Niin kaunis on maa
Ihannemaailma protoapokalyptisessa profeettakirjal- lisuudessa
Itä-Suomen yliopisto Filosofinen tiedekunta
Teologian osasto Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma Katariina Pehkonen, 249925 2017
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Teologian osasto Tekijät – Author
Katariina Pehkonen Työn nimi – Title
Niin kaunis on maa. Ihannemaailma protoapokalyptisessa profeettakirjallisuudessa.
Pääaine – Main
subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages
Eksegetiikka Pro gradu -tutkielma x 28.8.2017 69 s.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Tutkimuksen tehtävä oli selvittää, millaisia käsityksiä tietyissä profeettakirjojen teksteissä esiin- tyy ihannemaailmasta, mitkä piirteet ovat profeettoja yhdistäviä ja mitkä niitä erottavia. Tähän vastasin neljän alakysymyksen kautta: (1) millainen on ihannemaailman järjestys suhteessa men- neeseen, (2) minne ihannemaailma sijoittuu ajallisesti, (3) millaisen kohtalon muut kansat koke- vat, ja (4) mitä konkreettisia ja kultillisia käsityksiä teksteissä esiintyy.
Aineisto valikoitui ensisijaisesti Paul D. Hansonin apokalyptiikan synnyn teorian pohjalta. Han- son esitti apokalyptisen ajattelun ensi kertaa esiintyneen pakkosiirtolaisuuden eli eksiilin jälkei- sessä profeettakirjallisuudessa. Erityisen olennaisia Hansonista olivat tekstijaksot Jes. 24–27, 34–35, 56–66; Joel; Hag.; Sak.; Mal. Näiden lisäksi otin tutkimukseen mukaan myös tekstijaksot Hes. 38–39 ja Hes. 40–48, joita voidaan pitää protoapokalyptisina ja jotka voidaan ajoittaa suu- rin piirtein samalle ajalle muiden tekstien kanssa. Tekstijaksoista valikoin sellaiset kohdat, joille löysin vastineen myös toisesta tekstistä. Teemoilla, jotka esiintyivät vain yhdessä tekstissä, ei olisi ollut mitään annettavaa vertailulle tai kokonaiskuvan muodostamiselle.
Esitin ensin erikseen jokaiselle tekstille neljä alakysymystä ja kirjoitin tekstien antamat vastauk- set. Toiset tekstit halusivat puhua enemmän tietystä teemasta ja yrittää vaieta toisesta, minkä pe- rusteella jaoin tekstit alakysymysten mukaisiin ryhmiin. Tämän yksittäisen tarkastelun jälkeen vertasin tekstien antamia vastauksia toisiinsa ja lajittelin vastaukset ryhmiin. Lopuksi vertasin käsitysten esiintymistä toisten kanssa.
Tutkimuksessa selvisi valtaosan halunneen palata ensimmäistä temppeliä vastaavaan järjestyk- seen, vaikkakin hieman eri asteisesti. Yhdessä tekstissä puhuttiin selkeästi paluusta ensimmäistä temppeliä vastaavaan järjestykseen, toisessa tähän haluttiin isoja muutoksia. Oikean järjestyksen odotettiin kaikissa teksteissä saapuvan pian. Saapumisen ajoituksessa oli kuitenkin havaittavissa joitain eroja. Joillakin järjestyksen muuttuminen oli lähempänä ja nopeampi prosessi kuin toi- silla. Kansojen kohtalo oli selkeästi mielipiteitä jakava kysymys. Puolet teksteistä lupasivat muille kansoille positiivisen lopun, vaikka olisivat saattaneet johonkin kohtaan sisällyttää myös kansojen tuomion, ja lähes puolet teksteistä jättivät kansojen kohtaloksi ainoastaan tuomion.
Useat konkreettiset teemat yhdistivät ja erottivat tekstejä. Erityisen selkeä kahtia jako näkyi suh- tautumisessa pappeihin ja eksiilistä paluuseen. Tekstit, joissa papit pääsivät paljon esille eivät si- sältäneet eksiilistä paluuta. Suhtautuminen pappeihin vaikutti myös joidenkin muiden teemojen esiintymiseen.
Avainsanat – Keywords
Vanha testamentti, protoapokalyptiikka, apokalyptiikka, ihannemaailma, profeetat, profetia
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Philosophical Faculty Osasto – School
School of Theology Tekijät – Author
Katariina Pehkonen Työn nimi – Title
What a wonderful world. The Ideal World in the Protoapocalyptic Prophet Literature.
Pääaine – Main
subject Työn laji – Level Päivämäärä –
Date Sivumäärä – Number of pages
Biblical Studies Pro gradu -tutkielma x 28.8.2017 69 p.
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
The goal of the study was to map out what type of ideas certain prophet books have of the ideal world, what ideas are common and what separating. I answered these through four subquestions: (1) how the ideal world order compares to the past, (2) when does the ideal world come, (3) what is the fate of foreign nations and (4) what concrete and cultic concepts chapters have.
The material of the study was formed mostly through Paul D. Hanson’s theory of apocalyptic thinking. Hanson stated that the apocalyptic thinking first emerged in prophetic literature that was written after the exile. He gave special importance to the following chapters: Isa. 24–27, 34–35, 56–66; Joe.; Hag.; Zec.; Mal. In addition to these, I took chapters Eze. 38–39 and 40–
48. These two can also be considered protoapocalyptic and they can be placed around same time with the chapters first mentioned. Out of these ten chapters I chose themes which I could find in more than one chapter. Themes that occurred only in one of the chapters wouldn’t have had anything to give to the comparison or forming a general view.
At first, I asked four subquestions from each of the ten chapters and wrote the answers I found. Some chapters had more to say about one thing while leaving some to an undetailed an- swer. Based on this, I have categorised each chapter according to the subquestion they seemed to have the most to say about. After going through each chapter individually, I compared the answers they had given and categorised the answers. Lastly, I compared how the answers to dif- ferent subquestions occurred together.
I found out that most of the writers had wanted to return to the world order that had been around during the first temple. One chapter spoke rather clearly about returning to the first temple order, while other chapter wanted big changes to it. The ideal world was expected to come soon. Some were expecting it to come sooner and faster than others. The fate of the na- tions was a divisive question. Half of the chapters promised them a good ending, even if at some point they were given promises of judgement. Almost half of the chapters promised them only judgement and destruction. There were plenty of concrete and cultic themes, some of which were often found together and some that were rarely in the same chapter. Especially clear division was between chapters that spoke a lot about priests and chapters that spoke about return from exile. These two didn’t occur in same chapters. How chapter dealt with priests also affected how likely some other themes were going to show up in that chapter.
Avainsanat – Keywords
Old Testament, protoapocalyptic, apocalyptic, ideal world, prophets, prophecy
Sisällysluettelo
1 Johdanto ... 1
Aiheen esittely ... 1
Protoapokalyptisten tekstien vertailun tutkimushistoria ... 3
Tutkimuskysymys ja tutkimuksen kulku ... 10
Maailman oikean järjestyksen palauttaminen vai uuden luominen ... 10
Kansojen kohtalo ... 11
Ihannemaailman ajoitus ... 12
Konkreettiset ja kultilliset teemat ... 12
2 Yksittäisten tekstien ihannemaailman kuva ... 13
Maailman järjestystä painottavat ... 13
Jes. 56–66 ... 13
Sak. 1–8... 17
Malakia ... 21
Kansojen kohtaloa painottavat ... 23
Jes. 24–27 ... 23
Hes. 38–39 ... 26
Sak. 9–14... 28
Konkreettisia ja kultillisia teemoja painottavat ... 31
Jes. 34–35 ... 31
Hes. 40–48 ... 33
Joel ... 35
Haggai ... 37
3 Teemojen vertailu ... 40
Maailman oikea järjestys ... 40
Tulevan maailman ajoitus ... 42
Suhtautuminen muihin kansoihin... 43
Maailman oikean järjestyksen, ajoituksen ja kansojen kohtalon vertailu ... 44
Konkreettiset ja kultilliset teemat ... 48
Kokonaiskuva ... 58
4 Yhteenveto ja johtopäätökset ... 61
5 Lähteet ja kirjallisuus ... 64
Lähteet ... 64
Apuneuvot ... 64
Kirjallisuus ... 65
1
1 Johdanto
Aiheen esittely
Profeettakirjoissa esiintyy vaihtelevia kuvauksia kirjoittajien odottamasta maailmasta.
Osa toivoi uutta maata ja uutta taivasta (Jes. 65:17) ja toiset puhuvat varhaisempien aiko- jen palauttamisesta (Sak. 8:3). Joissakin kirjoissa kuvataan kaikki kansat yhdessä Jahven edessä (Jes. 25:6–7), kun toisissa viholliskansat näyttävät olevan ihannetapauksessakin vain viholliskansoja, jotka eivät enää pääse kulkemaan Jerusalemin läpi (Joel 3:17).
