Joka vuosikymmen vaikea kato
"Kevät 1867 oli pitkä ja kolea. Lehdettömät puut ikäänkuin värisivät kylmästä; maa oli niin kylmää ja routaista, ettei voinut ajatella
kaan kylvämistä eikä istuttamista. Vasta ke
säkuun 20 p. lämpenivät ilmat.”
Lydia Hällfors, Äidin muistelmia
Katovuosia on ollut aina, entisinä aikoina lähes joka vuosikymmenenä. Keurusseudun uudisa
sukkaita kohtasi ensimmäinen "suuri hallavuosi” eli "olkivuosi” v. 1601—02. Jo v. 1600 oli ollut huono, mutta 1601 tuli täydellinen kato, ja nälän jäljissä kulki rutto. — 1630-luvulla oli taas suu
ria katovuosia ja monin paikoin nälänhätä.
” Isot kuolonvuodet” osuvat 1600-luvun lop
puun. N iitä sekä v. 1867— 68 n ä lä n h ä tä ä p i
d etää n kaikkein kauheim pina m eidän m aas
samme. — Vuosi 1694 oli jo ankara. M u tta v:n 1695 lopulla oli hätä kaikkialla koko valtakun
nassa, sillä ruis heilim öi E t.Suom essakin vas
ta 6. elo k u u ta ja syyshallat tuhosivat sen täy
dellisesti. Seuraava talvi 1696 oli hyvin om i
tuinen. V uoden alussa näytti kevät saapuvan varhain, lum i hupeni jo helm ikuussa, m u tta m aaliskuussa palasi p ak k an en ja tappoi alk a
neen viheriöinnin. Kevät m yöhästyi ja kylvöt viivästyivät. Sitten elokuun 18. päivän ja syys
kuun 2. päivän vastaisina öinä halla oli an k a
ra koko m aassa, paikoin rukiintähkät m enivät jä ä h ä n ja kaikki vilja, kevättouotkin tu rm el
tuivat. — "S yksy ja talvi 1696—97 olivat niin k auheita ja kansaa kuoli nälkään niin lu k u i
sasti, ettei yhtä su u rta kuolem an hävitystä ole Suom essa m illoinkaan o llu t”, on arvioitu.
Keurusseudulla M änttä ja M ultia m ukaanluet
tu n a kuoli 500 henkeä sekä "lukem aton m ää
rä saariin h a u d a tu ita ”.
M oni talo autioitui täysin. A m pialassa asui siihen aikaan L ap p ajärv eltä h iljattain m u u t
tanut T e r v a s e n suku. H eitä oli kolme vel
jestä. N älkä tap p o i ensin yhden. Sitten toinen sairastui, jolloin kolmas jä tti hänet tuvan pöy
dälle kuo lem aan ja pakeni itse takaisin Lap- pajärvelle. Vasta aikojen k u lu ttu a tuli talo o n asukas m uualta ja jo u tu i ensi töikseen korjaa
m aan luut pöydältä.
” 1740—42 kohtasi tä tä p itä jätä vaikea n ä länhätä, jolloin myös erittäinkin p u n atau ti on huom attavasti lisännyt kuolleiden lukua”, kir
jo itti A nders Indrenius kuvauksessaan K erto
mus K euruun p itä jä stä (1776).
Pettua ja olkea leipäj autioihin
"Tavallisinakin vuosina leipäjauhoja oli ja t
kettava korvikkeilla vielä 1800-luvun alk u p u o lella Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Poh- jo is-P o h jan m aalla. Etelä- ja K eski-Suom essa leipäviljaan sekoitettiin tavallisim m in ja u h e t
tu ja ak an o ita tai herneenvarsia, pahim m issa tapauksissa myös rik o ttu ja olkia. M aan itä- ja pohjoisosissa käytettiin enim m äkseen pettua.
Kuorilevyt irrotettiin n u o rista pu ista alkuke
sällä, korvennettiin tulella tai keitettiin, kui
vatettiin ja jau h ettiin p ettu jau h o k si. Yli p u o let p ettu a sisältävä leipä aih eu tti kuitenkin nok k o sk u u m etta” (Ilm ar Taive, Suom en k an
san k u lttu u ri, s. 123).
Viime vuosisadan alkupuolella, v. 1833, oli an k ara kato. M u tta todellinen surkeus tuli 1860-luvulla. V. 1862 oli jo katovuosi. Parin norm aalin vuoden jälkeen oli 1865 taas h u o no; kesä ja syksy 1866 olivat tav atto m an sa
teiset ja sato heikohko. "R ukiita tuli Keuruulla hyvin epätasaisesti. Syy siihen lienee ollut, m il
loin m inkin rukiit heilim öivät. O hria j a k au
roja tuli hyvänpuoleisesti, perunoita puolikun- taisesti", kirjoitti pit.apul. E H . B e r g r o t h Tam pereen sanom iin.
