Kirjakauppaa Laukaan kirkolla
Laukaa-Konnevesi-lehden lukijat saivat 5.12.2001 lukea lehdestään uutisen, jossa kerrottiin, että Laukaan Kirjakauppa lopettaa ja että kirjakaupparakennus puretaan viereisen talon laajentuessa sen tilalle. Uutisessa kerrottiin,
että kaupan omistajat ovat myyneet oman kiinteistönsä Jyväskylän Nuorisoasunnot ry:lle, ja että kirjakauppatoiminta
loppuu helmikuussa 2002. Monet varmaan ohittivat uutisen tyynesti: kumpikaan uutinen ei paljoa hätkähdyttänyt.
Laukaassa on totuttu liikkeiden lopettamisiin ja myös vanhojen talojen katoamiseen kylältä. Laukaan Kirjakauppa
kerkesi kuitenkin toimia samassa osoitteessa kahden omistajasuvun vetämänä 50 vuoden ajan. Samasta kaupasta kerkesi jo pari lukiolaissukupolvea ostamaan
oppikirjansa. Talo toimi monen laukaalaisen työ- tai asuinpaikkana. Taloa purettaessa syyskuussa 2002 pölähti
syksyiselle taivaalle kivipölyn lisäksi viimeisetkin kirjamusteen hajut ja laukaalaisen “kulttuurikaupan” hajut.
Talon hajottamista katsellessa, pölynhajut nenässä ja silmissä kirvelien, pohdiskelin, miksi maailma on muuttunut niin, että 50 vuotta sitten kirjakauppa kannatti tänne perustaa,
mutta nyt se kannatti lopettaa.
Perustaminen
J y v ä s k y lä ä n e n s im m ä in e n kirjakauppa perustettiin 1849, jolloin kirjat olivat jo kohtuullisen v ä lim a tk a n p ä ä s s ä la u ka a - laistenkin saatavilla. Myös kan
sanvalistusseuralla oli maaseu
dulla asiamiehiä ja kirjavälittäjiä.
Kirjojen tarve kasvoi, kun lukutaito o p e te ttiin k a ik ille o p p iv e lv o l
lisuuden astuttua voimaan 1921.
Laukaaseen ensimmäinen kirja
k a u p p a p e ru s te ttiin L ie v e s tu o re e lle 3 0 -lu v u lla . K irk o lla o p e tta ja O lli V o u tila in e n oli h a n k k in u t k irja -a s ia m ie h e n oikeudet kirjakauppaliitolta. Ne oikeudet osti itselleen vuonna 1945 säästöpankin johtaja Eino Riipinen ja aloitti kirjam yynnin pankin tilo issa . Kun Laukaan
k irk o lle 1951 p e ru s te ttiin o p p ik o u lu , tu li v a rs in a is e n k irja k a u p a n p e ru s ta m in e n ta rp e e llis e k s i. N iin p ä Eino v a im o n s a S a im in ka n ssa ra k e n s i liik e - ja a s u in ta lo n o s u u s p a n k in ta lo n v ie re e n , m issä k irja k a u p p a a lo itti toim intansa. Suomessa kirja
kauppoja oli vuonna 1950 jo 624 k a p p a le tta , jo te n Lau kaa ei tässäkään asiassa ollut aivan etujoukoissa.
Omistajat
Eino ja Saimi Riipinen jatkoivat kaupan pitoa vuoteen 1960, minkä jälkeen se siirtyi heidän pojalleen ja miniälleen Osmo ja Aili Riipiselle. Insinööri Osmo Riipinen oli saanut työpaikan
Äänekoskelta ja Ailin oli tällöin mahdollista ryhtyä kirjakaupiaaksi Laukaaseen, olihan hänellä alalle sopiva kaupallinen koulutuskin.
R iip is e t la a je n s iv a t kaup paa rake n n u tta m a lla siihen m ata
lamman lisäsiiven vuonna 1961.
