HISTORIIKKI
1964 - 1984
Mynämäen Urheiluautoilijat ry.
HISTORIIKKI
1964 - 1984
H istoriikin on laatinut työryhm ä: Juhani H ein o, Pertti Jaak kola, A sk o Saarinen ja Pentti Siutla.
Työryhm ä haluaa erityisesti kiittää M ynäm äen kirjaston hen kilöku ntaa ja alueen paikallisleh distöä. Ilm an kirjastossa luettuja V akk a-S u om en Sanom ien ja U utis-V aljakon vuosikertoja olisi historiankirjoitus ollut suurissa vaikeuksissa; yhdistyksen pöytäkirjat kun ovat "tap atu rm aisesti”
hävinneet vuotta 1976 edeltävältä ajalta.
M yn ä p rin t — M ynäm äki
2 0 -V U O T IA A L L E
Pentti Siutla
Mynämäen Urheiluautoilijat ry:n nyt täyttäessä kaksikym mentä vuotta h u o maa, miten autourheilu on kehittynyt tänä aikana. Innostuneita autourheilun harrastajia oli paljon, m utta kalusto ja säännöt olivat puutteelliset nykyaikaisiin verrattuna. Isotkin kilpailut ajettiin tavallisilla "siviiliautoilla” . H uoltohenkilö
kuntaa ei reitin varrella ollut, joten kilpailijapari suoritti kilpailun kuluessa myös mahdolliset korjaukset ja huollot itse. Nykyinen kilpailukalusto on varustettu hyvillä turvalaitteilla, ja säännöt edellyttävät ja painottuvat erikoisesti kilpailijoi
den turvallisuuden lisäämiseen.
Sääntöjen puutteellisuuden vuoksi oli kilpailujen järjestäjillä mahdollisuus jä r jestää aivan oman mielikuvituksensa m ukaan monenlaisia sekakilpailuja, joihin
oli otettu aineksia monista eri kilpailumuodoista. Onneksi tällaisista kilpailuista on päästy jo vuosia sitten eroon.
Eräs merkittävä askel autourheilun kehittymisessä oli se, että Suomen A u to u r
heilijoiden Liitto ry otti toimintaansa nuorisotyön. T äm ä auttaa ja tukee nuorta ohjattuun, hänelle mieluisaan toimintaan, ja autourheilun jatkuvuus tulee näin turvatuksi. Nuorella, jolla on oppimishalua ja luontaisia edellytyksiä, on m ahd ol
lisuus päästä autourheilussa hyvin pitkälle, aina maailman huipulle saakka.
M yöskään ei sovi un ohtaa, miten suuri merkitys nuorelle on, kun hän saa olla vapaan ja mielenkiintoisen harrastuksensa parissa ja kun hän saa ohjausta ja tukea harrastukselleen.
Mynämäen Urheiluautoilijat ry on laajentunut valtavasti näiden kahdenkym menen toimintavuotensa aikana. Yhdistys aloitti toimintansa vajaalla kolmella- kymmenellä aktiivisesti toimivalla jäsenellä, ja vuosien varrella on jäsenm äärä kasvanut kymmenkertaiseksi.
Paikkakunnan ainoana autourheilujärjestönä on yhdistys mielestäni täyttänyt hyvin tehtävänsä. M ynUA on tehnyt liikennevalistus-ja nuorisotyötä, järjestänyt erilaisia autokilpailuja ja koulutustilaisuuksia sekä ennen kaikkea pitänyt sään
nöllistä kerhotoim intaa kerhoiltoineen.
Näin juhlapäivänä toivon, että yhdistys ja tk a a edelleen jo vakiintunutta ja perinteeksi m uodostunutta toimintaansa sekä suunnittelee ja kehittää uusia toi
mintamuotoja. N uorten ottaminen uusine ideoineen m ukaan yhdistystoimintaan on terveen ja kehittyvän yhdistyksen merkki. Yhdistyksessä ei ole niin paljon merkitystä sen suurella jäsenmäärällä kuin sen laadulla.
H aluan toivottaa mitä parhainta ja vauhdikkainta menestystä M ynämäen Urheiluautoilijat ry:lle sen täyttäessä nyt kaksikym mentä toimintavuotta.
Olkoon meidän kaikkien tavoitteena "liikenne turvalliseksi” .
3
KERHOSTA YHDISTYKSEKSI
Autourheiluharrastus maassamme lähti kaupunkiradoilta maakuntiin toden teolla vasta 1950-luvun alussa. Jokaisen autoilijan ulottuville tämä vauhdikas harrastus kulki ensin ST-reittien kautta. 60-luvulle tultaessa porhalsivat ensimmäi
set ralliautot sorateillemme. Vuosien varrella kehittyi uusia urheiluautoilumuo- toja, jotka valloittivat yhä suurempia kannattajajoukkoja.
T änään Suomi tunnetaan laajalti maailmalla myös autourheilunsa vuoksi.
Suomalaiset voittavat maailmanm estaruuksia ralleissa ja rata-autoilussa.
Keijo Rosberg on saavuttanut formula-autojen kuninkuusluokassa maailman
mestarin arvon vuonna 1982. Viitisentoista vuotta sitten hän hankki vasta mikro- autojen SM-pisteitä maam me ensimmäisellä FK-radalla Mynämäellä.
Sekä kuljettajien, että kaluston kehitys on ollut nopeaa. Vauhdista huolimatta on kisoissa alusta alkaen m ukana ollut myös Mynämäen Urheiluautoilijat ry.
Yhdistys on nykyisellä nimellään toiminut vuodesta 1968 lähtien, m utta tuota aikaa edeltää vajaan viiden vuoden kausi Mynämäen Seudun M oottorikerhona.
MIKROAUTOT
Järjestötoim innan alkuunpanija ja autourheilunharrasteen innoittaja M ynä
mäellä on opettaja Pentti Siutla.
Siutla kuului aikoinaan tunnettuihin rallinimiin voittaen mm. Hankirallin Rauno Aaltosen kakkosohjaajana v. 1961. Jyväskylän Suurajoista on luokkavoitto ja maakunnallisistakin kisoista koko jo u k k o mitaleja niin nopeuskilpailuista kuin ST-ajoistakin.
Siutlan johdolla valmistui talvella 1963—64 kuusi m ikroautoa Mynämäen kan
salaiskoulun oppilastyönä. Ne olivat näkyvä — ja toki kuuluvakin — osoitus nuorison mielenkiinnosta autourheilua kohtaan. Opettajansa johdolla nuoret perustivat myös M ikro-autokerhon. Se siirtyi myöhemmin M ynämäen Urheiluau
toilijoiden riveihin, ja tkaen kuitenkin vilkasta ja uraauurtavaa FK-toimintaansa.
Formula K-harrastus oli tuolloinkin vain yksi osa seudun autourheilutoimin- nasta.
Mynämäellä ja lähikunnissa oli 1960-luvun alussa melkoinen joukko rallei- hin, autosuunnistukseen ja liikennekilpailuihin innostuneita miehiä ja naisia. He ymmärsivät jo varhain, että oman yhdistyksen perustaminen on välttäm ätöntä harrastuksen eteenpäinviemiseksi.
Niinpä teknisen alan opettajat Pentti Siutla kansalaiskoulusta ja Reino Virta
nen kotiteollisuuskoulusta päättivät kutsua kaikki asianharrastajat koolle:
autourheilusta kiinnostuneet henkilöt
pyydetään saapum aan keskiviikkona 29. 4. 1964 klo 18.30 Mynäbaa- riin keskustelem aan ja päättäm ään M oottorikerhon p erustam isesta paikkakunnalle. T ilaisuuteen saapuu M oottoriliiton edustaja. —
Tervetuloa —
Kalkki Mynämäen—M ietoisten—Karjalan
MYNÄMÄEN SE U D U N MOOTTORIKERHO
Täten lausuttiin Mynämäen Seudun M oottorikerhon syntysanat keväisenä kes
kiviikkoiltana 29. 4. 1964.
Perustetun seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin — ehkä vähän taktisistakin syistä — nimismies Veikko A. Tähkävuori ja sihteeriksi Reino Virta
nen. Ensimmäisen hallituksen ko koonpano oli seuraava:
— Mynämäestä
nimismies Veikko A. Tähkävuori, opettaja Reino Virtanen,
opettaja Pentti Siutla,
vakuutustarkastaja K auko Venho, isännöitsijä Unto Mäki,
faktori Esko Wesanto,
— Karjalasta
ylikonstaapeli Jaa k k o Backman, metsäteknikko Pekka Koskinen,
— Mietoisista
maanviljelijä Pertti Vuola ja rautatievirkailija Antti Pohjola.
M ynämäen Seudun M oottorikerhon jäsenet olivat aloittaneet aktiivisen toimin
nan jo ennen kerhon virallista syntyä. Perustamispäivän aattona nimittäin ajettiin jo toinen ST-osakilpailu kaikkiaan neljän kisan sarjassa.
Tahti jatkui ST-rintamalla vilkkaana vielä pitkälle syksyyn. Ensimmäisenä kesänä junailtiin kunnialla vielä yhdet liikennekilpailut teemana "vaihda koh teliaisuuteen” .
Talven tullen alkoi ensimmäisten jäärata-ajojen suunnittelu. Kilpailupäiväksi oli päätetty 21. 3. ja aattopäivien vaikeat säät uhkasivat koko tapahtum aa.
Vaikeuksista huolim atta kilpailu voitiin sentään ajaa. Näin saatiin uskoa kerhon kykyihin ja kokemusta tuleville vuosille.
