40 vuotta sitten
Laukaalaiset talvisodan
kiirastulessa Taipaleenjoella
Koonnut ja haastatellut
Urho Ylitalo
T alvisodasta, eräästä kan
sam m e kohtalonhetkestä, on kulunut 40 vuotta.
H y v in m on et laukaalaiset, jo k o itse sodassa m u kan aol- leet tai sodassa rakkaita o m a i
siaan menettäneet, muistelevat vieläkin raskain m ielin noita päiviä, jo tk a laukaalaisten
»Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuim elta sano
van: K atso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, j a Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jum a
lansa: ja hän on p yyh k ivä p o is kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolem aa ole enää oleva, eikä mur
hetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaik
ki entinen on m ennyt.» (Joh. ilm. 21:3
—4)
m iesten osalta kum uloituivat koh talok k aim m ik si Taipaleen- jo e lla , jo t a m yös T uon elan- jo e k si sanottiin.
T apani K eljassa 1939 oli laukaalaisille erikoisen musta päivä. Taistelussa m ukana o l
lut V ä in ö R uotanen muistelee eräässä julkaistussa k irjoitu k
sessaan sitä m m . näin:
»O tettu am m e lukua oli m ei
tä jäljellä 40 miestä, kun taas h yökkäykseen lähtiessämme edellisenä iltana oli vahvuu
tem m e 160 miestä. K o m p p a niam m e päällik k ö piti puheen, jo ssa hän mainitsi raskaat me- netyksemme mitä kom ppaniam -
1
me oli p uolentoista v u o ro k a u den aikana saanut k ok ea . Luettuam m e Isä m eidän ru
kou ksen , aloim m e rauhallisesti hiihtää itse kunkin ajatellessa m enetettyjä asev eljiä .»
Keskisuom alaisista kootu ssa Jr 28:ssa, sittemm in Jr 19:sta oli isänm aan asialla m yös lau
kaalaisista k oottu k om p p a n ia , jo h o n kuului laukaalaisten hy
vin tuntem a E in o K a u t t o tavallisena rivim iehenä. K autto on ahkera asioiden muistiin m erkitsijä. H än o n k oon n u t eläm änsä varrelta paksun ma- pillisen, satoja käsikirjoituslius- k o ja käsittävän muistelmasar- ja n , vain itseänsä ja lähiom ai- siansa ajatellen, eräänlaiseksi testamentiksi jälk een jääville.
Tästä osa kuuluu m yös T a lv i
sodalle, jo sta olem m e p o im i
neet seuraavaan eräitä kohtia.
U S K O J U M A L A A N L U O T U R V A L L IS U U T T A Raskasta oli ero om aisista, k o ton a , k ertoo K autto m uis
tiinpanoissaan, hänellekin, jo n ka oli jätettävä kotiin esikois
taan od otta v a va im o. K autto
k ertoo edelleen liikekannallepa- novaiheista ja raskaasta m ars
sista tulevalle rin tam aloh kolle, jo ss a m iehet uupuilivat tiep u o
leenkin. M o n et m enettivät sii
nä kypäränsäkin, jo n k a sitten taistelujen alettua jou tu iva t korvaam aan jo p a kattiloilla.
K autto muistelee yk sik k öjen m uodostam isista, jännittävästä odostu sajasta sekä toiveista et
tei sotaa tulisi. H än pääsee 5 vu orok a u d en lom alle ju h li
maan esikoisensa syntymää.
M uistelm iin liittyy silloinen pastori A rm as Salm enkivi, j o ka toim i rykm entin pastorina.
K autto k e rto o :
»P a sto ri Salm enkivi piti ai
nakin pari kertaa kenttäjum a- lanpalveluksen sunnuntaisin ja kerran iltahartauden jo e n taka
na olevassa Rauhalan talossa.
Harrasta ja evankelium in iha
naa sanaa vastaanottavaa kan
saa oli niin p a ljo n , että kaik
ki eivät tupaan mahtuneet.
Sillä kun tulevat ajat ovat to si k ov ia , niin u sk o Jum alaan lu o turvallisuutta. Jos missä niin sodassa täm än h u o m a si.»
Marraskuun 29. päivänä luet
tiin radiossa tieto siitä, että
N eu vostoliitto oli sanonut irti Suom en kanssa tekemänsä h yök kääm ättöm yyssopim u ksen.