Monissa kohdissa profetioiden kielenkäyttö on kuvailevaa ja herättää vahvoja mielikuvia:
Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruo- kana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuo- rellani, sanoo Herra. (Jes. 65:25)1
Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. (Jes. 66:24)
Nämä kaksi kohtaa käsittelevät eri teemoja. Kuitenkin ne näyttävät kuvaavan maailmaa sellaisena kuin sen kuuluisi profeetan mielestä olla. Kutsun tätä odotuksesta muodostuvaa kuvaa profeetan ihannemaailmaksi. Tavoitteenani on selvittää, millaiset ihannemaail- maan liittyvät käsitykset ovat yleisimpiä ja voidaanko eri teemojen välillä havaita sään- nönmukaisuutta. Näin saadaan selville ensinnäkin, millaiset asiat olivat lähes kaikille sel- västi osana ihannemaailmaa ja toiseksi, millaiset asiat herättivät eriäviä mielipiteitä. Yh- dessä tarkasteltuina tekstit antavat laajemman kuvan kuin yksistään tarkasteltuna.
Kuvauksia tulevaisuuden odotuksista ja ihannemaailmasta löytyy Vanhasta testamentista (VT) runsaasti. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tutkita näitä kaikkia, vaan käytettävät tekstijaksot nousevat Paul D. Hansonin apokalyptiikan kehittymistä koskevasta teoriasta.
Apokalyptiikan määrittely on haastavaa ja siitä esiintyy useita erilaisia määritelmiä.
Hanna Vanonen on määritellyt sen seuraavasti:
Apokalyptiikalla tarkoitetaan ajattelutapaa tai maailmankatsomusta, joka saa ilmauksensa apokalypseissa eli ilmestyskirjallisuudessa. - - Apokalyptiselle ajattelulle luonteenomaisia teemoja ovat esimerkiksi erilaisten aikakausien erottelu, dualistinen eli kaksijakoinen ajat- telu sekä enkelit ja muut tuonpuoleiset olennot. Historian ja tulevaisuuden tapahtumat näh-
1 Lainauksissa käytetään vuoden 1992 Kirkkoraamattua, ellei toisin mainita.
2
dään tyypillisesti ennalta määrättyinä, ja ympäröivä maailma tulkitaan pahan valtakun- naksi. Apokalyptiikkaan liittyy lisäksi ajatus lopullisesta tuomiosta - mutta myös uuden ja paremman maailmanajan koittamisesta.2
Hansonin mukaan apokalyptisen ajattelun synty voidaan löytää eksiilin jälkeisestä pro- feettakirjallisuudesta. Näitä tekstejä on kutsuttu protoapokalyptisiksi.3 Niistä voidaan löytää apokalyptista ajattelua mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että niitä voitaisiin pitää apokalypseina. Tutkimuksessa käytettävät tekstijaksot sijoittuvat Hansonin mukaan apo- kalyptisen ajattelun syntyvaiheeseen: Haggai; Sakarja; Jes. 24–27, 34–35, 56–66; Joel ja Malakia. Otan tutkimukseen mukaan myös luvut Hesekiel 38–39 ja 40–48. Hanson uskoi lukujen 40–48 vaikuttaneen edellä mainituista teksteistä Haggain ja Sakarjan kirjoihin.4 Hesekielin kirjan luvut 38–39 on puolestaan myöhemmin liitetty osaksi protoapokalyp- tiikkaa ja niitä voidaan pitää yhtenä keskeisimmistä protoapokalyptisista kohdista.5 Nämä luvut voidaan myös sijoittaa suurin piirtein samalle aikakaudelle muiden tutkimuksessa käytettävien tekstien kanssa.6 Sakarjan kirja jaetaan tutkimuksissa yleensä kahteen osaan ja tämä tutkimus noudattaa tätä kaksijakoa (1–8, 9–14).
Protoapokalypsit käsittelevät runsaasti ihannemaailmaa ja siihen liittyviä eri aspekteja.
Painotan tutkimuksessa tulevaisuuteen liittyviä lupauksia, sillä ne ovat kiinteämmin yh- teydessä ihannemaailmaan kuin kuvaukset vallitsevasta tilanteesta ovat. Otan muutkin kuin tulevaisuuden lupaukset kuitenkin huomioon, sillä ne voivat kertoa esimerkiksi, mi- ten asioiden tulee muuttua entisestä ihannemaailmaan siirryttäessä. Koska tavoitteenani on luoda kokonaiskuva ja vertailua eri tekstien välillä, en ota kaikkiin kysymyksiin kan- taa. Esimerkiksi Jesajan kirjan luvussa 65 puhutaan leijonasta syömässä heinää, mutta ei ole silti tämän tutkimuksen kannalta olennaista pohtia, eikö ihannemaailmassa kukaan tai mikään syö enää mitään muuta kuin kasveja. Kysymys olisi olennainen ainoastaan kysei- sessä tekstijaksossa, eikä sillä olisi tarjottavaa vertailulle tai kokonaiskuvalle. Teeman tulee siis esiintyä useammassa kuin yhdessä tekstijaksossa, että kiinnittäisin siihen tässä tutkimuksessa huomiota.
2 Vanonen, http://www.helsinki.fi/teol/pro/qumran/kirjasto/kirjasto2.html#1 luettu 23.5.2017.
3 Collinsin mukaan nimitys on harhaanjohtava. Hän on sitä mieltä, että sanaa ’apokalyptiikka’ ei saisi missään muodossa liittää VT:n kirjoituksiin paitsi puhuttaessa Danielin kirjasta. Collins 2003, 52.
4 Hanson 1988, 32–33.
5 Grabbe 2003, 14.
6 Esim. Grabbe 2004, 96.
3
Yksi syy protoapokalyptisten tekstien tutkimiseen on niiden sisältämien teemojen runsas käyttö Uuden testamentin puolella. Erityisesti Sakarjan kirjan loppupuolen (9–14) teemat ovat monille kristityille tuttuja, vaikka he eivät olisi edes vilkaisseet Vanhaa testament- tia.7 Siellä esiintyy esimerkiksi kuningas ratsastamassa aasilla Jerusalemiin, puhe 30 ho- pearahasta ja israelilaiset suremassa ”häntä, jonka ovat lävistäneet.” Eikä näiden kirjojen sisällön vaikutus rajoitu vain teemojen uudelleen käyttöön. Esimerkiksi kuvaus kansa- kunnista ylistämässä Jahvea on todennäköisesti ollut monille kristityille merkittävä. Mi- käli vain juutalaiset olisivat kuvattuna lopuksi Jumalan kanssa aterialla ja muut matojen syötävänä, olisi se saattanut herättää kysymyksiä muiden mahdollisuudesta pelastukseen.
Lisäksi Kristuksen sanoman levittäminen olisi tällöin ehkä vaatinut enemmän selittelyä Paavalilta.8 Hän esimerkiksi hyödyntää Joelin kirjan jaetta 3:5 [2:28]9 Roomalaiskirjeen 10. luvussa kirjoittaessaan kaikkien mahdollisuudesta pelastukseen. Toinen keskeinen syy tutkia aihetta on sen vähäinen aiempi tutkimus. Maailman oikeaa järjestystä edeltävää sodan ja tuomion teemaa on tutkittu paljon, mutta se, millaista maailmaa on odotettu, on jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle. Usein aihetta on lähestytty tutkimalla jotain kysymystä siten, että tutkimusaineistoksi on otettu koko VT tai pelkästään yksittäinen kirja.
Tässä tutkimuksessa tarkoituksenani selvittää eksiilin jälkeisten protoapokalyptisten teks- tien kuvausta ihannemaailmasta, niiden eroja ja yhtäläisyyksiä sekä teemojen esiintymistä yhdessä. Pyrin vastaamaan tähän keskittymällä kysymyksiin, jotka koskevat ihannemaa- ilman oikeaa järjestystä ja ajoitusta, suhtautumista kansoihin sekä yksittäisiä konkreetti- sia ja kultillisia kysymyksiä.
Protoapokalyptisten tekstien vertailun tutkimushistoria
Koska tämän tutkimuksen tekstit nousevat Paul D. Hansonin tutkimuksesta, on se tarpeen esitellä myös tässä. Hanson on esittänyt apokalyptiikan synnylle merkittävänä vaiheena kahden eri ryhmän erimielisyyden. Hänen mukaansa ensimmäinen ryhmä vastusti temp- pelin rakentamista ja hierokratista eli pappisvaltaista kultinharjoittamista. Toinen puoles- taan halusi palauttaa hierokratisen kultinharjoittamisen ja temppelin.10 Toisin sanoen, en- simmäinen ryhmä ei halunnut palata pappien ohjaamaan kultinharjoittamiseen ja toinen
7 Ks. Novum Testamentum Graece, Nestle-Aland, “Loci citati vel allegati”.
8 Ks. Sherwood 2013, 261–264.
9 Hakasuluissa vuoden 1992 Kirkkoraamatun mukainen jae.
10 Hanson 1975, 172–180, 226; Hanson 1988, 32–33.
4
ryhmä halusi. Hansonin teoria on pitkälti hylätty mutta hänen tutkimuksensa on vaikutta- nut merkittävästi apokalyptiikan kehityksen tutkimiseen.11
Useita protoapokalyptisia tekstejä pidetään eskatologisina, 12 joten myös VT:n eskatolo- gian tutkimushistoria on olennainen tämän aiheen tutkimuksen kannalta. Donald E.
