Tässä kappaleessa esittelen tulkintaani Anne Bernerin henkilökuvasta ja kuinka häntä julkaisussa kuvataan. Havainnoin tulkintaani nostamalla julkaisusta esille sitaatteja.
Henkilökuva on julkaistu 11.9.2015 ja sen on kirjoittanut Juha Kauppinen Image -lehteen.
Kaikki tämän kappaleen sitaatit ovat kyseisestä julkaisusta.
43
Politiikan johtaminen on monimutkaisuudessaan johtamisen kuninkuuslaji, ja yritysjohtajana Berneriä on joskus arvosteltu kärsimättömäksi.
Yritysmaailmassa pärjää usein se, joka tekee nopeita ratkaisuja vähän aiemmin kuin kilpailijat.
”Nyt ei kerkee!”Vasta valittu keskustan kansanedustaja Anne Berner vastasi puhelimeen hätäisesti. - - Hän olisi tuskin vastannut ollenkaan, ellei soittaja olisi ollut tuttu mies, hallitustunnustelija ja ilmeinen tuleva pääministeri Juha Sipilä.
Anne Bernerin henkilökuvassa kommentoidaan Bernerin kärsimättömyyttä. Hänestä ja hänen elämästään annetaan hektinen kuva, jossa Berner myöskään itse ei ole maltillinen. Henkilökuva pohjautuu pitkälti hänen asemaansa yritysjohtajana, jonka vuoksi kirjoittaja on voinut valita korostavansa Bernerin kykyä tehdä nopeita päätöksiä. Julkaisun alussa esiintyvä lyhyt sitaatti
”Nyt ei kerkee!” sekä Bernerin kuvailu kärsimättömäksi, vaikuttavat kohteesta saatavaan miellyttävyyskuvaan. Tulkitsen sitaatin niin, että tavanomaisesti puheluun vastaaminen kyseisellä tavalla koetaan töykeäksi, jonka vuoksi Berner voidaan kokea töykeänä.
Negatiiviseen mielikuvaan vaikuttaa myös henkilön kuvaaminen kärsimättömäksi, sillä sana itsessään ei omaa positiivista mielleyhtymää.
Berner on norminpurkutehtävästään niin onnellinen, että vaikuttaa lähes herkistyvän siitä puhuessaan.
Berner hymyilee valloittavasti keskustelukumppaneilleen eikä koeta hillitä äänekästä nauruaan, vaan pikemminkin ottaa siitä kaiken irti aina, kun tilaisuus tarjoutuu.
Bernerin henkilökuvassa korostuu tunteellisuus. Kärsimättömyyden lisäksi, kuvaillaan kuinka hän herkistyy puhuessaan hänelle tärkeistä työasioista. Olennaisesti tunteiden käsittelyyn liittyy myös Bernerin naurun kommentointi. Bernerin naurua kuvaillaan ikään kuin se olisi liikaa ja hän olisi kyvytön ja haluton hillitsemään sitä. Liian äänekäs nauru koetaan usein muita ärsyttäväksi. Tämä ilmentää, että hän osoittaa tunteensa kirjoittajan mielestä liian avoimesti ja peittelemättä.
44 7.4 Emma Karin tunteet
Imagen 8.9.2016 Mikko Nummisen kirjoittamasta henkilökuvasta voidaan havaita kohteen tunteellisuuden ilmentämistä. Julkaisussa kommentoidaan Emma Karin poliittista työtä ja korostetaan sen vetoavuutta tunteisiin. Työn osallisuutta tunteisiin tuodaan esille useita kertoja.
Tunteellisuus yhdistetään myöhemmin Kariin henkilökohtaisesti ja paikoittain voidaan havaita sitä käytettävän jopa Karia vastaan. Julkaisu kuvastaa, kuinka Karin sentimentaaliset puheet ja työ koskettavien aiheiden parissa olisi ikään kuin osoitus hänen omasta tunteellisuudestaan.
Tunteellisuus esitetään negatiivisena vaikutuksena Karin uraan.
Hän vetoaa tunteisiin, käyttää taitavasti somea ja selittää monimutkaisia asioita kertomalla itsestään ja perheestään.
Vaikka huhtikuussa eduskunnan täysistunnossa pidetty puhe oli koskettava, hallitus ei taipunut.
Jos tunteet ovat kovin pinnassa, on vaikea päästä syvemmälle.
