Ilman sitä

Erittäinkin

lausun

wielä teille,

rattahimmat

^op

pilaamme, mnutamau

sanan.

^Eläköön

teissä

^aina

luottamus opettajiinne.

Ilman sitä

^{on opettajain}

mahdotonta

^oikccnmenestyä pyrinnöissäänteidänhy-

wätsennc.

^Olkoon

teissä

^{eleillä ja}

hallitkoon seurois-

sanne

ja yksinänne

ollessanne

^puhdas, kristilliucn

si<

wcydcu

henki.

^Sen

hallitessa teissä

^elätte

^siinä

^il-

massa,

jossa ainoastaan terwecllincn wiisans, wa- listus,sydammen

rauha ^saadaau

säilymään jakas-

wamaan. Ilman

sitä suurinkin

^{äly käypikammotta^}

waksi,

kamalaksi wiisaStelemiscksi — rikkiwiisaudcksi,

scu ^hallitessa

»vähcmpitin äly

pysyy »viisauden

^pii-

rissä, ymmärtää elämän tärkeitä kysymyksiä.

—

Uskon että te rakastastattc

isänmaatanne.

^Uskon

että

se

^tunto, Jumalan kiitos, meidän

kansassa

^on

olemassa.

^Suomen

kansa

^on

ikuisista

^ajoista

us

kouut tiedolla, »valistuksella,

»viisaudella

olelvan

mahtalvan

^»voiman.

^Kun

^{tänä herätyksen aikakaun-}

ua

walistutscsta

^{niin paljon puhutaan,}

sen

^eteen

paljon tehdään, on erittäin tärkeä pitää

silmänsä

awoinna, _ettei

»viisautena sen

walekuwaa palwclla.

Olen edellä pannut painoa

sille

^{seikalle,kuinka tär<}

keää oli että opistomme kielen puolesta kälvi oikeaa tietä. Oikea alku ^on tehnyt että tästä»verrannol-

lisesti

^{lyhyessä ajassa on kaslvanut}

suomenkielinen

oppilaitos

maassamme.

Sen mukaan kuin »valis-

tuksen

^{oikea luonto,}

sen

^{pää-chdot»väärin}

tahi

^oi-

keintänä

muodostuksen

aikakauuna meillä käsitetään,

sen

mukaan tulee

»vuosisadat

meidän toimistamme tiin

hänen

^tulewanopettajaksi

tässä suomenkielisessä

mallikoulussa.

Siten tulisi

hän

wastedeskin, aja- teltiin, opistomme

tarkoitukseu saawuttamisclsi

^»vä-

lilliscsti

waikuttamaan. Mutta ^jo

kahdeu

^wuo-

dcu ^päästä tuli

sanoma,

että

suomenkielistä

^malli-

koulua ci

scu

^pitemmälle täydeuncttäisikään. Le- wisipä wielämuutama

wuosi scu

^{jälkeenhuhu, jota}

ei

tahtonut

^uskoa, että opistomme ylimmäisetluo- kat oli esitelty

häwitettäwiksi.

^{Miltä tämä täällä}

tuntui,

sitä

^tuskin

saattaa sanoin ^lausua.

^Kun

kuitenkin esitys

kaikeksi onneksi saatiin

^jäämään

seurauksitta,

heitän

mielelläni kertomatta niitä kamalia tunteita, ^joita

se herätti.

^{Siwvan yhtä}

mielelläni ne ^monet

scuraawicu

wuotten tapaukset, mitkä

suomalaisuudelle

^owat olleet ikäwiä. Arwaa-

han

^jokainen,miltä kylmät pohjaisen wiimat tuntu-

wat

kewäisellc laiholle.

Mutta näyttäwäthän ilmat kääntyneen lämpi-

mämmiksi. Onhan saatu Hämeenlinnaan

^täydelli-

nen

suomenkielinen

mallikoulu,

ouhan

^{Kuopion ly-}

seo

^muutettu

suomenkieliseksi. Onhan

^{syytä toiwoa}

että Helsingin

suomenkielinen

alkcis-opisto _tu- lee pysymään, että Ouluu ^lyseo

saa turwasam-

man

aseman. Onhan

^yleensä

suomalaiset

^pyrinnöt

woittancet

enemmän ^{alaa, ja}

nehän

^owat

se

^ilma,

jota opistommehengittää, jossa

se

^wiihtyy.

On wielä

mainitsematta

^{yksi seikka, joka opis-}

tomme

eloihin

^{on tuntumammin} waikuttanut. O- pisto iaupuugissammc on

suomenkielinen kansakoulu-

opcttaja-scmiuari.

Tiedämme

^{että yleensä}

kansa-

koulut ja kansansnvistyksen pyrinnötulkomaattakin owat paljon waikuttanecl oppi-kouluun. Että ^Iy- wäslylän kansakoulu-opettaja-

scmiuari

^uudemman

ajan

mukaisilla

metodeillaan opistollemme on ollut aina muistuttawaua, wirlistäwänä esikuwalia, clä- wänä oswiittana, miten

sen

alallaan tulee koettaa

samaan

^{tapaan pyrkiä}

tarkoituksensa saawuttamista

kohden, on

itsestään sclwä asia.

^Onpa wielä erit- täinkin lyseon oppilaille

seminarin

^{täällä 010}

sen-

kin

tähden

tärkeä, että

siten aikaisin

^{tulewat aja-}

telleeksi

^ja

huomanneelsi<

^{että ilman}

suomenkielisen kansamme

^siwistystä

suomenkielinen

oppikoulukin ja tieteellisyyskin

scisowat hclluwalla

perustalla,niin- kuiu myöskin

toiselta

^puolen

suomenkielisen

^lyseon

läheisyys

scminarin

oppilaille muistuttaa

suomen-

kielisen kansan

siwistykscn tuowan

clinwoimansa

korkeammasta

suomenkielisestä lictcellscstä

^edisty«

misestä. ^Warmana

^{pidänkin eltäkummankinopis-}

ton oppilaat jo tämän

käsittäwät

^jatictäwät toinen

toisensa

^pyrintöjä

arwossa

^pitää.

— — — — —

Pienestä

^{taimesta on}

siis kahdessa

^kymmenessä

»vuodessa

^kaswanut

wiihitcllen suuri

^{puu -,—}

suo-

menkieliset

oppikoulut. Suomalainen on

»vanhas-

taan

sananlaskulta sanonut: _totuus

ei pala tules-

sakaan." Tässä

^on

hän

^{nähnyt uuden}

todistuksen siitä

^{että totuus ja}

^oikeus lvihdoir

^{pääsewät woi-}

tolle.

Älkäcimmc siis

epäilkö, jos

missä asiassa

hywänsä totuutta puolustaessamme wastusta

meille

ilmestyy. Lujalla tahdolla, wakaalla, wasymättö-

mällä

taistelulla ja työllä

saamme ^wastuksen

^wä-

henemään

^{ja totuuden käsityksen} lewenemään.

