Taimi Kananen
Ken on Laukaan kuuluisin?
Vuoden 1982 kuluessa on vas
ta perustetun k u lttu u rila u ta k u n nan nim eäm ä työryhm ä ideoinut Laukaalle k u lttu u rita p a h tu m a a . Harri Tapperin ehdo ttam a LAU
KAAN LA U K K A -laskiaisviikko on saanut työryhm än yksim ielisen kannatuksen.
Laukaalaisuuden ilm enem is
m uo to ja k a rto ite tta e s sa olem m e myös kyselleet o lis ik o Laukaalle löydettävä joku "p e rila u ka a la i- nen” henkilöhahm o, kuten Saari
järvellä on "P a a vo ” , Jäm sä llä
"Ä ijä ” ja ku o p io la is illa "V elj- m ies” . E sitin yhtenä m a h d o llise na Kuuvalon Jussia ja kunnioit- taaksem m e häntä ju u ri perilau- kaalaisena veim m e hänen hau
dalleen 60-vuotiskuolinpäivänä vaa tim attom an kukkasterveh- dyksen.
Laukaa— Konnevesi -lehden p ä ä to im itta ja ei tie n n y t "p e rila u - kaa la isu u d e sta ” ja an toi J u s s il
le "K u u lu is im m a n la uka a la ise n ” titte lin . A pu la ispro fe ssori Am- m ondt puolestaan vastasi hänel
le to d iste lle n A.l. Arvvidssonin kuuluisuuden puolesta.
Nyt kyselen: Ken on Laukaan kuuluisin? Kuka on perilaukaa- lainen? Kuka tu n n e ttu lauka ala i
nen? N äitä h e n kilö itä löytyy se
kä nykyajasta e ttä h isto ria n leh
diltä.
Kari Jussila, cem balo-konsertti Laukaan kirkossa 30.10.1979. Kuvan omistaa Helvi Jussila.
KARI JUSSILA (1943— )
H elsingin T u om iok irk ossa on 2 9 .8 .-8 2 kesän viim einen sun- nuntai-illan urkukonsertti. E le
tään Helsingin Juhlaviikkojen aikaa. Konserttiyleisöä saapuu rankan sadekuuron saattelema
na m ärkine sateenvarjoineen.
P oh joism aisen vaaleuden jo u kossa o n tum m aa ih oa ja v in o ja silm äkulm ia: pääasiassa älyk
käitä, eläviä op isk elija k asvoja . T ilaisuuden alkusorinan aikana kuiskaa vieressäni istuva kiel
tenopettaja erottavansa m on i
kielistä keskustelua — m yös slaavilaiselta kuuluvaa.
Sitten alkaa konsertti. Urut pauhaavat väliin m ahtavana kuin kirkon kultakoristeisen ku
polin vahvuutta koetellen. V ä liin hiljaisena kuin kesäillan hyönteinen tai laululintunen tul
kiten ihm ism ielen m uutoksia:
suruja, ilo ja , p e lk o ja ja niistä vapautum ista. O hjelm assa on säveltäjien nim iä: C on ra d G re
ve, V ä in ö R aitio, P ekka K osti
ainen, A rv i K arvon en , Felix M endelsson, A .P .F . B oely ja Luis Vierne.
M u usik k o o n Pakilan k a n tto
ri-urkuri ja Sibelius A katem ian u rkujensoiton op etta ja Kari J u s s i l a . H än o n Laukaan edesmenneen kanttorin M artti
Jussilan ja naapurini H elvi Jus
silan p o ik a . M on et maat nähnyt ja m onissa kuuluisissa kirkoissa konsertoinut. H elvi Jussila on saanut p oja lta a n tervehdyksiä maitten ja m erien takaa. Niiden postileim oissa ov a t: R uotsi, N o rja , Islanti, P u ola , Länsi- Saksa, H ollan ti, Sveitsi, Italia, N eu vostoliitto ja U S A .
Jussilan suku o n peräisin Laukaan Saviolta Naaranlahden talosta. Kaksi Kari Jussilan serkkua, kanttorit S ep p o J u s s i l a ja Sirkka-Liisa J u s s i - l a - G r i p e n t r o g ovat m yös tunnettuja nuoria urkutai- teilijoita.
