Sukupuolta määrittelevien rakenteiden myötä sukupuolet ovat luonnollistettuja ja pakotettuja muotteihin, joiden mukaan feminiinisyys on naisille ja maskuliinisuus miehille kuuluvaa.
Sukupuoli rakentuu toistuvissa teoissa, joiden merkitys tulkitaan sosiaalisessa kontekstissa.
Myös miehuus ja naiseus rakentuvat toistuvasti jokapäiväisissä suorituksissa, kuten eleissä ja puheissa. Näin suoritetaan nainen tai mies. Sosiaalisissa suhteissa vallitsevat yleisesti omaksutut säännöt siitä, millainen mies tai nainen on ja mikä on maskuliinista tai feminiinistä.
Yksilöt toimivat näiden ennalta määriteltyjen rakenteiden mukaisesti fyysisesti tai puheessaan, jolloin he toistavat ja ylläpitävät sukupuolta. (Pulkkinen 2000, 43–60.)
Jokihaara (2002) kirjoittaa journalistiikan pro gradussaan kuinka voimme nähdä maailman perustuvan vastakohtien asetteluun. Vastakohdat ovat kulttuurisesti ja sosiaalisesti opittuja, ja niiden kautta ihminen jäsentelee ja käsittää maailmankuvaansa. Tällä tavoin ihminen myös suhteellistaa itsensä ympäristöönsä ”minä ja sinä” tai ”me ja muut”. Jokihaara esittelee miehen ja naisen vastakohtaesimerkkinä ja niihin liitettyjä merkityksiä. Mies: aktiivinen, maskuliininen, päivä, johtaja, kova. Nainen: passiivinen, feminiininen, yö, hoivaaja, herkkä.
Sukupuolta käytetäänkin usein selittämään eroja, sillä ilmeet, asennot, puhetavat ja mielenkiinnon kohteet oletetaan liittyvän sukupuoleen. Sukupuoli-identiteetin välityksellä odotetaan ihmisen käyttäytymisen olevan edustettavalle sukupuolelle oletettua. (Jokihaara 2002; ref. Ojajärvi 2000, 119.)
13 3.5 Sukupuolistereotypiat
Stereotypian kautta ihminen jäsentää mielikuvaa omasta, mutta useimmiten stereotypioiden välityksellä jäsennetään mielikuvia toisesta ihmisryhmästä. Stereotypiat ovat mielikuvia, käsityksiä ja yleistyksiä erilaisista käyttäytymismalleista, ja niitä on usein hankala muuttaa tai rikkoa. Stereotypiat määritellään yleisesti negatiivisina olettamuksina, sillä niiden välityksellä muodostetaan mielikuvaa yhtäläisestä ryhmästä yhden tekijän perusteella. (Lämsä, Kangas, Hirvonen, Heikkinen, Biese & Hearn 2014.)
Sukupuolistereotypioilla tarkoitetaan miehille ja naisille omaksuttuja käyttäytymismalleja.
Niiden avulla määritellään feminiiniset ja maskuliiniset käyttäytymisen mallit, joiden mukaan ryhmien edustajien odotetaan toimivan. Stereotypiat rakentuvat sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, jonka mukaan myös sukupuolistereotypioiden muutoksiin vaikuttavat yhteiskunnalliset rakenteet. (Lämsä ym. 2014.) Lämsä ja kumppanit (2014; ref. Deaux & Lewis 1984; Gherardi & Poggio 2001; Wood 2008) ovat vetäneet yhteen useita sukupuolten stereotyyppisiä käsityksiä koskevia tutkimuksia ja tekevät seuraavan yhteenvedon:
”Stereotyyppinen nainen on kiltti, hoivaava, tunteellinen, sosiaalisesti taitava ja välittävä, kun stereotyyppinen mies on dynaaminen, kilpailullinen, itsevarma, tehtäväorientoitunut ja tehokas”.
Maskuliinisuuden käsitteet yhdistyvät johtajuuden stereotyyppisiin piirteisiin. Tämän vuoksi miehiä pidetään hyvinä johtajina. Tässä tutkimuksessa hyödynnän yritysmaailman sukupuolistereotypian teoriaa tutkiakseni politiikan johtajia. Lämsä ym. (2014) jatkavat:
”Stereotyyppiseen mielikuvaan johtajasta liitetään sellaisia piirteitä kuin rationaalinen päätöksenteko, itsenäisyys, kilpailullisuus, aktiivisuus, kunnianhimo ja hallinnan kyky.”