Pnhe

pidetty juhlassa Iywäskylän lyseon

kahdctta

kymmenettä wuosipäiwää

wietettäessä.

(3atfoa wiime n:roon.)

Tehtiin sitte

^w. 1862 opistomme täydelliseksi alkcisopistoksi ja

sai

^neljälleluokallensa^yhden wuo-

dessa

^{lisää, kunnes w.1864 syksyllä oli täysi}

scit- senluokkainen

^{alkeisopisto. Kun tämä tapahtui}

lawcni opistomme waikutus

samalla

ulomma niitä seutuja, ^joista

se tähäu saakka

oli oppilaansa

saa-

nut.

Suomalaisuuden

^aate rupesi kokoamaan

sen

oppisaleihin oppilaita ympäri lawcan Suomen nie- men, »vieläpä

sangen

_monia

sen

^rajojenulkopuolel- takin.

Pitkistä

^matkoista

huolimatta

^kulkiwat

he

muideu

wicraskiclisten

^opistojen

ohitse

^Iywäsky-

lään,

suomeukielcllä

opastuaksecn. Että opistol- lamme oli nyt

snuri

^weto- ja wichätyswoima juuri oppikielessään. joka

sille ^ensimmältä

^näytti

arwcluttawalta,

se seikka

^{rupesi joka}

sisäänotossa

syksyllä

selwemmin

todistumaan.

Mieltä

^ylcntä- wää oli tämä

hawaita.

^{Viutta oli}

^siitä

^käytän-

nössä

hankaluuttakin, _kuu

esim. ruotsinkielisistä

opistoista tuli oppilaita, jotka jooliwat

usean

^luo-

kau lukumääräu

suorittaneet

^ja nyt tuliwat tänne jatkamaan lukujausa

toisella

opetuskielellä,

toisilla

oppikirjoilla,

toisissa ^oloissa.

^Että

sentään hekin

hywällä menestyksellä täällä opi,^lojansa jatkoi-

»vat.

siitä

^ei

suiukaan

^puutu esimerkkiä, jos

kohta wastaisiakaan

^{ei puutu.}

^Kun

^{oppilaalla oli hywä}

halu

^yhdessä hywäin luonnonlahjainkanssa,

moitti hän

^{waikcudct täällä,} niinkuin ainakin.

—

_Erit-

täinkin oli opistomme maine, ja luottamus että Suomen

kieli

opetuksessa ei tee mitään ^estettä, lewcnnvt

maassamme, _sittenknn

_{täältä oli} muuta- mia nuorukaispäästöjälaitettu yliopistoon ja ne oliwat ylioppilastutkintonsa

kunnialla suorittaneet.

IywäSkylän alkeisopisto oli

siis ensimmäiset

^tar-

kastelut woitolliscsti

^{ja kunnialla} kestänyt ja

saat-

toi ilolla ja hywällä omalla tunnolla

katsella

^»vai-

kutuslausa

^ja toiwoa wastcdcslin menestywänsä,

jos

waan ulkonaiset

^olot

sille suotuisiksi

^{kääntyisi»}

wät. Selwä oli, näette, että

se

^yksin

suomenkieli- senä

^{ollen ei} ajan pitkään menestyisi. Wiihtyäk»

seen, _kcstäwiä

elinwoimia saadakseen, ajan

nousc-

wia

waatimuksia

tyydyttääkseen,oli

sille

tarpeellista

saada itselleen

kilpatoweria, apulaisia työssään

suo-

menkielisen

siwistyksenaiwan

wähän

wiljellyllä wai- niolla. Siinäkin

kohden

^{rupesiwat ajat} kääntymään myötäisemmiksi. Kun ei enään

saattanut

^wäittää

että

suomenkielinen

alkeisopisto oli waan tyhjä

haawekuwa, todellisessa elämässä

^{mahdoton, oli}

suomenkielisten

^{koulujen wastustusmenettänyt pon-}

tensa. Pantiinkin sentähden Helsinkiin suomenkie-

linen

mallikoulu

^alkuun

ruotsinkielisen

^rinnalle.

Tuntui silloin

opistollemme

toiwoisalta. Osoitti- han se

^{tapaus, että}

hallitus

^{aikoi ruweta}

^muitakin snomenkielisiä

oppikouluja laittamaan.

Lohdulli- selta ^tuntui

^opistolle

kaiwatessaan

rikaslahjaista entistä opettajaansa

tohtori

^{Geitliniä, joka täältä}

w.

1867 oli

^Helsingin

ruotsinkielisen

mallikoulun opettajaksi tullut,

sekin

seikka, että

warmana

^pidet-

Patjanne

Tiistaina ^{8 päiwii} Lokakuuta

!t'o 80. 1878.

elta4 ^m., kolmeneljännekseltä 3 ^m., puolelta 2^m., neljän»

konttoreissa:

koko wuokelta 5m. <54 p., kolmeneljänn 82 p., neljännekseltä1m.^{41 p.}

—

_{yksityisetnumerot l0p.}

Nlosannetaan ^{Weilin ja Göösin}kirjakaupassa Iywäskylässä joka Tiistai ^ja

Per» !

Tilaushinnat:^koko wuo>

jantai-aamu,missä ^myöskinilmoituksia »vastaanotetaan19 p:stä pieneltäriwiltä.

—

_{nekseltä lm.}

—

Posti Toimittajat: K.Göös,»vastuunalainen toimittaja,

H.

^Hellgren,

F.

Canth.

!

^4m.23 p., puolelta 2m

Mutta

iloitessamme

^{siitä,ettäuseampia}

suomen-

kielisiä

oppikoulujaolemme

saaneet

työkumppanikseni»

me huomatkaamme, että ^opistomme

suhde kansalai- siimme samalla »vähäsen

ou muuttunut ja wielä enemmän _muuttuu. Emme enään ole

suomenmielis-

ten yksinomaisena silmäteränä, ^jos

kohta

^olemme

päässeetkinolemasta waslustajain

silmätikkuna. ^Kie-

len takia ei enään kaukaa tulla meidän ^opistoom mc,

siksi

^{jo täytyy} meillä olla etcwiä

ansioita

^mui-

den rinnalla. Olemme ^taas,

wähän

aitaa ympäri maata oppilaita tänne koottuamme, jotenkin muut- tuneet

seudun

^{opistoksi. Ajan}

waatimukset

^owat

sen lisäksi kohonneet. Tahdotaan

^{jo paljon}

^{suo^}

mcnkieliseltä

^opistolta

sekä

oppi-aineiden että

itse

opetuskielemme

suhteeu. Kansallisen

siwistykscmme työssä tulee mcidäu

scutähdcu tarkoittaissamme

mitä

suurinta

^{oppilaiden edistystä} oppiaineissa myöskin pitää

huolellisesti silmällä heidän

^ajanmu-

kaista warttumistaau äidin kielen

wakaantunccssa

käytännössä ja

tieteellisessä

käsityksessä.

