Muistojen joulukuu 1939 - otteita kirjeistä ja päiväkirjasta · DIGI

Muistojen joulukuu _{I 939}

otteita kirjeistci ia pciivcikiriasta

6.

XII.

Tcinciön on 22. itsenciisyys- pciivci, eikci saanut edes lippua nos-

ten. ^Radiossa on kielto luettu mo- neen kertaan, niin moneen, ettci hö'

tci

ja

tuska iscinmaan kohtalosta on

suorastaan

puistanut

sydcintöni.

Laukaistakseni oman

ia

ehkci mui- denkin talon asukkaiden icinnityk- sen menin

ja

vedin lipun tankoon edes vcihciksi aikaa. Tahdoin ncihdci,

kuinka kaunis se on talvista luontoa

vasten

"kuin taivas

ja

_hanki Suo-

men", niinkuin Koskenniemi on sa- nonut. Nojasin hetkeksi pcieini lippu- tankoon

ja

rukoilin Sinun

ja

maam- me puolesta

ja

sain rauhan. Tietysti tottelemattomuuteni

oli

ncihty, sillci ciitisi

tuli

kuistille

ja

kutsui puheli- meen. Tiesin, mistci oli kysyffils, ^ve- din rakkaan lipun alas

ja

menin pu- helimeen, jossa

joku

virkaintoinen haukkui minut pataluhaksi

ia

^vciitti-

pci, ettci ehdoin tahdoin annetaan merkkejci viholliselle. Mincikci? ^Us- kotkos, ettci suutuin

ja

sanoin: ^"SA- nokaas se vielci kerran, jos uskallat- t€, minun mieheni on sentcicin rinta- malla puolustamassa tcitci ^lippua, mutta te olette rauhassa siellci toi- mistosse." Ei puhunut encici mitciön,

mutta uskotkos, ett(i olen nyt illalla

jo

hcivennyt sanojani, velvollisuut- taanhan hcinkin

oli

vain suoritta- mossa . . .

Tallista ovat Jussi

ja

Polle lcihte- neet

jo

rintamapalvelukseen

ia

^huo-

menna

on

^Virkun vuoro. Nestori vain on ihmeissciön, kun Sinci kir- jeessci mcicircisit panemaan parhaat valjaat mukaan

ja

uusimmat rat- taatkin. Piikkilanka-aidat on ^mycis

jo

keritty puolustuslaitokselle . . .

Helsingin pommitusten takia on vanhukset evakuoitu

ja

uskotkos, et- tci hcimmcistyin, kun sieltci ioku soitti

ja

kysyi, voimmeko sijoittaa Lovii-

san, Sinun

entisen boxiemäntcisi, nyt

jo

lcihes 80 ^v.

ja

tönci iltana hcin

tuli pienen matkalaukun kanssa

raukka on niin onneton kodistaan, ettci meillci on tciysi tyci piristcimrses-

sci..o

I3.

Xn.

^Tuntuu ihmeelliseltci, ettci tcimcinkin ajan ^{keskelle tulee} ioulu- juhla,

joka

lcipi kahden vuosituhan- nen on julistanut rauhan sanomaa

ja

hyvcici tahtoa ihmisten kesken. Ei ole viesti ^mennyt perille. Aiattelin

tcitci eilen illalla, kun valmistelimme

S inulle joulupakettia

ia

^{silloin vci-}

lcihti; vaikka ulkonainen rauha ^on jcirkkynyt, niin eikci olekin Suomen kansalle nyt tcirkeintci, ettci sillci on omantunnon rauha

-

^{Mainilan lau-}

kaus

ja

muut pommit eivcit ole lcihte- neet suomalaisen ködestö.

