Karjalaisten tulo ja sijoittuminen Laukaaseen · DIGI

E r k k i V ih a v a in e n

K a rja la isten tu lo ja sijo ittu m in e n L a u k a a se e n

- Viluiset ja nälkäiset pakkosiirretyt 1940 - Laukaan salaista rikkautta 1967

Ennen talvisotaa 1930-luvun lo ­ pulla oli Laukaan väkiluku 9580 henkeä. Väkirikkaimmat kylät olivat Lievestuore ja Leppävesi.

Eräissä kunnan asiakirjoissa on Lievestuoreesta käytetty tuohon aikaän määritelmää asutuskeskus.

K irkonkylä oli silloin vaatimaton.

Kunnan asioiden hoidosta vas­

tasivat lähinnä seuraavat henki­

löt:

- Kunnanvaltuuston puheen­

johtaja Toivo Oksanen (Tahkokorpi)

- Kunnallislautakunnan puheenjohtaja Jussi Hirvinen

(Vehniä)

- Huoltolautakunnan puheen­

johtaja Oskari Honkaniemi - Kunnankirjuri Heikki

Vatiainen

- Kirjanpitäjä Selma Suovula - Tilanhoitaja Paavo Hovilainen

- Rakennusmestari Eino Syvänen

- Metsätyönjohtaja Sem Kankainen

Syksyllä 1939 Y H :n aikana kunnanvaltuusto asetti (31.10.) kansanhuoltolautakunnan, ty ö­

velvollisuuslautakunnan ja hin- noittelulautakunnan. Samassa k o ­ kouksessa merkittiin yksimielises­

ti valtion maanpuolustuslainaa 50 000 markkaa "käyttäen tarkoi­

tukseen niitä varoja, jotk a ovat talletustilillä Kansallis-Osake- Pankin Jyväskylän konttorissa” . Kansanhuoltolautakuntaan va­

littiin maanvilj. Jeremias A n tto ­ nen puheenjohtajaksi, maanvilj.

A tte M uhonen varapuheenjohta­

jaksi sekä kauppias Onni L eppä­

nen, maanvilj. T oiv o Oksanen ja pienviljelijä K. H j. Lindberg jä ­ seniksi.

Kansanhuoltolautakunnan teh­

täviin kuului talvisodan aikana m yös siirtoväen huolto. Tässä tarkoituksessa Laukaassa valittiin kuhunkin kylään kyläpäällikkö, muutamiin kaksikin.

Siirtoväen H uollon Keskus p e­

rustettiin sisäasiainministeriön yh­

teyteen 17.1.1940 annetulla ase­

tuksella. Täm ä elin aloitti toim in­

tansa maaliskuun alussa 1940.

ENSIMMÄINEN SIIRTOLAIS­

TULVA

Jo syksyllä Y H :n aikana siirtyi Laukaaseen jonkin verran väes­

töä mm. Viipurista ja Kannaksen pitäjistä. Siirtoväen pääjou kko saapui sitten joulukuussa. Lau­

kaan asemalle saapui evakuoituja kuljettava juna joulukuun 19.

päivänä. Tulijat olivat Suojärven Suvilahden-Kaipaan asutuskes­

kuksesta lähteneitä pakolaisia.

Heidän evakuointinsa oli dra­

maattinen. Se tapahtui marras­

kuun 30. päivänä eli ensimmäise­

nä sotapäivänä.

” 011 pimiä, ei näht mittää. T y ­ kit paukkuit ja konekivärit. M ie olin kolm en pienen lapsen kans.

Niihe kans miun pit lähtee sottaa p a k k oo ” .

Näin kertoo Kaipaan V äliky­

lästä Suojärveltä lähtenyt Hilja Sinkkonen.

Tulijoilla ei ollut mukanaan mitään omaisuutta. Mukaan oli saatu vain mitä erilaisiin nyyttei- hin ja nassakoihin mahtui.

Siirtoväen vastaanottajina toi­

mivat Laukaassa kansanhuolto- lautakunnan asettamat kyläpääl- liköt. Heidän toimintaansa ryhtyi johtam aan A tte M uhonen. Siinä vaiheessa hän toim i kansanhuol­

tolautakunnan nimissä, sen vara­

puheenjohtajana.

Siirtoväen vastaanotto- ja muo- nituspaikoiksi oli varattu koulut ja seurojentalot. H ilja Sinkkonen lapsineen kuului ryhmään, jon ka vastaanotto tapahtui Leppäveden seuratalossa.

” A am u kun valken meitä ruvet- tii lajittelemaan. M ie jäin iha vii- m eseks. Miull oli kaikkein h uo­

noin poru kka” , kertoo Hilja Sinkkonen.

