Huittisten hansallispuku
Tiinä
YuonnaHuittinen on
saanut oman virallistetun kansallispuvun. Pu-ku ei ole
aivanuusi
Yaånsillä on jo
vuosien historia.
l9(X)-Iuyun alkupuolella
vallitsi
Suo- messasuuri
kotiseutuinnostus. Tiimiininnostuksen myötä sai moni
pitäjä oman kansallispukunsa.Aili
Vaaramo (nyk. Nevalainen) lähettivuonna
1937 Helsingistäkirjeen
enti- selle kotiseudulleenHuittisten
Maata- lousnaisille tiedustellen mahdollisuuttaHuittisten puvun
kokoamisesta. Asian kannusteeksihän mainitsi
Punkalaitu- men, entisen kappeliseurakunnan, saa- neen oman pukunsajo
edellisenä vuon-na.
Samallahän ilmoitti
voivansa vai-kuttaa
hankkeen nopeaan toteutumi- seen.Uusi puku voisi olla
käytössä jo kesän maatalousnäyttelyssä.Maatalousnaiset käsittelivät asiaa heti seuraavassa kokouksessaan
ja
saivat-kin
pikaisesti lähetettyä Muinaistieteel-liselle toimikunnalle
löytämänsä kan-kaanpalan. Pukuasia lähti
ripeästi eteenpäin.Tyyni Vahter lähetti
parinviikon kuluttua piirroksen
tulevasta puvustaja mainitsi
kirjeessään, että näytekangasoli
kaunisja sopii
hyvin puvuksi. Pukukangaskudottiin ja
pu-ku ommeltiin ohjeen mukaan.
Mui- naistieteellinentoimikunta totesi
tar-kastettuaan puvun, että kangas
oli
ku-dottu palttinaksi eikä
pomsiksi kuten olisi pitänyt.Sota katkaisi pukuinnostuksen Huit- tisista, olihan
nyt
paljon muuta ajatel- tavaaja
tehtävddkuin
kansallispuku.Uusi puvun valmistaminen alkoi vas-
ta
1960-luvun lopussa. Wetterhoffilla Hämeenlinnassakudotettiin
kangas 10pukuun. Kankaasta ommeltiin
vainmuutama mallipuku vanhan
mallin mukaiseksi.Tällä kertaa ei
Huittisten naiset pitäneetpuvun
väristäja
jopa kangasmainittiin rumaksi. >Niin
ru-maa or, että miniän rattaille
saajäädä), oli tyttärien kommentti.
Syypuvun
moittimiseen löytynee yleisestämielipiteestä, olihan näihin
aikoihinkoko
maassa kansallispukujen suosioalimmillaan. Yksinkertaisesti
kansal- lispuku eiollut
>muotia>.Kymmenen vuotta pukuasia
oli
syrjäs-Sä,
välillä puku otettiin
esille puolestapuhuen ja taas jätettiin
odottam aan otollisempia aikoja.1970-luvun alussa
sai
pukuasia uut-ta puhtia.
Vuorelmalta Lahdestatilat-
tiin
langat20-30 pukua
varten. Lan- goistakudottiin heti
kangas 10 puvul-le. Huittisten pukua esiteltiin eri tilai-
suuksissaja yritettiin
tehdä sitä tunne- tuksi.70-luvun puoliväliin
mennessä oli Suomessavirinnyt uusi
kansallispuku-innostus. Tämän
innostuksen myötätuli Huittisten
puvustakinhaluttu.
Pu-ku herätti kaikkialla, jopa
vieraissakin pitäjissä, huomiota poikkeusellisen kau- neutensa vuoksi.Vielä virallistamaton puku
lähetet-tiin
1979perustetulle
Kansallispuku-raadille
tarkistettavaksi.Raati
tarkisti puvun vastaam aan paremmin kansan-perinnettä. Jotta kansallispuku
olisi hyväksyttäväpitää
sekäkankaan
ettäompelutyön noudattaa tarkkaan
an- nettujaja
hyväksyttyjä kansanperintee- seen pohjautuviaohjeita. Aina
puvun kaavojenkokoa
muutettaessaon
säi- lytettävä puvun alkuperäinen ilme.Huittisten puvun tarkistuksen yhtey- dessä
vaihdettiin leijonasolki
pieneen paljesolkeen, koskako.
pronssisolki onperäisin varhaisemmalta ajalta
kuin puku. Taskun kokoja
muoto palautet-tiin
muistuttamaan alkuperäistäpiir- rosta. Liivi on
virallistetussa puvussa kokonaan vuoritettu eikä siinä ole muo- tolaskoksia.Liivin ilme on niukka
ja siro, sekä takakappaleenkörttien
pitää olla lennokkaasti pystyssä. Liivistä pois-tettiin napit, kiinnittiminä on nyt
ha- kasetja lehtiäiset. Paidan
kankaaksi sopii parhaitentiivis
puuvilla-, pellava-tai
puolipellavapalttina,eihän
ennen vanhaankaanmitään löysiä
kankaita ole käytetty.Nyt Huittisten saatua oma pukunsa voi
vain
toivoa,että
semiellyttää
huittis- laisiaja,
että he haluavat tehdä omanpukunsa tunnetuksi; näin
pukuasian parissa toimineetkaikki
henkilöt saisi-vat parhaan kiitoksen
vuosikymmeniä kestäneelle työlleen.Kotiteoll isuusopettaj a
Elina Lind
rYleisohjeita
f n. Iq
10