Yritcimme

tciällci

luonnollisesti viettcici joulua niinkuin toivoit van-

haan tapaan, mutta kyllci se ^tulee olemaan hyvin vcikinciistö. Kudoin

S inulle tuolloisen ihmeellisen ^lcypci- rcin

alusen

malli on lotista ^saatu

ja

ciiti on taas pistellyt sukkia mel-

kein ycitci pciivcici niin Sinulle kuin tuntemattomien paketteihin. Lovii- salta on tuo suklaalaatikko, ^pistciy-

tyi

nciet pciivciseltci Hesassa hake- massa lisciä vaatteitaan. Tiedcin kyl-

l(i ja

vormasti nauratkin, ^mutta 'joulutunnelme"

-

piparkakut

-

^on

vormaen tuusan nuuskana paketin pohjalla, mutta sittenpci voitkin ker-

rankin sycidci niitci kourakaupalla '''Tcinöcin

meille tulee 12 evakuoi- ttte, jotka aion sijoittaa tyhjcicin Mö- enkcicinteen esuntoon. Voivat siellci hoitaa itse taloutensa

ja

hakea t(icil' tci perunansa

ja

jauhonsa

ja

mitci muuta tarvitsevet. Aitisi ^on

io

^hake-

nut

kcitköistcicin patjanpciällisiö

ja

Nestori tciyttcinyt ne oljilla. Loviisas- ta on kovasti apua

ja

seuraa öidille-

si,

),hdessci ncimci kaksi "vanhat"

ovat m.m. valmiiksi miettineet ja ja- kaneet mielessöön lakanoita, lauta- sia

ja

muuta huushollitarvekalua.

18. XU. Meillci ^on sitten evakuoi- tuja Uudeltakirkolta. Sijoitin 5-hen-

kisen

perheen Mcienkcicinteeseen.

A'kkiö oli ldhid tullut, 15 minuuttia aikaa koota tavaroita. Niinpö äiti- parka

oli

esim. ottanut pciciasiassa lapsilleen kescivaatteita, mutta ^uusi radio tuli mukana koko pitkcin mat-

ken.

Ei

silti, kyllci mincikin ^olisin vastaavassa tilanteessa kuin puulla

pcicihcin lyöty

ja

vaistomaisesti olen-

kin

tciöllä kotona antanut ^katseeni kiertcici nurkkia, mitci minci sieppai- sirt mukaani. Yht(i

ja

toista on ollut pakko kciydö ostamassc Lauttaky- Icin kaupoista

niin jouluksi

kuin m),cis noiden kolmen lapsen pciölle' kin. Tciciltci he saavat ruokatarpeen- sa hakea toistaiseksi. Tyytyvciisici he turttuvat olevan omasta rauhastaan, mutta

itku

^{on aina} silmcissci, kun oma tuhkona

nyt

oleva

koti

tulee

ntieleen. Miesten pirtissci on

2

uus-

kirkkosta miestci,

jotka

hevosillaan tulivat tuon pitkcin matkan. It/e ovat

tt1r1 omiemme seurana tallissa, ^mut-

ta miesparat eivcit tied(i perheistcicin ntitcicin, miten ovatkin voineet niin tci1,si,, eksy6l toisistaan. Ylcikerrassa

o,t m),cis 4-henkinen perhe

ja

tallis- sa heidcin hevosense. He sycivcit mei- dcirt pciydcisscimme, kun on vain tuo ),ksi hella. On t(i(illö riittcinyt ^peru-

nan kuorimista

PerunasoqPaan, mutta Loviisa on aina ^yhtenci kuori-

jana.

Ylcikerran tytcit ovat

jo

pikku

neitejci

ja

sainpa nenölleni, kun pyy- strt heitcikin yhteistci talouttamme auttamaan. "Ei kuulu heille!", ^mut-

ta

tulipa

(iiti

tyttciiensci puolesta

ia

mukava ihmtnen onkin, mutta anoq-

pirti ei

tahdo ymmcirtöä ^kaikkea

"karjalaishaastamistQ", varsinkin kurt heillci on a ioka lauseensa edes-

sci

ja

a vot mycis tulee herkcisti

ia

^sa- noilla on

eri

merkitys kuin tööUö pciitt. Nestorilta paloivat "roput" tal- lissa, kun ylcikerren iscintci pani hei-

rtici

mltcis hevosensa kuivikkeeksi.