Piispa Y rjö Sariolan luona Lapualla vieraili kesällä 1975 n. 200 Laukaan eläke
läistä. Piispa tervehtii vieraitaan.
YRJÖ S A R IO L A (1932— ) LEO K A L E R V O (1924— )
M aam m e eturivin k irja ilijo i
den jo u k o ssa on ainakin yksi laukaalainen, L e o K alervo eli L e o K alervo E kiin, leppävetisen m aanviljelijän p oik a.
A ikakauslehti Kanavassa on (n :o 6-82) J ou k o T yyri tehnyt K alervosta luonnetutkielm an, jo n k a nimi o n M A A JA M A L T T I. Sanat kuvaavat L eo K alervoa ja hänen tuotantoaan erittäin hyvin. T yyri toteaa:
” H än pysyy agraarina eikä hel- sinkiläisty. ...E läm än p iiri, jo n ka m uistajana K alervo nousee muita ylem m äksi o n keskisuo
malainen maaseutu. H än osaa talon työt, tunteet tavat ja tie
tää yhteisön vaiheet. K uvauk
seen v oi luottaa pikkupiirteitä m yöten, siinä missä Sillanpään lu on n onru n ou s pysähtyy pel
kästään k asviopilliseksi.” T yy- rin luonnetutkielm an mukaan Kalervo o n häm äläistyyppi, jo n k a k u va u sm iljöö o n Keski- Suom en 'keskilattiaa’ . Tyyri m oittii Suom en m aanviljelijää, jo k a lukee vain lehtiään, eikä ole vielä löytänyt juuriensa tai
tavaa kuvaajaa ja lopettaa:
" O lk o o n vain jurnutusta, m ut
ta K alervo kuuluu tasavallan k e rto jiin .”
L eo Kalervo on nykykirjallisuutem me arvostetuimpia ja vankim pia nimiä.
Aloittaessaan kirjailijan uransa hän oli j o täyttänyt kolm ekym m entä, nyt, kaksikymmentä vuotta m yöhem m in, hänellä on takanaan yhdeksän mitta
vaa rom aania: M alttam aton nuoruus (1957), Pyörille rakenneltu (1958), Pe
livara (1961), T yttö, poika ja voilei
vät (1963), Kiinnitys menneeseen (1967), Tuppisuu suom alainen (1969), Pihlamäkeläiset (1974), M aa kuuntelee sinua (1977). V uonna 1932 (1978). Li
säksi hän on kirjoittanut jo u k o n kuunnelmia.
O n sunnuntai 12.9.-82 ja Suom en kansa voi T V :stä seu
rata arkkipiispan virkaanasetta
jaisia. A settajana o n Y r jö Sari
ola , Lapuan piispaksi Laukaan kirkkoherran virasta valittu.
Y r jö Sariola on tunnettu hen
kilö Suom essa, mutta o n k o hän tunnettu kotim aan ulkopu olella ja kuinka hyvin kirkon ja sen ystävien piirin u lk op u olella?
Lainaan S uom en Kuvalehteä 16.7.-82, Jyviä ja akanoita-pals- taa: "O la v i Sariola, jo k a on p i i s p a M a u r i S a r i o - 1 a n (M auri Sariola on kansan rakastama viihdekirjailija) p o i
ka, valmistui tänä k e v ä ä n i Si- belius-Akatem iasta so iton o p et
tajaksi k orkeim m in m ahdollisin a rv o sa n oin .” M auri Sariolan musikaalisuutta en tiedä, mutta Y r jö Sariolan ainakin äidinpu o- leinen suku, Stenrothit ovat tunnetusti musikaalisia. M uis
tan kuinka piispa Sariola L au
kaan kirkkoherrana toimiessaan sanoi eräässä puheessaan (saar
nassaan?), että kanttori lienee
pappia otollisem p i taivaanvalta- kunnassa, k oska R aam atun tai- vaskuvauksissa ei m ainita m is
sään saarnoista, mutta musiikki on eräs ikuisen eläm än keskei
sim piä tunnuksia. Y r jö Sariola lienee parhaiten tunnettu juuri
” Suom en m usisoivana piispa
na” .