Gowan on pyrkinyt hahmottamaan eskatologian historiaa VT:ssa. Hänen mukaansa eska- tologia on toive tulevaisuudesta, joka eroaa radikaalisti nykyisestä tilanteesta ja jota ei voi saavuttaa pelkästään ihmisten teoilla. Eskatologia voidaan hänen mukaansa nähdä li- säksi pahan loppuna. Gowan on löytänyt neljä keskeistä teemaa VT:n eskatologiassa: Sii- onin keskeinen asema, yhteiskunnan, yksittäisten ihmisten ja luonnon muuttuminen.13
Eskatologinen Siion esiintyy Gowanin laskujen mukaan eksiilissä ja sen jälkeen kirjote- tuissa kirjoissa Deuterojesajassa 12 kertaa, Tritojesajassa 11 kertaa ja kahdeksan kertaa Sakarjan kirjassa. Lisäksi Jerusalem ihanteellisena kaupunkina esiintyy Joelin, Obadjan, Haggain, Malakian ja Danielin kirjoissa.14
Siionin yhteydessä esiintyy Gowanin tutkimuksen keskeiset teemat: yhteiskunnan, ihmi- sen ja luonnon muuttuminen. 15 Gowan on halunnut tuoda paremmin ilmi Siionin keskei- sen aseman eskatologiassa esittämällä raamatunkohdat, jotka liittävät Siioniin kulloiseen- kin teemaan. Hän on löytänyt näistä kolmesta teemasta myös alateemoja. Yhteiskunnan muutokseen hän on liittänyt paluun luvattuun maahan,16 oikeudenmukaisen kuninkaan,17 kansojen voittamisen,18 kansojen välisen rauhan19 ja kansojen kääntymisen20. Ihmisen
11 Collins 2000, 132–133; Grabbe 2004, 258–259. Collins kritisoi myös Hansonin näkemystä siitä, että Tri- tojesaja olisi apokalyptiikan edelläkävijä ennemmin kuin Sakarja tai Hesekiel.
12 Outi Lehtipuu: ”Eskatologia merkitsee oppia viimeisistä tapahtumista.” http://www.hel- sinki.fi/teol/kurssit/ekse/03_eskatologia.html luettu 4.7.
13 Gowan 1987, 1–3.
14 Gowan 1987, 9.
15 Gowan 1987, 10.
16 Jes. 27:13; 35:10; 51:11; 60:4; 66:20; Jer. 3:14; 32:37; Hes. 20:33–44; 37:26; Joel 3:20; Miik. 4:6, 10;
Sef. 3:20; Sak. 2:7; 8:7–8.
17 Jes. 11:9; 44:28; Jer. 33:16; Sak. 4:5–10; 6:12–13; 9:9–10.
18 Jes. 34:8; Joel 3:1–21; Ob. 16; Miik. 4:11–13; Sak. 1:14–15; 12:2–9; 14:1–3, 12–19.
19 Jes. 2:2–4 = Miik. 4:1–4.
20 Jes. 66:18–23; Jer. 3:17; Sak. 2:11; 8:20–23.
5
muuttumisen yhteyteen hän on nähnyt kuuluvan eskatologisen anteeksiannon,21 uudel- leen luomisen keinot22 ja uuden ihmisen23. Luonnon muuttumisen yhteyteen Gowan on liittänyt runsaan hedelmällisyyden,24 luonnon uuden järjestyksen25 ja uuden maan26.
Myös Bill T. Arnold on tutkinut VT:n eskatologian kehitystä, tosin eri suunnalta kuin Gowan. Gowan lähestyy aihetta yleisistä teemoista käsin, kun Arnold vaikuttaa lähesty- neen aihetta yksittäisistä teemoista käsin pyrkien esittelemään eskatologisen ajattelun ke- hittymistä.
Arnoldin mukaan eksiilin jälkeisen yhteisön kohtaamat vaikeudet, kuten köyhyys, kor- ruptio, nälkä ja epäjumalien palvonta, vaikuttivat sen ajan profeetallisen toivon luontee- seen. 27 Sen ajan profeetat kiinnostuivat uudelleen vanhoista perinteistä28 ja liitoista29. He veivät eteenpäin universalistisia, monoteistisiä ajatuksia.30 Aiempien profeettojen tapaan he olivat myös kiinnostuneita eettisistä vaatimuksista31 ja korostivat enenevissä määrin Jahven henkeä32.
Eksiilin jälkeisen yhteisön ongelmat, muuttuneet ideologiat ja ulkoinen poliittinen paine synnyttivät Arnoldin mukaan uuden eskatologisen tradition. Siinä korostettiin sitä, että Jerusalemista tulee jälleen suuri ja sen kaduilla on paljon onnellisia vanhuksia sekä leik- kiviä lapsia.33 Kaikki jumalattomat hävitetään ja jäljelle jääneet muodostavat vanhurs- kaan yhteisön34, yhdistäen jälleen Israelin ja Juudan35. Lopuksi Arnold vielä esittelee kos- misia muutoksia, joita teksteissä esiintyy.36 Koska Arnold lähinnä vain luettelee suoraan, mitä yksittäisissä jakeissa sanotaan, en pidä tarpeellisina listata niitä tässä.
21 Jes. 33:24; 40:2; Hes. 20:40–44; 42:7–9; Sak. 13:1; ks. katumus Jes. 59:20; Jer. 29:10–14; Hes. 16:59–
62.
22 Jes. 30:20–21; 59:21; Jer. 32:39–40 (ks. myös jae 36).
23 Jes. 33:24; 35:5–6 (ks. myös jae 10); 64:20; Jer. 33:6; 50:5; Hes 16:60; Joel 3:17.
24 Jes. 4:2; Joel 2:23; 3:17–18.
25 Jes. 11:6–9; 65:25.
26 Jes. 35:1–10; 65:17–18; Hes. 47:1–12; Sak. 14:4–8, 10.
27 Arnold 2008, 28–29.
28 Mal. 1:2–3; Jes. 58:13–14, 63:7–9.
29 Sak. 9:11; Mal. 2:10, 3:1.
30 Sak. 4:10; Mal. 1:11 ja ehkä Jes. 66:1–2.
31 Sak. 7:8–19; Mal. 3:5.
32 Hag. 2:5; Sak. 4:6, 6:8, 12:10 ja ehkä Joel 3:1–2 [KR 2:28–29].
33 Sak. 8:4–5; ks. Myös Sak. 2:8 [KR 2:4] ja 10:8.
34 Sak. 3:9, 8:3, 13:1–2.
35 Jes. 27:12–13, 56:8, 60:4, 62:10; Sak. 6:15, 8:7–8, 9:11–13, 10:6.
36 Arnold 2008, 29.
6
David L. Petersen on keskittynyt yleisten linjojen sijaan vertailemaan Haggaita ja Hese- kielin kirjan lukuja 40–48 Sakarjan kirjan lukuihin 1–8 ja tehnyt paljon hyviä havaintoja.
Pääasiassa hän keskittyy kuitenkin Hesekielin ja Sakarjan kirjoihin, jättäen Haggain vä- häiselle huomiolle. Petersenin mukaan Sakarja sijoittuu jonnekin utopistisen ja konkreet- tisen välimaastoon. Haggain toiveet tulevaisuudesta ovat hyvin konkreettisia käsitelles- sään maataloutta ja pääkaupungin korjaamista. Samoin Hesekielin näyssä, temppelistä puhutaan hyvin konkreettisesti. Sakarja ei ole samalla tavalla konkreettinen kuin nämä kaksi. Toisaalta Sakarja ei myöskään ole Petersenin mukaan yhtä utopistinen näyissään kuin Haggai näyssään temppelin tulevasta vauraudesta tai Hesekiel näyssään uskonnolli- sesti täydellisestä yhteiskunnasta.37
Petersen esittää, että Sakarjan kirjaa voidaan ymmärtää paremmin vertaamalla sitä Hese- kielin kirjan lukuihin 40–48. Sakarja esittää vaihtoehdon Hesekielin näylle. Petersen nos- taa kahdeksan eroa kirjojen välillä: näyn kattavuus maailmassa, uuden järjestyksen edel- lytykset, Jerusalemin koko, Jahven läsnäolo, pappeus ja heidän hierarkiansa, hallintojär- jestelmä ja suhtautuminen epäjärjestykseen. (1) Hesekielin näky koskee vain Israelin alu- etta, Sakarjan koko maailmaa. (2) Hesekielillä uusi järjestys edellyttää temppeliä, Sakar- jalla ei. Sen sijaan Sakarjalla uusi järjestys edellytti Jumalan päätöstä ja tämän edustajien aktiivisuutta. (3) Jerusalem on hyvin tarkkaan mitattu Hesekielin näyssä, Sakarjan näyssä Jerusalem on oleva valtava, jopa siinä määrin, ettei sillä voi olla muureja. (4) Jahve on Hesekielin näyssä läsnä temppelissä, Sakarjan näyssä ei anneta syytä olettaa, että Jahven läsnäolo rajoittuisi vain temppeliin. (5) Hesekielillä pappien keskeisten johtajien pitää olla Sadokin jälkeläisiä. Sakarjalla pappeus alkaa ylipappi Joosuasta. Sakarja ei myös- kään mainitse sadokilaisia tai leeviläisiä, eikä sitä, että jokin pappissuku olisi huonompi.
