Kasvistollisia tutkimuksia Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan kunnissa · DIGI

MYNÄMÄEN, MIETOISTEN ^ja KARJALAN KUNNISSA.

A. K. CAJANDER.

( Ka r t t a y n n ä 4 p i i r r o s t a t e k s t i s s ä ) .

(E site tty 5 p. m aaliskuuta 1898).

H E L S I N G I S S Ä 1 9 0 2 .

ACTA. SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, N:o 2.

KASVISTOLLISIA TUTKIMUKSIA

T E H N Y T

ACTA SOCIETATIS PRO FAUNA ET FLORA FENNICA, 23, N:o 2.

KASVISTOLLISIA TUTKIMUKSIA

MYNÄMÄEN, MIETOISTEN

K A R J A L A N KUNNISSA.

TE H N Y T

A . K . C A J A N D E R .

( K a r t t a y n n ä 4 p i i r r o s t a t e k s t i s s ä ) .

(E s ite tty 5 p. m aaliskuuta 1898).

H E L S I N G I S S Ä 1902.

KUOPIO 1902.

K. M A L M S T R Ö M I N K I R J A P A I N O .

M y n ä m ä k i on niitä harvoja Suom en seutuja, joista jo viime vuosisadan alkupuolelta löytyy sangen asiallinen pitäjäkertom us.

Gregorius H allenius julkaisi nim ittäin v. 1738 väitöskirjan »Vir- moensis in F inlandia territorii m em orabilia», jossa hän kuvailee paikkakunnan luontoa, väestöä ja historiaa. Luonnontieteelliset tiedonannot ovat siinä kuitenkin sangen niukkoja. Eläintieteen alalta saam m e tietoja toisen luvun § IILssa, jonka m ukaan ve­

det »delicatis abundant piscibus, iuciis scii, et percis m ajoribus, cyprinis latis seu prasm is, B raxen, rutilis, Mört, eperlanis m ino­

ribus, Nors, Iuciopercis, Giös, leuciscis, Löija, et ceteris». T ie­

dot kasvitieteen alalta sisältyvät pääasiallisesti seuraavaan lau­

seeseen (Cap. Il § V): »Quod colles illius latioresque colles virgulta cingunt, frutices et a rb u sta ornent, juniperi, erices, quercus, betulae, salices, alni, sorbi sylvestres, pseudoligustra et cetera distinguant, adeo non facile negabit quisquam , ut ad am oenitatem ni non fertilitatis varietatem alm a rerum parcus plura aut m ajora conferre vix potuerit». — Mitä m yöhäisem piin paikkakuntaa koskeviin tutkim uksiin tulee, m ainittakoon, että geologit kävivät kesällä 1886 tu tkim assa seudun geologisia seik­

koja; seuraavana vuonna kävi maist. J. Sjöros tutkim assa Mynä­

mäen kihlakunnan m uinaism uistoja sekä maist. H. O jansuu v.

1899 tutkim assa täkäläistä kielim urretta. Sitäpaitsi ovat venä­

läiset topografit käyneet täällä kartoittam assa.

Isäni K. A. C ajander sekä enoni A. ja L. Alienius keräili- vät kimnasi- ja ylioppilasaikoinaan kasveja varsinkin Mynämäen pitäjän eteläosissa. He eivät ole tehneet m itään luetteloa löytä- m istään kasveista, m utta kokoelm at ovat isälläni vielä tallella ja olen niitä useasti hyväkseni käyttänyt. Useita tietoja paikka­

kuntaa yleensä koskevista asioista, viljelyskasveista ja kasvien entisestä esiintym isestä olen niinikään isältäni saanut. Muut

seuraavassa antam ani tiedot perustuvat omiin havaintoihini ke­

sinä 1890— 1.900, pääasiallisesti kuitenkin v. 1897, jolloin minulla oli onni saada Societas pro fauna et flora fennicalta apuraha tutkiakseni kasvillisuutta Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan kunnissa.

Mieluinen velvollisuuteni on lausua h a rra s kiitokseni opettajalleni prof. J. P. Norrlinille niistä m onista hyvistä neu­

voista, joita olen häneltä saanut sekä siitä, että hän on mää­

rännyt alueella tap aam an i Hieraciumit. S itäpaitsi olen kiitolli­

suuden velassa prof. A. O. Kihlmanille siitä, että hän on mää­

rän n y t kerääm äni Euphrasiat sekä tark a sta n u t useat m uut »krii­

tilliset» muodot, ja maist. H. Lindbergille, joka on m äärännyt kokoom ani sam m alet.

Aimo Kaarlo Cajander.

Tutkim ani alue sijaitsee Lounais-Suom essa 60° 35" ja 60° 54" sekä 2° 30' ja 3° 7 ' (Helsingin m ukaan) välillä. Muo­

dolleen on se ± deltoidin tapainen, kulm at itää, länttä, etelää ja pohjoista kohti. A laltaan on se noin 5 neliöpenikulm aa.

Suurin pituus idästä länteen on 31 km, etelästä viistoon pohjoi­

seen 34 km. N aapurikunnat ovat luoteessa Laitila, lännessä Vehmaa, etelässä Lemu ja Askainen, koillisessa Yläne, kaakossa Nousiainen sekä pohjoisessa Hinnerjoki ja H onkilahti. Mitään luonnollisia rajoja ei tutkim allani alueella ole.

Tienoot Mynämäen ja Mietoisten kirkkoin ym päristöissä ovat Suomen kauvim m in viljeltyjä. Lukuisat m uinaism uistot kivikaudelta osoittavat, että seutu jo silloin oli asu ttu a x). Mynä­

mäen kirkkokin on m aam m e vanhim pia, rakennettu jo v. 1250.

Nykyään ovat sam at seudut erittäin tiheään asuttuja. Sitävastoin on asutus alueen itä- ja pohjoisissa sangen harvaa. Enim m ät asunnot löytyvät pitkin Mynä- ja Laajokien varsia sekä pitkin sitä m aantietä, joka kulkee läpi K arjalan kappelin. Laajat alat ovat kerrassaan asum attom ia. Sellainen on se alue, jota poh­

joisessa rajoittaa Laajoki, lännessä K arppinen ja Suojoki ja ete­

lässä Kalela. Sam aten on kappelin itäisin kolkka, Mynäjoen eteläpuolella vielä asum atonta, niinikään tienoot H ärm ässuon ja Valkamajärven välillä, V alkam ajärven ja V ehm alaisten väliset seudut sekä alue P ahik k alasta ja Kivikylästä pohjoiseen. V er­

rattain taajaan ovat sitävastoin Lem m i-Ruutin seudut asutut.

