KOSKI-JUSSI
Vuosikymmenien kertyessä ihmisen elämään on mieluista katsahtaa taak
sepäin, nuoruuden aikaan. Monien muistojen ohella tulee silloin tällöin mieleen henkilö, joka erikoisella per
soonallisuudellaan on herättänyt arvon
antoa ja jonka muisto säilyy. Moni suurista kodeista lähteneistä ei ole tä
hän yltänyt ja heidän muistonsa on unohtunut. Yksi näistä vaatimattomis
ta oli Haapamäen Väärisen myllyn mylläri Juho Heikinpoika H öm m ö, myöhemmin Jokinen, eli K o s k i -
J u s s i .
K oski-Jussi oli syntynyt Ä h tärissä H ö m m ö n talossa ju h a n n u sp ä iv ä n ä , 25.6.1843. Synnyin- la h ja n a hänelle oli a n n e ttu erikoisen hyvä k ä tevyys m oninaisiin tö ih in sekä lau lu n lahja.
K un m onien sisarusten vuoksi ei k otitalossa ollut tilaa eikä lä h ip aik o illak aan su urem paa ta ito a vaativia tö itä , k ulkeentui Jussi H aapa- m äelle. K euruun seu ra k u n ta a n hän en m uutto- k irja n sa oli p äiv ätty 10.1.1867 M u rto m äen ta lon kohdalle. V äärisen ta lo n luetteloissa hänen nim ensä esiintyy 1880-luvun alussa. Sukunim i Jo k in en esiintyy hänellä ensi k e rra n k irk o n k ir
jo issa 1910. M ikäli hänestä sukunim eä käytet
tiin, tu n n ettiin h ä n et yleisesti nim ellä ” H ö m m ön Ju ssi” . S ukunim i Jo k in e n oli hänelle tu l
lut jo k o vaim onsa nim en m u k aan tai koskes
ta, jo e sta , jo k a h ä n en tu p a n sa lähellä virtasi.
E rä ä stä sa ttu m asta m u u ttu i Jussin poikien sukunim eksi K oski. V anhim m an p o ja n V ertin vietyä vaim onsa T ild an kanssa v a n h in ta p o i
k aa n sa M oijaselle ristittäv äk si p ap in kysyessä ristityn P aa v o -p o ja n v anhem pien nim iä oli isoäitini v a stan n u t, että tu o K osken V ertti ja T ild ah an ne. T äm ä sukunim i m erkittiin k ir
ko n k irjo ih in . V ähää m yöhem m in V ertin veljet H erm an ja V ihtori o ttiv at sam an Koski- sukunim en ty ttä rien pysyessä Jo k isin a avioliit
toihinsa saakka.
Jussi avioitui kotikylässä Joenniem ellä 14.9.1854 syntyneen H en riik k a (R iikka) A bra- h a m in ty tär Jok isen kanssa vuoden 1870 p uoli
välin jälkeen. Jussi oli tällö in täysi mies, 33 vuotias R iikan ollessa 11 v u o tta vuorem pi.
E nsim m äinen lapsi M atild a E liina syntyi hei
n äk u u lla 1877 ja seuraavat Iida Vilhelm iina, Ju h o E vert, H erm an , V ik to r, L ydia j a Iina säännöllisesti vuoden p arin väliajoin. E nnen avio liitto aan oli R iikalle siu n a a n tu n u t 19 vuo
tiaan a tyttölapsi H ild a M aria.
Koski-Jussi myllyssään 1910-luvulla. Oikealla riiholainen myllymatkalla oleva Edvin Isoaho.
K oski-Jussi oli töissään m o n ipuolinen mies.
M aatalo u d essa m on in aisten töiden ohella h ä net tu n n ettiin taita v a n a rakennus- ja kirves- m iehenä sekä n ik k arin a, ta rk a n ty ö n tek ijän ä.
M u u ttaessaan V äärisen talo o n , h än jo k o ra kensi tai ain ak in p eru sk o rjasi V äärisen v anhan vesimyllyn tehden siihen suuren v esirattaan , m oninaiset puiset ra tta a t voim ansiirroksi p a rille kiviparille ja pienem m ille m yllykoneille, tero itti m yllynkivet, rakensi k a h a t, vesirännin, su lk u p o rtin ym . L uonnollisesti h än toim i m yl
lärinä.
M yllyn m u u ttu essa u u teen p a ik k a a n u u d en laisilla voim illa pyöriväksi 1920 luvun alussa, p ää tty i myös v an h an m yllärin eläm ä. H ä n kuoli syyskuun 11. p äiv än ä 1923. Sam aan ai
k aan m yös Jussin tu v an aik a oli p äätty n y t. Si
tä k ä ä n ei en ää ole.
