”ENEMMÄNKIN HÄNESTÄ TULEE MIELEEN PEPPI PITKÄTOSSU”
Sukupuolistereotypiat poliitikkojen henkilökuvissa
Pauliina Puhakka Pro gradu -tutkielma Yhteiskuntapolitiikka Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskunta- ja kauppatieteiden laitos Helmikuu 2020
Itä-Suomen yliopisto Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
Laitos
Yhteiskuntatieteiden laitos Tekijä
Pauliina Puhakka
Ohjaaja Eeva Jokinen Työn nimi
”ENEMMÄNKIN HÄNESTÄ TULEE MIELEEN PEPPI PITKÄTOSSU”. Sukupuolistereotypiat poliitikkojen henkilökuvissa
Pääaine
Yhteiskuntapolitiikka
Työn laji
Pro gradu -tutkielma
Aika
Helmikuu 2020
Sivumäärä
70 sivua, 5 liitettä (5 sivua)
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin sukupuolen mediarepresentaatiota yhteiskunnallisena ongelmana. Tavoitteena on havainnoida kuinka sukupuolta toistetaan ja rakennetaan mediajulkaisuissa ja kuinka media kuvaa yhteiskuntaa. Tutkimus toteutetaan analysoimalla, kuinka politiikassa esiintyvistä miehistä ja naisista kirjoitetaan julkaistuissa henkilökuvissa ja kuinka henkilökuvat rakentavat, toistavat ja ylläpitävät heidän biologisia sukupuoliaan. Tutkielman aineisto on koottu Image -lehden ja Yle:n henkilökuvista, joiden kohteena toimivat suomalaiset poliitikot. Aineisto koostuu neljästä naisesta ja neljästä miehestä, jotka ovat toimineet ja/tai toimivat kansanedustajina.
Aineiston analyysissa on käytetty teoriaohjautuvaa sisällönanalyysia.
Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin Kuinka sukupuolta tuotettiin performatiivisesti, heteronormatiivisesti ja alleviivaten. Sukupuolta alleviivattiin käyttäen sukupuolittuneita subjekteja kuten mies, nainen ja täti. Analyysista ilmenee kuinka sukupuolen alleviivausta on havaittavissa enemmän miesten henkilökuvissa käyttämällä sanaa mies kuin naisten henkilökuvissa käyttämällä sanaa nainen. Molempien, sekä miespoliitikkojen ja naispoliitikkojen sukupuolta alleviivattiin performatiivisesti. Toinen tutkimuskysymys tarkasteli Noudattavatko henkilökuvat sukupuolistereotyyppisiä malleja. Tähän olen vastannut analysoimalla henkilökuvia yksittäisesti.
Sukupuolistereotypiat sisältyvät kuitenkin olennaisesti kaikkiin tutkimuskysymyksiin ja esiintyvät läpi aineiston. Henkilökuvista ilmenee toistuvasti sukupuolistereotypioihin, eli ennalta määriteltyihin käsitteisiin, nojaamista. Henkilökuvat ilmentävät ja toistavat ennalta olemassa olevia käsityksiä feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta sekä käsityksistä siitä millainen poliittisen esikuvan tulisi olla.
Viimeinen tutkimuskysymys etsi vastausta siihen Kuinka hoiva ilmenee henkilökuvissa. Samassa yhteydessä on tarkasteltu ilmeneekö Hoiva enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa. Hoivaa on havaittavissa useista henkilökuvista moninaisissa muodoissa. Hoiva ei tarkoita ainoastaan äidin hoivaa, vaan myös toisesta ihmisestä huolehtimista. Hoiva ilmeni aineistosta äidin hoivana, vanhempainhoivana, omista vanhemmista huolehtimisena sekä hoivan kokonaisvaltaisena puutteena.
Tutkielma on yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, joka yhdistää feministisen mediatutkimuksen käytäntöjä. Tämän välityksellä aineistosta voidaan tulkita sukupuoliteorian mukaisia malleja ja sukupuolten välisiä valtasuhteita, jotka ovat yhteiskunnallisesti ymmärrettyjä sekä koettuja.
Avainsanat
sukupuoli, feministinen mediatutkimus, media, representaatio, sukupuolistereotypia, tasa-arvo
University of Eastern Finland Faculty
Faculty of Social Sciences and Business Studies
Department
Department of Social Sciences Author
Pauliina Puhakka Supervisor
Eeva Jokinen Title
“SHE RESEMBLES PIPPI LONGSTOCKING” Gender stereotypes in politicians’ features
Academic subject
Public Policy Type of thesis
Master’s thesis Date
February 2020 Number of pages 70 pages, 5 appendixes (5 pages)
Abstract
This Master’s thesis examined gender representations in the media as a social problem. Thesis aims to observe how gender is repeated and constructed in media publications and how the media mirrors our society. Research is executed by analyzing how published features present men and women in politics and how the articles reconstruct, repeat and maintain their biological genders. The research material has been assembled from published features by Image magazine and Yle. The features include eight Finnish politicians, which four of them are women and four of them men. The material was analyzed with theory driven content-analysis.
The first research question examines how gender is reproduced performatively, heteronormally and underlining the biological gender. Gender was underlined by using gendered subjects such as man and woman. Both male and female politician’s genders were underlined perfomatively. The second research question examined if the features followed gendered stereotypes. I have answered this question by analyzing the features individually. All of the research questions consist of gendered stereotypes and these stereotypes are seen throughout the material. Features repeatedly showcase gendered stereotypes which are based on predefined concepts. The features present and repeat pre- existing ideologies of femininity and masculinity as well as perceptions of what a political role model should be. The last research question aims to find the answer on how care is presented in the features.
This question also answers if care is presented more in the women’s features than men’s. The material displays care in multiple forms. Care does not only consist of maternal care but also includes caring for another human. The material includes maternal care, elder care as well as the lack of care.
This study combines theories from Social Sciences and Feminist Media Studies. As a result it is possible to analyze gender theories and gendered power relations which are socially transferred and experienced.
Key words
gender, media, Feminist Media Studies, representation, gender stereotypes, equality
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 1
2 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET... 5
3 TEORIA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 7
3.1 Feministinen mediatutkimus ja konstruktionismi ... 7
3.2 Sex/gender – Sukupuoli ja sukupuolijärjestelmä ... 8
3.3 Sukupuoli ja ruumiillisuus ... 11
3.4 Kuinka suoritetaan mies ja nainen – feminiinisyys ja maskuliinisuus ... 12
3.5 Sukupuolistereotypiat ... 13
3.6 Hoiva ja äitiys ... 14
3.7 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset ... 15
4 HENKILÖKUVAT AIKAKAUSLEHDISSÄ ... 17
4.1 Kuinka henkilökuva tehdään ... 17
4.2 Journalistinen vapaus vs. kirjoittajan moraali ... 18
4.3 Henkilökuvat Image -lehden sekä Yle:n julkaisuissa ... 19
4.4 Mikä on aikakauslehti? ... 19
4.5 Image: ”ajan ilmiöt ja tuoreet näkökulmat laadukkaasti” ... 20
4.6 Yleisradio, eli Yle tiivistettynä ... 21
5 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 22
5.1 Aineiston esittely ... 22
5.2 Aineiston valinta... 22
5.3 Laadullinen sisällönanalyysi ... 23
5.4 Kuva-analyysi ... 24
6 ANALYYSIN TULOKSET ... 26
6.1 Mies, nainen ja täti – sukupuolen alleviivaus ... 26
6.2 Ulkoisten piirteiden kuvailu ... 28
6.3 Cicero, Peppi Pitkätossu ja muita populaarikulttuurin vertauskuvia ... 30
6.4 Lapset, aviopuolisot ja Anderssonin puuttuva ruukkukasvi ... 33
7 KAHDEKSAN POLIITIKKOA, KAKSI SUKUPUOLEN REPRESENTAATIOTA ... 39
7.1 Matti Vanhanen – Yksinäinen susi ja pitkäjänteinen luottomies ... 39
7.2 Jussi Halla-aho – sulkeutunut hissukka... 41
7.3 Anne Bernerin hillitsemätön nauru ... 42
7.4 Emma Karin tunteet ... 44
7.5 Räväkkä Li Andersson ... 46
7.6 Kaikkien kaveri Petteri Orpo... 49
7.7 Kaksi Timo Harakkaa ... 51
7.8 Korostetun asiallinen Maria Ohisalo ... 52
8 KUVA-ANALYYSIN TULOKSET ... 54
8.1 Li Anderssonin maskuliininen luonnollisuus ... 54
8.2 Emma Karin kesytetyt kiharat ... 55
8.3 Anne Berner, täti mekossa ... 55
9 POHDINTA ... 57
9.1 Tulosten yhteenveto ... 57
9.2 Johtopäätelmät ... 62
9.3 Tutkimuksen arviointi ja jatkotutkimus ... 63
LÄHTEET ... 66
Liitteet... 71
1
1 JOHDANTO
Kulutamme päivittäin rajattoman määrän uutisia, artikkeleita, sosiaalisen median päivityksiä sekä lukemattomia muita mediajulkaisuja, jotka kaikki kuvaavat yhteiskuntaamme.
Sisäistämme tiedostamatta median luomia merkityksiä ihmisistä ja ilmiöistä jopa useita kertoja päivässä, ja heijastamme näitä arkiseen toimintaamme. Näin toistamme ja uudelleentuotamme olemassa olevaa järjestystä ja käsitystä muun muassa sukupuolesta ja siitä kuinka se jäsentää maailmaa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tehdä ”näkymätön” ”näkyväksi” ja pohtia millaisia piilotettuja merkityksiä media sisältää. Millaisia merkityksiä sekä käsityksiä tasa-arvosta ja sukupuolesta sisäistämme median välityksellä ja millaiset sanavalinnat rakentavat sukupuolittunutta tekstiä?