Suomalaisessa politiikassa ei ole tavattu turhia tunteilla. Jutta Urpilainen sai lähteä SDP:n puheenjohtajan paikalta, kun hänen politiikkansa leimattiin
”tunnehötöksi”.
Emma Karin kertoessa kuinka hän osoittaa myötä tuntoa ja kannustusta Veronika Honkasalolle, kuvailee kirjoittaja tätä liiallisena tunteiluna. Karin itse kertomaa tapahtumaa vähätellään ja yhdistetään negatiiviseen mielikuvaan teinimäisyydestä. Nuoren naisen kommentointi teiniksi on osoitus henkilön aliarvioimisesta ja henkisen kypsyyden vähättelystä. Tässä tapauksessa, kun kyseessä on poliitikko, aliarvioidaan hänen työkykyisyyttään tehtäviin kansanedustajana.
Tehdään yksi asia heti selväksi: Veronika Honkasalo ei erityisemmin kaipaa jaxu-haleja.
45
Nuorta ikää tuodaan esille myös korostamalla Karin ikää useaan eri otteeseen. Ikää verrataan Karin saavuttamiin meriitteihin, jolloin on tärkeää analysoida niin sanottuja täytesanoja asiayhteydessä. Tällä tarkoitan tekstissä esiintyviä sanoja kuten: vain ja silti.
Emma Kari, 33, on vihreiden ensimmäisen kauden kansanedustaja ja Helsingin kaupungin kaupunginvaltuutettu.
Silti Kari on toiminut koko elämänsä luottamustehtävissä. Hän pääsi läpi kuntavaaleissa 2008, vain 26-vuotiaana. Hän oli tuolloin Helsingin kaupunginvaltuuston nuorin jäsen.
Iän ja sen toistamiseen, ja tätä kautta vähättelyyn, voidaan yhdistää kirjoittajan kuvailu Karista.
Nummisen mukaan Kari ei muistuta ammattipoliitikkoa. Tämän kautta voimme kyseenalaistaa miltä ammattipoliitikon tulisi näyttää ja millaisen mielikuvan kyseinen vertaus henkilöstä antaa.
Vaikuttaako ulkonäön vertailu perinteiseen ammattipoliitikkoon henkilöstä saatuun käsitykseen tämän pätevyydestä?
Hän ei siis vaikuta perinteiseltä ammattipoliitikolta
On mielenkiintoista huomata, kuinka Karin henkilökuvassa tuodaan esille hänen luonnettaan räväkkänä persoonana. Tämä oli huomattavissa myös Anne Bernerin henkilökuvassa, sillä mikäli henkilöstä puhutaan tunteellisena, yhdistetään häneen myös olettamuksia räväkkyydestä, kärsimättömyydestä ja värikkyydestä. Aivan kuin he eivät kykenisivät hallitsemaan ilmaisuaan. Karin kohdalla tätä luonteen räiskyvyyttä ilmennetään tuomalla esille hänen vanhoja kirjoituksiaan vaalisivustolta, joissa hän kommentoi teinivuosiaan. Kirjoittaja vetää omia johtopäätöksiä Karin kokemuksista. Haastattelussa on erityisen mielenkiintoista kuinka kirjoittaja tekee oletuksen isäkapinasta, kun taas Kari puolustelee omia teinivuosiaan normaalina ikäiselleen. Emma Karin teinivuosia ei käsitellä Imagessa ulkonäön kautta, vaan käsittelemällä teinivuosien kapinaa. On merkityksellistä pohtia, miksi kirjoittaja on päättänyt sisällyttää Karin omia kirjoituksia teinivuosistaan. Tyttöyttä käsitellään usein vastustamisen ja kapinoimisen kautta, ja vastaavanlaisia piirteitä tuodaan esille Karin haastattelussa.
46
Kapinoimiseksi luokitellaan normien ja auktoriteetin vastustaminen, ja kapinoimisen luonnehditaan usein tapahtuvan äänekkäästi ja radikaalisti. Nuorten naispoliitikoiden iän lisäksi, mediassa naispoliitikkoja luokitellaan myös radikaalisuuden ja kapinallisuuden välityksellä.
Myöhemmin löysin punkrockin, värjäsin hiukseni vihreiksi, lopetin lihansyönnin ja lähdin vuodeksi Englantiin tekemään ympäristötaidetta. - - Järjestin sodanvastaisia mielenosoituksia, työskentelin tehtaassa ja itkin kuullessani balladin toveri Viljasesta.