Siellä löytyy nim ittäin ru nsaasti pikkutorppia.

Lakeudet paikkakunnan eteläosissa ovat m atalaa sav itasan ­ koa — muinoinen m erenpohja — , joka hyvin verkkaan kohoaa

l) J. Sjöros: M uinaism uistoja M ynäm äen kihlakunnasta. M uinaism uisto­

yhdistyksen aikakauskirja VII. H elsingissä 1887.

6 A . K . Cajander. K asvistollisia tutkim uksia Mynämäessä..

rannikolta sisäm aahan. Niin ovat T ursunperän tienoot (lähes 7 km. m ereltä) ainoastaan n. 4 1/ 3 m . 1) m eren pintaa ylempänä, Huolin seutu 5 3/4 m., M iesmäki 11 1/4 m., Korvensuu 14 3/4 m., Kukola— K asula 14 8/ 4 m., V alkam ajärven rahka 35 m., Lem­

min niityt 33 3/4—34 3/ 5 m., P ahnassuo 44 2/s—46 1/3 m., nummet Kalelan ja Junnilan välillä 49 1/5 m. Korkeimm at vuoret alueen eteläosissa ovat 3 5 —44 m. korkeat, alueen pohjoisosan vuoret ovat suhteellisesti vielä m atalam pia. P aikkakunnan korkein kohta, eräs vuori H irvenjärven itäpäässä on 96 1/2 m. ylempänä m eren pintaa.

Vesiä löytyy paikkakunnalla sangen vähän. Jokia on 2, Mynäjoki ja Laajoki, jotka m olem m at alkavat Yläneellä ja las­

kevat S aaren m atalaan m erenlahteen. P ikkujärviä ja metsä- lam pia löytyy noin tusinan verta. N iistäkin ovat useat kuiva­

tettuja. Isoin niistä, Kivijärvi, on 1 1/2 km. pitkä ja leveimm ältä kohdaltaan 3/ 4 km. leveä. — Soita löytyy alueen itä- ja pohjois­

osissa paljon. Lähes 1/ 3 K arjalan kappelin koko pinta-alasta on suota. Metsät ovat, kuten L ounais-Suom essa ylim alkaan, huo- nonpuolisia. E telässä löytyy etupäässä pikkukuusikkoja ja koivu- lehtoja, pohjoisem pana vallitsevat m äntym etsät, Lemmin seuduilla ovat koivikot yleisim m illään, paikkakunnan koillisosissa on eni­

ten sekam etsiä. K ankaita löytyy runsaim m in Pahikkalan ja Kivi­

järven seutuvilla, niittytöyräitä ja pellonm äkiä eniten alueen eteläosissa. »Luonnollisia» niittyjä on ru nsaasti paikkakunnan m etsäpuoliskossa; m onet niistä ovat kuitenkin nyttem m in raiva­

tut uudispelloiksi. Peltona on vihdoin koko tasanko etelässä sekä varsinkin jokien laaksot m etsäpuoliskossa.

M aaperä on etelässä savea, pohjoisem m issa osissa paraasta päästä m urtokivisoraa, joka kuitenkin m onasti on paksujen turve- kerrosten peittäm ä. Isonlainen vierinkiviharju kulkee pitkin Porin— T urun m aantietä; sen laidoilla on paikotellen laajoja num m ihiekkakenttiä. — V uoret ovat pohjoisim missa osissa Ia- keita rapakivikallioita, m uualla varsinkin granitivuoria, jotka tavallisesti ovat jy rkkärinteisiä kalliopäitä.

>) Vrt. geol. karttalehtiä 10 ja 12.

Kuten jo m ainittiin, on kiinteä kallioperusta enim m äk­

seen joko granitia tai rapakiveä, vähem m ässä m äärässä löytyy gneissiä.

Eräs granitivuorten katkaisem a g n eissialu er) alkaa Veh­

m aan puolella, N uhjalan ja T anilan seuduilla ja päättyy Mynä­

mäen puolella Laajoki-nim iseen jokeen. Toinen gneissivuoria käsittävä seutu sijaitsee kahden puolin (etupäässä eteläpuolella) Mynäjoen ylistä vartta, Y läneeltä Miesmäen taloon asti. Yksit­

täisiä gneissivuoria löytyy sitäpaitsi siellä täällä alueella, eten­

kin Mynäjoen kaakkoispuolella.

R apakiveä löytyy paikkakunnan pohjoisessa osassa. Rapa- kivialueen eteläinen ra ja kulkee m elkein suorana viivana Lem­

min Jyrk k älästä Suojoen kautta Kolinummelle sulkien kuitenkin sisäänsä pienen granitivuoria sisältävän seudun (hienorakeista porfyrista oligoklasigranitia) K arjalan kylän pohjoispuolella. — Rapa- eli, kuten kansa niitä täälläpäin nim ittää, m orokivikalliot ovat eniten lakeita ja tasaisia. Niiden väleissä löytyy, esm. lä­

hellä Laajoen kylää paikotellen syviä laaksonotkoja m elkein pystysuorilla run saasti rapau tu n eilla kallioseinillä. Rapakivi- kallioiden tasaiset päällystät ovat tavallisesti peittyneet m änni­

köillä; jos taas puita puuttuu, löytyy niillä vaan hajanaisia sam ­ mal- ynnä C W m a-laikkuja, joiden välissä on »paljasta», rupi- jäkäläin värjääm ää kalliota. K arakteristisia fanerogam eja tä k ä ­ läisille rapakivikallioille ovat varsinkin Silene rupestris ja Sper- gula vernalis, jotapaitsi tietysti m uitakin kasveja löytyy (Hiera- cium saxifragum, Viola tricolor, R um ex acetosella etc.). Useasti ovat rapakivikallioiden päällystät hyvin vähän rapautuneet, niin että vaan su u ret porfyriset oligoklasipallot ilm aisevat kallion oikean laadun. Sen sijaan ovat jy rk ät kalliorinteet, varsinkin etelänpuoliset aina m urentuneet täydellisiksi sorakasoiksi. Sel­

laiset viljavat rapakiviahteet, jollaisia 0 . B e rg ro th 2) m ainitsee R ustaavista, ovat kuitenkin harvinaisia. S entapaisia löytyy esm.