K autto kum ppaneineen oli j o v iik k o ja toim inut lautturina T aipaleenj o e lla . Y ötäpäivää virran yli m entiin ja tultiin;
sotilaita, siviilejä, jo ista tuli lopu lta ev a k k oja , eläim iä ja tavaroita. Sota a lk oi tykistö
tulella, jo h o n om at patterim m e vastasivat.
Kauaa ei lautta »T u o n e la n - jo e n » yli enää kulkenut, sillä Taipaleen lo h k o n sotanäyttä- m ön loppuasetelm at alkoivat hahm ottua. H yök k ä ä jä lle oli jäävä itäranta, puolustajille län
tinen.
IH M IS E T S O T IV A T , M U T T A O T A V A
T A I V A A L L A K Ä Ä N T Y Y L auttu rin aolon viimeisistä jännittävistä vaiheista K autto
muistelee näin:
»J ou lu k u u n 3. päivänä ohut lum ivaippa oli peittänyt T a ip a leen p u olu stu sloh k on alueen ohueen lu m iv erh oon . J o u k o t olivat vetäytyneet T aipaleen- jo e n yli. V ain N eonsaaren tu-
25
A rm as Salm enkivi toim i talvisodan aikana Jr 19 Taipaleen rykmentin sotilaspastorina.
Kuvassamm e hän kes. jakam assa jouluna tuntem attom an sotilaan lahjapaketteja.
k ikohta suoritti vielä jo e n ta
kana vartiointia edessä. T yk is
tötuli oli laimeaa k o k o päivän, hiljentyen iltaan mennessä m il
tei k ok on a a n . V irran ylikulje- tusryhm än miehet oli kutsuttu k om en tok orsu u n . Siellä osas
to n jo h ta ja vänrikki K arjalai
nen määräsi, että yöllä on haettava vastarannalta ryhmä viimeisiä viivytystaistelu oita, m inkä jälk een lautta tuhotaan räjäyttäm ällä. Tehtävään m ää
rättiin k irjoittaja ja sotam ies V e ik k o Kalm ari.
P artiota ajatellen tehtävä oli välttäm ätön, mutta k osk a laut- talaiturit oli j o räjäytetty, se teki tehtävän hankalaksi. Y ö n pim eydessä m enim m e lautta- rantaan, jo sta j o sadat kerrat olim m e lauttaa yli kuljettaneet.
Y ö oli pitkä, ja siinä ehti miettiä m onenlaista. K ellois
sam m e ei ollut valaisevia viisa- reita ja tulta ei voinut raapia, jo te n katselim m e taivaalla kääntyvää O tavaa, jo k a näytti kääntyvän koh ti aamua.
Virran takana olevasta »K o s
k ela n » m etsiköstä kuuluva k o netuliaseiden katkeam aton rä- tinä kertoi siitä, että irtautu- mishetki lähestyy. Jännittynei
nä o d o tim m e sovittua v a lo m erkkiä, m illoin lähtisimme ylittäm ään lautalla. Ä k k iä tuli- toim inta hiljeni. V ain yksityi
siä laukauksia kuului ja jä n n i
tys tiheni. V ilk k u va lo vastak
kaiselta rannalta tiedotti, että nyt o n aika tulla. K ello oli siinä viiden paikkeilla aamua.
P Y S Ä H T Y N Y T L A U T T A
K ulku virran yli sujui aluk
si hyvin, mutta kun olim m e virran keskikohdalla, lautta pysähtyi kuin olisi kiveen ajet
tu. Siitä ei enää päästy eteen päin, eikä meillä ollut aavis
tustakaan mistä m oinen jo h tu i, ennenkuin vähän m yöh em m in , kun asia selvisi. V irta ku ohu i ym pärillä puistattavan hyisenä ja tum m ana. Turhaan yritim m e irroittaa lauttaa, jo k a kul
ki siivekkeellä virran voim asta ja jo t a ohjattiin peräsim ellä.
Lautta kulki virran yli vedet
tyyn vaijeriin kiinnitettynä. Vai
jeria veden yllä kannattivat tyhjänä kelluvat tynnörit. R a
kenteeltaan samanlaista lauttaa
ei liene ollu t missään m uualla Suom essa.
