Image on näkemyksellinen ja ajatuksia herättävä aikakauslehti, joka on tunnettu laajoista artikkeleistaan ja haastatteluistaan. Niiden ydintä ovat yhteiskunnalliset puheenaiheet ja ilmiöt sekä kulttuuri. Image on Suomen parhaiden kirjoittajien ja valokuvaajien tekemä lehti mielenkiintoisesta elämästä kasvavissa kaupungeissa.
(Apu.fi)
Image on osa ajankohtaislehtiä A-lehtien konsernissa. A-lehdet-konserni koostuu medialiiketoimintaan keskittyvästä A-lehdet Oy:stä, pohjoismaisen designin verkkokaupasta Finnish Design Shop Oy:stä sekä kasvumarkkinoinnin yrityksestä Generosta. A-lehdet pohjautuu vuonna 1933 Aune ja Yrjö Lyytikäisen perustamaan perheyritykseen ja Apu-lehden julkaisuun. Avainlukuinaan A-lehdet esittelevät muun muassa yli 5000 työntekijää, 105 miljoonan euron liikevaihdon (2018) sekä yli miljoonan suomalaisen tavoittavuuden viikoittain. (A-lehdet.fi)
Image oli vuoteen 2005 saakka yksityisomistuksessa, kunnes lehden perustaja Raoul Grünstein myi enemmistön Image Kustannus Oy:stä A-lehdet Oy:lle. Lehti perustettiin vuonna 1985 ja se on Suomen vanhimpia lifestyle-lehtiä. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa ja sille on tunnusomaista sen pitkät artikkelit. Tuoreimman, vuonna 2018 suoritetun, Kansallisen Mediatutkimuksen (KMT) mukaan Imagen painetun lehden lukijamäärä oli 59 000. Vuoden 2018 tuloksista ei kuitenkaan selviä lehden kokonaistavoitettavuutta, joka on oletettavasti huomattavasti painetun lehden tilausmäärää suurempi, sillä lehti on laajalti luettavissa myös Imagen nettisivuilla. Esimerkkinä kokonaistavoittavuuden laajuudesta toimii vuoden 2016 KTM, jonka mukaan Imagen kokonaistavoittavuus oli 165 000 lukijaa. Lehti on profiloitunut käsittelemään ajankohtaisia yhteiskunnallisia tapahtumia, ilmiöitä ja kulttuuria. Perusteena Image -lehden valikoitumiselle aineistoksi ovat lehdelle tunnusomaiset laajat henkilöhaastattelut, jotka tarjoavat kattavaa materiaalia analyysille sekä tutkimustuloksien muodostamiselle.
21 4.6 Yleisradio, eli Yle tiivistettynä
Yleisradio, eli Yle, on Suomen valtion omistama vuonna 1926 perustettu yleisradioyhtiö.
Siihen sisältyy muun muassa neljä tv-kanavaa, kuusi radiokanavaa sekä laajasti muita eri mediamuotoja. Uutisoinnin lisäksi yleisradio julkaisee useita eri mediamuotoja ja journalistisia lajityyppejä, joista tässä tutkimuksessa olen hyödyntänyt henkilökuvia journalistisena lajina.
Yle tavoittaa vuonna 2017 julkaistunKanava- ja palvelumielikuvatutkimuksen (KMK) mukaan päivittäin noin 76 prosenttia ja viikoittain noin 93 prosenttia koko väestöstä. Yle perustuu koko kansan saatavilla olevaan tiedotukseen ja on poliittisesti sekä kaupallisesti riippumatonta. Yle:n omilla nettisivuilla heidän toimintaansa kuvataan seuraavasti:
Ylen journalismi on luotettavaa, riippumatonta, monipuolista ja korkeatasoista.
Epävakauden, vaihtoehtoisten totuuksien ja disinformaation levitessä vastuullisen median tehtävä on jakaa luotettavaa tietoa. Luotettavan journalismin merkitys korostuu lisääntyvän tietotulvan ja informaatiovaikuttamisen aikana.
(Yle.fi)
22
5 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tässä luvussa kerron, kuinka olen toteuttanut tutkielmani. Ensiksi esittelen aineiston ja perustelen aineiston valintaani. Tämän jälkeen esittelen käyttämääni tutkimusmenetelmää aineiston analyysin hyödyntämiseksi.