Wiion (2006) Media uudistuvassa yhteiskunnassa -raportin mukaan media perustuu mielikuviin ja käsityksiin sekä toimii niiden tuottajana ja välittäjänä. Median kautta rakennetaan kuvaa maailmasta ja ilmiöistä, eli media kuvaa yhteiskuntaa. Se onkin kietoutunut vahvasti osaksi yhteiskunnallisia rakenteita, jonka vuoksi mediassa esiintyviä ilmiöitä ja niiden merkityksiä tulee tarkastella syvemmin. Kun median vastuu mielikuvien tuottajana on nykypäivän digitalisoituneessa maailmassa entistä laajempaa, tulee medialukutaidosta ja -kriittisyydestä entistä huomionarvoisempaa. Näin ollen vastataksemme tasa-arvokysymyksiin, tulee mediaa tarkastella yhteiskuntatieteellisin ja sukupuolentutkimuksen keinoin.
Feministinen mediatutkimus keskittyy median sukupuolittuneisuuden sekä eriarvoisuuden tutkimukseen ja siksi myös tämä tutkimus on feminististä tutkimusta. Tämä tutkielma tarkastelee mediassa esiintyviä sukupuolen representaatioita sekä niiden mahdollista ongelmallisuutta. Tavoitteena on ottaa kantaa sukupuolten välisiin tasa-arvokysymyksiin.
Tarkastelen sukupuolten mediarepresentaatioita sukupuoliroolien, -stereotypioiden sekä hoivan ja äitiyden teemojen välityksellä. Teemat ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa ja yhdessä aineistonanalyysin kanssa ne auttavat vastaamaan tutkimuskysymyksiini.
2
Tämä tutkimus pohjautuu teoriaohjautuvaan sisällönanalyysiin, jota hyödyntämällä pystyn tulkitsemaan aineistosta tekstin merkityksiä tarkoituksen mukaisimmin. Tässä pro gradu - työssä tutkin sukupuolen representaatioita tarkastelemalla suomalaisista poliitikoista julkaistuja henkilökuvia. Aineisto muodostuu kahdeksasta henkilökuvasta, joiden kohteena on neljä naista ja neljä miestä. Tavoitteenani on tarkastella julkisuudessa esiintyvien poliitikkojen henkilökuvia ja havainnoida julkaisuissa ilmeneviä sukupuolenrepresentaatioita.
Tutkimuskysymykseni ovat: Kuinka sukupuolta tuotetaan performatiivisesti, heteronormatiivisesti ja alleviivaten? Noudattavatko henkilökuvat sukupuolistereotyyppisiä malleja? Kuinka hoiva ilmenee henkilökuvissa ja toistuuko se enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa?
Naisten osuus kansanedustajissa on suurimmillaan vuonna 2019 aloittaneessa eduskunnassa, jossa naisten osuus on 47 % (94 naista). Vuonna 1930 naisedustuksen määrä on ollut alhaisin kaikista, vain 5,5 % (11 naista). Toisen maailmansodan jälkeen naisten osuus alkoi kuitenkin kasvaa, eduskunnan sukupuolijakauma alkoi tasaantua vasta 1990-luvulla, jolloin eduskuntaan valittiin silloin ennätysmäärä naisia (77). Suomen eduskunta sijoittuu tällä hetkellä maailmassa kuudenneksi parlamenttien välisessä vertailussa, kun taas tilaston ääripäästä löytyvistä parlamenteista ei löydy lainkaan naisedustajia. Naisten osuutta politiikassa on merkittävää tutkia, sillä maailmanlaajuisessa mittakaavassa naisten osuus edustajapaikoissa on vain 24,3 % (yksikamariset tai alahuoneet helmikuu 2019). (Eduskunta.fi.)
Naisten edustusta politiikassa on siis tärkeää tutkia, sillä heidän osuutensa politiikassa ei ole itsestäänselvyys. Kun naisia on mukana politiikassa enemmän, ovat he vertailtavissa toisiinsa ja heidän poliittiset näkemyksensä pääsevät esille eikä sukupuolikeskeisyys korostu (Kuusipalo 2011). Tässä tutkielmassa analysoin sukupuolenrepresentaatioita ja vertailen naisten ja miesten representaatioita lehtien henkilökuvissa.Vertaamisella tässä asiayhteydessä tarkoitan sitä, että otan huomioon aineistosta esille nousevia sekä toistuvia teemoja ja tarkastelen, esiintyvätkö ne samoissa määrin tai ollenkaan molempien sukupuolten henkilökuvissa. Tasa-arvon näkökulmasta on mielekästä tutkia sitä, millä tavoin sukupuolta, naiseutta ja mieheyttä, esitetään eli representoidaan mediassa poliitikkojen kautta.
3
Erkka Railon (2011) mukaan julkisuuden henkilön ruumiillisuudesta ja sen kuvauksesta mediassa on tullut entistä merkittävämpää yhteiskunnallisesti, jolloin henkilökohtaisuus saa uuden poliittisen ulottuvuuden. Poliittiset henkilöt, kuten kansanedustajat, voidaan luokitella julkisuuden henkilöiksi, sillä heidän niin julkinen kuin yksityinenkin elämänsä on esillä mediassa. Tämän vuoksi poliitikoista luotua kuvaa on syytä tarkastella sen yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi. Lisäksi median tuottamat ja levittämät representaatiot ovat osa kulttuuristen merkitysten luomista, ja ne ylläpitävät ja luovat hegemonisia arvoja ja ideologioita stereotyyppisten esitysten avulla (Herkman, 2001, 221).
Tulkittaessa representaatioita on tärkeää määritellä niiden merkitys ja vaikutus ympäröivään maailmaan. Representaatio tarkoittaa esitystä, jossa samalla esimerkiksi objekteihin tai ihmisiin yhdistetään merkityksiä. Nämä merkitykset antavat eteenpäin ympäröivälle yhteiskunnalle sekä sosiaalisille suhteille arvoja. Samanaikaisesti representaatio on sekä esittävä että tuottava, sillä objekti tai ihminen edustaa samalla laajempaa kokonaisuutta sekä rakentaa mielikuvia ja määritelmiä. (Paasonen 2010, 40.)
Paasosen (2010, 41) mukaan ”representaatiot uusintavat, tuottavat ja markkinoivat käsityksiä sukupuolesta, meistä ja muista”. Representaatioiden tulkinta onkin tärkeää sukupuolen rakentumisen kannalta, sillä sukupuolta rakennetaan erilaisissa kulttuurisissa teksteissä ja arkisissa teoissa. Näistä esimerkkejä ovat sanomalehdet sekä pukeutuminen. Pukeutumista voidaan myös tarkastella sukupuolen ilmaisemisen keinona, ja pukeutuminen voidaan luokitella sukupuolen tekemiseksi. (emt. 2010, 47). Feministitutkijoiden mukaan valtavirran mediakulttuurissa sukupuolta kuvataan yleisimmin heteroseksuaalisen miehen näkökulmasta ja valtaosa medioiden naisrepresentaatioista noudattaa nuoruuden, kauneuden sekä eroottisuuden mielikuvien kaavaa (Herkman 2002, 219–220).
Termin naispoliitikko käyttö tässä tutkimuksessa tulee myös määritellä, sillä subjektiuuteen liittyy lähes aina valta-aseman omaaminen sekä vallan alaisuus, joka määrittelee toimijuuden mahdollisuuden ja rajat (Juvonen, Rossi & Saresma 2010, 30). Käytän termiä naispoliitikko tarkentaakseni tutkimukseni kohdetta, en rajatakseni toimijuutta. Tutkimukseni on feminististä
4
mediatutkimusta minkä vuoksi termin käyttö on asiayhteyttä tarkentavaa eikä toista sukupuolen muodostumista subjektiksi.
5
2 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET
Seuraavaksi esittelen aikaisempia tutkimuksia, jotka ovat merkittäviä myös tämän tutkimuksen kannalta. Aikaisempien tutkimusten kartoittamisella taustoitan omaa tutkimusta ja liitän sen osaksi tieteellistä keskustelua.
Naispoliitikkojen mediarepresentaatioista on tehty aikaisemmin paljon tutkimusta. Tämän lisäksi on löydettävissä laajalti aikaisempia tutkimuksia sukupuolen representaatiosta, joita olen hyödyntänyt tässä tutkielmassa. Tutkielmani pohjautuu 2017 kandidaatin työhöni
”Enemmänkin hänestä tulee mieleen Peppi Pitkätossu” ja laajentaa edeltävän tutkimuksen teoreettista viitekehystä sekä aineiston analyysia. Tässä tutkielmassa hyödynnän myös kandidaatintutkielmassa esittelemiäni aikaisempia tutkimuksia niiden samankaltaisen media- aineistopohjan vuoksi, kuten Eeva Kostiaisen pro gradu -tutkielmaa vuodelta 2008, sekä Miinukka Tuomisen pro gradu -tutkielmaa vuodelta 2015. Kostiaisen tutkielma käsittelee Helsingin Sanomissa tuotettua kuvaa presidentti Tarja Halosesta ja keskittyy naispresidentin sukupuolen diskursiiviseen rakentumiseen. Myös Tuomisen tutkielma keskittyy Tarja Halosen sukupuolen representaatioihin suomalaisessa mediassa. Lisäksi Erkka Railo on tutkinut väitöskirjassaan (2011) Henkilökohtainen on poliittista, poliitikkojen henkilökuvia Annan julkaisuissa vuosina 1975 – 2005. Tutkielmani nojaa Railon väitöskirjan teemoihin naispoliitikkojen henkilökuvien muutoksista sekä yksityiselämän julkisuuden sukupuolittuneista muodoista.
Aineiston tulkinnalle keskeisenä lähtökohtana toimii naispoliitikkojen haastatteluissa yksityiselämän ja ulkonäön korostuminen. Laura Saarenmaan tuo esille Journalismikritiikin vuosikirjassa 2011 Panttiin (2005, 2006) ja Rossiin (1995) viitaten, että naispoliitikoista kirjoitettaessa korostetaan usein yksityiselämää sekä ulkonäköä asiakysymysten jäädessä toisarvoisiksi.
