-S ^ ¥ ^ lS 7'Ö O ft( s, * +
Lukijalle!
Kädessäsi on Mynämäen ja Mietoisten ympäristöopas. Oppaan tarkoituksena on an
taa yleistietoa ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista, hahmottaa alueen ympäristön tilaa sekä antaa ohjeita ympäristönsuojeluun. Asiaotsikot vaihtelevat isoista kokonaisuuksista, kuten ilmansuojelusta ja energiasta, pieniin kuluttajaa lähellä ole
viin kysymyksiin, vaikkapa pesuaine- tai maalivalintoihin. Opas sisältää laajasti yleis
tietoa, mutta ei pysty pureutumaan kovin syvällisesti otsikoissa käsiteltäviin asioihin.
Mukana on jokaista koskettavia ohjeita, joita noudattamalla voit oila mukana ympäristön
suojelussa.
Mynämäen-Mietoisten ympäristönsuojelulautakunta
SISÄLLYS 1. ILMANSUOJELU 2. VESIENSUOJELU
3. HAITALLISET JA VAARALLISET AINEET 4. HYÖTYKÄYTTÖ JA JÄTEHUOLTO 5. LUONNON VIRKISTYSKÄYTTÖ 6. YLEISTÄ YMPÄRISTÖNSUOJELUSTA
Yhteystietoja Lähteet Liite
Aakkosellinen sisällysluettelo
4 10 18 25 34 40 51 51 52 54
1.ILMANSUOJELU
AUTOILU
Liikenteen päästöjä voi itse kukin vähentää varsin helposti:
* Ajotapa vaikuttaa bensiinin kulutuksen lisäksi pakokaasupäästöihin. Käytä ennakoivaa ajotapaa, vältä turhia kiihdytyksiä ja jarrutuksia. Ajonopeuden laskeminen vähentää syntyviä pakokaasupäästöjä.
* Tyhjäkäynti on turhaa saastuttamista, sitä säädellään myös laissa. Terveyshaittoja syntyy etenkin tilanteissa, joissa autot jätetään tyhjäkäynnille lasten päiväkotien ja koulujen edustoille, pysäköintipaikoille ja jalkakäytäville. Pakokaasut sisältävät useita terveydelle vaarallisia aineita.
* Lohkoiäm m ittim en käyttö vähentää päästöjä ja säästää autosi moottoria.
Kovimmillakaan pakkasilla ei tarvita yli kahden tunnin lämmitystä, joten käytä ajastinta.
Katalysaattoriautossa puhdistusreaktorit käynnistyvät nopeammin lohkolämmitintä käy
tettäessä. Yhden pakkaskäynnistyksen on laskettu vastaavan useiden satojen kilo
metrien ajon rasitusta moottorille.
* Säännöllinen huolto kannattaa. Tarkista, että termostaatit, kaasuttimen säädöt ja muut säädöt ovat kunnossa. Myös renkaiden paineet on syytä silloin tällöin tarkistaa.
* Akut, öljyjätteet, käytetyt öljynsuodattimet, käytetyt jarru- ja kytkinnesteet ovat ongelma
jätteitä.
* Työmatkat naapurin kanssa voisi olla mukava vaihtoehto tai pyöräily töihin, silloin kun se on mahdollisia.
* Katalysaattori vähentää auton pakokaasupäästöjä jopa 80 %. Dieselkäyttöisen au
ton pakokaasupäästöt ovat huomattavsti isommat kuin bensiinikäyttöisen.
Katso myös Liikenne.
Kaikki energiantuotanto, joka perustuu orgaanisen aineen polttamiseen tai atomiytimien halkaisemiseen, synnyttää päästöjä ja jätteitä. Kaikesta poltosta syntyy mm. paljon hiilidioksidia, joka on kasvihuonekaasu. Energiantuotannosta syntyy myös muita hait
tatekijöitä ympäristölle. Ympäristönsuojelun kannalta on keskeistä energian säästö sekä energiantuotannon kehittäminen.
Vesivoima on ainoa yleisesti käytössä oleva energiantuotantotapa, jossa ei käytetä polttoainetta, mutta siihen liittyy muita ongelmia. Vesivoimalaitosten rakentaminen edellyttää suuria maansiirtotöitä ja siinä puututaan vesistöjen luonnontilaan.
Orgaanisista polttoaineista Suomessa käytetään öljyä, kivihiiltä, maakaasua ja turvet
ta sekä puuta ja jätettä. Kasvihuoneilmiötä ajatellen on huomattava, että puu on uusiutava luonnonvara ja kasvava puu sitoo hiilidioksidia. Puu, turve ja jäte ovat koti
maisia polttoaineita. Maakaasu on päästöjen suhteen puhtain orgaanisista polttoaineista. Päästöjen kannalta on myös merkittävää, minkälainen polttoprosessi on ja kuinka hyvin päästöt saadaan puhdistettua.
Ydinvoiman ongelmana on onnettomuusriski sekä radioaktiivinen jäte.
Uusien energiantuotantomuotojen (tuuli, aurinko, energiakasvit, aallot) ongelmana on vielä tällä hetkellä niiden kalleus.
FREONIT
CFC-aineet eli kloorifluorihiilivedyt nopeuttavat ilmakehän yläosissa olevan otsonin hajoamista. Osa CFC-aineista tunnetaan kauppanimellä freonit.
Suomessa on ollut tavoitteena luopua freonien käytöstä vuoden 1994 loppuun men
nessä. CFC-yhdisteitä vapautuu ilmaan yhä lähinnä vuotavista kylmälaitteista, hajoavista vaahtomuoveista sekä vanhoista suihkepulloista.
HIILIDIOKSIDI (C 02)
Hiilidioksidi on hiilen ja hapen yhdiste, jota syntyy mm. eläinten ja kasvien hengittäessä ja mädäntyessä, palamisilmiöissä (esim. pakokaasut, energiantuotanto jne.) tai eloperäisen aineksen kuivatuksessa. Noin 75 % hiilidioksidipäästöistä syntyy te
ollisuudesta sekä lämmityksen ja kotitalouksien vaatimasta energiantuotannosta.
Suomessa polttoaineista vapautuu ilmaan vuosittain 52-58 milj. tonnia hiilidioksidia, mikä on n. 10 000 kg jokaista suomalaista kohti.
Mikäli kehitys jatkuu entisellään, aiheuttaa ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus niin sanotun kasvihuoneilmiön. Kasvihuoneilmiö aiheutuu siitä, kun hiilidioksidi ja muut ilman epäpuhtaudet estävät lämmön takaisinsäteilyä tehokkaasti maanpinnalta ava
ruuteen. Maapallon ilmasto lämpenee tällöin pitkällä aikavälillä pysyvästi.
Ennusteiden mukaan kehityksen jatkuessa nykyisellään eli fossiilisten polttoaineiden käytön lisääntyessä n. 4 % vuodessa jo jaksona 2025 - 2050 ilmakehän C 0 2-pitoisuus on kaksinkertaistunut. Suomessa tämä merkitsee, että vuoden keskilämpötila on ko
honnut 4-5 astetta, jolloin esim. Oulun korkeudella vallitsee tuolloin nykyisen Keski- Euroopan ilmasto.
ILMANSUOJELU
Ilmansuojelulla pyritään ehkäisemään ilman pilaantumista. Ilman pilaantuminen saattaa aiheuttaa terveys-, viihtyisyys- tai muita ympäristöhaittoja.
Ilman saastuminen aiheuttaa lisäksi vuosittain suuret taloudelliset menetykset metsätuhoina ja lisääntyneenä rakennusten korroosiona.
Ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien laitosten on tehtävä toiminnastaan kirjallinen ilmoitus lääninhallitukselle. Ilmoituksen tulee sisältää yksityiskohtaisia tietoja esim.
päästöistä ja niiden tarkkailusta.
Ilmaa saastuttavat varsinkin energiantuotanto, liikenne ja teollisuus. Ilman laadun pa
rantum ista ovat edistä ne e t mm. kaukoläm m ityksen lisääntym inen, ympäristöystävällisemmät polttoaineet, teollisuuden prosessimuutokset sekä laitos
ten ilmansuojelulaitteiston asentaminen ja tekniikan kehittyminen. Suurin osa maam
me ilmakehän saasteista tulee kuitenkin rajojen ulkopuolelta.
Mynämäen ja Mietoisten ilmansuojeluasioista vastaa ympäristönsuojelulautakunta.
Maanpinnalle tulevasta auringon säteilystä suurin osa heijastuu takaisin avaruuteen.
Ilmakehän lisääntynyt hiilidioksidipitoisuus päästää lävitseen valosäteilyn, mutta pi
dättää tehokkaasti maasta avaruuteen palaavat pidempiaaltoiset lämpösäteet. Nämä heijastuvat takaisin maanpinnalle. Seurauksena saattaa olla maapallon ilmaston läm
peneminen eli ns. kasvihuoneilmiö.
Hiilidioksidin lisäksi kasvihuoneilmiön aiheuttajiksi on esitetty teollisuuskaasuja, vesi
höyryä ja viime aikoina myös CFC-aineita sekä metaania.
LIIKENNE
Liikenne on pahimpia ympäristön pilaajia. Teiden rakentaminen pirstoo luontoa. Tei
den talvisuolaus on saastuttanut pohjavesiä paikoitellen.
Liikenteen osuus ilmansaasteista on seuraavanlainen: häkä 90 %, haihtuvat orgaani
set yhdisteet 50-60 %, typen oksidit 62 %, hiilidioksidi 27 %, hiukkaset 15 %, lyijy n. 75
% (lyijykuormitus vähenee koko ajan). Melu on kiusallinen liikenteen päästö monin paikoin. Autojen huollossa syntyy monenlaisia päästöjä ja jätteitä (liuotteet, raskasmetal
lit, jäteöljyt, jäteakut).
Katso myös Autoilu.
MELU
Melu aiheuttaa sekä fyysistä että psyykkistä stressiä. Melu vaikuttaa ihmisten lisäksi myös luonnonva
raisten eläinten selviytymismah
dollisuuksiin.
Asuin-, virkistys-ja liikealueille sekä asunnoille, kouluille ja toimistoille on asetettu ohjearvot melurajoista.
Melun voim akkuutta ilmaistaan desibeliasteikolla (dB).
Häiritsevä soittaminen, laulaminen ja radiolaitteiden käyttäminen tai muu sellainen toiminta on kielletty
sekä yleisellä että yksityisillä alueilla. Äänenvahvistimen käyttäminen yleisellä paikalla on sallittu vain poliisin antamalla luvalla.
