Laukaan kansallispuku · DIGI

L e e n a S ip ilä

Laukaan kansallispuku

JOLLA EI OLE RIIHI-

R E M PU K O ITA, SILLÄ EI OLE KIR KK OKEM PUK OITA

Kirkkokempukoilla eli kirkko- vaatteilla tarkoitetaan parhaita vaatteita ja riihirempukoilla työ­

vaatteita kansanpukujen käyttöai­

kana. Kansanpuvut ovat talonpoi- kaisväestön 1700-1800 -luvulla käyttämiä perinteisiä tavallisesti kotitekoisia vaateparsia, joissa oli usein alueellisia tai paikallisia eri­

koispiirteitä. Kansallispuvut ovat asiantuntijoiden kokoamia puku- uusintoja, joiden esikuvana ovat olleet kansanpuvut.

Ruotsi-Suomen hallituksen kiel­

lettyä ylellisyysasetuksin talonpoi- kaisväestöä käyttämästä kirkasvä- risiä vaatteita, silkkisiä asusteita ja leveitä pitsejä Laukaan R iiko­

lan talon tytär kätki kirkasvärisen kirkkohameensa ja lahjoitti sen vuosikymmeniä myöhemmin poi­

kansa tyttärelle Fredrikalle.

1920-luku

Kansallispukuharrastuksen he­

rättyä 1920-luvulla Fredrikan tytär Henriikka Rantalainen antoi äitin­

sä hameen mallin omalle tyttärel- leen Mandi Kankaiselle toteutetta­

vaksi Laukaan naisen kansallis­

puvun hameeksi. Mandi Kankai­

nen värjäsi puuvillalankaa indigon- siniseksi, tulipunaiseksi, veran vih­

reäksi ja vaaleanpunaiseksi ja ku­

toi langoista ensimmäisen Laukaan puvun, joka on ollut pohjana mais­

teri Tyyni Vahterin suunnittele­

massa ja tänä vuonna tarkista­

massani Laukaan puvussa. Jyväs­

kylässä järjestetyssä maatalous- ja kotiteollisuusnäyttelyssä vuonna 1921 esiteltiin Laukaan puku, jo n ­ ka professori U .T . Sirenius ja kir­

jailija Elsa Heporauta hyväksyivät kansallispuvuksi. Pukuun kuului­

vat raidallinen hame, sininen liivi, valkoinen reikäompeleinen paita ja mahdollisesti myös sininen kirjailtu tykkimyssy eli koppamyssy. Tykki- myssy tulee ruotsin sanasta stycke 'tykki’ , joka tarkoitti myssy kanssa käytettyä, kappaleena tehtyä pit­

siä.

Keski-Suomen museon kokoel­

missa on yksi 1920-luvulla tehty Laukaan puku.

Vielä vuonna 1951 nimimerkki

M .K . kehotti Keskisuomalaisessa laukaalaisia naisia kutomaan ja pukeutumaan 1921 suunniteltuun Laukaan pukuun.

1950-luku

Helsingin olympialaisten innoit­

tamana Suomessa suunniteltiin runsaasti kansallispukuja.

Maisteri Tyyni Vahter sai vuon­

na 1956 valmiiksi Laukaan uuden kansallispuvun, joka pohjautuu 1920-luvulla kudottuun hameeseen sekä kansallismuseon laukaalai­

seen ja hämäläiseen materiaaliin.

Hame kudottiin nyt puolivillai­

sena kuten kansanpukujen käyttö­

aikana 1700-1800-luvulla. Hameen raidoitus oli samanlainen kuin Mandi Kankaisen hameessa, mutta värit vaihdettiin kirkkaammiksi, koska oli todennäköistä, että

20

luvun hameen värit olivat kauhtu­

neet vuosikymmenien kuluessa.

Paidan malli muuttui samanlai­

seksi kuin Keski-Suomen kansallis­

puvun paita oli. Paidankauluksessa oli erilainen reikäommel ja kaa­

voissa pieniä eroavaisuuksia.