Henna Virkkunen on tutkinut journalistiikan pro gradu -työssään (2001) nais- ja miesjohtajien representaatioita talouslehtien henkilöhaastatteluissa. Tutkimuksen keskiössä on naisjohtajien
6
vähäinen määrä yksityisen sektorin johtaja-asemissa. Virkkunen pyrki diskurssianalyysin keinoin selvittämään, onko nais- ja miesjohtajien representaatiossa havaittavissa heidän etenemistään hidastavia asioita. Virkkusen työtä on mielekästä hyödyntää samankaltaisen aineistopohjan vuoksi, sillä myös hänen aineistonsa oli rajattu henkilökuviin journalistisena muotona. Henkilökuva journalistisena tekstinä noudattaa lähes aina samankaltaista rakennetta ja muotoa, jolloin aineistojen samankaltaisuus on tutkimuksen kannalta hyödykästä. Hänen havaintojensa mukaan naisista ja miehistä puhuttiin henkilökuvissa eri tavoin ja heidät esiteltiin keskenään erilaisina toimijoina.
Sukupuolen representaation teeman kannalta on mielekästä, että tutkimus suoritetaan yhteiskuntatieteellisessä viitekehyksessä. Sukupuolen mediarepresentaatiosta on tehty useita eri tutkimuksia journalismin ja mediatutkimuksen puolella, joten tarkastelu yhteiskunnallisen linssin läpi on merkityksellistä. Sukupuolta rakennetaan ja tuotetaan sosiaalisissa yhteyksissä, joista media on vain yksi osa. On tärkeää tarkastella sukupuolta sen yhteiskunnallisessa merkityksessä ja kuinka sitä rakennetaan ja ylläpidetään yhteiskunnan eri rakenteissa sekä instituutioissa.
7
3 TEORIA JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tässä kappaleessa esittelen tutkimustani pohjustavaa viitekehystä. Käsittelen ensiksi feminististä mediatutkimusta ja siihen liittyvää sosiaalista konstruktionismia feministisen konstruktionismin kautta. Tutkielman keskiössä on sukupuoli käytäntönä ja representaationa.
Sukupuoliteorian keskeisyyden vuoksi esittelen kappaleen lopussa myös tutkimuskysymykseni lujittaakseni niiden asemaa teoreettisessa viitekehyksessä.
3.1 Feministinen mediatutkimus ja konstruktionismi
Feministinen mediatutkimus on näkökulma, jonka avulla tarkastellaan median sukupuolittumista sekä eriarvoisuutta uutisoinnissa. On huomioitavaa, että sukupuolesta riippumatta tuotetaan tietyn kaltaista, odotusten mukaista, normatiivista kuvaa omasta ja vastakkaisesta sukupuolesta. Esimerkiksi kysyttäessä naispoliitikolta, he eivät ole huomanneet toimittajan sukupuolen vaikuttaneen heistä itsestään tuotettuun mediakuvaan uutisoinnissa.
Naispoliitikkojen kokemusten mukaisesti naistoimittajat tuottavat yhtä sukupuolittunutta kuvaa kuin miestoimittajat. Tämän vuoksi tässä tutkimuksessa ei ole huomioitu toimittajien sukupuolen vaikutusta henkilökuviin. (Tuominen 2015, 12–13; ref. Lovenduski & Norris 1996, 114.)
Feministisessä mediatutkimuksessa on ilmennyt kuinka journalismissa uutisarvo ja yksityisyyden sekä julkisuuden rajanveto voi tuottaa hankaluuksia. Esimerkiksi naisista tehdyissä julkaisuissa tarkastellaan usein heille luontaisena pidettyä elämänaluetta kuten yksityispiiriä. Yksityispiirien korostaminen julkaisuissa tapahtuu silloinkin, kun kohdehenkilö toimii julkisuuden alueilla kuten esimerkiksi poliitikkona tai toimittajana. ”Yksi feministisen mediatutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen kysymyksistä on, kuinka representoitujen ja todellisten arjessa elävien ruumiiden suhde tulisi ymmärtää ” (Kyrölä 2006, 108; ref.
Thornham 2000).
Feministinen konstruktionismi on olennainen osa feminististä mediatutkimusta. Sosiaalinen konstruktiivinen tutkimus on monimuotoista ja ylettyy laajasti eri tieteenaloille, mutta sen
8
pääperiaatteena on kyseenalaistaa universaaleina pidettyjä käsitteitä maailmasta.
Konstruktionismin taustana on, että kaikki rakentuu sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa eikä todellisuus ole muuttumatonta. (Foster & Bochner 2008.)
Feministinen konstruktionismi selittää sukupuolen muodostumisen niin, että ”biologista sukupuolta rakennetaan, tuotetaan uudelleen ja muutetaan sosiaalisissa käytännöissä” (Best 2008, 54–56). Tämä tarkoittaa sitä, että sukupuolta ja sen muotoa ei voida määritellä ainoastaan biologisen sukupuolen kautta, vaan siihen vaikuttavat useat eri sosiaaliset käytännöt. Näissä sosiaalisissa käytännöissä biologista sukupuolta toistetaan ja mukautetaan. Eeva Kostiainen (2008) toteaa feminististä mediatutkimusta ja sosiaalista konstruktionismia käsittelevässä pro gradussaan, että sukupuoli rakentuu olettamusten mukaisesti historiallisessa sekä kulttuurisessa kontekstissa. Sen rakentumiseen osallistuvat erinäiset yhteiskunnalliset järjestelmät, kuten koululaitos, tiede ja politiikka. Tämän mukaan sukupuoli ei määräydy pelkästään biologisen sukupuolen perustein, vaan sukupuolen muodostumiseen vaikuttavat muut yhteiskunnalliset käytännöt. Yksilö, sukupuoli ja minuus muovautuvat ja rakentuvat siis sosiaalisissa konteksteissa.
Tutkielmani keskeisiä kysymyksiä ovat kuinka sukupuolta rakennetaan ja ylläpidetään mediassa, sillä feministisen konstruktionismin mukaisesti media on olennainen osa sukupuolen tuottamista. Aikakausjulkaisut, kuten Imagesta ja Yle:n henkilökuvista kerätty tämän tutkimuksen aineisto, luovat kirjoituksissaan kuvaa maailmasta, eivätkä ainoastaan kuvaile sitä.
(Kostiainen 2008, 6.)
3.2 Sex/gender – Sukupuoli ja sukupuolijärjestelmä
Tutkimuskysymyksiin vastatakseni tulee ensin käsittää mitä sukupuoli itsessään tarkoittaa ja kuinka sitä määritellään. Sukupuolijärjestelmä perustuu biologisen sukupuolen (sex) ja sosiaalisen sukupuolen (gender) määritelmiin. Sex-gender -määrittelyllä voidaan siis käsittää sukupuoli ja kuinka se rakentuu biologisesti sekä sosiaalisesti. Sex eli biologinen sukupuoli määritellään yksilön anatomian mukaan, kun taas gender rakentuu sosiaalisessa kontekstissa.
Biologista ja sosiaalista sukupuolta on kuitenkin lähes mahdotonta erottaa toisistaan, sillä
9
sosiaalinen sukupuoli rakentuu biologisen mukaisesti. (Liljeström 1996, 113–114; ref. Rubin 1975.)
Liljeström (1996) esittelee sukupuolen käsityksiä, jotka ovat muodostuneet historian saatossa.
Näiden käsitysten syvempi ymmärtäminen auttaa jäsentämään miksi sukupuolta ei tule määritellä biologisin perustein. Ennen 1700-lukua käsitys ihmisen ruumiista perustui miehiseen perusrakenteeseen, sillä ontologista, eli olemisen perusperiaatteiden mukaista, käsitystä naisesta ei ollut olemassa. Nainen määrittyi miehen ruumiillisuuden mukaan anatomisesti vajaana miehenä, ja erot miesten ja naisten välillä pohjautuivat naisen kykyyn kantaa lasta ja synnyttää. Kohtu onkin toiminut kauan naisen määrittäjänä. 1700-luvulla tapahtui siirtyminen kahden sukupuolen malliin, jossa sukupuolielimistä tuli vastakkaisen ja yhteensovittamattoman eron perusta. Tämän vuoksi pelkkään biologiaan perustuva sukupuolen määrittely tulee kyseenalaistaa, sillä ei voida erottaa ruumista, sen representaatioita sekä sen kulttuurisia määrittelyjä. Judith Butler (1990) toteaa, ”ettei ole mitään mieltä erottaa toisistaan biologista (sex) ja sosiaalista sukupuolta (gender), jos ”sex” jo alusta lähtien on sukupuolitettu”.
(Liljeström 1996, 118–119.)
1990-luvulla keskustelu sukupuolesta muuttui ja esille tuotiin uusia näkökantoja biologisesta ja sosiaalisesta sukupuolesta. Tämän myötä myös aikaisempia käsityksiä biologisesta sukupuolesta ja sen ”luonnollisuudesta” alettiin kyseenalaistamaan. Tavat, joilla biologista sukupuolta lähtökohtaisesti tutkitaan, perustuu tutkijoiden ennalta asettamaan käsitykseen siitä mikä on luonnollista. Tutkimuksessa keskeisenä jäsentäjänä toimivat tutkijoiden ennalta ymmärretyt käsitykset luonnollisuudesta, joihin he perustavat tieteellisiä faktoja. Lääketieteen ja biologisten diskurssien kehittyessä biologisen sukupuolen määritelmäperusteita pystyttiin muuttamaan, kun keskusteluun lisättiin kromosomaalisen sukupuolen määritelmä. Feministisen tutkimuksen myötä on pystytty unohtamaan anatomis-fysiologiset erot ruumiiden välillä ja niiden määrittäjinä, jotka ennen ymmärrettiin niin biologisina kuin luonnollisina.