Mcucstyksemmc

tulewaisuudcssa

^{on Jumalan}

wallassa.

^Mutta

hän

^ci

heitä

^meitä,

^hän

^warjc-

lee ^meitä yhtä

ihmeellisesti

^kuin

hän tähäulin

^asti

on tehnyt, jos mc

häntä

pelkäämme ja rakastam- me, joS

ihana

^Ooncoräia

asuu

^meidän

^scassamme,

jos

meissä welwollisuuksicmmc

täyttämisen ^tunto, rakkaus

isänmaahamme

^ja

kansamme

menestyksen

harrastus

aiua ^on

»vireillä.

^Ajat woiwat muuttua

Uusia

odottamattomia

»vastuksia saattaa

^meille

^syn-

tyä, mutta jos tälle pettämättömälle perustalle rakennamme, woitammc ne niinkuin

tähänkin

^asti

Jumalan

amulla olemme woittancet.

et nm

Helsingin

suomenkielisen

alteisopiston _johto- kunta

sen,

_jossaon äskettäinmainittua koulua

tcis. senaatiin

^{wartcuantanut}pyydetään^anomuk-n»al=

tioapua 40,000 markkaa

wuodessa. —

_{Kuten tietty}

tekiwät säädyt wiime waltiopäiwillä

samanlaisen

anomuksen, mutta mitään päätöstä

tassa ^afioöjJ

ole kllulllnut.

<ll^^^^

Joensuun

lyseossa on

niiden

13

»vuoden

kulu-

essa,

joiua tämä ^oppilaitos ou

toimessa

^ollut

ensin

yläalteiskouluna ja

sittemmin neliluotkaiscua

^lyseona

ollut oppilaita yhteensä 27:stä

scurakuunasta.

^Op-

pilaista on 126 ollut

Joensuusta

kotoisin, WKon-

tiolahdclta

^{ja 33 Liperistä}

sekä

^{9, 10 ja päälle}

miljclcmästä.

Nuoret

ja

mahan

temytmieliset nei-

toset

^{taas, jotka}

halukkaasti leittiwät

^miesten

sy-

dämien

kanssa"

^tulemat Irmgardissa

huomaamaan tuinka

^{jokaisen kotetin käy," niinkuin}

sen

^Os-

wald Barnau

suurella

^{painolla ja}

wähääkään sää-

limättä

lausuu.

^Samoin näkemät mielii

tieteitä harrastamat

^{naiset, kuinka}

harhaan ^he

^{eksywiit, el-}

leimät säilytä ^sydämiään nöyrinä jaitsekieltoisina,

waan, unhottaen

^kaikki

ihmiselliset

welwollisuutcnsa,

itserakkaina

^ja kylmäsydämisinä antautumat yksin-

omaisesti

kirjallisiin toimiin.

Hellät sukulaiset"

^on

tomedia" sitä

^laatua,

jossa näyttelijä-tylyä kysytään, jos

sitä tahdotaan

todestaan

huwittawaisena

^ja

tosikoomillisena esittää.

Näyttelijämme

suorittiwat sen

^kysymyksen

suhteen tehtämänsä

^ylimalkaan

sangen

hymin ja sopuioin-

nullisesti. Herra Wilho

narrikeikari,,Schummrichina"

oli oikein mestarillinen ja nostatti tawan takaa katsojissa makeata ja sydämellistä naurua. Ne, joilla noin kymmenen _»vuotta

sitten

^oli

tilaisuus nähdä

^erästä

Ruotsin ^etclviä

»»äyttelijöitä

Schummr- ichina"

^Helsingin

ruotsalaisessa

tcaterissa, myön- tänemät

suomalaisen Wilho-Schummrichin ^hänelle

hymin »vertoja merämän.

Nilholla

onkin mainiot näyttclijälahjat ja

onneksi

^on

se

^ollut

suomalaiselle

teaterille, että

se häneslä

^on

saanut

^niinmanlan

pyl»vään.

NouMa Lundahl

^{on tuskin}

milloinkaan

näytellyt niin hymin kuin ^nyt )rmgardina". Ai-

man todenmukaisesti

^oli

hän

käsittänyt Manhan,il- keän kotctin kaikki juonet,

huikentelcwaisuuden,

tur-

huuden

^ja

surkean naimatiihkon. Hän

^keikaili

san-

gen

luontemasti

ja otti maarin mimikastalin, jota

rouwa ^Lundahl, sen

^kuin

edellisestä

^muistamme,

ei aina ole tehnyt;

siinä suhteessa

erittäinkin sopii mainita

hänen

^{äänetöntä} lumatteluaan

kohtauksessa sisarensa kanssa ensimmäisessä

näytöksessä.

Nou-

»va

Aspegrenille _lienewät kuultelijat erittäin kii-

tolliset siitä selmasta

^{ja puhtaasta} ääntämisestä, jolla

hän

puhe-osansa

lausui.

^Oppineena

,,sinisutkana"

hänkin kunnialla muistutti rouma

^Naara

samana

henkilönä

^Helsingin

ruotsinkielisessä ^{teaterissa sii-} hen

^{aikaan, kun tämä}

^siinä

^näytteli

^mielä Helsin-

gin

ruotsalaistentin suosikkina.

Neiti Amellan

oli siemä iloisena

^{Ottiliana' ja}

hänen liikkeensä

^näyt-

tämöllä

omat notkeat ja hilpcät. Wälistä on

hä-

nellä kuitenkin tapana nostaa olkapäitään, joka te- kee

hänen Martalonsa rumaksi

^{ja muutoinkin on}

mielestämme »vähemmän

kaunista. Neidot

Hacklin

ja

Nosendahl

^omat

^»vielä

masta-alkamia eikä

heiltä

niinmuodoin somi

^{odottaa tottuneen} ncnittelijän

»vapaita liikkeitä.

Warsintin

^{on neiti}

Nosendahl

näyttämöllä mielä niin ujo, ett'ci »voi rumeta ar- mostelemaankaan, _kuinka

suuna

näyttelijän-taipu- musta

hän mahdollisesti

^{omii. Neiti}

Hacklinilta luullaksemme

^{ei puutu} taipumusta, kun

hän »vaan

harjaantuu ja tuleeniinpitkälle, että näytellessään tykkänään

unhottaa

^oman

^itsensä,

^ja koko mielellään

rohkenee

^antautua näyttö-osaansa.