Maisteri Tyyni Vahter valitsi lii­

vin malliksi kansallismuseon k o­

koelmissa olevan liivin K M :K E A 1861, jok a ommeltiin puolivillai­

sesta parkumista (pom si), vaikka musoliivi oli kuviollista kalmink- kia. Kai minkki oli 1700-1800-lu- vuilla kallista ja haluttua ostokan- gasta. Kalminkkiliivejä on kansal­

lismuseoon tallennettu Laukaan lisäksi mm. Sääksmäeltä, M ouhi- järveltä, Kärkölästä ja Jyväskylän pitäjästä.

Museoliivit suljettiin edestä nyö­

rillä, mutta toteutetussa kansallis­

puvun liivissä kiinnittimeksi valit­

tiin hakaspari, jonka aiheena on Laukaan vaakunan sydän.

Esiliinaksi valittiin valkoinen esi­

liina, jossa toistuu sama reikäom­

mel kuin paidassa.

Taskuksi valittiin hämäläinen tasku K M :K E A 5495 Sääksmäki, jollaisia tiedetään käytetyn myös Pohj ois-Hämeessä.

Tykkimyssyn malli saatiin lau­

kaalaisesta myssystä K M :K E A 8882 Laukaa.

Tykin eli pitsin malli yhdistettiin kahdesta Laukaasta kansallismu­

seoon tallennetusta tykistä K M :K E A 8885 ja

8886

leveät, useammasta pitsistä kootut tykit ovat todistuksia entisajan naisen oveluudesta; yli kolmen sormen levyiset pitsit oli ylellisyys- asetuksin kielletty ja näissä tykeis­

sä asetus kierrettiin ompelemalla 3-5 kapeaa pitsiä yhteen. Tulok­

sena oli komea leveä tykki, jossa yksikään pitsi ei ollut ylileveä.

Tyyni Vahterin kokoamaa pu­

kua on valmistanut Helmi Vuorel- ma O y Lahdessa.

Tarkistettu puku

Opettaessani kansallispukuom- pelua Keski-Suomessa ihmettelin, miksi oman maakunnan kansallis­

puvut tunnetaan huonosti ja miksi niitä ei valmisteta. Syynä pidin puuttunutta yhtenäistä kuvastoa ja riittämättömiä teko-ohjeita.

Vuonna 1981 sain Keski-Suo- men läänin taidetoimikunnalta apurahan tehdäkseni pukujen tar­

kat työohjeet.

Suomen kansallispukuraadin neuvosta jätin teko-ohjeiden laa­

timisen tuonnemmaksi, koska kansallispukuraati teetti parhail­

laan selvitystä kansallispukujen valmistuksesta.

Ensimmäiseksi etsin kansallis­

pukujen alkuperäiset piirustukset ja vertasin niitä museaaliseen ai­

neistoon. Usein oli erittäin vaikeaa tunnistaa kansallispuvun mallina olleet museokappaleet samaksi to­

teutetun puku-uusinnan kanssa, sillä niin paljon ne erosivat toisis­

taan.

Virheellisiä toteutuksia syntyi, koska meillä ei ole ollut organisoi­

tua kansallispukuneuvontaa eikä valvontaa kuin vasta vuodesta 1979 ja koska tilaajien esittämät vaatimukset suunnittelussa otettiin paljolti huom ioon. Pukujen k o ­ koajat tekivät työtä sivutoimisesti ja puvun tilaajat saivat monesti ainoaksi työohjeeksi epätarkan akvarellin. Lisäksi ensimmäisten kansallispukujen näyttämövaate- luonne vaikutti pukukankaiden ohenemiseen ja siihen, että puvut ommeltiin koneella. M uoti vaikutti kansallispukuihin 1920-1960 -lu­

vuilla, hameet lyhenivät, liivit pi- tenivät ja niihin jouduttiin om pe­

lemaan muotolaskoksia ja sivu- saumat, joita kansanpuvun liivissä ei ole ollut.

