• Ei tuloksia

Joka vuosikymmen vaikea kato · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Joka vuosikymmen vaikea kato · DIGI"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

Joka vuosikymmen vaikea kato

"Kevät 1867 oli pitkä ja kolea. Lehdettömät puut ikäänkuin värisivät kylmästä; maa oli niin kylmää ja routaista, ettei voinut ajatella­

kaan kylvämistä eikä istuttamista. Vasta ke­

säkuun 20 p. lämpenivät ilmat.”

Lydia Hällfors, Äidin muistelmia

Katovuosia on ollut aina, entisinä aikoina lähes joka vuosikymmenenä. Keurusseudun uudisa­

sukkaita kohtasi ensimmäinen "suuri hallavuosi” eli "olkivuosi” v. 1601—02. Jo v. 1600 oli ollut huono, mutta 1601 tuli täydellinen kato, ja nälän jäljissä kulki rutto. — 1630-luvulla oli taas suu­

ria katovuosia ja monin paikoin nälänhätä.

” Isot kuolonvuodet” osuvat 1600-luvun lop­

puun. N iitä sekä v. 1867— 68 n ä lä n h ä tä ä p i­

d etää n kaikkein kauheim pina m eidän m aas­

samme. — Vuosi 1694 oli jo ankara. M u tta v:n 1695 lopulla oli hätä kaikkialla koko valtakun­

nassa, sillä ruis heilim öi E t.Suom essakin vas­

ta 6. elo k u u ta ja syyshallat tuhosivat sen täy­

dellisesti. Seuraava talvi 1696 oli hyvin om i­

tuinen. V uoden alussa näytti kevät saapuvan varhain, lum i hupeni jo helm ikuussa, m u tta m aaliskuussa palasi p ak k an en ja tappoi alk a­

neen viheriöinnin. Kevät m yöhästyi ja kylvöt viivästyivät. Sitten elokuun 18. päivän ja syys­

kuun 2. päivän vastaisina öinä halla oli an k a­

ra koko m aassa, paikoin rukiintähkät m enivät jä ä h ä n ja kaikki vilja, kevättouotkin tu rm el­

tuivat. — "S yksy ja talvi 1696—97 olivat niin k auheita ja kansaa kuoli nälkään niin lu k u i­

sasti, ettei yhtä su u rta kuolem an hävitystä ole Suom essa m illoinkaan o llu t”, on arvioitu.

Keurusseudulla M änttä ja M ultia m ukaanluet­

tu n a kuoli 500 henkeä sekä "lukem aton m ää­

rä saariin h a u d a tu ita ”.

M oni talo autioitui täysin. A m pialassa asui siihen aikaan L ap p ajärv eltä h iljattain m u u t­

tanut T e r v a s e n suku. H eitä oli kolme vel­

jestä. N älkä tap p o i ensin yhden. Sitten toinen sairastui, jolloin kolmas jä tti hänet tuvan pöy­

dälle kuo lem aan ja pakeni itse takaisin Lap- pajärvelle. Vasta aikojen k u lu ttu a tuli talo o n asukas m uualta ja jo u tu i ensi töikseen korjaa­

m aan luut pöydältä.

” 1740—42 kohtasi tä tä p itä jätä vaikea n ä ­ länhätä, jolloin myös erittäinkin p u n atau ti on huom attavasti lisännyt kuolleiden lukua”, kir­

jo itti A nders Indrenius kuvauksessaan K erto­

mus K euruun p itä jä stä (1776).

Pettua ja olkea leipäj autioihin

"Tavallisinakin vuosina leipäjauhoja oli ja t­

kettava korvikkeilla vielä 1800-luvun alk u p u o ­ lella Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Poh- jo is-P o h jan m aalla. Etelä- ja K eski-Suom essa leipäviljaan sekoitettiin tavallisim m in ja u h e t­

tu ja ak an o ita tai herneenvarsia, pahim m issa tapauksissa myös rik o ttu ja olkia. M aan itä- ja pohjoisosissa käytettiin enim m äkseen pettua.

Kuorilevyt irrotettiin n u o rista pu ista alkuke­

sällä, korvennettiin tulella tai keitettiin, kui­

vatettiin ja jau h ettiin p ettu jau h o k si. Yli p u o ­ let p ettu a sisältävä leipä aih eu tti kuitenkin nok k o sk u u m etta” (Ilm ar Taive, Suom en k an­

san k u lttu u ri, s. 123).