M yllyssään Jussilla oli ain a teräv ä kirves veistinpölkyllä. T a itav an a n ik k arin a h än val
m isteli m m . suurem pia ja pienem piä liha- ja k a latiin u ja, jo ita talouksissa tarv ittiin . Vielä
kin niitä on täällä useassa talossa j a tiedetään Jussin valm istam iksi. U n o h d in m ain ita, että me sivulliset em m e saaneet edes koskea Jussin teräv ään veistinkirveeseen. Siitä h än piti ta r k an huolen.
L u o n teeltaan Jussi oli v a a tim ato n , sävyisä ja hiljainen, v a sta k o h ta eloisalle R iikka- vaim olleen. V arreltaan h än oli p itk ä, solakka ja kävellessään h än en p itk ä t säärensä polvien k o h d alla h iu k a n no tk ah teliv at. M yllyssään h än aherteli ta rk a te n huolellisesti jo u h o je n laatu a. T u k k a, silm äkulm at ja le u k ap arta oli
v at jo u h o n p ö ly iset k u ten vaatteen sak in . M ie
lellään h än a u tto i m eitä n u o ria m yllym iehiä k a n ta m a a n m yllykaluam m e m yllyn yläker
taan . 28
Koski-Jussin tupa ja aitta, edessä Jussin vaimo Henriikka (Riikka). Valok. 1910-luvun lopulla AI binus Helen.
Sama paikka kuvattuna kesällä 1979. Rakennukset ovat kadonneet täysin, vankka metsä humisee vanhojen asuinsijojen paikalla. Kuva: Heikki Vääriskoski.
K uten alussa san o in , oli Jussille a n n ettu eri
koisen hyvä lau lu n la h ja. H ä n lauloi n u o resta alkaen k o k o m iehuutensa a ja n ty ö m aillaan ja k otioloissa. H än ellä oli voim akas, kauas k u u luva tenori. K erro taan , että k u n h än oli r a kennustöissä H a a p a m ä en Jusserossa kuului sieltä kesäiltaisin voim akas laulu H aap am äen
yli Jo k e la n — R istaniem en paikkeille saakka.
L aulaessaan V äärisen m yllyn lu o n a oli hän en laulunsa k u u lu n u t usean kilo m etrin p ä äh än H aapam äelle jo h tav alle m aantielle. Sam a k o r
kea ten o ri periytyi v u o ro staan h än en pojilleen, erikoisesti V ertille ja V ihtorille. T y ttärilläk in oli tavallista korkeam pi p u h eään i.
29
P e ru ste ttu a a n perheen ja m u u ttaessaan Vää- riselle rakensi Jussi pienen kodin — Koski- tuvan V ääriskosken sillan k o rv aan ta lo o n jo h tav an tien vierelle. Ei se tu p a suuren suuri ol
lut, v aa tim ato n , m atala pienine ikkunoineen.
N iiden ta k a a , R iikka naisten uteliaaseen ta p aa n seurasi Väärisen tyttöjen suureksi harm ik
si heidän k o tiin p a lu u a ik o ja a n kesäiltaisilta m atk o ilta an . P a ri p ien tä h u o n e tta , toisessa lei
vinuuni j a ta k k a . P ieni n av etta oli lehm ää varten , a itta sekä k asv ita rh a ja p e ru n am aa pi
hapiirissä. A ik a n a a n vilkkaan eläm än m erkke
jä siinä ei enää näe, sam m aleet ovat p eittäneet suurien puiden ju u rille leivinuunin ja ta k an rau n io t. L ähellä olevan kosken k o h in a m uis
tu tta a enää entistä aikaa.
E n tu n n e K oski-Jussin nykypolven m u sik aa
lisia taip u m u k sia. Sen sijaan hän en p o jillaan oli hyvät la u lajan la h ja t. M istä ja k u in k a he o p p iv at lu k em atto m ien laulujensa sanat ja sä
velet, kaikenlaiset k ansanviisut, b allaad it jne?
P o ja t olivat hyviä lukum iehiä, m u tta sitten
kin? Väliin oli v arsinkin V ertillä ro h k eam p ia lau lu ja, m u tta eivät nek ään m itä än h äv y ttö m iä olleet, iloisia vain j a kyllähän V ertti jo k a tilanteeseen sopivan lau lu n keksi. Jo aik an aa n 1910 luvun paikkeilla H a ap am ä en yhteiskou
lua rak en n ettaessa ja nähdessään jo n k u n n a i
sen lähestyvän tellinkiä, jo ssa V ertti työsken
teli, laulu ja san at m u u ttu iv at vaivattom asti lähestyjän m u k aan . Y leensä naiset k a t s o j a t k in viisaam m aksi k iertä ä k o hteliaasti harm illi
sen lau lajan , silloin, k u ten m yöhem m inkin.