Piispa Sariolalla olisi kenties m ahdollisuus nousta päätä pi
tem m äksi m uita tunnettuja lau
kaalaisia. L öy ty isik ö hänestä taitoa ja v oim aa suostutella muut K eski-Suom en seurakun
nat perustam aan tuleva hiippa- kuntakeskus L aukaan k irk on kylään? L aukaan emäseurakun- nan kaunis kirk k o soveltuisi tu om iok irk ok si ja Pellosniem en rannoille voisi nousta piispan virka- ja asuinrakennukset.
Laukaalainen ta lon p oik a suun- nitteli 1700-luvulla Jyväskylän
"m a rk k in a p a ik a k si” ja sellai
seksi se on kin m u odostu n ut.
Rauhallinen P ellosniem i sovel
tuisi vielä tänäänkin m aakun
nan u skonnolliseksi keskuksek
si.
SYLVI S A IM O JA M IKK O H IE T A N E N
M aailm anm ainetta saavutta
neita laukaalaisia urheilijoita on mielestäni kaksi: Sylvi S aim o ja M ik k o H ietanen. M olem m a t he ovat Karjalasta Laukaaseen k o tiutuneita siirtolaisia.
SYLVI SA IM O
Sylvi S aim on nim i ei tule ku
lum aan S u om en urheiluhistori
an lehdiltä, sillä hän m eloi S u o
melle kipeästi kaivatun o ly m piakullan H elsingin O lym pialai
sissa 1952. Se o n p a ljon se; ai
noa naisten kultamitali om issa olym pialaisissam m e — ainoa naisellinen kulta olym pian ke- säurheilulajeissa ylipäätään Suom en urheilusaavutuksista puhuttaessa.
Sylvi S aim o o n m yös tunnet
tu aktiivipoliitikko. Kateelliset kielet ovat sanoneet hänen m e
loneen eduskuntaan. Se on sitä politiikkaa! Siviilissä hän on kyvykäs m aanviljelijä asuen H o h o n kylällä ja osallistuen ny
kyisin innokkaasti kunnallispo
litiikkaan.
Sylvi k ertoi, että hänen lem - piurheilulajinsa ovat m elonta ja hiihto. M elonnassa hän tunnus
ti om istavansa kaikki m ah d olli
set mitalit pienim m ästä suurim
paan. N ykyisin o n ollut o h je l
massa m m . Sulkavan soutu.
Hiihtänyt hän o n m yös lapsesta saakka ja a ik o o hiihtää niin kauan kuin jak saa syödä. Skan
dinavian parlam enttien välisiin hiihtoihin hän o n osallistunut ja useimm in ne voittanut kuin hä
vinnyt. Kuvassa on m yös m uka
na F inlandia-hiihto.
M aratoonari M ik k o Hietanen on j o veteraani-iässä, mutta hyvässä kilpa- kunnossa.
M IKK O H IE TA N E N
M ik k o H ietanen asuu Vihta- vu oren taajam assa ja on nyt Kem iran eläkeläinen, yli 70- vuotias urheileva Teräsvaari.
Suom en kansa muistaa M ik k o Hietasen yleensä parhaiten E u roop a n mestaruuskullasta O slon m aratonilla 1946. M ik k o itse pitää ainakin yhtä a rv ok kaina esim . kahdeksaa m aail
m anennätystä, jo tk a o n ju ostu enim m äkseen kotim aan ra d oil
la. M araton in S M :n hän on voittanut neljä kertaa perätys
ten vuosina 1945— 1948. Se on saavutus, jo h o n eivät muut su o
malaiset ole yltäneet. Y lpeä hän o n — ja syystäkin — U S A :ssa juostuista ratamestaruuksista 1947: pituudet olivat 25 ja 30 kilom etriä sekä 15 mailia. Sa
m ana vu onn a hän oli B ostonin m aratonilla toinen — v o ito n vei K orean p oik a .
M ik k o H ietanen on vieläkin kiireinen: hän o n jatkuvasti osallistunut veteraanien M M -, E M - ja SM -kilpailuihin ja saa
vuttanut niissä sekä yksityisiä että Suom en jou k k u een kilpai
luissa kärkipään tuloksia. Siten voi todeta, että M ik k o H ieta
nen o n nyt yli 70-vuotiaana poh joism aisesti, eu rooppalaises- ti ja jo p a m aailm anlaajuisesti tunnettu Teräsvaari. H än pa- hoittelee, että esimerkiksi O slon m aratonin aikuiset h u ip p u ju ok sijat ovat k ok on a a n kadonneet veteraanien kilpakentiltä. H ieta
sen näkem ys urheilusta on :
"T ä rk e in tä ei ole v o itto , vaan suorituksen oik ea suhde om aan k u n toon n äh d en .”