5.1 Aineiston esittely
Tämän tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta henkilökuvasta. Kaikkien henkilökuvien kohteena on suomalainen politiikassa toimiva henkilö. Neljä aineiston poliitikoista on miehiä ja neljä naisia. Henkilökuvat ovat Imagen ja Yle:n julkaisuja ja jokainen julkaisu sisältää myös kuvitusta. Julkaisut on poimittu Yle:n ja Imagen nettisivuilta, jonka jälkeen olen järjestellyt julkaisut kopioimalla ne Word-tiedostoksi helpottaakseni analyysin tekoa itselleni. Tarkastelemalla miehistä ja naisista tehtyjä henkilökuvia pystyn vastaamaan tutkimuskysymyksiini ja tulkitsemaan sukupuolten mediarepresentaatioita sekä niiden mahdollisia eroavaisuuksia.
5.2 Aineiston valinta
Aineiston valinta tapahtui etsimällä poliitikoista julkaistuja henkilökuvia. Henkilökuvien etsintä kohdistui ensisijaisesti Imagen julkaisuihin, sillä lehti on profiloitunut Suomessa merkittävimmäksi henkilökuvien julkaisijaksi. Tämä tutkielma kohdistuu poliitikoista tehtyihin henkilökuviin ja tämän rajauksen myötä hyödynsin mahdollisimman monta kyseistä henkilökuvaa, joita Imagen nettisivuilta pystyin löytämään. Tutkimuksen riittävän kattavuuden takaamiseksi tavoitteenani oli muodostaa aineisto vähintään neljästä miespoliitikosta sekä neljästä naispoliitikosta. Kandidaattitutkielman ansiosta kaksi Imagen henkilökuvaa olivat minulle ennestään tuttuja, jonka vuoksi olen hyödyntänyt samoja julkaisuja tässä tutkielmassa.
Saavuttaakseni halutun laajuuden aineistolle, tarkastelin myös muiden medioiden julkaisemia henkilökuvia. Pysyäkseni niin sanotusti asiauutisoinnin parissa, aineistooni valikoituvat Yle:n nettisivuilta löytyvät henkilökuvat. Aineisto ja henkilökuvien kohteet ovat valittuja riittävän kattavuuden vuoksi, ei henkilökohtaisten mielipiteiden vuoksi. Aineiston rajauksessa tavoittelin myös sitä, että henkilökuvat sisältävät poliitikkoja kattavasti eri puolueista, eikä niin, että kaikki julkaisut käsittelisivät henkilöitä saman puolueen sisältä. Kriteereinä henkilökuville
23
olivat: tekstin riittävä kattavuus pituudeltaan, vaihtelevuus poliittisten puolueiden kesken, tasainen edustus naisten ja miesten kesken sekä luotettava medialähde. Jokainen henkilökuva on todettu sopivaksi näiden kriteerien mukaan.
5.3 Laadullinen sisällönanalyysi
Tuloksissa toteutan aineiston tulkinnan sisällönanalyysin perusteita hyödyntäen. Etenen Tuomen & Sarajärven mukaan empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkielmani on siis teoriaohjautuvaa sisällönanalyysia, sillä se perustuu aikaisempaan käsitejärjestelmään. Sisällönanalyysi on osa laadullista tutkimusta ja mahdollistaa tutkittavan ilmiön kuvauksen tiivistetysti ja yleistetysti. Analyysimenetelmänä sisällönanalyysi mahdollistaa merkityksien etsimisen tekstistä sekä tekstin sisällön tulkinnan.
Se myös vastaa tutkimuskysymyksiini sekä antaa tilaisuuden ilmiön tulkintaan suhteessa kokonaisnäkymään maailmankuvassa. Jokainen muodostaa tekstistä oman näkemyksen, sillä näkemyksemme heijastavat aina maailmankuvaamme. Aineiston merkitykset avautuvat lukijalle usean lukukerran jälkeen ja riippuen lukijan henkilökohtaisesta taustasta, voivat eri henkilöt löytää erilaisia merkityksiä ja tulkita ne omilla tavoillaan. Yksilön näkemyksiin ja tulkintaan vaikuttavat aina useat eri tekijät, joista esimerkkejä ovat koulutustausta ja elämänkokemus. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105–107.)
Tutkielmani on laadullista tutkimusta, joka koostuu lehtiartikkeleista eli media-aineistosta.
Sisällönanalyysi on valikoitunut tutkimusmenetelmäksi aineiston vuoksi, sillä sisällönanalyysi tekstianalyysina mahdollistaa aineiston analysoinnin systemaattisesti sekä objektiivisesti, ja sen avulla on tarkoitus havaita tekstistä merkityksiä(Tuomi & Sarajärvi 2009, 103). Tuomen &
Sarajärven (2009, 108; ref. Hämäläinen 1987) mukaan analyysilla luodaan selkeyttä aineistoon, jotta voidaan tehdä selkeitä ja luotettavia johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysi siis järjestelee aineiston johtopäätöksien tekemistä varten.
