä samaan aikaan ilmestyi Suomen Kuvalehdessä v astikään Nobel-palkinnon saaneen kirjailijan, F.E. Sillanpään Marssilaulu.

Se tuntui koskettavan koko Suomen kansaa. Pi­

kavauhtia julistetun sävellyskilpailun voitti Aimo Mustonen. Voidaan hiukan liioitellen sa­

noa, että pian Sillanpään Marssilaulua lauloi tai ainakin hyräili jokainen suomalainen. Se oli sota-ajan tuntojen vahva tulkki. Väitettiin, että monet ruotsalaisetkin lauloivat sitä - suomeksi.

Sotien jälkeen valvontakomission silmien alla Sillanpään Marssilaulu joutui kiellettyjen kir­

jallisten tuotteiden listalle, mutta Marssilau­

lua laulettiin siitä huolimatta.