Jos rakentamisesta, korjaustöistä, urheilukilpailuista tms. saattaa aiheutua eritysen häritsevää melua lähistöllä asuville, oleskeleville tai työskenteleville, melun aiheuttajan on tehtävä työstä, toimenpiteestä tai tapahtumasta ilmoitus kunnan ympäristönsuojelu
lautakunnalle.
Terveystarkastaja suorittaa melumittauksia mm. asuinhuoneistoissa.
OTSONI
Otsoni on yksi hapen muoto. Otsonimolekyyli koostuu kolmesta happimolekyylistä.
Otsoni on myrkyllinen kaasu, jota hyödynnetään esimerkiksi veden puhdistuksessa.
Otsoniin liittyy kaksi ongelmaa: otsonia on liikaa ilmakehän alimmassa kerroksessa (troposfääri) ja liian vähän ylemmässä ilmakehässä (stratosfääri).
Valtaosan alemman ilmakehän otsonista synnyttävät energiantuotannon ja liikenteen pakokaasuista peräisin olevat yhdisteet. Lisäksi otsonia purkautuu ylemmästä ilmake
hästä. Nykytiedon mukaan ihmistoim innan päästöt ovat kaksinkertaistaneet maanpinnantason otsonipitoisuuden koko pohjoisella pallonpuoliskolla tämän vuosi
sadan aikana. Etelä-Suomessa ilman otsonipitoisuudet ovat yleensä suurimmat ke
väällä ja kesällä. Lisääntynyt otsonimäärä alemmassa ilmakehässä on haitaksi ihmis
ten ja eläinten terveydelle sekä kasvillisuudelle. Lisäksi otsoni toimii kasvihuonekaasuna.
Ylemmän ilmakehän otsonikerros suojaa maapalloa auringon ultraviolettisäteilyltä. Li
sääntyvä UV-sä-teily voi vaurioittaa merten elämää, etenkin planktonia, ja kaikki vihre
ät kasvit kärsivät lisään-tyneestä UV-sätei-lystä. Esimerkiksi viljelykasvien sadot uh
kaavat pienetä otsonikerroksen heiketessä. Vaalea-ihoisilla ihmisillä ei ole luonnollista suojaa UV-säteilyä vastaan, ihosyöpien määrä on lisääntynyt ja vas-tustuskyvyn heikke
nemisen oletetaan aiheutuvan osaltaan lisääntyneestä UV-säteilystä. UV-säteily vai
kuttaa haitallisesti myös eläimiin.
Otsonikatoa aiheuttavat erilaiset kaasut. Yleisimmin on tunnettu CFC. Suomessa on pyritty lopettamaan CFC:n käyttö vuoden 1994 loppuun mennessä.
POLTTAMINEN
Kaikessa polttam isessa syntyy vettä ja hiilidioksidia. Yleensä palaminen on epätäydellistä, jolloin palamisessa syntyy häkää eli hiilimonoksidia, rikkidioksidia ja
muita haitallisia päästöjä. Esimerkiksi PVC-muovien ja kyllästetyn puun poltossa syn
tyy myrkyllisiä yhdisteitä, siksi niitä ei saa polttaa tulipesässä.
Jätteiden poltto kiinteistöllä on kielletty. Lämmitykseen käytettävässä tulipesässä voidaa polttaa yhdessä muiden kiinteiden polttoaineiden kanssa hyötykäyttöön soveltumatonta pahvia, paperia sekä käsittelemätöntä puuta samoin kuin poltettavaksi kelpaavaa muovia. Kun poltat pieniäkin määriä esim. elintarvikkeiden pakkauksia, puhdista pak
kaus hyvin ennen polttoa.
Risujen ja puutarhajätteiden avopoltosta tulee tehdä ilmoitus kunnan paloviranomaisille.
RIKKI (S)
Hiili ja öljy sisältävät jonkin verran rikkiä. Niiden palaessa syntyy rikkidioksidia (S 02).
Rikkidioksidi heikentää terveyttä, turmelee metsiä, happamoittaa maaperää ja vesis
töjä sekä syövyttää materiaaleja.
Valtaosa rikkipäästöistä on peräisin ns. pistelähteistä eli esimerkiksi keskitetystä energiantuotannosta. Suurten laitosten savukaasuista voidaan rikkiä poistaa erilaisilla menetelmillä. Suomen rikkidioksidipäästöt tulevat pääasiassa raskaan polttoöljyn ja kivihiilen poltosta, selluteollisuudesta ja muusta teollisuudesta.
Vaikka rikkipäästöjä on jo onnistuttu vähentämään, rikki on edelleen merkittävä ympäristöuhka. Myös lähialueiden päästöt saastuttavat huomattavasti Suomea. Rik
kiyhdisteet kulkeutuvat joko tuulen mukana (kuivalaskeuma) tai tulevat alas sadeve
den mukana (märkälaskeuma).
TYPPI (N)
Typpiongelma on hankalampi kuin esimerkiksi rikki, koska typen oksideja syntyy aina kaikessa palamisessa riipunnatta siitä onko poltettavassa aineessa typpeä.
Ilman kosteudessa typen oksidit muuttuvat herkästi typpihapoksi (HNO3), joka liukenee pilvien pisaroihin ja päätyy sieltä maahan märkälaskeumana. Vesipisaroihin liuennut typpihappo ja rikkihappo aiheuttavat yhdessä ilmiön, jota kutsutaan happosateeksi.
Typpi on tärkeä kasviravinne. Osa ilmaan päässeestä typestä laskeutuu myös vesiin, happamoittaen ja rehevöittäen niitä. Typpipäästöt ovat pääosin peräisin hajakuormitus- lähteistä. Noin puolet typen oksidien päästöistä on liikenteen aiheuttamaa, noin kol
masosa energiantuotannon. Ammoniakki (NH3) taas on peräisin pääasiassa maatalo
udesta.
2. VESIENSUOJELU
BIOLOGINEN HAPENKULUTUS (BHK7)
Jäteveden kuluttama happi seitsemän vuorokauden aikana. Mitä suurempi arvo on, sitä likaisempaa vesi on.
FOSFORI (P)
Fosfori on lannoite maalla ja vedessä. Fosforia käytetään mm. lannoitteissa ja fos
faatteina (P03-) pesuaineissa veden pehmentämiseen. Luontoon joutuessaan fosfori rehevöittää vesistöjä. Kaupunkitaajamissa suurin osa luontoon pääsevästä fosforista tulee kotitalouksista (pyykinpesu, wc-vedet jne.) ja maaseudulla hajakuormituksena pelloilta ja asutuksesta. Jätevedenpuhdistamoissa poistetaan suurin osa fosfaateista.
HAJAKUORMITUS
Hajakuormituksella tarkoi
tetaan pelloilta, lannoite
tuista metsistä, maatalo
us-, haja-asutus- ja tur- peennostoalueilta vesis
töihin valuvia, niitä rehe
vöittäviä ja pilaavia aineita.
Laajasti ottaen hajakuormi
tuksena voidaan pitää myös ilmasta tulevia epä
puhtauksia ja ilmansaastei
ta.
Hajakuormitusta voidaan pienentää mm. erilaisin viljelytoimilla, suojavyöhykkeillä, välttämällä ylilannoitusta, tekemällä laskeutusaltaita metsäojiin, tehostamalla haja-asu
tus alueiden jätevesien käsittelyä ja estämällä maton-, pyykin- ja muiden pesuvesien joutuminen vesistöön.
Katso Suojavyöhykkeet, Lietelanta, Jätevedet, Pesuaineet.
JUOMAVESI
Juomaveden laatua tutkitaan tarkoin. Vesilaitosten jakamaa vesijohtovettä valvotaan tutkimusohjelman mukaan. Vedestä seurataan mm. mikrobiologisia ja myrkyllisiä ai
neita sekä organoleptisiä ja fysikaalis-kemiallisia tekijöitä. Myös kaivovesistä tehdään pyydettäessä tutkimuksia.
Raakaveden laatu ratkaisee veden käyttökelpoisuuden. Mynämäen ja Mietoisten vedenottamoiden veden laatu on hyvä, ongelmana on korkea fluoripitoisuus. Haja- asutusalueella kaivovesien laa
tu on yleensä keskinkertainen, mutta korkea rautapitoisuus on ongelmana.
Lisätietoa juomavedestä terve
ystarkastajalta. Katso myös Pohjavesi ja Kaivot.
KAIVOT
Hyvin rakennettu ja oikein sijoi
tettu kaivo on edellytys puhtaan veden saamiselle. Riittävän kor
kealle maanpinnasta ulottuva kaivorakenne, kunnollinen penger, hyvä renkaiden tiivistys ja ehjä kansi estävät kaivovettä likaavien pintavesien ja pienten eläinten pääsyn kaivoon. Oi
kealla rakentamisella estetään myös routavaurioiden syntymi
nen. On myös huomattava, että
vanhaa kaivoa täytyy kunnostaa. Karjarakennuksista valuvat vedet, jätevesien ja lika- aineiden imeyttäminen lähellä kaivoa sekä lannoitus saattavat pilata kaivovettä.
Mikäli kaivo on huonossa paikassa tai sen kunto on huono, veden bakteeripitoisuus nousee. Pohjavedessä voi esiintyä myös rautaa tai mangaania, mikä ilmenee pahana makuna ja seisovassa vedessä tai putkistossa ruskeana tai mustana sakkana.
Mynämäessä ja Mietoisissa haja-asutusalueiden kaivoveden fluoritutkimus on lapsi
perheille ilmainen. Lisätietoa vesitutkimuksista saa terveystarkastajalta, kaivon sijoit
tamisesta ja rakentamisesta rakennus-, terveys- tai ympäristöviranomaisilta. Kts.
myös Pohjavesi ja Juomavesi.
Kalankasvatuksesta joutuu vesistöön mm. fosforia ja typpeä. Esim. Saaristomeren fosforikuormituksesta 9 % on peräisin kalankasvatuksesta ja typpikuormituksesta 5
%. Haitallisuutta lisää kuormituksen ajoittuminen muutamaan kesäkuukauteen. Myös kalankasvatuksen happea kuluttava kuormitus on suuri.
Kuormitusta on pyritty vähentämään rehuja sekä kalojen hoitoa ja ruokintaa kehittä
mällä. Laitoksia on ohjattu sellaisille alueille, missä on tehokas vedenvaihto.