Sisällönanalyysi on tutkimusmenetelmänä saanut paljon kritiikkiä sen keskeneräisyydestä.
Sisällönanalyysi perustuu kuitenkin ihmisen maailmasuhteeseen ja siihen, että ihminen ymmärtää tutkittavaa ilmiötä parhaiten omien kokemuksiensa välityksellä (Tuomi & Sarajärvi,
24
2018, ei sivun.). Tässä tapauksessa tutkijan kokemuksista aineistoa luettaessa sekä kuinka tutkija tulkitsee aineistoa omien ennalta käsitettyjen merkityksien välityksellä.
Teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin pystyn havaitsemaan valikoimastani aineistosta merkityksiä ja tulkitsemaan niitä ohjaavan teorian avulla omien näkemyksieni mukaisesti.
Sisällönanalyysi mahdollistaa tutkimuksen tavoitteen, tehdä ”näkymätön” ”näkyväksi”, sillä menetelmän mukaisesti pystyn tulkitsemaan tekstin merkityksiä rivien välistä. Jokainen tutkija muodostaa omat näkemyksensä tutkittavasta ilmiöstä, joten on huomioitavaa, että jonkun muun tekemänä tutkimustuloksissa voisi ilmetä vaihtelevuutta.
5.4 Kuva-analyysi
Hyödynnän tutkielmassani kuva-analyysia, sillä se tekee mahdolliseksi lehdissä julkaistujen valokuvien tulkinnan. Kuvat asettuvat muiden aistien kanssa muodostamaan kokemuksia maailmasta, yksilön ruumiista, mielikuvista ja tunteista. On kuitenkin vaikea havaita kuvien todellista kokonaisvaltaista kuvaa mielikuvien muokkaajana ja tuottajana, sillä ei ole olemassa puhdasta visuaalista lukutaitoa. Visuaalisen tulkinta on lukutaidon yksi osa-alue eli vain yksi näkökulma. Visuaalisia kuvia tulkittaessa on tiedostettava kuvien vallan aspekti. Esimerkiksi lehdistöllä on valta tehdä jokin näkyväksi kuin myös näkymättömäksi. Jakamalla ihmisryhmät sukupuolen, seksuaalisuuden tai etnisyyden mukaan, voidaan vallankäytöllä tehdä jostakin ihmisryhmästä näkymätön. Tämän kautta ihmiset ovat marginalisoitavissa ja voidaan rakentaa kuvaa normeista, sekä ylläpitää ihmisyyttä ylläpitävää visuaalista järjestystä. (Seppänen 2001, 42–44.)
On tärkeää huomioida kuvien vaikutus mielikuvien luojana, sillä erityisesti naiskuvakritiikki on feministiselle representaatiotutkimukselle tärkeää. Naiskuvatutkimus on lähtökohtaisesti haastavaa, sillä jotta jokin naiskuva voitaisiin osoittaa ”vääräksi”, tulisi olla tiedettävissä naiseuden ”oikea” muoto, jolloin sisäinen monimuotoisuus köyhtyy. Kuvauksiin naisista liittyy kuitenkin aina erilaisia mielikuvia ja assosiaatioita. (Paasonen 2010, 44–46.)
Tämän tutkielman pääpainopiste ei ole kuitenkaan kuva-analyysissa, jonka vuoksi suoritan kuva-analyysia vain osasta julkaisujen kuvista. Esittelen kuvia, jotka ovat erityisen kiinnostavia ja kuvittavat tutkimaani ilmiötä. Koska henkilökuvat on poimittu uutismedioiden nettisivuilta, eivät julkaisut välttämättä sisällä täysin samoja kuvituksia kuin julkaisujen lehtipainosversiot.
25
Tämän vuoksi en voi muodostaa täydellistä kuva-analyysia, vaan olen poiminut tutkimukseen mielenkiintoisimmat. On kuitenkin tärkeää huomioida kuvien merkitys mielikuvien luojana ja niiden osallisuus sukupuoliroolien vahvistajana.