Irtaantunut partio huusi kuiskaten meille ja kiirehti tu
lem aan. Sam alla tavalla saim
me heille tiedotetuksi, että em me pääse, k osk a lautta on juuttunut keskelle jo k e a , em m ekä v o i palatakaan, mutta että he koettaisivat kulkea jo e n vartta Terenttilän sal
m een, jo s siellä olisi vielä m oottoriven että saatavissa, j o ka avusti jo e n takana olevan Neonsaaren tukikohtaa yhteyk
sissä. Jälkeen päin osoittautui, että he selvisivät vaarallisesta tilanteesta jo e n yli.
E ntäpä om a k oh talom m e.
Emme päässeet siitä virran kes
keltä m innekään. M utta sen m e siinä h uom asim m e, että om a sod a n jo h t o oli antanut poistaa vaijeria kannattavat tynnörit, jo llo in paksu vaijeri oli u pon n u t jo e n p o h ja a n ja tässä oli syy siihen miksi lautta juuttui kesken matkaa paikalleen.
Y ritim m e huutam alla saada apua om alta pu oleltam m e, sil
lä jo e n itäranta oli m illä het
kellä tahansa vihollisen m iehit
täm ä. M o n en yrityksen jälkeen saim m e h uutoyhteyden vartio-
m ieheen, jo lle saim m e selite
tyksi tukalan tilanteemme. Pyy
sim me saada tietää, vieläkö Terenttilän salmessa olisi m o o t
torivenettä, jo k a voisi hakea m eidät lautalta.
Se oli tuskallisen jännittävää od otu sta . T u lisik o m o o tto riv e nettä? O n k o niitä enää? K u m pi ehtii ennen m eidät n appaa
m aan, pelastavat om a t, v aik o vihollisen konetuliaseen suihku.
H yppääm inen hyiseen ja v u o laaseen virtaan olisi ollut to i
nen varm a tuhon vaih toeh to.
Eivät kyenneet virrasta pelas
tautumaan ne pari evakkoleh - m ääkään, jo t k a kuljetuksen ai
kana suistuivat lautalta virtaan, kuinka siis me.
Kun Terenttilän suunnalta al
k oi vih d oin kuulua lähestyvän m oottoriv en een ääntä, tiesi se pelastusta varmalta kuolemalta.
M utta vieläkin vaani on net
tom uus. K un lähestyvä m o o t
torivene kääntyi m yötävirrassa meitä k oh ti, niin veneen perä
sin katkesi ja vene ajautui oh jau sk yvyttöm än ä Kaarnapu- ron k oh dalla virran rantaan.
Siellä m o o tto rin kuljettaja sai joten k in peräsim en siihen kun
to o n , että venettä saattoi taas oh jailla ja lautan lu o tu lo o n
L aukaalaiskom ppanian m iehiä talvisodassa. M onen kohdalle on piirrettävä risti.
nistui. M ikä helpotus olikaan nousta maalle om alle p u olel
le rantaa.
V aijeri katkaistiin ja lautta hinattiin m oottoriv en een avulla rantaan, missä se räjäytettiin.
N äin päättyi T a ip a leen joen sii- pilautan tarina.
IT S E N Ä IS Y Y S P Ä IV Ä N A A T T O
Jou lu kuu n viidentenä päivä
nä Taipaleen asemat olivat saa
neet k ok ea k ov a a tykistötul
ta. O li kaukaa tulleita raskait
ten patterien am m uksia, oli lä
heltä am m uttuja »a a v ety k in » am m uksia, jo ita ei kerinnyt väistää, k osk a am m us räjähti maalissa sam alla kun ehti ha
vaita lähtölaukauksen väläh
dyksen. M eidät kuljetusryhm än miehet siirrettiin Terenttilän salm en kuljetuksiin. Salmen yli oli pingotettu vaijeri, jo h o n oli kytketty k o o k a s kalastajavene, jo t a saattoi helposti vetää sal
m en yli rannalta toiselle.
Illan häm ärtyessä meidät kutsuttiin k om en tok orsu u n , missä k om p p a n ia m m e päällik
k ö kapteeni K o rh on en antoi m ääräyksen, että illan pim etes
sä m eidän oli kuljetettava T e
renttilän salm en yli v a ih top o- rukka Neonsaaren tukikohtaan, jo k a oli vielä viim einen tuki
k oh ta jo e n takana.