LAAJOKI
Laajoki alkaa Vläneen lounaisosasta. Latvaosan haaroista lähes jokainen saa alkunsa pienestä järvestä. Joen päähaara kulkee Mynämäen ja Mietoisten kuntien läpi ja las
kee Mynälahden pohjukkaan. Lähes kaikkiin Laajoen huomattaviin koskiin on raken
nettu saha tai mylly. Valuma-alueella on hyvin pieniä latvajärvia. Ainoastaan Elijärvi on hiukan isompi, sillä on merkittävä virkistyskäyttöäkö. Valuma-alueella on peltojen osuus 17 % ja suon osuus 23 %. Vähäisestä peltomäärästä johtuen haja-kuormitus on sel
västi pienempi kuin Mynäjoessa.
Laajoki kuuluu ympäristöhallinnon ylläpitämään valtakunnalliseen jokivesistöjen seurantaohjelmaan. Lounais-Suomen ympäristökeskus tutkii Laajoen veden laatua Korvensuun näytteenottopisteessä. Lisäksi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys ry.
tutkii Laajoen veden laatua kolmessa pisteessä ympäristönsuojelulautakunnan tomeksiannosta. Laajoen veden yleinen käyttökelpoisuusluokka on tyydyttävä. Fos
forikuormituksesta 46 % on maataloudesta, luonnonhuuhtoumaa 20 %, haja-asutuk- sesta 28 %, metsätaloudesta 5 % ja yhdyskunnista 1 %. Typpikuormituksesta 49 % on maataloudesta, luonnonhuuhtoumaa on 25 %, metsätaloudesta 17 % ja haja-asutuk- sesta 9 %. Valuma-alueella esiintyy rikkipitoisia maita, joilta on pitkien kuivien kausien jälkeen huuhtoutunut jokeen rikkiyhdisteitä. Seurauksena on ollut jokiveden pH-arvon nopea lasku, veden kirkastuminen sekä kala- ja rapukuolemia.
Laajoella on merkittävä virkistysarvo. Jokivarressa on kesämökkejä. Joen rapukanta oli hyvä ennen vuoden 1989 rapuruttoa. Vuodesta 1991 lähtien on rapukantaa elvytet
ty istutuksilla. Laajoella on merkitty melontareitti.
LEVÄKUKINNAT
Leväkukinnat (esim. sinilevä) ovat viime vuosina yleistyneet huomattavasti etenkin rehevöityneissä vesissä.
Leväkukintoja aiheuttaa mikroskooppisten pienten kasvien eli planktonlevien lisäänty
minen. Planktonlevien esiintyminen noudattaa vuosirytmiä. Rehevöityneissä vesissä leviä esiintyy enimmin kesällä ja erittäin rehevissä vesissä ne voivat muodostaa joka kesä toistuvia massaesiintymiä.
Sinilevät ovat yhteyttämiskykyisiä mikrobeja. Voimakkaan kukinnan aikana vesi on silminnähden vihreää ja sameaa. Tyynellä säällä leväyhdyskunnat nousevat veden pintaan. Tällöin kukinta muistuttaa puiden siitepölyistä muodostuvia lauttoja. Kukinta on kuitenkin väriltään vihreämpää kuin kellertävä siitepöly. Osa kukinnoista on myrkyl
lisiä. Uimista ja veden käyttöä on syytä välttää aina runsaan sinileväkukinnan aikana.
Levien myrkyllisyydestä ei ole varmaa tietoa. Myrky11isyystestit ovat kalliita ja suuritöisiä ja testin valmistuessa on ko. kukinta yleensä jo ohi.
Rehevöityvissä vesistöissä kalastusta haittaa usein pyydysten nopea limoittuminen.
Keväisin ja syksyisin sen syynä ovat yleensä piilevät, jotka takertuvat helposti verkkoihin.
Huomattavasti hankalampia ovat rihmamaisen koristelevän aiheuttamat verkkojen limoittumiset. Levä muodostaa syvän vihreän ja raskaan limaisen massan verkkoihin, joskus hyvinkin lyhyessä ajassa.
Mynälahdella on viime vuosina havaittu sinileväkukintoja lähes vuosittain.
LIETELANTA
Karjanlannan talteenotto ja hyväksikäyttö voidaan hoitaa nykyisin käytössä olevilla lannankäsittelymenetelmillä vesiensuojelun kannalta moitteettomasti. Lietelanta- menetelmässä kiinteät ja nestemäiset ulosteet kerätään talteen ja varastoidaan yh
dessä.
Lannan levittäminen sulaan maahan ja multaaminen mahdollisimman pian levityksen jälkeen vähentää huuhtoutumisvaaraa ja pienentää ravinnetappiota.
Vesistöjen rantaan ja purojen sekä valtaojien varsille jätettävällä suojavyöhykkeellä voidaan vähentää lannan huuhtoutumista. Suojakaistan leveys riippuu maaston pinnan
muodoista, maaperästä ja sen kuivatuksesta sekä lannan laadusta ja levitystavasta.
Lisäksi on otettava huomioon vesistön tulvimisherkkyys ja suojelun tarve. Jos viljelemätöntä suojakaistaa ei ole, ei karjanlantaa saa levittää alle 20-50 m päähän purosta, joenuomasta, järvestä tai merestä.
Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille on jätettävä vä
hintään 30-100 m:n levyinen suojavyöhyke käsittelemättä lannalla. Suojavyöhykkeen leveys riippuu mm. maaston pinnanmuodoista, maalajeista ja pohjaveden korkeudes
ta.
Lisätietoja: ympäristösihteeri, vesi- ja ympäristöpiiri sekä maaseutuasiamiehet ja piiriagrologit.
LOUNAIS-SUOMEN VESIENSUOJELUYHDISTYS R.Y.
Yhdistyksen tehtävänä on mm. laatia selvityksiä vesien tilasta, kalakannoista, suojelu
toimenpiteiden tuloksista sekä jätevesilaitoksien toimivuudesta. Yhdistys antaa tar
vittaessa viranomaisille näitä koskevia lausuntoja.
MYNÄJOKI
Mynäjoki alkaaYläneen Raasin suoalueelta. Joki virtaa Mynämäen ja Mietoisten pelto
alueiden halki ja laskee Mynälahteen. Pellon osuus valuma-alueesta on 21 %. Joen alajuoksulla on pieniä koskia sahalaitoksineen. Valuma-alueella on kuusi pientä latvajärveä.
Yläneen, Mynämäen ja Mietoisten taajamien sekä Juko Oy:n ja Raisio Chemicals Oy:n jätevedet menevät puhdistettuina jokeen.
Mynäjoen tilaa tarkkailee Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Lounais-Suo- men ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Mynäjoen vesi on yläjuoksulla yleisel
tä käyttökelpoisuudeltaan tyydyttävää ja alajuoksultaan tyydyttävää tai välttävää. Ylä
juoksulla käyttökelpoisuutta alentaa lähinnä humuspitoisuus, alajuoksulla veden sameus, suuret ravinnepitoisuudet ja heikko hygieeninen tila. Fosforikuormituksesta suurin osa (77 %) tulee maataloudesta, 12 % on luonnonhuuhtoumaa ja loput metsäta
loudesta (3 %), yhdyskunnista (4 %) ja haja-asutuksesta (3 %).Typpikuormituksesta 68 % tulee maataloudesta, luonnonhuuhtoumaa on 16 %, metsätalous kuormittaa 10
% verran ja yhdyskunnat ja haja-asutus 6 %. Aika-ajoin Mynäjoessa on esiintynyt leväkukintoja. Vesistön eliöstöä ovat haitanneet Raisio Chemicals Oy:n tehtaiden ajoit
taiset kemikaalipäästöt.
Mynäjoki on ollut merkittävä rapujoki. Vuoden 1989 rapurutto tuhosi joen rapukannan, mutta rapuistutukset ovat palauttaneet ravut Mynäjokeen.
MYNÄLAHTI
Mynälahti on matala, mantereeseen työntyvä, saariston merestä erottama merenlahti.
Mynäjoen ja Laajoen vedet laskevat Mynälahteen, jonka veden laatua seurataan velvoitetarkkailuna. Pääasiassa jokien tuoman kuormituksen takia Mynälahden
ravinnepitoisuudet ja tuotanto ovat kohonneet luonnontilasta. Mynälahtea voidaan vedenlaadun perusteella luonnehtia sisäosiltaan reheväksi ja ulko-osiltaan lievästi reheväksi. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan Mynälahti on tyydyttävä. Lahdella esiintyy ajoittain runsaasti sinileviä, mikä on heikentänyt virkistyskäyttökelpoisuutta. Mynälahti on tärkeä kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalue sekä samalla ammatti- ja virkistyskalastusalue.
Lahti on kansainvälisesti merkittävä lintuvesien suojelukohde. Lahden perukka on luo
kiteltu kuuluvaksi valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.
PESUAINEET
Kaikissa pesuaineissa, niin pintojen kuin pyykinkin pesuun tarkoitetuissa pesuaineissa, on samankaltaisia raaka-aineita. Pesuaineiden raaka-aineista ainakin liuotebensiinillä, EDTA:lla, NTA:lla, fenoleilla, kloorilla ja fosfaateilla on todettu ympäristöhaittoja.
Kasviöljypohjaisia pesuaineita on suositeltu, koska ne kuormittavat luontoa vähem
män kuin maaöljypohjaiset.
Välttämällä turhan voimakkaiden pesuaineiden käyttöä sekä yliannostelua voi välttää turhaa kuormitusta. Esim. desinfioivien, liuottavien, synteettisesti hajustettujen, fosfaattipitoisten sekä voimakkaasti emäksisten ja happamien pesuaineiden käyttöä voi jokainen harkita.
Pese täysiä koneellisia. Mattoja eikä muuta pyykkiä saa pestä vesistössä vaan pesu
vedet tulee johtaa viemäriin tai imeyttää maan kautta. Käyttämättä jääneitä vahvasti emäksisiä tai happamia tai vahvoja liuottavia pesuaineita (esim. tahranpoisto-, vahanpoistoaineet, koneastianpesuaineet) ei tulisi isompia määriä johtaa viemäriin.
Vahvat liuottimet, emäkset ja hapot ovat ongelmajätteitä, joten ne on toimitettava ongelmajätekeräykseen.
POHJAVESI
Pohjaveden laatuun vaikuttavat sekä luonnolliset (ilmastolliset, maaperälliset, merelliset) että ihmisen aiheuttamat ympäristötekijät. Soranotto, sora-ja hiekka-alueille peruste
tut kaatopaikat, sahat, puunkylläs-tämöt ja eräät teollisuuslaitokset, happamoituminen, tiesuolaus sekä maatalous muuttavat pohjavettä. Muutoksen nopeuteen ja suu-ruuteen vaikuttaa pohjavesialueen yläpuolinen maakerros ja sen laatu.