26
6 ANALYYSIN TULOKSET
Seuraavissa kappaleissa esittelen analyysin tuloksiani. Olen jaotellut kappaleet esiin nousseiden teemojen mukaisesti, jotta mahdollistan havaintojeni selkeän jaottelun. Aloitan analyysiosion esittelemällä kuinka julkaisuissa esiintyvien kohteiden sukupuolta on alleviivattu, eli toistettu ja korostettu käyttämällä sanoja mies ja nainen. Näin vastaan ensimmäiseen tutkimuskysymykseeni kuinka sukupuolta on tuotettu performatiivisesti, heteronormatiivisesti ja alleviivaten. Tämän jälkeen analysoin kuinka henkilöiden ulkonäköä on kuvailtu. Täydennän ensimmäiseen kysymykseen vastaamisen esitellen aineistosta havaittavia populaarikulttuurisia vertauskuvia. Seuraavaksi vastaan tutkimuskysymykseeni kuinka hoiva ilmenee henkilökuvissa ja toistuuko hoiva enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa. Tähän etsin vastausta tarkastellen kuinka hoiva ja perhesuhteet näkyvät julkaisuissa sekä kuinka henkilöiden omaa lapsuutta ja kasvatusta on tuotu esille. Lopuksi viimeistelen aineiston analyysini käsitellen jokaisen kohteen ja erittelemällä heistä kirjoitettuja luonteenkuvauksia.
Tämän avulla vastaan tutkimuskysymykseeni kuinka henkilökuvat noudattavat sukupuolistereotyyppisiä malleja. Olen jaottelut tämän omaksi kappaleeksi selkeyttääkseni analyysin tuloksia. Teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinojen avulla voin tulkita tekstin merkityksiä.
6.1 Mies, nainen ja täti – sukupuolen alleviivaus
Sana toisinajattelija tuntuu silti väärän kokoiselta, kohtuuttomalta Suomeen ja varsinkin historianopettajalta näyttävälle hoikalle miehelle - - (Niklas Thesslund, Image 15.9.2011)
Vai käykö niin, että Harakka pontevana miehenä tekee diagnoosin ja määrää lääkkeetkin, mutta ne jätetään syömättä?(Ilkka Karisto, Image 13.10.2016)
Aineistoa tarkastellessa sisällönanalyysia hyödyntäen, on huomattavaa kuinka sukupuolta alleviivataan kirjoituksissa. Tässä yhteydessä sukupuolen alleviivauksella tarkoitan sanojen mies ja nainen käyttöä ja niiden toistamista. Erityisesti miehistä kirjoitetuissa julkaisuissa sukupuolen alleviivaus on huomattavaa. Kolme neljästä miesten henkilökuvien julkaisuista käyttivät sanaa mies vähintään kerran. Petteri Orpon henkilökuva on ainoa, jossa sana ei esiinny
27
kertaakaan. Ylen julkaisema henkilökuva Matti Vanhasesta alleviivaa sukupuolta toistamalla sanaa mies seitsemän kertaa. Alla olevat sitaatit ovat kaikki otteita Timo Seppäsen kirjoittamasta henkilökuvasta Matti Vanhasesta (Yle 11.1.2018).
”Ei kenenkään mies” nousee huipulle.
Vaikka Vanhanen oli uuttera, hän oli värittömin, tapettiin sulautuvan miehen maineessa.
”Häntä ei voitu laskea kenenkään mieheksi.”
”Tämän nuhteettomampaa miestä meiltä ei löydy.”
”Vanhanen on pikemminkin yhteistyö-, kuin tahtopoliitikko. Hän ei ole telaketjumies.”
Vanhanen ei ole telaketjumies myöskään turvallisuuspolitiikan kysymyksissä.
Yksinäiseksi sudeksi luonnehdittu mies tiivistää turvallisuuspoliittisen linjansa ytimen yhteen lauseeseen.
Sitaateista kolme on haastateltavien henkilöiden sitaatteja, joita kirjoittaja hyödyntää tekstissään. Matti Vanhasen henkilökuva poikkeaa muista siten, että julkaisu ei sisällä lainkaan tehtyä haastattelua hänestä eikä tällöin myöskään suoria sitaatteja Vanhaselta. Henkilökuva on suoritettu haastattelemalla Vanhasen kollegoita ja tarinaa kerrotaan sen kautta kuinka he kokevat Vanhasen.
Naisista tehdyissä henkilökuvissa sanaa nainen ei toisteta samoin kuin sanaa mies miesten henkilökuvissa. Sukupuolta korostetaan muiden keinojen avulla, mutta itse sanan käyttö ei ole yhtä yleistä. Sana nainen esiintyy kerran Maria Ohisalosta tehdyssä Ylen henkilökuvassa, jossa kirjoittaja viittaa juontajan tervetulotoivotukseen. Anne Bernerin henkilökuvassa sukupuolta alleviivataan otsikossa käyttäen sanaa täti, ja kerran viitaten muiden kommentointiin Berneristä käyttäen sanaa nainen.