Riipisten muuttaessa pois Keski- S uom esta he m yivät liikkeen vuonna 1973 Aili ja Tauno Kuuk- kaselle. Kauppa säilyi suvussa, sillä Tauno Kuukkanen oli Aili R iip isen ve li. K u u k k a s illa oli Laukaan kirkolla maatila, mikä oli jä ä n y t kylän kasva e ssa a s e makaava-alueelle, ja näin ollen k o tie lä in te n p ito kävi m a h d o t
tomaksi. Aili ei epäröinyt uuteen a m m a ttiin a s tu m is ta k e s k i- ikäisenä, sillä hän oli ollut kiire- ja loma-apuna kirjakaupassa ja jo
8 Kotiseutulehti
nuoruudestaan hänellä oli liike- eläm ä nkokem usta. Aili Kuuk- kanen toimi kirjakauppiaana 17 vuotta. Hänen jäädessä e lä k
keelle vuonna 1990 liike siirtyi Kuukkasten tyttärien perheiden omistamalle yhtiölle. Kirjakaup
piaiksi tiskin taakse ryhtyivät S irkka-Liisa Stenroos ja Timo L u o kom aa. S te n ro o s it o liv a t perhesyistä muuttaneet maalle E spoosta ja k irjo is ta ja lu ke misesta pitävä kemisti-diplomi- in s in ö ö ri S irk k a -L iis a ryh tyi kirjakauppiaaksi. Hän oli jo Rii- pisten aikaan o llut kaupassa kesätyössä ja oli autellut äitiään liik k e e s s ä lo m a -a ik o in a a n . Luokom aat m uuttivat Laukaa
seen Hämeenlinnasta, ja kau
pallisen koulutuksen saanut Timo s iirty i v a k u u tu s a la lta kirjo jen pariin. Luokomaat ja Stenroosit luopuivat 12 vuoden rupeaman jälkeen v. 2002 kaupan pidosta myytyään liikerakennuksen.
Kirja-ala Suomessa
Jos ajatellaan kirjaa tuotteena ja kirjakauppoja jakelupisteinä, niin tä s s ä k in on 50 v u o d e s s a ta p a h tu n u t s u u ria m u u to k s ia . V iis i
kymmentä luvulle tul
ta e s s a S u o m e ssa vuosittain julkaistujen k ir ja n im ik k e id e n määrä alkoi nopeasti kasvaa. Kun vuonna 1950 julkaistiin 1891 kirjaa , niin vuonna 2000 nimikemäärä oli jo 7561 kappaletta.
K irja m ä ä rie n p e ruste ella voisi a ja tella, että kirjamyynti on todellista bisnestä kirjakaupalle. K irja
k a u p p o je n m äärä kasvoikin aina vuo
teen 1965, jolloin liik
k e itä oli 788 k a p paletta. Täm än jä l
keen liikkeiden mää
rä on tasaisesti las
kenut. Vuonna 2001 ns. n ä y te v a ra s - to k a u p p o ja oli e nä ä 262 kappaletta. Miksi näin? Tämä johtuu kirjojen jakeluteiden muut
tumisesta ja kirjakauppojen, kuten m u id e n k in k a u p p o je n , koon kasvamisesta. Vuonna 1973 kir
ja k a u p a t m y iv ä t v ie lä 73 % kirjoista, vuonna 2001 enää 37%.
Eli kirjakauppa kirjojen myyn- tiv ä y lä n ä on jä ä n y t p a h a s ti alakynteen. Muita jakelureittejä ovat marketit, suoramyynti, kirja
kerhot, kioskit, kirjaedustajat ja nykyisin myös nettikauppa. Kirja- myynti ei todellakaan ole Suo
messa mikään iso bisnes vähit
täiskaupalle. Sitä se on kyllä kus- tantantajille, jotka nykyisin myyvät suuren osan kirjo ista a n s u o ram yyntinä ja kirjakerhojensa kautta.
Kirjakauppatoiminta Suomessa on keskittynyt. S uurissa kau
Mitä teille saisi olla?