(6) Hesekiel ei puhu mitään pappien hierarkiasta, mutta Sakarja puhuu ylipapista. (7) He- sekiel toivoi monarkian palauttamista. Tämä monarkki hallitsisi sekä uskonnollista että maallista elämää. Sakarja ei ole kovin selkeä puhuessaan kahdesta oliivipuusta, mutta usein näiden tulkitaan kuvaavan diarkista38 hallintojärjestelmää. Ylipapille annetaan pal- jon valtaa, joten se saattaisi olla oliivipuista toinen mutta toista hallitsijanrooliin sopivaa ei mainita. (8) Hesekielillä yhteiskunta on täydellinen, kukaan ei tee mitään väärää tai
37 Petersen 1984, 113.
38 Diarkia viittaa hallintomuotoon, jossa on kaksi tasa-arvoista johtajahahmoa. Näissä teksteissä toinen hallitsija on uskonnollinen ja toinen maallinen, eli ylipappi ja käskynhaltija.
7
pahaa. Sakarjalta löytyy maininta siitä, että väärintekijöitä ei ole rankaistu. Petersenin mukaan nuhteleva sävy muualla Sak. 1–8 tukee epätäydellisen yhteiskunnan ajatusta.39
Lester L. Grabbe on lyhyesti käsitellyt persialaisajalle sijoittamiaan raamatunkohtia tut- kimuksessaan Juudan provissista Persian vallan alla. Raamatunkohdat sisältävät kaikki tässä tutkimuksessa käytettävät tekstit sekä useita muita. Tämän tutkimuksen kannalta muilla teksteillä ei ole varsinaista merkitystä, joten esittelen Grabben kirjasta vain ne osiot, joissa käsitellään tässä tutkimuksessa käytettäviä tekstikohtia.
Grabben mukaan Haggain, Sakarjan ja Malakian kirjoja yhdistävät useat eri teemat.
Näistä ensimmäisenä Grabbe nostaa esiin juudalaisen yhteiskunnan entisöinnin Palestii- nassa. Poiketen Esra-Nehemiasta, Haggain kirjassa ja Sakarajan kirjan luvuissa 1–8 ek- siilistä pois jääneitä ei demonisoida, eikä temppeliä rakennetta tuontitavarasta, vaan pai- kallisin resurssein. Toinen yhdistävä teema on yhteisön johtajuus. Haggain ja Sakarjan kirjoissa ihanteena on diarkia, jossa johtajiksi yleensä mielletään Joosua ja Serubbabel.
Maallinen esivalta ei välttämättä ole kuningas vaan kansan tai yhteisön edustaja ja auk- toriteetti.40 Kolmas yhdistävä teema on temppeli ja pappeus. Haggain huomio on enim- mäkseen temppelin rakentamisessa. Sakarjan luvut 3 ja 5 puhuvat pyhäkön ja ylipapin puhtaudesta. Haggai ja Sakarja keskittyvät korkeampaan pappeuteen. Malakia sen sijaan puhuu ylipäätään pappeudesta ja myös kritisoi sitä. Tämän vuoksi Malakiaa on välillä pidetty pappeutta tai kulttia vastustavana. Grabbe huomauttaa, että voimakas kritiikki voi olla myös sisältäpäin lähtevää. Neljäs ja viimeinen yhdistävä teema, jonka Grabbe nostaa esille on eskatologia. Haggaissa silloiset tapahtumat laittavat uuden ajan alulle. Sakarjalla puolestaan on useita huomioita tulevaisuuteen liittyen (2:11–17; 6:9–13; 8; 9–14). Mala- kia lopettaa profetiansa sanomaan tulevaisuudesta (3:1–5, 19–24).41
Sakarjan kirjasta Grabbe kertoo, mitkä piirteet erottavat lukuja 1–8 ja 9–14 mutta myös mitkä yhdistävät. Erottavista piirteistä tämän tutkimuksen kannalta olennaiset ovat temp- peliin ja hallitsijaan liittyvät. Sakarja 9–14 ei mainitse Joosuaa tai Serubbabelia ja temp- peli on jo rakennettu, toisin kuin luvuissa 1–8. Yhdistävistä piirteistä tärkeitä ovat Siionin
39 Petersen 1984, 116–119.
40 Engl. ”Community Leadership”.
41 Grabbe 2004, 85–86.
8
ja Jerusalemin painottaminen, yhteisön puhdistaminen Jumalan viimeisenä tekona, uni- versalismi, ja yhteisön johtajuus.42
Grabbe nostaa Jesajan kirjasta olennaisina tutkimuksensa kannalta luvut 24–27 ja 56–66.
Luvuista 56–66 hän esittelee kolme ylätason teemaa, joita voidaan pitää keskeisinä tämän tutkimuksen kannalta: eskatologia, universalismi ja laittomat kultit. Tritojesajan eskato- logisiin piirteisiin Grabbe lukee uuden taivaan ja uuden maan luomisen, Jahven tulevan vihan, kansojen vaelluksen Jerusalemiin ja jumalattomien tuomion. Universalismiin si- sältyy pelastumisen ja siunauksen mahdollisuus muillekin kansoille. Laittomia kultteja käsitellessä Grabbe kirjoittaa kohdista, joita usein pidetään temppelin ja pappeuden vas- taisina. Hänestä näiden kohtien tulkitseminen epävirallisten tai kansan uskonnollisten kulttien harjoittamisena on mielekkäämpää. Lukuja 24–27 Grabbe pitää merkittävinä henkilökohtaisen kuolemanjälkeisenelämän opin kehittymisen kannalta.43
Grabben mukaan Joelin kirjassa keskeiset asiat ovat kultti ja eskatologia. Kulttiin liittyvät Joelin kirjassa runsaasti esiintyvä pappeihin liittyvä kirjoitus sekä Siionin merkittävä rooli. Eskatologia puolestaan keskittyy Jumalan yliluonnolliseen väliintuloon Israelin hy- väksi, vihollisten tuomioon ja uuden järjestyksen tuomiseen. Kansan pelastuminen ei kui- tenkaan tule täysin ilmaiseksi vaan vaatii kulttia. Grabbe mainitsee myös muita Joelin kirjan piirteitä. Joelin kirjassa ei puhuta kansan synneistä, vaikka heidän kärsimyksistään puhutaan paljon. Myöskään kansan tuomiosta ei puhuta mutta muiden kansojen tuomiosta kyllä. Siionin kunnostaminen, israelilaisten korottaminen ja uuden järjestyksen alulle saattaminen esiintyvät myös Joelin kirjassa.44
Persialaisajalle Grabbe sijoittaa Hesekielin kirjasta luvut 37–48. Lukujen 37–39 hän sa- noo sisältävän useita eskatologisia piirteitä, mutta tässä tutkimuksessa käytettävistä lu- vuista 38–39 hän vaikuttaa sisällyttävän eskatologisiin teemoihin vain Gogin hyökkäyk- sen eskatologisena sotana sekä tätä seuraavan pelastuksen. Grabbe näkee pappeuden kes- keisenä teemana Hesekielin luvuissa 40–48. Luvuissa käytetty sana אישנ (ruhtinas) voi- daan nähdä melko neutraalina, sillä se ei edellytä kuninkaallista statusta, vaikka ei myös- kään kiellä sitä.45
42 Grabbe 2004, 88.
43 Grabbe 2004, 90–94.
44 Grabbe 2004, 94–95.
45 Grabbe 2004, 96–97.
9
Grabbe on käsitellyt lyhyesti persialaisajalle sijoittuvaa eskatologiaa kokonaisuutena.