Naiselle hyvän johtajuuden saavuttaminen sisältää siis jo lähtökohtaisesti sukupuolistereotypioiden rikkomista. (emt 2014.)
Rosabeth Moss Kanter (1977) on määritellyt neljä naiseuden roolia, joiden mukaan naiset työyhteisöissä määrittyvät. Nämä roolit ovat viettelijätär, maskotti, äiti ja rautarouva.
Viettelijätär on miehille alisteinen ja seksuaalinen objekti. Työelämässä hänet nähdään sihteerinä. Maskotilla tarkoitetaan nuorta tyttöä, jota kukaan ei ota vakavasti. Maskotti tulee kuitenkin ottaa mukaan yrityksen tapahtumiin, mutta hänet nähdään harmittomana. Äidin rooli perustuu hoivaan ja itsensä uhraamiseen. Rautarouva on ainoa nainen, joka on yksi johtajista
14
miesten kanssa, mutta hänen roolinsa ei ole yksiselitteinen. Miesten silmissä hän on kova ja epänaisellinen, mutta myöskään naiset eivät pidä hänestä, sillä hänet koetaan miehekkäänä.
(Hiillos & Lämsä 2006; ref. Kanter 1977.)
3.6 Hoiva ja äitiys
Yksi stereotyyppisimmistä naisiin liitetyistä asioista on hoiva ja naisten oletettu luontainen hoivavietti. Hoiva tuodaan usein esille tarkastelemalla perhettä. Hoiva voi terminä tarkoittaa niin pienistä lapsista kuin vanhuksista huolehtimista. Se on laaja-alainen käsite, joka voi käsittää myös toisesta aikuisesta, kuten puolisosta tai kumppanista huolehtimisen. Sen voidaan luonnehtia olevan myös psyykkistä sekä fyysistä toisen tarpeista huolehtimista, eikä sen ole välttämätöntä olla ruumiillista työtä, vaan hoivaksi voidaan määritellä myös läsnäolo. Hoivaa käsitellessä on huomioitava, että se on samalla myös paljon enemmän kuin vain työtä, sillä se määrittää samanaikaisesti sosiaalisia suhteita sekä inhimillistä kanssakäymistä. Hoiva on lisäksi käsitteenä universaali, sillä lähes jokaisessa yhteisössä osa yhteisön jäsenistä kaipaa hoivaa.
Hoivaaminen jää kuitenkin lähes kaikissa yhteisössä naisten annettavaksi, ja siksi hoivan tarkastelu naistutkimuksessa on tärkeää. (Anttonen, Valokivi & Zechner, 2009, 16–19.)
Hilary Rosen (1983) mukaan naiset hoivaavat siksi, että historian saatossa hoiva on luovutettu naisille, eikä siksi, että hoiva perustuisi sukupuoleen. Äidinhoivalla voidaan tehdä ero sukupuolten välille ja sen avulla eroa voidaan myös ylläpitää. Hoiva äidinhoivan ulkopuolella koetaan näkymättömänä, usein palkattomana työnä, jossa tuotetaan hyvinvointia muille.
Hoivatyötä ilmenee myös ammatillisena työnä, jota toteuttavat esimerkiksi sairaanhoitajat.
Hilary Graham (1983) korosti, ettei hoivan voida tulkita olevan liitännäinen naisellisiin ominaisuuksiin tai luontaisiin taipumuksiin, kuten empatiaan ja myötätuntoon, vaan naisten vastuulle jäänyt hoiva kertoo naisen asemasta yhteiskunnassa. Hoivaan liittyy usein köyhyys tai vallanpuute, joka pitää naiset hoivan antajina alistetussa asemassa yhteiskunnassa. Samalla myös tarve hoivata jotakin, voi liittyä omien tarpeiden kieltämiseen. (Anttonen, Valokivi &
Zechner 2009, 23.)