Haitallisin kemikaaliryhmä juomavedessä on nitraatit. Pohjaveteen nitraatteja kulkeu
tuu mm. lannotteiden typestä.
Pohjavesi on Suomessa uusiutuva luonnonvara, mutta yksittäisiä pohjavesilähteitä voidaan ammentaa kuiviin tai pilata päästöillä. Vesilaki suojaa pohjavettä ehdottomal
la pilaamiskiellolla.
Mynämäen ja Mietoisten alueella on merkittävä pohjavesialue: Pyhärannan ja Turun välinen harjujakso. Harjujaksolla on Hiivaniityn ja Motellin vedenottamot. Kolmas Mynämäen vedenottamo on Kalelassa. Mietoisten pohjavedenottamo on Pyheellä.
Vedenottamoiden veden laatu on hyvä, mutta Motellin ja Hiivaniityn ottamoiden ongel
mana on korkea fluoridipitoisuus. Pohjaveden laatua saattavat uhata Turku-Rauma- tien liikenne ja suolaus sekä maa-aineisten otto.
Katso myös Juomavesi.
REHEVÖITYMINEN
Vesistöt kestävät ravinnekuormitusta tiettyyn rajaan asti ilman että veden tai pohjan laadussa tapahtuu muutoksia. Rehevöityminen alkaa, kun kuormitus ylittää vastaan
ottavan vesistön sietokyvyn. Vesistön rehevöityminen on havaittavissa veden samene- misena, kallioiden,rantakivien ja kalanpyydysten limoittumisena, pohjan liettymisenä, leväkukintoina sekä vesikasvillisuuden muutoksina. Rehevöitymisellä tarkoitetaan vesistössä tapahtuvan biologisen tuotanoon lisääntymistä ja sen seurauksia.
Mynämäen ja Mietoisten jokien ja merenlahden ravinnekuorimituksesta tarkemmin kohdissa Laajoki, Mynäjoki, Mynälahti.
SUOJAVYÖHYKKEET
Suojakaista tai -vyöhyke on pellon ja vesistön, puron tai ojan väliin jäävä monivuotisen kasvillisuuden pysyvästi peittämä alue, johon ei uloteta viljelytoim enpiteitä.
Suojavyöhykkeeksi kutsutaan myös kaivon ympäristöön tai pohjavesialueelle jätettyä viljelemätöntä aluetta.
Peltoviljelyn vesiensuojelussa on tärkeää jättää riittävän leveä suojakaista. Suojakaistan tavoitteena on pysäyttää pintavalunnat ja valunnnan yhteydessä tapahtuva maa-ai
neksen kulkeutuminen ojiin ja vesistöihin. Suojakaistan leveydessä on huomioitava pellon maalaji ja kaltevuus sekä pellolla käytetyn viljelymenetelmän eroosioherkkyys.
Loivasti vesistöön tai valtaojaan viettävällä pellolla riittävät eroosion estämiseen yleensä 1 -5 metrin leveät suojakaistat, ellei ole erityisiä syitä leveämpään kaistaan. Noin 10-20 metrin levyisiä monivuotisen kasvillisuuden peittämiä kaistoja suositellaan, jos pellot tai pellon osat viettävät voimakkaasti vesistöön.
Tapauskohtaisten suojakaistojen tai suojavyöhykkeiden perustamiseen ja niiden hoi
toon saa asiantuntija-apua maatalousneuvonnasta tai maatalous- ja ympäristö
viranomaisilta.
3. HAITALLISET JA VAARALLISET AINEET
AMMONIAKKI, 2NH,
Ammoniakki on typen ja vedyn yhdiste, jota syntyy luonnossa, mm. karjan lannassa.
Ammoniakki on pistävänhajuinen, ilmaa kevyempi kaasu. Suurina pitoisuuksina am
moniakki voi olla hengenvaarallinen ja sen ärsytysvaikutus silmiin ja hengityselimiin on voimakasta. Ammoniakin ja ilman seos voi olla räjähtävä. Eräitä ammoniumyhdisteitä käytetään typpilannoitteina.
Mynämäen-Mietoisten alueella merkittävimpiä ammoniumtypen lähteitä on karjanlanta.
Asbestipölyn hengittäminen aiheuttaa esim. pölykeuhkosairautta ja keuhkosyöpää.
Asbestia on mm. autojen jarru- ja kytkinlaitteissa, luja- ja mineriittilevyissä sekä erityi
sesti ennen v. 1979 rakennettujen talojen lämpöputkistojen eristeenä. Korjaus- ja purkutöitä tehtäessä näissä kohteissa on käytettävä tehokasta hengityssuojainta.
Asbestia sisältävien rakenteiden ja rakennusten purkamista saavat suorittaa vain työsuojeluhallituksen valtuuttamat yritykset. Terveysriskien välttämiseksi omakotitalo
jen korjaajienkin on syytä teettää asbestipurkutyöt valtuutuksen saaneilla yrityksillä.
Asbestijätettä vietäessä kaatopaikalle on siitä ilmoitettava kaatopaikan henkilökunnal
le, joka huolehtii asbestijätteen käsittelystä.
BENSIINI
Moottoribensiini voi aiheuttaa vaaraa pohja- ASBESTI
rallista bentseeniä. Bensiinihöyryjen hengit
täminen voi aiheuttaa huimausta, pahoivointia, kouristuksia, tajuttomuutta. Jos bensiiniä ime
tään letkulla ja sitä joutuu keuhkoihin, seurauk- vesille erilaisissa onnettomuustilanteissa tai mi
käli bensiiniä pääsee vuotamaan maanalaisista säiliöistä.
Bensiini on terveydelle vaarallista. Moottori
na
sena saattaa olla keuhkotulehdus.
Liikenne on aiemmin ollut suurin syyllinen ilmasta tuleviin lyijylaskeumiin. Lyijyttömän bensiinin käytön myötä on lyijylaskeuma pienentynyt huomattavasti.
ELOHOPEA (HG)
Elohopea on ympäristölle ja terveydelle erittäin haitallinen raskasmetalli. Elohopeasta voi muodostua mm. metyylielohopeaa, joka saattaa kulkeutua ihmisten tai eläinten elimistöön.
Elohopea kulkeutuu ympäristöön lähinnä kivihiilen käytöstä energian tuotannossa, puu- ja paperiteollisuudesta ja jätteiden poltosta. Elintarvikkeista elohopeaa saadaan lähin
nä petokaloista. Elohopeaa on kuumemittareissa, loistelampuissa, elohopeaparistoissa sekä joissain peittaus- ja torjunta-aineissa. Näitä tuotteita ei saa laittaa muun jätteen joukkoon, vaan ne käsitellään ongelmajätteinä. Katso ONGELMAJÄTTEET
FORMALDEHYDI
Formaldehydi on aine, jonka suurin sallittu pitoisuus huoneilmassa on vanhojen ra
kennusten osalta (rakennettu tai peruskorjattu ennen 1.1.1983) 0,3 mg/m3 ja uusien rakennusten osalta 0,15 mg/m3. Pieninä pitoisuuksina esiintyessään yhdisteen pistä
vä haju ei välttämättä ole aistittavissa.
Huoneilmassa on yleensä aina jonkin verran formaldehydiä. Sitä vapautuu mm. kemi
kaaleilla käsitellyistä tekstiileistä, eräistä rakennuslevyistä ja lattianpinnoitteista. Mo
net liimat, paperit ja nahkatuotteet sisältävät myös formaldehydiä samoin kuin tupa
kansavu. Rakennusmateriaaleissa on turvallisinta hankkia vain standardisointi- merkinällä varustettuja rakennuslevyjä.
KADMIUM (CD)
Kadmium on raskasm etalli, jota on paristoissa, m uoveissa (PVC-m uovi), fosfaattilannoitteissa, eräissä maaleissa ja polttoaineissa. Kadmiumpäästöjä syntyy lähinnä kaivostoiminnasta, jätteiden poltosta sekä öljyn ja kivihiilen käytöstä energian tuotannossa. Elintarvikeviranomaiset valvovat kadmiummääriä ravinnossa. Runsas tupakointi lisää myös olennaisesti kadmiumin kertymistä elimistöön.
Kadmiumia sisältävät jätteet ovat ongelmajätteitä, jotka on kerättävä talteen ja toimi
tettava ongelmajätteen vastaanottopaikkaan.
Kemikalisoitumista pidetään yhtenä suurimmista ympäristöongelmista. Kemikalisoitumi
sen hallintaa vaikeuttavat kemikaalien käytön erittäin nopea kasvu sekä tiedon puute yksittäisten kemikaalien ympärisövaikutuksista. Ongelmana on myös vaikutusten ilmeneminen vasta useiden vuosikymmenien kuluttua.
Vaaralliset kemikaalit jaotellaan a) terveydelle vaarallisiin, b) ympäristölle vaarallisiin, c) palo- ja räjähdysvaarallisiin.
Vaarallisista kemikaaleista varoitetaan käyttäjiä pakkauksessa olevilla varoitusmer- kinnöiilä. Monet kemikaalit, joissa ei ole varoitusmerkkejä, saattavat aiheuttaa tervysvaaroja jos niitä käytetään ohjeiden vastaisesti, esimerkiksi polttoaineet, lääk
keet, kosmeettiset tuotteet. Suurimman tapaturmaiselle myrkytyksille alttiin riskiryh
män muodostavat alle 3-vuotiaat lapset.
Kem ikaalivalvonta kuuluu ym päristönsuoje
lulautakunnalle.
Näin vältät kotona kemikaalivaaraa:
1. Lue pakkauksen varoitusetiketti ja käyttöohjeet, huomioi varoitusmerkinnät.
2. Säilytä kemikaalit lasten ulottumattomissa, eros
sa elintarvikkeista ja muista nautittavista tuotteis
ta.
3. Säilytä vaaralliset kemikaalit ja lääkkeet alku- peräispakkauksissa ja suljettuina.
KLOORI
Kloori (Cl) on pistävänhajuinen, myrkyllinen kaasu, joka liukenee helposti veteen, sitä käytetään esim. valkaisuun ja desifiontiin. Kloori voi muodostaa vaarallisia yhdisteitä, kuten dioksiinia, jotka voivat rikastua ravintoketjussa.
Vesistöjen suurin kloorikuormittaja on metsäteollisuus.