Laukaan kirkonkylän koulu oli täynnä siirtolaisia. Y ksi huone (koulun keittiö) oli varattu syn­

nyttäjien käyttöön. Tässä h uo­

neessa Suojärveltä lähtenyt Rakel Karttunen synnytti tytön tammi­

kuun

22

. päivänä.

Siirtoväen lukumäärästä ei tie­

tenkään ollut alussa käytettävissä

M v. Toivo Oksanen toimi kunnan­

valtuuston puheenjohtajana Lau­

kaassa mm. sotavuosina 1939-1944.

Kuvan omistaa Laukaan historiatoi­

mikunta.

Atte Muhonen oli pitkäaikainen val­

tuuston puheenjohtaja ja kokenut kunnallismies. Talvisotavuotena hän joutui hoitamaan siirtoväen huolto- johtajan tehtäviä. Hän joutui koke­

maan raskaimpana paineen, minkä

” 4000-5000 nälkäistä ja viluista pak­

kosiirrettyä” ihmistä aiheutti.

Kuva Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin paljastustilaisuudesta. Muisto­

merkki paljastettiin 19.9.1954 arvokkain juhlallisuuksin. Kuvassa rovasti Armas Salmenkivi ottaa muistomerkin vastaan seurakunnan puolesta. Laukaassa nouda­

tetaan sellaista käytäntöä, että itsenäisyyspäivänä ja kaatuneiden muistopäivänä lasketaan kunnan, seurakunnan ja kansalaisjärjestöjen yhteinen seppele myöskin Karjalaisten muistomerkille. Kuvan omistaa Laukaan Karjalaiset ry.

mitään tietoja. Kaikki viittasi kui­

tenkin siihen, että siirrettyjen määrä oli suuri. T a lot, koulut, seuratalot, huvilat täyttyivät tuli­

joista.

Entinen Vatian talon isäntä Eljas Peura kertoi saapuneensa siirtolaisten tulon jälkeen sota­

toimista kotiasioiden takia lom al­

le. Tällöin sivutilalla Onnelassa oli siirtolaisia 40 henkeä ja V a- tialla 23 henkeä. Onnelassa oli lisäksi 35 lehmää ja 5 hevosta.

N estor Tam m enoksan antaman henkilöluettelon mukaan K an­

kaanpään talossa oli vielä heinä­

kuun lopulla siirtolaisia 50 hen­

keä.

Samanlainen oli tilanne var­

masti m yös m onessa muussa ta­

lossa.

M ainittakoon, että käsitteet

"siirtolainen” ja ” e v a k k o” eivät kuuluneet A tte M uhosen sanas­

toon talvella 1940. V ielä kesällä hän eräässä lääninhallitukselle osoitetussa kirjeessä käyttää sa­

nontaa "viluiset ja nälkäiset pak­

kosiirretyt” .

Siirtoväen huolto aloitti toi­

mintansa maaliskuun alussa. Lau­

kaan ensimmäiseksi h u oltojoh ta ­ jaksi määrättiin A tte M uhonen.

Hän hoiti tätä tehtävää virallisesti ajan 1.3.-31.5.1940. Mutta vielä elokuussa hän entisenä h u o lto joh ­ tajana antoi lääninhallitukselle selityksiä huolto tilitysten jo h ­ dosta.

Tilanne Laukaassa paheni vielä rauhansopimuksen teon jälkeen,

"jo llo in suojärveläisistä pakko- siirretyistä täynnä olevaan kun­

taan radion kautta kehoitettiin ja ohjattiin kurkijokelaiset pakko- siirretyt. ---Päätehtävänä m eil­

lä kaikilla (siis huoltojohtajalla ja kyläpäälliköillä) oli niiden val­

tavien ihmis- ja eläinm assojen huolto ja ohjaus kuntamme lävit­

se Viitasaarelle ym. kuntiin” . Näin totesi kiusaantuneena A tte M u hon en huoltotilitysten jo h d o s ­ ta lääninhallitukselle antamas­

saan selityksessä.

Siirtoväen huolto työskenteli äärimmäisen kovan paineen alai­

sena. H u oltojoh tajan lisäksi hen­

kilökuntaan kuului kaksi toim is­

toapulaista, joista toinen olini- meltään Elli V uorim ies. Kunnan kirjanpitäjä Selma Suovula selvit­

teli ylitöinään siirtoväen huollon tilejä. Siirtokarjan huoltajaksi taasen oli määrätty Paavo H ov i- lainen. Lievestuoreella toim i käy­

tännössä siirtoväen huollon sivu- toim isto kyläpäällikkö O tto H ei­

m osen joh d olla . Toim istoapulai­

sena täällä oli ainakin jon k in ai­

kaa T oini Lindberg.