!) Vrt. geologisia karttalehtiä 10 ja 12 niihin kuuluvine kertom uksineen.

2) O. B ergroth: A nteckningar om vegetationen i g ränstrakterna m ellan Åland och Åbo om rådet. Acta Soc. pro F auna et Flora Fennica 11 N:o 3 pag 9.

Lemmillä, m utta siellä käydessäni olivat lam paat ne niin puh­

taiksi nakerrelleet, ett’ei niissä ollut m itään m uistiin kirjoitetta­

vaa. K orkeita m etsänsisäisiä m orom äkiä löytyy K arjalan kappe­

lin pohjoisim m assa huipukassa.

Esim erkkinä näistä viim eksim ainituista olkoon eräs rinne lähellä S uom enpäänjärven eteläpäätä. Rinne on jyrkkä (35°—40°) ja viettää länteen. Y läosassaan on kallio vielä osittain rapau­

tum atta, m utta alem pana on kaikki m urentunutta soram assaa, osittain havuneulasten peittäm ää. Kallion laella kasvaa m ännik­

köä aina räystäille asti, itse rinne on puuton, m utta alhaalla laaksossa kasvaa kuusen, koivun ja harm aanlepän muodostama sekam etsä, jonka siim eksessä viihtyy runsas m ustikkavarvusto.

Ylhäällä, m issä kallio ei ole vallan paljon rapautunutta, kasvaa harvakseltaan jäkäliä, nim. ParmelioMa (P. saxatilis ja P . ompha- lodes), Cladonioita (etenk. Cl. coccifera ja Cl. pyxidata), joku Gy- rophora polyrrhiza sekä tum m anvärisiä Lecideo)a ja Lecanoroja.

S itäpaitsi kasvavat yksitellen H edwigia, Grimmia ramulosa ja Gr. Muehlenbeckii. A lem pana olevalla soralla löytyi ainoastaan joku Pohlia nutans-mätäs, lu k uunottam atta sitäpaitsi seuraavia fanerogam eja:

Vaccinium vitis idæa (ylem pänä 4, alem pana 5), Arctostaphylus uva ursi (ylem pänä 2, alem pana 0), Hieracium saxifragum (ylemp. 1),

H . tenebrosum (alemp. 1),

H. c

æ

A ntennaria dioica (ylemp. 2), Hypochceris maculata (ylemp. 1), Silene rupestris (ylemp. 1),

F ragaria vesca (ylemp. 1, alem p. 1), Calamagrostis arundinacea (alemp. 1), Rubus Aheus-vesoja (alemp. 1).

Hiukkasen alem pana on Potentilla erectaa (2— 3) ja itse notkossa löytyy runsaasti (8) m ustikkaa. Koska rapautum ista tapahtuu yhtäm ittaa ja rinne on jyrkkä, on päällim m äinen sora aina hiljaisessa liikkeessä alaspäin, m ikä puolestaan on syynä kasvillisuuden harvuuteen.

P aitsi varsinaisina vuorina löytyy rapakiveä paljon irto­

naisina paateroina. Usein ovat sellaiset m elkein täydellisesti m urenneet soram assoiksi, ainakin etelänpuolisella sivullaan. Muu­

tamin paikoin, varsinkin Lem m illä ovat m oiset m orokasat san ­ gen yleisiä. Koolleen vaihtelevat ne tietysti paljon, pienistä m ättääntapaisista aina usean m etrin korkuisiin. Niiden m uoto on tavallisesti ± pyram iti- tai m atalasti kekom ainen: alusta pyöreä — kulm ikas, huippu suipohko. Avonaisilla, päivänpais­

teisilla rinteillä ovat ne peittyneet jäkälillä (Cladina, Cladonia) sekä sianpuolukan varsilla, varjossa taasen peittävät niitä haara- sam m alet ja puolukka. Jos kum pu on iso, voi sillä kasvaa yksinäinen korkea honka, välistä useam piakin.

Se osa kiinteätä kallioperustaa, m ikä ei ole rapakiveä, on, lukuunottam atta jo alussa m ainittuja pieniä gneissialueita, gra- nitia. Graniti on laadultaan osaksi harm aata, osaksi p u n erta­

vaa; sitäpaitsi löytyy pegm atiti- ja syenitigranitia. Pegmatiti- granitia tavataan etupäässä P ahikkalan, N akkilan, S alavaisten ja Kolsan (Laitilassa) välillä; siitä itäänpäin löytyy p unaista grani- tia ja molempien näiden granitim uotojen sekä etelä- että pohjois­

puolella on harm aata.

T äkäläiset granitivuoret ovat enim m äkseen kalliotöyräitä.

Niiden laki on verrattain pieni ja epätasainen, niiden rinteet jyrkät. Milloin ovat vuoret yksittäisiä, milloin taasen ryhm itty­

neet pieniksi vuoristoiksi.

E sim erkkinä näistä vuorista olkoon Kallavuori N ousiaisten rajalla, T urkuun m enevän m aantien varrella. T äm ä vuorikom - pleksi käsittää useam pia isom pia kalliokum puja — niistä k o r­

kein Nousiaisten puolella 42,9 m. yläpuolella m eren pinnan — sekä joukon pienem piä niiden ym pärillä. L aadultaan on kallio pegm atitigranitia, m issä m. m. löytyy kvartsijuonia sekä vähäsen g rafitia*). — V uorten rin teet ovat jyrkähköjä, paikottain, vars.

pohjan ja lännen puolella äkkijyrkkiäkin. Niiden laet ovat m il­

loin melkein puuttom ia (löytyy vain joku kitukasvuinen pihlaja tai petäjä), milloin taas kasvaa niillä harvahko m äntym etsä.

*) Vrt. geologiseen karttalehteen n:o 10 kuuluvaa kertom usta, siv.

46 ja 65.