KYLLÄSTETTY PUU
Kyllästetyn puun polttaminen kotitalouksissa on kielletty. Ellet hyödynnä kyllästettyä puuta, vie se kaatopaikalle. Poltettaessa siitä vapautuu erilaisia myrkyllisiä yhdisteitä, kuten dioksiineja ja aromaattisia hiilivetyjä.
Painekyllästyksessä puu kyllästetään epäorgaanisilla suoloilla, esim. kupari-, kromi- ja arse e niyh diste illä. Puutavaran kyllästykseen käytetään myös e rilaisia sinistymisenestoaineita. Sahalaitosten käyttämät puunsuoja-aineet ja niiden jäämät ympäristössä ovat viime aikoina aiheuttaneet ongelmia. Haitallisia aineita ovat mm.
kloorifenolit (esim. Ky-5) ja sen muuntumistuotteet. Ky-5:n valmistus on lopetettu, mutta sen sisältämät terveydelle haitalliset yhdisteet säilyvät maaperässä vuosia ja saatta
vat joutua pohjavesiin.
Tarkista, että kompostissa, kompostikäymälässä tai kasvimaalla käyttämäsi sahanpuru ei ole peräisin kyllästetystä puusta, ettet vahingossa saastuttaisi kasvimaatasi.
LIUOTTIMET
Käytetyt liuottimet ovat ongelmajätteitä. Liotinainepakkauksissa on merkintä tervey
delle vaarallisista aineista, yleisin merkki on musta vinoristi oranssilla pohjalla.
Tavallisimpia kotitalouksien jäteliuottimia ovat maalipensseleiden puhdistusliuottimet, maalinpoistoaineet sekä koneiden ja laitteiden puhdistuksesta jäävät öljynsekaiset liuottimet. Ne tulee toimittaa suljetussa astiassa kotitalouksien ongelmajätteiden vastaanottopaikkaan.
LYIJY
Lyijy (Pb) on ympäristölle haitallinen raskasmetalli. Sitä on mm. akuissa. Lisättäessä lyijyä bensiiniin, sitä joutuu mm. pakokaasujen mukana ympäristöön. Lyijyn määrä ympäristössä on vähentynyt, niin myös elintarvikkeiden lyijypitoisuudet.
* Toimita lyijyä sisältävät jätteet ongelmajätteiden vastaanottopaikkaan.
* Ravinnoksi käytettäviä kasviksia ei tule viljellä lähellä vilkasliikenteisiä teitä pako
kaasupäästöjen vuoksi. Vilkasliikenteisen tien varrelta ei myöskään tule poimia marjo
ja tai sieniä.
Katso Raskasmetallit, Ongelmajätteet.
MAALIT
Käyttämättä jääneet maalit ovat ongelmajättejä niiden sisältämien liuottimien ja raskasmetallien vuoksi.
Sen sijaan niin sanotut keittomaalit ja liimamaalit sekä pellavaöljymaalit ovat ympä
ristön kannalta parempi vaihtoehto. Keitto- ja liimamaaleja saa valmiina tai niitä voi itse valmistaa.
RADIOAKTIIVISET AINEET
Radioaktiivisuus on atomiytimen ominaisuus lähettää hiukkas- tai sähkömagneettista säteilyä. Hajoamisnopeus ilmoitetaan puoliintumisaikana.
Radioaktiiviset aineet kertyvät kasveihin ja eliöihin ja osallistuvat niiden toimintoihin esim. korvaamalla tarpeellisia alkuaineita. Kuitenkin syövän aiheuttajana elintavoilla (mm. tupakka, alkoholi) on huomattavasti suurempi osuus kuin säteilyllä.
Merkittävin osa suomalaisten saamasta säteilystä on peräisin luonnon taustasäteilystä.
Ihmisen tähän mennessä tuottamasta radioaktiivisesta saasteesta suurin osa on syn
tynyt maanpäällisistä ydinkokeista. Hyvin hoidetusta ydinvoimalasta pääsee radioak
tiivista saastetta ympäristöön hyvin vähän. Ydinvoimalan riskejä ovat onnettomuudet sekä polttoaine- ja ydinjätekierto.
RADON
Radon on kaasumainen, radioaktiivinen alkuaine. Radonkaasua tihkuu taloihin kallio
perän halkeamista ja lattian raoista sekä vapautuu rakennusaineiden kivestä ja sorasta tai porakaivon vedestä. Joillain alueilla Uudellamaalla ja Kymenläänissä omakotita
loihin kertyy maaperästä säteilevää radonia keskimääräistä enemmän.
Radonmittauksista saa tietoa terveystarkastajalta.
RASKASMETALLIT
Raskasmetalleihin luetaan elohopea (Hg), lyijy (Pb) ja kadmium (Cd). Ne ovat myrkyl
lisiä metalleja, ja ne aiheuttavat ympäristöongelmia. Mikään eliölaji ei tarvitse näitä metalleja aineenvaihdunnassaan. Myös muut metallit (mm. kupari, kromi, sinkki, nikkeli) ovat suurina määrinä myrkyllisiä, vaikka pieninä määrinä ve ovat monelle eliölajille välttämättömiä.
Tuotteet, jotka sisältävät raskasmetalleja (esim. paristot, akut, kuumemittarit) ovat ongelmajätteitä ja ne on toimitettava ongelmajätteen vastaanottopaikkoihin.
Katso myös Elohopea, Kadmium, Lyijy.
TORJUNTA-AINEET
Useat torjunta-aineet ovat ihmisen terveydelle ja ympäristölle vaarallisia kemikaaleja.
Käytöstä syntyviä ympäristö- ja terveyshaittoja vältetään noudattamalla valmisteiden myyntipakkauksessa olevia ohjeita ja huolehtimalla ruiskun kunnosta.
Torjunta-aineet voivat kulkeutua väärään paikkaan tuulikulkeutumana ruiskutuksen yhteydessä, ilmaan haihduttuaan laskeuman mukana, maasta pintavaluman mukana tai maaperässä vajovesien mukana. Torjunta-aineet voivat kulkeutua ympäristössä myös ravinnon mukana eliöstä toiseen, myös ihmiseen.
E lintarvikkeiden to rjunta- ainejäämät ovat vähentyneet.
Torjunta-aineiden käyttötarve on Suomessa vähäisem pi kuin esim. Keski-Euroopassa, näin ollen suomalaisten elintarvikkei
den torjunta-ainemäärät ovat y vähäisempiä kuin keskieuroop- ^ palaisten. Torjunta-aineiden käy- » tön vähentymisestä huolimatta I vielä silloin tällö in löytyy enimmäispitoiduudet ylittäviä jäämiä.
Kem iallisia torjunta-aineita voidaan vähentää mm. biologisella torjunnalla, kasvinjalostuksella, viljelymenetelmiä parantamalla. Kaikkien käyttökelpoisten mene
telmien yhdistelmää nimitetään integroiduksi torjunnaksi (IPM).
YMPÄRISTÖMYRKYT
Tärkeimmät myrkkyryhmät ovat myrkylliset metallit (=raskasmetallit), orgaaniset myr
kyt (esim. torjunta-aineet) ja radioaktiiviset aineet. Hankalimpia ympäristömyrkkyjä ovat ne, jotka kertyvät eliöihin tai rikastuvat ravintoketjuissa, esimerkiksi DDT, PCB ja or
gaaniset klooriyhdisteet.Ympäristömyrkyt eivät hajoa milloinkaan (mm. raskasmetallit) tai hyvin hitaasti. Esimerkiksi Itämeren silakasta löytyy vieläkin DDT:tä vaikka sen käyttö on ollut jo toistakymmentä vuotta kielletty. Metallipäästöjen seuraukset ovat tuhoisia, sillä metallit (raskasmetallit ja muut metallit) eivät hajoa milloinkaan.
Seuraavassa on lueteltu yleisimpiä ympäristömyrkkyjä:
Arseeni, atratsiini, bentso(a)pyreeni, DDT, dibutyyliftalaatti(DBP), dieldriini, dioksiini,
elohopea, heksaklooribentseeni, kadmium, klooratut parafiinit, kromi, kupari, lindaani, lyijy, PCP, PCB.
Seuraavassa on lueteltu yleisimpiä ympäristömyrkkyjä ja niiden käyttökohteita. Katso myös kohta Radioaktiivinen saastuminen.
Arseeni: Käytetään mm. puunsuoja- ja torjunta-aineissa sekä lääketeollisuuden raa
ka-aineena.
Atratsiini: Rikkakasvien torjunta-aine.
Bentso(a)pyreeni: Käytetään kemiallisissa analyyseissä ja kokeissa.
DDT: Tuhoeläinten torjunta-aineena pääasiassa tropiikissa.
Dibutyyliftalaatti(DBP): Lakat, liisterit, pehmentimet.
Dieldriini: Käytetään torjunta-aineena sekä tekstiilien ja puutavaran käsittelyyn. Käyt
töä voimakkaasti rajoitettu.
Dioksiini: Ei valmisteta tarkoituksellisesti, mutta voi syntyä mm. poltettaessa klooripitoisia aineita ja kloorivalkaisussa.
’ Elohopea: Kloorintuotanto, peittaus, paristot, mittalaitteet.
Heksaklooribentseeni: Mm. torjunta-aineiden, synt. kumin, joidenkin kemikaalien valmistuksessa.
Kadmium: kadmiumpinnoitus, paristot, pigmenttiaine, PVC-muovi.
Klooratut parafiinit: PVC-muovit, voiteluöljyt, palonsuoja-aineet, tiivistysmassat, värit.
Kromi: Lejeeringit, tulenkestävät tiilet, pintojen ja nahan käsittely, puun kyllästys, maa
lit, väripigmentit.
Kupari: Sähkölaitteet, galvanointi, vesijohdot, lämpökattilat, Kuparisuoloja käyt. puun
suoja-aineena, hometorjunta-aineena, myrkkymaaleissa, lääkkeissä.
Lindaani: Torjunta-aine.
Lyijy: Akut, bensiini, messinginvalmistus, väri- ja maaliteollisuus. Käyttö rajoitettu jois
sakin maissa.
PCP: Säilöntäaine, puunsuoja-aine, torjunta-aineet. Käyttö kielletty joissain maissa.
PCB: Öljyt, muovit, värit, eristystahnat, jäjentävä paperi.Kielletty tai rajoitettu monissa maissa.
Katso myös kohta Radioaktiivinen saastuminen.
ÖLJYVAHINGOT
Nestemäisiä polttoaineita ja muita öljytuotteita ei saa pääs
tää maahan tai veteen eikä varastoida, säilyttää tai käsi:
teliä niin, että siitä aiheutuu öljyvahingon vaaraa.