Illan m yöhäisinä tunteina
saapui v a ih top oru k k a jo e n yli siirtymistä varten. M utta jo u k kuetta johtam aan vänrikin roh
keus olik in pettänyt ja jo u k kueen joh ta ja n a toim i nyt lau
kaalainen ylikersantti V iljo Pek
kala.
IT SE N Ä IS Y Y S P Ä IV Ä N Ä 1939
Siirryim m e yöllä itsenäisyys
päivään 1939. V ihollisen h y ök käysvaunujen jyrinä kuului Neonsaaren tu kikoh dan takaa M etsäpirtin suunnasta. Lähi- taisteluaseet toim ivat ja tark- kailim m e valppaina veneestä meikäläisten irtaantum ismerk- kiä. Se tuli ja vedim m e ve
neen virran yli valm iiksi. A se
tuim m e pieneen m onttuun od ottam aan . Lähellä makasi lumessa kaatunut sotilas, mut
ta em m e tienneet o m ia k o oli vai vihollisia, k oska kaatunut oli lum ipuvussa. M eitä lähestyi jo k u ja kun tunnussanoista oli selvitty, osoittautui tulija sota
mies Halttuseksi Leppävedeltä.
H änet oli lähetetty tunnustele
m aan, o lik o reitti ylikuljetus- paikalle vapaa.
Neonsaaren tukikohta piti puolensa vielä sen y ö n , mutta tuleva vaikeneva päivä toi niin raivoisan ja voim akkaan vi
h o llisjou k o n tukikohtaa vas
taan, että suomalaisten oli pak
k o irtaantua ja vetäytyä virran
yli asem iin, jo tk a sitten ras
kaitten ja usein toivottom issa
kin tilanteissa taistellen pysyi
vat meillä sodan loppu u n saakka. Viim eisenä N eonsaa- resta irtaantui vänrikki A a to s V u olle-A p ia la , jo k a m yöh em min keväällä toim i j o k o m p paniam m e päällikkönä.
Itsenäisyyspäivän valjettua alk oi vihollisen kiivas tykistö
tuli. Se oli niin valtavaa tuli- toim intaa, että yksityisiä lau
kauksia oli m a h d oton ta erot
taa. Ja sitä kesti yhtä mittaa k o k o pitkän päivän, ja se oli ehkä k ok o sodan kiihkeintä tu
litusta.
L op p u h a n siitäkin päivästä vih doin tuli ja ilta muuttui yök si. T ykistötu li oli hiljenty
nyt. J ou k k om m e oli asemissa J oensuun— K aarnapuro— T e- renttilä, odottam assa tulossa olevaa toim intaa.
VIH O LL IS-
K O L O N N A N T U H O
Iltayöstä M etsäpirtin suun
nasta alkoi kuulua lähestyvän k olon n a n ääntä. Ne tulivat m aantietä pitkin kohti entistä lauttarantaa. E hkäpä he olivat v a rm o ja , että hirvittävä tykis
tötuli oli tehnyt suom alaisista selvää ja rippeet olivat p ötk i
neet p a k o o n . A in ak in k o lo n nan luottavaisesta lähestym ises
tä saattoi sellaista päätellä, et
27
\
\
tä nyt valm istauduttiin vain pelkkään ta k a a -a jo o n . K o lo n nan etu osa ehti Rauhalan ta
lo n lu o . Siinä oli jo s jo n kinlaista a jo n e u v o a , miestä ja pelti venettä jo e n ylitystä var
ten. Juuri silloin pu olu stu k sem m e tu len joh to katsoi het
ken tulleen ja antoi sekä ty
kistölle että kranaatinheittim il- le tulenavauskäskyn. T uli jo h dettiin aluksi k olon n a n taka
osaan ja siitä se eteni etu
päähän. H yvä näkyvyys takasi, että tulitus osui m yös k ohtee
seensa. Sen k ok i vihollinen pa
hana yllätysiskuna ja sen m e
netykset olivat niin suuret, että k o k o op era a tio tyssäsi sillä kertaa siihen. V ihollisella riitti jä lk ien raivaam ista seuranneina öin ä ja se vetäytyi taaem m ak
si.