P uuttom illa kalliopäällystöillä on kasvullisuus sangen köyhää:

pieniä pyöreitä sam m al- ja jäkäläm attoja, joiden väleissä pilkot­

taa paljas kallio. Yksi ja toinen siem enkasvi kasvaa siellä täällä m. m. Jasione montana. P aikottain löytyy kalliossa syvennyksiä, joihin on kokoontunut seisovaa vettä aiheuttaen jonkun kallio- suon tai kalliolam m en. — N. s. »Iso-Kallan» eteläsivulla löytyy iso rotko. Se on noin 10 m. pitkä, puolen sitä korkea sekä ei täyttä 1/2 m. leveä halkeam a, jonka kattona on iso irtonainen kalliopaasi. Rotkon kostealla pohjasoralla kasvaa suuria, m utta kalpeanvihreitä saniaisia (Aspidium spinulosum f. dilatata ja Phegopteris polypodioides). P arissa pienessä kalliosaum assa lä­

hellä luolan pohjaa löytyy pieniä, sieviä sam m alryhm iä (Fissi- dens adianthoides, Neckera crispa, N . oligocarpa, N ■ complanata, vähän ylem pänä Homalia trichomanoides). Ylem pänä verhoo lsothecium myosuroides luolan seinäm ää. Aukon edustalla kas­

vaa lehm uksia ja niiden varjostam alla kallioseinällä kasvaa runsaasti Sticta pulmonariaa, Nephromium sp. ja m uita lehtijäkäliä (ynnä R am alina pollinaria), joiden välit peittää pehm oinen sam- m alverho (Stereodon cupressiforme, St. imponens, St. pallescens, Thuidium abietinum, Anomodon longifolius, lsothecium viviparum, I. myosuroides, A ntitrichia curtipendida, Leucodon sciuroides, Tortula ruralis y. m.). Lehm usten juurilla kasvaa reheviä Melica- sekä Carex digitata-eksem plareja. Lehm usten vieressä löytyy kalliolla pieni, kivinen pähkinäpuulehto, jossa kasvavat Aspidium fdix mas, Geranium silvaticum, G. robertianum, Lathyrus monta­

nus y. m. — V arjottom illa kalliorinteillä kasvaa p araasta päästä jäkäliä ja pieniä acroearpisia sam m alia (Sphcerophoron, Andrcea y. m.) K alliosaum oissa löytyvät m. m. Asplenium septentrionale ja A. trichomanes sekä lukuisia sam m alia [Onchophorus-lajeja, Dicranum Schisti, D. m ontanum, Fissidens osmundoides, Asterella pilosa, Plagiocliila asplenioides m uita m ainitsem atta). Alem pana olevat saum at ja pienet halkeam at ovat useasti täynnä Bartra- mia crispaa.

A lem pana vuoren juurella löytyy isokivistä somerikkoa, jolla kasvaa tam m i- ja haapalehtoja runsaine pensaineen (Bibes alpinum, Lonicera, Viburnum, Juniperus) sekä ruohoineen (Ac- tcea spicata, Aspidium filix mas, Paris y. m.) — Notkokohtiin,

m issä vesi virtaa alaspäin, on syntynyt osittain kosteita lehtoja (koivua, tervaleppää, runsaasti saniaisia sekä Pyroloda), osittain, vars. alem pana, m issä vesi on enem m än seisovaa, räm em äisiä koivikkoja (m. m. joks. runs. Aspidium cristatum). Itse ta sa n ­ goilla vuoren ym päristöissä löytyy nuorta, ta a ja a m ännikköä k as­

vavaa num m ihiekkaa.

Enem m än tai vähem m än nyt kerrotun K allavuoren tap ai­

sia ovat enim m ät vuoret paikkakunnan eteläosassa. Männikön sijassa löytyy kuitenkin useim m issa kuusikkoa. Alueen pohjoi­

sem m issa osissa ovat vuoret m atalam pia ja tavallisesti kerrassaan m etsän peittäm iä.

Tulem m e sitten irtonaisiin m aakerroksiin. Niistä on murto- k iv iso ra 1) yleisin paikkakunnan pohjoisem m issa ja itäisem m issä osissa, peittäen laaksot vuorten väleissä sekä nousten ohuena kerroksena niiden rinteille. Harvem m in se m uodostaa pieniä harjanteita, kuten esm. Vuoluisten, Kalelan, T apanisten ja Val- kam ajärven luona. M urtokivet ovat paikkakunnalla vallitsevia kivilajeja, granitia ja rapakiveä, välistä gneissiä. — Vierinkivi- m uodostuksista on tärkein se iso harju, joka alk aa jo lähellä Raum an kaupunkia ja ulottuu T urun tienoille asti (Rihtiniem eltä Kärsämäelle). M ynäm äessä on P o rin — T urun m aantie rakennettu osittain juuri tälle harjulle, osittain sen hiekkaisille rinteille.

Pieniä vierinkiviharjanteita löytyy sitäpaitsi Halson ja H ietam äen länsipuolella. H arjut ovat osittain vierinkivihiekkaa, osittain vierinkivisom erikkoa resp. -kivikkoa.

M urtosorakentät kasvavat enim m äkseen m etsää, osittain kuusikkoa, osittain, vars. kuivem m at hongikkoa. Vierinkivi- mäillä on m äntym etsä yleisin, m utta kivisim m illä ja kuivimm illa paikoilla on m etsä harv aa ja kitukasvuista. Laihim m illa pai­

koilla löytyy paljaita, m etsättöm iä kivikkojakin.

Esim erkkinä näistä viim eksim ainituista olkoon noin 600 m2 lavea, etelään heikosti (n. 5°) viettävä kivikenttä lähellä Järven- kallion järveä. Kivillä kasvaa runsaasti pieniä ru pijäkäliä (m.

m. hyvin lukuisasti Lecidea geographicaa), joiden seassa löytyy ParmelioiVa (P. saxatilis, P . centrifuga, P . stygia) ja Gyrophoroda

1

) Vrt. geol. karttalehtiä 10 ja 12.

(G. polyphylla, G. flocculosa) sekä yksittäisiä Hedwigioita ja Grim­

min ramulosoja. Kivien välissä on jäk äliä runsaasti (8).

Qladina rangiferina, Cladonia coccifera, Cladonia pyxidata, Cl. silvatica, Cl. fimbriata, Cl. cordalis.

