E r k k i V ih a v a in e n
M iten Laukaan nykyinen alue on m uodostunut
K esk ia ik an a L au k aa ja k o k o n y k yin en K esk i-S u o m i oli E te lä -H ä - m een seu tu jen eräm a an , nautinta- alu een a. 1500-luvun erä lu e tteloi- d en m ukaan V a n h an L au kaan alu
een tunnetuista n oin 70 e rä a lu ee s
ta k o lm e n eljä sosa a kuului suur- hau h olaisille o m ista jille , ja n e ljä n nen osan om istiva t suursääksm ä- k eläiset. N äin olle n V a n h asta L a u kaasta v oid a a n Laukaan historian syvällisen tu n tijan , m aisteri Nils B ern d tso n in ta voin käyttää n im i
tystä m u in ainen E rä -H a u h o . K ustaa V a asan to im esta ryh d yt
tiin K e sk i-S u o m e n eräm aita vak i
naisesti asuttam aan 1540-luvulla.
T ä llöin häm äläiset saivat asettua vakinaisiksi asukkaiksi e r ä sijo il
le en , m ikäli niin halusivat. M uussa tapau ksessa eräsijat luovu tettiin sa volaisille u udisasu kkaille. N äin siis L a u k a a jo u tu i sa volaisen u udi- sasu tu sliikkeen piriin. N iinpä v u o n n a 1593 o li V a n h a n Laukaan u udisasu tu salueen taloista s a v o laisten hallussa 33 ta loa ja h ä m ä läisten 20.
U u disasukk aita varten p e ru stet
tiin K e sk i-S u o m e n erä m a a -a lu ee l
le 1561 R a u tala m m in p itä jä , jo h o n tuli kuulum aan alueita S u o m en se - lästä Jyväskylään saakka. A lk u p i- täjä jakaantui R a u ta la m m in , K y min (n yk y in en V iita saa ren seutu) ja P ernasaaren n eljän n esk u n tiin . K irk k o raken nettiin R autala m m il- le, siis pitäjän itäisim pään osaan .
Tästä laajasta h allin to- ja k irk
k opitäjä stä erosi en sim m äisen ä v u on n a 1593 P ernasaaren n eljä n - n esku nta, jo h o n nykyisen L a u kaan lisäksi kuului suurin osa Jy
väsk ylää, Ä ä n e k o s k i, S u olahti, Su m iain en , U u ra in en sekä Saari
jä rv i, K arstula ja P etä jä vesi. Sa
m aan aikaan L au k aa jä rjestyi om a k si k irk k op itä jä k si. K irk k o rak en nettiin vesiteid en risteyk seen K u u sv ed e n ja L ie v e stu o r e e n - jä rv en v äliselle k an n ak selle, sillo i
sen L au kkavirran su van n on idän- p u o le is e n h arjan teen ju u ree n . K irk o n sijaintipaikan m u k aan uusi seurakunta eli k irk k o p itä jä sai n i
m en L au k aa . T ä m ä L au k aa n e n
sim m äinen k irk k o tunnetaan n y kyisin n im ellä H artikan k irk k o.
K irk osta o n vielä jä lje llä joita k in tähteitä.
V u o n n a 1639 perustettiin Palva- salm en (S a a rijä rv en : seurakunta, jo h o n siirrettiin läntinen osa P er
nasaaren n eljän n esk u n taa.
V arsin aisen historiallisen laa
ju u ten sa L au k aa saavutti v. 1646, kun Jyväskylän seutu y m p ä ristöi
n een oli liitetty siihen u u d elle en . T äm än jä lk e e n L au kaan alue pysyi m u u ttu m a ttom an a aina 1800-luvun lo p p u p u o le lle saakka.
Jyväskylästä tuli tosin Laukaan k app eliseuraku nta 1693, m utta se itsenäistyi vasta 1868.