H uollon varassa eläviä siirtolai­

sia oli huhtikuussa noin 1600 hen­

keä. H uollossa oli käytössä jo n ­ kinlainen ostolupajärjestelm ä.

Niitä jakoivat m yös kyläpäälliköt.

Täm ä luontoissuoritusjärjestelm ä olisi pitänyt maaliskuuna alussa lopettaa, ja huollossa siirtyä raha- avustuksiin. Laukaassa kuitenkin järjestelm ä pysytettiin ennallaan.

Syynä tähän oli silloinen kaaos­

mainen tilanne. Uusia ohjeita ei h uoltojoh taja yksinkertaisesti eh­

tinyt lukemaan. M yöhem m in tä­

mä Laukaan om a, yleisistä o h ­ jeista poikkeava järjestelm ä ai­

heutti p aljon harmia erikoisesti A tte M uhoselle.

Huhtikuun alussa saatiin käyt­

tö ö n ensimmäiset siirtoväen luku­

määrää osoittavat tilastot. Niinpä 2.4.1940 päivätyssä h uoltojoh ta­

jan selvityksessä sanotaan, että

” . . . käytettävissä olevan kortis­

ton mukaan on Laukaan kun­

taan tällä kertaa majoitettu siir­

toväkeä 4055 henkeä, minkä li­

säksi saamieni tietojen mukaan on eri puolille kuntaa majoitet­

tu armeijan toimesta sotilaita, haavoittuneita ym. henkilöitä noin 700 henkeä” .

Nämä tiedot merkitsevät mm.

sitä, että kunnan väkiluku lisään­

tyi talvella 1940 äkillisesti lähes 50 prosentilla.

Huhtikuun 24. päivänä huolto- joh taja antoi selvityksen tilantees­

ta Laukaan piirin nimismiehelle.

Sen mukaan ” pakkoevakuoituja”

oli kunnan alueella 4084 henkeä.

Pääosa siirtoväestä oli suojärve­

läisiä. Heitä oli 3360 henkeä.

E vakuoituja oli silloin Laukaassa 27 eri kunnasta.

Kunnallislautakunta (nykyään kunnanhallitus) reagoi tilantee­

seen toukokuun loppupuolella.

Toukokuun 25. päivänä pidetyssä kokouksessa merkittiin kunnallis­

lautakunnan pöytäkirjaan seuraa- va vetoom us:

Kunnallislautakunta päätti kääntyä siirtoväen huoltojoh­

tajan puoleen, että tämä ryhtyi­

si tarmokkaasti ja kaikin käytet­

tävissä olevin keinoin ryhty­

mään toimiin, että kuntaan ma­

joitettua siirtoväkeä ryhdytään nopeasti muuanne siirtämään, sillä kunnallislautakunta toteaa tilanteen kestämättömäksi, ellei asiaan kiireellisesti korjausta saada. Asia perustellaan tar­

kemmin huoltojohtajalle lähe­

tettävässä kirjelmässä.

Kesällä tilanne sitten Laukaas­

sa helpottui. Kesäkuun 12. päivä­

nä lääninhallitus näet määräsi, että Laukaasta siirretään Virtain kuntaan siirtoväkeä

1000

henkeä sekä Ä änek osk en maalaiskuntaan 600 henkeä. Nämä tasoitussiirrot toteutettiin kesä-heinäkuun ai­

kana.

Laukaaseen jääneestä siirto­

väestä pääosa sijoittui kesän ai­

kana työelämään ja ryhtyi itse huolehtimaan omasta toim een ­ tulostaan. Marraskuun 30. pnä

1940 oli kunnassa siirtoväkeä 1700 henkeä. Näistä 1433 huolehti itse toimeentulostaan.

Jatkososan aikana Suojärven asukkaista palasi takaisin koti­

seudulleen noin 65 prosenttia.

Kirjoittajan käytössä ei ole tietoja siitä, missä määrin Laukaaseen siirretyt suojärveläiset palasivat takaisin. Todennäköisesti palaa­

jia oli varsin vähän.

Osa Suojärven evakoista aset­

tui kuitenkin pysyvästi asumaan Laukaaseen mm. teollisuuden palvelukseen, palveluammattei­

hin jne. Lisäksi nuoret naiset sol­

mivat avioliittoja laukaalaisten kanssa. Näin ollen nykyisessä Laukaan väestössä on kuin onkin m yös suojärveläistä ainesta.

KARJALAISTEN TOINEN TULEMINEN 40 VUOTTA SITTEN

Sortavalan maalaiskunta oli entisen Viipurin läänin suurimpia ja tiheimmin asuttuja kuntia.