Cl. alpestris, Cetraria islandica,

Jäkäläin seassa kasvaa sam m alia, vaikk’ei sanottavan pal­

jon (Polytrichum juniperinum , Dicranum scoparium, Pohlia nu­

tans). Siem enkasveista ovat ainoastaan varvut lukuisam pia, niistä puolukka lukuisin (3), m uut, kanerva, sianpuolukka ja m ustikka kasvavat ani harvassa. Heinistä löytyy siellä täällä joku Calamagrostis arundinacea-m ätäs; ruohoista kasvavat yksi­

tellen Epilobium angustifolium ja Solidago virgaurea. P ari m a­

talaa petäjää sekä pieni pihlaja kasvavat m uita pitempinä. Kivi- kentän ym pärillä on laihaa m äntym etsää.

S uuria num m ihiekkakenttiä löytyy m ainitun vierinkivihar- jun m olem m illa puolilla, varsinkin Laajoen ja Mynäjoen välisillä mailla sekä M ynäjoelta etelään. P ieniä num m ihiekkam aita löy­

tyy Kukolan pohjoispuolella, toisia on m aantien varrella Kete- listen ja Kalelan välillä. Kolinummen luona, Mynäjoen eteläi­

sim m än haaran kahden puolen sekä Laajoen kylän luona löytyy niinikään num m ihiekkaa. T ällaiset hiekkakentät ovat milloin m etsäisiä, jolloin niillä kasvaa kaunista siroa m ännikköä, milloin ovat ne taas aukeita kuivia »nummia».

E teläosassa aluetta on peltosavi valtavin aines esiintyen tasankom aalla ja nousten usein mäkien ja vuorien rinteillekin.

Mynämäen tasangolla on savikerroksen paksuus n. 9 m. Pelto- savi on kovaa ja sitkeätä, m ahdotonta »pruukattavaksi» sekä kauvan kestäneen poudan että pitkällisen sateenkin jälkeen;

hiekansekaisena sitävastoin, esm. Mynämäen kirkon luona on se pehm eäm pää ja helpom paa viljellä. — Kokonaan muiden m aa­

kerrosten peitossa ovat glasialihiekka sekä kerrossavi. Tulva- hiekkaa ja tulvasavea on sanottavassa m äärässä ainoastaan S aaren lahden rannoilla. Vähin joukoin niitä löytyy muidenkin vesien äyräillä. — Liejua on ru n saat m äärät m erenrannalla, etenkin A arlahden edustalla sekä vähän m atkaa pohjoiseen Mynä­

joen suusta, tulvasavi- ja tulvahiekka-alustalla. — Turvetta löy-

tyy m ahdottom at paljoudet paikkakunnan pohjois- ja itäosien suurissa soissa. O huena kerroksena se sitäpaitsi peittää anorga- nista alustaa useissa heteniityissä y. m.

Kalkkipitoisuus on kaikissa näissä m aanlaaduissa m itättö­

m än pieni. P ari näytettä savista Laajoen kylän seuduilta sisälsi­

vät 1,06 ja 1,28 °/o k a lk k ia 1).

Jo alussa m ainittiin, että vesiä löytyy v errattain vähän. — Mitä ensiksikin S aaren lahteen tulee, ei se paljonkaan ansaitse meren nimeä, niin suolatonta on vesi. V arsinkin on suolapitoi­

suus lahden pohjukassa, m ihin Laajoki laskee, m itättöm än pieni.

V arsinaiset m erikasvit, kuten Ranunculus marinus, Fucus y. m.

puuttuvat, sam aten useat m erenrannoille om ituiset, kuten Aster, Erythrceat y. m. Itse vedessä kasvavat Potamogeton per foliatus, P. pusillus, P. pectinatus, Zannichellia polycarpa, Myriophyllum spicatum, M. alterni florum, Callitriche autumnalis, C. vernalis, H ippuris vulgaris, Ranunculus eradicatus, joku Chara ja veden pinnalla uiskentelee paikotellen Lemna trisulca. Lahden m ata­

lilla liejuisilla rannoilla, jotka — etenkin S ydänperän ja Valas- kallion edustalla — vuosittain joutuvat tulvaveden peittoon, k a s­

vaa runsaasti Heleocharis acicularista. Vähän etääm pänä vesi­

rajasta kasvavat Agrostis alba, A. canina. Festuca rubra, Carex vulgaris, Triglochin palustre, Juncus Gerar di, J. bufonius, Glaux maritima, Spergularia rubra, Sagina procumbens, A triplex patu­

lum ja M atricaria inodora. S uuria den u d erattu ja laikkuja lö y ­ tyy. N iissä ovat Spergularia, A triplex ja Matricaria melkein ainoat kasvit.

Saaren kartanon luona ja sam aten myös A arlahdelta lo u ­ naaseen on ra n ta-o sa kapeam pi ja ra n ta a re u n u staa tuu h ea le- pistö. Aallot tuovat rannalle ruovonpätkiä, puunpalasia y. m.

Täten m uodostuneella rom uvallilla kasvavat Rumex domesticus, R. crispus ja Leontodon autumnalis. Itse lepistö on lehto­

mainen.

Eteläänpäin m uuttuu vesi vähitellen suolaisem m aksi, uusia m eri- ja etenkin m erenrantakasveja tulee lisään: Potamogeton fliform is, Erythraea pulchella, Odontites litoralis, Silene inflata

1) Kertom us geol. karttalehteen N:o 12 siv 70 ja 73.

f. litoralis, Heleocharis uniglumis, Sagina nodosa, L in um cathar- ticum, Ophioglossum, Taraxacum palustre y. m. Siinä kohdassa, m issä Mynäjoki laskee m ereen, on m itä laajin ruovikko. Toinen sam anlainen löytyy A arlahden edustalla sekä S aaren luona, pie­

nem piä useissa m uissa paikoissa.

Järv iä ei löydy m uita kuin Kivijärvi. Ollen ainoa laatuaan paikkakunnalla ansaitsee se tulla tässä lyhyesti kerrotuksi. Se sijaitsee V ehm aan rajalla, keskellä m etsää. Järvi on melkein kahdessa osassa, joita keskellä yhdistää kapea salmi. Itäisem- män osan pohjois- ja itärannalla löytyy rantaniittyjä sekä niistä ra iv attu ja peltoja. Muu osa pohjoisrantaa on koivujen pei­

tossa. Itä- ja eteläran ta ovat kuusim etsän vallassa. Siellä täällä löytyy rannoilla pieniä nevam uodostuksia, etenkin lahdelm ien pohjukoissa. — Pohjoispuolelta laskee järveen isohko oja, joka tulee siellä olevista heteniityistä ja nevoista. Itäpäästä taas läh­

tee toinen, hidasjuoksuinen puro, joka laskee vetensä Vehmaan puolella olevaan Sam m aljärveen.