Tässä yh teydessä to d e tta k o o n , että R a u ta la m p i, Lau kaa ja V iita saari julistettiin 1693 ku nin k aalli
siksi pitäjik si. T ä m ä tarkoitti seu rakuntaa, jo n k a kirk k oh erra n ni- m ittäm isoikeu s oli R u otsin kunin
kaalla, m y öh em m in keisari-suuri
ruhtinaalla.
K äsite "V a n h a L a u k a a ” esiintyy toistuvasti m aisteri B ern d tson in kirjoittam assa L au kaan historias
sa. B ern d tson in m ukaan V a n h a Lau kaa o li p itk ä, p o h jo is ta kohti k a p en ev a alue, jo k a etelässä u lo t
tui P o h jo is -P ä ijä n te e n ran noille ja p o h jo is e ss a k esk i-K eite lee lle saakka. E .J. V a lo v irta o n m y ös tutkinut asiaa ja m äärittele k o.
alu een näin: E n tinen Laukaan p i
täjä eli V a n h a L au k aa käsitti k o k on aisuu dessaan n yk yiset L a u kaan ja Sum iaisten kunnat. Jyväs
kylän kaupungin ja m aalaisku n nan, Ä ä n e k o s k e n ja S u ola h d en k au pu ngit, etelä ja kesk iosia U u raisten kunnasta, T o iv a k a n kun
nan sen etelä o sia lukuu n ottam atta sekä alueita H an k asalm en kunnan länsiosista. T äm än V a n h an L a u kaan pin ta-ala o n 2386 k m 2.
Ensimmäiset käräjät Saraveden rannalla
H a llin top a ik k a n a L au kaa o li j o R autala m m in yhteydessä. N iinpä en sim m äiset käräjät pidettiin lo
kakuun 28 päivänä 1558 S a ra ve
d en rannalla Laukaassa. Sam oin R autala m m in n im ism iehin ä 1500- luvun lopu lla toim ivat L e in ola n ta
lon isännät, ensin Jussi L e in o n e n sek ä hänen jä lk ee n sä O lli L e in o n en ja M atti L e in o n e n . 1600-lu- vulla o li h allin topaikk a n a Perna- saari. N yt olivat n im ism iehin ä P er
nasaaren isännät, m m . K lem etti D a v id in p o ik a oli n im ism iehen ä
1638-1641 ja 1644-1657.
N oin 1690 R a utalam m in nim is- m iespiiri ja eta a n . R a u tala m pi ja L au kaa kum pikin tulivat om ik si p iireik seen . T ästä ajan k oh d asta lähtien L au kaa oli sekä kirk ollises
ti että m y ös hallinnollisesti ja o i k eu dellisesti o m a k o k o n a is u u te n sa. N yt V a n h a L au kaa oli m y ö s it
sen äinen h allintopitäjä.
Pitäjän h allin topaikk a siirtyi näihin aik oih in Pernasaaresta V eh n iä n kylään. E n sim m äisen ä n im ism iehen ä siellä m ainitaan V eh n iä n isäntä Y rjä n ä L a u r in p o i
ka. H än oli en sim m äin en L au kaan n im ism ies, jo s ta käytetään uutta virkanim itystä k ruununnim ism ies.
Y rjä n ä L a u rin p oik a a seurasi n i
m ism ieh en ä hänen vävyn sä H a n nu P e k a n p o ik a L iim atain en . Suku o li 1500-luvun uudisraivaajia. Jo en n en n im ism iehen viran h o ito a Liim ataiset olivat to im in eet p osti- ta lon p oik in a . - P ek ka L iim atai
nen oli valistunut, k irjoitu sta itoi
nen m ies. H än et valittiin kaksi kertaa edustam aan Sääksm äen k ihlakuntaa valtiopäivillä. H an n u o li P ekan n u orim p ia p o ik ia . H ä nellä oli kirjallista sivistystä, ja hän oli ruotsin k ielen ta itoin en . H än om ak su i u uden herraskaisen su ku nim en Lim atius. H annu eli H ans L im atius oli L au kaan n im is
m ieh en ä v u o te e n 1736.
