Keuruun ensimmäinen ammattivalokuvaaja
Meitä ihmisiä on moneksi. Aina jotkut luonteensa, elämäntapansa tai työsaavutuksensa vuok
si tunnetaan, arvostetaan ja erottuvat jokapäiväisestä kanssaihmisestään. Yhteiskunnallisella ase
malla ei ole merkitystä, vaan persoonallisuudella. Yksi näistä oli Haapamäen Riihon kylässä ai
kanaan elänyt ja vaikuttanut pienestä kodista lähtenyt Henrik Albanus H e l e n .
H eliinin A lbiinus oli syntynyt täkäläissyn- tyisten vanhempien H e n r i k ( H e i k k i ) O p a t i n p o i k a H elenin ja puolisonsa V i l h e l m i i n a ( M i i n a ) J o h a n - n i n t y t t ä r e n 8 päisen lapsijoukon nel
jä n te n ä 21.6.1892 A ndreassa. Isä H eikki oli K arjalan radan rakennustöissä seppänä kodin siirtyessä työpaikan m ukana kuten sitten lap sien syntym äpaikatkin. H eikki perheineen p a lasi kotiseudulleen 1895 M iina-vaim onsa ja kolm en lapsen kanssa. Työpaikka ja asunto vaihteli Riihon kylässä eri taloissa m aatalous- ja sepän töissä.
Perhekunnan lisääntyessä ja varttuessa al
koi om an kodin saam inen aska rru ttaa: raken
nustyöt alkoivat Väärisen talon m aalla Vais- sin salm en rannalla, tu p a ja pieni kam ari val
mistuivat ja 1910 H eikki perheineen m uutti om an katon alle, hänestä tuli tehtyjen sopi
m usten m ukaan m äkitupalainen.
Taitavana seppänä h än alkoi siellä perheen elatukseksi valmistaa puukkoja. "H eliinin tup- pelukset” tu n n ettiin p itk ään m atk aan hyvinä ja vallankin "H eliinin tu o h ip ää t” messinkihe- loineen sopivat vain juhlapuukoiksi. H inta oli 1911 aikoihin korkea 1 m k. 80 penniä k ap p a
le.
Synnyinlahjanaan A lbiinus oli saanut valoi- sen luonteen, älyn ja kätevyyden kuten myös terveyden. Kansakoulun hän oli aloittanut Rii- ho o n perustetun kansakoulun ensim m äisenä toim intavuonna 1904. Ensim m äisen opettajan Akseli N y y s 1 ä n 12 v u o tiaan a oppilaana.
A hkerana ja älykkäänä h än suoritti sam ana lukuvuotena myös koulun toisen luokan. Seu- raavana lu k u v u o n n a oli A lbiinuksella tark o i
tus su o rittaa sam alla kertaa 3. ja 4. luokka.
Albiinus Helen 1939-luvulla. Annikki Rajalan kokoelmat.
A lku näytti hyvältä m u tta kohtalo oli p ä ä ttä nyt toisin. M arrask u u lla h än oli sairastunut kuum etautiin ja jalkakipuun jo k a myöhemmin to d ettiin lääkärinavun saatu a tu b e rk u lo o tti
seksi luum ädäksi.
36
Koulu jatkuu
M onien leikkauksien ja pitkäaikaisen h o i
don jälkeen Vaasalaisessa sairaalassa Albiinus pääsi kotiin toinen ja lk a lyhem pänä. Kouluun hän jaksoi vasta 16 v u o tia a n a 1908 suorittaen 3. ja 4. luokan sam alla kertaa o p e ttaja Frans Silvon o p pilaana. A lbiinuksen todistus oli ol
lut varsin hyvä; R iihosen talo n isäntä oli lau
sunut että ”olipa poika vallan keisariksi koro
te ttu ”. K äsitöistä oli täysi 10. Sellaisen num e
ron oli käsityöstä m ainittu o pettaja n. 40 vuot
ta kestäneellä opettajakaudellaan Riihossa an ta n u t vain kahdelle, to in en oli vieläkin täällä asuva U uno K o s k i . Se viittasi taitavuuteen ja kätevyyteen.