Toimintaa oli kaikkina vuodenaikoina ja autourheilun suosio senkun kasvoi niin omassa m aakunnassam m e kuin koko Suomessa.
M aaham m e perustettiinkin Suomen Urheiluautoilijoiden Liitto, jo ka oli tarko i
tettu nimenomaan autourheilun etujärjestöksi.
V. 1968 alkoi kypsyä ajatus SUAL ry:n alaisuuteen liittymisestä. Niinikään katsottiin tarpeelliseksi kerhon merkitseminen yhdistysrekisteriin; ehkä peräti uudella nimellä.
5
MYNÄMÄEN URHEILUAUTOILIJAT
30. 10. 1968 olivat Mynämäen seudun autourheilun harrastajat kokoontuneet sorvaam aan uuden toim intam uodon aloittamista Läsnä oli 24 henkeä.
Yksimielisesti valittiin kokouksen puheenjohtajaksi Pentti Siutla ja sihteeriksi Kari Koski.
Tilaisuudessa oli myös keskustelun alustajana insinööri Pentti Hotinen N a an ta lista. H än kertoi Suomen Urheiluautoilijoiden Liiton toiminnasta. Sen jälkeen käynnistyi vilkas keskustelu, jo nk a lopuksi päätettiin perustaa uusi yhdistys ja suosittaa lämpimästi sen liittymistä puheena olleeseen liittoon.
Uuden yhdistyksen nimeksi päätettiin Mynämäen Urheiluautoilijat.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin opettaja Pentti Siutla sekä sihteeriksi m erkonom i Kari Koski.
Hallituksen kokoonpanossa otettiin huom ioon yhdistyksen koko toiminta- alue:
— M ynämäestä
opettaja Pentti Siutla, merkonomi Kari Koski,
liikennöitsijä Jukk a Majalainen, rakennusmestari Samuli Myllymäki,
— Karjalasta
metsäteknikko Pekka Koskinen, ylikonstaapeli Jaa k k o Backman,
— Mietoisista
myymälänhoitaja Asko Saarinen, rautatievirkailija Antti Pohjola,
— Nousiaisista
tv-mekaanikko Veijo Viitasalo.
Uuden yhdistyksen hallitus muodostui niistä samoista puuhamiehistä, jotka jo Mynämäen Seudun M oottorikerhossa olivat osoittaneet kyvykkyytensä. Ei siis ollut ihme, että siirtyminen uuteen toim intam uotoon oli ikäänkuin liukuvaa.
Entisen kerhon jäsenistö alkoi varsin pian toimissaan käyttää uutta nimeä, m utta vanhaa kerhoa ei lakkautettu ennenkuin Mynämäen Urheiluautoilijat oli vakiinnuttanut asemansa ja tullut yleisesti tunnetuksi.
Vaihtuminen kesti liki kahdeksan kuukautta. T apahtum aa voitaisiin ehkä luon
nehtia jonkinlaiseksi kasvun vaatimaksi nahanluonniksi. Kun allaoleva uusi nahka oli kyllin vahva, pestiin vanha turkki päältä pois Mynämotellin saunassa 25. 7. 1969:
NAISTOIMIKUNTA
25. 7. 1969 pidetyssä illanvietossa virisi keskustelu myös naistoim ikunnan perustamisesta.
Innokkaita emäntiä oli jo pitkään nähty m ukana paitsi kilparadoilla, myös kulissien takana. Useimmiten he puuhasivat kanttiinin puolella.
Varsinkin jäärata-ajoissa meni kuum aa m ak karaa kilo(metri)kaupalla. M enek
kiä vielä lisäsi ystävällinen palvelu. Tytöt jaksoivat hymyillä, vaikka työolot usein olivat varsin vaatim attom at.
Vieläkin muistetaan, kuinka yhdistyksen alkuvuosina Hilkka Siutla ja k u m p p a nit myivät m uonaa pakettiautossa, jo n k a peltikattoon vesikattiloista nouseva höyry tiivistyi ja satoi sieltä koko ajan naisten selkään.
Kaikki olivatkin yksimielisiä siitä, että naisväen uhrautuva toiminta oli virallis
tettava. Niinpä päätettiin, että naistoimikunnan perustava kokous pidetään vielä v. 1969 elokuun aikana.
Elokuun lopulla ajetun ensimmäisen ST-Elopolun ravintolapuolen operointi vaati kuitenkin kaiken huomion, joten kokoontum inen lykkääntyi.
Vasta 9. 10. 1969 ehtivät tyttäret koolle M ynämäen Munnuisiin Airi Kallion luo. Hänet valittiin naistoimikunnan ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.
Jo h to k u n n an m uut jäsenet olivat Hilkka Siutla, Sirkka Vuori, Sirpa Koski, Marja-Riitta Suvanto, Ulla Palin ja H an na Myllymäki.
Seuraavissa jäärata-ajoissa toimikunta taas hoiti ravintolapuolen entiseen, luo
tettavaan tapaansa. Tällä kertaa työn taloudellinen tulos voitiin tallettaa omaan, viralliseen kassaan.
Tehtäviä riitti myös elopoluilla, munaränneissä ja rallireittien varsilla.
Monipuolinen käytännön toiminta vaati vuosien mittaan siinä määrin huom i
ota, että toim ikunnan paperisota jäi vähemmälle. Myös pitkään m ukana olleita perustajajäseniä vetäytyi aikaa myöden taustalle.
M uutam ien vuosien kuluttua eli 70-luvun puolivälissä nuori polvi päätti perus
taa toim ikunnan uudelleen.
Tilanne oli sama kuin varhaisemman toim ikunnan aloittaessa: Pöytäkirjojen kirjoittaminen alkoi vasta, kun työskentely oli saavuttanut vakiintuneet m uodot.
Puhvetteja oli pidetty jo edellisenä talvena, mutta pöytäkirjat alkavat vasta syk
systä 1975, kun Elopolusta oli selvitty. Sitten pykälät ovatkin siististi järjestykses
sä nykyaikaan asti. Ensimmäiset allekirjoittajat olivat Kristiina Simola puheen
johtajana ja Pirjo Salo sihteerinä.
Naistoimikunta on kehittänyt kärkeensä ” team in” , jo n k a jäsenet johtavat ryh
m än toimintaa.
T ähän päivään mennessä on m akk araa myyty varmasti tonnikaupalla; sekä painossa että rahassa mitattuna. Eivätkä naiset ole taloudenpidossa olleet miehiä huonom pia. Toim ikunta on erilaisten palkitsemisten muodossa tukenut yhdistyk
sen aktiivisimpia kilpailijoita.
Aineellisen hyvän lisäksi naiset ovat tarjonneet jäsenistölle kulttuurinautintoja sekä lapsille hauskoja retkiä. On käyty teattereissa ja huvipuistoissa, on järjestetty matkoja ulkomaille asti ja pidetty monenlaisia koulutus- ja valistustilaisuuksia.
7
MUUT TOIMIKUNNAT
Jotta vastuuta ja valtaa voitaisiin paremmin jakaa jäsenkunnan kesken, päätet
tiin 80-luvulle tultaessa perustaa hallituksen alaisuuteen toimikuntia. Niiden teh
täväksi annettiin omien alojensa kilpailujen ja muun toim innan valmistelu.
Kaikkien toimikuntien ja hallituksen välisenä yhdysmiehenä toimii kerhomes- tari.
Nykyiseen toim intakaavioon sisältyvät hallituksen apuna seuraavat toim ikun
nat: autosuunnistustoim ikunta, huvitoimikunta, naistoimikunta, nuorisotoimi- kunta, koulutus/tiedotustoim ikunta sekä ralli/nopeustoim ikunta.
” Y K K Ö S K U L J E T T A J A T ”
Perustamisvaiheessa puheenjohtajaksi valitun nimismies Veikko A. Tähkävuo- ren jälkeen toimi ykköskuskina kymmenen vuotta Pentti Siutla.
H änen mittavasta suorituksestaan toteaa Kari Mäkelä vuoden 1978 historii
kissa varsin osuvasti: ” Siutlan aikana yhdistys on löytänyt itsensä ja hän on viitoittanut sen tien, jo ta Mynämäen Urheiluautoilijoiden on helppo kulkea seu- raavaalle vuosikymmenelle.”
Onnistuneen lähdön avulla saavutettu sijoitus on kyetty säilyttämään, vaikka sen pitäminenkin on vaatinut jatkuvaa ponnistelua.
Vuoden 1976 alussa valittiin ohjaajan istuimelle J u k k a Aihinen, joka rehdillä tyylillään kuljetti yhdistystä seitsämän vuotta. Jakson katkaisee vain vuosi 1978, jo n k a välin ajoi Henri Siutla.
Tammikuussa 1984 ohjauspyörän taakse siirtyi Kari Mäkelä. Monivuotisena kartanlukijana — eli yhdistyksen sihteerinä — hän on heti tavoittanut sujuvan ajorytmin.
Luonnollisesti ovat Siutlaa seuranneiden ykköskuskien ajolinjat olleet yksilölli
siä, m utta alkuperäisellä reitillä ollaan silti hyvin pysytty. Ja kisan kärkijoukossa mennään, huolimatta siitä, että vauhti on kasvanut ja rata tullut entistä vaihtele
vammaksi.
Yhdistyksen sihteereinä ovat toimineet Reino Virtanen, Kari Koski, Ilkka Harska, Jouko Suvanto, Kari Mäkelä ja Kauko K. Lähteenmäki.