V anh astaan h yvien liik en n eyh - teyksiensä ansiosta K o iv isto n k y lästä m u o d o s tu i tärkeä risteys- paikk a ja V a n h a n L au kaan h allin n ollin en keskus 1700-luvun lo p u l
la. Siellä näet sijaitsivat kru u nu n v ou d in asun to ja k o n tto r i, sisä
m aan en sim m äin en p o s tik o n tto ri, kru u nu n m akasiini, kulkutautisai
30
raala, piirilääkäri ja apteekki.
Suom en sodassa 1808-1809 tais
teltiin mm. Koiviston kruununma- kasiinista. Sodan aikana hävitet
tiin m yös K apeekosken silta, jo n ka seurauksena tieyhteys itään katkesi. T ieolosuhteiden muttues- sa Koivistonkylä jäi vähitellen syr
jäkyläksi, ja 1837 perustettu Jy
väskylä alkoi kehittyä maakunnan keskuspaikaksi.
Laukaa ja Jyväskylä erosivat vuonna 1868
Pitäjähallinnon aikana uusien pitäjien synty ja alueita koskevat siirrot sijoittuivat yleensä kirkko
herran vaihtumiseen. Täm ä johtui kirkkoherroj en palkkausj ärjestel- mästä. Palkkaedut oli näet turvat
tu kirkkoherroille elinajaksi. Jär
jestelmästä johtuen aluesiirto- hankkeet saattoivat m uodostua vuosikym m enien mittaisiksi. Esi
merkkinä mainittakoon Jyväsky
län kappeliseurakunnan itsenäis
tyminen. Pitkän, vuosia kestäneen asian käsittelyn jälkeen senaatti hyväksyi 1856 tekemällään pää
töksellä Jyväskylän eroam isen Laukaasta. Lopullinen Jyväskylän ero tapahtui kuitenkin vasta 1868 kirkkoherra W alleniuksen kuol
tua ja hänen oikeudenom istajien- sa etujen päätyttyä.
Sumiaisten kappelin erohanke oli taasen vireillä peräti neljäkym mentä vuotta. Sumiainen pyrki 1867 omaksi kirkkoherrakunnak
si, mikä toteutui vasta 1907. Lau
kaan historian III:n osan kirjoitta
ja Pertti Kuokkanen toteaa, että Sumiaisten suhteessa Laukaaseen seurasi vuoden 1893 jälkeen eräänlainen puoli-itsenäisyyden aika. E ron oli näet määrä toteu
tua, kun kirkkoherra Stenroth ja kappalainen J.H . Lagus jo k o k u o
levat tai muuttavat pois. Kappalai
nen Lagus kuoli 1896 ja rovasti Stenroth 1906. Tämän jälkeen Su
miaisten täydellinen itsenäistymi
nen vihdoinkin toteutui.
V uon n a 1865 annettiin maalais
kuntien ensimmäinen kunnallisa
setus, asetus kunnallishallitukses
ta maalla. Uudistus merkitsi sitä, että seurakunnan rinnalle perus
tettiin uusi maallinen yhteisö, kun
ta, jon k a tuli toimivaltansa puit
teissa hoitaa kunnan jäsenten yh
teisiä hallinto- ja talousasioita.
Tällöin kunta ja seurakunta siis erotettiin toisistaan. Kuitenkin kunta ja seurakunta sidottiin toi
siinsa niin, että jokainen seura
kunta m uodosti kunnan. Tämä merkitsi sitä, että kunnallista ja oi- tusta koskevat muutokset tapah
tuivat rinnan seurakuntajaoitusta koskevien muutosten kanssa.
V uon n a 1926 kunnallinen jaoitus vapautettiin kirkollisesta jaoituk- sesta. Silloin näet tuli voim aan laki kunnallisen jaoituksen muuttami
sesta.