Ei A lbiinuksen sairaus vielä tä h ä n p äätty nyt, seurasi to in en k in vakava sairaus. Koulun jälkeen, hän sairastui lapsihalvaukseen, poli
oon. V oim akkaana ja eläm änhaluisena hän selvityi siitä, vain entinen sairas jalk a jäi hal- paannuksiin. O m atekoisin kainalokepein hän opetteli om alaatuisen liikkum istavan.
K olm annenkin sairauden A lbiinus vielä voitti. H äneen iski 1918 aikoihin tu n n ettu p a halaatuinen E sp an jan tau ti jo lla nim ellä silloi
nen k u lk u tau ti tu n n ettiin . K otihoidoin siitä
kin A lbiinus selvisi.
Ensim m äisen m aailm an so d an alkuvuosina alkoi olla huoli koto n a olevan perheen to i
m eentulosta. Isä ja kolme vanhinta poikaa oli
vat kuolleet, äiti alkoi ikääntyä ja 3 n u o rin ta olivat vielä avuttom ia. Vastuu heidän toim een
tulostaan tuli vammaiselle Albiinukselle. Kaik
ki veljekset olivat käteviä ja m aailm ansodan aikana he k o to n aan valm istivat myös m yyn
tiin; vanhin Valde valmisti kanteleita, Albiinus kitaroita ja n u o rin Eem eli viuluja jo ita he kaikki myös soittivat.
M yöhem m in 1916 alkoivat kyläkunnan tu t
tavat ehdotella Albiinukselle kirjansitojan am m attia, koska H aapam äellä oleva koulunopet- ta ja A lb ert H a g m a n toim i myös k irja n sidonnan o p ettajan a. K yläkuntalaiset, varsin
kin naisväki om peluseuroissaan keräsi hänel
le tarvittavat varat. M o i j a s e n vanhan em ännän J u d i t ’i n kerrotaan antaneen si
tä varten A lbiinukselle 5 m ark an k u ltarahan.
K irjansitojan koulutuksesta A lbiinus oli saa
nut erikoisen hyvän todistuksen kirjansidon- n an o p ettajalta A lbert H a g m a n ilta 20. to u k o ku u ta 1917. Siinä m m . m ain itaan ”E ttä H er
ra A lbin H elen Vaissin kylästä K euruun p itä jä ä — hyvän ah k eru u ten sa vuoksi kuin myös siitä syystä että h än o m a a tä h ä n työhön erit
täin hyvän taip u m u k sen jo n a vakuutan - - ”
Albiinus Helenin ensimmäinen onnistunut va
lokuva vuodelta 1917. Oik. valokuvaajan äiti Miina Helen, vas. sisar Lydia. Keskellä naa
purin tyttö Enni Takanen, nyk. Huotarinen.
Heikki Vääriskosken kokoelma.
T ätä työtä A lbiinus teki kotonaan kotiväen avustam ana. H än sitoi k ykäkunnan 1918 al
kaen saapuneet Suom en K uvalehdet, K otilie
det, rikkim enneet vanhat k irjat yms. H aapa- m äkeä myöten. Suuria työnantajia olivat Keu
ruun ja Ä h tärin seurakunnat jo id en kirkon
k irjat hän sitoi. E nnen p itk ään kävi täm ä työ hänelle raskaaksi ja leipätyö tuli toiselta alal
ta. Se oli valokuvaus.
Albiinus Helen osti tai ehkä sai halpaan h in taan ensimmäisen koneensa P e r ä i s e n ta
lon po jalta E r k i l t ä kesällä 1817. H än oli alo ittan u t opiskelunsa, o stan u t sittem m in ko
neen ja m uistan m inäkin hänen käyntinsä ko
to n an i M oijasella o ttam assa valokuvia. Mai- n u ttu valokuvakone oli puinen laatikko. E tu päässä oli messinkinen parin-kolm en sentin lä
pim ittainen putki. Siinä oli yksinkertainen o p tiikka, valovoim altaan heikko linssi, ilm an m inkäänlaisia mekaanisia valotuksensäätölait- teita, sellaisena toim i nahkainen tuppi. Taka- päässä oli puinen luukku tum m ine lasilevyi- neen jo h o n kuvattava kohde m ustan valoalä- päisem m ättöm än kankaan suojana ollen koh
distettiin ja tarkennettiin.
