Huittisten hirvenpää sai opastaulun · DIGI

Simo Jaatinen

Huittisten hirvenpää sai opastaulun

Kesäkuun 9. päivänä 1994 pal-

jastettiin Huittisten

hirvenpään

loyopaikalla

Palojoen Tuomis- tossa arvovaltaisen kutsuvieras-

joukon

läsnäollessa huittisten hirvenpäätä esittelevä opastaulu.

Opastaulussa

on kuva

hirven- päästä, löytöpaikkaa ^j a kaivauksia esittävät kartat, selostus hirven- pään lciydosta

ja

sen merkityk-

sestä sekä kartta hirven-

ja

karhunpääesineiden

löytöpai-

koista

Euroopan pohjoisosissa.

Opastaulu on suunniteltu

ja

val- mistettu Museovi rastossa. Taulun oli tilannut, pysfyttänyt ja _kustan- tanut Huittisten Hullu Mies _ry.

Huittisten hirvenpää

on

Suo- men tunnetuin kivikautinen esine.

Sita pidetään Suomen kivikauti- sen taiteen huippusaavutuksena.

Huittisten

hirvenpää

on

^herät-

tänyt huomiota

ja

ihailua laajalti Euroopassakin. Tämä Kansallis- museossa esillä oleva päällikön sauvaa koristanut tai uskonnolli- siin menoihin

liittyny

kulttiesine tekee jatkuvasti Huittista tunne- tuksi meille mieluisalla tavalla.

Huittisten Hullu Mies _ry, jonka eräänä tarkoituksena

on

^myös

tehda Huittista

tunnetuksi., sai

aiheen mainittuun

^yritykseen huomattuaan,

että

hirvenpään loyöpaikka näytti olevan monil-

le huittislaisillekin

tuntematon

ja

vieraspaikkakuntalaisille vai- keasti loydettävissä. Tietous itse

hirvenpäästäkin

kaipaa

kohen- nusta.

Huittisten kaupunki

on äskettäin huomattavasti helpot- tanut osaamista hirvenpään löytö-

paikalle nimeämällä

Palojoen tielta loyöpaikalle johtavan tien Hirvenpääntieksi ^j a viitoittamalla sen. Löytöpaikalla olevassa ki-

vessä on myös jo kauan ollut Huit- tisten kulttuurilautakunnan kiin- nittämä, löytöä koskeva kupari- taulu.

Huittisten hirvenpään

löytö-

paikka Palojoen

Tuomistossa sijaitsee erillisellä, rehevän leh-

don

reunustamalla peltokumpa- reella. Maalajinsa johdosta se on ilmeisen kauan

ollut

perunapel-

tona.

Perunapeltoa istutuskun-

toon

laittaessaan Kustaa Mäen-

pääkin vuonna

1903 huomasi auran karjen nostaman erikoisen kivenmurikan.

Lähempi

tarkas- telu osoitti, että siinä

oli

reikakin.

Kustaa otti kiven talteen

ja

aloitti silla toimenpiteellä uuden jakson Huittisten esihistorian tuntemuk-

sessa. Perunapeltoa hallitsi silloin torppari Heikki Malmi. Nyt se on Veikko Laurilan omistuksessa.

Huittisten hirvenpään

löytö- paikka on muinaismuistolain rau- hoittama kiinteä muinaisjäännös.

Tasta syystä yhdistys

kääntyi

#rir3:nr

^.,,

I !lI'I$

a

Huittisten hirvenpään esittelytaulu.

cantirpn €slne. S€n Hui[isten Pabioen stå perunapeltm.

35 Vuonna 1907 tehty kartta hirvenpään löytöpaikan kaivauksista.

Esittelytaulun paljastus. Oikealla kaupungin edustajia. Vasemmalla myös alueen omistaja Veikko Laurila.

Museoviraston puoleen asianmu- kaisen esittelyaulun saamiseksi paikalle. Ilmeni, että museovirasto on kehittany juuri tällaisia tarkoi- tuksia varten opastaulun, jonka kuvat

ja teksti

kestävät ulkoil- massa säävaihteluita. Museovi- rasto myös suunnittelee

ja

val- mistaa

naitä tauluja

korvausta vastaan. Museoviraston tutkif a

Tuula Heikkurinen-Montell suos-

tui

pyynnöstämme suunnittele-

maan Huittisten

hirvenpään esittelyaulun.

Itse hirvenpään

tie

perunapel- lolta Kansallismuseoon

oli

myös erikoinen. Torppari Malmi halusi kiven

ja

_maksoi siita fyömiehel- leen Mäenpäälle

l0

penniä. Seu-

raavana

talvena Malmi

^meni

Turun torille

ja

myi siellä löydön viidellä markalla. Ostajat "kaksi maisteria" veivät sen Turun kau-

pungin

historialliseen museoon' josta se Kansallismuseon uuden rakennuksen valmistuttua siirret- tiin sinne. Vaikka esine aluksi kir-

jattiin

hevosenpäänä,

sen

arvo huomattiin nopeasti.