Teollisuuden läpimurron vaikutukset Laukaassa
Suomessa 1800-luvun loppu puolella alkanut elinkeinoraken
teen muuttuminen koski m yös sil
loista Laukaata. Tästä suuresta muutoksesta on käytetty nimitystä teollisuuden läpimurto. Laukaas
sa muutosta edistävinä tekijöinä olivat luon n onolot: vesitiet, kolm e vesireittiä sekä lähes koskem atto
mat metsävarat reittien varsilla.
Sitäpaitsi lukuisat kosket tarjosi
vat käyttövoim aa myllyille ja sa
hoille.
Jo tukkikausi merkitsi myös Laukaan oloissa vaurastumista.
Saivathan ainaisen talvityöttö- m yyden rasittamat tilattomat pie- neläjät ja torpparit roudan aikana ansioita hakkuista, paperipuun te
osta ja uitoista. Kun uittokausi oli laajimmillaan, pitäjään virtasi m yös liikkuvaa väestöä, tukkilai
sia. Tämä tietenkin merkitsi sitä, että paikkakunnalla alkoi liikkua raha.
Tukkikauden aikana Laukaassa alettiin perustaa sanoja. Niinpä ta
lollinen ja valtiopäivämies Kalle Piilonen perusti 1882 Ä ä n ek osk el
le höyrysahan, jo k a menestyi hy
vin. Piilonen oli aloittanut liike
miesuransa ostamalla talollisilta metsiä ja maatiloja. Perustettuaan sahan hän hankki käyttöönsä puu
tavaran kuljetusta varten "K e ite
le” -nimisen laivan. Kalle Piilonen omisti kaikkiaan 26 eri tilaa, jo i
den yhteinen pinta-ala oli n.
15 000 ha.
V uonna 1896 perustettiin Ä ä n e koski Osakeyhtiö. Täm ä merkitsi
Maanviljelijä Kalle Piilonen toimi innokkaasti Äänekosken erotta
miseksi omaksi kunnaksi Kanta- Laukaasta. (Kuva Laukaan histo
riatoimikunnan kuvakokoelmas
ta.)
ratkaisevaa käännettä Ä ä n ek os
ken kehityksessä. Osakeyhtiön perustajia olivat kauppaneuvos L.J. Ham maren ja prokuristi E d vin Ham maren Tam pereelta sekä insinööri J.E. Ham maren K yrös
koskelta.
Tehtaan paikka osoittautui edulliseksi, sillä kahlitsemattoman Ä änek osk en putouskorkeus oli kahdeksan metriä, ja lisäksi Jyväs
kylän-Suolahden välinen rata oli valmistumisvaiheessa. Senaatti vahvisti 24.4.1896 Ä änekoski O y:n yhtiöjärjestyksen: "Laukaan pitäjässä Waasan lääniä sijaitse
vien Ä änekoski ja M ämm inkoski nimisten vesiputousten luona har
joittaa tehdasliikettä, valmistaak
seen koneellisesti ja kemiallisesti puumassaa, pahvia ja kartonkia” .
Ä änekosken teollistuminen synnytti paikkakunnalle m yös si
vistystyön ja yhteiskuntaelämän piiriin kuuluvaa toimintaa. Kansa
koulu oli perustettu jo 1885. K es
31
ki-Suom en kansanopisto aloitti toimintansa 1894. Tehdasyhdys- kuntaan perustettiin 1904 myös yksityinen, tehtaan omistama kan
sakoulu. Seurakunnallista puolta hoiti Ä änekosken rukoushuone
kunta, jon k a saarnaajana toimi opettaja Kalle Koistinen.
Om an seurakunnan perustamis
hanke pantiin vireille 1902. A lo it
teen tekijänä toimi opistonjohtaja pastori Frans Oskar Niem i. Asias
sa oli mukana mm. Kalle Piilonen, jo k a lahjoitti
10 000
mk pohjarahastoksi. Uuteen seurakuntaan ehdotettiin siirrettäväksi Laukaas
ta K oiviston, Paadentaipaleen (Suolahti) ja Ä änekosken kylät kokonaan sekä Hitonlahden talo Petruman kylästä. Tällä alueella asui silloin yhteensä 3081 henkeä.