37
Heliinin ranta Vaissinsalmessa Riihossa Helenin kuvaamana. Annikki Rajalan kokoelmat.
T ällä yksinkertaisella koneella A lbiinus o t
ti valokuvia 1920-luvun alkupuolelle saakka.
A lan kirjoista lukien h än opetteli kuvauksen alkeet, apteekista hän osti tarvittavat kem ika
liot levyn ja kuvien kehittäm istä sekä kiinni
tystä varten. M itään alan kursseja ei ollut, jo ten työn piti o p e tta a lisätaidon.
P im eänä h uoneena toim i kesäisin ulkora
kennuksen sisätilaan tehty lau tain en kom ero kaksine pikku ikkunoineen. Toisessa oli punai
nen lasi (paperi) ja toisen kautta saatiin se ava
ten tarvittava valo kuvien tekoa varten. Talvi
sin toim i pim eänä huoneena Heliinin pikku tu pa. Valo saatiin myös ak k u n asta, sähkövaloa ei ollut. Takka ja öljylam pun valo ei liene riit
tänyt.
Toisen, jo ajanm ukaisem m an koneen, sa
m oin 9 + 1 2 sm. lasilevyille ottavan A lbiinus osti 1920-luvun alkupuolella. Se oli tavanm u
kainen paljekam era peltikastetteineen valotuk- sen ollessa jo säädettävän. T äm ä oli kevyem
pi entistä, käyttö vähän n o p eam p aa valovoi
m an ollessa myös suurem m an.
K olm annen koneen, p aljon edellisiä arvok
kaam m an lasilevykoneen Albiinus osti 1925—
26 aikoihin. Sekin kuvasi lasilevyille. Erikois- kasetissa oli tila jo k o 9 + 22 tai 10 + 15 sm.
levyille ja optiikka oli valovoim aisem pi varus
te ttu n a hyvällä sulkijalla. M inkäänlaista valo- tu saja n a u to m atiik k aa ei ollut, ep ätark k o ja m ittareita kyllä m yyntiin. N iitä ei A lbiinus su ostunut käyttäm ään, kokemus antoi hänel
le tässäkin p a rh aa n taidon.
Kyllä A lbiinus otti kotikylällä ain a H aap a- m äkeä m yöten satoja kuvia, jo k a talossa ja perheessähän täälläp äin niitä on vieläkin ko- tialbum eissa niitä henkilö, koti, työ ja -m ai
sem akuvia. M onia kym m eniä lasilevylaatikoi- ta on hänen jälkeensä talletettuna hänen Iida- sisarensa tyttärellä A nnikki R a j a 1 a 1 - 1 a osan ollessa m eilläkin. P arasta-aikaa nii
tä kopioidaan mm. Keski-Suomen M useon ar
kistoihin. M onet ovat niistä om aisensa, om an, vanhan tu tu n tilaisuuden tai m aisem an löytä
neet.
Valokuvaaja A lbiinus alkoi ikääntyä ja voi
m at vähenivät. Vajaa 40 vu o tta kestänyt valo
kuvaajan a m m atti tu o tti hänelle ja h u o lletta
valle äidille sekä nuorem m ille sisaruksille to i
m eentulon. M itään nykyisiä sosiaalisia h u o l
to a p u ja ei ollut. Itse h än eli poikam iehenä.
Keuruun vanhainkotiin hän m uutti 1956 aikoi
hin sairaalloisena ja k o tihoidon puutteessa.
M onitoim isen m iehen, k irjan sito jan , valoku
vaajan, V ääriskosken Sähkölaitoksen m o n i
vuotisen h o itajan ja tilin tark astajan , paikalli
sen raittiusyhdistyksen jo h to k u n n a n jäsenen, nuorena kotikylänsä sekakuoron sekä v akaa
na uskonnollisena seurakuntansa jäsenenä se
kä kotikylänsä arv o stettu n a avoluontoisena seuram iehenä hänen m atk an sa päättyi Keu
ruun V anhainkodissa 21.10.1962.
Heikki Vääriskoski 38
