Pyörällä vanhaan pyhiinvaelluskohteeseen, Roomaan · DIGI

"Tie on vaivan arwoinent'

PYORALLA

VANHAAN

PYHIINVAELLUS.

KOHTEESEEN, ROOMAAN

Lähtö Bolognasta

Teimme viime

toukokuussa Pekka

Kaskisen

kanssa py-

hiinvaelluksen Rooma

n.

Tarkoituksenamme oli päästä Bologn asta polkupyörillä hal-

ki

Italian,

Apenniinien vuo- riston yli Pietarin

^kirkolle Rooman keskustassa.

Tark-

kaa s uunit elmaa matkareiti s - tä

meillä

ei

ollut. Ajattelim-

me

tuon

ikuisen kaupungin Iöytåvåmme, koska kaikki tiet vievät

Rooma

n.

En simmäi s en ä matkapår- vänärnme

kdvimme Bolog-

nassa San Petronion 1300-lu- vulta peräisin olevassa gootti- laisessa basilikassa kiittämässä mahdollisuudesta tehdä py- hiinvaellus sekä pyytämässä matkallemme siunau s ta.

I{artan

mukaan

reitti Fi-

renzeen,

joka oli

^sopivasti

rnatkan varrella,

oli

^täynnä

pikku koukeroita. Se tiesi mä-

}i: ^{Sille tielle}

suunnistim-

Scarpellien kotona Saimme ttetää

^Bolognassa

erääItä pyöräilijalta, että suo-

rin tie

Frcenzeen

oli

suljettu

m^ vyörymän vuoksi. Jor-

duimme kiertä mään tukoks en

ja

paådyimme tosi hienojen, kapeiden,

juuri

yhden auton levyisten teiden

iälkeen

^pik-

kukaupunkiin

Firen zuolaan, jossa kartan mukaan

piti

^olla campingalue.

I{ysyin

aluetta ohi pyöräi- levältä naiselta.

Hän ei

pu-

hunut

englantia,

mutta viit- tilöi innokkaasti meitä

seu- r^^maarn.

Hän vei

meidät miehensä luokse, jonka kans- sa

voimme

keskustella eng- lanniksi. Danielle-puoliso oli

"Sevillan parturr", joka

vi-

hellellen pikku

putiikissaan leikkasi iäkkään herrasmiehen hiuksia.

Hän oli juuri

lopet- telemassa ja

ryhryl

etsimään meille yösij aa.

Loppuien

lo- puksi hän kutsui meidät ko-

tiinsa, kun mitään

^jarkevåa vaihtoehtoa ei yöpymisellem- me muuten löytynyt. I)anielle ei

halunnut

^jåttäå kahta kul- l<tjaa

taivasalle. Hän

tarjosi meille runsaan illallisen

jaker

toi om asta matkas taan polku- pyorällä

Rooma

n.

Jo

kolmesataa

luvun puoli-

välissä

tehtiin

Room

a n

py- hiinvaelluksia. I(eisari Kons- tantinus alkoi rakennuttaa sil- loin basilikaa apostoli Pietarrtn haudalle. Rooman merkitys pyhiinvaellu ^s kohte ena li s ään- tyt ^r^bien vallattua Palestii- nan 600 - luvulla ja

suljetua

Pyhän

m^an kristiryiltä

py- hiinvaeltajilta

pitkiksi

ajoik-

si.

19 4}-Iuvulla Roomassa suo- ritetuis sa kaivauksis sa löydet-

tiin Pietarin hauta.

Samalla sen läheisistä muureista löy- tyi vanhoja kirioituksia,

jotka

ovat ilmeisesti varhaisten py- hiinvaeltaj ien kaivert amia.

Syitä pyhiinvaelluksiin on historian kuluessa

ollut

mo- nta. On haluttu vapautua syn-

neistä t^t on haluttu

sairauden

tat muun

hädän

^pu^

vuoksi . Parhaassa tapauksessa saattoi saada takaisin terve- ytensä, näkönsä

tai

kuulonsa

kuin ihmeen kautta. Pååmåä- rään päästessään

voi

^saada

osan pyhimysten yliluonnolli- sesta voimas ta, joka _{oli Juma-} lan pyhimyksille

^nt^maa.

Pyhiinvaellukset olivat myös lupausten tåyttymyksiä.

Lu-

pauksi a, jotta

oli

esimerkiksi annettu myrskyn keskellä pe- lättäes sä haaksirikkoa.