Onneksi 1970-luvulla kiinnostut­

tiin kansallispukujen alkuperästä ja ne haluttiin toteuttaa niin aitoina kuin mahdollista, antamatta m uo­

din tai henkilökohtaisten mielty­

mysten vaikuttaa asiaan. Jos kan­

sallispukujen tarkistustyö ei olisi käynnistynyt 1980-luvulla, saattaisi

52

m uoti edelleenkin vaikuttaa kan­

sallispukuun niin, ettem m e tun­

tisi niitä muutaman vuosikym ­ m enen kuluttua samoiksi kuin museaaliset esikuvansa.

Tarkistamassani hameessa rai- doitus ja kankaan värit otettiin Lilja A rkelan 50-luvulla tehdystä hameesta, jo k a on ensimmäisiä Laukaan pukuja. H am een kude- lankaa muutettiin karkeammaksi karstalangaksi, jok a paremmin vastaa kansanpukujen materiaa­

lia ja on käytössä siistimpi ja ry- pistymättömämpi kuin kampa- lankakangas. H am een leveys on kolm e kertaa lantion leveys, jok a kootaan vetopoim uttam alla v y ö ­ tärölle. H am e on nilkkapituinen.

Tarkistetun liivin esikuvana on sama liivi kuin 50-luvun puvussa K M :K E A 1861 Laukaa. Erittäin sirorakenteinen, m uotolaskokse- ton , sivusaumaton ja edestä n y ö ­ rillä suljettava liivi toteutetaan ostokankaasta, kuviollisesta kal- minkista. Helm i V uorelm a O y valmistaa kangasta konepuilla.

Paita tarkistetaan kansallismu­

seon paidan K M :K E A 1883 mu­

kaisesti. Paita on kaksijakoinen

m ekkopaita, jo k a om m ellaan pel­

lavaisesta tai puolipellavaisesta tiiviistä kankaasta käsin. Paidan leveä kaulus tärkätään pystyyn, kuten kansanpukujen käyttöaika- nakin.

V alkoinen laskoksellinen esi­

liina toteutettiin kansallismuseon esiliinan K M :K E A 1879 Nastola mukaan samasta kankaasta kuin paita.

Tarkistettu tasku toteutetaan kansallismuseon taskun K M :K E A 5495 Sääksmäki mukaan jo k o verka- tai parkkumitilkuista, huo- litteluun käytetään kukallista, sinipunaraidallista ja punaista puuvillakangasta.

Tykkimyssyn malli on kirjail­

lusta myssystä K M :K E A 8882 Laukaa ja siihen tuleva tykki to ­ teutetaan tykin K M :K E A

8886

Laukaa mukaan. Tykin nypläys- m alleja ei vielä ole tarkistettu ja toistaiseksi myssyn kanssa voi käyttää raumalaisia yleispitsejä Floderi tai Frimodiglai.

Sukat ovat valkoiset, puuvillai­

set tai villaiset vikkelisukat, ken­

kinä käytetään mustia solkiken- kiä (nauhakenkiä tai avokkaita) tai nahanvärisiä lipokkaita.

Tutkimani laukaalaisen aineis­

ton esittelin keväällä 1984 kan- sallispukuraadille, jo k a antoi oh ­ jeet puvun toteuttamiseksi. K oti- teollisuusohjaaja Paula K oleh ­ mainen toteutti seuraavan vu o­

den aikana tarkistetun Laukaan puvun, jok a hyväksyttiin Suomen kansallispukuraadissa 28.3.1985.

Tarkistetussa puvussa pyritään mittasuhteet, kaavoitus, mate­

riaalit ja tekotavat palauttamaan alkuperäisiksi ja om pelem aan puku käsin.

Vaikka nyt 80-luvulla anne­

taankin ohjeita tarkistettuihin pukuihin, ovat kaikki aikaisem­

matkin puvut arvokkaita ja käyt­

tökelpoisia, ne ovat aitoja dok u ­ menttejä tietyn ajan kansallis- pukuharrastuksesta.

53