Historiallisesti katsottuna ruumis käsitetään ja määritellään luonnontieteiden, kuten biologian ja lääketieteen tieteellisessä käytännöissä. On kuitenkin huomioitavaa, etteivät keinot joilla ruumis ymmärretään luonnontieteissä ole ”oikeampi” kuin ymmärrys ruumiista yhteiskunnallisissa tai humanistisissa tieteissä. (Liljeström 1996, 118.)
10
Sukupuoliroolin käsitettä on hyödynnetty sosiaalisten suhteiden ja rakenteiden ymmärtämiseen. Sukupuolirooliteorian avulla voidaan selittää erilaisia miesten ja naisten kohtaamia sosiaalisia vaatimuksia ja odotuksia, sillä sukupuolirooliteoria perustuu stereotyyppisten persoonallisuusmääritelmien ja -odotusten analysointiin. Teorian keskiössä on ajatus siitä, että yksilö omaksuu roolin sosiaalisten suhteiden välityksellä. Rooliteorian avulla voidaan tarkastella sosiaalisten suhteiden ja rakenteiden välittäjiä, kuten äitejä, perheitä, opettajia sekä tiedotusvälineitä. Kritiikkinä sukupuolirooliteorialle on teorian taustalla vaikuttava oletus muuttumattomasta biologisesta sukupuolesta. Tämä hankaloittaa havaitsemasta sukupuolten välisiä valtasuhteita, ja miesten ja naisten rooleja pidetään yhtä sortavina. (Liljeström 1996, 117.)
Sukupuolijärjestelmän teoria kehittyi feministisen tutkimuksen kautta tarkasteltaessa sosiaalisten suhteiden yhteyksiä yhteiskunnan rakenteisiin, instituutioihin ja käytäntöihin sekä niiden välisiä valtasuhteita. Yvonne Hirdmanin mukaan sukupuolijärjestelmä perustuu miehiseen normiin, jota ylläpidetään ja uudelleen tuotetaan hierarkkisoivalla sekä dikotomisoivalla, eli kahtia jakavalla, sukupuolta tuottavalla toiminnalla. Sukupuolten työnjaon perustuminen miehiseen normiin vaikuttaa myös työtehtävien ja -markkinoiden sukupuolittuneeseen kahtiajakoon. Dikotomian välityksellä rakennetaan miehisyyden ja naisellisuuden representaatioita, kun kahtia jakamisen ja erillään pitämisen kautta ylläpidetään käsitystä miehisyydestä ja naisellisuudesta sekä niiden vastakohtaisuutta toisilleen. Näiden rakenteiden kautta sukupuolten välille muodostuu valtasuhteita. (Liljeström 1996, 131.)
Jotta voisimme ymmärtää sukupuoleen vaikuttavia mekanismeja ja normeja, on syytä käsittää heteroseksualisoivaa hallitsemista. Tarkastellessamme yhteiskunnan sukupuolisidonnaisuuksia, on syytä huomioida, että sukupuolijärjestelmä on heterosuhteutunutta todellisuutta. Se perustuu heteronormatiivisuudelle ja koostuu yhteiskunnallisista, poliittisista, taloudellisista ja tunnesidonnaisista suhteista, joita kaikkia hallinnoidaan ja käsitetään sukupuolisuhteina. Tämän mukaisesti naiset ovat olemisen perusperiaatteiden mukaisesti olemassa vain miehiä varten, ja heterosuhteutuneet normit ja ajatusmallit määrittelevät naisen miehelle. Miesten olemassa olo taas ei perustu heidän suhteeseensa naisiin, eli maailma on homosuhteutunut. Homosuhteutunut maailma perustuu normatiiviseen valtaan ja miesten väliseen yhteisymmärrykseen, jonka kautta heterosuhteet käsitetään yhteiskunnallisina normeina. (Liljeström 1996, 131.)
11
Heterosuhteutunut yhteiskunta mahdollistaa naisten antaman hoivan ja tuen miehille, jonka avulla taataan miesten välisten suhteiden ensisijaisuus. Heterosuhteutuneisuus mahdollistaa myös miesten rajattoman käyttöoikeuden naisiin, jonka kautta ylläpidetään ”sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti heterosuhteutunutta järjestelmää, siihen liittyvää sukupuolierottelua ja sukupuolen mukaista työnjakoa, paternalistista ”huolenpitoa” sekä väkivallan käyttöä” (Liljeström 1996, 131–132).
3.3 Sukupuoli ja ruumiillisuus
Sukupuoliroolien ja sukupuolijärjestelmän kautta voimme tulkita sukupuolen ruumiillisuuden merkityksiä. Käsitys heteronormatiivisesta yhteiskunnasta määrittää sukupuolet heteronormatiiviseen malliin. Heteronormatiivinen malli pakottaa ruumiit heteroseksuaalisiin rooleihin muun muassa siten, että naisen on pyrittävä olemaan todellinen nainen, eikä riitä, että nainen on nainen. Tämän ideologisen käsityksen, myytin, myötä mikäli nainen ei pysty saavuttamaan todellisen naisen kriteerejä, tulee hänen tyytyä olemaan ”poikkeuksellinen” tai
”erilainen”. Naiseus on tuotettu ja rakennettu sosiaalisissa konteksteissa. Jotta naiseuden ja naisena olemisen todellinen monimuotoisuus olisi saavutettavissa, tulee irrottautua heteronormatiivisesta ajattelumallista, joka ruokkii mytologista sorrettua käsitystä naisesta.
(Honkanen 1996, 139–157.) ”Fallosentrismin/patriarkaatin konstruktoima ”nainen” ei ole ainoa mahdollisuus olla nainen” (emt 1996, 147).
Ruumiillisuutta voidaan tarkastella feminististen lähestymistapojen mukaisesti seuraavien kolmen tason välityksellä. Nämä kaikki tasot ovat myös vuorovaikutuksessa toisiinsa.
Ensimmäinen taso käsittää naiset arkielämässä ja heidän käsityksensä omista ruumiistaan.
Seuraavalla tasolla ovat naisruumiiden representaatiot, eli mediassa kulttuurisesti esitetyt kuvaukset naisen ruumiista. Kolmannella tasolla aikaisemmat tasot yhdistyvät, eli se miten tosielämän naiset suhteuttavat itsensä koettuihin kulttuurisiin representaatioihin. Naiset heijastavat kuvaa omasta fyysisestä ruumiistaan ja suhteuttavat ihanneruumiiden representaatioita todellisuuteensa. (Kyrölä 2006, 108.)
12
Feministinen mediatutkimus ja ruumiiden representaation tutkimus on tärkeää, sillä kulttuurisesti koetut kuvat suhteutetaan ja koetaan aina henkilökohtaisesti. Median tuottaessa toistuvasti yhdenmukaista kuvaa ja näkemystä siitä, mikä on maskuliinista ja feminiinistä, omaksutaan ja toistetaan tosielämässä. Yksilön ruumiinkuva koostuu aina yhteiskunnan ja yksilön ruumiillisesta kokemuksesta sekä kulttuuristen tapojen yhtälöstä. Vaikuttavia tekijöitä ei voida varmuudella aina myöskään erotella. Kun ruumista normitetaan, yhdistetään se samalla vahvoihin ulkonäköihanteisiin. Tämän kautta ruumiista tulee osa yhteiskunnallista sekä kulttuurista vallankäyttöä. Sukupuoli rakentuu sosiaalisesti ja naisellisuus liitetään sukupuoleen kulttuurisesti. Tämän vuoksi ruumiinkuvat ovat tärkeä osa feminististä tutkimusta. (Ruoho &
Kyrölä 2006, 172, 108–112.)
3.4 Kuinka suoritetaan mies ja nainen – feminiinisyys ja maskuliinisuus
Sukupuolta määrittelevien rakenteiden myötä sukupuolet ovat luonnollistettuja ja pakotettuja muotteihin, joiden mukaan feminiinisyys on naisille ja maskuliinisuus miehille kuuluvaa.
Sukupuoli rakentuu toistuvissa teoissa, joiden merkitys tulkitaan sosiaalisessa kontekstissa.
Myös miehuus ja naiseus rakentuvat toistuvasti jokapäiväisissä suorituksissa, kuten eleissä ja puheissa. Näin suoritetaan nainen tai mies. Sosiaalisissa suhteissa vallitsevat yleisesti omaksutut säännöt siitä, millainen mies tai nainen on ja mikä on maskuliinista tai feminiinistä.
Yksilöt toimivat näiden ennalta määriteltyjen rakenteiden mukaisesti fyysisesti tai puheessaan, jolloin he toistavat ja ylläpitävät sukupuolta. (Pulkkinen 2000, 43–60.)
Jokihaara (2002) kirjoittaa journalistiikan pro gradussaan kuinka voimme nähdä maailman perustuvan vastakohtien asetteluun. Vastakohdat ovat kulttuurisesti ja sosiaalisesti opittuja, ja niiden kautta ihminen jäsentelee ja käsittää maailmankuvaansa. Tällä tavoin ihminen myös suhteellistaa itsensä ympäristöönsä ”minä ja sinä” tai ”me ja muut”. Jokihaara esittelee miehen ja naisen vastakohtaesimerkkinä ja niihin liitettyjä merkityksiä. Mies: aktiivinen, maskuliininen, päivä, johtaja, kova. Nainen: passiivinen, feminiininen, yö, hoivaaja, herkkä.
Sukupuolta käytetäänkin usein selittämään eroja, sillä ilmeet, asennot, puhetavat ja mielenkiinnon kohteet oletetaan liittyvän sukupuoleen. Sukupuoli-identiteetin välityksellä odotetaan ihmisen käyttäytymisen olevan edustettavalle sukupuolelle oletettua. (Jokihaara 2002; ref. Ojajärvi 2000, 119.)