Selvä kuin pläkki. Kyse on isäkapinasta!
”No varmaan jokainen teini käy läpi aika vahvan kapinan kotiaan kohtaan”, Emma Kari vähättelee.
Myös myöhemmin julkaisussa kommentoidaan Karin tapaa tehdä Facebook-päivitys.
Toukokuun lopussa Emma Kari kirjoitti jälleen yhden kipakan Facebook-kirjoituksen.
7.5 Räväkkä Li Andersson
Tämän kappaleen kaikki sitaatit ovat Mikko Nummisen kirjoittamasta Li Anderssonin henkilökuvasta, 20.4.2015, Image. Kuten Karin henkilökuvassa, myös tässä Numminen viittaa, ettei Andersson muistuta hänelle perinteistä poliitikkoa. Hän myös viittaa Anderssonin todennäköiseen läpi pääsyyn eduskunnassa seuraavana vuonna ja kuinka tämän kautta hänet voidaan määritellä oikeaksi poliitikoksi.
Hän ei oikein muistuta perinteistä poliitikkoakaan, vaikka onkin vasemmistonuorten puheenjohtaja ja Turun kunnanvaltuutettu.
Tämä on viimeinen kesä ennen kuin Li Anderssonista tulee ihan oikea poliitikko.
47
Saadakseen vakuuttavuutta, nuoren poliitikon odotetaan olevan räväkkä ja valmissanainen aktiivinen hahmo, mutta liiallinen suorasanaisuus ja temperamenttisuus koetaan pahaksi. Teini-ikäiset luokitellaan äänekkäiksi ja temperamenttisiksi, jolloin julkaisujen perusteella synnytetään mielleassosiaatio Li Anderssonista äänekkäänä ja temperamenttisena verratessa hänen käyttäytymistään teini-ikäiseen. Stereotyyppisesti tunteellisuus luokitellaan osaksi feminiinisyyttä ja naiseutta, mutta johtaja-asemassa oleville naisille tunteellisuutta ei sallita.
Sukupuolistereotypiat ovat käsityksiä erilaisten käyttäytymismallien sopivuudesta sukupuolille. Liiallinen tunteellisuus rikkoo ammattimaisuuden kuvaa ja koetaan negatiivisena luonteenpiirteenä naisjohtajille (Lämsä ym. 2006 & 2014.) Anderssonia on luokiteltu usein
”rääväsuiseksi” ja liian nopeasti kiihtyväksi, vaikka vastaavaa ei uutisoinnissa miespoliitikoista ilmene. Tämä sitoo naiset sukupuolensa kautta yhteiskunnallisesti sovittuihin ja hyväksytyksi katsottuihin rooleihin.
Niin, ja kenties Li Anderssonin itsensä pitää laskea hieman kierroksia puhuessaan näistä asioista.
Kuten myös Karin henkilökuvassa, Anderssonin jutussa korostetaan nuorta ikää useaan otteeseen. Jutussa esiintyvä iän kommentointi luo kuvaa kuin Andersson olisi vielä kehittymässä ja ei tietäisi vielä paikkaansa.
Vasemmistonuoriin hän liittyi 16-vuotiaana.
Koska ihmiset aikuistuvat? Siis toden teolla, henkisesti. 18-vuotiaana ihminen on vielä raakile. Li Andersson on nyt 27. Rockmytologiassa se on myyttinen ikä, jolloin legendat kuolevat ja saavuttavat ikuisen nuoruuden. Kaikille muille tapahtuu vähemmän dramaattisia muutoksia. Ihmiset vakiintuvat, löytävät paikkansa tai lakkaavat etsimästä sitä, kiinnostuvat asuntosäästämisestä ja kaikkea muuta ankeaa.
Kuuleeko Li Andersson usein olevansa naiivi?
Nuoren iän kommentointiin liittyy olennaisesti jo aikaisemmin esittelemäni Anderssonin vertailu Peppi Pitkätossuun ja kuinka kirjoittaja pohtii, voiko termiä käyttää ilman, että hän tytöttelisi. Tytöttelyyn liittyy olennaisesti oletus nuoresta iästä. Yhteiskunnassamme nuori ikä yhdistetään kokemattomuuteen ja epävarmuuteen, jotka ovat kansanedustajalta
48
yhteiskunnallisten normien mukaisesti ei-toivottuja piirteitä. Iän korostaminen naispoliitikoiden uutisoinnissa voi pohjautua ennestään miesten dominoivasta politiikasta.