- jos tapahtuu vuoto tai muu vahinko, mitä tehdään - mitä kalustoa, tarvikkeita oltava saatavilla
Öljyvahinkojen torjunnasta vastaa kunnan palopäällikkö.
4. HYÖTYKÄYTTÖ JA JÄTEHUOLTO
BIOKAASUTUS
Kun eloperäinen aines hajoaa hapettom assa tilassa, kutsutaan prosessia mätänemiseksi. Näin tapahtuu esimerkiksi kaatopaikalla. Kun ihminen ohjaa ja hyö
dyntää mätänemistä, puhutaan biokaasutuksesta. Mätänemiskaasuja, kuten metaania, voidaan hyödyntää energiaksi.
HYÖTYKÄYTTÖ, UUSIOKÄYTTÖ JA KIERRÄTYS
Tavaran uudelleen käyttö eli uusiokäyttö on ympäristön kannalta paras hylätyn tava
ran hyötykäyttövaihtoehto. Mikäli tavaraa ei voida käyttää uudelleen, pyritään käyttä
mään jätemateriaali hyödyksi. Kierrätystä voidaan sanoa jätteiden uusiokäytöksi ja kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita uusiotuotteiksi (esim. uusiopaperi, uusiomuovi). Ainakin jätepaperista, -pahvista, -muovista, -lasista ja -metallista valmis
tettuja uusiotuotteita on saatavilla.
Jätteiden hyötykäyttö eli kierrätys voidaan jakaa:
-aineiden hyödyntämiseen lajittelun jälkeen (paperi, pahvi, lasi, metalliromu, muovi) -energiasisällön hyödyntämiseen (puu, paperi)
-eloperäisten jätte id en hyödyntäm iseen kom postoim alla (ruokajätteet, puutarhajätteet,lietteet)
Jätelain mukaan tulisi ensisijaisesti hyödyntää jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen energia.
Materiaalin hyötykäyttö vaatii toimivan alkulajittelun ja keräysjärjestelmän sekä yrittä
jän, joka hyödyntää materiaalin.
Katso kierrätettävien tavaroiden vastaanottopaikat oppaan liitteestä.
JÄTEHUOLTO
Jätehuollolla tarkoitetaan jätteiden keräilyä, kuljetusta ja käsittelyä. Omana kokonaisuutenaan jätehuollossa voidaan pitää ongelmajätehuoltoa. Siihen liittyvistä asioista kerrotaan muualla tässä oppaassa.
Jätehuoltoa ohjaa vuonna 1994 voimaan astunut jätelaki. Lain mukaan ensisijaisena
tavoitteena on jätteiden synnyn ehkäisem inen sekä jätteiden hyötykäyttö.
Jätehuoltomaksut tullaan entistä enemmän ohjaamaan jätteen tuottajalle tai haltijalle.
Mynämäessä ja Mietoisissa astui vuoden 1996 alussa voimaan jätehuoltomääräykset, jotka antavat yksityiskohtaisia ohjeita talouksien jätehuollon järjestämisestä. Jätehuolto- määräysten pohjalta on tehty vihkonen Mynämäen ja Mietoisten jäteohjeet, joka on jaettu kaikkiin talouksiin.
Jätehuollon järjestäm isestä vastaa tekninen lautakunta kun taas jätehuollon neuvonnasta ja valvonnasta vastaa ympäristönsuojelulautakunta. Jäteohjetta sekä li
sätietoja jätehuollosta saa teknisestä virastosta tai ympäristösihteeriltä.
JÄTELUPA
Jätelupa tarvitaan 1) jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen, 2) ongelma
jätteen ammattimaiseen keräystoimintaan, 3) jäteasetuksessa lueteltuihin toimintoihin (mm. tehtaat, kaivokset, vaarallisia aineita käsittelevät laitokset). Jätelupaa ei tarvita kokeilutoimintaan, mutta siitä täytyy ilmoittaa ympäristösihteerille. Myös kansalaisjär
jestöjen keräystempaukset eivät tarvitse jätelupaa.
Jätelupa haetaan ympäristönsuojelulautakunnalta tai Lounais-Suomen Ympäristö
keskukselta.
Seuraavista toiminnoista, jotka eivät tarvitse jätelupaa, pitää ilmoittaa lääninhallituk
sen jätetiedostoon: 1) ammattimainen jätteen käsittelyjä hyödyntäminen, 2) ammatti
mainen jätteen kuljettaminen, 3) muun kuin ongelmajätteen kerääminen.
JÄTEMÄÄRÄN VÄHENTÄMINEN
Harmittomin jäte on syntymätön jäte. Jätteiden syntymistä voidaan ehkäistä esimer
kiksi seuraavin keinoin.
* Välttämällä turhaa käyttöä
Ostetaan sitä mitä tarvitaan (Onko esim. WC-raikastaja välttämätön?). Ei mainoksia -lappu oveen.
* Suosimalla kertakäyttöisen tavaran asemasta kestäviä Esim. käsipyyhkeet, astiat, vaipat, kauppakassit, hedelmäpussit.
* Vähentämällä pakkausjätteen määrää
Lähes puolet kotitalousjätteestä on pakkauksia. Osta isoissa myyntierissä. Osta pesu
aineet ja mehut tiivisteinä, vältä yksittäispakattuja tuotteita, vältä "ylipakattuja” tavaroi
ta, suosi kierrätettäviä pakkausmateriaaleja (mm. palautuspullot, pahvi). Osta tuoreita elintarvikkeita säilykkeiden ja valmiiksi pakattujen sijaan.
* Käyttämällä pitkäikäisiä tavaroita ja keksimällä uusia käyttötapoja
Esim. muovikanistereista ja -pulloista leikkikaluja tai säilytyslaatikoita, maito- ja jogurttitölkeistä pakasterasioita. Huonekalut, vaatteet, lelut kiertoon.
* Hankkimalla kierrätyskelpoisia tuotteita
Esim. panttipullot, lasipakkaukset, pitkäikäiset tuotteet.
* Hankkimalla kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita
Markkinoilla on esim. kierrätysmuovista ja -pahvista sekä uusiolasista valmistettuja tuotteita.
* Monet ympäristön kannalta haitalliset tuotteet voidaan vaihtaa vähemmän haitallisiin.
Esimerkkejä: Kloorivalkaistun paperin tilalle valkaisematon (leivinpaperit, pehmopaperit, suodatinpussit. Ei raskasmetalliparistoja. Tarpeettomien siivousaineiden välttäminen (tarvitsetko desinfiointia, valkaisua, tahranpoistoainetta tai muita erikoisaineita).
Luonnonkalat kasvatetut kirjolohen sijaan.
JÄTEVEDET
Kunnan viem äriverkostoon kuuluvien kiin te istöje n jäte ve d e t johdetaan jätevedenpuhdistamolle. Puhdistuksen jälkeen vesi johdetaan Mynäjokeen.
Haja-asutusalu- eella kiinteistö
jen jätevedet on joh d etta va o- jaan tai maas
toon asianmu
kaisesti tehtyjen saostuskaivojen kautta tai muul
la tavoin puhdis
tettava. Raken
nettaessa uusia kiinteistöjä tai
korjattaessa vanhoja tulee ottaa yhteyttä ympäristö-, rakennus- tai terveysviranomaisiin ja tarkistaa minkälainen jätevesien käsittelytapa on alueella suositeltava. Umpi- ja saostuskaivot on tyhjennettävä tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa.
Viemäriin ei saa laittaa mitään ylimääräistä (öljyä, liuotteita, kemikaaleja tms.), mikä haittaa jäteveden puhdistusta tai lietteen hyötykäyttöä.
JÄTEVESILIETE
Yhdyskuntien jätevesien puhdistuksessa syntyy ns. jätevesilietettä, joka soveltuu hy
vin mm. maanparannukseen ja lannoitukseen lietteen sisältämien orgaanisten ainei
den ja ravinteiden vuoksi. Puhdistamolietettä on yhä enemmän hyödynnetty maatalo
udessa ja viherrakentamisessa. Kaatopaikoilla suuret lietemäärät pilaavat usein pinta
vesiä ja täyttävät kaatopaikan ennenaikaisesti. Orgaanisten aineiden lisäksi liete si
sältää myös haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja.
Mynämäellä Mustassuon kaatopaikalla on lietemäärät koettu myös ongelmallisiksi.
Kunnassa ollaankin aloittamassa jätevesilietteen kompostointia. Mynämäen kunnan jäteveden puhdistamon lietteessä ei ole havaittu yli ohjearvojen olevia raskasmetallipi
toisuuksia.
KAATOPAIKKA
Kaatopaikkojen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi tavoitteena on kaatopaikko
jen vähentäminen.
Ison osan kaatopaikkojen ympäristöhaitoista aiheuttavat kemikaalit, ongelmajätteet sekä eloperäinen jäte. Kaatopaikalta eloperäisestä jätteestä valuvat suoto- ja valumave
det rehevöittävät vesistöjä. Biojäte hajoaa hyvin hitaasti hapettomissa olosuhteissa.
Mätänemisen lopputuote, metaani, voimistaa kasvihuoneilmiötä. Mätänemisestä ai
heutuu myös hajuongelmia. Lisäksi talousjäte houkuttelee kaatopaikalle haittaeläimiä.
Kaatopaikoille on myös vuosien mittaan ajautunut ongelmajätteitä, jotka aiheuttavat maaperän saastumista.
Mynämäen, Mietoisten ja Nousiaisten kunnat ovat kaatopaikkayhteistyössä keske
nään ja käyttävät Mynämäellä sijaitsevaa Mustassuon kaatopaikkaa. Mustassuon kaa
topaikka on auki tiistaisin ja torstaisin 9.00-18.00 ja lauantaisin 10.00 -16.00. Kaatopai
kan yhteydessä sijaitsee myös ongelmajätteiden vastaanottopiste romuakkuja ja jäte
öljyä varten.
Kunnassa on myös toinen kaatopaikka Karjalassa, mikä on auki tiistaisin ja torstaisin 16.00-18.00 ja lauantaisin 13.00-17.00. Karjalan kaatopaikka lopetetaan vuoden 1996 loppuun mennessä.
KIERRÄTYSKESKUS
Kierrätyskeskus tarkoittaa paikkaa, jossa tavara vaihtaa omistajaa.
Kierrätyskeskukseen voit tuoda itsellesi tarpeetonta tavaraa, ja sieltä voit hakea tava
raa, jota katsot tarvitsevasi. Mynämäen Kierrätyskeskuksella on myös noutopalvelu.