Keskeisimmät eskatologiset teemat ovat kuolleiden ylösnousemus, Jahven päivä ja poh- joisesta hyökkäävä vihollinen. Grabben mukaan ajatus kuolemanjälkeisestä elämästä oli saavuttanut juutalaisen kulttuurin persialaisajalla tai viimeistään varhaisella kreikkalai- sella ajalla, vaikka varmaa ei olekaan, milloin ajatus alkoi kehittyä juutalaisessa ajatus- maailmassa. Varhaisin kohta, jossa kirjoittajan voidaan ajatella puhuneen oikeasti ruu- miin ylösnousemuksesta, löytyy Grabben mukaan jakeista Jes. 26:19–21. Jahven päivällä on saatettu alun perin tarkoittaa Jahven avun odottamista, vihjata Jumalan ilmestymiseen ja sitä on saatettu juhlia kultillisessa kontekstissa. Myöhemmin profeetat käänsivät sen Israelin ja Juudan tuomiopäiväksi. Persialaisajan profeetoilla on Jahven päivästä puhues- saan ajan loppumisen tuntua. Pohjoisesta hyökkäävä vihollinen esiintyy useissa eri koh- dissa. Varhaisemmissa kohdissa sillä on todennäköisesti viitattu todelliseen viholliseen mutta myöhemmin sen merkitys on vaihtunut eskatologiseen viholliseen.46
Ihannemaailmaa käsitteleviä teemoja on sivuttu useassa tutkimuksessa, mutta tutkimusta, joka keskittyisi siihen, millaista maailmaa profeetat tai profeetta odottivat, en ole löytä- nyt. Tämän tutkimushistorian perusteella kaksi kysymystä ovat jääneet erityisen vähäi- selle huomiolle aiemmassa tutkimuksessa. Nämä käsittelevät oikeaa maailman järjestystä ja ihannemaailman ajoittamista. Aiempi tutkimus ei ole juurikaan ottanut kantaa siihen, miten profeetta on ajatellut oikean maailman järjestyksen toteutuvan sen suhteen, onko maailman oikean järjestyksen koittaminen paluu menneisyyteen vai luodaanko jotain täy- sin uutta. Lisäksi aiemmin tutkituista teemoista olennaiset kysymykset ihannemaailmojen vertailua ajatellen koskevat sitä, millaisen lopun muut kansat kohtaavat, ja missä kaikissa teksteissä puhutaan konkreettisista ja kultillisista teemoista kuten kuninkaasta, papeista sekä luonnon heräämisestä eloon. Vaikka aikaisempi tutkimus on ottanut nämä kysymyk- set huomioon ja joissain tapauksissa vertaillut kahden tai kolmen tekstin suhtautumista, niitä ei ole kuitenkaan käsitelty tämän kaltaisena kokonaisuutena. Kokonaiskuvan muo- dostaminen teemojen esiintymisestä voi auttaa ymmärtämään paremmin myös yksittäisiä kohtia. Jos toisissa liitetään tietyt teemat aina yhteen ja yksi rikkoo tämän säännön, voi miettiä, mistä tämä johtuu. Ehkä kirjoittaja on ollut muiden kanssa eri mieltä tai toiminut toisten esikuvana. Nämä aiemminkin runsaasti pohdintaa synnyttäneet kysymykset muo- dostavat teemat kansojen sekä kohtalo sekä konkreettiset ja kultilliset teemat.
46 Grabbe 2004, 247–250.
10
Tutkimuskysymys ja tutkimuksen kulku
Tutkimuksen päätehtävänä on selvittää, millaisia käsityksiä protoapokalyptisessa profeet- takirjallisuudessa esiintyy ihannemaailmasta. Lähestyn tätä aihetta neljän kysymyksen avulla, joiden kautta uskon voivani luoda selkeän kuvan ihannemaailman kuvauksista:
- Merkitseekö ihannemaailma paluuta entiseen järjestykseen vai uuteen siirtymistä?
- Sijoittuuko ihannemaailma lähitulevaisuuteen vai kauemmas?
- Mikä on muiden kansojen paikka ihannemaailmassa?
- Mitä konkreettisia ja kultillisia käsityksiä ihannemaailmaan liittyy?
Käyn nämä kysymykset läpi seuraavissa alaluvuissa.
Käsittelen tekstijaksot sen mukaan, mikä teema on niissä eniten esillä. Mikäli tekstissä puhutaan eniten esimerkiksi muista kansoista, on se silloin ryhmiteltynä sen mukaisesti.
Aluksi vastaan edellä esitettyihin kysymyksiin erikseen jokaisen tekstijakson kohdalla.
Tavoitteena tässä vaiheessa on saada mahdollisimman tarkka vastaus jokaiseen kysymyk- seen tekstijakson pohjalta. Yksittäisten tekstien tarkastelun jälkeen pyrin muodostamaan kokonaiskuvan vastauksista vertailemalla eri teemoja. Samalla käsittelen niiden saman- kaltaisuuksia ja eroja. Lopuksi luon tästä kaikesta muodostuneen kokonaiskuvan, jossa käsittelen kaikkia vastauksia yhdessä.
Suomenkielisen tekstin erotessa masoreettisesta tekstistä (MT), merkitsen tekstikohdan MT:n mukaan ja lisään hakasulkeisiin Kirkkoraamatun 1992 vastaavat jakeet. Jätän Sep- tuagintan tutkimuksen ulkopuolelle.
Maailman oikean järjestyksen palauttaminen vai uuden luominen
Ensimmäinen käsiteltävistä kysymyksistä koskee maailman järjestystä. Tämän ääripäistä ensimmäinen haluaa palauttaa maailman hyvin kaukaiseen, entiseen järjestykseensä, toi- nen haluaa luoda täyden uuden maailman. Asian voisi esittää kysymällä siirrytäänkö lä- hemmäs paratiisia vai pilvistä laskeutuvaa Jerusalemia. Tämä on siis väline, jonka avulla siirrytään uuteen aikaan.
11
Maailman oikean järjestyksen palauttaminen nojaa siihen maailmankuvaan, että maailma on alun perin luotu hyväksi, on nyt paha mutta jossain vaiheessa palautetaan alkuperäi- seen tilaansa. Tässä tutkimuksessa selvitän, mitkä kohdista sisältävät tällaisen ajatuksen ja missä määrin. Pyrin selvittämään, onko kirjoittajalta löydettävissä ajatus siitä, että maa- ilma on ollut aikaisemmin hyvä ja onko ihannemaailma paluu tähän aikaisempaan järjes- tykseen vai onko kyseessä uusi maailma. Koska kyseessä on maailman järjestyksen vaih- tuminen, on tarpeen kiinnittää huomiota myös siihen, millaisia perusteluja maailman huo- nolle järjestykselle annetaan. Toisin sanoen, mikä on aiheuttanut järjestyksen korjaami- sen tarpeen. Tämä paljastaa lisäksi sen, miten uuden järjestyksen on erottava vanhem- masta ja mitä tulee välttää tulevaisuudessa. Samalla on hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, miten tämä korjausliike toteutuu.
Kansojen kohtalo
Kansojen kohtalo on toinen asia, mihin kiinnitän huomiota, erityisesti miten muihin kan- soihin suhtaudutaan. Sovellan Bill T. Donaldsonin tapaa hahmottaa kolme eri suhtautu- mismallia. Nämä suhtautumismallit liittyvät teksteihin, joissa juutalaiset palaavat luvat- tuun maahan. Donaldson tosin olettaa kyseessä olevan eskatologisen pyhiinvaelluksen, mitä ei automaattisesti oleteta tässä tutkimuksessa. Nämä kolme suhtautumistapaa sisäl- tävät kansojen tuomion, kansojen roolin sivustaseuraajina ja kansojen liittämisen osaksi pelastettujen joukkoa.47 Tässä tutkimuksessa käsittelen sitä, mihin näistä kolmesta suh- tautumistavasta kukin teksti näyttää parhaiten sopivan.
Eräs tämän kysymyksen kannalta olennainen seikka on sanojen םע ja יוג käyttö. Ne ovat yleisimmät kansoihin viittaavat sanat. Sanoilla on havaittavassa vivahde-eroja mutta niitä käytetään myös lähes synonyymisina. Sana יוג sisältää usein viittauksen ei-israelilaisiin, mutta sitä käytetään myös israelilaisista.48 Sanalla םע puolestaan viitataan usein israeli- laisiin ja juudaalaisiin mutta sitä voidaan käyttää myös muista kansalaisuuksista.49 Tämän vuoksi niiden perusteella ei voida välttämättä luoda kuvaa muiden kansojen kohtalosta ihannemaailmassa. Perustelun tulee pohjata ensisijaisesti kontekstiin.
47 Donaldson 2008, 499–500.
48 Clements & Botterweck 1988, 426–433.
49 Lipiński & von Soden 2001, 169–177.
12 Ihannemaailman ajoitus
Maailman järjestyksen selvittämisen jälkeen kiinnitän huomion siihen, kuinka pikaisesti kirjoittaja on uskonut ihannemaailmansa koittavan. Lisäksi yritän selvittää myös, onko ihannemaailma saapunut kerralla vai hiljalleen.
Konkreettiset ja kultilliset teemat
Konkreettisissa ja kultillisissa teemoissa esiintyvät useat pienet alateemat. Näihin lukeu- tuvat eksiilistä paluu, temppeli, vuori, papit, muuri, luonnon kukoistus, ihmisten parantu- minen, kuninkuus, Jahven hengen vuodattaminen, Jahven läsnäolon paikka, kansojen aar- teet ja temppelistä lähtevä puro. Jotkin alateemat olen jakanut useampaan osaan, mikäli olen havainnut toisistaan poikkeavia tulokulmia. Merkitsen alateemat taulukkoon ja tar- kastelen niiden esiintymiskertoja sekä alateeman sisäisesti kuin alateemojen kesken.
13
2 Yksittäisten tekstien ihannemaailman kuva
Maailman järjestystä painottavat
Tämän osion tekstit käsittelevät runsaasti maailman oikeaa järjestystä. Niissä esiintyy selityksiä vallitsevalle huonolle tilanteelle sekä maailman järjestyksen muuttumistapaa.
Jes. 56–66 Johdanto
Jesajan kirjan luvut 56–66 muodostavat Jesajan kirjan sisällä oman osionsa eli Trito- jesajan. Sen ajoittaminen on ollut ongelmallista, koska siinä ei juurikaan puhuta histori- allisista tapahtumista. Temppelin ja Jerusalemin tuhoutumisesta (63:18; 64:9–10 [10–
11]) on ilmeisesti kauan, sillä kirjoittaja käyttää ilmaisua muinaiset rauniot. Uutta ei ole kuitenkaan ilmeisesti vielä rakennettu. Tämän perusteella teksti sijoittuu jonnekin vuoden 586 ja 450-luvun välille, todennäköisesti lähemmäs jälkimmäistä.50
Tekstijakso keskittyy aluksi pitkälti oikeaan asenteeseen käskyjen noudattamisessa.