Senaatti vahvisti 1906 eh d ote
tun alueellisen ja on . Samana vuonna valmistui arkkitehti Y r jö Blomstedtin suunnittelema Ä ä n e
kosken kirkko. Näin uusi Ä ä n e kosken seurakunta syntyi vappuna 1907. Saarijärven puoleinen alue liittyi siihen tosin vuotta m yöhem min.
Seurakunnallisen eron jälkeen oli seuraavana toim ena Ä ä n ek os
ken kunnallinen ero Laukaasta.
M aaherran m yönteinen päätös anomukseen tuli helmikuussa 1911. Ä änekosken kunnan ensim
mäinen kuntakokous pidettiin sa
mana vuonna syyskuussa. Samat henkilöt, Fr. N iem i, Kalle Piilo
nen, J.E. Ham m aren, Oskar A hti y m ., jotka saivat aikaan om an seu
rakunnan, olivat myös uuden Ä ä nekosken kunnan taustavoimia.
Ä änekosken erosta johtuneet kuntien väliset taloudelliset selvi
tykset päättyivät Laukaan osalta vasta 1921.
Ä änekoski pysyi jakam attom a
na kuntana vain 20 vuotta. V u o n na 1932 kunnasta m uodostettiin Ä änekosken ja Suolahden kaup
palat. Jäljelle jäänyt kunnan osa sai nimen Ä änek osk en maalais
kunta.
V u od en 1865 kunnallisasetuk
sen säätämisen jälkeen Laukaasta on erotettu useita kylän tai vain muutamia tiloja käsittäviä alueita.
Jo 1879 liitettiin Hankasalmeen Niemisjärven num erot 1 -4 ja Paa- nalan num erot 1-2. Tämän aluelii
toksen mukana Laukaa menetti 436 asukasta.
Toivakan itsenäistyminen eteni tavanomaisesti: rukoushuonekun
ta 1871, kappeliseurakunta 1873 ja itsenäinen seurakunta 1909. Itse
näinen Toivakan kunta syntyi 1.1.1911. Tähän uuteen seurakun
taan ja kuntaan liitettiin Laukaas
ta Kankaisten kylä 1911. Aluesiir- to aiheutti pitkään jatkuneita ta
loudellisia selvittelyjä kuntien vä
lillä. V ielä 1932 oli asia esillä Lau
kaan kunnanvaltuustossa. Silloin valtuusto antoi A tte M uhoselle ja Olli Voutilaiselle valtuutuksen omaisuuden ja on toimittamiseen Toivakan kunnan kanssa. Kunnal
liskotia ei saanut jakaa. Toivakan kunnan perustamisesta oli silloin kulunut jo yli
20
vuotta.Haapakosken saha
ensimmäinen teollisuuslaitos
Laukaan etelärajan tuntumaan L eppäveden Haapakoskelle kehit
tyi viime vuosisadan loppupuolella H aapakosken teollisuusyhdyskun
ta. Ensimmäinen teollisuuslaitos oli Haapakosken saha, Laukaan seudun sahoista suurin. Pitäjän ra
ja sijoittui seurakuntajaossa juuri H aapakosken seutuville. Tästä oli seurauksena, että teollisuusyhdys
kunta rakentui kahden pitäjän alu
eelle. V uonna 1920 tästä alueesta muodostettiin V aajakoski -nimi
nen taajaväkinen yhdyskunta.
Tästä seurasi välitön tarve aluesiir- rolle Laukaasta Jyväskylän maa
laiskuntaan. Ensimmäiset ano
mukset johtivat siihen, että Lau
Jyväskylän ja Laukaan lopullinen ero tapahtui kirkkoherra Karl Isak Walle- niuksen kuoltua. (Kuva kuuluu Laukaan historia-toimikunnan kokoel
maan.)