V uonna 1939 oli kunnan väkiluku 20755 henkeä. Jatkosodan aikana asukkaista palasi suurin osa takai­

sin kotiseudulleen. Toukokuun puolivälissä 1944 oli Sortavalan maalaiskunnassa asukkaita noin 17700 henkeä.

N eu vostojou k k ojen suurhyök­

käys alkoi Karjalan Kannaksella kesäkuun 9. pnä 1944. Nyt tapah­

tumat alkoivat edetä vyörynom ai- sesti:

- Kannaksen rintaman murtumi­

nen

- Joukkojen vetäytyminen - Äärim m äisen ankarat torjunta­

taistelut (m m. Talin-Ihantalan maastossa ja V uosalm ella) - Rintamalinjan vakiintuminen - A se le p o , jok a astui voim aan

5.9.

- Karjalan lopullinen evakuointi - Välirauha 19.9.

Kannaksella siviiliväestön evakkoon lähtö tapahtui alkuun suoranaisesti kilpaa rintaman siir­

tymisen kanssa.

Sortavalan maalaiskunnan osal­

ta evakuoimissuunnitelmat muut­

tuivat ” viime hetkessä” kesällä 1944. M uutoksen mukaan sijoi­

tusalueeksi määrättiin Jyväskylä ja sen 23 ympäristökuntaa. M u u ­ tos merkitsi sitä, että Sortavalan seudun väestö määrättiin siirret­

täväksi suoraan lopulliselle sijoi­

tusalueelle.

T od etta k oon , että sijoitusalue kuului 1944 vielä Vaasan lääniin.

Nykyinen Keski-Suom en lääni perustettiin näet 1960.

Yleisesti katsoen Sortavalan seudun väestön, karjan ja irtai­

miston evakuointi syksyllä 1944 onnistui hyvin. Evakuointia johti silloin kussakin kunnassa eva- kuointipäällikkö.

Syyskuun alkupäivinä lähtivät vanhukset ja lapset hoitajineen.

T yökykyinen väestö jäi vielä sa­

donkorjuuseen ja evakuointiteh- täviin. N uorem m at naiset jou tu i­

vat karjaa ajamaan ja hoitamaan.

Kun oli päästy rajan yli, lastattiin karja eri asemilla rautatievaunui­

hin ja kuljetettiin määräpaikkoi­

hinsa. Jotkut ajoivat hevoskyy­

dillä noin 300 kilometrin matkan Sortavalasta Keski-Suom een.

Laukaaseen syksyllä 1944 saa­

puneen siirtoväen määrästä on käytettävissä jonkinverran toisis­

taan poikkeavia tietoja. Siirto­

väen huollon arkistossa on tallella seuraava selvitys ” uuden siirto­

väen määrästä 31.12.1944” : - Siirtoväkeä

yhteensä 2090 henk.

- Itse toimeentulostaan huolehtivia 1546 henk.

- V altion huollossa

olevia 544 henk.

Huollossa olevista oli

- alle 15-v. lapsia 305 henk.

- naisia, ikä yli 60 v. 64 henk.

- naisia, ikä 15-60 v. 100 henk.

- miehiä, ikä yli 60 v. 30 henk.

- miehiä, ikä 15-60 v. 32 henk.

Lisäksi Laukaassa oli inkeriläi­

siä 180 henkeä (31.1.1945), joista 159 huolehti omasta toim eentu­

lostaan. Joulukuussa 1945 oli kun­

nassa m yös 20 henkeä Itä-Karja- lan siirtolaisia.

Siirtoväen tiheyttä osoittavien selvitysten mukaan k o k o Laukaan kihlakunnassa oli vu oden 1944 päättyessä siirtoväkeä 19 henkeä 100 kanta-asukasta kohden. V ielä tasoitussiirtojen jälkeen 30.6.

1948 oli siirtoväkeä 17 henkeä

100

kanta-asukasta kohden.

ALKUAJAN VAIKEUKSIA

V u od et 1945 ja 1946 olivat siir­

toväen kannalta lähinnä m uutto­

ja vaellusvuosia. K eski-Suom een saapuneita sortavalalaisia ei kuil- tenkaan siirrelty paikkakunnalta toiselle, kuten siirtoväkeä yleen­

sä. Täm ä väestöhän saapui suo­

raan lopulliselle sijoitusalueel­

leen. V aikea aika ja huoli tulevai­

suudesta löi kuitenkin m yös L au­

kaassa leimansa siirtoväen elä­

mään. Niinpä Laukaan karjalais- seuran vu oden 1947 toim intaker­

tomuksessa mainitaan, että eläm ­ me murroskautta. "K arjalaiset eivät ole vieläkään saaneet pysy­

viä asuinsijoja, vaan heitä o n siir­

retty ja jatkuvasti siirretään paik­

kakunnalta toiselle” .