Hän lausuu

^pu-

huttamansa

^{jokseenkin hymin,}

^ehkä

Maliin kuitenkin

liiallisella

pathoksella, _mutta mimikan

hän

^laimin-

lyökokonaan; näyttääpä

usein ^melkein

^{kuinmetään-}

Suomalaisessa teaterissa

^{näyteltiin miime per-}

jantaina ja

sunnuntaina Roderich ^Venedir'in

^kir-

joittama huminäytelmä:

Hellät sukulaiset."

^Näy-

telmä on

hvmin koomillinen

^{ja ankarasti}

siinä

^ku-

ritetaan etenkin naistenheikkoja^puolia.

Nimi hum-

inäytelmä" jo osoittaa, että

siinä

katselijoille tar- jotaan etupäässä naurunalaista, ja

Hellät ^suku- laiset" sitä ^todella taritsewatkin runsaassa ^mää-

rässä.

^Mutta

naurunalaisen

^alta

hohtaa selma

^to-

tuus, josta

se,

jota

maan tahtoo onkeensa

^ottaa,

saa ^suurta

^{hyötyä ja oppia. Koko}

ensimmäisen

näytöksen ajan ja etenkin

toisen

^{näytöksenlopussa}

näkemät kaikki riitaa ja toraa

rakastamaiset naiset kuwansa

ⁿⁱⁱⁿ

ilkeässä

muodossa, että

luulisi tosi-

aankin

heidän

ikipäimiksi

herkeämän scnlaista

^tapaa

6limiteltu.

Novelli.

Knj. Culilie

TcMlclicr.

Mukailemalla suomentanut ^Wilja.

lutusta

mihin

miehiin, joiden

»vallassa asian

ratkai-

seminen

oli, ja jotka tuskiu »voimat känttääkään Au- uan

silloisen

^{tuskan kowuutta,}kun eiwät

sitä itse

^olleet

nähneet.

^Aina

sclwenlinin ^huomasimat he scu

^tutalau

hctkcu

auttantattoinasti lähestymän, jolloin

heidän

^tuli

julistaa langettama tuomio ^{tuou nuoren} maimorankan yli, jonka kolua

kohtalo herätti ^heidän

^symintä

sääli-

mistään, ja jonka, jos

hän

^{todella olikin syypää,ken-}

ties onnettomimmat

asianhaarat

^olimat kysymyksessä olemaan kamalaan ^työhön

saattaneet.

Koto oikeuden istuuuou ^ajau, uiiukauwau kuiu kysymykset yksinomaisesti

häntä

tarkoittilvat taikka to- distajain

kertomukset

syytöksellä

häntä

^{uhkasimat, oli}

Anna

osoittanut suurempaa

miclenmalttia ^ja lemolli-

snutta

^kuin

hänen ensimmäisen silmin-nähtämän

^liiku-

tuksensa suhteen ^olisi

^»voitu odottaakaan, jaainoastaan,

kuu tuomari Prjö

Heikkiseu

^{puoleen kääntyi ja odot-}

tamattomilla,

äkkinäisillä

kysymyksillä koki

häntä sol-

mita, näytti tukala levottomuus »valtaaman Annan mielen; ^lensipä

hehkuiva

^puna

^hänen

kaswoilleen ja

hän

tuutui helpommin hengittäwäu joka terran, kuu

Heikkiucn hätäilemättä

^ja ar»velematta antoi ensimmäi-

sen kertomuksensa kanssa

täydellisestiyhtäpitäwiä

mas-

tauksia.

Tutkimuksen ^kestäessä

^{oli yleisestiluulo Au-}

uan syyllisyydestä makaautunut; nekin, ^jotka

alnssa

olimat

sitä »uahdottolnana

^pitäneet, ettvät cniiä

saat-

taneet epäillä, »vaikka

tosin

^jokainenpiti luultamana, että

asiassa

oli liewentäwiä seikkoja, joita ^ei

tähän saakka

»vielä oltu

selwille saatu. M'm

päällekanta- jakin, joka »vielä kerran luki kanteen ja loi yleisen silmäyksen todistajain

esiintuomiin

tosiasioihin, esitti, ett'ei

tässä

^»voitu

otaksua murhan

tapahtuueen »va-

sia

^kuului

heidän ^seastaau.

^{Scunuoista mastansta}

ei »vielä koskaan kuultu kysymykseen, johou

tamalliscsti

»vaau kotvalla kiellolla wastattiiu.

Puhuiko hau huu- raukscssa

»vai oliko

häucn wastaukscusa

pidcttämä myön- uytyksenä? Moui läsuäolc»uista, joka

tähän saakka

oli pitäuyt Auuan syyllisyydeu mahdottomana, alkoi uyt kuitcukiu

sitä

^{uskoa todeksi,}

silläwäliu

kuiu mai- uittu kulumallincu »vastaus sywästi liikutti mitä, joi- dcu säälnväisyyttä tuo micllyttäwä, uöyräluoutoineu manno oli herättänyt.

Tuomarikiunäytti kuulmuau miimemaiuittnjen jouk- koon.

Ihmeteltämällä

kärsiwällisyydclläteki

hau

^kantcen-

alaisellc

yhä kysym»)ksiä, joiden kauttakoki

saada häntä

järkcwämpiiu »uastanksiin, »uutta kaikki

hällen

mai-

»vansa

^mcnimät

turhiin.

^{Ne tosiaiiat, jotka Avuaeu-}

nenkin oli ^nmöntänyt, tummsti

hau

uytkiu oitciksi, tunsi»uyöskiu pöydälläolc»vat

kultaiset

^{ketjutomiksceu,}

mutta

nluihin

kysyinytsiin ci

hän

^mitään »uastaunut.

Tutkllmls tämi »»muten aiwan tumallista ^uraa, to- distajat kertoiwat »vaan tosiasioita, jotka jo aikoja

sit-

ten olttvat yleisestitunnetut.

Walitettawasti

^oli

tässä

jutussa _monta todistusta syytettyä ^»vastaan, mutta ci ainoatakaan, joka olin puhunut

hänen

puolestaan, ell'ci

scnlaiscna

^pidetty

^Katrin

^antamaa kirjallista kertomusta Annan

kauheasta

^{tuskasta ja}

hätäisistä sanoista: ihan

^{warmaau, minä olen} »uiatoin," »vä-

hää

^{ennen kuin tuo onnctoin tapaus tuli ilmi.}

Todistajain kuulustettua luettiin tämä Katrin^an- tama kertomus, jonka

hän

^oli kirjallisesti tehnyt, kun ei

kttvuloisuutensa ^tähden

^kyennyttulemaan saapuwille.

Mutta näistä

himmeistä ^sanoista

^{woi »vaan pelas-}

tusta toiwowa

sisaren

^{sydän odottaa}

sanottawaa

^mai-

(Jatkoa 78 numeroon.)

Anna painoi päänsä alas

rinnalle

^ja »vaikeni.