32
kaasta siirrettiin kaksi tilaa Jyväs
kylän maalaiskuntaan. Siirto tuli voim aan vu oden 1928 alussa.
Sotien jälkeen V aajakosken aluetta edelleen laajennettiin Lau
kaan suuntaan. V uonna 1945 S O K anoi kahden tilan siirtoa Laukaas
ta Jyväskylän maalaiskuntaan.
Näiden alueiden osalta siirto to teutui vuoden 1947 alussa.
Kolm as V aajakoskeen liittyvä aluesiirto suoritettiin 1950-luvulla.
A n o ja n a oli nyt 75 Leppäveden kylän eteläosan asukasta, jotka olivat S O K :n V aajakosken tehtai
den palveluksessa. Täm ä hanke oli siitä erikoinen, että alueeseen kuului m yös Laukaan kunnan omistamaa kiinteää omaisuutta, nimittäin Janakan koulu ja Kota- niemen tila. Tämän tilan Laukaan kunta halusi säilyttää yksityisessä omistuksessaan. V altioneuvosto jätti taloudelliset kysymykset kun
tien välisiksi asioiksi, mutta muu
ten suostui anom ukseen. A lu e siir
tyi Jyväskylän maalaiskuntaan vu oden 1953 alussa.
V uon n a 1966 tapahtui Laukaan kunnan historian aikana ensi ker
ran, että Laukaaseen siirrettiin alue naapurikunnasta. Kyseessä oli Lankamaan kylä, jo k a 2.6.1966 annetulla valtioneuvoston päätök
sellä määrättiin siirrettäväksi Lau
kaan kuntaan Hankasalmen kun
nasta. Siirto astui voimaan vuoden 1967 alussa.
V uonna 1973 valtioneuvosto te
ki kaksi päätöstä eräiden tilojen, maarekisteriyksiköiden, tilano- sien ja alueiden siirtämisestä Lau
kaan kunnasta Jyväskylän maa
laiskuntaan. T oin en päätös koski lentoasem an aluetta T ikkakoskel
la ja toinen ns. Palvajärven aluetta kunnan eteläisimmässä osassa.
Nämä aluesiirrot tulivat voimaan vu oden 1974 alussa. A lueiden mu
kana Laukaan menetti noin 400 asukasta.
Lievestuoreen erohanke usein esillä
Lievestuoreen erohanke on o l
lut vireillä vuoden 1920 jälkeen ai
nakin neljä kertaa. V uosina 1921—
1922 Lievestuoreella puuhattiin om aa seurakuntaa. Asia eteni Por
v oo n ja K u op ion tuom iokapitelei-
den käsiteltäväksi. T uom iokapitu
lit suhtautuivat seurakunnan p e
rustamiseen kielteisesti. Tähän asia silloin raukesikin.
V uonna 1926 Haarlan Selluloo
sa O y ryhtyi rakentamaan tehdas
ta Lievestuoreelle. Täm ä muutti kylän o lot täydellisesti: kylän väki
luku lisääntyi ja uusia palveluam
matteja syntyi. O lo je n näin m uu
tuttua ryhdyttiin Lievestuoreella puuhaamaan uudelleen om aa kun
taa ja seurakuntaa. Hanke raken
tui sille poh jalle, että m uodostet
taisiin Lievestuore-nim inen uusi kunta, jo h o n tulisi alueita Lau
kaan, Toivakan, Hankasalmen, Kangasniemen ja Jyväskylän kun
nista. A sia ennätti ennen sotia lau- suntovaiheeseen ja raukesi.