Siirtokarjan rehutilanne muut­

tui Laukaassa vaikeaksi jo syksyl­

lä 1944. A sia oli esillä marraskuun 13. pnä pidetyssä kunnallislauta­

kunnan kokouksessa, jolloin pöytäkirjaan kirjattiin seuraavaa:

Kun kuntaan sijoitetun siirto- karjan rehutilanne on käynyt erittäin vaikeaksi ja kun tilanne päivä päivältä edelleen pahenee, päätettiin asiaa kansanhuolto- ministeriössä ja sisäasiainminis­

teriössä kunnallislautakunnan puolesta valita ja valtuuttaa se­

lostamaan kansanhuoltolauta­

kunnan puheenjohtaja E. A.

Leinonen, kansanhuollonjoh- taja P.I. Niiranen ja siirto karjan huoltaja Paavo Hovilainen.

Kunnallislautakunnan mielestä saataisiin tilanteeseen korjausta seuraavilla toimenpiteillä:

1) että nopeasti annetaan pakko-ottomääräys kaikesta siitä korsirehusta, mitä Laukaan kunnassa katsotaan voitavan siirtoväen karjalle ottaa,

2) että Laukaan kunnasta siirretään karjaa muuanne, esi­

merkiksi Hankasalmen ja K on­

neveden kuntiin, missä siirto- karjaa kunnallislautakunnan saamien tietojen mukaan ei ole,

3) että sellaiset karjayksilöt, joiden tuotanto ei vastaa ruo- kintakustannuksia nyt eikä vas­

taisuudessakaan, heti teuraste­

taan.

Samassa kunnallislautakunnan kokouksessa tilanhoitaja Paavo H ovilainen valittiin ja valtuutet­

tiin valvom aan kunnan etua ja oikeutta niissä tapauksissa, joissa kunta joutuu luovuttamaan viljel­

miä vuokralle siirtoväkeen kuulu­

ville henkilöille.

M yös kunnanvaltuusto käsitteli

"tilannetta, mihin kunta oli jo u ­ tunut tänne m ajoitetun siirtoväen ja siirtokarjan suuren lukumää­

rän vuoksi” . Ensimmäisen kerran tilannetta käsiteltiin 17.4.1945 pi­

detyssä valtuuston kokouksessa.

Seuraavassa eli 12.5. pidetyssä kokouksessa asia oli esillä uudel­

leen. ” Nyt totesi kunnanvaltuus­

to , ettei siirtoja o le tähän m en­

nessä lainkaan toim eenpantu ja m oni m anviljelijä on joutunut vaikeaan asemaan menetettyään huomattavan osan heinäpellois- taan siirtokarjan laitumeksi ja heinämaaksi” .

Valtuusto asetti toimikunnan, jon k a tehtäväksi annettiin täysin valtuuksin kääntyä asiassa kaik­

kien kysymykseen tulevien viran­

omaisten p u oleen tilanteen kor­

jaamiseksi. Toim ikuntaan valit­

tiin E .A . L ein on en, A tte M u ho­

nen, H eikki Hänninen ja Heikki Vatiainen.

Eduskunta hyväksyi maanhan­

kintalain toukokuun 5. päivänä 1945. Lisäksi maatalousministe­

riön asutusasiainosasto määräsi, että kuhunkin kuntaan oli asetet­

tava m aatoimikunta, jon k a tehtä­

vänä oli huolehtia vapaaehtoisen maanhankinnan järjestelystä kun­

nassa.

Laukaassa maatoimikunta ase­

tettiin 12.5.1945 pidetyssä val­

tuuston kokouksessa. T oim ikun­

nan puheenjohtajaksi valittiin tilanomistaja Eljas Peura ja vara­

puheenjohtajaksi tilanomistaja E. H . Kankkunen. Maansaajia edustavaksi jäseneksi valittiin toi­

mikuntaan työm ies Markus K os­

kinen ja hänen varamiehekseen metsäteknikko U rh o H iiro.

Näm ä valtiovallan toim enpiteet tietenkin rauhoittivat silloin siir­

toväen mieliä.

Laukaaseen sijoitettu siirtoväki ryhtyi aktiivisesti ajamaan omia asioitaan jo alkuvuosina. Tästä k ertoo mm. Laukaan karjalais- seuran arkistossa säilynyt pöytä­

kirja, jok a on laadittu 4. päivänä huhtikuuta 1946 pidetyssä karja­

laisten kokouksessa.

Tässä kokouksessa oli pöytä­

kirjan mukaan saapuvilla noin

200

henkilöä, ja siinä olivat esillä sen ajan keskeiset ja elintärkeät siir­

toväen asiat, nimittäin

1

) korvaus- asiat, 2) karjan rehutilanne ja 3) asuttamistoimenpiteiden hitaus.

