M arketta Seppälä
Laukaan museonäyttely
— viljamakasiini sisustettiin
Laukaan Joulussa 1976 julkaistiin artikkeli "Viljamaka
siinista makasiinimuseoksi” . Tässä artikkelissa:
__ tarkasteltiin lyhyesti makasiinin alkuperäistä tehtävää lainajyvästönä;
__ käsiteltiin makasiinin vaiheita sen jälkeen kun laina- jyvästön toiminta oli lopetettu sekä
__ selostettiin kotiseutuyhdistyksen suunnitelmia ja toi
menpiteitä viljamakasiinin muuttamiseksi maka
siinimuseoksi.
Artikkelin viimeisessä kappaleessa todetaan:
’ ’ Makasiinimuseohanke on nyt toteutumisvaiheessa.
Näyttelytilojen lopullinen sisustaminen suoritetaan ensi keväänä. Sen jälkeen Laukaan vanha viljamakasii
n i/ lainaviljasto on saanut uuden tehtävän: se on muuttu
nut makasiinimuseoksi” .
Seuraavassa artikkelissa hum. k and. Marketta Seppälä selvittelee näyttelytilojen sisustamista ja viljamakasiinin uutta tehtävää museonäyttelyn sijoituspaikkana. Mar
ketta Seppälä toimii tutkijana Keski-Suomen museossa ja hoitaa käytännössä mm. aluemuseokokeiluun kuuluvia tehtäviä Keski-Suomessa.
Mainittakoon vielä, että Keski-Suomen museon johtaja Sirkka Vajjakka osallistui henkilökohtaisesti paikan päällä k.o. museonäyttelyn jäijestämiseen. Näyttelyn jäijeste- lyssä on siis ollut käytettävissä maakunnan paras asian
tuntia.
Viljamakasini sisustettiin valtion aluemuseokokeiluun liittyvänä teh
tävänä Keski-Suomen museon toi
mesta.
Näyttelytilat oli alunperin suunni
teltu ja rakennettu sitä silmällä pitäen, että makasiinin luonne säilyy mah
dollisimman aitona. Täten entisistä viljasiiloista tehtiin kuusi näyttely
osastoa. Rakennuksen luonteesta joh
tuen näyttelysuunnitelma pohjautuu eri aihepiirien esittelemiselle: eri osastoissa on esineiden, karttojen sekä valokuva- ja tekstisuurennusten avulla kuvattu Laukaan viljamakasii- nilaitoksen vaiheita, Laukaan historiaa,
pitäjän koulun ja kaupan vaiheita, puu- ja tuohiesineistön valmistamista, kalastusta sekä tekstiilejä. Oman ko
konaisuutensa muodostaa Laukaan matkailunähtävyyksien ja kotiteollisuu
den esittely.
Viljamakasiinia sisustettaessa on haluttu toteuttaa tavanomaisesta poik
keava näyttelyratkaisu ja ottaa eri
koisesti huomioon museon opetus
tehtävä. Näyttelyn käsikirjoitusta varten laaditun tutkimuksen pohjalta Keski-Suomen museossa on laadit
tu erillinen monistettu yhteenveto, joka on tarkoitettu kunnan koulujen opettajille avuksi museokäyntien suun
nitteluun.
Seuraavassa esitellään lyhyesti eri osastojen näytteillepanoa:
VILJAMAKASIININ ENTISYYTTÄ
Laukaan manttaalinomistajat ovat perustaneet manttaalikunnan laina- jyvästön eli viljamakasiinin. Nykyinen rakennus on valmistunut vaasalaisen arkkitehdin C. A. Setterbergin pii
rustusten mukaan 1860 ja se on jo kol
mas järjestyksessä.
Entisajan viljamakasiinilaitos vas
taa nykyajan pankkilaitosta. Pitäjän talonpojat toivat määräaikoina tietyn määrän viljakappoja yhteiseen laina- jyvästöön, nistä aina tarvittaessa voitiin lainata siemen- tai syömävil- jaa. Erityisesti katovuosina makasiini on ollut tärkeä koko pitäjälle.
LAUKAAN HISTORIAA
Jo esihistoriallisena aikana Päi
jänteen ja Keiteleen välinen kalaisa vesistö on ollut huomattava kalas
tus-ja asumakeskus. Keski-Suomen ar
vokkain kivikauden löytö on Laukaan Vehniän Kurkisuosta löydetty puulusik- ka, joka on valmistettu Uralilla kas- vasta sembra-männystä. Varteen veistetty kaihunpää viittaa lusikan käyttöön metsästystaikuuden välinee
nä.
Laukaan Torikan maalta on löydetty yhdeksän kiviesinettä käsittävä kätkö- löytö, joka on ilmeisesti tuon ajan kauppiaan varastokätkö. Saraveden rannoilta löydetyt kalliomaalaukset
37
Tässä esitellään viljamakasiinin alkuperäistä tehtävää.
ovat Suomen pohjoisimpia. Ne on ajoitettu myöhäiselle kivikaudelle ja pronssikaudelle noin 2000—500 v. eKr. Kalliomaalauksia tehtäessä veden pinta on ollut ainakin kahdek
san metriä nykyistä korkeammalla.