M utta jo ta k in vihollinen saa
vuttikin. Itsenäisyyspäivän tuli
tuksen ja sitä seuranneiden ö id e n aikana se pääsi pureu
tum aan Terenttilän rantaan ja siinä m y ös pysyi, jo sk a a n ei alituisista yrityksistään h u oli
m atta pystynyt laajentam aan sillanpääasem aansa.»
T ä m ä n jälkeen K autto ker
t o o m on ien ankarien keskitys
ten kokem uksistaan. Tässä niistä yksi:
» M a a m yllersi edessäm m e ja takana sekä sivustoissa. M e ju ok sim m e m ontusta toiseen ja m akasim m e matalana. A lik er
santti A arrelam pi L ievestu o
reelta hiukan etääm pänä huusi apua. Kranaatin satuttamana häneltä o li toinen ja lk a m il
tei k ok on a a n irronnut. A n tto nen sai osum an pohkeeseensa.
Kenttäsairaalaan pääsyä odotta
valle A arrelam m ille odotu saik a oli liian pitkä ja niin hän m enehtyi haavoihinsa niinkuin niin m on i m u u k in .»
L aukaalaiskom ppan ia oli päästetty ensimm äistä kertaa hiem an taakse etulinjasta an
saittuun le p o o n . Saunom isesta ei kannata p a ljo n m ainita, yksi sauna 160 miehelle ja kullekin tilkka läm m intä vettä. Sen jä l
keen samat täitä vilisevät li
kaiset vaatteet päälle. T ulipa sentään jou lu pakettien kin ja k o . K autto m ainitsee siitä: » M e i
dän teltan lahjat ja k o i Pekka R iipinen, ja niin tasapuolises
ti, että hän jä i m ieluum m in itse ilm a n .»
K au ton jo u lu k irje vaim olle ja esikoiselle kotiin:
» Rakkain kotiväki.
Jouluaaton hämärtyessä pis
tän pari sanaa sinne. Muistuu mieleen ne m onet rakkaat jo u lut jo ita siellä sain viettää rakkaitten omaisten ja Juma
lan läheisyydessä, vaikka sitä Jumalan läheisyyttä ei siellä tuntenut. N yt on Jumalan lä
heisyys, mutta te olette nyt kaukana. Koetamme pistää pie
nen kuusen ilman koristeita telttaamme, että saamme var
tioinnin välillä sitä katsella.
Ehkä laulamme jouluvirren, jo s vihollinen antaa siihen tilaisuu
den. Te siellä lämmitätte jo u lusaunan, ja ehkä teillä on edes yksi kynttilä panna jo u - lukuuseenne, että A rvokin nä
k ee ensimmäisen joulunsa jo u luvalon, vaikka ilman isänsä läsnäoloa. Meillä on havuvuo- de teltassamme, jo k a muis
tuttaa vapahtajamme Jeesuk
sen syntymäpaikkaa muinoin Betlehemissä. Täällä muistuu niin elävästi mieleen elämäni rikkom ukset teitä kaikkia koh
taan, samoin kuin Vapahtajan kolkutukset, joihin tuli vasta
hakoisesti vastattua. N yt hän on meidän useimpien toivoma vieras turvaksemme. Kyllä se Suomen itsenäisyys on kallis ja verinen tie. Sen näkee täällä kun olem m e itse sitä vuorollam me ostamassa. Käy,
Esteri, Säästöpankissa sano
massa kiitokset siitä paketista jo n k a tänne yhteisesti saimme.
Tykkien jy s k e on tässä säestä
mässä kun kirjoitan, mutta kuulain tie on Herran ohjat
tavissa. M onta tuttua on j o siirtynyt pois, mutta ei niitä tässä voi mainita, sensuuri ne kuitenkin mustaa pois. Vuojär- ven Eino ja Tauno lähettävät terveisiä teille. Ei taas muuta kuin Herran armo ja varjelus teille siellä. R ukouksem m e on, että se m yös täällä olisi. Kir
jo itu s on huonoa kun on hä
märää ja p olvi pöytänä. Ru
koillaan vapautta Suomelle.
Rakkain terveisin Ä iti, Esteri ja A rvo siellä. Osoite 7/Jr 28.»
Joulurauhaa siitä ei kuiten
kaan syntynyt. H älytys tuli.
M utta vielä pahem paa oli tu
lossa kun tuli tapaninpäivä.