I(un

myrskystä tai muusta onnet-

tomuudesta selvittiin,

käy-

tiin

täyttämässä lupaus Juma- lalle pitkänkin pyhiinvaelluk- sen muodossa.

Osa on tehnyt pyhiinvael- luksia puhtaasti hurskaussyis- tä, pietatis causa, ajatelTakseen hiljaisuudessa ^j a mietiskellen omaa elämäänsä ja ollakseen

palattu^ n

sielultaan

muut-

tuneita ^ja uudisfuneita.

Heil-

le vaellus ja tie saattoivat olla tärkeämpiä kuin itse pååmåå- tä.

"Tie

on vaLvan arvoinefl",

oli

tap

^n^ ^sanoa.

44 Huittisten

_Joulu

Firenzen

yläpuolella

Jatkoimme matkaamme Tos- c

n n metsäisten

kukkula- maastojen halki. Tie kiemur- teli kukkuloiden välissä.

Toi-

sinaan

pitkiä

nousuja,

mutta

alaspärn

tulimme

iloises

a

^ja

vauhdikkaasti jarrukahvoja

puristaen. Scarperta,, San Pie-

ro )^

^Fiesole

olivat

^matkan

varrelle

jaänertå pikkuk^D- punkeja. Niissä kaikissa olisi ollut

katseltav^

ja koettavaa vaikka

miten p^Ijon. Mutta Firenzen Duomo, tuomio-

kirkko,

odotti

meitä.

Ftenze on laaksossa, Poh-

j

ois-Apenninien

sydämes sä, aIhaalla kahden puolen

Arno-

jokea. Laskeuduimme vauh-

dikkaasti kohti tuota

lois- tokast

a

renes sans sikaupun-

l<ta. MatkalTa alaspäin avautui upea näkyma koko kaupun- gista.

Tuomiokirkon kupoli

hååmötti heikon usvan peit- tämän

kaupunsn

yXä.

Tien

reunassa

oli juuri p^rtn pol-

kupyörän mittainen levennys,

johon

parkkeerasimme pyö- rämme ihaillaksemme näky- mää.

Kaupunsn

keskustassa kuljimme San Marcon aukion

läpi.

Pysähdyimme katsele-

ma n

prazzan menoa.

Nuo-

risoa istuskelemassa

ja

seu- rustelemassa toistensa kanssa.

Eräs fuenzeläinen mies tulee luoksemme ja katselee pyö- nämme _la huomaa Suomen

liput.

Iloisesti hän sanoo tie- tävänsä Santa Nikolaoksen ^ja Rovaniemen. I(okemuksista ja r,nteista Fuenzen Tuomio- kirkos

ta,II Duomosta

olen

kertonut

Lau ttakylå-lehde s - sä, joten niistä ei tässä enem- P^^.

Pikkukaupungit ystävällisiä

Matkan varrelle mahtui satoja pikku kaupunkeja jakylta. Ne ndyttivät elinvoimais tJta ja rh- miset niissä

Wqv^istä

^arl<t-

påivåänsä eldviltä.

I(aupois-

sa ihmiset olivat ystdvdlli stä ia

kohteli aita.

Sunnuntara

muna

I9.5.

H ellun taina ^s uunnittelimm e

ehtivämme

Orten kirkkoon

messuun. Pidimme yträ_ koh- talarsta nopeutta. Pienrä teitä kulkien jouduimme kiertele- rr'ään

moottoritien molem-

min puolin. Jouduimme kier- tämään vanhan kylän Cioven

kautta ia ^jouduimme

^nou-

sem^^n pitkään ja hanaasti.

Vaihdoimme

suunnitelmaa

ja

ajattehmme

mennä

kylä-

kirkkoon. Ylämäki oli

kui-

tenkin niin pitkä ja

jyrkkä, että

voimat eivät

riittäneet.

Emme ehtine

et

ajoissa mes- suull. Puolimatkassa kuulim- me,

miten kirkon kellot kut-

suivat s eurak untaa mes suun.

Harkeana

kuuntelimme

kel- lojen kutsua. Tie oli kuitenkin meitä vdkevämpi.

Yösijasta ei tietoa

Tunfuu, että Italiassa

cam-

ping-alueet on

^rakennettu

vaLrt vesien, useimmiten

i^t-

vien läheisyyteen.

I(un

pyo-

ÄJ/.å kulkee ja yosil^st^ ei ole tarl<ka tuetoa, joutuu hyvissä ajoin etsimään yöp aul<kaa.