Äidillisyyden ja naiseuden tiivis yhteys perustuu naisen fyysiseen kykyyn tulla raskaaksi ja synnyttää. Äitiys käsitteenä yhdistyy lapsen synnyttämiseen sekä lapsen kasvusta huolehtimiseen. Kuitenkaan kaikki naiset eivät ole synnyttäneet tai toimineet äiteinä, eikä lasta
15
ole välttämättä kasvattanut hänen biologinen äitinsä. Jotta lasten kasvatuksesta ja hoidosta ei puhuttaisi sukupuolen määrittelyjen ja roolien kannalta, käytetään neutraalia ilmaisua vanhemmuus. Kun kyseessä on lapsen hoiva, kasvava lapsi luo suhteen toiseen, ja tämä samainen suhde mahdollistaa sekä eloonjäämisen että kulttuurin ja yhteisön jäseneksi tulemisen. Sukupuolen ja seksuaalisuuden ymmärtämiseksi äitiyden tutkiminen on tärkeää.
Hoivatyö liittää siis naiset ja äitiyden yhteen, ja naisia tulkitaan usein äitiyden kehyksen kautta.
Nainen voi saavuttaa yhteiskunnallista arvostusta ja tukea äitiyden kautta ja naisten yhteiskunnallinen aktiivisuus koetaan hyväksytyksi, kun se koskee naisellisia kysymyksiä. Se mitä ei luokitella äidilliseksi voidaan katsoa rajoittavan naisten toimintaa. (Vuori 2010, 109–
119.)
3.7 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sukupuolistereotypioita ja kuinka sukupuolta rakennetaan performatiivisesti ja heteronormatiivisesti. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella miesten ja naisten sukupuolen representaatioita mediassa sekä niiden mahdollisia eroavaisuuksia. Tätä tavoittelen tutkimalla suomalaisista poliitikoista julkaistuja henkilökuvia sekä vertailemalla miesten ja naisten henkilökuvia toisiinsa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on toimia tasa-arvon puolestapuhujana ja valottaa median roolia sukupuolittuneiden ja heteronormatiivisten normien välittäjänä. Erityisen merkittävää on huomioida, kuinka naisista politiikassa puhutaan.
Sukupuoli- sekä sukupuolistereotypiateoriat ovat tämän tutkimuksen kannalta merkittäviä, sillä ne mahdollistavat vastaamisen tutkimuskysymyksiini. Teorioita hyödyntäen pystyn myös liittämään havaintoni osaksi laajempaa tieteellistä keskustelua. Tutkimus toteutetaan analysoimalla, kuinka politiikassa esiintyvistä miehistä ja naisista kirjoitetaan julkaistuissa henkilökuvissa ja kuinka henkilökuvat rakentavat, toistavat ja ylläpitävät heidän biologisia sukupuoliaan.
Tutkimuskysymykseni ovat:
1. Kuinka sukupuolta tuotetaan performatiivisesti, heteronormatiivisesti ja alleviivaten?
2. Noudattavatko henkilökuvat sukupuolistereotyyppisiä malleja?
16
3. Kuinka hoiva ilmenee henkilökuvissa ja toistuuko hoiva enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa?
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen välityksellä pystyn tarkastelemaan, kuinka sukupuoli esiintyy henkilökuvissa performatiivisesti ja kuinka kuvaukset sukupuolesta perustuvat heteronormatiiviseen malliin ja oletukseen. Tällä tutkimuskysymyksellä keskityn havaitsemaan sukupuolen alleviivausta, eli sanojen mies ja nainen toistoa. On myös mielenkiintoista tulkita, toistetaanko miesten henkilökuvissa sanaa mies enemmän kuin naisten henkilökuvissa sanaa nainen.
Toisessa tutkimuskysymyksessä keskityn hoivaan ja hoivan ilmenemiseen henkilökuvissa.
Hoiva toistuu usein normittuneissa stereotyyppisissä sukupuolirooleissa, jonka vuoksi myös tässä tutkimuksessa on merkittävää tarkastella, kuinka hoiva näkyy henkilökuvissa. Tämän tutkimuksen keskittyessä havaitsemaan sukupuolistereotypioiden mukaista puhetta, on merkittävää tulkita, näyttäytyykö hoiva enemmän naisten kuin miesten henkilökuvissa.
Viimeinen tutkimuskysymys on tälle tutkimukselle hyvin keskeinen. Tämän avulla pyrin havainnoimaan henkilökuvissa esiintyviä sukupuolistereotypioita ja kuinka ne välittävät asenteita. Sukupuolistereotypia käsitteenä sisältää laajemmin sukupuolentutkimuksessa hyödynnettäviä teorioita. Tarkastelemalla aineistossa esiintyviä sukupuolen stereotypioita, pystyn havaitsemaan myös sukupuolirooleja, maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, hoivaa ja äitiyttä sekä valtasuhteita. Etsin tutkimuskysymyksiin vastauksia hyödyntäen aikaisemmin esiteltyjä teoreettisia kehyksiä.