28
Lavalle asteleva juontaja toivottaa tervetulleeksi seuraavat puhujat, kaksi ihanaa naista. Heistä toinen on Ohisalo.(Robert Sundman,Yle 21.10.2018)
Miksi hallitus tekee sellaisia päätöksiä kuin tekee? Täti sinivihreä, Anne Bernerin henkilökuva.(Juha Kauppinen, Image 11.9.2015)
”Tuo palloleninkinen nainen on ministeri”, nainen yleisössä supattaa pojalleen.
(Juha Kauppinen, Image 11.9.2015)
6.2 Ulkoisten piirteiden kuvailu
Useissa henkilökuvissa oli hyödynnetty henkilöiden ulkonäön kuvailemista. Julkaisuissa kommentoitiin muun muassa henkilöiden vaatteita, hiuksia sekä asusteita. Kirjoittajan kommentoidessa kohteen ulkoisia piirteitä, hän tuo kohteen lähemmäksi lukijaa. Ulkoisten piirteiden sisällyttäminen juttuun on journalistisena lajina tyypillistä henkilökuville. Tällöin on kuitenkin pohdittava kuvauksien merkityksiä syvemmin. (Räty 1998, 137–150.)
On mielenkiintoista tarkastella kuinka henkilöistä korostettiin ulkonäöllisiä seikkoja, ja pohtia onko miesten ja naisten ulkonäön kommentoinnissa yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia.
Esimerkiksi puhutaanko miesten ulkonäöstä vähemmän kuin naisten. Ulkonäköä kommentoimalla voidaan alleviivata sukupuolta. Sukupuolta toistetaan tällä tavoin kulttuurisessa kontekstissa ja näin välitetään sukupuolittuneita normeja. (Mäkelä, Puustinen &
Ruoho 2006.) Aineiston kaikissa henkilökuvissa ei ole kuitenkaan havaittavissa ulkonäön kuvailua.
Miesten henkilökuvissa ulkonäköä kommentoitiin seuraavasti:
Halla-aho, 38, on pukeutunut pelkkään mustaan, kun hän imee savukettaan helsinkiläisen olutravintolan edessä. Villahansikkaat ovat pilkkikilpailussa suosittua mallia, yhdistelmä lapasia ja kynsikkäitä. (Niklas Thesslund, Image 15.9.2011)
Sana toisinajattelija tuntuu silti väärän kokoiselta, kohtuuttomalta Suomeen ja varsinkin historianopettajalta näyttävälle hoikalle miehelle, joka puhuu kiihkottoman perusteellisesti. (Niklas Thesslund, Image 15.9.2011)
29
Muiden joukossa, kuin huomaamatta, seisoo tummassa ulsterissaan sisäministeri Petteri Orpo. (Riikka Uosukainen, Yle 28.11.2016)
Vastaavasti naisten henkilökuvissa seuraavasti:
Li Anderssonin vasemmassa korvassa roikkuu punainen revolveri. Muovikoru heiluu, kun Andersson puhuu poliisin reaktioista vasemmiston vappumarssijoihin - - (Mikko Numminen, Image20.4.2015)
Pyssy heiluu, kun Andersson avaa väljän nutturansa, heilauttaa tukkansa eteen, sukii hiuksia sormillaan ja sitoo ne takaisin. Pian hän tekee saman uudestaan.