Suurinta osaa kansanedustajista on pitkään voitu luonnehtia keski-ikäisiksi miehiksi, joten uudenlainen poliittinen hahmo voidaan kokea tärkeäksi korostaa. Tässä yhteydessä uudenlaista poliittista hahmoa kuvastaa siis nuori nainen. Näin tuodaan eroa entiseen sekä muuttuneeseen politiikan esikuvaan sekä sen representaatioon.
Kirjoituksessa puhutaan Anderssonin teinivuosista ja vedotaan hänen puhetapansa muistuttavan pissistä. Kuin myös Karin henkilökuvassa, nämä ovat keinoja, joilla voidaan aliarvioida henkilön henkistä kypsyyttä ja vähätellä pätevyyttä työelämässä.
Mutta saako niin sanoa, vai meneekö se tytöttelyksi?
Ruotsin sijaan Andersson tiputtelee puheeseensa englantia niin kuin paraskin pissis.
Kuten Karin henkilökuvassa, myös Anderssonin jutussa kerrotaan hänen teinivuosistaan.
Sukupuolen representaatioihin liittyy olennaisesti ikä ja erityisesti teini-iän korostaminen.
Teini-ikä käsitetään murrosiäksi, joka on merkittävää aikaa sukupuolen rakentumisessa (Ojanen 2010, 123–125). Kirjoittaja jatkaa aikaisempaa kommentointiaan Anderssonin puhetavasta ja kuinka hän teini-ikäisenä oli pissis. Kirjoittaja kuvailee Anderssonin pukeutumista teini-ikäisenä, jonka kautta hänet luokitellaan pissikseksi. Pohdin, kirjoittajan motiiveja sisällyttää hyvinkin tarkkaa teiniaikojen kuvailua henkilökuvaan ja mietin, voiko tarkoituksena olla tuoda kontrastia siihen rooliin, jossa Andersson nykyisin nähdään. Kun otetaan huomioon Anderssonin henkilökohtainen julkisuuskuva, kyseessä oleva henkilökuva sekä sen rivien väliset tulkinnat, Andersson voidaan nähdä kulttuurisesti opittujen feminiinisyyden rooleja rikkovana henkilönä. Kuvailemalla tarkasti hänen teinivuosien pukeutumista, ilmennetään naisellisuutta. Tämä kytkeytyy myös mahdollisuuteen kritisoida henkilöä iän välityksellä, sillä kertoessa Anderssonin puhuvan kuin pissis ja teininä olleen sellainen, annetaan kuva, ettei hän ole edennyt kauaksi teinivuosistaan.
49
Sellainen Li teininä olikin. Vaatekaappi koostui lyhyistä hameista ja paksupohjaisista plateau-kengistä.
Li Anderssonin henkilökuvasta lukija saa kuvan sosiaalisesta ja kaikkien kaverista Li Anderssonista. Toverillisuus korostui enimmäkseen miespoliitikkojen artikkeleista, joten oli mielenkiintoista huomata kuinka Anderssonin henkilökuva korosti myös näitä piirteitä.
Andersson puhuu kuitenkin itse itsestään kansanmiehenä.
Li Andersson istuu nurmikolla, haukkaa mehujäätä ja sanoo muuttuneensa Ilkka Kanervaksi. ”Ike on semmoinen kansanmies. Kun se tulee johonkin baariin, se morottaa siellä: moi, moi, moi. Ei ole mitään väliä, tunteeko sitä vai ei.”
Anderssonille kävi juuri äsken samoin.
7.6 Kaikkien kaveri Petteri Orpo
Ylen henkilökuva Petteri Orposta yhdistelee kohteen sekä hänen lähipiirinsä haastatteluja.
Henkilökuvasta on havaittavissa yhtäläisyyksiä Ylen julkaisemaan Matti Vanhasen henkilökuvaan, joka sisältää runsaasti henkilön lähipiirin kommentointia Vanhasesta. Erona Vanhasen henkilökuvaan on, että Orpon julkaisu sisältää kohdehenkilön haastatteluosuuksia.
Petteri Orpon henkilökuva on julkaistu 28.11.2015 ja sen on kirjoittanut Riikka Uosukainen.
