Huittisten kaupunki turistin silmin
Täpötåiysi S8-paikkainen turistibussi kii-
tAä Valtatie 2:a.
Kokemäenjokivarren seutuja esittelevälle kiertomatkalle se on lähtenyt Forista aamukahdeksaltaja
on nyt saapunut reitin eteläisimpään kohtee- seen, Huittisiin.Mommolan
risteyksestä kiiännytiiän Thmpereen suuntaan johtavalle tielle, vä- semmalle jää Mommolan Motellija
ko-mea entinen
pappila. "Paas poiketen"-toivotus
huvittaa
retkeläisiä tässä vai- heessa vieläkin. "Olipa osuvasti sanottu!", todetaan.Maa-
ja
karjataloudesta aikaisemmin elantonsaja kulttuurinsa
ammentanutkunta markkinoi nykyisin
myös teolli- suustuotteita. Ensituntuman huittislai- seen teollisuuteen antaa näkymä etuva- semmalle. Saarioisten ja Frihansan lisäksi alueella on monia muita yrityksiäja
on- pa Ammatillinen kurssikeskuskin mahtu-nut
sekaan, kertoilee matkanvetiijä-opas neuvoen samallakuljettajaa
suuntaa- maan auton Sammun risteestä oikeallgjolloin
matkajatkuu
Untomäeltii kau- pungin keskustaa kohti. Oikealla liikunta-halli
Huhkolinna sekä uimahalli. Ajam- me Kivirannan tietii. Oikealle jää arvokas jugend-tyylinen Huittisten Osuusmeijeri.Ja nyt voimme
jo
aistia entisen suuren kartanon tunnelman . ..
Täsmälleen so-vitun
aikataulun mukaisesti,klo
11.30, bussimme pysähtyy Kivirannan kartanon pihapiiriin. Näemme vanhan pääraken-nuksen,
'koulurakennuksen', mahtavansuuria ovat karjasuojatkin
ja
kasvihuo-neet.
Näemme puistopuut, kuulemme ikitammien kuiskeenja
läheisen Punka-laitumenjoen kivikkorannan
kohinan.On keskipäivä ja miellyttåivä ruokailuhet-
ki
kartanon pitopoydässä.Jälleen autossa
ja
Punkalaitumenjoen ylittiivällä sillalla. Miksi ei jokeen ole ra- kennettu ns. pohjapatoja? Ne eivät kas- vattaisi tulvia, vaan eri korkuisina varas- toisivat vettäja
synnytfiiisivät eloisia pu- touksia.Monta retkikuntaa Porista poikkeaa vuosittain tutustumaan Huittisten nähtävyyksiin, kahvi' ia ruokapaikkoihin sekä museoon ioskus iopa lahjoitusten kera.
Kuinka voi olla mahdollista, ettåi Huit- tisissa kulttuurikohde mikä tahansa on aina jonkin uuden suunnitelman tiellä ja
joutuu
näin ollen hävitettiiväksi? Mihin katosi arkkipiispa Erkki Kailan syntymä-koti
muistolaattoineen?Näin yksi
mai- ninnan arvoinen nähtävyyson
ikuisesti poissaja tyhjä
paikka pahoittaa mieltåi.Vielä
senläänon
'yhteiskoulu' paikoil- laan,mutta
Valtakatuei
turistille annajuuri
mitåiän; kaikkea samaa on muualla- kin eli kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki.Entistettynä, kunnostettuna vanhassa olisi hohtoa ja vetovoimaa. Siita o[si run- saine istutuksineen
tullut jo
aikoja sittenjonkun
haaveilema "ruusuinen keskus";suurtavaratalot
ja
rahalaitokset olisivatkyllä
pärjänneetyhfii hyvin
lähituntu- massa.IGuppatori on tutustumisen arvoinen paikka sekä kirkolle ja mweolle johtavat puistot.
Huittisten museolle
ja
sen esittelijöille vaeltava turistijoukkomme antaa tiiydet pisteet! Tässä museossakaikki
todellaviihtyvät.