MONIPUOLISTA TOIMINTAA
YHDISTYKSEN TAVOITTEET
Kun Mynämäen Urheiluautoilijat perustettiin, kirjattiin yhdistyksen tarkoitus sääntöjen 2 §:ssä seuraavasti:
''Yhdistyksen tarkoituksena on urheiluautoilun ja yleisen liikennekulttuurin edistäminen M ynäm ä
essä ja sen lähiympäristössä järjestämällä kilpai
luja, näytöksiä, kokouksia, esitelmiä sekä muita samantapaisia autoilualaan liittyviä tilaisuuksia.”
Nykyisin voimassa olevien sääntöjen sanam uoto on ehkä ajanmukaisempi, m utta pykälien velvoittava henki on sama: urheiluautoilun ja liikennekulttuurin edistäminen.
Tarkasteltaessa yksityiskohtaisesti 20-vuotista taivaltamme, voidaan kiistatta todeta, että jäsenkunta on kiitettävän tehokkaasti täyttänyt yhdistyksen tavoit
teet. Siitä ovat todisteena useat, jo perinteisiksi muodostuneet toim intam uodot, joiden m äärä on vuosi vuodelta vain lisääntynyt.
TOIMINTAMUODOT
Mikroautot liittyvät yhdistyksen toim intaan niin varhain 1960-luvun alkuvuo
sina, että kaukaa katsoen on vaikea todeta kumpi oli ensin, " m u n a vaiko k a n a ” . Kun Suomen ensimmäinen m ikroautorata valmistui Mynämäelle, ei ollut ihme, että Formula K-harrastus sai vankan jalansijan paikkakunnalla. Nihdeisten radal
la on pidetty valtakunnallisia leirejäkin liki parikymmentä.
Mynälahden Jäärata-ajot on 20 vuoden aikana ajettu 15 kertaa eli jo ka talvi, kun Vakka-Suomesta on löytynyt yli 40 cm paksu jääpeite, jonne rata turvallisesti on voitu sijoittaa. Useimmiten se on ollut Mietoisissa, m utta joskus on jo ud uttu Laitilaan ja Yläneelle asti.
ST-Elopolku on niinikään viety läpi 15 kertaa. Sitä ei ole tarvinnut luonnonvoi
mien takia kertaakaan peruuttaa. Järjestäjien luotettava toiminta on taannut katkeam atto m an sarjan vuodesta 1969 alkaen.
Rantaralli ajettiin ensimmäisen kerran v. 1971. Seuraavanakin vuonna MynUA oli m ukana rallia järjestämässä, m utta nyt oli nimenä Loppiaisrannikkoralli. V.
1975 rakennettiin NaSUA:n kanssa yhdessä II Rantaralli. Silloin alkanut yhteis
työ on vakiintunut toimivaksi systeemiksi, joka kuluvana vuonna tuotti kymme
nennen rallinsa.
Munaränni-nimisenä alkaa kesäkuisten maastoajojen sarja Laitilan M unam ark- kinoiden liepeiltä v. 1973. Seuraavina vuosina radan sijainti vaihteli Mynämäellä ja Vehmaalla, kunnes suorituspaikaksi vakiintui Kärryisten kylä MynUA:n koti
kunnassa. Tätä näyttävää kisaa on ajettu jo yksitoista kertaa. Sarjaa ennakoi jo vuonna 1970 Pöykön sorakuopassa porhallettu "Vihtorin ajo” .
9
Loppiais-ST. Kun MynUA:n autosuunnistajat 80-luvun alussa etsiskelivät kil- pakalenterista sopivia aikoja harjoituskisoille, näytti kevät kovin ahtaalta. Niinpä lähdettiin rohkeasti tam m ikuun lumille. Loppiais-ST ajettiin ensin piirikunnalli- sena, nyt vuoden avauskilpailu oli kansallinen.
PSA eli pienoissähköautot tulivat MynUAin piiriin 70-luvun lopulla. T äm ä nuorison harrastus kiinnosti myös lasten vanhempia, jo tk a avustivat autojen rakentamisessa. M uutam an vuoden askartelun jälkeen autoja oli jo parikym m en
tä, mutta oma rata puuttui. Vieläkään ei radalle ole löytynyt paikkaa.
Jäsentenväliset. Ensimmäisissä jäärata-ajoissa oli m ukana usein myös p a ik k a kuntalaisten luokka. Vähitellen ne kehittyivät erillisiksi kilpailuiksi, joita 70- luvun puolivälistä alkaen on nimitetty Ränniajoiksi.
Jäsentenvälisestä parem m uudesta ajetaan myös muissa lajeissa, joista varsinkin autosuunnistus kerää runsaasti osanottajia.
Ensimmäisestä kunnanm estaruudesta ajettiin st-puolella v. 1981, jolloin B- luokan mestaripari oli J ark k o Leimuranta — Kari Kylänpää. C-luokan voitti pari Teppo Helisvuori — Petteri Sikilä.
LIIKENNEKILPAILUT JA -VALISTUSTYÖ
Liikennesääntöjen tuntemus ja ajoneuvon hallinta ovat alusta lähtien olleet vuosittain m ukana urheiluautoilijoiden toiminnassa. Erilaisia koulutustilaisuuk
sia on järjestetty usein valtakunnallisten kampanjoiden yhteydessä.
Ensimmäiset liikennekilpailut toimeenpantiin v. 1964. Samana kesänä järjestet
tiin vielä kaksi kilpaa pyöräilevälle koulunuorisolle.
Paria vuotta myöhemmin ajetun kilpailun palkinnot jaettiin liikenneillassa, jossa oli mukana kilpa-ajaja Rauno Aaltonen sekä Taljan edustaja Helge Paali- mäki. M yöhempinä vuosinakin näihin iltoihin kutsuttiin aina asiantuntijoita a ntam aan liikenneoppia.
Kevään 1967 alkaessa käyty koululaisten liikennekilpailu suunniteltiin yhteis
työssä Mynämäen poliisin kanssa. Ikäänkuin kertaukseksi järjestettiin vielä kesä
loman ensimmäisenä päivänä Mynämäen, Karjalan ja Mietoisten koulujen välinen mestaruuskilpailu. M ukana olivat niin pyöräilijät kuin mopoilijatkin.
Käyttäytyminen liikenteessä on kilpailujen aiheena ollut lähes parikym m entä kertaa. Viimeksi v. 1981 M ynUA oli järjestelyissä m ukana kuntansa raittiuslauta
kunnan kanssa. Myös liikennelautakunta on näissä merkeissä ollut yhteistyö
kumppanina.
Urheiluautoilijat ovat hoitaneet mm. valtakunnallisen Suomi-Ajon erikoistehtä
vien järjestelyjä useana vuonna.
Nuoriso on kilpailuissa ja valistustilaisuuksissa huomioitu erityisesti. V. 1972 lahjoitti MynUA mm. päiväkodin lapsille heijastimet. Liikenneturvan Turun piiri on säännöllisesti käyttänyt yhdistyksen apua varsinkin koululaisille suunnatussa valistustyössä.
Liukkaankelin ajo-opetusta MynUA on tarjonnut jo toistakymmentä vuotta.
Esimerkiksi vuonna 1973 oli Mynälahden jäällä yli 50 autoilijaa harjoittelemassa kaarreajoa ja paniikkitilanteista selviytymistä.
Naiset parhaita ratin
• • £ _ - • • • • • • i l i • • • • I I • •
pyörittäjiä M ynäm äellä
M y n ä m ä e n M o o t t o r i k e r h o n jä r je s tä m ä t y l e i s e t li ik en - nckilpnilut p id et t ii n v ii m e s u n n u n t a i n a M y n ä m ä e l lä . O s a n otto k il p a il u u n oli m e l k o ru n s a s . N o rm a a li st i li ik e n n e k i lp a i- luun s i s ä l t y v i e n t e h t ä v ie n l i s ä k s i oli k il p a il u ss a erila is ia li ik en t ee s ee n li it t y v iä k y s y m y k s i ä ja su or itu ks ia , j oi d en p e rusteella " k a r t u t e t ti in ” k u n k i n k il p ai li ja n pis tct iliä.
Myöhäsen p e rh e e n na is vä k i lä hd össä kilpailutaipaleellfe äidin to im ie s s a aja
jana. Iren e ja Irm a M yö h ä n e n a n to iva t ä idille ta rp e e llis e t o hje et.
Kilpailut käytiin yleisessä Ja naisten ‘sarjassa sekä m yöskin henkilökohtaisesti että joukkue
kilpailuna. Eri sarjoissa m uo
dostuivat tulokset seuraavlksl:
Yleinen sarja: 1) Eino Ruoho nen, Mietoinen 32 virhepistettä, 2) Jaakko Köylijärvi, Mietoinen 38 vp., 3) Ilkka Harska, Mynämäki 47 vp., 4) Tapani Eeva, Mynämäki 49 vp., 5) Matti Pennanen, M ietoi
nen 49 vp., 6) Juhani Lehtilä, My
nämäki 52' vp., 7) Erkka Kesälä, Mynämäki 56 vp., 8) Rauno Nissi, Mietoinen 57 vp., 9) Jukka Sipilä, Mynämäki 61 vp., 10) Antti Lehto- vaara, Mynämäki 71 vp., 11) Vie
no Varjonen, Mynämäki 76 vp.
Naisten sarja: 1) Liisa Härkälä, Mynämäki 16 vp., 2) Leena Sai
nio, Mynämäki 51 vp., 3) Pirkko Laakso, Mynämäki 52 vp., 4) H il
levi Myöhänen, Mynämäki 74 vp.