17
4 HENKILÖKUVAT AIKAKAUSLEHDISSÄ
Tässä kappaleessa esittelen kuinka henkilökuva muodostetaan ja mitä journalistisia periaatteita henkilökuvan tekeminen sisältää. Käsittelen myös journalistista vapautta sekä kirjoittajan moraalia, sillä se liittyy olennaisesti siihen, mitä julkaisu lopulta sisältää ja mitä siitä rajataan pois. Kriittinen medialukutaito on aina oleellista tutkittaessa mediaa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tämän jälkeen tarkennan mitä aikakauslehdet tarkoittavat sekä esittelen aineistoni lähteet Image -lehden ja Yle:n tiivistetysti.
4.1 Kuinka henkilökuva tehdään
Tässä tutkimuksessa rajaan tarkasteluni henkilökuviin. Panu Räty (1998, 137–150) määrittelee haastattelun ja henkilökuvan eron seuraavasti: ”Haastattelussa välitetään tietoa, siinä ihminen riittää aiheeksi. Henkilökuvan kirjoittaja tavoittelee laajaa kokonaiskuvaa ihmisestä ja voimista ihmisen ympärillä, hän haluaa vaikuttaa lukijoihinsa. Henkilökuva ei ole tietoa välittävää, vaan tietoa muokkaavaa kirjoittamista, jossa etsitään uudella tavalla ilmaistuja tosiasioita ja tuoreita tulkintoja”.
Henkilökuvien kohteiksi ei valikoida ketä tahansa. Kohteet ovat usein julkisuudesta tuttuja ja käsiteltävä aihe on yhteydessä ajankohtaisiin tapahtumiin. On kuitenkin tärkeää, ettei kohde ole median loppuun kuluttamaa, vaan henkilö on yhä lukijalle kiinnostava ja relevantti. (Räty 1998, 138.)
Henkilökuva suoritetaan haastattelemalla, mutta julkaisu sisältää laajalti aiemmin tehtyä taustatyötä ja selvitystä muun muassa henkilön historiasta, työstä tai yksityiselämästä.
Henkilökuvat sisältävät suoria siteerauksia kuvattavalta henkilöltä ja siteerauksia käytetään tekstin elävöittämiseksi, mutta niillä ei kuitenkaan muodosteta koko tarinaa. Haastattelut tehdäänusein ympäristössä, jolla on haastateltavalle jokin henkilökohtainen merkitys, kuten esimerkiksi kodissa, entisessä koulussa tai kotikaupungissa. Tämän ansiosta henkilöä voidaan tarkkailla hänen omassa elinpiirissään, jolloin itse haastattelutilanteesta tulee rennompi. On hyvin yleistä, että teksti leikittelee ajanmääreillä ja sisältää kuvauksia henkilöistä jossakin
18
menneessä elämäntilanteessa. Haastattelua kuljetetaan katsauksien kautta, mutta niiden avulla lisätään myös lukukokemuksen mielekkyyttä ja perustellaan nykyhetken tapahtumia. (emt 1998, 137–150.)
Henkilökuvauksissa on kohteen ulkoisen olemuksen sekä maneerien kuvailu yleistä.
Journalistina Räty itse perustelee ulkoisen kuvailun tuovan kohteen lähelle lukijaa ja tekemään
’hänestä ihmisen näköisen’. Tämän vuoksi hän kuvailee henkilön ulkonäköä sekä maneereja tarkasti jo muistiinpanoissa, joista itse lopulliseen tekstiin valikoituvat mieleenpainuvimmat ja osuvimmat piirteet. Kohteille annetaan myös mahdollisia vertauskuvia populaarikulttuurista.
(Räty 1998, 147.) Räty (1998,147) lisää, ”Vertauskuvat antava tarinalle voimaa. Niillä haastateltava liitetään aatteiden ja ihmistyyppien historiaan”.