Laukaan kunta on liian pieni, jotta täällä olisi koskaan kannattanut p itä ä p e lk k ä ä k irja k a u p p a a . Valikoimissa oli aina myös muuta ta v a ra a : p a p e rita rv ik k e ita , Riipisten aikaan käsityötarvikkeita ja lankoja, leluja, m usiikkiää
n itte itä , k a rtto ja , ta ite ilija - tarvikkeita, kemikalioita ja koruja, Aarikan tuotteita , lehtiä, Luo- komaan-Stenroosin aikaan ATK- tarvikkeita ja jonkin aikaa myös konttori-ja pelikoneita. Liikkeessä toim i myös pitkään veikkaus- p iste , le h tia s io im is to ja lo p p u a ik o in a s ie ltä sai m yös vakuutuksia. Onpa siellä muu
ta m a n a vu o n n a to im ite ttu ja taitettu myös paikallisia lehtiä, Laukaan Joulua ja LU:n Piikkaria.
L iikkee n e n s im m ä is e t v u o s i
kymmenet olivat valoisia. Tava
ravalikoima oli sellainen, mitä ei paljolti muualta Laukaasta saanut.
S illoin eivät ns. ruokaka upat myyneet esim. paperitavaroita, meikkejä, koruja, musiikkia siinä m äärin kuin nykyään. Lisäksi Jyväskylän suurm arketeista ei ollut tietoakaan eikä ihmisillä ollut pungeissa toimivat nykyisin pää
asiassa Suomalaiset kirjakaupat.
A k a te e m in e n k in K irja ka u p p a luopui su u re sta o sasta om ia m y y m ä lö itä ä n jä ttä e n vain muutaman suurim m an. Pienet y k s ity is e t k irja k a u p a t ovat k e tju u n tu n e e t In fo - ja K ipa- ketjuihin koettaen näin parantaa toimintaedellytyksiään. Laukaan Kirjakauppakin liittyi KIPA-ketjuun vu o n n a 1999. K e tju ih in ku u lum attom ia kauppoja on enää h yvin v ä h ä n . P ie n illä p a ik kakunnilla on toiminut vanhoja k irja k a u p p o ja o m is s a k iin teistöissään vanhojen omistajien toimesta. Kun omistajat ja talot rapistuvat, eikä uusia ja tkajia löydy, niin nämä kaupat loppuvat.
Kirjakauppiassukupolvi vaihtuu. Aili Riipinen ottaa vetovastuun Saimi Riipisen siirttyessä eläkkeelle 1960.
a u to ja k a a n o s to s m a tk o je n tekoon. Pikku hilja a to im in ta
vaikeutui, kaikki kaupat alkoivat m yydä kaikkea, isot m arke tit tulivat lähelle laukaalaisia, lopuksi jo p a P o sti ry h ty i p a p e ri- kauppiaaksi. Pienen yksityisen erikoisliikkeen toim inta muuttui vuosi vuodelta vaikeam m aksi suurten ketjujen puristuksessa.
M onessa ta p a u k s e s s a K irja kaupan olisi kannattanut käydä h a k e m a s s a tu o te h y lly y n s ä isosta jy v ä s k y lä lä is e s tä m ar
ketista, jossa sitä myytiin hal
v e m m a lla kuin o m a ssa tu k kuliikkeessä. Hintakilpaile siinä sitten!
Pieni erikoisliike voi kilpailla vain hyvällä palvelulla ja panostamalla laadukkaisiin m erkkituotteisiin.
A s ia k k a a lle k o e te ttiin lö ytä ä sopiva tuote yhteistuumin, ja jos sitä ei ollut hyllyssä, niin se tilattiin.
Joskus oikean kirjan löytäminen oli o ikeaa s a la p o liis ip u u h a a ; asiakas ehkä muisti, että kansi oli sininen ja että siitä oli keskusteltu jossain radio-ohjelmassa. Aika monesti libristintaidoilla ja Fin- books-CD-rompun avulla oikea kirja kuitenkin löydettiin.