Yhden s atei s en p åtv ån arka- na, se oli sunnuntai, koimme tämän voimakkaas ti. Olimme polkeneet

noin

70 km ja rka- pårvå alkoi kääntyä rltaa kohti.

Meillä ei

ollut

paikkaa,

mihin

olisimme kdyneet yopuulle tai pystyttäneet telttamme. Jo.r-

duimme iatkam^ n

^iltasella vielä

n.

40 kan, kunnes saa-

vuimme

kartt

^an merkitylle, rauhallis elle camping-alueelle.

Olimme

rFyrFvärslä, kun alu- een pitäja ohjasi meidät hen-

kilökohtaisesti

paik alJe,

mi-

hin voimme pystyttää telttam- me.

Alueen puzzetrassa oli me- nerllään ^s ynty mäp åtvät, mut- ta siitä

huolim^tt^

meille

tar jottiin siellä

ruokaa.

Se oli

hieman ep äilyt tävän näköi s tä, mutta erittäin maukasta.

Alu-

een pitåjä,

rouva

Colatei

M.

Cabriella kertoi,

että alueen

hanoista

rulevaa,

tosin

hie-

Plhiinuaeltajat ouat pcicisseet kohteeseensa ja odottauat pääs1ä kirkkoon.

Vasemmalla Sino L,aitila, oikealla Pekka Kaskinen.

man

pahan

makuista

vettä, saattoi juoda. Täytimme pyo- rämme

juomapullot

sen iäI- keen kyseisellä ved eIlä, mutta lisäsimme

maun

parant^mt- seksi

joukkoon

sokercita _ia suolaa.

Muuten ioimme Ita-

lias s a pullote tfrra vettä.

Matkasta campingalueelta Pietarin

kirkkoon

olen myos

kirjoittanut

Lauttakylä-leh- dessä 1,3.6.2002.

Espanjalaisten portaiden kirjava ihmisjoukko

Seuraavana

a

muna nousim-

me bussiin

^Lvarn yopymis- paikkamme luota ia ^ajormme

iå:'.gllTä*un,Ti-

nimme Espanjalaisille portail-

1., jotka

sijaitsevat keskus- tassa,

ja jossa ihmiset

ko-

koontuvat

sankoin

joukoin.

Portaiden yläpäässä on pieni kirkko, Trinita dei Monti,

iot-

sa kdvimme pttåmåssä hiljai- sen hetken.

On hienoa,

^että

kirkot

ja kirkoissa olevat pie-

net kappelit, jotka ovat

^{v^-}

r^aft

hilj entymiseen, todella

ovat sitä. I(ukaan ei

kuvaa ja jokainen saa

olla

nuhassa.

Monet polvistuvat rukouk-

seen.

I(auppakadut

^ke skustas-

sa eivdt houkuttele

_Pyhiin- vaeltajia sisäänsä. Naisten _ia miesten viimeisimmän muo- din mukaisiavaatteita ja ken-

l<ra ja kultasepänliikkeitä on palfon. Missään ei ole hinta- lappuja. Mutta kauppoihin ei mennäkaån kys elem ään

hin-

toja, vaafl ostamaan.

Muutama s s a l<tjakaup a s s a

kdvimme katselemassa

kort-

teia

ja

mttå kaikke a rtahalai- nen l<xiakauppa myy. Häm- mästyin,

miten paliot

esillä

oli kiriallisuutta,

^{mikä käsit-} telee

New Äg. -uskonnolli-

suutta. Myos buddh alarsta ja hindul aista ajattelua käsitte- leviä l<lrjoja

on palio.

esillä.

Ikivanhassa katolisessa, kris- tityssä maassa!

Paljon jäi Roomaasta näke- mättä. Siellä on lukemattomla

kirkkoi^ j^

pyttt^ paikko

j^

j^

esineitä, joid

en

ääreen voisi

viiväht^^.

Siinä menisi hel-

posti viikkoja,

kuukausia tai iopu vuosia. Emme ehtineet l<rertää edes nntä seitsemää kirkko a,

jotka

ovat pyhiinva-

eltajalle me rkit tävrä.

Ruotsalainen Pyhä

Birgit-

ta lienee joskus sanonut, kun

hänen luokseen

ripittdyty- mään oli tullut suomea puhu-

nut

mies, että hyuä aikomus otettiin lukuun. Kukaan ei ol- lut luonnolisestikaan ymmär-

tänyt hänen kieltään.

^Mies

voi

ripittåyryä, kun hän palasi Suomeen.

Simo l-,aitila plhiinuaeltEa

Huittisten Joulu

⁴⁵