4.2 Journalistinen vapaus vs. kirjoittajan moraali
Kirjoittajan tehtävänä on muodostaa näkökulma, jonka läpi hän tarkastelee keräämäänsä taustatietoa sekä haastatteluissa hankittua tietoa. Vaikka henkilökuva perustuu haastatteluun, vaikuttaa lopputulokseen aina kirjoittajan valitsema näkökulma. Kysymykset on muotoiltu tukemaan kirjoittajan näkökulmaa ja ne pyrkivät saamaan vastauksia niin aiheen kannalta keskeisiin kuin myös henkilökohtaisiin kysymyksiin. Lopullinen julkaisu sisältää aina sitä, mitä itse kirjailija on päättänyt henkilökuvaan sisältää. (Räty 1998, 137–150.)
Myös Henna Virkkunen tuo esille (2001, 28), kuinka henkilökuvat sisältävät kirjoittajan mielipiteitä, joita saatetaan tuoda esille kuvaamalla haastattelijan reaktioita julkisuuden henkilön puheisiin. Virkkunen lisää, kuinka henkilökuvaukset journalistisena lajina sisältävät tavallista suuremman journalistisen vapauden, mutta tällöin myös kirjoittajan vastuu korostuu.
Hän siteeraa myös henkilökuvista pro gradunsa tehnyttä Taina Salomaata seuraavasti:
”Henkilökuvan pitäisi aina näyttää siltä, että kuvauksen kohde voi siitä itsensä tunnistaa ilman, että hän kokee näkemyksiään vääristellyn tai itseään kohdellun epäkunnioittavasti. Kaikesta lukemastaan hänen ei silti tarvitse pitää ” (Virkkunen 2001, 29; ref. Salomaa 1999, 68).
19
4.3 Henkilökuvat Image -lehden sekä Yle:n julkaisuissa
Tämän tutkimuksen aineistossa Image -lehden sekä Yle:n henkilökuvajulkaisuissa on havaittavissa henkilökuvauksille journalismin lajina tavanomaisia piirteitä. Henkilökuvissa esiintyvät ovat julkisuudesta tuttuja, tässä tapauksessa poliitikkoja. Heitä, ja heihin liitettyjä ajankohtaisia tapahtumia, käsitellään laajalti suomalaisessa mediassa, mikä tekee heistä poliittisen henkilön lisäksi julkisuuden henkilöitä. Lähes jokainen haastattelu on suoritettu ympäristössä, jolla on kohteelle suora henkilökohtainen yhteys. Kirjoitukset perustuvat tehtyihin haastatteluihin, mutta sisältävät selkeästi kirjoittajien ennalta tekemiä taustatutkimuksia sekä omia näkökulmia. Kysymykset ovat ohjattuja käsittelemään kyseessä olevaa ajankohtaista tapahtumaa tai saamaan vastauksia kohteen henkilökohtaisesta elämästä.
Julkaisut sisältävät myös katsauksia henkilöistä jossakin tietyssä menneessä elämäntilanteessa, jonka kautta tarinaa kerrotaan ja haetaan perusteita nykyajan tapahtumille. Jokainen julkaisu sisältää henkilön ulkonäön tai luonteenpiirteen kuvauksia, mutta näiden osuus suhteessa toisiinsa vaihtelevat kuvattujen henkilöiden välillä. Osassa henkilökuvista on havaittavissa myös suoria vertauskuvia populaarikulttuuriin.
4.4 Mikä on aikakauslehti?
Aikakauslehtien liiton määritelmän mukaan:
"Aikakauslehti on julkaisu, joka ilmestyy säännöllisesti vähintään neljä kertaa kalenterivuodessa, sisältää numeroa kohden useita artikkeleita tai toimituksellista aineistoa, on kaikkien tilattavissa tai laajalti saatavissa, ei sisällä pääasiassa liikealan tiedonantoja, hinnastoja, ilmoituksia eikä mainontaa, ja voi olla kooltaan tai painopaperiltaan millainen tahansa tai se voi olla pelkästään verkkojulkaisu" (Aikakauslehtien liitto, 2010).
Aikakauslehdillä ei ole tarkkoja kriteerejä kategorisoinnille vaan lehti voidaan samanaikaisesti luokitella esimerkiksi naistenlehdeksi tai muotilehdeksi. Lehtien sisältö ohjautuu kuitenkin kohdeyleisön mukaisesti ikähaarukan tai käsiteltävien elämän osa-alueiden perusteella.
Aikakauslehtien myynti tapahtuu tilauksin ja irtonumeroin, mutta nykyisin suurin osa artikkeleista on saatavilla myös lehden nettisivustoilta vapaasti. (Jokihaara 2012.)