Tuomari uudisti kysymyksensä ja asianajaja puhui taaskin puolittain kuiskaamalla nuorelle maimolle^ma- kawia,

kchoittawia

^sanoja.

Minä

^pyydän, älkää minulta ^enää mitään ky- sykö,"

lausui

^{Anna nyt} waviscwalla, tuskin kuulu- ivalla äänellä ja

samalla

^loi

hän silmänsä

rukoilemina

tuohon

^Pöydän takana istmuaan mieheen, jonka terä- wät silmäykset näyttiwät tunkcutmvan aina

hänen sy dämcnsä

sy»uimpään pohjukkaan.

Tuomari

katsoi

asianajajaan, mutta tämä nosti

»vaan nemuotoinna olkapäitään.

, _Minun

täytyy teitä

huomauttaa

^{siitä, Anna}

Heik-

kinen,

lausui

^{tuomari taas}

hetken

aikaa waitioltuaan, että te. kun

kowakiskoisesti

^{kiellätte antaa minkään-}

laista ^{wastausta, waan}

suuresti huononnatte ^asianne.

Ainoastaansuorat, _totuudenrajoissa »vakaasti

pysy-

wät

»vastaukset

kaikkiin teilletehtyihinkysymyksiin»uoi- wat olla teille hyödyksi."

.Mutta

^tyydynhän niskoittelematta kaikkeen, _mitä minusta päätetään,"

wastasi

^{Anna nyt,työläästike-}

rättyään kaikki »voimansa, ja Mjö

Heikkisen

^kaswoista

katosi

»viimeinenkin toiwon

säde.

Kuulijain

parwessa

_{käwi hiljainen}

tohina

^{ja yksi-}

tyisiä

ihmettelemisen,

jopa hämmästyksenkin

huudahduk-

tyisi

huulensa

^hymyyn kesken antarimpaa totuutta.

Herra

^{Ahlberg eimyöskään}oikein onnistunut

toh-

tori

Nismarin osassa,

maan _antoi

hänestä

kankean ja melkein typerän tuman.

Dietrich»»» osaa

^näyt-

teli

ensi

kerran

herra

^{Kiminen ja}

toisella herra Palmi,

ja

suorittiwat sen

^{kumpikin jokseenkin hy}

Win.

Meisöä

oli kummallakin kerralla saapunut

huone

täpösten täyteenja tyyttiwäisyyttä

osoitettiin esiin- huutamalla

^{jokanäytöksen}jälleen jaerityisestimie- lä

»viimeksi herra Wilhoa.

^Surua

herättämä seik-

ka on, että

sairaus

^kuuluu

ahdistaman

näyttelijä- kuntaamme, erittäin

hra Lundahl'ia,

yhtä

sen

^ete-

mimpiä näyttelijöitä.

Hatijana kaupunginmoudin Mirkaan Turussa, jota »virka tulee

asctettalvatsi

tuleman tammikuun 1 päilvänä, on ^määräajan kuluttua ilmoittanut it-

sensä

kaupunginlvouti Imväskylässä

Gustaf Efraim

Bröc ker.

Kilpa-ammunta.

Jos

^{ilma on kaunis, kuuluu}

täällä ^pidcttämän molempain

Palokuntain

^»välillä

kilpa-ammunta

ensi

sunnuntai-iltapuolella

hemos- Opettaja E. A. Hintittä olisi

U. S:n mukaan

»valittu opettajaksi ylhäisempään

kansakouluun Jo- roisissa,

eikä

Hartolassa,

kuten 78

mossammc

^on

ilmoitettu.

Kuopiosta kirjoitetaan meille t. k. ⁵ päimänä, että tutkimus työmies

Rissasen

murhajutussa ote- taau uudelleen eteen

sikäläisessä

^{raastuman oikeu-}

dessa,

ja kuuluu^nyt oleman syytä toimoa, että

asia saadaan sellville. Jotkut

paikkakunnalla luulemat, että tämä

murha

^{on jossakin yhteydessä}

Zimmer-

mannin

murhan kanssa.

^{Työmies Kettunen, joka}

oli jo »vangittuna tästä

asiasta,

_oli lähtenyt^pako- matkalle Wiipuriin,

»vaan

^lienee

siellä

^jouudelleen

otettu kiinni.

laulamaan ^joko katkeria

tahi suloisia hedelmiä.

Tehkää sentähden

kaikki minkä moitte poistaatscunc kukin

itsestänne

^ja towereistanne

sitä

^pahaa,mitä

huomaatte. ^Tätä

^{ette moi, jos ei}

teissä

^{ole Ju-}

malan pelko ^ja lämmin »veljellinen rakkaus myös»

kin tomeriinne.

Harrastaa

hymän hengen ylläpitä- mistä tomerienne kesken on hymä alku

miehenä isänmaan kansalaisten

^paraan

harrastukseen. ^Itse

elämänne

kemäässä

ollen elätte

Suomenkielisen si-

mistykscn kemätaikaua. Tuntekaa ^että

se

^on

ihana

toimoista rikas aika.

Olemmehan Suomessa ^hal- loihin

^{tottuuect. Ei ole Suomen}

^kansa

^kokonaan

ruumiilliseen

^{nälkään kuollut, jos}

useoita

^ou

siihen sortunut.

^Elkäämme

sentähden

^epäilkö.

^Teidän

tulee jokaisen

«voimansa

^mnlaan

tehdä

^{minkä »voitte,}

että

miehuutenne

^aikanakykenisitte »varjelemaan kan-

saamme

hengelliseenuälkääu^uupumasta.Rakastakaa

scntähocn

malistusta, _ollen

ahkerat

opiutatoimis-

sanne.

Tiedämme kyllä, että

Harmoista

tulee loistamia kynttilöitä

kansaa malaiscmaan.

^{Mutta tämä ei}

saa

lannistaa kenenkään mieltä. Hymällä tahdolla, kestämällä, »väsymättömällä

ahkeruudella

^{on aina}

ollut

armoisa

^sijansa,

sitä

^on aina milloin milläkin alalla

»valistuksen

^{työssälarmittu.}

—

Ia

^olkoon

niilläkin teistä, jotka jo

marhain

^{meistä käytän-}

nöllisiin

toimiin luopumat, mukanascurakumppani- na elämän teillä muisto ^siitä,mitäMartenkouluuu tulimat,_mitä marteu

suomenkielinen

^opistommeon

laitettu.

Puuttuman

puheeni lopuksi

tahdon

^wieläkin

har-

taana

toiwotukseua

lausua, että

meissä

^opistom-

me opettajissa ja oppilaissa pysyisi wircillä Ju- malan pelko,

isänmaan

^rakkaus, ticdou harrastus, yksimielisyys,

welwollisuuden

täyttämisen tunto.

Kun

niin ^on, niin

Jumala

^{on autawa} »vastedeskin opistomme töille

siunaukscusa.