Seuraavassa esitetään muuta­

mia otteita kokouksen pöytäkir­

jasta.

- Korvauskysymyksen nykyinen vaihe herättää kokoukseen saa­

puneessa siirtoväessä vakavaa huolestumista. Olemme jaksa­

neet tähän asti uskossa ja toivos­

sa luottavaisin mielin odottaa, että valtiovalta tekee meille oi­

keutta ja lunastaa hädän hetkel­

lä antaman lupauksen. Nyt kun päätöksiä korvauksista on alka­

nut saapua, on suorastaan ma­

sentuneena voitu todeta, että kaikkein kohtuullisimmista kor- vausanomuksista on alennettu puolet jopa enemmänkin. K o ­ kous vaatii, että syyt tällaiseen kohtuuttomaan menettelyyn on löydettävä. Siirtoväki tahtoo us­

koa, että valtiovalta haluaa lu­

nastaa lupauksensa eikä sortaa ilmankin ahtaissa oloissa elävää karjalaisheimoa.

- Siirtoväen asuttamista on kiireh­

dittävä ja saatava loppuun tä­

män vuoden aikana. Jokainen odotuksen päivä on arvaamaton valtakunnallisen työn hukka ...

Tilat on luotava ehdottomasti elinkelpoisiksi varaamalla riittä­

västi viljelys- ja metsämaita ...

Valtiovallan on oikeuden ja kohtuuden nimessä valvottava, että maan hinta lunastettavissa tiloissa ei nouse korkeammaksi kuin mitä valtio suorittaa kor­

vauksia karjalaisille.

Lopuksi kokouksessa päätettiin lähettää lähetystö Helsinkiin.

Edustajiksi tähän lähetystöön va­

littiin August Kapanen, Niilo Räkköläinen ja U u n o Pitkänen.

YHTEISET ASIAT JA SIIRTOVÄKI

Siirtoväki tuli mukaan kunnal­

liselämään Laukaassa kohta en­

simmäisinä vuosina.

Jo ensimmäisissä sodan jälkeen toimitetuissa kunnallisvaaleissa 1945 valittiin kunnanvaltuustoon Sortavalan maalaiskunnasta siir­

tolaisena Laukaaseen tullut Sippo Pitkänen. Hän oli toiminut kun­

nallisissa luottamustoimissa, mm.

valtuutettuna entisessä kotikun­

nassaan.

V uonna 1946 valtuuston ensim­

mäisessä kokouksessa valittiin kunnallislautakuntaan siirtoväen edustajana maanvilj. Matti Laa­

potti ja varajäseneksi maanvilj.

Antti Räty.

Seuraavissa eli vuoden 1947 kunnallisvaaleissa käsite ” siirto- väki” ilmestyi vaaliliittojen nimil- tyksiin. Laukaassa se esiintyi kah­

den vaaliliiton nimityksessä eli otsakirjoituksessa, kuten sen ai­

kaisessa pöytäkirjassa sanotaan.

V u od en 1947 vaaleissa näyttää siirtoväellä olleen kaksi omaan ehdokaslistaa, ja näiltä listoilta tulivat valituiksi valtuustoon maanvilj. Bruno Salonen suurim­

malla vertausluvulla sekä toisena ehdokkaana osuuskassanhoitaja T o iv o Torikka.

V u o d e n 1950 kunnallisvaaleissa tapahtui siirtoväen lopullinen lä­

pim urto, sillä tällöin valittiin siir­

toväen listoilta peräti neljä eh d o­

kasta kunnanvaltuustoon: Bruno Salonen, T o iv o T orikka, Johan­

nes Pulkkinen ja A d o lf Kuutti.

Siirtokarjalaisista on pisimmän ajan kunnalvaltuutettuna toim i­

nut Sylvi Saim o, nykyinen val­

tuuston puheenjohtaja. Hänet valittiin valtuutetuksi ensi kerran vuoden 1953 kunnallisvaaleissa.

Hän on siis 30 vuotta kunnanval­

tuutettuna työskennellyt nykyi­

sen kotiseutunsa hyväksi.

Sylvi Saimohan saavutti mai­

netta ja kunniaa m elojana 1950- luvun alussa. Helsingin olym pia­

laisissa hän saavutti lajissaan kul­

tamitalin.

Sylvi Saimo osallistui m yös nä­

kyvällä tavalla poliittiseen toim in­

taan. Hän näet toimi useita vaali­

kausia keskustapuolueen kansan­

edustajana.