K irjoittajam m e K autto m ää
rättiin hyökkäykseen lähdet
täessä pitäm ään läm pim änä kom p p an ian telttoja ja niin hän säästyi tuolta kuuluisalta Laukaan k om p p an ian k oh ta lon päivältä.
PU TT O N E N EI E N Ä Ä JA K S A N U T O L L A L Ä H E T T IN Ä
O tam m e vielä pätkän K au
ton m uistiinpanoista tam m i
kuun lop u n tapahtum ista, esi
merkkinä sodan arjesta.
»T a m m ik u u oli lopuillaan ja linjalla L innankangas— Kaarna- p u ro — T erenttilä— M u staoj a oli
vu orotellen jatku vaa taisteluti
lannetta. Laukaalaisten eräs m ajoitu sk orsu sai täysosum an.
Ensin tuli pieni kranaatti jo k a sammutti lyhdyn, jo llo in sota
mies P yn n ön en sanoi: »N y t o n paras siirtyä p o is .» Siihen alikersantti K otik osk i vastasi:
» M illo in naapuri am pu u kah
desti samaan p a ik k a a n .» M u t
ta sehän ju u ri tapahtuikin.
Kranaatti putosi k orsu n u lk o- oven eteen käytävään, jossa rä
jähti. Sirpalesuihku särki oven ja tappoi tai haavoitti kaikki käytävässä olleet.
Erään järkyttävim m istä het
kistä v oin mainita jo u k k u e en jo h ta ja n lähetin, P uttosen sa
nat kranaatinsirpaleen lävistäes
sä hänet: »N y t P utton en ei enää jak sa olla lähettinä, P uttonen siirtyy T a iv a a seen .»
Hyökkäys Satumetsään
Kuten edellisessä kirjoitukses
sa mainitaan, ei jou lu n ajasta tullut laukaalaisille lepopäivää, ei ollut rauha maassa eikä ihm i
sillä hyvä tahto.
Joulupäivänä tuli j o yksi tur
ha hälytys. M utta kun se tuli T apaninpäivänä, ei kysym ykses
sä ollutkaan m ikään turha hä
lytys, vaikka ylem m ällä taholla sitä arveltiin vain pieneksi ” ta- paniajeluksi” .
K o h ta lo k k a a sta K elja n ta
pauksesta kertovat tässä asevel
je t Jussi S o r r i ja V iljo P e k k a 1 a haastattelijalle.
Hälytys Keljaan tuli jo h o n k in aikaan Tapaninpäivän iltapäi
vällä. Syyksi ilm eni se, että T a i
paleen) oen oli ylittänyt vihollis
o sa sto S atu m etsik k ö-n im iseen m a a stoon , jo k a oli ollut heik os
ti varmistettuna siitä syystä, et
tei uskottu jo e n niin äkkiä jä ä tyvän, kuin oli vastoin paikalli
sia asiantuntijoitakin kuultun tap ah tu n eet. Jatkuvat k ov a t pakkaset olivat järjestäneet ikä
vän yllätyksen.
V ihollinen oli siis saatava pois tukikohdastaan, jo h o n se oli ehtinyt vahvasti pureutua.
Sitä oli yrittänyt j o jo k u muu su om alain en p o ru k k a , mutta jou tu n u t lu opu m aan siitä tu lok settom ana. O lipa vihollinenkin yrittänyt laajentaa h yökkäyksel
lään sillanpääasemaansa, mutta
ei ollut silläkään ollut parem paa menestystä.
L aukaalaiskom ppania ei ollut ain oa, jo k a jou tu i uuteen vasta
h yök käyk seen . Siihen kuului m yös m uista keskisuom alaisista k o o t t u y h d e k s ä s ja lk a v ä k i- k om p p a n ia , jo s sa oli m ukana m m . Sumiaisten miehiä.
H yök k äyk seen lähtiessä oli hätiköityjen päätöstenteon lei
m a, sanovat Sorri ja Pekkala, mutta lisäävät, että ainahan so dassakin virheitä tehdään. L au- kaalaiskom ppanian piti aluksi hyökätä oikealla sivustalla ja yhdeksännen k om p p an ian va
semm alla. Jostain syystä ju u ri h-hetken lähetessä tehtiin äkki- vaih dos, jo k a ju osten ehdittiin
x
hädin tuskin tehdä siten, että kom ppan iain lähtöasem ia vaih
dettiin päinvastaisiksi, laukaa- laiskom ppania vasem m alle, yh
deksäs oikealle. H yökkäyshet- keksi oli m äärätty tasan klo 16.00. Kirkas kuutam o antoi ai
noata valoaan siihen aikaan vuodesta.