Hämäläis-osatunta

^{wictti 1 p. t. k. ytsitm-}

sesti

muosijuhlaausa

ensimmäisen suomenkielisen

^al-

keisopiston perustamisen

«nuistoksi

^{20 wuotta ta-}

kaperin.

Esitelmän

piti maisteri K. A. Kowcro

, Marcus Tullius

Ciccronista".

Onnentonvotnssäh-

kösanomia

^tuliIylväskylästä.

Hurtea

^tapaus Pielisjärwellä.

Kakst

^tyttöä,

torpparintytär

Kaisa

^{Stina Antintytär}

Partta

^yli

16 wuoden

wanha

ja talollisentytär

Elsa Kaisa

Pettcrintytär

Turunen

^{yli iS wuoden}

wanha

^me- niwät syyskuun 20 päiwän iltana lewolle

asuintu-

wan

likeiseen

^aittaan, wicden lerallaan tumastapä- retulcn

walokseen. Jonkun wähän

aian kuluttua al- kaa

tulvassa huonona sairaana

^{makaawa torpan}

wanha isäntä herätellä

^{i'ällistä waimoansa, joka}

oli ainoa

tulvassa hanen kanssansa

^{makaawa, japyy-}

tää

hanen

^{katsomaan, josko} ci ulkona ole jotakin erinomaisempaa, jota

hän

^jo

^hetkisen

oli luullut

kuulelvansa. Ia

mitä näkee lvaimo mentyänsä?

sen

aitan, jossa tytöt

matasiwat —

tulessa.

^Waimo

kiiruhtaa saunaan,

jossa talon

lvanhin

^{poika per-}

heineen

^makasi,

herättämään häntä.

Tämä rientää

heti

^{paikalle, jonne}myös nuorempi lveljcnsä

toisesta

aitasta on^juoenut.

Nämät

^{foettaiuotnyt}

tehdä

^minkä

woiwat, työntää owea auki, jokaci tumminkaan on- nistu,ja repiä kattoa^{pois, jotamyöskään}ci onnistu paremmin tum etta

he saalvat

^{tulta ja}

faunia

^was-

toin

silmiänsä.

Aitta paloi poroksi ja tyttörautat

samoin.

^{Myöskintupa ja toinen aitta, jotka kaikki}

oliwat yhdessä ryhmässä, ^paloiwat. Tawaroita ci

saatu

^myöskäänpelastetuiksi.

Talon wanha isäntä saatiin hätäisesti

akkunan kautta ulos tulvastawuo- teoltaan. Ne, jotka

ensin

paikalle saapuiwat, tuuli- wat wielä onnettomain

heikot walitushuudot. —

Pitäisipä tällaisten^tapausten olla jonkunlaisenawa?

roituffena kansallemme

^rupeamaan

warowaiscmmaln

tulen

fanöfa.

^{(.^^BÉ}

Myrskylän

kartanon

on huutokaupalla _ostauut

howioileuden-asessori ^N.

Hisingcr 2:j0,500markalla.

Tapaus

rautatiellä.

^(sräs houruperäiuen, cn- tineu Suolncn kaartilainen, ^joka _miime perjautai- iltaua tulli juvallaHelsingistä, hyppäsi

miclcuhmn-

lneuuyksissääu _alas

siitä

^Sawiou

tchtaau

^{luona lä-}

hellä

^Kcrawaa, kuitcukiu

wähiukään

wahiugoittU' in^tta, maitta ^juna kulti täyttä

mauhtia. ^Kuu

mies

sittemmin

^{saapui jalkaisin Kcramacm,} oli

hän

paljastettu kaikista wcmttcistaau, pailsc mitä

hä-

nellä oli

lähinnä

ruumista.

Koiria

Tampereella on

rahatoimikamarissa

^il-

moitettu

weron-alaisitsi

^81päätä.

Ilvalon kullanhuuhtomissa

^{on tänä}

lesänä huuh-

dottu 5,679 grammia kultaa. (O.

N.

S.)

Korlia tulo. Talokas P. ^Ilttila

Limingoissa on, kylmcltymiu

Amcrikalaisia

^potaatcja,

^saanut

75

kertaisen sadou. Potaatit

^owat

crinoulaiscii

kauniita ulkonäöltään. Sicmeu oli

eusikcrtalaincu

Suomcu ^pellossa.

Myöhäinen kylwö.

Franlsilassa

oli taiotat I.Siltala tylmäuyt viitotapeltoonsa wiime jou- lukuun ^{10 pliiwä.} Sato oli

kohtalaista

^parempi.

(Kaiku)

Konkurssi.

^{Kauppias N.}

Penttilä Kemissä

^on

tehnyt

konkurssin. ^Warat

kuuluwat telewän^86,000 m. ^ja wclat ^81,000 in. (O. W. ^S.)

Turwattomain lasten kodin

^perustus on Tam-

pereella

hankkeissa.

^{Kauppias L.}

I. Hammaren

on jättänyt kirjallisen

esitelmän

waltuusmiehille, jossa anoo 10,000 m:kaapohjawarastoksiturwatto- main ja pahanelkisten lasten hoitopaikan ^perusta- mista warten niistä rahoista, jotta anniskelu-yhtiö on

woittowaroistansa

luowuttanut kaupungin wal- tuusmiesten yleishyödyllisiin

tarkoituksiin

^{määrättä-}

wiksi. H:ra H. anomuksessaan

huomauttaa, miten

tässäkin kunnassa

^{on paljon}

^tehtäwää

^kaswawan

su-

wun hoitamisen

ja suojelemisen

suhteen,

erittäin työkansan

tumattomissa

lapsissa, jotkapienuudesta alkain jääwät ilman

hoidotta

^ja

sentähden

^tulewat

usein

yhteiskunnanheittiöiksi, yleisen

waiwaishoi-

don wälityksellä pitää

tosin

^jokainen

^kunta huolta

yhtä hywin turwattomista nuorista kuinkykenemät- tömistä wanhoista, mutta

se

^{ci ole tylliksi ulottu-}

wa, _koska päiwittäin

nähdään

lapsia tulkcwan pit- kin ^kaupunkia, joista walitcttawasti moni on ^jou-

tunut

waarallisille

^{poluille ja lantaa}rikosten merk- kiä

nuorissa kaswoissansa.

^{Esitykseen owatkaupun-}

gin

waltuusmiehet

^wiime

kokouksessa suostuneet.

(T. S.)

.

^Hywästäkarjanhoidosta onSuonientalousseura, A.

P.

^{mukaan, antanut}

tändellisen

kaluston maito- astioita tinatusta rautatakista:

talolliselle Heikki

lälle

Laitilan pitäjästä,

rusth. Haukkalalle ^samasta

pitäjästä,

rusth.

^K.