Joulu ja koulunalku olivat kirja
kaupan kiireisintä aikaa. Koko syyskausi oli työteliästä, koska suurin osa uutuuskirjoista ilmestyi
s y k s y llä is ä n p ä iv ä - ja joulusesonkia ajatellen. Laukaan kirja k a u p a s s a oli k irja - kustantajien ns. 2. luokan näytevarasto, joten kaupan hyllyissä oli aina noin 3700 u u tu u s k irja a . V a ra sto vaihtui jatkuvasti, joten sen ylläpito vaati työtunteja.
Kirjakaupan menekkituot
te ita le lu p u o le lla o liv a t u s e a t ns. la s te n tre n - dituotteet: Pokemon-kortit, T e le ta p p i-n u ke t, Tama- g o ts h it, H e -M a n -u k o t.
Nämä tuotteet suorastaan revittiin kauppiaan käsistä, eikä
m aahan saatu niitä riit
tävän paljon tai ei ainakaan riittä vä n no peasti. Kaup
piaankin piti p ysyä tr e n d e is s ä m u kana, koska yh tä tre n d iä se u a s i ain a to in e n , e ikä H e -M a n -u k - koja Turtles- a ik a n a o s ta n u t e nä ä kukaan. 1990- lu v u lle oli
tyypillistä, että leluinakin myytiin uusien amerikkalaisten elokuvien sanka re ita tai a n tisa nkareita.
L e lu tu k k u je n la ste n k o te ih in lähettämät lelukirjat korvasivat monessa perheessä oikeat kirjat;
niin luettuja ne olivat ennen joulua.
Koska kauppa toim i sam assa p aikassa 50 vu otta, niin sen ke lla rin ja p e rim m äisten la a tik o id e n k ä tk ö is tä k o o tu is ta ta v a ro is ta o lis i v o in u t koota näyttelyn. Sieltä löytyi 50 vuotta vanh oja liivin n a p p e ja ja nep- p a re ita , ik k u n a liim a p a p e ria ,
k o u lu la is ille m y y tä v iä p o is s a o lo v ih k o ja , s in ip u n a k y n iä , m ustekynänteriä, im upaperia, vanhoja näytekirjoja. Tavaraa jo ille n y k y n u o re t e iv ä t o lis i
löytäneet käyttötarkoitusta.
Mitä Laukaa lukee?
Laukaalaiset ovat aina olleet kotimaisen kaunokirjallisuuden ystäviä. Tai ainakin he ostivat omasta kaupastaan Päätaloja, P a a s ilin n o ja , H ie ta m ie h iä ; käänöskirjallisuutta meni todella vähän. Lapsille ostettiin joka joulu uusin Mauri Kunnas, nuo rille MMM:n, isälle uusi Eränkävijä, ukille Päätalo ja mummille
Hietamies. Äidille sitten mietit- tiinkin pitkään Utrion ja Orakaisen v ä lillä . K irja k a u p p ia a n m ie li v irk is ty i k e s ä llä , kun ke sä - laukaalaiset tai turistit ostivatkin u u sim m a n M ankelT n ta i A t- wood'n. Totuuden nimessä, kyllä Laukaan Kirjakaupalla oli myös laukaalaisia vakioasiakkaita, jotka ostivat hyvää laatukirjallisuutta leveämmältäkin sektorilta. Näitä asiakkaita palvellessa, ja kirjoista m ie lip ite itä v a ih ta e s s a k irja kauppias sai iloa ja tarmoa työ
hönsä myös henkisellä puolella.
Kirjakauppias Aili Kuukkanen yhdessä myyjiensä Elli Jylhän ja Anneli Kotkaniemen kanssa.
10 Kotiseutulehti
O m a lta k irja k a u p p ia s a ja lta n i m ieltäni jäi ilahduttam aan ns.
H a rry P o tte r-ilm iö . Kun la u kaalaiset pääsivät ilmiöön mu
kaan kolmannen kirjan julkaisun aikoihin, niin näitä nuorten kirjoja m yytiin to d e lla ilm iö m ä ise sti.