Joukkueittain m uodostuivat si
joitukset seuraavasti: 1) Lounais- Suom en Koeasema, 2) Osuuskaup
pa Apaja, 3) Mynämäen Maanra
kennus.
KOULUTUS
Jäsenkunta on jatkuvasti saanut koulutusta autourheilutoim innan kaikilla aloilla. Oppia on annettu sekä toimitsijoille, että kilpailijoille. Näin on taattu itse järjestettyjen kilpailujen hyvä maine ja yhdistystä edustavien kilpailijoiden korkea
taso.
MynUA on vuosittain lähettänyt edustajiaan mm. AKK:n, SUAL:n ja SVUL:n koulutustapahtum iin. Näistä tuotuja tietoja ja taitoja on sitten edelleen jaettu omassa piirissä.
Valmennustilaisuuksia toimitsijoille on järjestetty siten, että kilpailujen yhtey
dessä tapahtuvaa ohjattua koulutusta edeltää aina kurssi-illoissa saatu opetus.
Kilpailijat ovat teoria-oppia saaneet monissa koulutustilaisuuksissa ja käytän
nön taitoja on hankittu harjoituskilpailuissa.
Koulutus- ja tiedotustoimikunta kartoittaa jatkuvasti jäsenistön tarpeita ja järjestää koulutusta yhdessä muiden toimikuntien kanssa.
NUORISOTYÖ
Lähiajan tavoitteena on kouluttaa kaksi uutta nuorisotyön vetäjää aiempien kerho-ohjaajien avuksi.
Työssä on pienoissähköautojen ohella mikro-autotoiminta painokkaasti esillä.
FK-kerhollahan on pitkät perinteet nuorison parissa. Jo v. 1967 sanoi nuoriso- ohjaaja Pauli Nevala Formula K-kerhon olevan toiminnallisesti paras Mynä
mäellä nuorisotyötä tekevistä järjestöistä.
Kilpaileminen on vain osa nuorison toiminnasta. Suuri merkitys on ajokkien rakentamisen tarjoamalla ajanvietteellä ja teknisen taidon kehittymisellä.
MynUA on mikro-autojen rakentajana saavuttanut kokemuksen, jo ta useat naapuriseurat ja asiaa harrastavat nuorisojärjestöt ovat vuosien varrella käyttä
neet hyväkseen.
YHTEISTYÖ JA AVUNANTO
MynUA:lla on ollut vuosien varrella tilaisuus tukea ja avustaa sekä oman harras- tepiirinsä, että muiden yhteisöjen toimintaa.
Yhdistys on ollut useasti m ukana järjestelyissä, kun on ajettu Hankirallia, Teboilrallia, Salora-rallia, Länsirannikon rallia, Sadan A uton Ajoja ja Suomi- Ajoja.
Liikennekilpailujen toimeenpanossa on avustettu mm T aljaa/Liikenneturvaa ja M ynämäen kunnan eri lautakuntia.
SPR:n paikallisosaston kanssa on kampanjoitu erilaisten turvallisuusteemojen merkeissä. Yhdistys on lahjoittanut SPR:lle myös ensiapuvälineistöä.
Eräs harvinaislaatuisimmista tapahtumista oli toukokuussa 1973. Silloin MynUA sai järjestettäväkseen kuurojen ST-maaottelun Suomi-Ruotsi. Kisajärjes- telyt olivat muuten rutiinia, m utta jokaisella tarkastusasemalla elehti viittomakie
len tulkki. Ruotsalaiset hävisivät ottelun mutta he olivat silti tyytyväisiä järjästäjiin. Asiaa ehkä vielä auttoi se, että M ynUA:n sihteeri Kauko K. Lähteen
mäki hallitsi jonkinverran myös kilpailijoiden ” kieltä” .
M ynämäen Urheiluautoilijat ovat usein m ukana myös valtakunnallisissa ta p ah tumissa. Esimerkiksi paikkakuntam m e kesäkuiset Form ula K-leirit tunnetaan kautta Suomen.
20-vuotisen historian aikana yhdistys on monasti osoittanut kykynsä kehittää autourheilua eteenpäin. Se on tapahtunut toisaalta toteuttamalla rohkeasti omassa piirissä syntyneitä ajatuksia.
Toisaalta MynUA on nopeasti oivaltanut tiettyjen innovaatioiden merkityksen ja ottanut ne tuoreeltaan käyttöön, tehden hyvät ideat siten laajemmaltikin tu nn e
tuksi.
M ainittkoon tässä vain joitakin esimerkkejä:
— Kun M ikro-autokerhon rata v. 1965 valmistui, se oli lajissaan Suomen ensim
mäinen. Vielä 10 vuotta myöhemminkään ei sen ohella ollut maassamme kuin kaksi vastaavaa kilpailuareenaa. Koko FK-toiminta on muutenkin ollut u ra a u u r
tavaa.
— Päällekkäisten kilpailuajankohtien eliminoimisessa ovat kalenterikokoukset välttämättömiä. Mynämäen miehet tunnetaan niiden varhaisina puolestapuhu
jina.
— ” Puskakello” -järjestelmä on sekin varsin aikaista perua yhdistyksen nopeus- kilpailujen tulosten varmistajana.
— Mynälahdella muinoin useat ihmettelivät nk. järjestysmiesrataa, jok a oli au rattu varsinaisen jä ärad a n ympärille. Nyt tuo pelastusrata on tullut yleisesti tunnetuksi.
— Jääratatu om arien sijoittelu molemmin puolin rataa toteutettiin sekin ensim
mäisenä M ynUA.n kilpailuissa. Aloite lienee tullut J o u k o Kalliolta; kilpailijoiden vinkit onkin aina pyritty avoimesti ottam aan huomioon.
— Viimeisin, m utta ei vähäisin saavutus on oma ajoharjoittelurata. Se on yhtä
lailla ainutlaatuinen kuin m ikroautorata aikoinaan. Pitkän ja vaativan paperiso
dan jälkeen on sallittu MynUA:n ajoittaiseen käyttöön kolmen kilometrin metsätieosuus, joka on määrättyinä aikoina muulta liikenteeltä suljettuna. Tällöin jäsenistöllä on mahdollisuus testata taitoaan ja kalustoaan. Ensimmäisissä harjoi
tuksissa oli kouluttajana itse Timo Mäkinen.
joittelutiehemme.
JÄSENILLAT, RETKET JA RIENNOT
Jäsenilloista ja muista tapahtum ista tiedottaminen on hoidettu pääasiassa nk.
jäsentiedotteiden avulla. Tiedoite lähetetään jokaiselle jäsenmaksunsa m aksa
neelle kotiin noin kuudesti vuodessa.
Ilmoitustaulu on viisi vuotta ollut Mynämäen keskustassa Kankareen Mikon grillin seinässä.
Omaa kokoustilaa ei MynUA:lla vielä ole, sillä M ikroautokerhon kautta saatu mökki soveltuu vain pienempien ryhmien työskentelytilaksi lähinnä kesäaikaan.
Se toimii nykyisin pääasiassa kalustovarastona.
Viime aikoina M ynUA:n piirissä onkin herännyt keskustelu omien toimitilojen hankkimisesta. Hallitus on tehnyt alustavia suunnitelmia asiasta. Tähän asti on kuukausikokousten tavanomaisin paikka ollut Mynämotellin kabinetti.
Jäsenillat joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona ovatkin olleet hyvin suo
sittuja. Nämä kokoontum iset ovat se luja "kantava rakenne” , jo nka varassa yhdistys pitää itsensä koossa. Jäseniltoihin liittyvät monet tukirakenteet, kuten tulevien tapahtumien suunnittelu ja menneitten kisojen kritiikkipalaverit.
Iltojen kulku on m uo to utun ut seuraavanlaiseksi: Ensin kuullaan viralliset tie
d o n an no t ja yhdistysasiat. Senjälkeen kokouksen sponsori (jollainen jokaiselle tilaisuudelle pyritään hankkim aan) kertoo tuotteistaan tai toimistaan ja tarjoaa pullakahvit. Sitten alkaa vapaa sana, jo nk a aikana vaihdetaan kuulumisia ja kannentiivisteitä ja muutenkin ajetaan kisoja uudestaan.
MynUA:n retkikohteista osa on jo perinteisiä, kuten elokuinen Jyväskylän Suurajot. Myös rata- ja monttuajoja on käyty seuraamassa. Nuoriso on käynyt psa-kisoissa, ja koko perheen voimalla on matkailtu huvitoimikunnan saaristo- kierroksilla tai naistoimikunnan järjestämillä retkillä.
Talkoita on myös harrastettu. Usein voidaan samalla k a rtuttaa yhdistyksen kassaa, kuten v. 1977 Mynämäen asuntomessujen paikoitusta hoitamalla; tai sitten on hankittu hyvää mieltä vain muuten apua antamalla.
Innolla on osallistuttu myös huvitilaisuuksiin, joista jo tk u t perustuvat jo taval
laan jäsenien ikimuistoiseen nautintaoikeuteen.
Laskiaisrieha on tosin uusi tulokas yhdistyksen huvikalenterissa. Se on m u u ta mana vuonna järjestetty laskiaissunnuntaina lasten pulkkamäenlaskun ja luista
vien kilpailujen merkeissä. Järjestäjät ovat taanneet joka kerta kauniin sään ja kuum aa mehua.
Kevääseen mentäessä on vappurieha seuraava hauskuus. Se lienee alunperin tarkoitettu kiitokseksi rallin ja jäärad an järjestelyissä m ukana olleille. Nykyisin jo u d u ta a n perimään pieni pääsymaksu ohjelman tai tarjoilun peitoksi. Mietoisten Maamiesseuran talo on varmin vappupaikka; joskus on menty "k uulom atkan ulkopuolelle” Laajoen urheilutalolle.