Tatasen-Hulmille

Loimaan pi- täjästä,

rusth.

^M.

Ili-Kestille

Ikaalisista,_talolli-

selle ^Wirulle

Ikaalisista, _taloll.

F. Hoiwilankaalle

Kankanpäästä

sekä

^taloll.

Ouhorille samasta

^pitä-

jästä; ja

maitosaawin

kannella ja

siimilällä:

^talol-

liselle Hannulalle Taiwassalosta,

_taloll.

Wuorcn^

päälle

samasta

^{pitäjästä ja}

rusth. laamalalle

^Kii-

kan kappelista.

Pitkällisestä

^ja

uskollisesta

palwelukscsta _owat

saaneet

^Suomen

talousseuran

pronsimctaljin: Renki Olli

Newalaincn

19

wuotiscsta

palweluksesta taloll.

Mikko Mustosen

^luona

Nurmeksessa;

renki Matti

Toikkonen

12

wuotisesta

palweluksesta _torpp.

Juho Honkamäen

^luona Eaarijänven pitäjässä

sekä

^renki

Isak

^Emanuel

Johansson

²⁸

wuotisesta

^palweluk-

scsta

taloll. Tawid

Warhenmaan

luona Lawian

tapvelista Mouhijärwen pitäjästä. Olnn syysmarlkinoista kertooKaiku:

Harmoin

lienee ollut tamaraiu myöjöllä parempaa syytä

rahan

^puutteen

walitutsiiu

^{tuin tälläkertaa. Woi-}

lcimiskä ostettiin 10, jopa 9:kin markasta. Hy- mistä lehmistä, joitten

hinta

^{ennen oli 100 mark-}

kaa ja yli, ci

saatu

^{kuin 60,} korkeintaan 70 mark- kaa.

Parainuniota hcmosista tosin

^{pyydettiin 400}

tahi

^{.'M), maan ci}

saatu

^{kuiu 250}

tahi

^{200 mark-}

kaa. Kaupanteko oli, _lyhyesti kurjan

huono. Il-

mau lioittelclilista

saa ^sanoa,

ctta

hinuat

^{oli yli-}

malkaan mälicittyncct ^puoleen

clitiscstä

määrästään.

Paljasjalla". Lapwäänivtä kerrotaan, että

sitte

^{kun saarnaaja}

3usi

^lammasten

waatteissa"

sieltä

^pois ahdistettiin, on

sinne

^{nyt taas}

Waasan

tienoilta saapunut

uusi lähettiläs,

jota on ruwettu nimittämän paljasjalatsi".

Tämä

tuutuu olewan terwes kesti-ikäinen mies,jota, sywästimatkien Kes- ki-ai'an synkkää

itsensä

ticltämystä, käypimitä^puut-

teellisimmassa asussa

^{ja makuuttaa}

itsellään

^ole-

wan

^jonkun

ihmeellisen kutsumuksen

^{pakon astua}

apostolisen wiran alalle.

Hänkin

^{on kokenut}

asettautua

Dagsmartin kylään, _mutta kerrotaan lahjoiltaan ja liwerrytsiltään olewan paljoa köm-

pelömpi, kuin edeltäjänsä. (A.)

Heinäluodon uusi

^majakka

Laatokan meressä

sytlitetttin

ensi

kerta wiime elokuun 20 p:nä, jolloin

wanha

^majakka

samalla sammutettiin.

paalla aikomuksella, maan ^että

satunnaiset seikat

^oli-

mat kuolettaman iskun maikuttaneet; mutta tämäu

miimcisen

^lunli

hän

^{tnllccn täydestitoteen}näytetyksi ja maati

sentähden

^oikeuden tekemään päätöksen

asiassa.

Annan asianajajalle tuntui

nähtämästi

^maikcalta

puolustaa sitä, jota

hau

^ci

itsekään mahaakaan

^usko-

nut. Kun

häneltä Puuttui

minkäänlaisia

todistuksia

Annan wiattomundcsta, joilla

olisi

^moimtt kuulijaiusa makuutusta hämmentää, _koki

hän

^kumminkin

heidän tnntcihinsa

maiknttaa. Kauniisti sujumassapuheessa entti

hän

Annan edellistä

mirhcctöintä

^elämää,

^huo-

mautti

siitä

kunnioituksesta, jota yleisesti oli langen-

nut

hauen

^{perheensä osaksi, eikä edes}

kamoksumtt ^hie-

nosti miitata

hänen

miellyttämään, ylcmätä mieltä to distamaan ulkomuotoonsa, _ja koki kaiken tämän no- jalla näyttää Annan syyllisyyttä

simeelliscsti ^mahdot-

tomaksi, _sitä enemmän kun

murhatun

^ja

hänen

^keski- näinen

suhteensa

^ennen oli ollnt enemmän knin ^ystä- mallinen,

sen

^{muka n kuin}

useitten

todistajainkerto-

muksesta

^{moi päättää.}

Siihen katsoen hän

^myöskin

hnomautti,_että paljon enemmän oli syytä ^epäluuloon erästä toista

henkilöä ^kohtaan.

Lopullisesti maati

hän

oikeutta todistusten ^puutteessa julistamaan kau-

tccnalaiscn

syyttömäksi.

Hänen

^puheensa

sai

^kyyneletmakamimpainkin mies- ten

silmiin

^ja

owcnsuusta

^{kuulni komia} nyyhkytyksiä.

Kaikkein

silmät

^{kääntyimät}

sääliminä

^nuoreen maimo- raukkaan, jonka

kohtalon

^{kenties jo} ensi

hetki ^kauhis-

tamasti määräisi,

sulkien hänet

^{äärettömän pitkiksi}

muosiksi,Mantilan muurien

sisään

^ja

hämittäen hänen nimensä

^{elämäisten joukosta.}

Hän itse

^{oli kuinmar-}

morikuma,

—

_niin liikkumattomana

seisoi

^hän,kertaa-

kaan nostamatta

silmiään

^maasta, ainoastaan

hänen

ristimpainetnt

kätensä

pnristnimat mctotaudin ta- paiscsti

toisiinsa.