20
4.5 Image: ”ajan ilmiöt ja tuoreet näkökulmat laadukkaasti”
Image on näkemyksellinen ja ajatuksia herättävä aikakauslehti, joka on tunnettu laajoista artikkeleistaan ja haastatteluistaan. Niiden ydintä ovat yhteiskunnalliset puheenaiheet ja ilmiöt sekä kulttuuri. Image on Suomen parhaiden kirjoittajien ja valokuvaajien tekemä lehti mielenkiintoisesta elämästä kasvavissa kaupungeissa.
(Apu.fi)
Image on osa ajankohtaislehtiä A-lehtien konsernissa. A-lehdet-konserni koostuu medialiiketoimintaan keskittyvästä A-lehdet Oy:stä, pohjoismaisen designin verkkokaupasta Finnish Design Shop Oy:stä sekä kasvumarkkinoinnin yrityksestä Generosta. A-lehdet pohjautuu vuonna 1933 Aune ja Yrjö Lyytikäisen perustamaan perheyritykseen ja Apu-lehden julkaisuun. Avainlukuinaan A-lehdet esittelevät muun muassa yli 5000 työntekijää, 105 miljoonan euron liikevaihdon (2018) sekä yli miljoonan suomalaisen tavoittavuuden viikoittain. (A-lehdet.fi)
Image oli vuoteen 2005 saakka yksityisomistuksessa, kunnes lehden perustaja Raoul Grünstein myi enemmistön Image Kustannus Oy:stä A-lehdet Oy:lle. Lehti perustettiin vuonna 1985 ja se on Suomen vanhimpia lifestyle-lehtiä. Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessa ja sille on tunnusomaista sen pitkät artikkelit. Tuoreimman, vuonna 2018 suoritetun, Kansallisen Mediatutkimuksen (KMT) mukaan Imagen painetun lehden lukijamäärä oli 59 000. Vuoden 2018 tuloksista ei kuitenkaan selviä lehden kokonaistavoitettavuutta, joka on oletettavasti huomattavasti painetun lehden tilausmäärää suurempi, sillä lehti on laajalti luettavissa myös Imagen nettisivuilla. Esimerkkinä kokonaistavoittavuuden laajuudesta toimii vuoden 2016 KTM, jonka mukaan Imagen kokonaistavoittavuus oli 165 000 lukijaa. Lehti on profiloitunut käsittelemään ajankohtaisia yhteiskunnallisia tapahtumia, ilmiöitä ja kulttuuria. Perusteena Image -lehden valikoitumiselle aineistoksi ovat lehdelle tunnusomaiset laajat henkilöhaastattelut, jotka tarjoavat kattavaa materiaalia analyysille sekä tutkimustuloksien muodostamiselle.
21 4.6 Yleisradio, eli Yle tiivistettynä
Yleisradio, eli Yle, on Suomen valtion omistama vuonna 1926 perustettu yleisradioyhtiö.
Siihen sisältyy muun muassa neljä tv-kanavaa, kuusi radiokanavaa sekä laajasti muita eri mediamuotoja. Uutisoinnin lisäksi yleisradio julkaisee useita eri mediamuotoja ja journalistisia lajityyppejä, joista tässä tutkimuksessa olen hyödyntänyt henkilökuvia journalistisena lajina.
Yle tavoittaa vuonna 2017 julkaistunKanava- ja palvelumielikuvatutkimuksen (KMK) mukaan päivittäin noin 76 prosenttia ja viikoittain noin 93 prosenttia koko väestöstä. Yle perustuu koko kansan saatavilla olevaan tiedotukseen ja on poliittisesti sekä kaupallisesti riippumatonta. Yle:n omilla nettisivuilla heidän toimintaansa kuvataan seuraavasti:
Ylen journalismi on luotettavaa, riippumatonta, monipuolista ja korkeatasoista.
Epävakauden, vaihtoehtoisten totuuksien ja disinformaation levitessä vastuullisen median tehtävä on jakaa luotettavaa tietoa. Luotettavan journalismin merkitys korostuu lisääntyvän tietotulvan ja informaatiovaikuttamisen aikana.
(Yle.fi)
22
5 AINEISTO JA MENETELMÄT
Tässä luvussa kerron, kuinka olen toteuttanut tutkielmani. Ensiksi esittelen aineiston ja perustelen aineiston valintaani. Tämän jälkeen esittelen käyttämääni tutkimusmenetelmää aineiston analyysin hyödyntämiseksi.