Errpci ole tcihcin saakka ncihnyt l/es- torin niin liukkaasti liikkuvan ^kuin silloin, kun ^hcin tcirmcisi keittiöön

ia vaati minut tallille

selvittcimöön

"kun ei mitcicin puhetta usko", ettci

meillci on oltava nuukasti" heinien suhteen, kun joudutaan taas Pian paalaamaan armeiialle.

Ei

^minun

tarvinnut sentcicin saarnaa ^pitcici, kun nuo uuskirkkoset miehet, iotka asuvat pirttssci, olivat omia ^hevosi- eon ruokkiessaan

io

selvittcineet ti- lqnteen.

Kaikki

muukin

on

suhteellisen

rauhallista, mieskariakkomme iou-

tuu

lcihtemcicin ioulun icilkeen

ia

traktortmiehemme

pikku

Ilmari uhkaa lcihteci mycis piakkoin koulu- tukseen. "Pciivci vatn

ia

hetki kerral-

lansa

^se tuo lohdun kaikkiin ^vai-

heisiirt"

^laulamme

^yhdessci

^on

tartturtut

tuo uusi

scivel Siionin Kanteleestq mieleeni.

28.

XII.

Niin jouluaatto meni io- ten kuten vanhaan malliin. ^LLPPU

oli

pcb,dcillci, niinkuin

olit

^toivonut

ja

tavanmukaiset ruuatkin, lanttu- laatikkoa, livekalaa, kinkkua

ia

^oh-

reputtroe. A'itisi oli paistanut vielci

pittort pannukakkuja.

Loviisa

oli rtiirt ihmeisscicin maalaisioulusta

ia

sen herkuista, ettci lqkkaamatta ho-

ki, ettci koko vuonna ei voi encici syd' dci muruAkean. Ottipa puuroa sitten Iautaselleen isolla sekotuskauhalla

ja

sitcihcin mcitkcihti koko lautanen tciyteett reunoja myciten

ja

Loviisa kauhistelemaan:

ja

heti tuli ^rangais-

ttts

ahneelle

^{siinci on koko viikon}

etutos, voi minnuu raukkaa. Tömci

oli ^ainoa, joka hiukan kirvoitti nau-

run

surullisena sotajoulune. Luin jouluevankeliumtn kyynelien tippu- essa raetnatun lehdille ja jos ei Nes-

torin

h.t vcici laulucicintci

olisi

^ollut, rtiirt tusktn jouluviruestcikcicin olisi

ntitcicin tullut. Hcin on omalla ^taval- Iaan pitcirtl,t perinteistci kiinni

-

^aa-

mttpintecillci

jo

lcihtt jouluheinciin _ha-

kuun ja otti

rekeensci "venhen entcirtrtcin", niinkuin Nestori nimit-

I cici, valmiiks i latttamat "joulukus

tit"

tuttuihin pirtteihin. _Saipa samalla poiketa kahville Hilman tai Mantan pirt I iirt.

I Ilallisen jcilkeen siirryimme toi- seen huoneeseen radiota ^kuuntele- mean

ja kun

sieltci kuului lasten latrlua, niin ^toinen pirtin uuskirkko- sista alkoi cicineen itke(i ikcivcicinsci.

Ei

tainnut

olla mieli

toisillakaan

"ttiirt _h.r,vci, lcimmin, hellci", ^koska toinen toisensa jcilkeen _{lcihti 35} pak- kasasteen poukkuessa nurkissa

ja

Iait,aalla miljoonat tcihdet uhkasivat edelleen ktrkasta scicitci joulupciivcik- si.

M tru osa tcistci kirjeestcini olikin selosltts omasta suuresta joululah- jastani, ensimmciisen lapseni synty-

rttcis lci.

Irma

Ytti