13 3.5 Sukupuolistereotypiat
Stereotypian kautta ihminen jäsentää mielikuvaa omasta, mutta useimmiten stereotypioiden välityksellä jäsennetään mielikuvia toisesta ihmisryhmästä. Stereotypiat ovat mielikuvia, käsityksiä ja yleistyksiä erilaisista käyttäytymismalleista, ja niitä on usein hankala muuttaa tai rikkoa. Stereotypiat määritellään yleisesti negatiivisina olettamuksina, sillä niiden välityksellä muodostetaan mielikuvaa yhtäläisestä ryhmästä yhden tekijän perusteella. (Lämsä, Kangas, Hirvonen, Heikkinen, Biese & Hearn 2014.)
Sukupuolistereotypioilla tarkoitetaan miehille ja naisille omaksuttuja käyttäytymismalleja.
Niiden avulla määritellään feminiiniset ja maskuliiniset käyttäytymisen mallit, joiden mukaan ryhmien edustajien odotetaan toimivan. Stereotypiat rakentuvat sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, jonka mukaan myös sukupuolistereotypioiden muutoksiin vaikuttavat yhteiskunnalliset rakenteet. (Lämsä ym. 2014.) Lämsä ja kumppanit (2014; ref. Deaux & Lewis 1984; Gherardi & Poggio 2001; Wood 2008) ovat vetäneet yhteen useita sukupuolten stereotyyppisiä käsityksiä koskevia tutkimuksia ja tekevät seuraavan yhteenvedon:
”Stereotyyppinen nainen on kiltti, hoivaava, tunteellinen, sosiaalisesti taitava ja välittävä, kun stereotyyppinen mies on dynaaminen, kilpailullinen, itsevarma, tehtäväorientoitunut ja tehokas”.
Maskuliinisuuden käsitteet yhdistyvät johtajuuden stereotyyppisiin piirteisiin. Tämän vuoksi miehiä pidetään hyvinä johtajina. Tässä tutkimuksessa hyödynnän yritysmaailman sukupuolistereotypian teoriaa tutkiakseni politiikan johtajia. Lämsä ym. (2014) jatkavat:
”Stereotyyppiseen mielikuvaan johtajasta liitetään sellaisia piirteitä kuin rationaalinen päätöksenteko, itsenäisyys, kilpailullisuus, aktiivisuus, kunnianhimo ja hallinnan kyky.”
Naiselle hyvän johtajuuden saavuttaminen sisältää siis jo lähtökohtaisesti sukupuolistereotypioiden rikkomista. (emt 2014.)
Rosabeth Moss Kanter (1977) on määritellyt neljä naiseuden roolia, joiden mukaan naiset työyhteisöissä määrittyvät. Nämä roolit ovat viettelijätär, maskotti, äiti ja rautarouva.
Viettelijätär on miehille alisteinen ja seksuaalinen objekti. Työelämässä hänet nähdään sihteerinä. Maskotilla tarkoitetaan nuorta tyttöä, jota kukaan ei ota vakavasti. Maskotti tulee kuitenkin ottaa mukaan yrityksen tapahtumiin, mutta hänet nähdään harmittomana. Äidin rooli perustuu hoivaan ja itsensä uhraamiseen. Rautarouva on ainoa nainen, joka on yksi johtajista
14
miesten kanssa, mutta hänen roolinsa ei ole yksiselitteinen. Miesten silmissä hän on kova ja epänaisellinen, mutta myöskään naiset eivät pidä hänestä, sillä hänet koetaan miehekkäänä.
(Hiillos & Lämsä 2006; ref. Kanter 1977.)
3.6 Hoiva ja äitiys
Yksi stereotyyppisimmistä naisiin liitetyistä asioista on hoiva ja naisten oletettu luontainen hoivavietti. Hoiva tuodaan usein esille tarkastelemalla perhettä. Hoiva voi terminä tarkoittaa niin pienistä lapsista kuin vanhuksista huolehtimista. Se on laaja-alainen käsite, joka voi käsittää myös toisesta aikuisesta, kuten puolisosta tai kumppanista huolehtimisen. Sen voidaan luonnehtia olevan myös psyykkistä sekä fyysistä toisen tarpeista huolehtimista, eikä sen ole välttämätöntä olla ruumiillista työtä, vaan hoivaksi voidaan määritellä myös läsnäolo. Hoivaa käsitellessä on huomioitava, että se on samalla myös paljon enemmän kuin vain työtä, sillä se määrittää samanaikaisesti sosiaalisia suhteita sekä inhimillistä kanssakäymistä. Hoiva on lisäksi käsitteenä universaali, sillä lähes jokaisessa yhteisössä osa yhteisön jäsenistä kaipaa hoivaa.
Hoivaaminen jää kuitenkin lähes kaikissa yhteisössä naisten annettavaksi, ja siksi hoivan tarkastelu naistutkimuksessa on tärkeää. (Anttonen, Valokivi & Zechner, 2009, 16–19.)
Hilary Rosen (1983) mukaan naiset hoivaavat siksi, että historian saatossa hoiva on luovutettu naisille, eikä siksi, että hoiva perustuisi sukupuoleen. Äidinhoivalla voidaan tehdä ero sukupuolten välille ja sen avulla eroa voidaan myös ylläpitää. Hoiva äidinhoivan ulkopuolella koetaan näkymättömänä, usein palkattomana työnä, jossa tuotetaan hyvinvointia muille.
Hoivatyötä ilmenee myös ammatillisena työnä, jota toteuttavat esimerkiksi sairaanhoitajat.
Hilary Graham (1983) korosti, ettei hoivan voida tulkita olevan liitännäinen naisellisiin ominaisuuksiin tai luontaisiin taipumuksiin, kuten empatiaan ja myötätuntoon, vaan naisten vastuulle jäänyt hoiva kertoo naisen asemasta yhteiskunnassa. Hoivaan liittyy usein köyhyys tai vallanpuute, joka pitää naiset hoivan antajina alistetussa asemassa yhteiskunnassa. Samalla myös tarve hoivata jotakin, voi liittyä omien tarpeiden kieltämiseen. (Anttonen, Valokivi &
Zechner 2009, 23.)
Äidillisyyden ja naiseuden tiivis yhteys perustuu naisen fyysiseen kykyyn tulla raskaaksi ja synnyttää. Äitiys käsitteenä yhdistyy lapsen synnyttämiseen sekä lapsen kasvusta huolehtimiseen. Kuitenkaan kaikki naiset eivät ole synnyttäneet tai toimineet äiteinä, eikä lasta
15
ole välttämättä kasvattanut hänen biologinen äitinsä. Jotta lasten kasvatuksesta ja hoidosta ei puhuttaisi sukupuolen määrittelyjen ja roolien kannalta, käytetään neutraalia ilmaisua vanhemmuus. Kun kyseessä on lapsen hoiva, kasvava lapsi luo suhteen toiseen, ja tämä samainen suhde mahdollistaa sekä eloonjäämisen että kulttuurin ja yhteisön jäseneksi tulemisen. Sukupuolen ja seksuaalisuuden ymmärtämiseksi äitiyden tutkiminen on tärkeää.
Hoivatyö liittää siis naiset ja äitiyden yhteen, ja naisia tulkitaan usein äitiyden kehyksen kautta.
Nainen voi saavuttaa yhteiskunnallista arvostusta ja tukea äitiyden kautta ja naisten yhteiskunnallinen aktiivisuus koetaan hyväksytyksi, kun se koskee naisellisia kysymyksiä. Se mitä ei luokitella äidilliseksi voidaan katsoa rajoittavan naisten toimintaa. (Vuori 2010, 109–
119.)
3.7 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sukupuolistereotypioita ja kuinka sukupuolta rakennetaan performatiivisesti ja heteronormatiivisesti. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella miesten ja naisten sukupuolen representaatioita mediassa sekä niiden mahdollisia eroavaisuuksia. Tätä tavoittelen tutkimalla suomalaisista poliitikoista julkaistuja henkilökuvia sekä vertailemalla miesten ja naisten henkilökuvia toisiinsa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on toimia tasa-arvon puolestapuhujana ja valottaa median roolia sukupuolittuneiden ja heteronormatiivisten normien välittäjänä. Erityisen merkittävää on huomioida, kuinka naisista politiikassa puhutaan.
Sukupuoli- sekä sukupuolistereotypiateoriat ovat tämän tutkimuksen kannalta merkittäviä, sillä ne mahdollistavat vastaamisen tutkimuskysymyksiini. Teorioita hyödyntäen pystyn myös liittämään havaintoni osaksi laajempaa tieteellistä keskustelua. Tutkimus toteutetaan analysoimalla, kuinka politiikassa esiintyvistä miehistä ja naisista kirjoitetaan julkaistuissa henkilökuvissa ja kuinka henkilökuvat rakentavat, toistavat ja ylläpitävät heidän biologisia sukupuoliaan.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Kuinka sukupuolta tuotetaan performatiivisesti, heteronormatiivisesti ja alleviivaten?
2. Noudattavatko henkilökuvat sukupuolistereotyyppisiä malleja?
16
3. Kuinka hoiva ilmenee henkilökuvissa ja toistuuko hoiva enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa?
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen välityksellä pystyn tarkastelemaan, kuinka sukupuoli esiintyy henkilökuvissa performatiivisesti ja kuinka kuvaukset sukupuolesta perustuvat heteronormatiiviseen malliin ja oletukseen. Tällä tutkimuskysymyksellä keskityn havaitsemaan sukupuolen alleviivausta, eli sanojen mies ja nainen toistoa. On myös mielenkiintoista tulkita, toistetaanko miesten henkilökuvissa sanaa mies enemmän kuin naisten henkilökuvissa sanaa nainen.
Toisessa tutkimuskysymyksessä keskityn hoivaan ja hoivan ilmenemiseen henkilökuvissa.
Hoiva toistuu usein normittuneissa stereotyyppisissä sukupuolirooleissa, jonka vuoksi myös tässä tutkimuksessa on merkittävää tarkastella, kuinka hoiva näkyy henkilökuvissa. Tämän tutkimuksen keskittyessä havaitsemaan sukupuolistereotypioiden mukaista puhetta, on merkittävää tulkita, näyttäytyykö hoiva enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa.