K eskellä järveä on veden pinta ihan kasviton. Myöskin pohja on melkein kasviton, paitsi yksityisiä sam m alia (Amblyste- gium fluitans), joita silloin tällöin airolla saa nousem aan järven pinnalle. Lähem pänä ra n to ja m uodostavat Nymphcea candida ja Nuphar luteum pienet ryhm änsä. P aikoittain, etenkin järven luoteiskulm assa löytyy Sparganium simplex f. longissima (Potamo-

^ehm -lajit puuttuvat kerrassaan). Upukoista m aallepäin löytyy monin paikoin taaja kaislikko (Scirpus lacustris), jonka keskellä kasvaa joku Nuphar, Vtricularia vulgaris tai Scolochloa arundi­

nacea. V iim eksim ainittu m uodostaa pohjoiseen pistäytyvän m a­

talan lahdelm an pohjukkaan om an itsenäisen m itä taajim m an heinästönsä. Phragmites communis esiintyy paikotellen, etenkin itäosan pienen saaren luona pienissä, harvakasvustoisissa ryh­

missä. Lähellä salm ea m uodostaa Equisetum fluviatile pitkän, niitty ran n asta melkein upukkoihin asti ulottuvan yhtäm ittaisen reunuksen. Sam aten on järven luoteiskulm a korteiston vallassa.

— Näin m utaisella, pehm eällä pohjalla. Missä taas pohja on kova, kivinen tai som eroinen, löytyy ainoastaan joku yksinäinen Equisetum fluviatile tai Phragmites. — Lähem pänä rantoja k as­

vaa hiekkapohjalla pieniä Limoselloja ja Elatine triandroja; mu-

täisillä paikoilla taas Ranunculus lingua, Lysimachia thyrsiflora, Iris pseudacorus, Carex fäiformis, C. ampullacea, Alisma plantago, Sparganium simplex, Sp. minimum, H ippuris vulgaris ja Lycopus europceus. — Itse kuivalla rannalla, kivisillä paikoilla löytyy harva kasvillisuus, jonka m uodostavat:

Juncus fliform is, Rum ex domesticus, Myosotis palustris, J. lamprocarpus, R . crispus, Lysimachia thyrsi- J. alpinus, Ranunculus reptans, flora,

Carex acuta, Caltha palustris, Veronica scutellata, C. fdiformis (runsas Viola palustris, M entha arvensis,

saarella), Drosera rotundifolia, Galium palustre, C. ampullacea, Lythrum salicaria, Tarax. officinale, Alisma plantago, Potent, erecta, Leont. autumnalis.

V ähäsen ylem pänä kasvaa rannoilla runs. M olinia coeru­

lea. — Savea löytyy vaan yhdessä kohdassa hyvin pienellä alueella. Siinä kasvavat etenkin Sparganium simplex, Alisma ja Tussilago. P arissa paikassa on rannalla kallioita. V esiäyräillä on silloin joukko lim aisia jäkäliä.

Entisinä aikoina on järv iä löytynyt enem m än, m utta ne ovat nykyään ± kuivuneet. Sellaisia on ensiksikin Lahlam en järvi lähellä Salavaisten kylää. Sen rannoilla on kosteita niit-

tyjä, itse järvi taas on täynnään Equisetum fluviatile-korteistoa.

Missä löytyy hiukkasen avoin-vettä, kasvaa upukoita ja Potamo­

geton natansia. — Lahlam en järveltä puoli penikulm aa etelään sijaitsee V alkam a-järvi. Senkin rannoilla löytyy kosteita luhta­

niittyjä; koillisessa ulottuu kuitenkin iso ra h k a melkein vesi- äyräille astikka. Järv i on täynnään Sparganium ramosumia, niin taajalti, että se etäältä n äyttää yhtäm ittaiselta vihannalta nii­

tyltä. Sparganiumem seassa kasvaa »kerkonpäitä» [Tyyliä lati­

folia). S parganietum ein ja luhtaniittyjen välissä kasvaa kortetta.

— Lemmin järvi, Jyrkkälän luona, kuivatettiin vuonna 1896 täydellisesti, niin e tt’ei siinä enään ole nim eksikään vettä. Enti­

sestä järvikasvullisuudesta ovat vielä m uistoina puolikuivuneet Nym phæat, N upharit ja Potamogeton natansd. Sitäpaitsi kas­

vaa ruopalla — suureksi osaksi m yöhem m in saapuneina u u tu ­ kaisina — Bidens tripartitus, B. cernuus, Cardamine pratensis, Veronica scutellata, Ranunculus flammula, R . repens, Sparganium simplex, Sp. minim um ja Heleocharis palustris. Lem m injärvenkin ra n n a t ovat kosteita niittyjä. — Toinen kokonaan kuivatettu järvi on Mäensalon järvi lähellä K arjalan kylää. Entisen järven paikalla on nyt taaja Equisetum fluviatile-kasvusto ja sen ym pä­

rillä m ärkiä, hetem äisiä niittyjä. — Noin 2 */2 kilom etriä K arja­

lan kylästä länteen sijaitsee O m m ajärvi, jonka läpitse Laajoki juoksee. Se on — paitsi jokiuom aa — m elkein täydellisesti kuivilla, täynnään kaislikkoja ja korteistoja. T ästä vähän m at­

kaa pohjoiseen on R aum a-järvi. Sekin on melkein täynnään kortetta, ainoastaan keskellä löytyy hiukkasen »silkasta» vettä.

R an n at ovat osittain niittyä, osittain räm että.

Lam pia on — paitsi p aria jo m ainittua järveä, jotka ehkä paraiten olisivat lam piin luettavat — kuusi: Pata-, Auli-, Lanko-, Pirtti-, Hirven ja Järvenkallion »järvet». Ne ovat kaikki tois­

tensa kaltaisia, pienen pieniä, m etsässä olevia, joka h aaralta nevojen ym päröim iä lam pia. L ukuunottam atta saroja ja joita­

kuita ruohoja (Peucedanum, Cicuta) lam pea ym päröivän nevan ulkoreunassa, ei ulom pana lam m essa löydy m uita kasveja paitsi joitakuita upukkoja, Potamogetone)a, yksittäisiä kaisloja, ruokoja, kortteita ja Lysimachia thyrsifloroja. K uivattaa niitä ei ole yri­

tettykään.