Viime vuosisadan alkupuolella, v. 1833, oli an k ara kato. M u tta todellinen surkeus tuli 1860-luvulla. V. 1862 oli jo katovuosi. Parin norm aalin vuoden jälkeen oli 1865 taas h u o ­ no; kesä ja syksy 1866 olivat tav atto m an sa­

teiset ja sato heikohko. "R ukiita tuli Keuruulla hyvin epätasaisesti. Syy siihen lienee ollut, m il­

loin m inkin rukiit heilim öivät. O hria j a k au­

roja tuli hyvänpuoleisesti, perunoita puolikun- taisesti", kirjoitti pit.apul. E H . B e r g r o t h Tam pereen sanom iin.

V uonna 1867 kylm ät viivästyttivät viljan kypsym istä, sillä lu n ta satoi vielä to u k o k u u n 25. päivän aikaan ja Keurusselkää voitiin a jaa hevosella vielä 30. to u k o k u u ta ja M ultian Si­

nervästä lähti jä ä vasta vähää ennen juhannus­

ta. Kylväm ään päästiin kesäkuun lopulla. Ru­

kiista saatiin jon k in lain en sato, m u tta hallat veivät koko ohra- ja kaurasadon. P ian n ä lä n ­ 37

(2)

h ä tä oli yleinen koko m aassa. Suuret kerjäläis- lau m at kulkivat ym päri m aata ja kuolivat tei­

den varsille nälkään ja k u lkutauteihin. Keu­

ruulla kuoli om ia asukkaita v:n 1868 alkupuo­

lella 357 henkeä, M ultialla 158 j a Pihlajave­

dellä 120 n älk ään ja kulkutauteihin.

M aan hallitus ryhtyi ap utoim iin, Snellm an oli valtiovarainm inisteri, ja mm. aloitettiin R iihim äen— P ietarin rautatien rakentam inen.

K euruulta seu rak u n ta vastasi kuvernöörin kirjeeseen, että "p u u te kyllä täälläk in on tu n ­ tuva”, m u tta että seu rak u n ta " o tta a elättääk ­ seen köyhänsä ja ettei k u kaan seurakunnan suostum uksella saa läh teä ulkoseurakuntiin k erjääm ään , jo s saam m e olla vap aat ulkoker- jäläisistä”. Past. Bergroth kirjoitti: "Vaivasten kassasta ei k ukaan saa ap u a, jollei nyt, ennen lum en tu lo a, kokeile sam m alia eli karskuja.

K irkkoväärti R i i h i m ä k i ja kaupp.

D a m s t e n k u uluttivat myös että ottavat vastaan Islandin (eli liisteri) ja peuranjäkäliä ja m aksavat p erk atu ista liisterijäkäleistä 50 p enniä leiviskä ja p euranjäkäleistä 20 penniä.

— Kaksi viikkoa takaperin (syysk. lopussa) tuli tän n e jäkäläleivän leipoja W aasasta. Kolme

naisihm istä on ollut sen opissa j a usioita m ie­

hiä ja vaim oja aika ajo in katsom assa kom en­

toa. Viime lau v an tain a (12.10.1867) leivottiin ja tuli hyvää leipää, jo ta jaettiin eri kulm akun­

nille m aistim eksi. M oni kovasti hyväksyi tätä u u tta leipää” (Tamp.san. 15.10.1867).

E dellä m ain ittu "k o m en to ” oli sellaista, et­

tä jä k ä lä liotettiin tuhkavedessä n eljä viisikin v u o ro k au tta ja jo s sitä sen jälkeen vielä kei­

tettiin kym m enisen m in u u ttia, saatiin kitkerä jä k ä lä h a p p o vähenem ään: liotuksessa väheni kahdenteentoista (1/12) osaan ja keittäessä vie­

lä siitä kolm annekseen. K ilosta kuivia puhdis­

tettu ja jäkäliä saatiin 250— 500 g jäk äläjauho- ja , jo id en energiapitoisuus oli vain runsas kym m enesosa ruisjauhojen energiasta. H iven­

aineita jäk äläjau h o issa oli enem m än kuin vil­

jassa, m u tta vitam iineja niukasti.