Petteri Orpo on kaikkien kaveri, josta veikataan kokoomuksen seuraavaa puheenjohtajaa.
Otsikko jäsentää julkaisun tunnelmaa ja antaa jo alkuun asetelman, jota kautta Orposta kerrotaan. Orpoa kuvaillaan ystävällisenä ja kaikkien kaverina ja tätä toverillisuutta toistetaan julkaisun edetessä.
Politikoinnin lisäksi oli hauskaakin, ja monet kokoomusvaikuttajat tarttuivat kavereiksi jo tuolta ajalta.
Lojaalisuus kaveria kohtaan ei katkaissut Orpon uraa.
50
Häntä kutsutaan lojaaliksi soturiksi, mutta onko hänestä päättäjäksi?
Orposta puhutaan lojaalina ystävänä ja hänen kaverisuhteitaan korostetaan. Tätä on mielenkiintoista verrata Vanhasen henkilökuvaan, jossa tuttavien haastatteluista lähinnä ilmeni kuinka Vanhanen nähtiin etäisenä eikä kukaan tuntenut häntä syvällisemmin. Orposta saadaan henkilökuvan kautta helpommin lähestyttävä kuva. Hänen lojaalisuuttaan korostetaan ja yhdistetään soturi-metaforaan. Soturi- tai sotilas-metaforan kautta voidaan tuoda esille yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta mentaliteettia ja antaa lukijalle mielikuva Orpon lojaaliuudesta. Yhteistä Vanhasen julkaisun kanssa on kohteen kuvaus lojaalina ja rauhallisena.
Henkilökuvasta on havaittavissa laajasti kuinka hän on vakiintunut politiikan ammattilainen, jonka pää pysy kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa. Häntä kuvaillaan kunnianhimoisena, mutta harkitsevana, jonka päätöksiin eivät tunteet vaikuta.
Orpo oli jo tuolloin rutinoitunut politiikan konkari - - Orpo johtaa puhetta, mutta on itse niukasti äänessä.
Myös Orpon johtajuutta kommentoidaan ja hänestä annetaan kuva rauhallisena johtajana.
Kerrottaessa, että Orpo johtaa puhetta, muttei itse ole eniten äänessä, ilmennetään kuinka Orpo toimii tilanteen rauhallisena auktoriteettina.
Hän on kunnianhimoinen kaveri, arvioi taktisesta näkökulmasta asioita ja osaa valtapolitiikan.
Hän on harkitseva, ei hiihdä latua, joka on suoraviivaisin, vaan odottaa.
Politiikan vaikuttajilla on myös yhteinen näkemys siitä, että Petteri Orpoa ei saa tikittämään ideologinen palo, vaan hän on urapolkua kulkeva pragmaatikko.
Sekä omat, että kilpailija käyttävät hänestä samoja laatusanoja kuten miellyttävä, maltillinen, kohtelias, asioihin perehtyvä. Ja lisäävät: erittäin määrätietoinen.
Missä ovat särmä ja roso – voiko poliitikko oikeasti olla ilman vihollisia?
51
Hän on harkitseva, mutta ihmisten näkökulmasta pitäisi tehdä selkeämpiä päätöksiä.
Orpolta sanotaan puuttuvan särmää ja rosoisuutta ja tämän mukaan hänet voidaan nähdä tasaisena ja värittömänä. Nämä ovat toistuvia kuvailuja myös toisten aineiston miesten henkilökuvissa. Orposta sanotaan, ettei häntä aja ideologinen palo. Samankaltaista kuvailua oli havaittavissa myös Jussi Halla-ahon henkilökuvasta. Kun henkilöstä puhutaan, ettei hän suhtautu työhönsä ideologisen palon perusteella ilmennetään, kuinka henkilö suhtautuu työhön rauhallisin ottein ilman tunteellisuuksia. Ideologisella palolla viitataan vahvoihin tunteisiin, joiden ohjaamana henkilö suhtautuu tässä tapauksessa intohimoisesti työhönsä. Särmän ja roson puuttuminen toistavat rauhallisuuden ja intohimottomuuden mielikuvaa. Henkilökuva käsittelee myös Orpon urapolkua ja hänen suhtautumista siihen. Julkaisu suoranaisesti kommentoi Orpoa politiikan konkarina, mutta mielikuvaa vahvistetaan kertomalla hänen määrätietoisuudestaan ja pragmaattisuudestaan.