Jo

vdonna

l90l

tohtori Julius

Ailio

suoritti

loyöpaikalla

kaivauksia. hänen tekemässään kartassa mainitaan vielä hevosenpää. Paikka paljas-

tui

kivikautiseksi asuinpaikaksi.

Kaivauksia vuonna 1953 jatketta-

essa paljastui alueelta täydellinen

36

tulisija. Sen hiilistä tehty radiohii- liajoitus kertoo tulisijaa kayeryn vuonna 5170 eKr.

Mikäli

hirven- pää oli silloin käytössä, sen ika on

vieläkin

korkeampi. Hirvenpää on nimittäin valmistettu vuoluki- vestä,

jota

löyfyy

vain

Karjalan puolesta.

Hirvenpään löytöpaikka

oli

7 000 vuotta sitten meren rantaa.

Jääkauden jalkeisen Litoriname- ren rantaviiva oli noihin aikoihin nykyisen 65 metrin korkeuskäy- rån -paikkeilla.

Ilmasto

oli

silloin nykyistä lämpimämpi

ja

paikka

varmaan silloinkin rehevä

_ia luonnonkaunis. Muiden loyojön perusteella se

ei

kuitenkaan ole ollut Huittisten ensimmäinen jää-

kauden jalkeinen

asuinpaikka.

Kenties

jo

tuhat vuotta aikaisem- min oli asuttu Loimijoen alueella,

joka varhemmin oli

^noussut

meren syleilystä.

Mitä kaikkea hirvenpää tietäisi-

kaan

kertoa

ihmisten

elämästä Huittisissa silta ajalta, kun se hyl-

jatryna lojui

löytäjää odotellen.

Maattuaan

ensimmäisen tuhat vuottaan se huomasi ihmisillä ole- van uudenlaisia saviastioita kam- malla koristeltuina. Tuhat vuotta ja vähän paremmin tantereita tal- lasi uusi kansa hyvin muotoiltuine vasarakirveineen.

Vielä

tuhat vuotta

ja

naisten rinnoilla helisi-

vät

pronssiset

korut ja

miehillä

kiiltelivät

keihäiden karjet. Taas tuhat vuotta

ja

sielta täältä alkoi kuulua raudan takomista. Tuhat vuotta

ja

vielä toiset tuhat vuotta

niin

ihmiset rakensivat

jo

har- maakivikirkkoaan Karsattiin uut-

ta Jumalaansa

palvellakseen.

Koko ajan

sen ympäristöstä oli kuulunut ihmisääniä, kalastajien, metsästäjien, paimenten, raivaa- jien, kylvajien, kauppiaitten, soti- laiden

ja

monien muiden ääniä.

Kaikesta näistä se tavallaan ker- tookin äänettömästi kuten lukui-

sat muutkin Huittisten

alueen esihistorialliset

löydöt.

Niiden avulla olemme pystyneet hahmot- tamaan omaa historiaamme aina 8 000 vuoden päähän. Maa ei var- maankaan ole luovuttanut kaik-

kia

tietojaan.

Ne

odottavat vain

I ..

loytaJaansa.

Huittisten hirvenpään esittely- taulun palj astustil aisuudess a

Tuula

Heikkurinen-Montell piti mielenkiintoisen esitelmän Huit- tisten esihistoriasta. Se

ei

tieten-

kaan ollut

ensimmäinen kerta, kun asiasta täällä puhuttiin. Onpa kerran vuonna 1978 alkuperäinen hirvenpääkin

käyny

kotiseudul-

laan Huittisten

Kotiseutuyhdis-

tyksen kutsusta.

Osuuspankin alasalissa sitä saivat kaikki halul- liset katsoa, mutta koskea vain sen

Museoviraston tutkija Tuula Heikkurinen-Montell esitelmöi. Tapani Mikola tallentaa.

tarkkaa jaljennöstä. Museoviras- ton tutkija Anna-Liisa Hirviluoto

piti silloin esitelmän

ai- heesta.

Huittinen ei ole unohtanut hir- venpäätään. Se on hyvin hoidetun museomme tunnus, se on kuvattu kaupungin arvokkaimmassa tun- nuksessa Huittisten mitalissa jne.

On

kuitenkin meille itsekullekin hyvä yhä uudelleen palata hirven-

pään kertomiin asioihin.

Huo- mata,

että täällä on

kulttuuria

harrastettu jo

vuosituhansia.

Sadat sukupolvet

ennen

meitä ovat muovanneet kotiseutuamme

ja

kehittaneet itseään

ja

olojaan.

Meidankin velvollisuutena on jät- tää maa entistä parempana uusille sukupolville,,

vahvistaa

heidan kulttuuriperintöään

ja

varmistaa

heidan

mahdollisuuksiaan elaa täällä kotiseudullaan vauraudessa

ja onnessa.

ti

tr

+++++