5.1 Aineiston esittely
Tämän tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta henkilökuvasta. Kaikkien henkilökuvien kohteena on suomalainen politiikassa toimiva henkilö. Neljä aineiston poliitikoista on miehiä ja neljä naisia. Henkilökuvat ovat Imagen ja Yle:n julkaisuja ja jokainen julkaisu sisältää myös kuvitusta. Julkaisut on poimittu Yle:n ja Imagen nettisivuilta, jonka jälkeen olen järjestellyt julkaisut kopioimalla ne Word-tiedostoksi helpottaakseni analyysin tekoa itselleni. Tarkastelemalla miehistä ja naisista tehtyjä henkilökuvia pystyn vastaamaan tutkimuskysymyksiini ja tulkitsemaan sukupuolten mediarepresentaatioita sekä niiden mahdollisia eroavaisuuksia.
5.2 Aineiston valinta
Aineiston valinta tapahtui etsimällä poliitikoista julkaistuja henkilökuvia. Henkilökuvien etsintä kohdistui ensisijaisesti Imagen julkaisuihin, sillä lehti on profiloitunut Suomessa merkittävimmäksi henkilökuvien julkaisijaksi. Tämä tutkielma kohdistuu poliitikoista tehtyihin henkilökuviin ja tämän rajauksen myötä hyödynsin mahdollisimman monta kyseistä henkilökuvaa, joita Imagen nettisivuilta pystyin löytämään. Tutkimuksen riittävän kattavuuden takaamiseksi tavoitteenani oli muodostaa aineisto vähintään neljästä miespoliitikosta sekä neljästä naispoliitikosta. Kandidaattitutkielman ansiosta kaksi Imagen henkilökuvaa olivat minulle ennestään tuttuja, jonka vuoksi olen hyödyntänyt samoja julkaisuja tässä tutkielmassa.
Saavuttaakseni halutun laajuuden aineistolle, tarkastelin myös muiden medioiden julkaisemia henkilökuvia. Pysyäkseni niin sanotusti asiauutisoinnin parissa, aineistooni valikoituvat Yle:n nettisivuilta löytyvät henkilökuvat. Aineisto ja henkilökuvien kohteet ovat valittuja riittävän kattavuuden vuoksi, ei henkilökohtaisten mielipiteiden vuoksi. Aineiston rajauksessa tavoittelin myös sitä, että henkilökuvat sisältävät poliitikkoja kattavasti eri puolueista, eikä niin, että kaikki julkaisut käsittelisivät henkilöitä saman puolueen sisältä. Kriteereinä henkilökuville
23
olivat: tekstin riittävä kattavuus pituudeltaan, vaihtelevuus poliittisten puolueiden kesken, tasainen edustus naisten ja miesten kesken sekä luotettava medialähde. Jokainen henkilökuva on todettu sopivaksi näiden kriteerien mukaan.
5.3 Laadullinen sisällönanalyysi
Tuloksissa toteutan aineiston tulkinnan sisällönanalyysin perusteita hyödyntäen. Etenen Tuomen & Sarajärven mukaan empiirisestä aineistosta kohti käsitteellisempää näkemystä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkielmani on siis teoriaohjautuvaa sisällönanalyysia, sillä se perustuu aikaisempaan käsitejärjestelmään. Sisällönanalyysi on osa laadullista tutkimusta ja mahdollistaa tutkittavan ilmiön kuvauksen tiivistetysti ja yleistetysti. Analyysimenetelmänä sisällönanalyysi mahdollistaa merkityksien etsimisen tekstistä sekä tekstin sisällön tulkinnan.
Se myös vastaa tutkimuskysymyksiini sekä antaa tilaisuuden ilmiön tulkintaan suhteessa kokonaisnäkymään maailmankuvassa. Jokainen muodostaa tekstistä oman näkemyksen, sillä näkemyksemme heijastavat aina maailmankuvaamme. Aineiston merkitykset avautuvat lukijalle usean lukukerran jälkeen ja riippuen lukijan henkilökohtaisesta taustasta, voivat eri henkilöt löytää erilaisia merkityksiä ja tulkita ne omilla tavoillaan. Yksilön näkemyksiin ja tulkintaan vaikuttavat aina useat eri tekijät, joista esimerkkejä ovat koulutustausta ja elämänkokemus. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 105–107.)
Tutkielmani on laadullista tutkimusta, joka koostuu lehtiartikkeleista eli media-aineistosta.