7.7 Kaksi Timo Harakkaa
Hyvän kaverin teema on havaittavissa myös Timo Harakan henkilökuvasta, mutta toisin kuin muiden miesten henkilökuvissa, Harakkaa korostetaan räväkkänä poliittisena hahmona.
Harakan henkilökuvassa tehdään rajanvetoa hänen entiseen persoonallisuutensa kirjailijana sekä haastattelun aikaan uutena kansanedustajana. Puhuttaessa Harakan entisestä työstä kirjailijana, korostetaan selkeästi enemmän hänen teräväkärkistä ja räväkkää otetta alaan, kun taas poliitikkona hänestä kirjoitetaan muille miespoliitikoiden mukaisesti rauhallisena esikuvana. Seuraavien sitaattien avulla tuon esille millaista mielikuvaa lukijalle Timo Harakasta luodaan. Sitaatit ovat Imagen julkaisusta 13.10.2016 ja henkilökuvan on kirjoittanut Ilkka Karisto.
Harakka istutetaan ravintolassa keskelle pöytää. Hän on seurueen keskushahmo, joskin on vaikea sanoa, johtuuko se julkkisasemasta vai muuten vaan joviaalista seuramiesluonteesta.
52
Henkilökuvassa Harakka ja toimittaja Karisto vierailevat Harakan kotikaupungissa ja vierailua paikallisen toimituksen tiloissa syntymäpäiväjuhlissa. Tämä sosiaalinen kohtaaminen ilmentää Harakan roolia yhteisön jäsenenä samoin keinoin kuin Li Anderssonin henkilökuvassa esiintynyt käsite joviaalista kansanmiespoliitikosta. Jutun mukaan Harakka tunnetaan paikkakunnallaan laajasti ja ihmiset keskustelevat hänen kanssaan kuin tunsivat henkilökohtaisesti.
On kuin junan penkissä istuisi kaksi Timo Harakkaa: uusi, sanojaan harkitseva poliitikko-Harakka ja se vanha, kärjistyksiä ja one-linereita rakastava kolumnisti-Harakka.
Itsevarmalle ja kunnianhimoiselle – joidenkin mielestä itsensä kaikkivoivaksi kuvittelevalle – miehelle - -
Vai käykö niin, että Harakka pontevana miehenä tekee diagnoosin ja määrää lääkkeetkin, mutta ne jätetään syömättä?
Harakkaa kuvaillaan itsevarmana ja kunnianhimoisena. Kunnianhimoisuus on selkeästi toistuva teema miespoliitikkojen henkilökuvissa. Erona muiden aineistojen miespoliitikkojen henkilökuviin, Harakan lojaalisuutta ei korosteta lainkaan.
7.8 Korostetun asiallinen Maria Ohisalo
Maria Ohisalon henkilökuva (Robert Sundman, Yle 21.10.2018) poikkeaa muista aineiston henkilökuvista, sillä julkaisu sisältää muihin verrattuna huomattavasti vähemmän henkilökohtaista informaatiota Ohisalosta. Ohisalon henkilökuvassa keskitytään laajalti keskusteluun Touko Aallon mahdollisesta puheenjohtajuuden erosta. Tämän vuoksi suurin osa haastattelusta havaittavista kuvauksista voidaan nähdä pohjautuvan Ohisalon reagointiin kysyttäessä Aallon tilanteesta.
Julkunen yrittää tivata lisää, mutta vastapuolella pysytään korostetun asiallisena.
53
Ohisalon henkilökuvasta voidaan havaita kuinka hänestä puhutaan muista aineiston naispoliitikoista poikkeavalla tavalla. Muiden naisten henkilökuvissa ei puhuttu lainkaan siitä kuinka muut henkilöt tuntevat haastateltavan, mutta Ohisalon henkilökuvassa kerrotaan kuinka Ohisalo tunnetaan puolueen sisällä. Ohisalon ammattiosaamistaan korostetaan ja tuodaan esille kuinka hän on asiantunteva poliitikko. Tämä on merkittävä huomio, sillä Anderssonin ja Karin henkilökuvissa kohteita kuvailtiin ”ei vielä oikeana poliitikkona” ja ”ei perinteistä poliitikkoa muistuttavana”. Onkin tärkeää pohtia mistä erot kuvailussa voivat juontua, onko kyseessä vain median kehittyminen viime vuosien aikana ja tarkkaavaisempi ote käytetyssä kielessä vai kirjoittajan henkilökohtaiset mielipiteet, jotka paistavat läpi julkaisuista. Muita naispoliitikkoja ei myöskään kommentoitu kertaakaan miellyttäväksi.