Olennaista ei siis ole ainoastaan paastoaminen, vaan myös se, millaisella asenteella ihmi- nen paastoaa. Tätä sisäisen ja ulkoisen välistä ristiriitaa ei kuitenkaan esiinny siinä mää- rin, että voitaisiin ajatella kirjoittajan pitäneen niitä toisistaan eriävinä. Erityisen tärkeiltä aiheilta tekstissä vaikuttavat huonommassa yhteiskuntaluokassa olevien kohtelu sekä epäjumalien palvonta. Useat positiiviset tulevaisuuden lupaukset ovat melko epätarkkoja.
Tällainen epätarkka lupaus on esimerkiksi Jerusalemin kirkkaus, joka loistaa pakanoille.
Maailman oikea järjestys
Uuden luominen on selkeästi esillä tekstissä:
Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. (65:17)
Mutta kaikkea entistä ei kuitenkaan hylätä:
Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä. (58:17)
50 Blenkinsopp 2003, 42.
14
Missä määrin ihannemaailman on sitten täytynyt olla uutta? Ennen uuden maan luomista on kuvas siitä, miten kansa on vihoittanut Jahven uhraamalla ja syömällä sopimattomasti.
Nämä sopimattomasti toimineet teurastetaan mutta uskolliset säästetään ja he pääsevät osallisiksi uudesta maasta. Siellä ei ole enää murhetta, ja kaikki elävät pitkään. Jumala- suhteessa ja luonnossa tapahtuu muutos:
Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan, kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen. (65:24)
Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruo- kana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuo- rellani, sanoo Herra. (65:25)
Luku 66 toistaa samat ajatukset kuin, mitä luku 65 esittää mutta laajemmassa mittakaa- vassa. Enää ei puhutakaan vain israelilaisista tai juudalaisista vaan koko ihmissuvusta.
Missä määrin on tarpeen pitää entinen? Vanhan entisöintiin viittaavia kohtia ei ole useita.
Ne vähät kohdat keskittyvät lähinnä ulkoisiin seikkoihin, kuten raunioiden jälleenraken- tamiseen. Poikkeuksen tähän muodostaa lupaukset Jahven leppymisestä:
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois. Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä. (57:17)
Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen. (57:18)
Entisestä ajasta kirjoitettaessa huomio kiinnittyy sen sijaan kansan uskottomuuteen ja lii- ton rikkomiseen. Luvuissa 63 ja 64 luodaan ikään kuin katsaus kansan kokemuksiin tot- telemattomuudesta. Tämä kansan uskottomuus voidaankin nähdä järjestyksen uudistami- sen tarpeen syynä. Kansaa käsketään pitämään sapatti ja viettämään oikeaa paastoa ja toisaalta kirjoittaja odottaa myös Jahven auttavan uudistamisessa tuhoamalla uskottomat ja pelastamalla uskolliset. Näiden pohjalta voisi ajatella kirjoittajalle olleen tärkeää, että käskyjä noudatettaisiin ihannemaailmassa.
Ihannemaailman ajoitus
Tekstistä puuttuvat kaukaisempaan tulevaisuuteen viittaavat termit, joita on löydettävissä muista kohdista. Toisaalta tekstissä ei käytetä myöskään välittömyyteen viittaavia sanoja.
Sen sijaan kirjoittaja on lähestynyt asiaa toisella tavalla. Luvut alkavat sillä, että kerrotaan pelastuksen olevan lähellä (56:1). Tämän lisäksi jakeen 60:22 loppu saattaa viitata siihen, että kirjoittaja on uskonut ihannemaailman pikaista tulemista: ”Minä, Herra, toteutan tä-
15
män äkkiarvaamatta, kun hetki on tullut.” Kyseinen kohta on kuitenkin monimerkityksi- nen. Sen voi kääntää siten, että aika koittaa pian; Jahve täyttää lupauksensa nopeasti, kun on sen aika; tai siten, että Jahve riemuitsee hänestä aikanaan.51 Tekstistä kuitenkin välit- tyy kiireellisyys. Näin käy myös esimerkiksi luvussa 60, jossa Jerusalemin käsketään nousemaan, koska Jahven kunnia (דובכ) saapuu se ylle. Seuraavan luvun alussa kerrotaan, että puhuja on lähetetty julistamaan Jahven riemuvuotta. Kaikkein kiireellisimmän oloi- nen kohta löytyy jakeista 66:7 ja 8. Niissä puhutaan siitä, miten Siion synnyttää ennen kuin oikein edes ehtii tuntea kipua.52 Tämä jatkuva välittömyyden tuntu viittaa siihen, että kirjoittaja uskoi tulevan ajan koittavan hyvin pian. Todennäköisesti ihannemaailma olisi voinut koittaa heti.
Kansat
Luvut alkavat lupauksilla siitä, että kansaan liittynyt saa olla kansasta osallinen, mikäli pitää sapatin ja liiton. Kirjoittajan mukaan Jahve hyväksyy näiden käännynnäisten uhrit, minkä jälkeen on kirjoitettuna: ”Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat (םע) saavat rukoilla.” Heti alussa siis tehdään selväksi, että kääntyminen on sallittua. Kir- joittajan odotuksissa saattaa olla jopa isompikin käännynnäisten ryhmä (56:8), mutta se menee hieman arvailun puolelle. Kirjoittajalle olennaisempaa, kuin henkilön ulkoiset ominaisuudet, on ilmeisesti ollut liiton pitäminen. Parempi on olla eunukki tai vieraskan- salainen, joka pitää sapatin ja liiton, kuin uskoton israelilainen tai juudalainen.
Tuomio kohtaa vieraskansalaisia useissa kohdissa. Kansat idässä ja lännessä pelkäävät Jahvea ja tämän kostoa (59:19). Koston jälkeen vieraat kansat näkevät Jerusalemin yllä loistavan kirkkauden ja suuntaavat sitä kohti (60:2, 3). He tuovat mukanaan aarteita, jotka he luovuttavat Israelille, he rakentavat muurit ja seuraavassa luvussa he paimentavat is- raelilaisten lampaita. Jos jokin kansa ei palvele Israelia, se tuhotaan. Tuomion teema nou- see esille joitain kertoja luvuissa, pisimmillään se on varmaankin jakeissa 66:15–19. Siinä esiintyy sama ajatus kuin edellä, eli koston jälkeen vieraskansat tuovat jotain Siioniin.
Tällä kertaa se jokin on israelilaisia tai juudaalaisia. Luvut loppuvat melko dramaattiseen näkyyn: ”Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhis- tukseksi kaikelle lihalle.” Tosin tässä ei eritellä luopuneita kansallisuuden tai minkään
51 Watts 1987, 292–293.
52 Septuagintassa: ”Hän synnytti pojan ja pakeni.” Blenkinsopp 2003, 303.
16
muunkaan ulkoisen ominaisuuden mukaan, joten se voi sisältää myös israelilaisia ja juu- dalaisia.
Alun lupaukset vierasmaalaisille käännynnäisille ovat merkittäviä. Vaikka kaikki kohdat eivät välttämättä anna muille kansoille yhtä positiivisia lupauksia, alku avaa muillekin kuin valitulle kansalle mahdollisuuden pelastukseen ja siunaukseen. Kansojen osallistu- minen Jerusalemin rakentamiseen voi olla myös positiivinen näky, sillä myös juudalaiset kuvataan jälleenrakennus töissä. Useissa kohdissa muut kansat ovatkin lähes tasavertaisia juudalaisten kanssa. Ihannemaailmassa kaikki kansat palvovat Jahvea, vaikka kaikki kan- sat eivät sulaudukaan yhdeksi valituksi kansaksi.
Konkreettiset ja kultilliset teemat
Tekstijakso on pitkä, joten ei ole yllättävää, että siitä löytyy useita konkreettisia teemoja.
Niistä esiintyy tässä tekstissä israelilaisten paluu, papit, temppeli, pyhä vuori, muurien jälleenrakentaminen ja kansakuntien aarteiden saapuminen Jerusalemiin.
Israelilaisten tai juudaalaisten paluu liitetään muiden kansojen saapumiseen Juudaan. Toi- set kansat siis tuovat pakkosiirtolaisuudessa eläneet takaisin.53 Samalla muiden kansojen aarteet tuodaan Jerusalemiin. Ihannemaailmaan siis kuului kansojen vaeltaminen Juu- daan.
Tekstijaksossa ei puhuta temppelin uudelleen rakentamisesta, vaikka siinä puhutaankin temppelin tuhoutumisesta. Luvussa 56 puhutaan Herran huoneesta, joka on oleva kaikille kansoille avoin. Sen sijaan jakeessa 66:1 suhtautuminen temppelin rakentamiseen näyttää kielteiseltä: ”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan?” Tämä näen- näinen kritiikki on todennäköisesti viittaus psalmeihin ja ylistykseen. Taustalla voi olla myös kirjoittajan tavoite tuoda esille näkemystä, jonka mukaan temppeli ei olisi vaatimus pelastukselle.54 Samalla voidaan myös ymmärtää Jahven läsnäolon paikan olevan tai- vaassa, tai vähintään jossain muualla kuin maan päällä. Temppelin rakentaminen saate- taan implisiittisesti liittää muiden raunioiden uudelleen rakentamiseen. Raunioiden uu- delleen rakentamiseen viitataan moneen kertaan. Kohdissa puhutaan myös jonkin verran
53 Jes. 60:9; 66:20.
54 Westermann 1969, 412–413.
17
pyhästä vuoresta. Joissain kohdissa se on selkeästi liitetty temppeliin, toisissa se esiintyy itsenäisenä.