V uonna 1867 kylm ät viivästyttivät viljan kypsym istä, sillä lu n ta satoi vielä to u k o k u u n 25. päivän aikaan ja Keurusselkää voitiin a jaa hevosella vielä 30. to u k o k u u ta ja M ultian Si
nervästä lähti jä ä vasta vähää ennen juhannus
ta. Kylväm ään päästiin kesäkuun lopulla. Ru
kiista saatiin jon k in lain en sato, m u tta hallat veivät koko ohra- ja kaurasadon. P ian n ä lä n 37
h ä tä oli yleinen koko m aassa. Suuret kerjäläis- lau m at kulkivat ym päri m aata ja kuolivat tei
den varsille nälkään ja k u lkutauteihin. Keu
ruulla kuoli om ia asukkaita v:n 1868 alkupuo
lella 357 henkeä, M ultialla 158 j a Pihlajave
dellä 120 n älk ään ja kulkutauteihin.
M aan hallitus ryhtyi ap utoim iin, Snellm an oli valtiovarainm inisteri, ja mm. aloitettiin R iihim äen— P ietarin rautatien rakentam inen.
K euruulta seu rak u n ta vastasi kuvernöörin kirjeeseen, että "p u u te kyllä täälläk in on tu n tuva”, m u tta että seu rak u n ta " o tta a elättääk seen köyhänsä ja ettei k u kaan seurakunnan suostum uksella saa läh teä ulkoseurakuntiin k erjääm ään , jo s saam m e olla vap aat ulkoker- jäläisistä”. Past. Bergroth kirjoitti: "Vaivasten kassasta ei k ukaan saa ap u a, jollei nyt, ennen lum en tu lo a, kokeile sam m alia eli karskuja.
K irkkoväärti R i i h i m ä k i ja kaupp.
D a m s t e n k u uluttivat myös että ottavat vastaan Islandin (eli liisteri) ja peuranjäkäliä ja m aksavat p erk atu ista liisterijäkäleistä 50 p enniä leiviskä ja p euranjäkäleistä 20 penniä.
— Kaksi viikkoa takaperin (syysk. lopussa) tuli tän n e jäkäläleivän leipoja W aasasta. Kolme
naisihm istä on ollut sen opissa j a usioita m ie
hiä ja vaim oja aika ajo in katsom assa kom en
toa. Viime lau v an tain a (12.10.1867) leivottiin ja tuli hyvää leipää, jo ta jaettiin eri kulm akun
nille m aistim eksi. M oni kovasti hyväksyi tätä u u tta leipää” (Tamp.san. 15.10.1867).
E dellä m ain ittu "k o m en to ” oli sellaista, et
tä jä k ä lä liotettiin tuhkavedessä n eljä viisikin v u o ro k au tta ja jo s sitä sen jälkeen vielä kei
tettiin kym m enisen m in u u ttia, saatiin kitkerä jä k ä lä h a p p o vähenem ään: liotuksessa väheni kahdenteentoista (1/12) osaan ja keittäessä vie
lä siitä kolm annekseen. K ilosta kuivia puhdis
tettu ja jäkäliä saatiin 250— 500 g jäk äläjauho- ja , jo id en energiapitoisuus oli vain runsas kym m enesosa ruisjauhojen energiasta. H iven
aineita jäk äläjau h o issa oli enem m än kuin vil
jassa, m u tta vitam iineja niukasti.
Talvella 1868 op. E. S a 1 o n e n kirjoitti jy
väskyläläiseen K ansan lehteen leipäasiasta:
"Jäk älä-leip ää em m e saaneet oikein o n n istu m aan syystä, etteivät kaikki saaneet sitä kar
vasta m a k u a niistä pois. H ätä-leivän aineena on yleisemmin käytetyt olet, eteni ohran. O vat
pa m u u tam at n iittu n u rm ik k aan (poa praten-
Kesän 1987 rankkasateiden murheellista jälkeä Pentti Saarelaisen pelloilla Keuruulla.
38
sis) jauhoistakin tehneet oivallista leipää, m uu
ta m at m yöskin p illiruohon / = järviruoko, ry
t i / (phragm ites com m unis) ju u rista koettaneet valm istaa leipää ja ja u h o t niistä ainakin tulee imeliä kuin p arh aat m altaat ja leipä hyvän m a
kuista; kuinkahan ravitsevaista emme vielä tie
dä. O n p a vehkakin (calla palustris) myös tu l
lut h u o m atu k si ja k u u lu u k in siitä tulevan oi
vallista leipää, kun vaan teh d ä osaa!’
O nneksi kesä 1868 oli taas suotuisa, sato oli paikoin 15-kertainen eli n orm aaliin v errattu n a kaksinkertainen.