Kesäinen saunailta on viime vuosina ollut suvipuolen ohjelmistossa M unarän- nin ja Elopolun välissä. Sokos Apajan saunalla on ratkottu tikkamestaruuksia ja syöty makkaraa.
Kaamosajan alettua alkaa myös pikkujoulujuhlien suunnittelu. Eräskin vanha hallituksen pöytäkirja tietää kertoa tapauksesta, jolloin joulupukki oli kärähtänyt salaharjoittelusta jo syyskuussa.
Taisipa jokunen joulupukki liikkua naamioituneena myös huhtikuussa 1977, jolloin naistoimikunta järjesti riemukkaat naamiaiset.
Arvonta on aina liittynyt olennaisesti moniin huvitilaisuuksiin. Sitä varten huvitoimikunnan jäsenet vääntävät naam ansa vakavaksi jo viikkoa ennen juhlia ja aloittavat kerjuukierroksen paikkakunnan kaupoissa sekä pankeissa. Ja aina
han liike-elämä ym m ärtää autourheilijaa, joka liikkuu paljon ja käy hyvin pyy
dykseen. Kiitokset suopeudesta vaikkapa jo etukäteen.
A rvokkaam pana huvitilaisuutena on mainittava myös varsinaisen M ynämäen Urheiluautoilijat ry:n 10-vuotisjuhla syksyllä 1978. MynUA:n niinellähän toi
minta oli alkanut 1968, mutta tuota aikaa edeltää viiden vuoden vireä nuoruus Mynämäen Seudun M oottorikerhona. — Rakkaalla lapsella on m onta nimeä.
Mynämäen Urheiluautoilijat ry:n jäsenten
EDUSTUKSET:
Autourheilun Kansallinen Keskusliitto AKK ry.
Kartingvaliokunta 1981— 1983 Pentti Siutla
Nopeusvaliokunta 1984 — edelleen J u k k a Aihinen Varsinais-Suomen piirin
yhdyshenkilö 1982 — edelleen Henri Siutla Suomen Autourheilijoiden Liitto SAUL ry.
N uorisotoim ikunta 1976— 1983 Pentti Siutla Kartingtoimikunta 1984— edelleen Pentti Siutla
Nopeustoim ikunta (pj.) 1983— edelleen J u k k a Aihinen Suomen Valtakunnallinen Urheiluliitto
Varsinais-Suomen piiri
Autourheilujaosto (pj.) 1976— edelleen Henri Siutla
Autourheilujaosto, varajäsen 1976— edelleen K auko K Lähteenm äki Suomen Karting Liitto
Hallitus 1968— 1978 Pentti Siutla
Kilpailutoimikunta 1976— 1977 Henri Siutla
MENESTYKSET:
(SM-, CUP-kilpailut, mitalisijat)
Ville-Pekka Mäkelä Mikroautojen SM 1968 1. sija
Timo Tuumi Mikroautojen SM 1969 3.
Esa Sillanpää —
Simo Kylänpää SM-ralli R 2 1979 3.
H annu Lehtonen SAUL:n ratamestaruus 1979 1. 99
Tuom o Mikkola Mini tonni Cup 1982 3. 99
Kari A ittom aa Juniori-C up 1981 3. 99
15
MITÄ — MISSÄ — MILLOIN
MIKROAUTOT
M ikroautoilu sai alkunsa Mynämäessä jo vuoden 1963 syksyllä kansalaiskou
lun teknisen kerhon puitteissa. Eräs teknisen kerhon oppilas tiedusteli opettajalta mahdollisuutta rakentaa kerhossa mikroauto. H än oli nähnyt jossain ulkolaisessa lehdessä kuvan tällaisesta autosta. Kansalaiskoulun opettaja Pentti Siutla, joka itse oli harrastanut jo kymmenen vuotta autourheilua, innostui asiaan ja ryhtyi tiedustelemaan mahdollisten piirustusten saantia. Suomessa asia oli kuitenkin varsin vieras, m utta ahkeran etsinnän jälkeen löytyi henkilö nimeltä Roland Sarlin, jok a oli maassamme uraa uurtava henkilö mikroautoilun eteenpäin vien
nissä. Siutlan ollessa yhteydessä Sarliniin, tuli Sarlin jo seuraavana päivänä M ynä
mäkeen esittelemään silloista mikroautoa. Hieman myöhemmin oli myös tilaisuus tutustua Turussa valmistettuun autoon. Nämä kaksi autoa kuitenkin erosivat melko paljon toisistaan. Esimerkkinä voidaan mainita, että Sarlinin autossa oli edessä neljän ja takana viidentuuman vanteet, kun vastaavasti toisessa autossa oli kaikki vanteet kahdeksantuum an. Näiden malliautojen innoittam ana ryhtyi op.
Siutla suunnittelemaan om aa automallia. Niinpä kompromissiksi tuli, että eteen valittiin viidentuuman ja taakse kuudentuum an vanteet. Lisäksi auto oli suunni
teltava rakennettavaksi siten, että se oli mahdollista rakentaa koulun silloisilla koneilla ja laitteilla.
Ensimmäisenä vuonna ryhtyi kuusi poikaa rakentam aan autoja, joita rakennet
tiin kerran viikossa kaksi tuntia kerralla, mutta innostus rakentamiseen oli niin valtava, että illat venyivät joskus jop a neljä-viisituntisiksi. Ensimmäisten autojen käyttövoimana oli m oottoripyörän moottorit.
Keväällä -64, autojen valmistuttua pidettiin keskusurheilukentälle piirretyllä radalla ensimmäiset kilpailut, jo tk a olivat samalla autojen näytösajot. Yleisöä kilpailussa oli varsin runsaasti, sillä olihan kysymyksessä aivan uusi autotyyppi ja samalla Mynämäen ensimmäiset autojen nopeuskilpailut.
Innostus autojen rakenteluun lisääntyi, joten seuraavan talven aikana rakennet
tiin yksitoista auto a lisää. Autojen rakentelua jatkettiin aina talvikuukausina siten, että vuosikymmenen lopussa oli kerhossa jo yli viisikymmentä mikroautoa.
Vuosittain pyrittiin autojen malleja kehittäm ään paremmaksi.
Ensimmäiset mikroautot ajajineen Mynämäellä.
Varsin pian ensimmäisen kilpailun jälkeen vuonna -64, havaittiin, ettei ollut paikkaa jossa kerholaiset voisivat vapaasti käydä harjoittelemassa. Niinpä ryh
dyttiin etsimään paikkaa, mihin voitaisiin rakentaa oikea kestopäällysteinen m ikroautorata. Suomessa ei vielä silloin ollut varsinaisia m ikroautoratoja, vaan kilpailut ajettiin parkki- tai tehdasalueiden asfalloidulle osalle tehdyllä radoilla.
Sitkeän etsinnän jälkeen löytyi M ynämäestä voimistelu- ja urheiluseura Vesan vanha urheilukenttä, jo k a vuokrattiin kolmeksikymmeneksi vuodeksi, ja saatiin lupa rakentaa alueelle asfalttipintainen m ikroautorata.
Paikkakunnan autoilijoiden ja sorakuoppien omistajien osiollisella av ustuk
sella saatiin radan pohjaan tarvittava maa-aines. Kerholaisten suuren aktiviteetin ja talkoohengen voimin saatiin radan pohja siihen kuntoon, että syksyllä voitiin ryhtyä neuvottelemaan asfaltoinnin suorittamisesta. K uitenkaan ei koko asfal
tointia saatu lahjoituksena, vaan asfaltin levitys oli maksettava. Sitä varten oli saatava rahaa, ja ainoaksi ratkaisuksi tuli ottaa pankkilaina. Lainan myönsivät Mynämäen Säästö- ja Osuuspankki, kumpikin viisituhatta markkaa. Koska Mynämäen M ikroautokerho ei ollut rekisteröity yhdistys, oli laina otettava yksi
tyisen henkilön nimiin. Sen teki mahdolliseksi kahdeksantoista kerhossa olevan pojan isää, jotka kirjoittivat nimensä velkakirjaan. Kaikkien vaiheiden ja vaikeuk
sien jälkeen on sekin velka jo maksettu takaisin.
Vuonna 1966 maaliskuun 1 p:nä pidettiin m ik roautokerhon järjestäytymisko
kous, jossa kerho sai lopullisen nimensä, Mynämäen Form ula K-kerho.
Kerhotoiminta oli hyvin vilkasta. Talviaikana autojen rakentelun ja kerhoilto- jen lisäksi käytiin ahkerasti kilpailuissa, niin om an kerhon kuin muidenkin järjes
tämissä. Mynämäen Form ula K-kerho järjesti kilpailuja muun muassa Taivassalossa, Raumalla, Salossa, Kustavissa ja Laitilassa. Kilpailuihin osallistut
tiin hyvällä menestyksellä ja osa kerholaisista ylti kilpailuissa aina mitalisijoille asti.
Pääkilpailum uotona oli kuitenkin kesäkilpailut, joita pidettiin M ynämäen lisäksi Espoossa, Loviisassa, Turussa ja Hartolassa, joissa oli myös m ikroauto
rata. Harjoituskilpailujen lisäksi Mynämäessä järjestettiin vuosittain yhdet tai kahdet kansalliset kilpailut, joista vähintään toinen oli SM-osakilpailu. V uonna 1969 järjestettyssä kansainvälisessä kilpailussa oli osallistuja myös Ruotsista.