Tekstijaksossa ei puhuta varsinaisesti Jahven Hengen vuodattamisesta. Teemaa kuitenkin lähestytään luvussa 59, kun kerrotaan, että Henki, joka on Jaakobin jälkeläisten yllä, ei väisty.
Luonnon heräämistä eloon ei kuvata tässä tekstijaksossa mutta luonto on erilainen uu- dessa maassa. Luvussa 65 kuvattu näky ”Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä” olisi ollut epätavallinen silloinkin. Jotenkin erikoisella tavalla luonto siis muuttui ihannemaailmassa.
Sak. 1–8 Johdanto
Sakarjan kirjan kahdeksassa ensimmäisessä luvussa liikutaan tekstin antamien tietojen mukaan vuosien 520–518 välillä. Yhtäläisyydet Haggain ja Sakarjan kirjan lukujen 1–8 välillä ovat niin merkittäviä, että niitä voidaan pitää yhteen sovitettuna työnä. Tämän lo- pullisen työn valmistumispäivämäärää on vaikea ajoittaa mutta todennäköisesti se on ol- lut suhteellisen valmis melko pian vuoden 518 jälkeen.55
Sakarjan kirjan ensimmäisessä puoliskossa edetään profeetan saamien näkyjen avulla.
Paikalla on myös enkeli, joka selittää näyt profeetalle. Pääasiassa teksti käsittelee kansan paluuta Jerusalemiin, paluun jälkeiseen aikaan liittyviä lupauksia, oikeudenmukaisuutta ja syntien anteeksi antamista.
Maailman oikea järjestys
On vaikea sanoa, missä määrin kirjoittaja ajatteli entisen ajan olleen hyvä. Huomio on enemmän siinä, miksi pakkosiirtolaisuus tapahtui, miten se päättyi ja mitä pitäisi tapahtua tästä eteenpäin. Joitain ajatuksia kirjoittajalla näyttää kuitenkin olleen vanhan säilyttämi- sestä ja uuden luomisesta.
55 Meyer & Meyer 1987, xliv–xlv.
18 Uuteen järjestykseen viittaa erityisesti jae 8:11
Mutta vastedes minä en kohtele tästä kansasta jäljelle jääneitä niin kuin ennen kohtelin tätä kansaa, sanoo Herra Sebaot.
Se tosin jättää avoimeksi, kuinka kauas taaksepäin ajassa siinä viitataan. Entistä aikaa ei muutenkaan juuri ihannoida, ehkäpä sen takia, että kirjoittajan mielessä on vahvasti ollut pakkosiirtolaisuus ja siihen johtaneet rikkomukset.
Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: 'Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!' Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra. (1:4)
Toisaalta tässä kohdassa on isille osoitettu käsky ”palatkaa”, joten se voi toisaalta viitata vielä kaukaisempaan aikaan, joka oli parempi.
Selkeästi entiseen aikaan viittaavat jakeet:
Näin sanoo Herra: -- Minä palaan takaisin Siioniin ja asun Jerusalemissa. Silloin Jerusale- min nimenä on Uskollinen kaupunki ja Herran Sebaotin (8:3)
Nyt olen yhtä vakaasti päättänyt tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää siis pelätkö! (8:15)
Molemmissa kohdissa puhutaan Jahven palaamisesta, vaikka se onkin jakeessa 15 kadon- nut käännöksestä. Jahve siis palaa Siioniin ja Jerusalemiin, mikä viittaa ilmeisesti juma- lasuhteen entisöintiin. Erotuksena aiemmalle vaiheelle on kuitenkin se, ettei Jahven läs- näolo samalla tavalla rajoitu ihannemaailmassa ainoastaan temppeliin kuin aiemmin, vaan on kaikkialla Jerusalemissa.56 Läsnäolon ensisijainen paikka on kuitenkin saattanut olla Siion.
Kirjoittajan mielenkiinto oli lakien noudattamisessa ja kuuliaisuudessa Jahvea kohtaan.
Käskyjen noudattamatta jättäminen johti juudalaisten karkottamiseen pois maastansa.
Ettekö muista niitä sanoja, joita aikaisemmat profeetat minun käskystäni julistivat silloin, kun Jerusalemissa ja sen ympäristön kaupungeissa vielä asuttiin turvassa ja kun myös Negev ja läntiset kukkulat olivat asuttuja? (7:7)
Isänne kovettivat sydämensä timantinkoviksi, ja niin he eivät ottaneet vastaan käskyjäni eivätkä mitään siitä, mitä minä, Herra Sebaot, olin henkeni voimalla puhunut heille aikai- sempien profeettojen välityksellä. Sen vuoksi minä, Herra Sebaot, vihastuin heihin. (7:12)
56 Petersen 1984, 171–172.
19
Myrskytuulena minä puhalsin heidät kansojen sekaan, joita he eivät ennestään tunteneet.
Maa jäi autioksi heidän jälkeensä, niin ettei sinne kukaan edes poikennut. Näin he itse muuttivat ihanan maansa autiomaaksi (7:14)
Jumalattomuus kuitenkin viedään pois luvussa 5 ja väärin tehneet tuomitaan, tosin tässä kyseessä ei ole välttämättä vain Juudaan asukkaiden jumalattomuus tai tuomitseminen, vaan koko maailman.57
Temppeli on hyvin merkittävä uuden ajan kannalta. Siunauksen aika koittaa vasta, kun sen perustukset on laskettu (8:9–10). Kirjoittaja haluaisi ilmeisesti palata ensimmäisen temppelin aikaan mutta siten, etteivät ihmiset enää uudelleen lankeaisi ja Jahven läsnäolo olisi kaikkialla Jerusalemissa.
Ihannemaailman ajoitus
Tekstissä joidenkin asioiden tapahtuminen on jo alkanut. Näin esimerkiksi luvun 2 lo- pussa luvataan, että Jahve tulee asumaan Siionissa ja viimeisessä jakeessa kerrotaan hä- nen lähteneen liikkeelle (2:14, 17 [2:10, 13]). Saman kaltainen ajoitusmalli esiintyy myös luvussa 5, jossa puhutaan jumalattomuuden viemisestä Sinearin maahan. Siellä sille ra- kennetaan temppeli ja kun se on valmis, synti asetetaan jalustalle mahdollisesti yhdessä jumalattomuuden kanssa. Tässäkin jokin on jo alkanut mutta se ei ole lopullisessa vai- heessa. Tekstissä esiintyy ajatus myös siitä, että vallitseva aika oli käännöspisteessä eli kansa oli uuden ajan kynnyksellä. Tekstijakson viimeisessä luvussa sanotaan, että Jahve ei ole enää kansan jäännökselle samanlainen kuin ennen (8:11). Tulevat tapahtumat eivät siis ole jatkumossa entisen kanssa, vaan jotenkin merkittävällä tavalla eroavat siitä. Näi- den tekstien pohjalta syntyy mielikuva, että lupauksien täyttyminen on jo periaatteessa alkanut, mutta niiden lopullisessa täyttymisessä saattaa kestää vielä hetki.
Kansat
Ensimmäisessä luvussa Jahve on vihastunut pakanakansoille, jotka ovat käyneet Juudaa vastaan (1:15) mutta muuten pakanakansoista puhutaan hyvin suopeasti ja sanotaan, että heitäkin liittyy Jahveen (2:11 [2:15]). Erityisesti lukujen kaksi viimeistä jaetta hätkähdyt- tävät:
22 Kansanjoukot ja mahtavat kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan minua, Herraa Se- baotia, uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.
57 Petersen 1984, 249. Vastakkaistakin mielipidettä esiintyy, esim. Meyers & Meyers 1987, 290.
20
23 "Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päi- vinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: 'Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'
Näissä jakeissa ei tosin kerrota, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Suhtautuminen on kuitenkin pääosin niin positiivista, ettei ole syytä olettaa, että nämä vieraat kansat käännytettäisiin pois tai että heidät tuotaisiin Jerusalemiin vain tuhottavaksi. Ihannemaailmaan siis kuului, että eri kansakunnat palvoisivat Jahvea.
Konkreettiset ja kultilliset teemat
Konkreettisista ja kultillisista teemoista tekstijaksossa esiintyy eksiilistä paluu, temppeli, vuori, papit, muuri, luonnon kukoistus ja kuningas.
Eksiilistä paluusta puhutaan lähinnä luvussa kahdeksan:
7 Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, minä olen vapauttava kansani auringon nousun maasta ja laskun maasta.
8 Ja minä tuon heidät asumaan Jerusalemin keskelle. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas.
13 Ja niinkuin te olette olleet kirouksena pakanakansain seassa, te Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te, kun minä teidät vapahdan, tulette olemaan siunauksena. Älkää peljätkö, olkoot teidän kätenne lujat.