Kierrätyskeskus ei ole jätteiden keräilypiste. Sen tarkoituksena on kierrättää käyttö
kelpoisia tavaroita kaatopaikalle viemisen sijasta. Mikäli haluat käydä kauppaa tar
peettomiksi käyneillä tavaroilla, voit ottaa yhteyttä esim. antikvariaatteihin, huuto- kaupanpitäjiin, kirpputoreihin tai osto- ja myyntiliikkeisiin.
Roukkulissa sijaitseva Mynämäen kierrätyskeskus on aloittanut toimintansa helmikuus
sa 1996. Kierrätyskeskus ottaa vastaan myös ongelmajätteitä ja siellä korjataan tava
roita pientä korvausta vastaan.
Kierrätyskeskus on avoinna maanantaisin 8.00-15-30, tiistaisin 8.00-19.00 ja keski
viikkoisin ja torstaisin 8.00-15.30.
KIERRÄTYSLIIKE
Noin parikymmentä järjestöä ovat liittyneet yhteen Kansalaisjärjestöjen Kierrätys- liikkeeksi. Se edistää jätteiden vähentämistä tiedotuksella, neuvonnalla, aloitteilla ja kannanotoilla. Liike on järjestänyt vuosittain Nuukuusviikon, johon on liittynyt teemoja mm. pakkauksista ja kompostoinnista.
KOMPOSTOINTI, KOMPOSTI JA KOMPOSTORI
Eloperäinen aines hajoaa hapellisessa tilassa pieneliöiden vaikutuksesta humukseksi.
Kun ihminen ohjaa hajoamista, kutsutaan prosessia kompostoinniksi ja tuotetta kompostiksi. Kompostisäiliö, jossa kompostointi tapahtuu, on kompostori. Kompostorin voi itse rakentaa tai sen voi ostaa valmiina. Suuria määriä voidaan kompostoida kes
kitetysti esimerkiksi aumassa tai reaktorissa.
Kotitalousjätteestä noin kolmannes on eloperäistä jätettä, joten kompostoinnilla pysty
tään huomattavasti pienentämään kaatopaikalle menevän jätteen määrää.
Talousjäte täytyy taajama-alueella kompostoida lämpöeristetyssä kompostorissa. Puutarhajätteen kompostointiin ei tarvitse olla läm- p ö e ristettyä kom postoria.
Käymäläjätteen kompostoinnista tulee aina tehdä ilmoitus ympä
ristösihteerille tai terveystarkasta
jalle. Katso myös Kuivakäymälät.
KUIVAKÄYMÄLÄT
Vaihtoehto vesivessalle on kuiva- tai kompostikäymälä. Niiden periaate on kerätä WC- jätteet umpinaiseen astiaan tai säiliöön. Jätteet voidaan tällöin siirtää erikseen kom
postoitavaksi. Kompostikäymälöissä osa kompostoinnista tapahtuu kompostisäiliössä.
Ensisijaisesti tällainen vaihtoehto sopii haja-asutusalueelle, jossa ei ole viemäröintiä ja loma-asuntoon. Käymäläjätteen kompostoinnista on aina ilmoitettava terveystar
kastajalle ja ym pä
ristösih te erille . Ke
miallisten käymälöiden käymäläjäte on toim i
tettava kaatopaikalle.
Markkinoilla on valmiita kuiva- ja kompostikäy
mälöitä, mutta sellaisen voi rakentaa myös itse.
Käymälän rakentam i
seen liittyy monia huomi
oon otettavia seikkoja, joista on hyvä ottaa en-
Lisätietoja käymälöistä saa terveystarkastajalta.
Muoveja voidaan kierrättää käyttämällä tavara uudelleen (pullot, kanisterit yms.), käyt
tämällä keräysmuovia neitseellisen raaka-aineen sijasta, purkamalla muovit takaisin peruskemikaaleiksi sekä polttamalla muovi ja käyttämällä syntyvä energia hyödyksi.
Koska muovien energiasisältö on jopa parempi kuin kivihiilen, on jätemuovin hyödyn
täminen polttoaineena hyvä hyödyntämisvaihtoehto, jos toimivaa kierrätysjärjestelmää ei ole.
Muovista on ympäristön kannalta muutamia haittoja verrattuna muihin raaka-aineisiin:
Muovit valmistetaan uusiutumattomista raaka-aineista. Muovin kierrätysjärjestelmät eivät ole vielä kehittyneet niin pitkälle kuin esim. lasin tai pahvin. Muovit aiheuttavat hyvin pitkän hajoamisajan vuoksi suuria ongelmia kaatopaikoilla.
Muovien etuna on mm. keveys (kuljetusenergian säästö), kestävyys sekä hyvä ener
giasisältö.
Suurin osa muovipakkauksista on valmistettu eteenimuovista, joita voidaan turvalli
sesti polttaa pieniä määriä. Muovi on poltettava esimerkiksi puun kanssa riittävän kor
keassa lämpötilassa. Muovi sulaa palaessa ja yksin poltettuna se valuu arinan läpi ja tarttuu kiinni. Muovin palaessa alhaisessa lämpötilassa syntyy runsaasti nokea. Poltetta
van pakkauksen on oltava puhdas.
Mynämäessä alkoi keväällä 1996 muovinkeräyskokeilu. Mynämarketin pihassa ole
vaan säiliöön voi toimittaa litran kokoiset ja sitä suuremman muovipullot, -kanisterit ja sankot.
ONGELMAJÄTTEET
Ongelmajätteissä on aineita, jotka ovat ihmiselle tai luonnolle haitallisia tai vaarallisia.
Niitä ovat jätteet, jotka myrkyllisyytensä, hapettavuutensa, syövyttävyytensä tai raskasmetallisisältönsä takia ovat vaikeasti käsiteltäviä tai vaarattomaksi tehtäviä.
Yleisimpä koti- ja maataloudessa syntyviä ongelmajätteitä ovat öljyt ja öljyiset jätteet, maali-ja liuotintähteet, raskasmetallipäästöt ja -akut, torjunta-ja kasvinsuojeluaineet, loisteputket ja -lamput, käyttämättä jääneet lääkkeet. Ongelmajätteitä ei saa laittaa sekajätteen joukkoon, ne on pidettävä erillään ja toimitettava ongelmajätekeräykseen.
Ekokemin ongelmajätelaitokselle tulevien ongelmajätteiden vastaanotto on vuosi vuo
delta hiukan kasvanut. Silti osa ongelmajätteistä jää vielä luontoon, ajautuu viemäriin
tai kaatopaikalle. Ongelmajätteiden määrä on vähentänyt niiden korvaaminen joillain tuotannonaloilla haitattomilla aineilla.
Vastuu ongelmajätteistä, sen tunnistamisesta, varastoinnista ja luovuttamisesta on jätteen tuottajalla tai haltijalla.
Mynämäessä ja Mietoisissa ongelmajätteet voi toimittaa Mustassuon kaatopaikalle, Mynämäen paloaseman ja Mietoisten vanhan paloaseman ongelmajätekonttiin, Kierrätyskeskukseen tai erikseen ilmoitettavana ajankohtana kiertävään keräysautoon.
Ongelmajätteiden toimittamisesta ei peritä maksua kotitalouksilta.
PAKKAUKSET
Kotitalousjätteestä vajaa puolet on pakkauksia.
Pakkausmateriaaleina käy
tetään paperia, kartonkia, pahvia, muoveja, lasia, me
ta llia ja puuta lähinnä kuljetuslavojen valmistuk
seen.
Pakkausjätteen määrää voidaan vähentää suosimalla paulautuspulloja ja muuta kierrätettävää materiaalia, valitsemalla tuotteita, joita ei ole turhaan pakattu moneen käärepaperiin, ostamalla tuotteita isommissa erissä, sekä käyttämällä taloudessa esim.
muovikanisterit ja -pullot uudelleen.
Pakkausala ja ympäristöministeriö ovat tehneet sopimuksen pakkauksien kierrätyksen lisäämiseksi siten, että pakkauksista tullaan hyödyntämään vähintään 50 paino-% (tällä hetkellä noin 30 %)
ROSKAAMINEN
Jätelaki kieltää jättämästä ympäristöön roskaa, likaa tai vanhoja tavaroita niin, että niistä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentämistä tai muita ongelmia. Roskaamisesta voidaan määrätä rike
sakko. Roskaajan velvollisuus on puhdistaa roskaantunut alue. Jos ympäristö on roskaantunut huvi- tai muun tilaisuuden vuoksi, vastaa siivouksesta tilaisuuden järjes
täjä. Tiet, tienvieret ja kaavoitetut alueet kuuluvat alueen haltijan siivottaviksi, ellei roskaajaa löydetä.
Kaatopaikoille päätyvistä kotitalouksien jätteistä vaipat ovat suurin yksittäinen tuote- erä. Kestovaipat säästävät roskapussin lisäksi kukkaroa. Kuluttajatukimuskeskus on vuonna 1993 vertaillut lasten kestovaippoja.Turussa kestovaippoja kannattaa tiedustella lastentarvikekaupoista, Luontokaupasta tai Äiti maa Ekokaupasta.
Sellaiset kestovaipat, joista muoviosan saa pois tai joissa ei ole muovia, voi kompostoida.
On huomioitava, että käymäläjätteen kom postoinnista täytyy tehdä ilmoitus terveystarkastajalle tai ympäristösihteerille.
5. LUONNON VIRKISTYSKÄYTTÖ
JOKAMIEHENOIKEUDET JA -VELVOLLISUUDET Vapaa liikkuminen luonnossa ja luon
non hyödyntäminen (marjat, sienet) perustuvat vanhaan käytäntöön, ns.
jokamiehenoikeuksiin. Ne ovat maas
samme varsin laajat moniin muihin valtioihin verrattuna. Oikeuksiin liittyy kuitenkin aina velvollisuuksia.
Saat:
‘ liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen maastossa haittaa aiheuttamatta (ei toisen pihamaalla eikä pelloilla)
‘ oleskella tilapäisesti, esim. telttailla, toisen maalla
‘ poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kuk
kia (ei kuitenkaan rauhoitettuja laje
ja)
‘ kulkea,uida ja peseytä vesistöissä sekä kulkea jäällä
‘ onkia ja pilkkiä koko maassa ilman erityistä lupaa (ks. kalastus) Et saa:
‘ kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita (esim.juoksuttaa mahlaa toisen maalla)
‘ ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta, jäkälää tms. toisen maalta
‘ tehdä avotulta toisen maalle ilman maanomistajan lupaa ellei siihen ole pakottavaa tarvetta
‘ roskata ympäristöä
‘ ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa
KALASTUS
Yli 18-vuotias henkilö, joka harjoittaa muuta kalastusta kuin onkimista (tavallisella mato- ongella), joutuu suorittamaan valtiolle 80mk:n suuruisen kalastuksenhoitomaksun.