V uosina 1968-1970 oli valta
kunnassa vireillä suurisuuntainen kuntia koskeva projekti, nim.
kuntauudistus. Asian käsittely kunnissa tapahtui lääninhallitus
ten laatimien kuntauudistusehdo- tusten pohjalta. Laukaan osalta ehdotus oli varsin radikaali. Se nä
et tähtäsi kunnan pirstomiseen si
ten, että kunnan eteläosa Leppä- vedestä lähtien liitettäisiin m u o
dostettavaan Lievestuoreen kun
taan sekä Vehniän alue m u od os
tettavaan Tikkakosken kuntaan.
Ehdotuksen joh dosta laadittiin kunnassa laajoja selvityksiä siitä, minkälaisia toim intam ahdolli
suuksia oli ehdotetulla L ievestuo
reen kunnalla sekä toisaalta supis
tetulla Laukaan kunnalla. A sia oli useita kertoja esillä kunnanval
tuustossa. Lopullisessa lausunnos
saan valtuusto totesi, ” että Lau
kaan kunnan rajojen muuttami
nen nykyisestään on vailla perus
teita” .
Sisäasiainministeriön kuntauu- distustoimikunta asettui asiassa sille kannalle, että Laukaan kunta jää nykyiselleen. Kannanoton p e
rustelut olivat seuraavat:
"Laukaan kunnan väestömäärä h uom ioonottaen ei kuntaa koske
vien kunnallisen jaoituksen muu
tosten voida katsoa kuuluvan kun- tauudistuksen suunnittelukin pii
riin, vaan ne on tarvittaessa jä rjes
tettävä KJaoitusL:n nojalla. Lau
kaan kunta on näin ollen jätetty ehdotuksessa nykyiselleen” .
Viim eksi oli Lievestuoreen e ro
aminen ja siis kunnan jakokysy
mys esillä vuosina 1983-1984. A si
aa koskevan aloitteen teki Lieves
tuoreella asuva kunnan jäsen ja kunnan luottamushenkilö. Julki
set tiedotusvälineet kiinnittivät asiaan laajaa huom iota. Niinpä 1983 huhtikuussa oli maakunta- lehdessä otsikko
O M A K U N T A T Ä H T Ä IM E S S Ä L IE V E S T U O R E E N O N G E L M A K Ä R J IS T Y Y L A U K A A S S A .
Todellisuudessa asia ei saanut myötämielistä vastaanottoa edes Lievestuoreen kylässä. Kuitenkin se jouduttiin käsittelemään kunta
jaosta annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Täm ä merkitsi sitä, että asia laajeni suhteettomasti.
Niinpä kunnanvaltuuston käsitel
täväksi annettu, asiaan liittyvä ai
neisto käsitti kaikkiaan 15 eri lii
tettä. Valtuusto antoi asiasta kiel
teisen lausunnon todeten, ettei kuntajaosta annetun lain 2 ja 3
§:ien mukaisia edellytyksiä ollut olemassa. Kirjoittajan tiedossa ei o le , on k o hakemuksen käsittely valtioneuvostossa jo päättynyt.
Laukaalaiseen identiteettiin kuuluu käsite Vanha Laukaa. T ä mä viittaa siihen, että Laukaa on nykyisen Keski-Suom en vanhin pitäjä eli siis emäpitäjä tai alkupi- täjä. Tähän viittaa m yös Laukaan virallinen tunnus, sydänvaakuna.
Vaakunaehdotuksen alkuperäi
nen nimi olikin: "K eski-Suom en sydänseurakunta” .
V uosisatojen kuluessa Laukaa on saanut kokea aluemenetyksiä, väestötappioita ja erilaisia kriise
jä. V oittojen tilille voidaan taasen kirjata karjalaisten tulo Laukaa
seen j a siitä seurannut uusi elinvoi
ma. Näin Vanha Laukaa on pysty
nyt uusiutumaan ja muuttumaan.
Näin se on voittanut tappiot j a m e
netykset sekä sitä koetelleet krii
sit. Nykyistä Laukaata voidaankin siten luonnehtia yhdellä sanalla:
E L IN V O IM A IN E N .
33