Temppelin rakentamisesta puhutaan kohtalaisen paljon ja sen perustuksen laskemista voi- daan pitää siunauksen edellytyksenä (8:9). Jahven läsnäolo kuitenkin sijoitetaan koko Je- rusalemin alueelle, eikä vain temppeliin (2:9 [2:5]). Samalla myös sanotaan, ettei Jerusa- lemilla tule olemaan muuta muuria kuin Jahve, koska siellä asuu niin runsaasti eläviä olentoja. Temppelin rakennuttamisesta annetaan kunnia Serubbabelille ja ylipappi Joo- sualle. Ylipapin pois lukien, papeista puhutaan kohtalaisen vähän. Heidät mainitaan ai- noastaan jakeissa 7:4 ja 6, kun käsitellään paastoamista.
Myös vuori esiintyy tekstissä. Aluksi sitä kutsutaan Jahven vuoreksi ja sanotaan, että sitä on myöhemmin kutsuttava Pyhäksi vuoreksi. Sitä ei ole tässä yhdistetty ainakaan ekspli- siittisesti temppeliin.
Kulttiin liittyvien teemojen lisäksi kerrotaan, että Jerusalemissa tulee olemaan paljon van- huksia ja lapsia (8:4–5). Ylipäätään ihmisiä ja eläimiä tulee olemaan runsaasti (2:8). Tästä hedelmällisestä vaiheesta myös luonto saa oman osansa ja maa tuottaa satoa (8:12).
21 Malakia
Johdanto
Malakian kirja ajoitetaan usein vuosien 500–450 välille.58 Malakian kirjaa pidetään Sa- karjan kirjan lukujen 9–14 jatkumona. Tähän on vaikuttanut ainakin avausformulan א ָּׂ֥ ש ַמ הָ֖ והְי־ר ַב ְד ”Ennussana. Herran sana” esiintyminen ainoastaan jakeissa Mal. 1:1, Sak. 9:1 ja 12:1.59
Malakian kirja on lyhyt ja sisältönsä puolesta se painottaa käskyjen noudattamista. Kir- joittaja ei ole ollut tyytyväinen siihen, miten papit ja kansa noudattivat niitä.
Maailman oikea järjestys
Suurin ongelma kirjoittajalla näyttää olleen käskyjen noudattamatta jättäminen, joten ei ole yllättävää, että tässä maailman oikea järjestys liittyy käskyjen noudattamiseen. Kir- joittaja ihailee kaukaisia hahmoja, kuten Leeviä, Moosesta ja Eliaa.
Huomatkaa nyt: tuon sanan minä olen lähettänyt teille siksi, että liitto, jonka tein Leevin kanssa, pysyisi voimassa, sanoo Herra Sebaot. (2:4)
Pitäkää mielessänne palvelijani Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla: käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille. (3:22 [4:3])
Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. (3:23 [4:5])
Käskyjen merkitys näkyy myös siinä, että niistä puhutaan ennen kuin puhutaan mahdol- lisesta maan tuhoutumisesta.
Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuo- mitse maata perikatoon, kun tulen. (3:24 [4:6])
Kirjoittaja haluaa palauttaa Jahven ja Leevin välisen liiton, jonka papit olivat turmelleet jättämällä käskyjä noudattamatta ja johdattamalla muita harhaan. Tämä korjataan siten, että Jahve puhdistaa leeviläiset.
Silloin Herra toimii kuin metallinsulattaja ja hopeankiillottaja. Hän puhdistaa leeviläiset, ja he tulevat puhtaiksi kuin kulta ja hopea, joista kuona on poltettu pois. He uhraavat jälleen Herralle virheettömät uhrit, säädösten mukaan. (3:3)
Kun papit on palautettu entiseen liittoon, kansan uhrit ovat jälleen kelvolliset. Myös jae 3:7 puhuu kääntymisestä takaisin (בוש), tällä kertaa se on osoitettu koko kansalle.
58Hill 1998, 83–84.
59 Smith 1984, 298.
22
Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Mitä väärää me sitten olemme tehneet?” (3:7)
Kirjoittaja palaa siis joissain asioissa jopa ensimmäistä temppeliä edeltäneeseen aikaan.
Leeviläisten tulee olla kuin Leevi oli eläessään ja kansan tulee pitää Mooseksen laki.
Temppeli on maailman järjestyksen kannalta olennainen osa.
Ihannemaailman ajoitus
Profeettaa vaatii tekstissä pikaista muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Tämä näkyy lä- hinnä siinä, että kansaa käsketään noudattamaan käskyjä. Tulevaisuuden odotukset eivät jää tähän, vaan jatkuvat vielä pidemmälle. Profeetta ei halunnut kansan noudattavan käs- kyjä, että kaikki voisi heti kääntyä parhain päin. Sen sijaan profeetan lopullinen kohde on kauempana tulevaisuudessa. Jumalattomat tuhotaan Jahven määräämänä päivänä ja käs- kyjä noudattavien tottelevaisuus palkitaan. Lopuksi sanotaan, että mikäli kansa ei noudata käskyjä, maa tuhotaan Herran päivänä (3:24 [4:6]).
Kansat
Malakian kirja alkaa kuvauksella siitä, miten Jahve rakasti Jaakobia mutta vihasi Esauta.
Esau vaihtuu nopeasti Edomiksi ja kerrotaan, kuinka se tulee aina olemaan autio. Muuten muista kansoista ei juurikaan puhuta Malakian kirjassa, mutta joitain mahdollisia kohtia löytyy. Yksi olennaisimmista jakeista tämän kysymyksen kannalta on jae 1:11, jossa pu- hutaan kansoista idässä ja lännessä. Nämä kansat kuvataan uhraamassa Jahvelle kunnol- lista uhria. Jae ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, vaan sille on ehdotettu useita eri vaihto- ehtoja. Nämä vaihtoehtoiset selitykset esittävät kohdan kertovan diasporassa elävistä juu- talaisista, synkretismistä, välittömästä eskatologiasta tai metaforisesta kuvasta, jonka mu- kaan joidenkin pakanoiden uskonnon harjoittaminen on parempi kuin Jerusalemin temp- pelissä vallinnut.60 Toinen kohta löytyy jakeesta 3:12, jossa muut kansat ihastelevat Juu- daa kehumalla sitä iloiseksi tai siunatuksi.
Aivan varmasti ei voi sanoa, ottaako kirjoittaja pakanakansat mukaan tulevaisuuden lu- pauksiinsa vai saavatko he vain todistaa tapahtumia. Itse taipuisin jakeiden 1:11 ja 3:12 perusteella kuitenkin ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Tämän lisäksi kirjoittaja ei ole
60 Smith 1984, 313.
23
maininnut muiden kuin edomilaisten ja jumalattomien tuhosta mitään. Jumalattomilla vii- tataan lähinnä tottelemattomiin israelilaisiin. Voidaan kuitenkin todeta niiden vähien koh- tien, joissa muista kansoista puhutaan, olevan sävyltään muihin kansoihin positiivisesti suhtautuvia. Uskoisin siis profeetan sisällyttäneen ihannemaailmassaan muut kansat osal- lisiksi pelastuksesta.
Konkreettiset ja kultilliset teemat
Temppelistä puhutaan vain kahteen kertaan tässä kirjassa (3:1, 10). Ensimmäinen kerta käsittelee Jahven tulemista temppeliinsä ja toinen kerta kymmenysten maksamista temp- pelille. Temppeli oli siis osa ihannemaailmaa ja se toimitti Jahven läsnäolopaikkaa. Pa- peille puhutaan tekstissä jonkin verran, lähinnä yhteydessä oikeaan uhraamiseen ja oike- aan opetukseen. Muuten tekstissä käsitellään runsaasti kultillisia teemoja kuten pappien toimittamia uhreja ja opetuksia, Jahven kunnioittamista, aviouskollisuutta, kymmenysten maksamista. Jahvea kutsutaan tässä tekstijaksossa kuninkaaksi (1:14). Sen lisäksi teks- tissä esiintyy maaherra, jolla tosin ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden lupausten kanssa. Ihannemaailmaan liittyvä lupaus annetaan myös siitä, että Jahve antaa sateen, karkottaa heinäsirkat tuhoamasta peltoja ja viiniköynnös tuottaa satoa (3:11). Aivan vii- meiseen lukuun on vielä laitettu lupaus parantumisesta vanhurskauden auringon siipien alla.
Kansojen kohtaloa painottavat
Tähän osioon kuuluvat tekstijaksot Jes. 24–27, Hes. 38–39 ja Sak. 9–14. Nämä tekstit sisältävät suhteessa pituuteensa, runsaasti aineistoa siitä, miten kirjoittajien mielestä muille kansoille pitäisi käydä.
Jes. 24–27 Johdanto
Jesajan kirjan luvut 24–27 muodostavat Jesajan apokalypsinakin tunnetun osion. Nimitys on tullut käyttöön Duhmin vuonna 1892 ilmestyneen kommentaarin myötä.61 Sitä ollaan pidetty myös harhaanjohtavana, koska kyseistä tekstijaksoa ei pidetä apokalypsina.62
61 Duhm 1968, 172.
62 Blenkinsopp 2000, 346.