Ohisalolla on ollut hyvää nostetta puolueen sisällä, sillä hänet tunnetaan miellyttävänä ja ennen kaikkea asiantuntevana poliitikkona.
54
8 KUVA-ANALYYSIN TULOKSET
Tässä osiossa esittelen analyysin tuloksia. Tämä tutkimus ei sisällä kattavaa kuva-analyysia, vaan analyysimenetelmää on hyödynnetty sisällönanalyysin lisäosana. Kuva-analyysi on kuitenkin huomioon otettava tarkastelun kohde, sillä lähestulkoon aina henkilökuvat sisältävät kuvituksia kohteista. Tämän tutkimuksen kuva-analyysi sisältää tulkintaa vain muutamista merkittävimmistä kuvista, jotka antavat mielenkiintoisia huomiokohtia tutkimuskysymyksiin vastatessa.
8.1 Li Anderssonin maskuliininen luonnollisuus
Imagen 20.4.2015 julkaisussa on myös valokuva Li Anderssonista. Laajassa puolikuvassa Andersson istuu tuolilla leveässä haara-asennossa, kädet rennosti nojaten jalkojensa keskellä tuolin reunaa vasten. Kyseinen istuma-asento voidaan tulkita maskuliiniseksi ja poikkeavaksi verrattuna muihin mediassa nähtyihin kuvauksiin naisista. Tyypillisesti naiset kuvataan istumassa jalat kiinni, nilkat ristittyinä eikä miehiseksi mielletysti jalat leveässä haara-asennossa. On mielenkiintoista pohtia kuvan asettelun taustoja.
Andersson tunnetaan julkisuudessa hillitystä pukeutumis- sekä meikkaustyylistään, ja hänet on kuvattu tyylilleen ominaisena Imagen julkaisussa. Hänen vaatteensa ovat väriltään hyvin maanläheiset, hänen paitansa on tumman vihreä ja housut ruskeanharmaat. Lisäksi sekä paita että housut näyttävät raskaalta luonnonkuidulta, sillä niiden kudos on selvästi näkyvissä, mikä antaa vaikutelman ekologisesta muodista. Hänellä on vähän meikkiä, mikä näyttää luonnolliselta, sekä hänen hiuksensa eivät ole erityisen huolitellut vaan ne laskeutuvat rennosti hänen hartioilleen. Vaikka samalla naisista politiikassa tuotetaan Anderssonin kautta uudenlaista kuvaa rikkomalla ennakoituja rajoja henkilökuvassa, voidaan uudet mielikuvat yhdistää arkisuuteen ja luonnollisuuteen. Railo (2011) käsitteli väitöskirjassaan, sitä miten Anna – lehden artikkeleissa presidentti Tarja Halosesta annettiin arkinen ja lähestyttävä kuva.
Arkisuutta korostettaessa on kuitenkin oltava varovainen, sillä arkisuus yhdistetään usein tavallisuuteen ja se voidaan ymmärtää keskinkertaisuudeksi, mikä ei sovi yhteen käsitellessä naista politiikassa. (Tuominen 2015, 26; ref. Niemi 2006, 236.)
55 8.2 Emma Karin kesytetyt kiharat
Imagen 8.9.2016 artikkeliin, sisältyy kaksi sivun mittaista lähikuvaa Emma Karista.
Ensimmäisessä kuvassa Kari on seesteisen rauhallisena edestäpäin otetussa puolikuvassa katsoen alaspäin. Hänellä on hiukset vedetty tiukasti taaksepäin sekä valkoinen kauluspaita napitettuna ylös saakka kiinni. Toinen kuva on koko sivun mittainen lähikuva, jossa Kari katsoo leuka pystyssä yläviistoon tyyliteltynä samoin tavoin kuin aiemmassa kuvassa. Hänen tyylittelynsä on pelkistettyä, sillä hänellä ei ole lainkaan koruja. Lisäksi meikki on hillitty, mutta selkeästi näkyvämpi kuin Li Anderssonilla vastaavassa Imagen julkaisussa. Valkoinen rypytön ylös asti napitettu kauluspaita luo kuvaa asiallisuudesta ja vakavuudesta. Kauluspaita yhdistetään usein myös maskuliinisuuteen.