Jokia on kaksi: Laajoki ja Mynäjoki. — S aatuaan alkunsa Yläneen järvistä, tulee Laajoki (Luhtajoki) kolm ihaaraisena Mynä­

m äen maihin. Nämät h a a ra t ovat alussa pienen pienet, 1 V2 m.

leveät, joskus hiukkasen leveäm m ät, toisinaan taas kapeam pia­

kin. Niiden juoksu on vuolas, m ikä on painanut leim ansa kas­

vullisuuteenkin: kasvit ovat pitkiä ja hoikkia (Sparganium sim­

plex f. longissima, Sagittaria sagittifolia f. vallisneriifolia, Glyce- ria fluitans, Juncus supinus f. fluitans). Nekin kasvit, jotka ta ­ vallisesti ovat kankea- ja pystyvartisia, ovat m yötävirtaan kal­

listuneet (Lysimachia thyrsiflora, Ranunculus lingua y. m.) Jo näissä alkuhaaroissa on useasti kivisiä koskia runsaine samm a- lineen (F ontinalis, Dichelyma, Scapania). N eljäskin Laajoen lähdepuroista pistäytyy vähäsen M ynämäen puolelle. Se virtaa enim m äkseen hyllyvien nevojen ja heteniittyjen läpitse, m onasti kerrassaan m aan pinnan alla, paksut, löyhät Sphagnumit k a t­

tonaan.

Kun kaikki h a a ra t ovat yhtyneet, on virran leveys tullut 2—3 m etrin suuruiseksi. R annat ovat, kuten tähänkin asti, kosteita niittyjä, joiden tak an a löytyy su u ria soita (räm eitä);

toisinaan on kuitenkin räm een ja niityn välillä reheviä lehtoja runsaine ruohoineen ja heinineen (Vicia silvatica, Orobus vernus, Milium y. m.) V irran juoksu on edelleenkin vuolas ja koskia löytyy useitakin (esm. Laajoen kylässä). Laajoen kylästä län­

teenpäin m uuttuu veden virtaam inen hitaam m aksi ja jokiuom a­

kin levenee pari m etriä. S uutilan ja K arjalan kylissä sijaitse­

vat ensim m äiset pellot ihan jokirannassa, — varhem m in on se ollut m ahdotonta, syystä että ra n n at ovat olleet liian m ärkiä.

Mainituissa kylissä löytyvät myöskin ensim m äiset niin su u ret kosket, että ne voivat käyttää myllyjä. K arjalan kylästä aikain on jokirannoilla taasen kosteita — m ärkiä niittyjä, joille ru n saat Salix Lapponum-p ensaat antavat k arakteristisen värityksen. N iit­

tyjä jatkuu yhtäm ittaa, lukuunottam atta pienem piä peltoja lähellä Salavaisten kylää, aina Juvalle asti. Viimeksi m ainitusta ky­

lästä aikain on joen kum paisellakin ra n n alla yhtäm ittaa vainioita aina m erenrannikolle. Joen hikevät ran ta-ah teet ovat tav. reh e­

vän heinästön peitossa. Joessa kasvaa ru n saasti k aislaa (Scir­

pus lacustris); sen seassa esiintyvät Aconcs ja Phragmites. Mo-

2

nin paikoin on pieniä koskia, joihin on rakennettu myllyjä (Juva, Karjakoski, K orvensuu, H urula, Myllykylä, Lujala), m utta kos­

kien välillä on veden virtaam inen hidasta. Valaskallion edus­

talla Laajoki laskee m ereen, m uodostaen lakean, kevättulvain aikana veden vallassa olevan suistom aan.

Mynäjoki on edellisen kaltainen. Sekin alkaa Yläneeltä, Raas- ja M ynäjärvistä. Alku on sam allainen kuin Laajoen: ka­

pea niittyrantainen puro, jossa on koskia tuon tuostakin. Jo K alelan kylässä löytyy sen rannoilla viljelyksiä, m utta Vuolui- sista Inkim aalle asti ovat sen ra n n a t taas alavina niittyinä. Ta­

panisten läheisyydessä ym päröi jokea milloin viljavainio, milloin lehtim etsä, m utta alkaen K ukolasta juoksee se sittemm in kaiken aikaa yhtäm ittaisen peltom aan läpitse. H itaasti virraten purkaa se vetensä m ereen Tervoisten edustalla, jossa sen suuta ym pä­

röi laaja ruovikko. — In tresan ttia on nähdä, millä tavoin kas­

vullisuus m uuttuu Mynäjoessa m erelle päin. Jo lähellä Lehtisten k artan o a tap aa joen aivan lakeilla rannoilla Spergularia caninan.

Vähän edem pänä kasvavat Plantago maritima, Triglochin mari­

timum ja Glaux maritima, ja vielä lähem m äksi m erta Linum catharticum ja Odontites litoralis, kunnes joen suussa kasvavat Juncus Gerardi, A triplex litoralis y. m. Itse vedessä tulee Pota­

mogeton perfoliatus, josta ensim m äiset eksem plarit kasvavat Kas­

ken sillan kohdalla, m erelle päin yhä yleisem m äksi ja runsaam ­ m aksi; lähellä m erta löytyy sitäpaitsi Potamogeton pectinatus.

Mutta toiselta puolelta taas kasvavat Elatine alsinastrum, N ym- phcea candida ja Acorus calamus itse m eressä aivan Mynäjoen

suussa.

L isähaaroja saavat joet useoitakin, esm. Laajoki Omma-, Valkama- ja L ahlam enjärvistä sekä Kivikylän luona. Mynäjoki taas Tapanisten, H aapaisten, Aakulan ja T ursunperän tienoilla.

Nekin ovat sam ojen vaiheiden alaisia kuin pääjoet: ra n n at vaih- televat, virran nopeus on erilainen ja kasvillisuus niinikään. — P ikkurapakkoja ja ojia on tietysti lukem attom ia. Ne vaihtele- vat keskenään rajattom asti. Mynämäen ja Mietoisten pelto- lakeuksilla peittää enim piä yhtäm ittainen Lemna- ja Callitriche- kasvillisuus.

