• Ei tuloksia

Huittisten kansallispuku · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Huittisten kansallispuku · DIGI"

Copied!
1
0
0

Kokoteksti

(1)

Huittisten hansallispuku

Tiinä

Yuonna

Huittinen on

saanut oman virallistetun kansallispuvun. Pu-

ku ei ole

aivan

uusi

Yaån

sillä on jo

vuosien historia.

l9(X)-Iuyun alkupuolella

vallitsi

Suo- messa

suuri

kotiseutuinnostus. Tiimiin

innostuksen myötä sai moni

pitäjä oman kansallispukunsa.

Aili

Vaaramo (nyk. Nevalainen) lähetti

vuonna

1937 Helsingistä

kirjeen

enti- selle kotiseudulleen

Huittisten

Maata- lousnaisille tiedustellen mahdollisuutta

Huittisten puvun

kokoamisesta. Asian kannusteeksi

hän mainitsi

Punkalaitu- men, entisen kappeliseurakunnan, saa- neen oman pukunsa

jo

edellisenä vuon-

na.

Samalla

hän ilmoitti

voivansa vai-

kuttaa

hankkeen nopeaan toteutumi- seen.

Uusi puku voisi olla

käytössä jo kesän maatalousnäyttelyssä.

Maatalousnaiset käsittelivät asiaa heti seuraavassa kokouksessaan

ja

saivat-

kin

pikaisesti lähetettyä Muinaistieteel-

liselle toimikunnalle

löytämänsä kan-

kaanpalan. Pukuasia lähti

ripeästi eteenpäin.

Tyyni Vahter lähetti

parin

viikon kuluttua piirroksen

tulevasta puvusta

ja mainitsi

kirjeessään, että näytekangas

oli

kaunis

ja sopii

hyvin puvuksi. Pukukangas

kudottiin ja

pu-

ku ommeltiin ohjeen mukaan.

Mui- naistieteellinen

toimikunta totesi

tar-

kastettuaan puvun, että kangas

oli

ku-

dottu palttinaksi eikä

pomsiksi kuten olisi pitänyt.

Sota katkaisi pukuinnostuksen Huit- tisista, olihan

nyt

paljon muuta ajatel- tavaa

ja

tehtävdd

kuin

kansallispuku.

Uusi puvun valmistaminen alkoi vas-

ta

1960-luvun lopussa. Wetterhoffilla Hämeenlinnassa

kudotettiin

kangas 10

pukuun. Kankaasta ommeltiin

vain

muutama mallipuku vanhan

mallin mukaiseksi.

Tällä kertaa ei

Huittisten naiset pitäneet

puvun

väristä

ja

jopa kangas

mainittiin rumaksi. >Niin

ru-

maa or, että miniän rattaille

saa

jäädä), oli tyttärien kommentti.

Syy

puvun

moittimiseen löytynee yleisestä

mielipiteestä, olihan näihin

aikoihin

koko

maassa kansallispukujen suosio

alimmillaan. Yksinkertaisesti

kansal- lispuku ei

ollut

>muotia>.

Kymmenen vuotta pukuasia

oli

syrjäs-

Sä,

välillä puku otettiin

esille puolesta

puhuen ja taas jätettiin

odottam aan otollisempia aikoja.

1970-luvun alussa

sai

pukuasia uut-

ta puhtia.

Vuorelmalta Lahdesta

tilat-

tiin

langat

20-30 pukua

varten. Lan- goista

kudottiin heti

kangas 10 puvul-

le. Huittisten pukua esiteltiin eri tilai-

suuksissa

ja yritettiin

tehdä sitä tunne- tuksi.

70-luvun puoliväliin

mennessä oli Suomessa

virinnyt uusi

kansallispuku-

innostus. Tämän

innostuksen myötä

tuli Huittisten

puvustakin

haluttu.

Pu-

ku herätti kaikkialla, jopa

vieraissakin pitäjissä, huomiota poikkeusellisen kau- neutensa vuoksi.

Vielä virallistamaton puku

lähetet-

tiin

1979

perustetulle

Kansallispuku-

raadille

tarkistettavaksi.

Raati

tarkisti puvun vastaam aan paremmin kansan-

perinnettä. Jotta kansallispuku

olisi hyväksyttävä

pitää

sekä

kankaan

että

ompelutyön noudattaa tarkkaan

an- nettuja

ja

hyväksyttyjä kansanperintee- seen pohjautuvia

ohjeita. Aina

puvun kaavojen

kokoa

muutettaessa

on

säi- lytettävä puvun alkuperäinen ilme.

Huittisten puvun tarkistuksen yhtey- dessä

vaihdettiin leijonasolki

pieneen paljesolkeen, koska

ko.

pronssisolki on

peräisin varhaisemmalta ajalta

kuin puku. Taskun koko

ja

muoto palautet-

tiin

muistuttamaan alkuperäistä

piir- rosta. Liivi on

virallistetussa puvussa kokonaan vuoritettu eikä siinä ole muo- tolaskoksia.

Liivin ilme on niukka

ja siro, sekä takakappaleen

körttien

pitää olla lennokkaasti pystyssä. Liivistä pois-

tettiin napit, kiinnittiminä on nyt

ha- kaset

ja lehtiäiset. Paidan

kankaaksi sopii parhaiten

tiivis

puuvilla-, pellava-

tai

puolipellavapalttina,

eihän

ennen vanhaankaan

mitään löysiä

kankaita ole käytetty.

Nyt Huittisten saatua oma pukunsa voi

vain

toivoa,

että

se

miellyttää

huittis- laisia

ja,

että he haluavat tehdä oman

pukunsa tunnetuksi; näin

pukuasian parissa toimineet

kaikki

henkilöt saisi-

vat parhaan kiitoksen

vuosikymmeniä kestäneelle työlleen.

Kotiteoll isuusopettaj a

Elina Lind

rYleisohjeita

f n. Iq

10

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Monta retkikuntaa Porista poikkeaa vuosittain tutustumaan Huittisten nähtävyyksiin, kahvi' ia ruokapaikkoihin sekä museoon ioskus iopa lahjoitusten kera.. Kuinka voi

Pyhä Birgitta ja hänen tyttärensä Katariina, Huittisten kirkon suojelus-.. pyhimyksen Katariina Aleksandria-

Opettaja lija lahti, joka on kirkkokuo- ron pitkäaikainen jäsen ja sen puheenjoh- taja, sanoi: "Ehkä tämäkin juhla on saa-. nut merkityksensä siita ilosta ja

Uuden kuorin myötä tarvittiin myös uusi alttaritaulu, joka on sitten säilyttänyt kirkon pääalttaritaulun pai-.. kan kaikissa myöhemmissä

Täh^n liittyen Huittisten pävien yhteydessä pidettiin seminaari, jossa dosentti Christian Carpelan selvitti tämdn kauniin, taidokkaasti vuolukivestä valmistetun esineen

Joululehtemme julkaisija, Huit- tisten Kotiseutuyhdistys täyttää tänä vuonna 60 vuotta,, joten pieni katsaus yhdistyksen historiaan lienee paikallaan.. Yhdistys

Kaupunginjohtaja lkuko Heuru luovutti Suomen Museoliiton mitalin Mirja Hoville oikealla kult- tuurilautakunnan pj.. Veikko Koho ia

Näyttelyjen sarjan aloitti huittis- laisen pitsitaiteil[ian Eeva-Liisa Kor- telahden nyplättyjen pitsien näyttely.. Huittisten kulttuurilautakunnan