L ä h tö tapahtui kaivetuista asemista yli aukean metsäiseen saarekkeeseen, jo n k a nimi oli niin rom anttinen kuin Satumet- sä. K o m e n to p o r ra s vähätteli k o k o tehtävää, ja piti Satumet- sään tunkeutunutta vih ollisosas
toa pienenä ja h eikkona.
Ylikersantti V iljo Pekkala oli ju u ri ennen hyökkäystä suorit
tanut m aastotiedustelun edessä ja todennut, että yhdeksännen k om p p a n ia n lo h k o lla T a ip a - leenjokeen virtaama pieni p u ro u om a olisi ollut paras lähesty- mistie ja sitä kautta m a h d olli
suus päästä vähin vaivoin v ih ol
lisen sivustaan, mutta sehän oli t ie t y s t i l o h k o a h a llit s e v a n k om ppan ian huolena.
J o s t a in s y y s tä y h d e k s ä s k om p p an ia kuitenkin m yöhästyi
” tapaniajelusta” niin, että lau- kaalaiskom ppania oli edennyt j o p a ljo n ennen sitä vihollisen lähituntum aan, n oin reilun 50 metrin päähän vihollisen ase
m ista , jo t k u t lä h em m ä sk in . E tenem inen tapahtui nopeasti kirkkaassa kuutam ossa yli ai
kaisem pien hyökkäysten ja vas
ta h y ö k k ä y k se s sä k a a tu n eid en ruum iiden yli. Siinä o li sekaisin lu m ip u k u is ia m e ik ä lä isiä ja tummissa vaatteissa olevia vi
hollisia.
Tulikuri oli vihollisella hyvä.
K olm e raskasta kon ekivääriä avasivat lähietäisyydeltä a u k iol
le tuhoavan ristitulen tavallisten käsiaseiden säestämänä. V ih o lli
nen am pui aukealle m yös ty
keillä, mutta vain m uutam ia laukauksia. Suom alaisten ty
k is tö - ja k ra n a a tin h e itin v a l- mistelu puuttui k ok on a a n . Y h teys tulenjohtueeseen oli kuu
lem m a mennyt p oik k i. Ei olisi m itään m erkinnyt, jo s yhteydet olisi k orjattu ja tulivalmistelu saatu, koska vastaiskuhetkellä ei tässä tilanteessa olisi ollut merkitystä, arvelevat Pekkala ja Sorri.
V ihollisen tuli-isku o li tyr
m äävä. Siltä tuskin olisi pelas
tunut kukaan, ellei vihollinen
o l i s i l e n t o p o m m i t u k s e l l a a n aiem m in järjestänyt hyviä suo- ja m on ttu ja . N iiden aiheuttam ia syviä ja la a joja k u opp ia oli au
kealla ja niihin miehet syöksyi
vät kuka m urhaavalta tulelta ennätti. Tässä tilanteessa kävi vielä niin ikävästi, että vastais
kuun lähteneille annetut käsi
kranaatit olivat virittäm ättöm iä, eivätkä siis lauenneet. O li yhtä kuin kivellä olisi heittänyt. S u o menkielellä huutelevia vihollisia nauratti.
Pekkala ja Sorri itse h y ök käyksessä m ukanaolleina arve
levat, että m ikäli tällaisessa ti
lanteessa pystyy tarkkaan arvi
oim aan kulutettua aikaa, niin n. 10 minuutissa oli käynyt sel
väksi, että hyökkäystä ei voitu viedä menestykselliseen p ä ä tök seen. Kaatuneita ja haavoittu
neita oli jo k a puolella.
Pian kuultiinkin lähtöasem is
ta la u k a a la ise n , s illo in a li
upseerin, m yöh em m in upseerin, P ek k a R iip isen h u u to , että k om p p an ia on saanut luvan ve
täytyä takaisin. K om p p a n ia n p ä ä llik k ö , v a lk e a k o s k e la in e n luutnantti G rön lu n d , ei ollut hyökänneiden m ukana.