Sylvi Saim o (toinen oikealla) 4.10.1982 Lievestuoreen Vanhainkotiyhdistyksen k o kouksessa.
VIH TO R I VESTERINEN (1885— 1958)
Laukaan kuuluisin p oliitik k o o n kenties ollut V ih tori Vesteri
nen. L eppäveden Perttulan isäntä. H än oli m inisterinä en
nen Il-m aailm an sotaa ja sodan jälkeen yhteensä 9:ssä ministe
riössä. Ennen sotaa hänen ty ö n sä kohdistui m m . torpparien vapautukseen, jo sta Perttulan k irjoitu sp öyd ällä on vieläkin m uistona torpparien hänelle 50- vuotispäivänä lah joittam a kynä- teline. K ansalaissodan jälkeen hän toim i tarm okkaasti punais
ten vankien vapauttam iseksi, nähden, että maata ei rakenneta vihalla, vaan yhteistyöllä.
V ih tori Vesterinen ei kuulu sodan — mutta kylläkin rauhan miehiin. T orp pareid en lah joitta
massa kynätelineessä on täyte- kynä, jo lla hän k irjoitti nim en
sä Pariisin R auhansopim uksen alle 1946. Paluum atkallaan P a riisista — läpi raunioituneiden ja nälkää näkevien Keski-Eu- ro o p a n m aiden — hän o p p i k o timaassa tuntem aan kuuluisuu
tensa rajat: väsyneenä hän ky
seli Helsingin asemalla y ö ju naan m akuupaikkaa, päästäk
seen kotiin lepääm ään. Vastaus oli jyrkän kielteinen. V ih d oin hän meni k o n d u k tö ö rin puheille kertoen olevansa V ih tori V este
rinen. ” V ai Vili V esterinen” , sanoi ju n an päällik k ö, "k y llä hän Suom en parhaim m alle ha- nurinsoittajalle o n m aku u paik
ka löy d että v ä .” Ja se löytyi.
Naemi M aria Stenroth — kirjailija M arja Salmela. Kuvan omistaa Aarne Salm enkivi.
M A R JA S A L M E L A /M A R IA STENRO TH (1875— 1924)
R unonruhtinas E in o L ein on 100-vuotisjuhlien aikana 1978 Suom en kirjallisuudentutkijain seulaan tarttui m yös j o u n oh duksiin jään yt kirjailijannim i, M arja Salmela. T odettiin näet, että L ein on kirjoittam an
” avainfrassin” M aan parhaat, erään h enkilön, V alkonauhayh- distyksen sihteerin roo lin takaa pilkistelee laukaalainen pappi- lantytär N aem i M aria Stenroth.
Farssin kirjoittam isen aikoihin boh eem i L ein oa oli ärsyttänyt kristillis-siveellinen fem inisti, jo n k a heikko terveys o n farssis
sa L ein on pilkan k oh d e: H ilja V adelm a ( = M arja Salmela) näet pyörtyy näytelm ässä sulha
sensa, vankilasaarnaajan käsi
varsille varsin teatraalisesti. E i
n o L ein on ilkeän farssin pää
henkilöinä ovat tunnetut kirjai
lijat — ja L ein on kilpailijat — M aila T a lv io ja V .A . K osken niemi. Se että siinä on ro oli M arja Salmelalle, todistaa hä
nen olleen m yös vuosisadan vaihteessa tunnettu kirjailija, jo k a varsin vahvasti kilpaili lu
kijakunnan suosiosta kirja- m arkkinoilla.
M arja Salmelan fyysinen heikkous oli se akilleen kanta
pää, jo h o n L ein on oli h elpoin
Ministeri V ihtori Vesterinen Eva Snellmanin maalaamassa taulussa. Kuvan omistaa iskeä. Itse asiassa M arja Salme-
Sirkka Salm enkivi. la o n ollut eräs aikansa työteli-
14
äim piä naisia, jo k a p oltti kynt
tiläänsä m olem m ista päistä.