Keski-Suomen ainoa pronssikauden löytö, pronsgkirves, on löydetty Lau
kaan Simunankoskelta.
Rautakaudella Laukaan seutu oli Hämeen pitäjen suosittua eränkäynti- aluetta, missä pyydettiin riistaa ja poltettiin kaskia. Erämaita ryhdyttiin vakinaisesti asuttamaan kruunun
toimesta 1540-luvulla, ja tämän seu
rauksena m>ös savolaisten kaskea
mien määrä vähitellen kasvoi.
Laukaan pitäjä, ns. Vanha Laukaa, perustettiin 1593 silloiselle uudistus- alueelle nykyisen Keski-Suomen itä
osaan.
Pitäjän pinta-ala oli tuolloin 2386 km2, kun se nykyään on 813 km2.
Historia-osastossa on lisäksi esitelty Pernasaaren merkitystä pitäjälle, lii
kenneyhteyksiä, kestikievari- ja pos
tilaitosta sekä Koivistonkylän asemaa pitäjän hallinnollisena keskuspaik
kana 1700/1800-lukujen vaihteessa.
LAUKAAN KOULUVAIHErTA
Kirkko huolehti pitkälle 1860-luvulle kansan kasvattamisesta, mutta jo 1863 Jyväskylän seminaari alkoi kou
luttaa kansakoulunopettajia. Laukaan ensimmäiset kansakoulut aloittivat toimintansa Virmaalan talossa 8.10.
1870 ja paria vuotta myöhemmin Kan
tolan talossa. Alkuun tyttöjä ja poikia ei ajan käsityskannan mukaan voitu
opettaa samassa koulussa.
Oma koulutalo saatiin valmiiksi 1872. jolloin sekä tyttö- että poikakou- lu muuttivat samaan rakennukseen.
Laki vuodelta 1921 määräsi kaikille lapsille oppivelvollisuuden ja kun
nille koulun avaamispakon.
LAUKAAN K Y LÄ K A U PPA Laukaan Kuusankylän ensimmäisen kaupan perusti kauppias August Häyrinen 1879. Sitä ennen hän oli ol
lut kauppa-apulaisena pitäjän ensim
mäisessä kaupassa, jonka perusti
kirkonkylään Vilhelm Nyberg. Kun Nybergin kauppa lopetettiin 1880- luvulla, jäi Häyrisen kauppa pitkäksi aikaa koko pitäjän ainoaksi kaupaksi.
Kaupparakennus valmistui 1885. Sitä ennen kauppaa pidettiin pienessä piharakennuksessa. Rakennusta tai sisustusta muuttamatta kauppa toimi yhteensä 80 vuotta vuoteen 1960 asti. Uudet tiukemmat elintarvike- ja terveydenhuoltolait lopettivat kyläkaupat.
Kuusan kaupan irtaimiston on Lau
kaan kotiseutumuseoon lahjoittanut puuseppä Veikko Kärkkäinen.
PUU- JA TUOHITYÖT
Omavaraistalouden aikana sekä puu että tuohi olivat tärkeitä materiaa
leja eri tarkoituksiin. Esimerkiksi kallista rautaa riitti vain teräaseisiin, lukkoihin ja ajoneuvojen raudoitta- miseen.
Puusta valmistettiin lähes kaikki työkalut, huonekalut ja taloudessa tarvittavat astiat. Astiat olivat joko koverrettuja tai kimpiastioita.
Tuohi kiskottiin koivusta joko le
vyinä tai kapeana tuohinauhana. Tuo- hinauhasta voidaan punoa virsuja, kont-
K ouluosastossa on m m . esillä entisajan kansakoulussa käytettyjä kalusteita, opetusvälineitä ja oppikirjoja sekä kuvia ja tekstejä.
39
E ntisajan kyläkauppaa (puotia) esitellään tässä. K yläkaupan kalusto ja suurin osa entisestä H äyrisen kaupasta Kuusasta.
esillä olevista kauppatavaroista on siirretty
teja, koreja, puukontuppeja ja astioi
ta moneen käyttöön. Tuohilevystä valmistettiin maitotaloustuotteita, vakkoja, rasioita, tuokkosia ja juoma- lippejä.
KALASTUS
Lohikalastuksella on vanhat perin
teet useissa Vanhan Laukaan vuolaista
koskista. Näistä huomattavimmat ovat Kuhankoski, Kuusankoski, Ka- peenkoski, Äänekoski, sekä Tarvaalan ja Simunan kosket. Laukaan padot olivat rautapatoja, joissa kaloja pyy
dettiin meltoihin.
Myös nuottakalastusta on Laukaan pitäjän alueella harjoitettu runsaasti.
Laukaan komea ruuhikokoelma on muistona ajalta, jolloin pitäjässä har
joitettiin lampikalastusta.
TEKSTIILIT
Osastossa on esillä mm. Vanha Lau
kaan raanu, josta on kotiteollisuustuot- teena tehty useita jäljennöksiä. Vie
reisissä kangaspuissa on aloitettu uuden raanun kutominen vanhan mallin mukaan.
N äkym ä kalastusperinnettä esittelevästä osastosta. Lohenkalastus Laukaan koskissa kuului oleellisena osana entisajan elä
m ään täällä. Kuvat: Lauri Jokela.
41