Henkilökuvasta on havaittavissa ristiriitaisuuksia julkaisun kuvitusten kanssa. Julkaisussa kuvaillaan Karin hiuksia kurittomina kiharina, mutta kuvissa esiintyvä nainen on kaukana tekstissä kuvaillusta Karista. On mielenkiintoista pohtia miksi hänet on tyylitelty kuviin lähes tunnistamattomaksi ominaisille piirteilleen. Julkaisun kuvien tyylittelyä ja valikointia on huomionarvoista pohtia, sillä tekstissä mainitaan myös, kuinka Kari hänen kurittomineen kiharineen hiuksineen ei vaikuta perinteiseltä ammattipoliitikolta. Voiko tämän hillityn tyylin taustalla olla yritys luoda Karista niin sanottua perinteistä normien mukaista ammattipoliitikon kuvaa?
8.3 Anne Berner, täti mekossa
Anne Berner esiintyy Imagen (11.9.2015) henkilökuvassa laajassa puolikuvassa, eli kuvan rajaus on suoritettu niin, että henkilö on rajattu reisien kohdalta, mutta hänen kätensä silti näkyvät. Hän esiintyy kuvassa tyköistuvassa kuviollisessa mekossa hymyillen ja katsoen itsestään nähden vasempaan. Henkilökuva sisältää myös kaksi lähikuvaa Berneristä, mutta tässä tapauksessa kuva-analyysin vain täydentäessä tehtyä sisällönanalyysia, en ole analysoinut kasvokuvia. Bernerin henkilökuvan kuvituksista on kuitenkin merkittävää poimia kuinka, hän esiintyy sukupuoltaan alleviivaavassa vaatetuksessa, eli mekossa. Kuvitus Bernistä mekossa tukee sukupuolistereotypioiden syntymistä ja sukupuoliroolien vahvistumista yhdistyessä
56
henkilökuvan otsikointiin Täti sinivihreä, Anne Bernerin henkilökuva. Lisäksi hänen kätensä ovat avoimesti, mikä kuvastaa hänen olevan helposti lähestyttävä. Puuskassa pidettyjä käsiä pidetään tyypillisesti merkkinä siitä, että henkilö haluaa pysyttäytyä etäisenä eikä halua häntä lähestyttävän.
57
9 POHDINTA
Tutkielman viimeisessä kappaleessa palaan tutkimusasetelmaan ja -kysymyksiin sekä muodostan yhteenvedon tutkimustuloksista. Tässä osiossa pääsen tarkastelemaan tutkimustuloksia niiden yhteiskuntatieteellisessä merkityksessä. Lisäksi arvioin omaa tutkimustani sekä mahdollista tarvetta jatkotutkimukselle.
9.1 Tulosten yhteenveto
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää poliitikkojen sukupuolen representaatioita mediajulkaisuissa, tarkastella representaatioiden mahdollista ongelmallisuutta sekä ottaa kantaa sukupuolten väliseen tasa-arvokysymykseen. Etsin tähän vastauksia tarkastelemalla suomalaisista poliitikoista julkaistuja henkilökuvia, ja tarkastelemalla miesten ja naisten henkilökuvissa havaittavia yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia. Tutkimus on feminististä tutkimusta ja sen tavoitteena on valottaa yhteiskunnassamme vallitsevia sukupuolistereotypioita, jotka vaikuttavat sukupuolten välisiin valtasuhteisiin.
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni etsi vastausta siihen, kuinka sukupuoli esiintyy henkilökuvissa performatiivisesti ja kuinka kuvaukset sukupuolesta perustuvat heteronormatiiviseen malliin ja oletukseen. Tällä tutkimuskysymyksellä pystyin havaitsemaan sukupuolen alleviivausta, eli sanojen mies ja nainen toistoa. Lisäksi julkaisuista oli
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni etsi vastausta siihen, kuinka sukupuoli esiintyy henkilökuvissa performatiivisesti ja kuinka kuvaukset sukupuolesta perustuvat heteronormatiiviseen malliin ja oletukseen. Tällä tutkimuskysymyksellä pystyin havaitsemaan sukupuolen alleviivausta, eli sanojen mies ja nainen toistoa. Lisäksi julkaisuista oli