K irjailija Salm ela rahoitti pää
asiassa sen erittäin raskaan ty ön , jo n k a V alkon au h ayh dis- tyksen matkasihteeri M aria Stenroth teki ilm an palkkaa.
Isä-rovastin k uolem an jälkeen M a rja Salmelan kirjallinen tu o tanto turvasi m yös äiti-ruustin
nan ja perheen vanhan palveli
ja t ta a n toim een tu lon .
M a rja Salmelasta o n k irjo i
tettu 655-sivuinen eläm äkerta 1929. Siinä o n k irjailija ja sosi
aalityöntekijä pakattu tiiviisti sam ojen kansien väliin. E lä
m äntyö on kuvattu m o n ip u o li
sesti, mutta vain vihjeiden va
raan jä ä , mitä virikkeitä L au kaa antoi pappilantyttärelle ja varsin epätarkkaa o n tieto siitä, mitä Laukaan seurakunta ja kunta häneltä sai. H änen r o maaneissaan katsellaan useim miten ihmistä ja yhteiskuntaa kuin harson läpi. Se o li ajan ta
pa ja takasi tuotteiden m yyn nin. Nykyaikaiselle lukijalle M arja Salmelan persoonallisuus avautunee parhaiten hänen mat- kakuvaustensa välityksellä: K u
vaus m atkasta V alkon au h an kotim aassa U S A :ssa o n jo p a dramaattista.
A .I. ARW IDSSO N (1791— 1858) JA
O .W . KUUSINEN (1881— 1964) L aajim m an kuuluisuuden ovat saavuttaneet poliittiset fi
lo so fit A .I . A rw id sson ja O .W .
Piirros Laukaan papinpojasla A .I.
Arwidssonista.
O .W . Kuusisen patsas Petroskoissa.
Kuusinen. K um m ankin elinpäi
vät ovat hetken kuluneet L au kaassa, kum m ankin kuuluisuu
teen sisältyy sekä m yönteistä et
tä kielteistä mainetta. H e olivat nuorina radikaaleja, jo tk a eivät sopineet täm än maltillisen m aan ra jojen sisälle: historian a jan kohta määräsi, että A rw id sson pakeni länteen ja Kuusinen taas itään.
A .I . A rw id sson in suuhun on pantu suom alaisten hyvin tunte
m a ajatus: "R u o tsa la isia em m e ole, venäläisiksi em m e halua tulla, siis olk aam m e su om alai
sia.” T ätä aatetta hän levitti Suom een T uk h olm asta m illoin om alla nim ellään, m illoin n im i
merkillä. Kuitenkin hän itse oli kuollessaan R uotsin kansalai
nen ja haudattiin nykyiselle N eu vosto-V en äjälle, V iipuriin.
— Snellm an, m altillinen loi it
senäiselle S uom elle kestävää p o h ja a toteuttaen Arvvidssonin oh jelm an.
N u ori O .W . Kuusinen taas ihaili Arvvidssonin ja Snellm a
nin isänmaallista filo so fia a jy väskyläläisenä k ou lu p oik a n a ja ylioppilaana. A ja n aallot heitti
vät hänet M osk ov a a n , jo sta kä
sin hän rakensi S uur-Suom eaan.
A utonom isessa N e u v osto-K a rja lassa v o i käydä opiskelem assa hänen filosofioitten sa tuloksia.
Suom alainen maltillinen sosia
lismi lienee pääasiassa tanneri- laista tu otan toa.
Kuusisella on yksi m u isto
m erkki N eu vosto-V en ä jä llä ja yksi A uton om isessa N eu v osto- Karjalassa ja Laukaassakin yksi.
Kansan karttuisan käden tulisi kustantaa tulevana Arvvidssonin juhlapäivänä m uistom erkki hä
nen syntym äpitäjäänsä P adas
joelle ja kasvukuntaan L aukaa- seen. V o is ik o Arvvidssonin hau
dan kunnostus Viipurissa olla m ahdollista? M ik ä sitten olisi R uotsin ja T u k h olm a n osuus?