Maksun suorittanut saa luonnonvesissä:
-Pilkkiä ilman vesialueen omoistajan lupaa
-onkia pohja- ja vapaongella, jossa on heittokalastukseen soveltumaton kela
-onkia kalasyötillä
Muuhun kalastukseen, esimerkiksi uisteluun, perhokalastukseen sekä katiska- ja verkko pyyntiin tarvitaan kalastuksenhoitomaksukuitin lisäksi vesialueen omistajan lupa tai muu kalastusoikeus.
Mynämäen ja Mietoisten joki- ja merialueille on useita kalastuskuntia. Kalastuskunnilla voi olla omia sääntöjä, joista kannattaa ottaa selvää. Yleisellä vesialueella meressä on kaikilla oikeus harjoittaa kotitarve- ja virkistyskalastusta. Lohi- ja siikapitoisilla vesialu
eilla samoin kuin Enontekiöllä, Inarissa, Ursjoella ja Ahvenanmaalla on omia rajoituk
sia, joista on syytä ottaa selvää esim. kalastuspiiristä.
KESÄMÖKKI
Ohjeita ympäristönsuojelusta loma-asukkaalle:
'Rantaviiva on maiseman arvokkain osa ja vesistön luonnollinen suojavyöhyke. Älä haavoita sitä rakentamalla liian lähelle vesirajaa. Loma-asukkaana sinulla on suuri vastuu rantojen ja vesien säilymisestä puhtaina, kauniina ja viihtyisinä.
'Käymäläjätteet aiheuttavat haittaa ympäristölle. Valitse loma-asunnon käymälä- ratkaisuksi kuiva- tai kompostikäymälä. Kesämökillä muodostuvat talousjätevedet voi
daan imeyttää maahan ympäristölle vaaraa tai haittaa aiheuttamatta esim. soralla täytet-.
tyyn kaivantoon mahdollisimman kauas vesistöstä ja raakavesilähteestä.
'Mitä vähemmän vettä käytät, sitä helpommin ratkeavat jätevesiongelmat. Älä hanki runsaasti vettä kuluttavia laitteita loma-asunnolle.
'Maaperä ja kasvilliuus sitovat tehokkaasti jäte- ja pesuvesien sisältämiä ravinteita ja lika-aineita. Älä heitä mitään pesuvesiä vesistöön, pese matotkin maalla.
* Ota selvää minne voit toimittaa hyötykäytettävät jätteet ja sekäjätteen. Älä jätä mi
tään luontoon. Haja-asutusalueella saa haudata vain omassa taloudessa syntynyttä eloperäistä jätettä, puutarhajätettä ja kuivakäymäläjätettä, mikäli siitä ei aiheudu hait
taa pohjavedelle.
Katso myös kohdat Polttaminen, Kompostointi, Kaivot
KOIRIEN ULKOILUTTAMINEN
Koirat on pidettävä kytkettynä 1.3.-19.8. välisenä aikana. Alle 5 kuukauden ikäiset
pennut saa pitää irti. Pihassa, puutarhassa tai aitauksessa koirat saavat olla irrallaan.
Kiinnipitomääräykset eivät koske opas-, vartio- ja paimentamistehtävissä eikä viran
toimituksessa olevia koiria.
Kunnan järjestyssäännöt antavat ohjeita koiran omistajille ja ulkoiluttajille: Koira on taajaan rakennetulla alueella, yleisellä paikalla pidettävä kytkettynä. On huolehditta
va, ettei koira pääse urheilukentälle, uimarannalle, lasten leikkipaikalle yms. alueelle ja ettei koira likaa jalkakäytäviä, istutusalueita eikä pihamaita, talojen seiniä tai pysäköityjä ajoneuvoja. Koira ei saa päästä puremaan tai aiheuttamaan muuta vaa
raa, eikä koira saa toistuvalla haukunnallaan tai ulvonnallaan häiritä. Koiralla on ul
kosalla oltava kaulanauha jossa on omistajan yhteystiedot, ellei se ole kytkettynä tai aidatulla aluella.
LINNUNPÖNTÖT
Nykyisin käytettävät metsänhoito- menetelmät jättävät metsiin yhä vä
hemmän sopivia lahopuita kolope
sijöille. kolopuiden säästämisen li
säksi ihminen voi helpottaa tilannet
ta sijoittamalla linnunpönttöjä maas
toon. Pönttöjen asukkaiden elämää on kesän kuluessa mukava seura
ta, kunhan lintuja ei liikaa häiritä.
Paras materiaali linnunpöntön rakentamiseen on vajaan tuuman paksuinen höyläämätön, kuiva lauta. Pönttöä ei saa kiinnittää naulalla puuhun vaan se on kiinni
tettävä esim. sitoen.
Pönttöjen puhdistusta varten pohjan tai katon tulisi olla avattava. Puhdistus tulee teh
dä vuosittain. Oravan ja käpytikan vierailut pöntössä estetään ympäröimällä lentoa- ukko pellinpalasella.
Oheisena vihjeitä siitä, mitä lajeja mihinkin pönttöön voi odottaa asettuvan.
korkeus pöntön sisämitta lentoaukon halkai
cm cm sija cm
Sinitiainen 25 10-11 2,8
Kuusitianen 25 10-11 2,8
Kirjosieppo 25 10-11 3,0-3,2
Talitiainen 25 10-12 3,2
Kottarainen 32 12,5-15 5
Leppälintu 32 10-13 4,5-6,0
Tervapääsky 32 13 5
Telkkä 60 23 13
Liito-orava 32 13 5
LINTUJEN RENGASTAMINEN
Lintuja rengastetaan, jotta saadaan tietoa lintujen elintavoista. Rengastuksessa lin
nun nilkan ympärille kiinnitetään pieni tunnusrengas, josta ei aiheudu linnulle kipua eikä haittaa. Löytäessäsi kuolleen linnun, irrota rengas. Postita tällöin rengas tai sen koodi kaikkine löytötietoineen osoitteeseen:
Helsingin yliopiston eläinmuseo Rengastustoimisto
Pohjoinen Rautatienkatu 13 00100 Helsinki
LINTUJEN TALVIRUOKINTA
Lintujen tarkkailu ruokintapakoi11a on mielenkiintoista. Talviruokinnassa tulisi ottaa huo
mioon seuraavia seikkoja:
‘ Lintujen ruokintaa ei pidä aloittaa ennen kuin muuttolinnut ovat lähteneet, sen voi aloittaa loka-marraskuussa. Jos ruokinnan aloittaa syksyllä, sitä tulee jatkaa kevää
seen asti, koska äkillinen ravinnon loppuminen saattaa koitua linnuille kohtalokkaaksi.
‘ Linnuille ei saa antaa suolaista, vahvasti maustettua tai pilaantunutta ruokaa. Auringon
kukan simenet ovat erityisesti punatulkkujen ja viherpeippojen suosiossa. Tiaiset syö
vät mielellään murskattuja pähkinöitä. Kauranjyvät ja suurimot kelpaavat varsinkin keltasirkuille ja varpusille, tiaiset ja tikat hakkaavat myös talia. Ruokintapaikoilla kan
nattaa kokeilla myös puintijätettä.
‘ Lintulaudan tulisi olla sellainen, ettei ruokaileva lintu voi ulostaa ruoan joukkoon.
Muussa tapauksessa lintulauta on puhdistettava säännöllisesti. Jos epäilet salmonellatartuntaa, hanki uusi lintulauta tai puhdista vanha 60-asteisella vedellä.
LUONTOPOLKU
Luontopolku on maastoon merkitty polku, johon kuuluvat luonnonilmiöistä, alueen luontotyypeistä sekä eläin- ja kasvilajistosta kertovat opasteet. Usein luontopolut esit
televät myös kulttuurihistoriaa ja muita seudun erityispiirteitä. Luontopolun tarkoituk
sena on tutustuttaa kulkija luonnon havainnointiin. Polku myös keskittää kulkijat halutulle
Mynämäen Neittenlinnan luontopolun opastaulut esittelevät alueen geologiaa, kasvistoa, eläimistöä ja riistan hoitoa.
Kuhankuonon metsäpolku on osa Kuhankuonon retkeilyreitistöä. Polku esittelee metsänhoitotoimenpiteitä. Polun päässä on Lakjärven rannalla tulisija, laavu ja käy
mälä.
Kuhankuonon retkeilyreitistö sijaitsee Yläneen, Vahdon, Nousiaisten ja Mynämäen kuntien alueella olevalla laajalla metsä- ja suoalueella. Reitistö yhdistää toisiinsa Vaski- järven luonnonpuiston ja perusteilla olevan Kurjenrahkan kansallispuiston. Kuhan
kuonon tuntumassa on useita valtakunnallisen soidensuojeluohjelman kohteita ja yksit
täisiä luontonähtävyyksiä.
Mietoisten kunnan alueella on useita Raukkaan reittiin kuuluvia kulttuuri- ja luonnon
historiallisia kohteita mm. Raukkaan mylly, Perkkoonmäen simpukkamaa ja pirunpelto.
MAASTOLIIKENNE
Maastoliikennelain mukaan maastossa ei saa liikkua moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ilman maan omistajan tai haltijan lupaa.
Syrjäisellä seudulla asuva voi kuitenkin ilman maan omistajan tai haltijan lupaa kulkea moottorikäyttöisellä ajoneuvolla toisen omistaman maan kautta asunnolleen. Loma- asunnolle kulkemiseen moottorikäyttöisellä ajoneuvolla toisen maa-alueen kautta tar
vitaan lupa.
Kunnan järjestyssäännöt kieltävät moottoriajoneuvolla ajamisen pururadalla, urheilu
kentillä ja muualla urheilukeskusalueella kuin moottoriajoneuvoille tarkoitetulla alueel
la.
Lääninhallitus voi kieltää tai rajoittaa maastoliikennettä alueilla, joista aiheutuu ympä
ristöhaittoja asukkaille, uhanalaisille eliöille, geologisesti arvokkaille alueille tai pohjavesi
alueille.
MELONTA
Laajoella on merkittyä kanoottireittiä 50 kilometrin matkan verran. Kanoottireitillä on useita eri vaikeusasteen koskia.
RAVUSTUS
Ravustus on ollut Mynä- ja Laajokien merkittävin hyötykäyttö. Jokien rapukanta on