Vuonna -69 Mynämäen Form ula K-kerho järjesti myös Turussa SM-osakilpailun Mynämäessä järjestetyn lisäksi.
Kilpailun osanottajat järjestäytyneet esittelyä varten. Mukana myös Keke Rosberg (kahdeksas vasemmalta).
17
Mynämäessä järjestettyihin kilpailuihin osallistui kilpailijoita, joiden menes
tykset jatkuivat heidän siityessään isojen autojen kilpailuihin. Näistä menestyvin tällähetkellä on Keijo Rosberg, vuoden 1982 maailmanmestari Form ula I luo
kassa. Myös Matti Alamäen, Henry ja Harri Toivosen sekä Martti ja Harri K ankaan saavutukset ovat kansainvälisesti m itattuna korkeat.
Lars Rosberg työntää poikansa Keken radalle (n:o 6) vierellään Antero Lindqvist (n:o 25).
Keke Rosberg voitokkaan ajonsa jälkeen palkintojen jaossa.
Näin vauhdikkaasti lähetti lähettäjä pojat matkaan.
Lars Rosberg luovuttamassa SM-mitalia Pekka Mäkelälle
M ynämäen Form ula K-kerho otti ohjelmaansa myös mikroautoleirien järjestä
misen. Vuonna -68 aloitettu leiri oli kolmipäiväinen, mutta se osoittautui lyhyeksi ja niin seuraavat leirit olivat jo viisipäiväisiä. Valtakunnallisia mikroautoleirejä pidettiin täm än jälkeen vuosittain aina vuoteen 1977 asti, jo n k a jälkeen Suomen Autourheilijoiden Liitto ry. järjesti valtakunnalliset mikroautoleirit, joista vuo
den -81 leiri pidettiin Mynämäessä M ynämäen Form ula K-kerhon toimiessa isän
tänä. Mynämäen leireihin oli osanottajia aina paljon tulossa, jo nk a takia osanottajam äärä oli rajoitettava viiteenkymmeneen. Mikroautoleireihin osallistui aina myös tyttöjä. Eräänä yksityiskohtana voidaan mainita se, että Pauli Toivosen pojat aloittivat autoilun aakkoset juuri Mynämäen mikroautoleirillä.
Mynämäen Form ula K-kerhon pojilla oli kohtalainen menestys myös SM- tasolla. Parhaiten menestyi Pekka Mäkelä, joka voitti SM-kultaa vuonna 1968 ja seuraavana vuonna saavutti Timo Tuumi SM-pronssia.
Ensimmäisenä kestopäällysteisenä varsinaisena m ikroautoratana Suomessa on Mynämäen rata täyttänyt hyvin paikkansa ja on tälläkin hetkellä harjoitus- ja leirikäyttöön mitä sopivin. Suurempien kilpailujen järjestämiseen niin pienellä alueella ei enää ole mahdollisuuksia.
19
MYNÄLAHDEN AJOT
I 21. 3. 1965
Ensimmäiset M ynälahden ajot vietiin läpi erittäin vaikeissa olosuhteissa. Edel
lisenä päivänä jouduttiin rata auraam aan uuteen paikkaan. Sinnekin noussut vesi oli yöllä jäätynyt, muttei silti kantanut autoa. Ratamestari Junttilan päättäväisin ponnisteluin saatiin vanha rata kelvolliseksi. Aikaa kului kuitenkin sen verran, että m uutam a kilpailija ehti jo poistua. Tuhatpäinen yleisöjoukko katsoi innolla vielä kuum an sarjankin, jo n k a voitti Pentti Mikola, toisena Paavo Vainio ja kolmantena Erkka Tanila.
II 23. 1. 1966
Tilava autokatsom o — hyvä ravintola. Näin lupailtiin jo ennakkomainoksissa.
Kaikki olivatkin kilpailuun tyytyväisiä. Rataakin kehuttiin loistokuntoiseksi.
Lähtöjä oli 12. Edellisen vuoden SM-jääratamestari Jouko Valli oli Mynälahdel- lakin nopein.
III 5. 2. 1967
Ihanteellisessa säässä sai ajojen yleisö nauttia 39 kilpailijan kamppailuista.
M ukana olivat mm. kuljettajat Paarala, Lahti, Ketonen, Helle, Aaltonen, Janger, Virho, Laanio ja Viljanen, jo k a muuten keräsi peräti neljä voittoa.
4. 2. 1968 ajettavaksi suunniteltu kisa oli peruutettava. Lauha sää toi vettä lahden reunoille paikoin 30 senttiä. Se hautoi jä än ohuemmaksi sillä seurauksella, että sohjoa työntelemässä ollut liikennöitsijä Majalaisen kau hakuorm aaja vajosi rannan tuntumassa jä än läpi. Oli kilpailun aattoilta klo 18! Alkoi yli yön ja tk u n u t nosto-operaatio. Kilpailujen tuomaristo kokoontui välittömästi ja parin tunnin kuluttua se oli tehnyt vaikean päätöksensä: kilpailut peruutetaan. Pahaksi onneksi Turun Sanomiin aiottu peruutus ei mennyt perille. Niinpä seuraavana a am u na oli teitten varsille vietävä suuria tiedotuksia. Yleisöä tuli kaikesta huoli
m atta satamäärin. Se tyytyi katselemaan liki vuorokauden kestänyttä kuorm aajan nostoa. Pääsylippuja ei kuitenkaan voitu myydä, joten yhdistyksen talous kärsi melkoisen kolauksen.
IV 9. 2. 1969
"H evosvoim at valloillaan — auto katolleen ja kolme särkyi” otsikoitiin leh
dessä. Autoja olikin jäällä runsaasti, sillä hyytävä tuiskuja kova pakkanen lannisti muut järjestäjät lähes koko Etelä-Suomen jäillä. Niinpä M ynUA anoi ja sai vikkelästi AKK:lta kisansa m uuttum aan kansallisiksi. Näin saatiin tavallaan hyvitystä edellisen vuoden henkiselle ja aineelliselle tappiolle. Lähiseudun kilpaili
joillekin järjestettiin om a lähtö. Sen voitti Nousiaisten Ja a k k o M arkula Opel Kadetillaan. Alle 1000-kuutioisten luokassa hän tuli toiseksi, häviten A atto Toi
vosen Morris Cooperille vain 3,2 sekuntia.
V 1 .2 . 1970
T ähän mennessä onnistuneimmat kilpailut niin osanottajam äärän (70) ja laa
dun (Brännare, Liedes, Juvonen, Viljaset, Merisalmet, Salo, Suvanto ym.) kuin yleisömenestyksenkin (yli 1000) suhteen. Jännittävä tilanne syntyi juuri ennen kuum an erän lähtöä, kun paloauto porhalsi radalle sam m uttam aan m uuatta tuleen syttynyttä ajoneuvoa. Lähettäjä Valto Marteliuksella oli lippu jo ylhäällä, m utta kokeneena miehenä hän oli heti tehtäviensä tasalla ja tempaisi punaisen lipun esiin. Eikä itse kilpailussakaan penkkaan ajoja pahempia haavereita sattu
nut. Nopeimman ajan ajoi Eurajoen Juhani Salonen Cortina Lotuksella.
VI 21. 2. 1971
Poikkeuksellisen huonoista sääolosuhteista huolimatta pystyi MynUA järjestä
m ään jäärata-ajonsa — ehkä yllätykseksi sekä kilpailijoille, että yleisölle. Tosin oli siirryttävä Laitilan Krouvinummelle asti. Toista tuhatta henkeä oli Pehtjärven jäällä seuraamassa, miten mm. Jari Vilkas voitti lähtönsä. Pauli Toivonen johti kuum aa sarjaa, kunnes kiertokanki ilmestyi ulkoilmaan ja voiton vei Lohjan M arkku Salo.
VII 13. 2. 1972
Mynälahden jäällä tällä kertaa mm. vakioautojen cup-osakilpailu yli 1600- kuutioisten luokassa. Sää oli sumuinen ja lumiräntää satoi. A utot olivat kerral
laan vain hetken näkyvissä. Yleisöä ja kilpailijoita oli silti runsaasti.
VIII 1 1 .2 .1 9 7 3
Oikukas talvi pakotti MynUA:n järjestäm ään kilpailunsa Yläneen Särkijär
vellä. Yökaudet piti sielläkin jäädyttää rataa paksummaksi. Vasta perjantaiaa
m una Pöytyän piirin nimismies antoi luvan. Kun rata oli valmis, se täytti paitsi normit, myös koko järven laidasta laitaan. Kilpailijoita saapui nelisenkymmentä, yleisöä toista tuhatta. Kyseessä oli mm. R l alle 1300 ccm cup-kilpailu. Satojen autojen pysäköinti metsäteille aiheutti melkoisen ruuhkan, josta sentään sovulla ja maltilla selvittiin.
1974 ei ollut bensiiniä (energiakriisi).
1975 ei ollut jäätä (lauhkea talvi).
IX 8. 2. 1976
Lumen puute pelotti vielä viikkoa ennen kilpailua. M uutam an päivän lumisade kuitenkin pelasti tilanteen ja tarpeelliset vallit saatiin aikaan. Katsojiakin kertyi liki 3000, m utta kilpailijoita vain runsas 30. Pitkien piikkien lähdössä käytiin kova kamppailu. Pekka G rönholm ja J o u k o Kallio porhalsivat pitkään aakkosjärjes
tyksessä, kunnes Kallio rutisti itsensä voittajaksi.