N eljättä P otter-kirjaa ruvettiin kaikkialla Suomessa myymään samana päivänä ja aluksi sitä riitti va in e n n a k k o tila u k s e n tehneille. Ilahduttavaa Potter- ilmiössä oli kauppiaan kannalta tie tysti m ukavat tie n e s tit ja kirjanystävän kannalta se, että nämä kirjat johdattelivat kirjojen maailmaan paljon myös sel
laisia nuoria, kotka eivät ennen olleet lukemista harrastaneet.
Laukaalaiset ovat aina olleet a h k e ria k y n ä n ie k k o ja . Kauppiaana oli hauskaa myy
dä om aa a s u in s e u tu a k ä s itte le v iä k irjo ja ja p a i
k a lliste n tai jo te n k in L au
kaaseen liittyvien henkilöiden ju lk a is u ja . S u u rin osa oli o m a k u s ta n te ita , m u tta oli jo u k o s s a m yös is o m p ie n k u s ta n ta jie n k irjo ja . K irja kaup pia ana oli ilo tu tu stu a näihin laukaalaisiiin kirjoittajiin, paikallisiin kulttuuripersoonal- lisuuksiin.
Oppikirjamyynnillä oli varsin suuri merkitys kirjakaupalle. Kauppa perustettin oppikoulun p e ru s
tamisen myötä, ja oppikoululaiset ja vuodesta 1959 lukiolaiset olivat elintärkeä asiakaskunta. Perus
kouluun siirtyminen Laukaassa vuonna 1974 aiheutti kirjakaup
piaalle unettomia öitä. Takana olisivat ajat, jolloin kauppa pul
liste li syksyllä koulun alussa oppikou lulaisia- ja lukiolaisia- k irja n - ja p a p e rita rv ik k e id e n ostajia. Tämä ei kuitenkaan rat
kaisevasti heikentänyt to im in tamahdollisuuksia, varsinkaan, kun kunta lähes vuosittain tilasi peruskoulukirjat Laukaan Kirja
kaupasta, tosin tiukan tarjous
k ilp a ilu n jä lk e e n . Y h te is ty ö Laukaan lukion kanssa sujui ka u tta v u o s ie n s u ju v a s ti, ja n u o rte n lu k io a s ia k k a id e n palveleminen sai kauppiaankin n u o rtu m a a n . N y k y lu k io la is e t o v a tk in v a rm a a n se a s ia kasryhmä, jota pahiten haittaa se, ettei Laukaassa ole kirjakauppaa.
Kuntakauppaa
Laukaan kunta hankki perus- koulukirjojen lisäksi kirjastokirjat p itk ä ä n om an kylä n kaup an kautta tarjouskilpailujen jälkeen.
Riipisten aikaan kunta hankki k o u lu ja v a rte n m yös pa p e ri- ta rv ik k e e t tä tä k a u tta . Kun- takauppa oli volyymiltaan suurta, m utta ka tte e lta a n pientä. Se p a ra n s i k irja k a u p a n to im in taedellytyksiä, nosti palvelutasoa mahdollistaen isomman varaston ylläpitoa. Se lisäsi kirjakaupan o s to ja k u s ta n ta jilta , jo llo in vastaavasti näiden alennukset olivat suurem pia. Kunta tilasi kirjastokirjat Laukaan Kirjakaupan kautta vuoteen 1998, jolloin kunta liitty i J y v ä s s e u d u n h a n k in - tarenkaaseen, mikä puolestaan
tila s i k irja t ru o ts a la is e lta Bibliotjänsfltä (kirjastopalvelulta).