Viimeinen tutkimuskysymys on tälle tutkimukselle hyvin keskeinen. Tämän avulla pyrin havainnoimaan henkilökuvissa esiintyviä sukupuolistereotypioita ja kuinka ne välittävät asenteita. Sukupuolistereotypia käsitteenä sisältää laajemmin sukupuolentutkimuksessa hyödynnettäviä teorioita. Tarkastelemalla aineistossa esiintyviä sukupuolen stereotypioita, pystyn havaitsemaan myös sukupuolirooleja, maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, hoivaa ja äitiyttä sekä valtasuhteita. Etsin tutkimuskysymyksiin vastauksia hyödyntäen aikaisemmin esiteltyjä teoreettisia kehyksiä.
17
4 HENKILÖKUVAT AIKAKAUSLEHDISSÄ
Tässä kappaleessa esittelen kuinka henkilökuva muodostetaan ja mitä journalistisia periaatteita henkilökuvan tekeminen sisältää. Käsittelen myös journalistista vapautta sekä kirjoittajan moraalia, sillä se liittyy olennaisesti siihen, mitä julkaisu lopulta sisältää ja mitä siitä rajataan pois. Kriittinen medialukutaito on aina oleellista tutkittaessa mediaa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tämän jälkeen tarkennan mitä aikakauslehdet tarkoittavat sekä esittelen aineistoni lähteet Image -lehden ja Yle:n tiivistetysti.
4.1 Kuinka henkilökuva tehdään
Tässä tutkimuksessa rajaan tarkasteluni henkilökuviin. Panu Räty (1998, 137–150) määrittelee haastattelun ja henkilökuvan eron seuraavasti: ”Haastattelussa välitetään tietoa, siinä ihminen riittää aiheeksi. Henkilökuvan kirjoittaja tavoittelee laajaa kokonaiskuvaa ihmisestä ja voimista ihmisen ympärillä, hän haluaa vaikuttaa lukijoihinsa. Henkilökuva ei ole tietoa välittävää, vaan tietoa muokkaavaa kirjoittamista, jossa etsitään uudella tavalla ilmaistuja tosiasioita ja tuoreita tulkintoja”.
Henkilökuvien kohteiksi ei valikoida ketä tahansa. Kohteet ovat usein julkisuudesta tuttuja ja käsiteltävä aihe on yhteydessä ajankohtaisiin tapahtumiin. On kuitenkin tärkeää, ettei kohde ole median loppuun kuluttamaa, vaan henkilö on yhä lukijalle kiinnostava ja relevantti. (Räty 1998, 138.)
Henkilökuva suoritetaan haastattelemalla, mutta julkaisu sisältää laajalti aiemmin tehtyä taustatyötä ja selvitystä muun muassa henkilön historiasta, työstä tai yksityiselämästä.
Henkilökuvat sisältävät suoria siteerauksia kuvattavalta henkilöltä ja siteerauksia käytetään tekstin elävöittämiseksi, mutta niillä ei kuitenkaan muodosteta koko tarinaa. Haastattelut tehdäänusein ympäristössä, jolla on haastateltavalle jokin henkilökohtainen merkitys, kuten esimerkiksi kodissa, entisessä koulussa tai kotikaupungissa. Tämän ansiosta henkilöä voidaan tarkkailla hänen omassa elinpiirissään, jolloin itse haastattelutilanteesta tulee rennompi. On hyvin yleistä, että teksti leikittelee ajanmääreillä ja sisältää kuvauksia henkilöistä jossakin
18
menneessä elämäntilanteessa. Haastattelua kuljetetaan katsauksien kautta, mutta niiden avulla lisätään myös lukukokemuksen mielekkyyttä ja perustellaan nykyhetken tapahtumia. (emt 1998, 137–150.)
Henkilökuvauksissa on kohteen ulkoisen olemuksen sekä maneerien kuvailu yleistä.
Journalistina Räty itse perustelee ulkoisen kuvailun tuovan kohteen lähelle lukijaa ja tekemään
’hänestä ihmisen näköisen’. Tämän vuoksi hän kuvailee henkilön ulkonäköä sekä maneereja tarkasti jo muistiinpanoissa, joista itse lopulliseen tekstiin valikoituvat mieleenpainuvimmat ja osuvimmat piirteet. Kohteille annetaan myös mahdollisia vertauskuvia populaarikulttuurista.
(Räty 1998, 147.) Räty (1998,147) lisää, ”Vertauskuvat antava tarinalle voimaa. Niillä haastateltava liitetään aatteiden ja ihmistyyppien historiaan”.
4.2 Journalistinen vapaus vs. kirjoittajan moraali
Kirjoittajan tehtävänä on muodostaa näkökulma, jonka läpi hän tarkastelee keräämäänsä taustatietoa sekä haastatteluissa hankittua tietoa. Vaikka henkilökuva perustuu haastatteluun, vaikuttaa lopputulokseen aina kirjoittajan valitsema näkökulma. Kysymykset on muotoiltu tukemaan kirjoittajan näkökulmaa ja ne pyrkivät saamaan vastauksia niin aiheen kannalta keskeisiin kuin myös henkilökohtaisiin kysymyksiin. Lopullinen julkaisu sisältää aina sitä, mitä itse kirjailija on päättänyt henkilökuvaan sisältää. (Räty 1998, 137–150.)
Myös Henna Virkkunen tuo esille (2001, 28), kuinka henkilökuvat sisältävät kirjoittajan mielipiteitä, joita saatetaan tuoda esille kuvaamalla haastattelijan reaktioita julkisuuden henkilön puheisiin. Virkkunen lisää, kuinka henkilökuvaukset journalistisena lajina sisältävät tavallista suuremman journalistisen vapauden, mutta tällöin myös kirjoittajan vastuu korostuu.
Hän siteeraa myös henkilökuvista pro gradunsa tehnyttä Taina Salomaata seuraavasti:
”Henkilökuvan pitäisi aina näyttää siltä, että kuvauksen kohde voi siitä itsensä tunnistaa ilman, että hän kokee näkemyksiään vääristellyn tai itseään kohdellun epäkunnioittavasti. Kaikesta lukemastaan hänen ei silti tarvitse pitää ” (Virkkunen 2001, 29; ref. Salomaa 1999, 68).
19
4.3 Henkilökuvat Image -lehden sekä Yle:n julkaisuissa
Tämän tutkimuksen aineistossa Image -lehden sekä Yle:n henkilökuvajulkaisuissa on havaittavissa henkilökuvauksille journalismin lajina tavanomaisia piirteitä. Henkilökuvissa esiintyvät ovat julkisuudesta tuttuja, tässä tapauksessa poliitikkoja. Heitä, ja heihin liitettyjä ajankohtaisia tapahtumia, käsitellään laajalti suomalaisessa mediassa, mikä tekee heistä poliittisen henkilön lisäksi julkisuuden henkilöitä. Lähes jokainen haastattelu on suoritettu ympäristössä, jolla on kohteelle suora henkilökohtainen yhteys. Kirjoitukset perustuvat tehtyihin haastatteluihin, mutta sisältävät selkeästi kirjoittajien ennalta tekemiä taustatutkimuksia sekä omia näkökulmia. Kysymykset ovat ohjattuja käsittelemään kyseessä olevaa ajankohtaista tapahtumaa tai saamaan vastauksia kohteen henkilökohtaisesta elämästä.
Julkaisut sisältävät myös katsauksia henkilöistä jossakin tietyssä menneessä elämäntilanteessa, jonka kautta tarinaa kerrotaan ja haetaan perusteita nykyajan tapahtumille. Jokainen julkaisu sisältää henkilön ulkonäön tai luonteenpiirteen kuvauksia, mutta näiden osuus suhteessa toisiinsa vaihtelevat kuvattujen henkilöiden välillä. Osassa henkilökuvista on havaittavissa myös suoria vertauskuvia populaarikulttuuriin.
4.4 Mikä on aikakauslehti?
Aikakauslehtien liiton määritelmän mukaan:
"Aikakauslehti on julkaisu, joka ilmestyy säännöllisesti vähintään neljä kertaa kalenterivuodessa, sisältää numeroa kohden useita artikkeleita tai toimituksellista aineistoa, on kaikkien tilattavissa tai laajalti saatavissa, ei sisällä pääasiassa liikealan tiedonantoja, hinnastoja, ilmoituksia eikä mainontaa, ja voi olla kooltaan tai painopaperiltaan millainen tahansa tai se voi olla pelkästään verkkojulkaisu" (Aikakauslehtien liitto, 2010).
Aikakauslehdillä ei ole tarkkoja kriteerejä kategorisoinnille vaan lehti voidaan samanaikaisesti luokitella esimerkiksi naistenlehdeksi tai muotilehdeksi. Lehtien sisältö ohjautuu kuitenkin kohdeyleisön mukaisesti ikähaarukan tai käsiteltävien elämän osa-alueiden perusteella.
Aikakauslehtien myynti tapahtuu tilauksin ja irtonumeroin, mutta nykyisin suurin osa artikkeleista on saatavilla myös lehden nettisivustoilta vapaasti. (Jokihaara 2012.)
20
4.5 Image: ”ajan ilmiöt ja tuoreet näkökulmat laadukkaasti”
Image on näkemyksellinen ja ajatuksia herättävä aikakauslehti, joka on tunnettu laajoista artikkeleistaan ja haastatteluistaan. Niiden ydintä ovat yhteiskunnalliset puheenaiheet ja ilmiöt sekä kulttuuri. Image on Suomen parhaiden kirjoittajien ja valokuvaajien tekemä lehti mielenkiintoisesta elämästä kasvavissa kaupungeissa.