Talvella 1868 op. E. S a 1 o n e n kirjoitti jy­

väskyläläiseen K ansan lehteen leipäasiasta:

"Jäk älä-leip ää em m e saaneet oikein o n n istu ­ m aan syystä, etteivät kaikki saaneet sitä kar­

vasta m a k u a niistä pois. H ätä-leivän aineena on yleisemmin käytetyt olet, eteni ohran. O vat­

pa m u u tam at n iittu n u rm ik k aan (poa praten-

Kesän 1987 rankkasateiden murheellista jälkeä Pentti Saarelaisen pelloilla Keuruulla.

38

(3)

sis) jauhoistakin tehneet oivallista leipää, m uu­

ta m at m yöskin p illiruohon / = järviruoko, ry­

t i / (phragm ites com m unis) ju u rista koettaneet valm istaa leipää ja ja u h o t niistä ainakin tulee imeliä kuin p arh aat m altaat ja leipä hyvän m a­

kuista; kuinkahan ravitsevaista emme vielä tie­

dä. O n p a vehkakin (calla palustris) myös tu l­

lut h u o m atu k si ja k u u lu u k in siitä tulevan oi­

vallista leipää, kun vaan teh d ä osaa!’

O nneksi kesä 1868 oli taas suotuisa, sato oli paikoin 15-kertainen eli n orm aaliin v errattu ­ n a kaksinkertainen.

Pääskysiä marraskuussa

S ata v u o tta tak ap erin k irjo itti talollinen A b r a h a m J u k o l a K euruulta Keski- Suom i lehteen 8.12.1877 m m . seuraavasti:

"M onella tah o lla lu o n n o n juoksussa on tä ­ m ä syys kum m allinen vastakkaisuus eli risti­

riitaisuus. Kesä oli kylm ä ja tyly w arsinkin syyspuoleen, m u tta ei tah d o talw ea tulla. M aa on tosin nyt hienossa lumenvverhossa, m u tta järvet läikkyvvät sulana ran to ja m yöten. Lai­

h o t ei kasvvaneet oikealla kasw un ajalla, aika- seenkaan kylvvetyt, kun vvarsin kituwasti, m ut­

ta pyhän päiw än kahden puolen kasw aa pul- listiwat että owat jo koko röyhkeitä, nekin joita kylvvettiin M ikon päiw än aikana, um pisuuta nousiw at w ihannallen oraalle. P ääskynen, jo ­ ka on hento kesälintu, liiteli m arraskuun 8:tena ja 9:tenä päiw änä k a rta n o n ym päri, w aan sit­

ten katosi — ties m ihin. — W uoden tulo oli nerkonen, ain ak in ala-keskinkertaista, kun halla e lokuun 8:tta päiw ää vvastaan huhm as rukiit kytöm aissa p a rta a n sa ja riipo alaisilla paikoin halm eitakin sekä aiw an m onella ru ­ tisti o h rat, kaurat, herneet, pellawat siemen- katoon, ja h allatto m istak in kasw ista k arttu huononpuolisesti!’

Viime vuosisadalla ja tä m än alussa tu o tiin h a lp a a viljaa ja ja u h o ja p ääasiassa Venäjältä ja sinne vietiin voita, k arjaa, kalaa ja p u u ta ­ varaa. Siitä oli seurauksena, että m aanviljelys meillä taan tu i, eikä h u olehdittu om avaraisuu­

desta, vaan oltiin tu o n tiv ilja n varassa 60-pro- senttisesti. — Jo ensimmäisen m aailm ansodan alussa oli Keuruseudulla puutetta siemenviljas­

ta. M ultialla sam oin. K euruulla kylvöm äärät olivat pienentyneet v:sta 1908 v:een 1916 yli 1000 hl ja sato m ää rät n. 5800 hl, vaikka väki­

luku pysyi sam ana eli noin 9000 henkenä. M ul­

tialla k untakokous myönsi syksyllä 1915 25 000 m k viljan ostoon.

Kun ruoka katosi

N älänhätä uhkasi etenkin vähävaraista kan­

sanosaa, jo k a oli k au p asta ostettavan ru o k a ­ tavaran varassa v. 1917— 18. Talvella 1917 tuli ensiksi p u u te tta sokerista ("v arak k aat ostivat sen varastoonsa”), sitten m a id o sta ja viljasta.

K untiin valittiin K eurusseudullakin elintarvi- k e lau tak u n n at, m u tta niiden to im in ta oli h a ­ paroivaa, ja sitä koetettiin estää. Sen vuoksi työväestön kokoukset esittivät julkilausum ia, joissa vaadittiin "p ik aista to im in taa ep äkoh­

tien poistam iseksi elintarvikekysym yksessä”.