EERIK EERIK INPO IKA O K S A N E N /S A V IO (1720— 1772)
Eerik E erikin poika O k sa n e n / Savio o n mielestäni sekä kuu
luisa että perilaukaalainen, jo s kohta haudattu T u k h olm a a n , jossa P . M aria M agdalenan kir
k on hautausmaalta o n hautakin jä ljettöm iin k ad onn u t. Eerikki E erikinpoika oli m altillinen suom alainen, jo k a kahteen o t
teeseen jou tu i edustam aan ta- lonpoikaissäätyä T u k h olm a n valtiopäivillä ja vu on n a 1772 kuoli m ätäkuum eeseen ja jo u duttiin hautaam aan T u k h o l
maan. V akaa u skoni o n , että hän historian m ainitsem alla ku- ningasvierailullaan esitti k au p
papaikan perustamista L aukaan pitäjän jyväiseen kylään. Siten häntä void aan pitää Jyväskylän kaupungin perustajana. Esitys tapahtui 1756 ja kaupungin ni
men asemasta O ksanen käytti sanaa "m a rk k in a p a ik k a ” . M i
hin tulisi Eerik E erik in pojan m uistom erkki pystyttää, L au- kaaseen, Jyväskylään, vai T u k h olm an hautausm aalle?
Piirros valtiopäiväm ies Kerik Eerikin
poika O k sa sen /S a vion matka-arkusta, jo k a on Keski-Suom en M useossa.
Kuuvalon Jussin 1899 Sarakallioon hakkaamat ” valapatonviivat” ja nim ikirjai
met J .V .
JUH O V A L O N E N / K U U V A L O N JUSSI (1834— 1922)
Käsitykseni m ukaan perilau- kaalaisen arvonim i tulisi kuulua K u u valon Jussille. Perusteita on m on ia : 1. Syntyi ja ku oli L au kaassa, 2. O li kunnon torppari ja m aanviljelijä, 3. O li lu o n non su ojelu n ja roh totied on p io neeri, 4. O li kunnallispoliitikko toim ien luottam usm iehenä, 5.
K uuvalon Jussi pystyi yhdistä
m ään luterilaisen kirkon op it ja esi-isien shamanismin ja näiden avulla parantam aan sairauksia.
K uuvalon Jussi on — perim ä
tied on m ukaan — ensimm äisiä suom alaisten kalliopiirrosten löytä jiä . H änen kerrotaan va
roitelleen poikasia Sarakalliolla:
" Ä lk ä ä turm elko niitä punaisia piirroksia. Ne ovat entisten ai
kain ihmisten k irjoitu k sia .”
T äm än parem paa tietoa ei ny
kyinen tukim uskaan piirroksista v oi antaa, Jussi ei tosin olisi ikinä uskonut niiden olevan yli 5000 vuotta v a n h oja . Näiden piirrosten tuntum aan hän m yös hakkasi om an viestinsä "v a la - patonviivat” 1899. N e osoitta vat veden korkeutta tu on a his
toriallisena vuotena ja sen to distuksena ovat K uuvalon Jus
sin nim ikirjaim et J V , Juho V a lonen. K uuvalon Jussista ovat laukaalaiset tehneet M T V :n kanssa elokuvan, jo n k a S u o men kansa näki T V :ssä kaksi kertaa. Kunnan om istam aa k o piota näytetään usein juhlien ohjelm ana. T arvitaan ko vielä taas?
ERICUS M A R C I(F IN N O ) IN L A U C A S ( ? — 1605)
Laukaan seurakunta(kunta) täyttää ensi vu onn a 390 vuotta.
Ikä lasketaan Laukaa-nim en en
simmäisestä tunnetusta k irjoi
tuksesta. K irjoittaja oli ensim mäinen kirkkoherra Erkki M ar- k u npoika Laukaalainen (Ericus M arci In Laucas).
Laajem m an kuuluisuuden hän saavutti R u otsi— Suom essa osallistum alla N uijasotaan lau
kaalaisten ta lon p oik ien p u olel
la. Sotiin m onella tavalla sot
keutuneesta "ra u h a n m iehestä”
ei ole kuvaa, mutta häntä ovat laukaalaiset kuvanneet kahteen otteeseen: 1950 historiallisessa kulkueessa ja 1977 itsenäisyy
den ju h la vu od en näytelmässä N u ijasota laukaalaisittain.
l.aukaan ensimmäinen kirkkoherra historiallisessa kulkueessa 1950 matkalla N uijasotaan. Kuvan om istaa Helvi Niiranen.