Kunnanvaltuustossa toim ineis­

ta karjalaisista on mainittava vielä opettaja A d o fl Sikiö. Hänet valit­

tiin valtuustoon niinikään vuoden 1953 kunnallisvaaleissa. Paitsi kunnanvaltuustossa A d o f Sikiö toimi m yös m onella muulla taval­

la paikkakunnan yhteisten asioi­

den ja sen tulevaisuuden hyväksi.

Hänen ansiotaan suurelta osal­

taan on , että Laukaan kirkonky­

lään perustettiin 1950 oppikoulu, Laukaan Yhteiskoulu. Hän toimi sitten koulua ylläpitäneen kanna­

tusyhdistyksen johtokunnan pu­

h eenjohtajana vuoteen 1970 saakka eli 20 vuotta. Kuten tun­

nettua Laukaan Y hteiskoulu oli hyvän koulun maineessa.

K urkijoelta muutti Laukaaseen siirtokarjalaisena talousneuvos T o iv o Torikka. Hän teki merkit­

tävän eläm äntyön pankinjohtaja­

na Laukaan ja erityisesti sen ta­

louselämän hyväksi. V aatim atto­

masta alusta hän kehitti Laukaan Osuuspankista kilpailukykyisen, nykyaikaisen rahalaitoksen. T o i­

vo Torikan persoonaa voidaan hyvin sattuvasti luonnehtia yh­

dellä sanalla: toim enm ies. Hänen toimintansa piiriin kuuluivat yhtä hyvin kalankasvatus kuin Lau­

kaan urheilu- tai maatalousker- hotyö ja m ieskuoro jne. Siirto­

väen asuttamisen aikana hän pankkimiehenä saavutti karjalai­

sen siirtoväen luottamuksen.

Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että Laukaan nykyinen kunnanjohtaja K auko Suvikorpi on järjestyksessä jo toinen kar­

jalainen mies tässä virassa. Ennen häntä hoiti Erkki Vihavainen, H iitolan poika, kunnanjohtajan virkaa Laukaassa vuosina 1969-

1975.

SIIRTOVÄKI SAA M A A T A JA TYÖTÄ

Laukaan historian III osassa fil.lis. Pertti Kuokkanen käsitte­

lee siirtoväen sijoittumista Lau­

kaaseen. Kuokkasen mukaan siir­

toväen kokonaismäärästä (2278) sijoittui maa- ja metsätalouden piiriin 837 henkeä eli noin 37 % . T eollisuuden ja rakennustoimin­

nan piiriin sijoittui noin 45 % eli lähes puolet sekä loput erilaisiin palveluammatteihin. Eniten siir­

toväkeä sijoittui Petruman ja Pel­

losniem en kyliin eli Laukaan ase­

manseudulle ja kirkonkylään.

Maanhankintalaki loi perustan voim akkaalle kansakunnan kehi­

tystyölle. Näin otsikoi sanoma­

lehti Karjala, kun 35 vuotta oli kulunut lain säätämisestä.

Maanhankintalain toteuttami­

nen oli jättiläisurakka. Kansakun­

ta selviytyi kuitenkin loistavasti tästä urakasta. Suomi teki silloin teon , jota eivät edes kaikki ulko­

maalaiset asiantuntijat uskoneet.

Keskisuomalainen asutustoi­

minnan veteraani, agronom i Tau­

no Hänninen lausui eräässä haas­

tattelussa asutustoiminnan m er­

kityksestä mm . näin:

- A su tustoim in taa n, uusien tilojen p eru stam iseen o li ka ksi syytä : siirtoväelle o li löyd ettävä työtä

ja kansa tarvitsi leipää. M a a oli ju u ri m en ettän yt p e lto a k o k o ­

naisen läänin verran, ja sen tilal­

le tarvittiin n op ea sti uutta.

- Ei kaikenlaisista tarvikkeista ja raaka-aineista puutetta kärsiväl­

lä maalla olisi ollut mahdolli­

suuksia suurimittaiseen teollis­

tamiseen. Maa oli lamatilassa.

On myös muistettava, että suu­

rin osa asutettavista oli vain kansakoulun käynyttä maata­

lousväestöä.

Maanhankintalaki ja k oi maan­

omistajat ensisijaisiin ja toissijai­

siin luovutusvelvollisiin. Ensisijai­

sia luovutusvelvollisia olivat esim.

valtio, rappiotilojen om istajat, tilakeinottelijat, yhtiöt, seurakun­

nat, kunnat, säätiöt ja muut yh­

teisöt. Toissijaisia maanluovutta­

jia olivat varsinaiset m aanviljeli­

jät.

T od etta k oon , että Laukaan ta­

paisessa vanhassa m aanviljelys- pitäjässä m yös toissijaiset maan­

luovuttajat eli varsinaiset maan­

viljelijät joutuivat huomattavassa määrässä luovuttamaan maata asutustarkoituksiin. Kirj oittaj an tiedossa on muutamia esim erk­

kejä.