Velimies P e k k a oli saan u t k e rran h altu u n sa jo n k u n v an h an ylioppilaiden lau lu k irja n . Siinä oli k irjo ite ttu n a eräs "M atk a m ie h e n la u lu ” nim inen viisu 6—7. säkeistöineen. L au lu n lo p ussa oli ollut m erk in tä että siinä on tiettäv äs
ti vielä useam piakin värssyjä, jo ita ei oltu löy
d etty k irjaan . P e k k a oli k u u llu t V ertin tä täk in laulua laulavan ja m ennyt hän en puheilleen asiaa ta rk ista m a a n . V ertti olikin heti lau lan u t siihen k y m m en k u n ta värsyä lisää kysyen, j o k o h an riittää?
E ip ä V ertin veli V ih to rik aan lau lu jaa n sääs
tellyt. H än en laulunsa kuului usein niin ty ö m ailta k u n kesäiltaisin a su n n o ltaan . O llessaan M oijasella töissä pyyti h än k e rran m inua k ir
jo itta m a a n paperille laulun sa n at, jo tk a h än lukee. A itan rap u lla kirjo itin V ihtorin sanelun m u k aan : ” M iksi sä itk et, im peni pieni, m ikä on sun surujesi suurin syy j n e ...” A rvelin vä
h än asiaa. K o htapuoleen V ihtori toikin itsel
leen vaim on Syvälän A h o lasta, im pensä pie
nen.
K yllähän niitä m u isto ja on Jussin jä lk ip o l
vista yhtä ja to ista, p a rh a iten heistä tu n sin lä
hem pänä asuvat V ertin ja V ihtorin, hiljaisem p aa, ehken eniten isäänsä m u istu ttav aa H e r
m an n ia vähem m än. Sekä V ertti että V ihtori olivat in n o k k a ita m etsä-, V ihtori lisäksi k a la mies. V ertin hyvää lin n u n h a u k k u ja a Nalle- k o ira a halusi n aap u rim m e isäntäm ies L auri, luvaten siitä lopuksi m aksuksi hyvän lehm än, m u tta eihän V ertti m etsästyskaveristaan lu o p u n u t.
V a rtu ttu a a n R iikan ja Jussin lapset h a ja a n tuivat osaksi k auaksi sy nnyinseudultaan. V an
hin H ild a M aria solmi avioliiton h äm eenlinna
laisen E ngm an-nim isen m iehen kanssa, jo k a oli taita v a m etallim ies ja valm isti V ihtorille tark k ak äy n tisen m etsästysluodikon. H ild an k u o ltu a tuli E ngm anille puolisoksi H ild an si
sar Iida V ilhelm iina. M atild a E liisa (Elli) avi
oitui Eem il A jo k sen kanssa. H e su o rittiv at varsinaisen työeläm änsä Syvälän talo n töissä jo ssa m yös heidän k o tin sa oli. Elli oli a ik a n a an 1910— 1914 aik o ih in erikoisessa naisille harvinaisessa työssä, höyrykoneen lä m m ittä jä n ä H a ap am äen m eijerissä.
M o n itaito iset veljekset, kylän p arh aim p iin kuuluvat perustivat kotinsa lähem m äksi. V ertin kodiksi tuli K orpela, jo k a m yöhem m in m u o dostui itsenäiseksi taloksi, H erm an n i rakensi tu k ik o h ta n sa S yväjärven rannalle H a ap am äen m aan tien varrelle sekä V ihtori pitkäaikaisen M oijasella olonsa jälkeen tak aisin V äärisen ta lon tö ih in asuen eläm änsä ehtooseen saak k a Salm elassa.
L ydia, Lyyti avioitui tam perelaisen p alo k u n ta a n k u uluvan K uusisto-nim isen m iehen kanssa. M olem m at m enehtyivät kesällä 1919 raivonneeseen esp a n ja n ta u tiin — k u ten sitä ni
m itettiin — jä ttä e n jälk een sä kaksi p ien tä las
ta, Irja n ja M a u n o n (K uusisto), jo k a p e rin tö nä oli isoisältään saan u t arv o stetu n lau lu n lah
ja n . Iin asta tuli puoliso asem apäällikkö L indblom ille. — A ika on k u lu n u t ja Jussin lapsia puolisoineen ei en ää ole.
U usi sukupolvi on K oski-Jussin ja R iikan jälk een n o u ssu t j a ase ttu n u t v u o ro llaan osal
ta a n hyvin k o u lu te ttu in a ja arv o ste ttu in a yh
teiskuntam m e k u lttu u ri- ja ty ö eläm ään m oni
kym m enpäisenä jo u k k o n a .
Heikki Vääriskoski
30