Tukka näyttää kostealta. (Mikko Numminen, Image20.4.2015)
Mikä korun tarina on? ”Ei minkäänlainen. Aina se jotakuta ärsyttää. Mä tykkään rikkoa vähän. Mulla on nyt kukkamekko, niin sitten mulla voi olla punainen ase korvassa. Ihmisillä on niin paljon ennakkoluuloja. Ja mäkin näytän aina kuvissa semmoiselta Lucia-neidolta”. (Mikko Numminen, Image20.4.2015)
Anderssonin korvissa heiluu kaksi kullanväristä pyssyä. (Mikko Numminen, Image20.4.2015)
Emma Karilla on kurittomat kiharat, yksinkertainen musta mekko, mersunmerkin kokoinen hopeinen jääkarhuriipus, vaaleanpunaiset Converset, matala ääni ja nimi, jolla voisi myydä kymmeniätuhanisa iskelmälevyjä. (Mikko Numminen, Image 8.9.2016)
Edeltävistä sitaateista voimme havaita, kuinka naispoliitikkojen henkilökuvat sisältävät huomattavasti enemmän ulkonäön kommentointia kuin julkaisut miespoliitikoista. Aineiston henkilökuvista eniten ulkonäön kommentointia on selkeästi havaittavissa Li Anderssonin henkilökuvasta. Naisten henkilökuvat sisältävät yksityiskohtaisempaa ulkonäöllisten piirteiden kuvailua ja esille tuomista. Vaikka aineiston neljästä naispoliitikosta, vain kahdella voitiin havaita ulkonäön kommentointia, käsiteltiin näissä kahdessa julkaisussa vaatteita yksityiskohtaisesti. Miesten henkilökuvissa ulkonäköä kommentointiin kerran, eikä ulkoisia piirteitä toistettu useammin
30
6.3 Cicero, Peppi Pitkätossu ja muita populaarikulttuurin vertauskuvia
Analyysia tehdessäni, huomasin kuinka osa henkilökuvista sisältää vertauskuvia populaarikulttuurista tunnettuihin henkilöihin. Vertauskuvien käyttö on henkilökuvalle journalismin tyylinä hyvin yleistä, kuten esittelin aikaisemmin kappaleessa 4, Henkilökuva journalismin lajina. Panu Räty toteaa, ”Vertauskuvat antava tarinalle voimaa. Niillä haastateltava liitetään aatteiden ja ihmistyyppien historiaan”(1998, 147). Vertauskuvien avulla henkilöstä luodaan siis mielikuvia ja liitetään niitä mielleyhtymiin. Täten lukijalle muodostetaan mielipide kohteena olevasta henkilöstä. Seuraavaksi esittelen aineistossa esiintyviä populaarikulttuurin vertauskuvia sekä tulkitsen niiden merkityksiä.
Äänekosken Cicero, Imagen henkilökuva Timo Harakasta, joka pyrkii tai ei pyri SDP:n pj:ksi. (Ilkka Karisto, Image 13.10.2016)
Imagen henkilökuva Timo Harakasta alkaa heti otsikoinnissa vertauskuvalla Cicerosta. Marcus Tullius Cicero oli roomalainen poliitikko, puhuja, kirjailija ja filosofi. Hän oli kirjallisuuden merkittävä vaikuttaja, ja hänet tunnetaan erityisesti puhujan sekä kirjoittajan taidoistaan. Hänet nähdään myös eurooppalaisen humanismin sivistysihanteena. (Cicero 2006.)
Vertaamalla Harakkaa Ciceroon luodaan hänestä sekä hänen pätevyydestään kuvaa poliitikkona, puhujana ja kirjailijana. Harakka on tunnettu aikaisemmasta työstään journalistina, ja henkilökuva käsittelee myös hänen muutostaan kirjailijasta poliitikoksi.
Kirjoittaja vertaa Harakan kehitystä journalistista poliitikoksi, Ciceron kehitykseen kirjailijasta politiikoksi. On huomioitavaa, kuinka julkaisua tehdessä, Harakka on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja mitä vertaus Ciceroon hänelle antaa. ”Haastateltava liitetään aatteiden ja ihmistyyppien historiaan”(Räty 1998,147), eli tässä tapauksessa Harakka yhdistetään ihannoituun filosofiin sekä humanistiseen esikuvaan. Tämä luo vakuuttavuutta ja antaa Harakasta pätevän, esikuvamaisen imagon.
31
Lucia- neitoa ei Anderssonista saa kyllä tekemälläkään. - - Enemmänkin hänestä tulee mieleen Peppi Pitkätossu. Mutta saako niin sanoa, vai meneekö se tytöttelyksi? (Mikko Numminen, Image 20.4.205)
Eniten vertauskuvia populaarikulttuuriin on havaittavissa Li Anderssonin henkilökuvassa.
Kirjoittaja liittää Anderssonin määrittelemälleen naiskäsityksen spektrille, jonka toisessa ääripäässä on Peppi Pitkätossu ja toisessa Lucia-neito. Näin hän osallistuu luomaan tietynlaista kuvaa naiseudesta, jonka lukija saavuttaa ja käsittelee kulttuurisessa kontekstissaan. ”Mutta saako niin sanoa, vai meneekö se tytöttelyksi?”(Numminen 20.4.2015) voidaan tulkita myös feminismin kritiikiksi, sillä se kiusoittelee sallituilla naiseuden objektimuodoilla. Lucia-neito on neitseellinen ja enkelimäinen hahmo, jonka uskotaan tuovan valoa pimeyden keskelle.