(Apu.fi)
Image on osa ajankohtaislehtiä A-lehtien konsernissa. A-lehdet-konserni koostuu medialiiketoimintaan keskittyvästä A-lehdet Oy:stä, pohjoismaisen designin verkkokaupasta Finnish Design Shop Oy:stä sekä kasvumarkkinoinnin yrityksestä Generosta. A-lehdet pohjautuu vuonna 1933 Aune ja Yrjö Lyytikäisen perustamaan perheyritykseen ja Apu-lehden julkaisuun. Avainlukuinaan A-lehdet esittelevät muun muassa yli 5000 työntekijää, 105 miljoonan euron liikevaihdon (2018) sekä yli miljoonan suomalaisen tavoittavuuden viikoittain. (A-lehdet.fi)
Image oli vuoteen 2005 saakka yksityisomistuksessa, kunnes lehden perustaja Raoul Grünstein myi enemmistön Image Kustannus Oy:stä A-lehdet Oy:lle. Lehti perustettiin vuonna 1985 ja se on Suomen vanhimpia lifestyle-lehtiä. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa ja sille on tunnusomaista sen pitkät artikkelit. Tuoreimman, vuonna 2018 suoritetun, Kansallisen Mediatutkimuksen (KMT) mukaan Imagen painetun lehden lukijamäärä oli 59 000. Vuoden 2018 tuloksista ei kuitenkaan selviä lehden kokonaistavoitettavuutta, joka on oletettavasti huomattavasti painetun lehden tilausmäärää suurempi, sillä lehti on laajalti luettavissa myös Imagen nettisivuilla. Esimerkkinä kokonaistavoittavuuden laajuudesta toimii vuoden 2016 KTM, jonka mukaan Imagen kokonaistavoittavuus oli 165 000 lukijaa. Lehti on profiloitunut käsittelemään ajankohtaisia yhteiskunnallisia tapahtumia, ilmiöitä ja kulttuuria. Perusteena Image -lehden valikoitumiselle aineistoksi ovat lehdelle tunnusomaiset laajat henkilöhaastattelut, jotka tarjoavat kattavaa materiaalia analyysille sekä tutkimustuloksien muodostamiselle.
21 4.6 Yleisradio, eli Yle tiivistettynä
Yleisradio, eli Yle, on Suomen valtion omistama vuonna 1926 perustettu yleisradioyhtiö.
Siihen sisältyy muun muassa neljä tv-kanavaa, kuusi radiokanavaa sekä laajasti muita eri mediamuotoja. Uutisoinnin lisäksi yleisradio julkaisee useita eri mediamuotoja ja journalistisia lajityyppejä, joista tässä tutkimuksessa olen hyödyntänyt henkilökuvia journalistisena lajina.
Yle tavoittaa vuonna 2017 julkaistunKanava- ja palvelumielikuvatutkimuksen (KMK) mukaan päivittäin noin 76 prosenttia ja viikoittain noin 93 prosenttia koko väestöstä. Yle perustuu koko kansan saatavilla olevaan tiedotukseen ja on poliittisesti sekä kaupallisesti riippumatonta. Yle:n omilla nettisivuilla heidän toimintaansa kuvataan seuraavasti:
Ylen journalismi on luotettavaa, riippumatonta, monipuolista ja korkeatasoista.
Epävakauden, vaihtoehtoisten totuuksien ja disinformaation levitessä vastuullisen median tehtävä on jakaa luotettavaa tietoa. Luotettavan journalismin merkitys korostuu lisääntyvän tietotulvan ja informaatiovaikuttamisen aikana.
(Yle.fi)
22
5 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tässä luvussa kerron, kuinka olen toteuttanut tutkielmani. Ensiksi esittelen aineiston ja perustelen aineiston valintaani. Tämän jälkeen esittelen käyttämääni tutkimusmenetelmää aineiston analyysin hyödyntämiseksi.
5.1 Aineiston esittely
Tämän tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta henkilökuvasta. Kaikkien henkilökuvien kohteena on suomalainen politiikassa toimiva henkilö. Neljä aineiston poliitikoista on miehiä ja neljä naisia. Henkilökuvat ovat Imagen ja Yle:n julkaisuja ja jokainen julkaisu sisältää myös kuvitusta. Julkaisut on poimittu Yle:n ja Imagen nettisivuilta, jonka jälkeen olen järjestellyt julkaisut kopioimalla ne Word-tiedostoksi helpottaakseni analyysin tekoa itselleni. Tarkastelemalla miehistä ja naisista tehtyjä henkilökuvia pystyn vastaamaan tutkimuskysymyksiini ja tulkitsemaan sukupuolten mediarepresentaatioita sekä niiden mahdollisia eroavaisuuksia.
5.2 Aineiston valinta
Aineiston valinta tapahtui etsimällä poliitikoista julkaistuja henkilökuvia. Henkilökuvien etsintä kohdistui ensisijaisesti Imagen julkaisuihin, sillä lehti on profiloitunut Suomessa merkittävimmäksi henkilökuvien julkaisijaksi. Tämä tutkielma kohdistuu poliitikoista tehtyihin henkilökuviin ja tämän rajauksen myötä hyödynsin mahdollisimman monta kyseistä henkilökuvaa, joita Imagen nettisivuilta pystyin löytämään. Tutkimuksen riittävän kattavuuden takaamiseksi tavoitteenani oli muodostaa aineisto vähintään neljästä miespoliitikosta sekä neljästä naispoliitikosta. Kandidaattitutkielman ansiosta kaksi Imagen henkilökuvaa olivat minulle ennestään tuttuja, jonka vuoksi olen hyödyntänyt samoja julkaisuja tässä tutkielmassa.
Saavuttaakseni halutun laajuuden aineistolle, tarkastelin myös muiden medioiden julkaisemia henkilökuvia. Pysyäkseni niin sanotusti asiauutisoinnin parissa, aineistooni valikoituvat Yle:n nettisivuilta löytyvät henkilökuvat. Aineisto ja henkilökuvien kohteet ovat valittuja riittävän kattavuuden vuoksi, ei henkilökohtaisten mielipiteiden vuoksi. Aineiston rajauksessa tavoittelin myös sitä, että henkilökuvat sisältävät poliitikkoja kattavasti eri puolueista, eikä niin, että kaikki julkaisut käsittelisivät henkilöitä saman puolueen sisältä. Kriteereinä henkilökuville
23
olivat: tekstin riittävä kattavuus pituudeltaan, vaihtelevuus poliittisten puolueiden kesken, tasainen edustus naisten ja miesten kesken sekä luotettava medialähde. Jokainen henkilökuva on todettu sopivaksi näiden kriteerien mukaan.
5.3 Laadullinen sisällönanalyysi
Tuloksissa toteutan aineiston tulkinnan sisällönanalyysin perusteita hyödyntäen. Etenen Tuomen & Sarajärven mukaan empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkielmani on siis teoriaohjautuvaa sisällönanalyysia, sillä se perustuu aikaisempaan käsitejärjestelmään. Sisällönanalyysi on osa laadullista tutkimusta ja mahdollistaa tutkittavan ilmiön kuvauksen tiivistetysti ja yleistetysti. Analyysimenetelmänä sisällönanalyysi mahdollistaa merkityksien etsimisen tekstistä sekä tekstin sisällön tulkinnan.
Se myös vastaa tutkimuskysymyksiini sekä antaa tilaisuuden ilmiön tulkintaan suhteessa kokonaisnäkymään maailmankuvassa. Jokainen muodostaa tekstistä oman näkemyksen, sillä näkemyksemme heijastavat aina maailmankuvaamme. Aineiston merkitykset avautuvat lukijalle usean lukukerran jälkeen ja riippuen lukijan henkilökohtaisesta taustasta, voivat eri henkilöt löytää erilaisia merkityksiä ja tulkita ne omilla tavoillaan. Yksilön näkemyksiin ja tulkintaan vaikuttavat aina useat eri tekijät, joista esimerkkejä ovat koulutustausta ja elämänkokemus. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105–107.)
Tutkielmani on laadullista tutkimusta, joka koostuu lehtiartikkeleista eli media-aineistosta.
Sisällönanalyysi on valikoitunut tutkimusmenetelmäksi aineiston vuoksi, sillä sisällönanalyysi tekstianalyysina mahdollistaa aineiston analysoinnin systemaattisesti sekä objektiivisesti, ja sen avulla on tarkoitus havaita tekstistä merkityksiä(Tuomi & Sarajärvi 2009, 103). Tuomen &
Sarajärven (2009, 108; ref. Hämäläinen 1987) mukaan analyysilla luodaan selkeyttä aineistoon, jotta voidaan tehdä selkeitä ja luotettavia johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysi siis järjestelee aineiston johtopäätöksien tekemistä varten.
Sisällönanalyysi on tutkimusmenetelmänä saanut paljon kritiikkiä sen keskeneräisyydestä.
Sisällönanalyysi perustuu kuitenkin ihmisen maailmasuhteeseen ja siihen, että ihminen ymmärtää tutkittavaa ilmiötä parhaiten omien kokemuksiensa välityksellä (Tuomi & Sarajärvi,
24
2018, ei sivun.). Tässä tapauksessa tutkijan kokemuksista aineistoa luettaessa sekä kuinka tutkija tulkitsee aineistoa omien ennalta käsitettyjen merkityksien välityksellä.
Teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin pystyn havaitsemaan valikoimastani aineistosta merkityksiä ja tulkitsemaan niitä ohjaavan teorian avulla omien näkemyksieni mukaisesti.
Sisällönanalyysi mahdollistaa tutkimuksen tavoitteen, tehdä ”näkymätön” ”näkyväksi”, sillä menetelmän mukaisesti pystyn tulkitsemaan tekstin merkityksiä rivien välistä. Jokainen tutkija muodostaa omat näkemyksensä tutkittavasta ilmiöstä, joten on huomioitavaa, että jonkun muun tekemänä tutkimustuloksissa voisi ilmetä vaihtelevuutta.