21
X 13. 2. 1977
Kilpailijoita oli saapunut yli 70, heistä 37 oli jokamies-kuskeja. 30 asteen pakkanen vähensi katsojam äärää, vaikka vetonaulana radanvarrella liikuskeli missikisojen perintöprinsessa, M arlboro-tyttö Barbara Karsten. Kilpailuissa veto
naulana oli alle 1150-kuutioisten SM-lähtö, jossa " R a tti” Mäkelä porhalsi alusta alkaen johtoon. M utta 100 metriä maalista jysähti Fiatista rengas ja Monsieur Rochas hurahti Audillaan ekana maaliin.
XI 12. 2. 1978
Kovien pakkasten ja vähäisen lumen takia jäätä oli tänä vuonna ennätysmäi- sesti. H aittana oli vain radan runsas pölyäminen. Kisoissa nähtiin kahdeksan lähtöä ja niissä yhteensä 60 kilpailijaa. SM-pisteistä kamppailtiin luokassa alle 1600 ccm. Liukkaimmin liikkui Matti Alamäen Sunbeam 1600 G T voittaen lumipölyssä peesanneen Pauli Toivosen. MynUA:n Kari Martelius ottijunioripo- rukassa voiton, vaikka moottori poikikin maalisuoralla.
1979 tam m ikuun 11. päivä ajettavaksi aiottu kilpailu jouduttiin peruuttam aan.
Pitkään puhaltanut lounaistuuli painoi vettä jäälle kymmeniä senttejä. Jään keski
kohta oli kuivilla ja tilannetta yritettiin pelastaa lunta siirtelemällä vielä loppuvii
kollakin. Sään yhä lauhtuessa järjestäjät totesivat riskin silti liian suureksi.
XII 3. 2. 1980
Mynälahden jä ä ra ta oli ainoa seutukunnalla ajettu vakioautokilpailu. SM- tasolla kisa kuitenkin oli vain varalla. Ensimmäistä kertaa Mynälahden jäällä nähtiin nyt myös Mini 1000-luokka. Komeimmat pytyt vei Matti Alamäki Por- schellaan. Omien nopein oli H annu Lehtonen voittaen luokkansa.
XIII 1 .2 .1 9 8 1
Rata saatiin hankalista säistä huolimatta kilpailukuntoon. Kiinnostus olikin ennätyksellistä; lähes sata ilmoittautunutta. Järjestelyt onnistuivat erinomaisesti.
Kritiikkipalaverissa tosin kuultiin joittenkin valittaneen (Mynälahdella harvinai
sesta) vitkasteluista lähdöissä. Uutuutena kilpailuissa m ukana oli Rallicross-cup.
Sen voitti Juhani Suvanto. Mielenkiintoinen nähtävyys oli ” Mini” Lundqvistin kaahailu 580-heppaisella Camarollaan, jo ka ei kuitenkaan sijoittunut kärkisijoille
— ehkä vaikeasti hallittavan voimansa takia.
XIV 7. 2. 1982
SM-lähtöjä ajettiin kahta sorttia: R5 alle 850 ccm ja Rl yli 1600 ccm. E nn ak ko suosikki Jou k o Kalliota ei onni suosinut; nelosvaihde jum ittui päälle ja kunnon sijoitus jäi tulematta. Seitsemän vuoden tauon jäärata-ajoissa pitänyt Klaus Bre
mer sensijaan suoritti komean SM-avauksen. H än näytti, mihin 43-vuotias kon kari pystyy — voittoon!
1983 ei kunnon jäitä ollut.
XV 12. 1. 1984
Puolisentuhatta katsojaa oli talviolympialaisten mäenlaskusta huolimatta m alttanut lähteä sumuiselle Mynälahdelle. Perinteistä, Pentti Siutlan jo toista
kymmentä vuotta sitten piirtämää ratakuviota kiersi kym m enkunta lähtöä. Yksi kaato, m uutam at kolhut ja jokunen konevaurio harvensivat jouk ko ja sen verran, ettei kuum aan sarjaan enää löytynyt lähtijöitä. Yleisö ja kilpailijat olivat silti tyytyväisiä.
MUNARÄNNI
Vihtorin ajoista se alkoi.
22. 3. 1970. "V ihtorin ajo” , jo k a ajettiin Mynämäellä Pöykön sorakuopassa, m uodostui odotettua riehakkaammaksi. Syynä olivat Seinäjoen Rallista palaavat autokunnat, jo tk a hekin poikkesivat kokeilemaan monttua. Nimistä mainitta
koon Lindqvist (nopein), G rönholm (kakkonen), Merisalmi ja Rautarinta.
I 17. 6. 1973. Laitila. Kolme vuotta aikaisemmin ajettu m onttuajo oli jäänyt kehittymään MynUArn mieliin, kunnes nyt putkahti esiin Laitilan M unam arkki- noille. Teemalla ” M una päivässä pitää rännissä” ajettiin 3,26 km:n rata kahteen suuntaan.
II 16. 6. 1974. M ynämäki, Järvenkallio. Helteinen sää keräsi runsaasti yleisöä muutenkin houkuttelevaa tapahtum aa seuraamaan. Kisa oli ” pahnanpuhaltajien heiniä” : VW 1302 S:llä otti TUA:n Tapio Pinomäki voiton. MynUA:n Pertti Jaakk ola kaatui vähän ennen maalia.
23
III 15. 6. 1975. Nousiainen, Kärrynen. Taas oli paikka vaihtunut, m utta yleisö seurasi perässä. A utojonot kilometrien mittaisia. Katsojia to ista tu h atta. Kilpaili
joita 70. Järjestysmiehiä 90. Ratatuom areita 18. Radiomiehiä 10. Jassu Markula voitti pikkuluokan Fiatilla, Timo Mäkelä koko kilpailun Sunbeamilla.
IV 20. 6. 1976. Nousiainen, Kärrynen. Katsojat saivat mitä halusivat: neljä autoa rutattiin kunnolla. Mm. TUA:n Heikki Kestilä teki täyden voltin vielä 10 m maalin jälkeen. MynUA:n pojista vain Pepe Jaakkola pysyi radalla tullen viiden
neksi.
V 19. 6. 1977. M ynämäki, Lemmi. Ilm oittautuneita oli satakunta, m utta vain 75 mahtui mukaan. Kisa oli Timo Mäkelän juhlaa; hän ajoikin kahdella autolla — tosin eri lähdöissä. Rata oli kuitenkin varsin petollinen ja ojassa käyntejä ynnä kaatoja sattui useita.
VI 18. 6. 1978. Vehmaa, Onnikmaa. Vikkelimmin porhalsi Tapio Pinomäki kuplallaan. M ynämäen pojilla ei ollut onnea: jo lähdössä katkesi Kari A ittom aan Sumpista vetoakseli, ja muilta vähän kauem pana matka.
VII 17. 6. 1979. Vehmaalla toinen puoli: kilpailu oli nimittäin kaksiosainen.
M unaränniä edelsi Chrysler-ajo Laitilassa jo edellisenä päivänä. Nopein oli Hyry
län T. Mäkelä jälleen. Mietoisten Ju h a H urme otti kaiken, mitä junioripuolella voittajalle annettiin.
VIII 29. 6. 1980. Mynämäki, Kärrynen. Nyt ajettiin myös SVUL:n V-S- piirimestaruuksista. Järjestelyt onnistuivat muuten, mutta lipunmyynti pääsi vuo
tam aan, joten taloudellinen tulos jäi laihaksi.
IX 14. 6. 1981. M ynämäki, Kärrynen. Ja tännehän kisa tu ntuu sitten seuraaviksi vuosiksi vakiintuvankin. Yli sata autoa oli m ukana, joukossa 5-kertainen M una- rännin voittaja Timo Mäkelä. Kisa oli piirimestaruuskilpailu kuten edellisenä vuonnakin. Lisäksi vielä rallicross-cup.
X 13. 6. 1982. Kärrysten kuuluisalla pikiksellä maastoajon SM-osakilpailuna.
M aam m e johtavat autourheilijat J o u k o Kallio, H annu Vallinheimo ja Timo Mäkelä kävivät jännittäv än kamppailun. Vasta toisessa erässä rutisti Kallio Fiatil
laan voittopokaalin. MynUA:n om at miehetkin saivat luokkavoittoja, Pekka Heikkilä jo pa juniorien hopeaa.
XI 12. 6. 1983. Noin 120 kilpailijaa taas Kärryisissä mm. SM -maastoajon toisen osakilpailun merkeissä. Neliveto oli ehdotonta ylivoimaa: Lasse Lampi oli voit
taja Audi Quattrolla huristellen yli 80 kilometrin tuntinopeutta. Niittymäen T urbo Porschekin jäi toiseksi.
...ja Munaränninä jatkuu.
RANTARALLI
I 6.— 7. 3. 1971. M ynUA, NaSUA ja nuori R anU A puhalsivat yhteen hiileen ja niin syttyi ajatus oman pienoisrallin rakentamisesta paikkakunnalle. Järjestelyis
sä onnistuttiin ensikertalaisiksi hyvin. 70 km:n m atkan 8 pikiksen kautta N a an ta lista Taivassaloon paineli nopeimmin M arkku Alen.
8.—9. 3. 1972 halusi AKK, että myös Kyrön Seudun UA on edellisvuoden kolmikon m ukana rallijärjestelyissä. Kisa ajettiinkin Loppiaisrannikkorallin nimellä.
1974 aiheutti ns. bensiinin puute sen, etteivät viranomaiset hevillä myöntäneet lupia autourheilukilpailuihin.