Rajattaessa Andersson ulkopuolelle Lucia-neidon ihanteellisista ulkonäkökriteereistä ja verrattaessa häntä villiin ja hullunkurisiin vaatteisiin pukeutuvaan Pitkätossuun, kirjoittaja ilmaisee mielipiteensä Li Anderssonista. Peppi Pitkätossua on luonnehdittu anarkistiksi, joten vertaamalla Anderssonia häneen, kirjoittaja mieltää myös Anderssonin anarkistiksi.
Edushahmojen ja symbolisien mallien kautta on voitu välittää ihannetyyppejä niin naisille kuin miehille. Miesten ihanteellisena ruumiillisuutena nähdään atleettiset ominaisuudet, kun taas suomalaisille naisille eräänä symbolisena mallina toimii Miss Suomi ja siihen liittyvät ulkonäkökriteerit. Esimerkiksi misseys antaa ihanteelliselle naiskauneudelle ilmiasun ja erilaiset yhteisöt ja abstraktit arvot tekevät missistä symbolin. Näin ollen missit representoivat eli edustavat tietynlaista naiskauneutta. (Paasonen 2010, 40.)
Henkilökuvassa ilmenee toistuvasti Li Anderssonin revolverin muotoiset korvakorut.
Henkilökuvan tarina kerrotaan hyvä vastaan paha asettelun kautta ja korvakorujen heiluminen, eli tässä yhteydessä ”pyssyn heilahdus”, toimii tarinan jäsentäjänä.
32
Li Anderssonin vasemmassa korvassa roikkuu punainen revolveri. Muovikoru heiluu, kun Andersson puhuu poliisin reaktioista vasemmisto vappumarssijoihin – . (Mikko Numminen, Image 20.4.2015)
Pyssy heiluu, kun Andersson avaa väljän nutturansa, heilauttaa tukkansa eteen, sukii hiuksia sormillaan ja sitoo ne takaisin kiinni. (Mikko Numminen, Image 20.4.2015)
Pyssy heilahtaa taas. (Mikko Numminen, Image 20.4.2015)
Myöhemmin kesällä törmään Li Anderssoniin Porin Suomi -areenalla, jossa hän esiintyy kaikkiaan seitsemässä eri keskustelutilaisuudessa. Anderssonin korvissa heiluu kaksi kullanväristä pyssyä. (Mikko Numminen, Image 20.4.2015)
On selkeää, kuinka julkaisu kuvailee Anderssonia anarkistina ja kantaaottavana muun muassa kertoessa hänen pidätyksistään ja osallistumisistaan mielenosoituksiin. Samanaikaisesti henkilökuva on kirjoitettu kuvailemaan Anderssonin taistelua pahaa vastaan. Kirjoittaja kertoo henkilökuvan tarinan kerronnan pohjautuvan Anderssonin antamaan omaan asetelmaan, sillä Numminen kirjoittaa, ”Tarinoissa toistuu tuttu asetelma: hyvikset vastaan pahikset” ja
”Harvalla on pokkaa julistautua hyvikseksi”. Tarinan palatessa aina uudelleen Anderssonin revolverikorvakoruihin, tulee lukijalle eittämättä mieleen yhdysvaltalainen tarkka-ampuja Annie Oakley. Tätä villin lännen tarkka-ampujaa on yhdistelty laajalti populaarikulttuurin vertauskuvissa, sillä hänet tunnetaan merkkinaisena miesvaltaisella alalla. Oakley on ikoninen hahmo, joka on erityisen ihannoitu menestyksestään aikaisemmin miesten dominoivassa urheilulajissa. Käyttämällä kyseistä vertauskuvaa, lukija saa henkilökuvasta mielikuvan Anderssonista taistelemassa pyssyt heiluen pahaa vastaan miesten dominoivalla alalla. Hänet voidaan tulkita esikuvana muille naisille ja aikansa anarkistina.
Tarkastellessa vertauskuvia tulee kysyä, miksi kutakin vertauskuvaa on päätetty käyttää?