5.4 Kuva-analyysi
Hyödynnän tutkielmassani kuva-analyysia, sillä se tekee mahdolliseksi lehdissä julkaistujen valokuvien tulkinnan. Kuvat asettuvat muiden aistien kanssa muodostamaan kokemuksia maailmasta, yksilön ruumiista, mielikuvista ja tunteista. On kuitenkin vaikea havaita kuvien todellista kokonaisvaltaista kuvaa mielikuvien muokkaajana ja tuottajana, sillä ei ole olemassa puhdasta visuaalista lukutaitoa. Visuaalisen tulkinta on lukutaidon yksi osa-alue eli vain yksi näkökulma. Visuaalisia kuvia tulkittaessa on tiedostettava kuvien vallan aspekti. Esimerkiksi lehdistöllä on valta tehdä jokin näkyväksi kuin myös näkymättömäksi. Jakamalla ihmisryhmät sukupuolen, seksuaalisuuden tai etnisyyden mukaan, voidaan vallankäytöllä tehdä jostakin ihmisryhmästä näkymätön. Tämän kautta ihmiset ovat marginalisoitavissa ja voidaan rakentaa kuvaa normeista, sekä ylläpitää ihmisyyttä ylläpitävää visuaalista järjestystä. (Seppänen 2001, 42–44.)
On tärkeää huomioida kuvien vaikutus mielikuvien luojana, sillä erityisesti naiskuvakritiikki on feministiselle representaatiotutkimukselle tärkeää. Naiskuvatutkimus on lähtökohtaisesti haastavaa, sillä jotta jokin naiskuva voitaisiin osoittaa ”vääräksi”, tulisi olla tiedettävissä naiseuden ”oikea” muoto, jolloin sisäinen monimuotoisuus köyhtyy. Kuvauksiin naisista liittyy kuitenkin aina erilaisia mielikuvia ja assosiaatioita. (Paasonen 2010, 44–46.)
Tämän tutkielman pääpainopiste ei ole kuitenkaan kuva-analyysissa, jonka vuoksi suoritan kuva-analyysia vain osasta julkaisujen kuvista. Esittelen kuvia, jotka ovat erityisen kiinnostavia ja kuvittavat tutkimaani ilmiötä. Koska henkilökuvat on poimittu uutismedioiden nettisivuilta, eivät julkaisut välttämättä sisällä täysin samoja kuvituksia kuin julkaisujen lehtipainosversiot.
25
Tämän vuoksi en voi muodostaa täydellistä kuva-analyysia, vaan olen poiminut tutkimukseen mielenkiintoisimmat. On kuitenkin tärkeää huomioida kuvien merkitys mielikuvien luojana ja niiden osallisuus sukupuoliroolien vahvistajana.
26
6 ANALYYSIN TULOKSET
Seuraavissa kappaleissa esittelen analyysin tuloksiani. Olen jaotellut kappaleet esiin nousseiden teemojen mukaisesti, jotta mahdollistan havaintojeni selkeän jaottelun. Aloitan analyysiosion esittelemällä kuinka julkaisuissa esiintyvien kohteiden sukupuolta on alleviivattu, eli toistettu ja korostettu käyttämällä sanoja mies ja nainen. Näin vastaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni kuinka sukupuolta on tuotettu performatiivisesti, heteronormatiivisesti ja alleviivaten. Tämän jälkeen analysoin kuinka henkilöiden ulkonäköä on kuvailtu. Täydennän ensimmäiseen kysymykseen vastaamisen esitellen aineistosta havaittavia populaarikulttuurisia vertauskuvia. Seuraavaksi vastaan tutkimuskysymykseeni kuinka hoiva ilmenee henkilökuvissa ja toistuuko hoiva enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa. Tähän etsin vastausta tarkastellen kuinka hoiva ja perhesuhteet näkyvät julkaisuissa sekä kuinka henkilöiden omaa lapsuutta ja kasvatusta on tuotu esille. Lopuksi viimeistelen aineiston analyysini käsitellen jokaisen kohteen ja erittelemällä heistä kirjoitettuja luonteenkuvauksia.
Tämän avulla vastaan tutkimuskysymykseeni kuinka henkilökuvat noudattavat sukupuolistereotyyppisiä malleja. Olen jaottelut tämän omaksi kappaleeksi selkeyttääkseni analyysin tuloksia. Teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinojen avulla voin tulkita tekstin merkityksiä.
6.1 Mies, nainen ja täti – sukupuolen alleviivaus
Sana toisinajattelija tuntuu silti väärän kokoiselta, kohtuuttomalta Suomeen ja varsinkin historianopettajalta näyttävälle hoikalle miehelle - - (Niklas Thesslund, Image 15.9.2011)
Vai käykö niin, että Harakka pontevana miehenä tekee diagnoosin ja määrää lääkkeetkin, mutta ne jätetään syömättä?(Ilkka Karisto, Image 13.10.2016)
Aineistoa tarkastellessa sisällönanalyysia hyödyntäen, on huomattavaa kuinka sukupuolta alleviivataan kirjoituksissa. Tässä yhteydessä sukupuolen alleviivauksella tarkoitan sanojen mies ja nainen käyttöä ja niiden toistamista. Erityisesti miehistä kirjoitetuissa julkaisuissa sukupuolen alleviivaus on huomattavaa. Kolme neljästä miesten henkilökuvien julkaisuista käyttivät sanaa mies vähintään kerran. Petteri Orpon henkilökuva on ainoa, jossa sana ei esiinny
27
kertaakaan. Ylen julkaisema henkilökuva Matti Vanhasesta alleviivaa sukupuolta toistamalla sanaa mies seitsemän kertaa. Alla olevat sitaatit ovat kaikki otteita Timo Seppäsen kirjoittamasta henkilökuvasta Matti Vanhasesta (Yle 11.1.2018).
”Ei kenenkään mies” nousee huipulle.
Vaikka Vanhanen oli uuttera, hän oli värittömin, tapettiin sulautuvan miehen maineessa.
”Häntä ei voitu laskea kenenkään mieheksi.”
”Tämän nuhteettomampaa miestä meiltä ei löydy.”
”Vanhanen on pikemminkin yhteistyö-, kuin tahtopoliitikko. Hän ei ole telaketjumies.”
Vanhanen ei ole telaketjumies myöskään turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.
Yksinäiseksi sudeksi luonnehdittu mies tiivistää turvallisuuspoliittisen linjansa ytimen yhteen lauseeseen.
Sitaateista kolme on haastateltavien henkilöiden sitaatteja, joita kirjoittaja hyödyntää tekstissään. Matti Vanhasen henkilökuva poikkeaa muista siten, että julkaisu ei sisällä lainkaan tehtyä haastattelua hänestä eikä tällöin myöskään suoria sitaatteja Vanhaselta. Henkilökuva on suoritettu haastattelemalla Vanhasen kollegoita ja tarinaa kerrotaan sen kautta kuinka he kokevat Vanhasen.
Naisista tehdyissä henkilökuvissa sanaa nainen ei toisteta samoin kuin sanaa mies miesten henkilökuvissa. Sukupuolta korostetaan muiden keinojen avulla, mutta itse sanan käyttö ei ole yhtä yleistä. Sana nainen esiintyy kerran Maria Ohisalosta tehdyssä Ylen henkilökuvassa, jossa kirjoittaja viittaa juontajan tervetulotoivotukseen. Anne Bernerin henkilökuvassa sukupuolta alleviivataan otsikossa käyttäen sanaa täti, ja kerran viitaten muiden kommentointiin Berneristä käyttäen sanaa nainen.
28
Lavalle asteleva juontaja toivottaa tervetulleeksi seuraavat puhujat, kaksi ihanaa naista. Heistä toinen on Ohisalo.(Robert Sundman,Yle 21.10.2018)
Miksi hallitus tekee sellaisia päätöksiä kuin tekee? Täti sinivihreä, Anne Bernerin henkilökuva.(Juha Kauppinen, Image 11.9.2015)
”Tuo palloleninkinen nainen on ministeri”, nainen yleisössä supattaa pojalleen.
(Juha Kauppinen, Image 11.9.2015)
6.2 Ulkoisten piirteiden kuvailu
Useissa henkilökuvissa oli hyödynnetty henkilöiden ulkonäön kuvailemista. Julkaisuissa kommentoitiin muun muassa henkilöiden vaatteita, hiuksia sekä asusteita. Kirjoittajan kommentoidessa kohteen ulkoisia piirteitä, hän tuo kohteen lähemmäksi lukijaa. Ulkoisten piirteiden sisällyttäminen juttuun on journalistisena lajina tyypillistä henkilökuville. Tällöin on kuitenkin pohdittava kuvauksien merkityksiä syvemmin. (Räty 1998, 137–150.)
On mielenkiintoista tarkastella kuinka henkilöistä korostettiin ulkonäöllisiä seikkoja, ja pohtia onko miesten ja naisten ulkonäön kommentoinnissa yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia.
Esimerkiksi puhutaanko miesten ulkonäöstä vähemmän kuin naisten. Ulkonäköä kommentoimalla voidaan alleviivata sukupuolta. Sukupuolta toistetaan tällä tavoin kulttuurisessa kontekstissa ja näin välitetään sukupuolittuneita normeja. (Mäkelä, Puustinen &
Ruoho 2006.) Aineiston kaikissa henkilökuvissa ei ole kuitenkaan havaittavissa ulkonäön kuvailua.
Miesten henkilökuvissa ulkonäköä kommentoitiin seuraavasti:
Halla-aho, 38, on pukeutunut pelkkään mustaan, kun hän imee savukettaan helsinkiläisen olutravintolan edessä. Villahansikkaat ovat pilkkikilpailussa suosittua mallia, yhdistelmä lapasia ja kynsikkäitä. (Niklas Thesslund, Image 15.9.2011)
Sana toisinajattelija tuntuu silti väärän kokoiselta, kohtuuttomalta Suomeen ja varsinkin historianopettajalta näyttävälle hoikalle miehelle, joka puhuu kiihkottoman perusteellisesti. (Niklas Thesslund, Image 15.9.2011)