Pääskysiä marraskuussa
S ata v u o tta tak ap erin k irjo itti talollinen A b r a h a m J u k o l a K euruulta Keski- Suom i lehteen 8.12.1877 m m . seuraavasti:
"M onella tah o lla lu o n n o n juoksussa on tä m ä syys kum m allinen vastakkaisuus eli risti
riitaisuus. Kesä oli kylm ä ja tyly w arsinkin syyspuoleen, m u tta ei tah d o talw ea tulla. M aa on tosin nyt hienossa lumenvverhossa, m u tta järvet läikkyvvät sulana ran to ja m yöten. Lai
h o t ei kasvvaneet oikealla kasw un ajalla, aika- seenkaan kylvvetyt, kun vvarsin kituwasti, m ut
ta pyhän päiw än kahden puolen kasw aa pul- listiwat että owat jo koko röyhkeitä, nekin joita kylvvettiin M ikon päiw än aikana, um pisuuta nousiw at w ihannallen oraalle. P ääskynen, jo ka on hento kesälintu, liiteli m arraskuun 8:tena ja 9:tenä päiw änä k a rta n o n ym päri, w aan sit
ten katosi — ties m ihin. — W uoden tulo oli nerkonen, ain ak in ala-keskinkertaista, kun halla e lokuun 8:tta päiw ää vvastaan huhm as rukiit kytöm aissa p a rta a n sa ja riipo alaisilla paikoin halm eitakin sekä aiw an m onella ru tisti o h rat, kaurat, herneet, pellawat siemen- katoon, ja h allatto m istak in kasw ista k arttu huononpuolisesti!’
Viime vuosisadalla ja tä m än alussa tu o tiin h a lp a a viljaa ja ja u h o ja p ääasiassa Venäjältä ja sinne vietiin voita, k arjaa, kalaa ja p u u ta varaa. Siitä oli seurauksena, että m aanviljelys meillä taan tu i, eikä h u olehdittu om avaraisuu
desta, vaan oltiin tu o n tiv ilja n varassa 60-pro- senttisesti. — Jo ensimmäisen m aailm ansodan alussa oli Keuruseudulla puutetta siemenviljas
ta. M ultialla sam oin. K euruulla kylvöm äärät olivat pienentyneet v:sta 1908 v:een 1916 yli 1000 hl ja sato m ää rät n. 5800 hl, vaikka väki
luku pysyi sam ana eli noin 9000 henkenä. M ul
tialla k untakokous myönsi syksyllä 1915 25 000 m k viljan ostoon.
Kun ruoka katosi
N älänhätä uhkasi etenkin vähävaraista kan
sanosaa, jo k a oli k au p asta ostettavan ru o k a tavaran varassa v. 1917— 18. Talvella 1917 tuli ensiksi p u u te tta sokerista ("v arak k aat ostivat sen varastoonsa”), sitten m a id o sta ja viljasta.
K untiin valittiin K eurusseudullakin elintarvi- k e lau tak u n n at, m u tta niiden to im in ta oli h a paroivaa, ja sitä koetettiin estää. Sen vuoksi työväestön kokoukset esittivät julkilausum ia, joissa vaadittiin "p ik aista to im in taa ep äkoh
tien poistam iseksi elintarvikekysym yksessä”.
H aapam äellä kansalaiskokous huhtikuussa to tesi "elintarpeita kätkettävän, ra ja h in to ja yli
tettävän, elintarpeilla keinoteltavan”.
K untakokouksessa 29.10.1917 600 keuruu
laista päätti, että vilja on jaettava rajahinnoilla ja kehotti ku lu ttajia käyttäm ään 25 % jäkälä- tai m uita lisäkkeitä leivässään ja käyttäm ään kaikki ohra- ja kauravilja y ksinom aan ihm is
ravinnoksi. Tuottajat suostuivat luovuttam aan myöskin siem enviljansa ylijääm än ihm isravin
noksi ja ”antoivat luvan kerätä om istam iltaan kankailta jä k ä lä ä ilm an v u o k raa” (!).
Jo u lu k u u ssa elintarvikelautakunta takava
rikoi Kivijärven talo n (= K euruun H uoltola)
"k ä tk etty jä M ä n ttä Oy:n ja K olhon H öyrysa
h a O y:n elintarpeita neljä hevoskuorm aa, yh
teensä 1500 kg voita, sokeria j a lihaa” ; m yö
hem m in vielä "raavaan ja sianlihaa toista tu h a tta kiloa ja huom attavan erän viljaa” (SV 14.12.1917).
Vielä 27. ta m m ik u u ta 1918 pidetyssä Keu
ru u n M aalaisseuran kokouksessa p äättiv ät H aap am äen ym päristön m aanviljelijät " ä ä rim m illeen kärjistyneen elintarvikepulan lie
ventäm iseksi” luovuttaa elintarvikelautakun- nan käytettäväksi "hallussaan olevista siemen- ru k iista toisen puolen sekä lehm ille j a sioille v aratut kau rat kaikki”. Kokous kehotti kaik
kia K euruun m aanviljelijöitä tekem ään sa
m oin, että "pelastaisivat K eurulaiset siitä n ä län h äd ästä, jo h o n he ilm an m aanviljelijäin ap u a jo u tu v at, jollei ulkom ailta saavu m itään elintarpeita” (KSM L 29.1.1918).
Sitten käytiin sisällissota.
E läm ä ja eläm inen oli raskasta Keurusseu- dulla m onille kesän 1918 sato o n saakka.
o o o o o o o o o o
K oleahkona v u o n n a 1987 tuli toistaiseksi viim einen kato.
Jussi Rainio 39