Sisällönanalyysi on valikoitunut tutkimusmenetelmäksi aineiston vuoksi, sillä sisällönanalyysi tekstianalyysina mahdollistaa aineiston analysoinnin systemaattisesti sekä objektiivisesti, ja sen avulla on tarkoitus havaita tekstistä merkityksiä(Tuomi & Sarajärvi 2009, 103). Tuomen &
Sarajärven (2009, 108; ref. Hämäläinen 1987) mukaan analyysilla luodaan selkeyttä aineistoon, jotta voidaan tehdä selkeitä ja luotettavia johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. Sisällönanalyysi siis järjestelee aineiston johtopäätöksien tekemistä varten.
Sisällönanalyysi on tutkimusmenetelmänä saanut paljon kritiikkiä sen keskeneräisyydestä.
Sisällönanalyysi perustuu kuitenkin ihmisen maailmasuhteeseen ja siihen, että ihminen ymmärtää tutkittavaa ilmiötä parhaiten omien kokemuksiensa välityksellä (Tuomi & Sarajärvi,
24
2018, ei sivun.). Tässä tapauksessa tutkijan kokemuksista aineistoa luettaessa sekä kuinka tutkija tulkitsee aineistoa omien ennalta käsitettyjen merkityksien välityksellä.
Teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin pystyn havaitsemaan valikoimastani aineistosta merkityksiä ja tulkitsemaan niitä ohjaavan teorian avulla omien näkemyksieni mukaisesti.
Sisällönanalyysi mahdollistaa tutkimuksen tavoitteen, tehdä ”näkymätön” ”näkyväksi”, sillä menetelmän mukaisesti pystyn tulkitsemaan tekstin merkityksiä rivien välistä. Jokainen tutkija muodostaa omat näkemyksensä tutkittavasta ilmiöstä, joten on huomioitavaa, että jonkun muun tekemänä tutkimustuloksissa voisi ilmetä vaihtelevuutta.
5.4 Kuva-analyysi
Hyödynnän tutkielmassani kuva-analyysia, sillä se tekee mahdolliseksi lehdissä julkaistujen valokuvien tulkinnan. Kuvat asettuvat muiden aistien kanssa muodostamaan kokemuksia maailmasta, yksilön ruumiista, mielikuvista ja tunteista. On kuitenkin vaikea havaita kuvien todellista kokonaisvaltaista kuvaa mielikuvien muokkaajana ja tuottajana, sillä ei ole olemassa puhdasta visuaalista lukutaitoa. Visuaalisen tulkinta on lukutaidon yksi osa-alue eli vain yksi näkökulma. Visuaalisia kuvia tulkittaessa on tiedostettava kuvien vallan aspekti. Esimerkiksi lehdistöllä on valta tehdä jokin näkyväksi kuin myös näkymättömäksi. Jakamalla ihmisryhmät sukupuolen, seksuaalisuuden tai etnisyyden mukaan, voidaan vallankäytöllä tehdä jostakin ihmisryhmästä näkymätön. Tämän kautta ihmiset ovat marginalisoitavissa ja voidaan rakentaa kuvaa normeista, sekä ylläpitää ihmisyyttä ylläpitävää visuaalista järjestystä. (Seppänen 2001, 42–44.)
On tärkeää huomioida kuvien vaikutus mielikuvien luojana, sillä erityisesti naiskuvakritiikki on feministiselle representaatiotutkimukselle tärkeää. Naiskuvatutkimus on lähtökohtaisesti haastavaa, sillä jotta jokin naiskuva voitaisiin osoittaa ”vääräksi”, tulisi olla tiedettävissä naiseuden ”oikea” muoto, jolloin sisäinen monimuotoisuus köyhtyy. Kuvauksiin naisista liittyy kuitenkin aina erilaisia mielikuvia ja assosiaatioita. (Paasonen 2010, 44–46.)
Tämän tutkielman pääpainopiste ei ole kuitenkaan kuva-analyysissa, jonka vuoksi suoritan kuva-analyysia vain osasta julkaisujen kuvista. Esittelen kuvia, jotka ovat erityisen kiinnostavia
Tämän tutkielman pääpainopiste ei ole kuitenkaan kuva-analyysissa, jonka vuoksi suoritan kuva-analyysia vain osasta julkaisujen kuvista. Esittelen kuvia, jotka ovat erityisen kiinnostavia