Tällöin kirjoittajan vastuu korostuu, sillä hän tekee lopullisen päätöksen siitä mitä vertauskuvaa on päätetty hyödyntää ja millaista kuvaa henkilöstä sen välityksellä luodaan. Ovatko populaarikulttuurin vertauskuvat henkilökuvissa kirjoittajan osoituksia mielipiteestään henkilöä kohtaan? Tässä tapauksessa voidaan pohtia Ilkka Kariston suhtautumista Timo Harakkaan ja verrata tätä Mikko Nummisen suhtautumiseen Li Anderssoniin. Mitkä ovat
33
kirjoittajien tarkoitusperät verrattaessa Harakkaa Ciceroon ja Anderssonia Peppi Pitkätossuun sekä Lucia-neitoon?
6.4 Lapset, aviopuolisot ja Anderssonin puuttuva ruukkukasvi
Seuraavaksi esittelen henkilökuvista havaitsemiani mainintoja perhesuhteiden sekä hoivan ilmentymisestä. Tässä osiossa esittelen nosteita, jotka ilmentävät henkilökuvan kohteen perhesuhteita ja tätä kautta muun muassa hoivan käsitteitä, mainintoja lapsista, puolisoista tai henkilön vanhemmista huolehtimista. Tässä osiossa hoiva ilmenee myös sen puutteena.
Esimerkiksi Li Anderssonin henkilökuvassa hoiva ilmenee sen puuttumisen välityksellä.
Hoiva käsitteenä tuodaan esille sen puuttumisena Anderssonin henkilökuvassa, sillä julkaisun mukaan Andersson ei hoivaa ketään ja hänen itsestään huolehtimistaankin voidaan kyseenalaistaa. Leena-Maija Rossi tuo esille kirjassaan (2015, 66) kuinka yhdenvertaisuus sukupuolten ja seksuaalisuuden välillä sekä niiden järjestyminen riippuu edelleen tietynlaisesta parisuhteeseen ja ydinperheeseen perustuvasta järjestyksestä, joka koetaan yhteiskunnallisesti etuoikeutetuksi ja luonnolliseksi. Haastattelun osiot korostavat Anderssonilta puuttuvan kyseiset parisuhteen ja ydinperheen normit. Seuraavaksi korostan hoivan puuttumista nostamalla esiin julkaisun haastatteluosuuksia.
Yksin asuvalla Li Anderssonilla ei ole kotonaan kissaa, koiraa tai ruukkukasvia. (Mikko Numminen, Image 20.4.2015)
”Mun elämänhallinta ei ole sillä tasolla, että mä olisin ehtinyt juoda aamukahvin”, Andersson kertoo. (Mikko Numminen, Image 20.4.2015)
”Mä mussutin darrassa juustovoileipää – –” (Mikko Numminen, Image 20.4.2015)
Haastattelijan ja Anderssonin kohtaamisen tapahtuessa, Andersson puhuu avoimesti elämäntilanteensa hektisyydestä, sekä mainitsee krapulastaan Kööpenhaminan ilmastokokouksen mielenosoituksen aikana. Nämä haastattelun osat vaikuttavat hoivan
34
käsityksiin sekä ymmärrykseen yhteiskunnallisesti normaaliksi koetusta arkielämän järjestyksestä.
Hoivaan liittyy oletetusti äitiys, jonka määrittelin aikaisemmin teoreettisissa lähtökohdissa.
Seuraavaksi tuon esille, kuinka hoiva ja äitiys käsiteltiin Emma Karin henkilökuvassa.
Nyt äiti-identiteetti näyttää löytyneen. Eikä se yhtäkkiä vaikuta lainkaan negatiiviselta asialta. (Mikko Numminen, Image 8.9. 2016)
”Normaalisti pidän kiinni lasten nukkumaanmenosta”. (Mikko Numminen, Image 8.9. 2016)
Emma Karin henkilökuva korostaa eroja Li Anderssonin ja Karin julkaisujen välillä.
Politiikassaan Kari on profiloitunut erikoistumaan puhumaan lapsi- ja perheasioista, jota käsitellään myös kyseisessä henkilökuvassa laajalti. Karin perhe-elämää, ja arkea sen ympärillä, tuodaan esiin puhumalla äiti-identiteetistä, lasten nukkumaanmenoajoista sekä Karin feministi aviomiehestä. Äitiydestä puhuminen korostaa Emma Karin toimijuutta hoivan
Politiikassaan Kari on profiloitunut erikoistumaan puhumaan lapsi- ja perheasioista, jota käsitellään myös kyseisessä henkilökuvassa laajalti. Karin perhe-elämää, ja arkea sen ympärillä, tuodaan esiin puhumalla äiti-identiteetistä, lasten nukkumaanmenoajoista sekä Karin feministi aviomiehestä. Äitiydestä puhuminen korostaa Emma Karin toimijuutta hoivan