Museo kaipaa lähitulevaisuu- dessa lisätilaa, sen huomaa. Tämä asia olisi otettava vakavasti ja ktisitelävä kult- tuuritekona,joka
maksaa,mutta
antaa myos takaisinmonin tavoin ja
nostaa paikkakunnankulttuurillista
arvostusta.Kiiväistyämme kirkossa sekä hautaus- maan
ja
lähipuistojen muistomerkeillä matkaamme eteenpäinohittaen
seura- Neliä turistibussillista Porin kotiseuturetkeiliiöitå saapumassa Kivirantaan.26
Olavi Koskisen järieståmät retket tarjoavat myös ohjelmaa, viihdettii ia yllätyksiäkin.
Kirioittaja uudessa quiden asussaan, ioka on 'viimeisen päälld entisen mukainen.
kuntakeskuksen, jonka vanhan
ja
uuden rakennuksen sopusointuisessa asetelmas- sa silmä lepää.Korvenkylän Savipajalla käynnin jäl- keen bussimme kulkee Jokisivun maise- missa seuraten L,oimijoen
vartta
kohti keskustaa. Vasemmalla Jaakkolan tila, jonka isäntä keräsi myöhemmin Huittis- ten museolle lahjoitetun runsaan museo- esineistön, sitten Corellin huomionarvoi-nen
vanha rakennusryhmäia
l,oimansuq
josta mieleen muistuu turvepehku.Pitkiisen talo on entinen Ryti. 'Veräjäl- låi' muistolaatta
ia
profiilikuva Risto Ry- tistti kertoo hänen syntyneen tåssä talos- sa.Suursikala ja -kanala sekä laaiat heruk- kaviljelmät alueella, jossa muinoin vuosi- satoja sitten sijaitsi kauppapaikka ja myö- hemmin huovien kiiyttlimä tie.
Myönteisesti matkamme
jatkuu
l,oi- mankylän maisemissa. Tervahaudan ojaja
rauhoitettu jättikuusi tien ohessa. Sit-ten Huittisten
opisto (mitåihän opiston päärakennuksen suunnitellut arkkitehti Usko Nystrom sanoisikaan,kun
hänen kaunis rakennuksensa on nyt mineriittile-vyin
tiiysin pilattu?) Täällärunoiltiin
ja ensi kerran esitettiin piakkoin 75 vuotta täyttiivä Satakunnan laulu. Se luo paikal- le lämpöisiä tunteita.Automme
pysähtyy hetkeksi, siihenvelvoitti
stop-liikennemerkki tavoittaes- sammeFori-Helsinki
-tien. Vanhastaan olisi luonnollista ajaa suoraan Sahkolle ja rautasillalta keskustaan, mutta sillan pai- norajoitus estää sen. Ilomielin kierrämmehullun
miehen mutkan' Punkalaitumen tien näkymilleja
paluumatkalla rautasil- lalle päin ohitamme tyylipuhtaan uudenkaupungintalon. Falokunnan
kentåiltä palaamme Valtakadulle.Tuo vuonna 1898 valmistunut silta al- kuperäismuodossaan on yksi paikkakun- nan historian dokumentti ja arka kuin sil- mäterä, jonka vähäinenkin operointi vie alueen omaleimaisen näön ja antaa sijal- le tekosilmän. Silta on entistämiskorjauk- sen jälkeenkin oivallinen henkilöauto- ja kevyen liikenteen väylä, raskas liikenne ei enää sovi keskustan ruuhkien paisutta- jaksi.
Moijasen
hyvä kahvi ja
leivonnaiset maistuvat suussa vieläkin, kun ihastelem- me Kortelahden nypläystöitiija
pihapii-rin istutuksia Pitsipirtillä.
Ripovuoren mahtavien näkymien jalkeen suuri turis- tibussimme ajaa Valtatie 2:lla Foria koh- ti.Miellyttiivät neljä ja puoli tuntia Huit- tissa ovat unohtumaton elämys.
HYVAA
JOULUAHUITTISLAISILLE!
Ruusuj a
ia
risuja jakoi kaikessa yståivyy- dessä turistibussin opas Olavi Koskinen.Joulun ajan retkiyllätys.
27