L a u ka a n K irja k a u p p a ei to im itta n u t u u te e n u p e aan pääkirjastoon yhtään kirjapakettia, koska kunta sai kirjat muutaman kymmenentuhatta halvemmalla h a n k in ta re n k a a n k a u tta . Kirjastokauppa oli ollut elintärkeä p ie n e n ku n n a n k irja k a u p a n to im in n a lle . T im o Luo kom aa totesikin Laukaa-Konnevesi- le h d e n h a a s ta tte lu s s a vu o n n a 1996, e ttä "a ika paljon joutuisi kirjakaupan to im in to ja m u u tta m a a n , m ikäli kunnan h a n kin n a t tehtäisiin muuta kautta” . Kun kirjastokauppa menetettiin e ik ä ka u p a n m e n e ty s tä p y s ty tty m u illa ke in o in paikkaamaan, niin Laukaan Kirjakaupan kohtalo oli selvä:
kun kiinteistölle löytyi ostaja, niin ka u p p a lo p e tti to im in ta n s a . K u m p ika a n omistajista ei ollut halukas jatkamaan Laukaan kirkolla kirjakauppatoimintaa vuokra
tiloissa. Ulkopuolista jatkajaa kirjakaupalle Laukaassa ei myöskään ilmaantunut.
Millaista oli kirjakauppiaana Laukaassa ?
E sitin k y s y m y k s e n A ile ille Riipiselle ja Kuukkaselle sekä Timo Luokomaalle. Niin kuin elä
mässä yleensä, niin kauppiaille oli jäänyt mieleen ennen kaikkea positiiviset asiat. Mukavat päivät, kun liikkeen ovi kävi ja tyytyväiset asiakkaat, kun sopiva lahjakirja oli löytynyt. Kauppiaan arkipäivään sisältyvät huolet ja ns. ikävät asiakkaat unohtuvat nopeasti.
Aili Riipinen muisteli Helsingin kirjakauppiaspäiviä, jolloin hän oli ta v a n n u t m u u n m u a ssa John S te in b e c k 'n ja suuren vaiku-
tuksen tehneen Mika Waltarin.
Aili Kuukkanen muistaa kirjakauppiasaikansa elämänsä yliopistona. Koska häneltä sota-ajan lapsena koulut olivat jääneet käymättä, niin kauppiaana hän kirjanpitoa myöten opetteli te k e m ä ä n k a ik k i a s ia t itse. P u h e lia a n a karjalaisena Aili nautti työskentelystään ihmis
ten parissa.
Timo Luokomaa puolestaan on kirjakauppa- aikana toteuttanut unelmansa yrittäjyydestä.
“Järkevään yrittämiseen kuuluu myös osata luopua tai lopettaa ennen kuin ajaudutaan tilanteeseen, joka ei ole enää hallittavissa,” Timo sanoo. Päällimmäisenä hänelle on jäänyt mie
leen Laukaan kirjakaupan moninainen rooli kylällä. “Siellä palveltiin asiakasta yllättävän monella tavalla.”
Sirkka-Liisa Stenroos
K irjo ittaja toim i yhdessä Timo Luokom aan
kanssa kauppiaana Laukaan K irjakaupassa vuosina 1990-2002.
Lähteet:
Aili Riipisen, Aili Kuukkasen ja Timo Luokomaan haastattelu
Kohisevien koskien Laukaa Suomen Kirjakauppaliitto
Kuvat: Aili Riipisen, Aili Kuukkasen ja Laukaan Kirjakauppa Oy:n kokoelmista.
Timo Luokomaan löytää nykyään Äänekoskelta, Lähivakuutuksen palvelupisteestä.
Kirjakaupan tiskillä kuultua:
- onko teillä niitä Lailamiehen kirjoja?
(Laila Hietamies) - onko tussia, joka kirjoittaa?
- löytyykö vaimolle tyköistuvia tangoja?
(Tyköistuva tango on Aino Suholan kirjoittama teos)
Lopun alkua.
Asiakas tuli ostamaan kirjakaupan kemikaliosta deodoranttia kysyen Timolta.
“Saako täältä sitä Mummin deodoranttia?” Timo vastasi:
“Kyllä meidän deodorantit sopivat kaikenikäisille. ”
12 Kotiseutulehti