H aapam äellä kansalaiskokous huhtikuussa to ­ tesi "elintarpeita kätkettävän, ra ja h in to ja yli­

tettävän, elintarpeilla keinoteltavan”.

K untakokouksessa 29.10.1917 600 keuruu­

laista päätti, että vilja on jaettava rajahinnoilla ja kehotti ku lu ttajia käyttäm ään 25 % jäkälä- tai m uita lisäkkeitä leivässään ja käyttäm ään kaikki ohra- ja kauravilja y ksinom aan ihm is­

ravinnoksi. Tuottajat suostuivat luovuttam aan myöskin siem enviljansa ylijääm än ihm isravin­

noksi ja ”antoivat luvan kerätä om istam iltaan kankailta jä k ä lä ä ilm an v u o k raa” (!).

Jo u lu k u u ssa elintarvikelautakunta takava­

rikoi Kivijärven talo n (= K euruun H uoltola)

"k ä tk etty jä M ä n ttä Oy:n ja K olhon H öyrysa­

h a O y:n elintarpeita neljä hevoskuorm aa, yh­

teensä 1500 kg voita, sokeria j a lihaa” ; m yö­

hem m in vielä "raavaan ja sianlihaa toista tu ­ h a tta kiloa ja huom attavan erän viljaa” (SV 14.12.1917).

Vielä 27. ta m m ik u u ta 1918 pidetyssä Keu­

ru u n M aalaisseuran kokouksessa p äättiv ät H aap am äen ym päristön m aanviljelijät " ä ä ­ rim m illeen kärjistyneen elintarvikepulan lie­

ventäm iseksi” luovuttaa elintarvikelautakun- nan käytettäväksi "hallussaan olevista siemen- ru k iista toisen puolen sekä lehm ille j a sioille v aratut kau rat kaikki”. Kokous kehotti kaik­

kia K euruun m aanviljelijöitä tekem ään sa­

m oin, että "pelastaisivat K eurulaiset siitä n ä ­ län h äd ästä, jo h o n he ilm an m aanviljelijäin ap u a jo u tu v at, jollei ulkom ailta saavu m itään elintarpeita” (KSM L 29.1.1918).

Sitten käytiin sisällissota.

E läm ä ja eläm inen oli raskasta Keurusseu- dulla m onille kesän 1918 sato o n saakka.

o o o o o o o o o o

K oleahkona v u o n n a 1987 tuli toistaiseksi viim einen kato.

Jussi Rainio 39

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kaik- ki kokonaislukujen joukon kopion alkiot ovat suurem- pia (X :ään määriteltävän järjestyksen mielessä) kuin kaikki luonnollisten lukujen joukon kopion alkiot.. Ko-

Kaikkiin tiedostomuotoihin tallentamisessa on sama periaate; ensiksi annetaan komennon nimenä tallennusmuoto (jpeg (sic), bmp, pdf, bmp, tiff tai postscript), jonka

mitsi koko Helsingin kokouksen laittomaksi \ sen päätökset epäkelvoiksi ja kehotti ottamaan osaa vaaleihin, niinkuin sanoi itsekin tekevänsä. Seuraavassa kokouksessa päätti

SyÖnoStajat baleraat ny ly ään niin helppoja iyörooimia luin suinlin, he ottam at sen ta lia lu p a ilu n m ailutulseSta ntielel- tänsä lapsia työhön, mihin

FIBS- verkostossa on mukana j o lähes 300 yritystä j a yhteisöä, mukaan voivat liittyä kaikki organisaatiot, jo tk a pyrkivät edistäm ään yhteiskuntavastuuta

mous onnistuakseen vaatii ei ainoastaan sitä, että vallan ­ kumouksen kautta valta saadaan, vaan m yöskin sitä, että on voim ia ja k y k y jä valtaa

kolm anteen rp^m ään fuuturoat ne roaltiot, joisfa jiaroiotiitto on {allittu roain l)ätäroarai{cna, eritoi{is{a p o it teustapauffisfa. Utuotfi tuului mpösfin näitjin

Noita vahvem pia uistim ia ei en ään ollut ja ne sanoi m uuten että jos tu lee niin isoja h a u ­ kia niin olisi eroitus näiden välillä ihan vähäpätöinen... Nyt en