Perääntym inen oli kuitenkin helpom m in sanottu kuin tehty, sillä kirkas kuutam o valaisi k o k o kenttää, jo k a vietti v ih olli
seen päin. Vastaiskun tehneet olivat siinä ikäänkuin ta rjotti
m ella. O sa pääsi ryöm im ään ta
kaisin, mutta osa jä i, j o k o haa
voittuneina, tai heidän turvak
seen jääneet len top om m ien jä t
täm iin k u opp iin , missä k oetti
vat hoivata haavoittuneita, p i
tää sekä heidät että itsensä läm p im in ä k o v a ssa p ak k a sessa . H aavoittuneita yritettiin pitää sulana m m . hierom alla heitä.
Siitä huolim atta heistä m onet k y lm en ivät iäksi leip älau k ku päänalusenaan.
V iljo P ekkala, jo k a toim i k o m p p a n ia ssa a n sillä kertaa jo u k k u e e n jo h ta ja n a , muistelee hetkiä m m . näin:
— O lim m e päässeet suureen le n to p o m m ik u o p p a a n , m in ä , H u u g o K uukkanen, O tto P aa
nanen ja H u g o Paatelainen.
L um i pöllysi jo k a puolella vi
h ollisen kiivaasti am pu m ista suihkuista. Y ritim m e siihen vas
tata m ahdollisuuksiem m e m u kaan. Ä k k iä ilmestyi oikealle ku opan reunalle yhdeksännen
kom ppan ian kersantti, jo k a t o dettuaan m eid ät rin n a k k a is- k o m p p a n ia n m ieh ik si huusi m iehilleen, että yhteys oli saatu.
Sen sanottuaan hän lyyhistyi osum an saaneena hangelle.
— K iskoim m e kuolettavasti haavoittuneen kersantin p o m - m ik u o p p a a m m e . H ä n valitti kovasti tuskiaan, mutta sam an
laisia ääniä kuului m uualtakin jo k a puolelta. L ähdin hake
maan apua. K einottelin itseni yli kentän lä h tök u op p iim m e ja löysin siellä olleesta navettara
kennuksesta taskulam pun avul
la lääkintäm iehiä ja joita k in k a h d e k s a n n e n k o m p p a n ia n miehiä, joista en tiennyt, mistä syystä he siellä piileksivät. Sa
noin lääkintäm iehille, että nyt tuolla edessä olisi heille töitä, mikä tosin kuului hyvin avun
huudoistakin.
M utta vasta aam u yöllä, kun pilvet peittivät k u utam on , pää
sivät lääkintämiehet siivoam aan kenttää haavoittuneista, m on en koh dalla liian m yöh ään . K o k o y ö oli kuunneltu heidän valitus
taan ja avu nh u u toja.
V a sta h y ö k k ä y k se ss ä k a a tu i sinä iltana ja sitä seuranneena yön ä kaikkiaan 19 miestä. A a muun m ennessä elävien k irjois
sa olevia haavoittuneita oli 20.
T a p p iot siis yhteensä 39 miestä 160 miehen vahvuisesta k o m p paniasta.
M istä sitten jo h tu u k irjoitu k sen alkuosassa R uotasen m ai
nitsemat luvut: 160 lähti vas
taiskuun, 40 palasi?
Kun k om p p a n ia k oottiin p a luuta varten, oli osa k om p p a n i
a sta jä t e t t y v a r m is tu k s e e n h yök käyk sen lähtöasem iin ja osa oli vielä saapum atta k o k oon tu m isp a ik a lle. K o k o o n tu mispaikalla oli siis tu olla het
kellä vain n. 40 miestä, joille kom p p an ian p äällik kö G rön lu n d m m . lausahti, tuskin itsekään vielä silloin tietoisena k o m p p a nian todellisista tappioista, että
” Näin m eidän p o ja t nyt k ä v i” . L op u k si ote Lauri A a llo n JR 19:sta om istetusta runosta:
»Taipaleen laulua laulavi nouseva suku,
pieni on nyt j o Taipaleen sankarten luku.
Ihmeenä pysyy, m is oli voimamme lähteet, sen tietävät vain sankari- rykmentin tähteet.