Sitä pientä liikettä ftaitse, jota kenties ei kukaan ^mnn

huomannnt

knin

hänen

^mie-

hensä,

olisi

^moinut epäillä, josko

hän

^{ylipäätään oli}

sanaakaan

^tajunnut koko puheesta

Heikkinen

o!i asianajajan pnhucssa kärsinyt kllolc- mantuskia ci ainoastaan

huolesta

^Annan

kohtalon

subtcen,maan myöskinsiitä piinasta,

nähdä

^alinomaa

mainionsa

^sydämen

salaisnudct ^{säälimättä}

^medetiäwän

julkisuuden matoon, ja kunlla yhä micrailta

huulilta

sen ^masentaman

^{tosiasian, että}

^hänen

^{sydämensä oli}

ennen ollut

toisen

^oma. Hengittäminen kämi tnolle onnettomalle

miehelle maikeaksi. Hänen

^sydäntään

^ah-

disti,

hänestä

tuntui kuin täytyisi

hänen

^{tnkehtna, ja}

ikäänkuin

unessa

^kuuli

^hän

tnomarin käskemän

asian- omaisia

^{astumaan ulos,}

siksi

^{aikaa, kun oikeus}

^tekisi

päätöksen,mutta

—

_{mikäpä nyt} tapahtui. Oliko

hän

^{menettänyt järkensä taikka}

häikistclikö häntä

^joku

mielen kumaclma? Totta tosiaan,

—

_eikö

hän selmaan

nähnyt oikeuden palmelijan pikaisilla askelilla, juuri kuin jotakin tärkeätä olin kysymyksessä,rientämän

sa-

lin ^poikki ja

häiritsemän

^oikcndcn

säännöllistä

^istun-

toa antamalla erään kirjeen tuomarin ^{käteen ja} kuis- kaamalla

hänelle samassa

^joitakuita

selittämiä

^sanoja.

(latk.)

Hyökkäys^postia

wastaan. Porwoon lehti

^ker-

too että, _kun postiljoni Strand wiime torstaita wastaan yöllä kulki

Lowisasta

^Porwoosen,

häntä

wastaan hyökkäsi

wähän

matkaa tällä^puolenIllbyn

kestikicwaria kaksi

miestä, joista toinen tarttui

he-

wosen ^suitsiin.

Kun Strand oli

lauaissut kaksi

kertaa rewolwerillaan,

läksiwät

^{roswot karkuun.}

Nohlea ^lvarlaus

^tapahtui Helsingissä hiljakkoin

eräässä

suutarinpuodissa

Aleksanderinkadun talossa

n:o 42. Mbl.kertoo, että warkaan

saaliiksi

^joutui

puhdasta

rahaa

^{noin 1,800 markkaa}

setä kultasor- mus

ja hopeakello.

Merkillistä

on, että kaikki lu- kot, joiden takana

rahat

^{oliwat, owat}

cheinä

^ja

laatikot

lukitut;

ainoastaan

cteishuoneen

awain on häwinnyt.

Oikaisu.

^Se

uusi

tiwikartano Malmikadun

war-

rella, jonka

wihkimisestä

^{me wiime}

n:rossa

^mainit-

simme, ei

otellaan Lutherilaisen

ewankeliumi-yhdis- tylsen

rakentama,

waikka tämä yhdistys

tulee siinä

hyyryläisenä olemaan. Sen on

rukoushuoneeksi

rakentanut eräs yksityinen

seura,

joka

nimittää

^it-

seänsä

^Si

sä

lähetys-seuraksi" ja jossa on

kaksi

^osastoa,

suomalainen

^ja

ruotsalainen.

^Suo-

Wahwistettu

kunnallispäätös. _H. T. ^lcrtoo:

Kuwernörinwirasto on

wahwistanut Prunllalan

kunnan ^{päätöksen,} että kukin

isäntä

^{kunnassa, joka}

tietää että krouwia pidetään

hänen

maallaan eitä

siitä kruununmichille

^{ilmoita,saapi}

sakkoa

^{20 m:kaa.}

10 yhdeksästä

eriseuratunnasta.

Noin 50:llä oppi- laalla on ollut enemmän kuin 10:nen penikulmvn

matta kodista kaupunkiin.

Käytännölliset opettajanäytteet

suoritti Hämeen-

linnan normalilyscon yliopettajain

edessä

^wiime

syyskuun 28 p:nä opettajanwirtoja wanenWenäjän

kielessä suomalaisissa neliluotkaisissa realikouluissa

neiti Fanny Lankinen,

arwolauseella

approdatur.

(Mbl.)

Mielenmalttia wiisiwuotisessa

^{lapsessa. Wii-}

me lauantaina oli

Turussa kaksi

^{pientä poikaa,}

karwarimestari Richterin

ja pelttiseppä Haglundin lapset,

leikkimässä Richterin

^talon

lähellä

^olemalla

sillalla.

^{Vanhempi oli wiiden ja} nuorempi kolmen

wuoden

itäinen. Pienempi ^yritti

sillalta

^astumaan

weneesen,

mutta tukertui mereen.

Wiisiwuotias

^ei

alkanut

huutaa

^{apua, waan} kaikin woimin

itse

^ryh-

tyi kumppaniansa _auttamaan

hukkumasta.

^Heittäy-

tyen

sillalle sai hän

^kädellään

ruwctuksi

^wajonnee-

sen

^ja töin tuskin

wedettilsi hänen sillalle.

^{(S. T.)}

Markkinoita

onnäinä^p:näHelsingissäwietettyta-

wallisilla

^menoilla.

^Tamaroita

^{on tullut} tarjona kyl- lin,

waan

^{rahanpuute näkyy alentaneen} hintoja.

Silakoita ei ole moneen wuotccn ollut niin paljon tarjona kuin ^{nyt; on} laskettu kaikkiaan noin kym- meneen

tuhatta

^{tynnyriä tuodun tänne.}

Hinnat waihteliwat

^{20 ja} 30 markan wälillä tynnyri,aina

sen

mukaan minkälainen tawara oli.

Kilohailia

oli monta wcnccllistä ^{ja myytiin} 2, ₃ ja 4 mark- kaan nassakka.

Pellawia

^{myytiin li ja7 markkaan}

ja ^hamput 4—4V/24

—

4V/2

^markkaan.

^Terwasta,

^jota

saa-

relaiset

^ostiwat,

saatiin

^{17—18 m.} Senatintorilla oli hienompien tawarain kauppa,

waan

ostajia oli

wähän.

Ninkelimuijalkaan eiwät

suuresti

^kiittäne

kauppojansa.

Hewosmarktinoilla nähtiin

^{muutamia hylviä}

he-

wosia, joista »vaadittiin 800 v 1000 markkaa.

Markkinoista kertoo

H.

^{D., että} niiden aikana on

iso

^joukko

^Hentilöitä saatettu

kanteen alle ^juo- pumuksesta, kenties enemvi kuin loskaanennen,

sillä lantcen-alaisten

^{penkillä on niinä päiwinä} istunut kaikkiaan 104

henkeä.

^Myöskin

useita wartauksia

ja niiden joukossa

kaksi sangen ^rohkeaa

taskmvarla- utta on harjoitettu kauppatorilla.

Tasluwar- kautsia

^on

siellä

^yleisesti wiime aitoina ^jotenkin

useasti

tapahtunut,

/a

^{on niistä}

enimmästä

^lapsia hätyytetty. Muut warkaudet owat luwultaan 13

ja tehdyt

isoimmaksi osaksi sisäänmurrolla.