Kankaanpään tilan maista lu o­

vutettiin maata maanhankintalain nojalla kaikkiaan 250 ha, siitä peltoa 50 ha. V iljelys- ja asunto- viljelystiloja sekä asuntotontteja m uodostettiin tilan maista yh­

teensä 18 perheelle.

Vatian tilan om istaja Eljas Peura täytti luovutusvelvollisuu­

tensa siten, että hän myi vapaa­

ehtoisilla kaupoilla siirtoväelle maata yhteensä 214 ha, josta p e l­

toa 55 ha.

Maanhankintalain nojalla teh­

tiin Laukaassa kaikkiaan 296 ti­

laa ja tonttia koskevaa hallinta- sopimusta. Lisäalueita koskevia hallintasopimuksia tehtiin yhteen­

sä 55 kpl. Näihin lukuihin eivät siis sisälly vapaaehtoisilla kau­

poilla hankitut tilat ja tontit.

Asuttamisen yhteydessä raivat­

tiin Laukaassa uutta peltoa 717 ha. Täm ä luku ei o le suuri verrat­

tuna suurten asutuskuntien, ku­

ten Viitasaaren ja Pihtiputaan lukuihin. Laukaassa maansaajille, siis siirtolaisille, annettiinkin usein valmista peltoa.

Näyttää siltä, että m onet karja­

laiset nuorukaiset Laukaaseen tulon jälkeen opettelivat uuden ammatin käytännön työelämässä.

Siirtoväen uusien kotien rakenta­

minen antoi m onessa tapauksessa alkusysäyksen. Laukaassa on vie­

lä tänä päivänäkin Karjalasta muuttaneita miehiä kirvesmiehi- nä, muurareina, maalareina jne.

H eitä on erilaisissa tehtävissä teollisuuden palveluksessa sekä itsenäisinä yrittäjinä, esim. au­

toilijoina. Huom attava määrä

siirtokarjalaisia on toiminut ja toimii edelleen Laukaan kunnan sekä tänne sijoitettujen valtion laitosten palveluksessa.

SIIRTOVÄKI SOPEUTUU

Sitä mukaa kuin siirtolaisten uudet kodit kohosivat ja elämän­

ehdot helpottuivat, karjalaiset tulivat mukaan m yös paikkakun­

nan sivistysrientoihin ja kaiken­

laiseen harrastustoimintaan. Kar­

jalaiset ovat esiintyneet mm. lau­

sujina, laulajina ja näyttelijöinä.

H e eivät siis suinkaan ole eristäy­

tyneet, vaan osallistuvat aktiivi­

sesti kansalaistoimintaan nykyi­

sellä kotiseudullaan.

Kaiken edellä esitetyn perus­

teella on yhdyttävä siihen, mitä

edesmennyt Laukaan kirkkoher­

ra, rovasti A rm as Salmenkivi kirjoitti vuonna 1967 karjalaisista Laukaassa. Laukaan V iik on o h ­ jelm alehtisen alkukirjoituksessa hän sanoo näin:

” On aivan ilmeistä, että Karja­

lan heimon ihmisten sijoittumi­

nen tänne merkitsi historiallista käännekohtaa Laukaan eduksi.

1940-luvulla on Hämeen, Savon ja Karjalan heimojen kolminai­

suus ollut Laukaan salaista rik­

kautta, mikä nyt on silmällä katseltavaa moninaisen elämän kukkaa ja hedelmää. ”

Lopuksi vielä tod ettak oon, että vuoden 1949 kuntahakemiston mukaan Laukaan väkiluku on 13904 henkeä. Täm ä merkitsee sitä, että kunnan väkiluku oli li­

sääntynyt 1940-luvun myllerryk­

sissä 4400 henkeä.

S a a t s u v a ita j a sa llia , j o s m a a s ’ o n j o k a m a llia ;

e i ta s a v a lla n tallia s u n t a i k k o s lu o d a v o i.

O i s t y ö t ä n iistä t a lk o is t a : t u o p u n a is t a , tä ä v a lk o is t a , j a p a i k o i s t a j a p a l k o i s t a j u u r ju l m a p a r k u s o i .

S iis, v e i k k o , m i e l e s h illits e, e tt e i s u a v im m a v illitse, j a v iis a u d e n p r illits e

v a in k a t s e le m a a ilm a a . P o i s l u o n t o ly h y tm a l l in e n j a p a a t o s y le n p a l t t in e n .

T ie ta s a in e n , a s fa lttin e n o n v a r m in v a e lta a .

(O tto M anninen: Rauhanmies)