II 22.—23. 3. 1975. Mynämäen UA puuhasi NaSUA:n kanssa kaksin toisen Rantarallin. Päästiin sisälle yhteistyöputkeen, jo k a v. 1984 tuotti jo kymmenennen rallin. Vuoden 1975 kisa työllisti kaikki aktivistit, sillä kilpailijoita oli peräti 150 ja kelit varsin pehmeät. Voiton vei Volvollaan pari Ulf G rönholm — Aulis Paarala.
Tulospalvelu pelasi pikiksellä olleiden radiopuhelimien turvin nopeasti; viimeisen au to n ajaessa maaliin, alkoi jo järjestys olla selvillä.
III 20.—21. 3. 1976. Voittajapari oli sama kuin vuotta aiemmin: G rönholm — Paarala, tällä kertaa Asconalla. Toiseksi ehtivät Antero Laine — Kalevi Pälve Saabilla. Raikuvat suosionosoitukset sai vielä kolmanneksi Ladalla huristanut pari Ja a k k o M arkula — M arketta Oksala. Kilpailu oli niin nopeatempoinen, että hengähtää sai vain Merimaskun lossilla. Vauhtia lienee ollut senverran liikaa, että ja rrutusm atka venyi yli seuraavan vuoden.
IV 11.— 12. 3. 1978. M aaherra Paavo Aitio lähetti m atkaan ensimmäisen parin, H an nu Valtaharju — Matti Lammi. Pari oli myös voittajana maalissa, mutta samoille pisteille ajoi Jaa k k o Markula — Asko Nevalainen. Ero ei ratkennut pohja-aikojenkaan perusteella. Oli mitattava koneiden kuutiotilavuudet. Isom
m an pytyn sai Valtaharju, hänen Escortinsa kun oli M arkulan Chrysleriä pie
nempi. Jaakkola — Stenroos, MynUA, ajoivat muuten neljänneksi.
V 10.— 11. 3. 1979. Antero Laine ajoi 0-autoa ja hänen kyydissään saivat Saabin johtohenkilöt nauttia vauhdin hurmasta. Laineen perään lähti 150 kilpailijaparia, joista 110 saapui maaliin Raision kauppaoppilaitokselle. Rallin ainoa naispari,
M ynUA:n Ritva Sillanpää — Kristiina Simola sijoittuivat 15:ksi luokassaan.
VI 8.—9. 3. 1980. Juniori cupista kilpailtiin ja järjestelyt onnistuivat hienosti.
Lähtijöitä oli 150. Kärkipaikat menivät pääosin Helsingin seudulle. Parhaim m at paikkakuntalaiset löytyvät tuloksista parinkymmenen muun nimen jälkeen.
25
Nimimiehet ovat tuttu näky Rantavallissa..
...samoin omat kerhomme kilpailijat.
VII 7.— 8. 3. 1981. Ju n n u cup kuten edellisenä vuonnakin, SVUL:n piirimesta- ruuskilpailu myös. O m an seuran Kari A ittom aa — Jo rm a H opeanaula ajoivat luokkavoiton. Enem m änkin olisi voinut hellitä, ellei EK 4:llä heidän edelleen startannut naispari olisi jum ittun ut tielle poikittain.
VIII 6.—7. 3. 1982. K-Halli Asellin pihalta M ynämäestä porhalsi 180 au to k u n taa taistelemaan cup-pisteistä. Vain 122 autoa selvisi tuloslistoille asti. Kisa oli junnu-cupin toiseksi viimeinen, ja kilpailijat kehuivat sitä täm änvuoden p a r
haaksi. Hyvä kuva autourheilusta tarjottiin myös M ynämäne kunnanhallituksen jäsenille, joille suotiin mahdollisuus tutustua rallin kulkuun katsastuksesta tulos
laskentaan asti. M ukaansa he saivat "asiakirjasalkun” , jok a kertoi valmistelutyön kestävän Rantarallissakin kuukausia.
IX 5.—6. 3. 1983. Lähtö ja maali olivat Raisiossa. Kilpailureitille ampaisivat kaikki Varsinais-Suomen parh aat juniorikuljettajat kamppailemaan SM-pisteistä m aakunnan ulkopuolelta tulleiden kanssa. Tähänmennessä m u otou tu nu t cup- kärki muuttuikin tulosten selvittyä, joten mielenkiinto säilyi jatkossakin.
X 21.— 22. 1. 1984. Kymmenes Rantaralli lähti vauhdikkaasti liikkeelle — kunhan eräällä EK:lla ojassa ollut kuorm a-auto saatiin ensin vedetyksi pois.
Tulosten ennakkoveikkaukset eivät pitäneet, sillä suosikit kärsivät epäonnesta;
osa "k o tiu tu i” jo ensimmäisellä pikiksellä. Kotkalaispari Huusari — K ankainen pyyhälsi voittoon ilman vaikeuksia.
ST-KILPAILUT
ST-ELOPOLKU
I 29. 8. 1969. Perinteinen ST-innostus Mynämäen autourheilupiireissä tuotti 60-luvulla vuosittain jo p a kym m enkunta autosuunnistuskisaa. Täm änkertainen kilpailu aloitti kunnioitettavan pitkän, katkeam attom an sarjan. — Epävirallinen, vasta syksymmällä perustettu naistoimikunta operoi ravintolapuolen.
II 21. 8. 1970. Reitti kulki Laitilasta alkaen Karjalan metsäteiden kautta Mynä- motelliin, jossa voittajat palkittiin.
III 20. 8. 1971. Tällä kertaa ajettiin Askaisten reheväkasvuisilla rannikkoseu
duilla.
IV 23. 8. 1972. Kilpailijapareja oli 54, toimitsijoita 100. Tulospalvelun hoiti elävä laskukone U rpo Reunanen. A-luokan voittoon suunnistivat TU A :n H okkanen — Ingman.
V 31.8. 1973. Puolisensataa au to ku ntaa kurvaili elokuun kuutamossa noin 120 kilometrin pituisella reitillä.
VI 22. 8. 1974. Kisa järjestettiin samana viikonloppuna, kun toinenkin toimitsi- javoimia vaatinut kilpailu, Suomi-Ajo, kulki Mynämäen kautta.
VII 22. 8. 1975. Ratamestari korosti, että rata on tehty hyvin kalustoystävälli- seksi: ei tiettömiä kannikkoja. C-luokan reittikin oli ajettu isolla Mersulla läpi.
VIII 27. 8. 1976. A-luokan voitto jäi protestin varaan; Teuvo Ahlgrenin mielestä eräs varoitusmerkeistä oli harhaanjohtava.
IX 15. 10. 1977. Elopolku ajettiin eräiden yhteensattumien vuoksi poikkeukselli
sen myöhään syksyllä. Mm. Jyskälän takia ei elokuu sopinut, eikä " r a k o a ” meinannut löytyä m yöhemminkään.
X 11.8. 1978. Myös TUA:n mestaruuskilpailuna ajetulla reitillä suunnisti lähes 100 paria, C-luokassakin 55. MynUArn H. Virtanen — S. Sikilä ajoivat B-luokan voittoon.
27
XI 10. 8. 1979. Taloudellisesti ei täm änkaltainen autourheilum uoto ole miten
kään tuottava bisnes: nytkin tilinpäätös jäi plussan puolelle vasta kun ratamestari lupasi tinkiä kuluistaan.
XII 15. 8. 1980. Vehmaan kivilouhimossa kierrellyt reitti toi kaksoisvoiton Mynämäelle, m utta m uut palkinnot menivätkin jo kauemmas.
XIII 14. 8. 1981. L ähtöpaikkana oli K-hallin piha Mynämäellä. Nyt ajettiin SVUL:n piirimestaruudesta, m utta kilpailijoita oli silti kauempaakin. Monet ajoivat seuraavana päivänä myös ” Toispual jo k k e ” .
XIV 13. 8. 1982. Lievästä osanottajapulasta huolimatta hyvä kilpailu muillekin, kuin MynUA:n parille E. Jaak ko la — T. Latva, jo tk a löysivät reitiltä A-luokan voiton.
XV 12. 8. 1983. Reitti kulki Taivassalon ja Kustavin kallioilla, joissa aikaisem
min ei ole ajoja järjestetty. MynUA ei tällä kertaa kerännyt palkintoja, m utta sai kiitosta mielenkiintoisesta radasta.
LOPPIAIS-ST
I 9. 1. 1981. MynUA on rohkeasti lähtenyt tam m ikuun lumille rakentamalla Loppiais-ST:n kauden avauskilpailuksi. — Ensimmäinen reitti kiersi kolmen tunnin ajan vain 5 km:n säteellä M ynämäen kirkosta! Silti kilpailu oli tosi taitoa vaativa.
II 29. 1. 1982. A lkuvuoden kovan lumentulon vuoksi ajettiin kisa vasta ilmojen asetuttua, jolloin pienikin budjetti riitti paremmin. Silti jo uduttiin reittiä paikka- paikoin m uu ttam aan yleisemmin auratuille teille.
III 7. 1. 1983. Lähtö oli Raisiossa ja alkupyöritys tapahtui kaupungin asemakaa- vasokkeloissa. Lumesta ei nyt ollut tietoakaan, vaan autot olivat yhtä kurassa kuin syyssateilla konsanaan.
IV 6. 1. 1984. Nyt kierreltiin Nousiaisten seuduilla. Lunta oli jo n k u n verran, m utta aurauskustannuksilta vältyttiin. Loppiaissuunnistukset ajettiinkin jo k a n sallisina.
M ynäm äe n U rheiluautoilijat ry:n
MYNÄMÄEN KIRJASTO