Suom aisia m uodostuksia on runsaasti. Suurim m at ja lu-

kuisim m at löytyvät Laajoen kylän ym päristöissä, jossa kym m e­

niä neliökilom etrejä laajoja räm eitä ja rahkanevoja leviää kylän melkein kaikilla puolilla. Pohjoisessa niitä jatkuu Laitilan, Honki­

lahden ja Hinnerjoen m aihin ja itäänpäin ovat ne välittöm ässä yhteydessä Yläneen suurten soitten kanssa. K aakossa niitä kes­

keyttää Kalelan jokilaakso, m utta jonkun m atkaa toisella puo­

lella Kalelaa jatkuu niitä taasen Pöytyälle päin. — Muissa osissa kysym yksessä olevaa alu etta ei soita ole niin paljon eivätkä ole niin suuriakaan. K arjalan kylästä länteen löytyy isonlaisia soita Omma- ja R aum ajärvien välisillä mailla, Lanko- ja Pirtti- järvien rannoilla (kahden puolin Salavaisia) löytyy pieniä soita;

K arppisista etelään löytyy iso räm e, V alkam ajärven rannalla on niinikään. Toisia on Lahlam enjärveltä koilliseen, R uutista pohjoiseen sekä Lemmin Jy rkkälästä länteen. Pikkusoita löytyy sitäpaitsi m. m. Lemmin- ja Kivijärvien välillä. Eteläisim m ät suot ovat Uhlun-suo, Järven-suo, Maasillan-suo, A nun-suo ja suo Korvensuusta länteen. M ietoisissa löytyy K uuskorven luona pieni koivuräme, toisia pikkusia soita on sieltä K orvensuuta päin.

Muuten ei löydy eteläpuolella sitä viivaa, jonka voi ajatella ve­

detyksi K orvensuusta A akulan k autta Miesmäelle ainoatakaan suota — lukuunottam atta pienen pieniä kalliosoita.

Soista ovat aukeat räm eet (rahkat) yleisimm ät ja alaltaan ovat ne suurem m at kuin kaikki m uut suolajit. Enim m iten ovat ne kuivanpuoleisia, toiset taas ovat m ärem piä (Pahnassuo!) Mo­

net ovat epäilem ättä sangen vanhoja päättäen turvekerroksen paksuudesta sekä siitä, että jäkälät (Cladince, Cladonice, Cetrarice) laajoilla aloilla peittävät turpeen. Tällaisia korkeita räm eitä on varsinkin Laajoen kylän luona. Geologisen karttalehden N:o 12 siv. 75 m ukaan on n äissä soissa » m o ssto rf--- ofta 10— 15 fot» + »torfdy — . — — ända tili 15 fot».

»Silmiä» on räm eissä runsaastikin, etenkin m ärem m issä räm eissä. Useissa »silmissä», joihin älköön sekotettako suo- lam pia, löytyy keskellä puh d asta vettä, ilm an m inkäänlaista k as­

villisuutta, paitsi pieniä leviä. K oskelsuon silm issä kerrottiin kasvavan upukoita. Toisissa silm issä on ainoastaan vetelän puuron kaltaista »ruoppaa», toisia taas peittää pehm eä Sphagnum.

Aukeitten räm eitten jälkeen ovat m äntyräm eet yleisimm ät.

Nekin ovat ylim alkaan kuivanpuoleisia. M ättäät ovat enim m äk­

seen suuria, peittyneitä ru n saalla varpukasvillisuudella; varpujen seassa kasvaa runsaasti m uuram ia. K oivuräm eitä on sangen vähän ja kaikki ylen pieniä. Sellaisia löytyy K uuskorven luona, K allavuoren pohjoisrinteellä sekä lähellä Järvenkallion järveä.

Useat suot A ulijärven ym päristöissä sekä K alelasta kaak­

koon ovat tasaisia m ättäättöm iä rahkanevoja, joissa harva heinä­

kasvillisuus (Eriophorum vaginatum, Scirpus ccespitosus) vallit­

see; v arpuja löytyy sangen vähän (Andromeda polifolia) ja ovat m atalia; toisinaan löytyy kuitenkin vaivaiskoivua, varsinkin soi­

den laidoilla. — V arsinaisia, lettom aisia nevoja on tavallisesti vaan lam pien rannoilla. Ne ovat alalleen varsin pieniä.

K orpisuot ovat edellisiin v errattu in a jokseenkin harvinai­

sia. Niitä löytyy milloin kapeissa kosteissa laaksoissa, milloin taas soukkana reu nuksena m uitten soitten ym pärillä. Useimmat ovat kuusikorpia, iso- ja korkeam ättäisiä joltisella ruohokasvulla (Equisetum silvaticum) sekä yksittäisillä heinillä (Carex globula- ris, C. sparsiflora). M uutam issa löytyy kuusen seassa lehtipuita, jolloin syntyy sekam etsäkorpia. H arvinaisem m at ovat puhtaasti lehtim etsäiset (viidat). Sellainen löytyy esm . P ahikkalan länsi­

puolella, kohdalla m issä sikäläinen pitkä räm e rajoittuu kuivaan kuusim etsään. Siinä on m itä ru n sain heinäkasvillisuus (Qäla- magrostis phragmitoides, Scirpus silvaticus, A ira cmspitosa, Carex ccespitosa y. m.) sekä reheviä ruohoja (Menyanthes, Calla, Caltlia, Equisetum silvaticum, Comarum y. m.) Viidat ovat useastikin m ärkiä. — L ettoja (gungflyn, W iesenm oore) ei löydy.

Suot ovat toistaiseksi saaneet olla ihm isten toim enpiteiltä melkein täydellisesti rau hassa. Löytyy nim ittäin vielä niin pal­

jon luonnollisia niittyjä, joita on paljon helpom pi raivata pel­

loiksi kuin soita konsanaan. Laajoen kylän luona, Lellaisten tien varrella, on pientä tuskin kapanalan kokoista palaa ennen yritetty viljellä, m utta yritystä ei katsottu kannattavaksi ja paikka sai taas soistua. V. 1897 oli U udenkartanon suo-osuudessa (Laajoelta länteen) kuokattu m aata pelloksi, johon aijottiin istut­

taa perunoita. Sinne oli rakennettu pieni torppakin, m utta kel­

lään ei ole toistaiseksi ollut h alu a asettu a sinne asum aan. Jo edellisenä kesänä oli osaa Järvenkallion suota kuokattu pelloksi,

jossa sittemmin on viljelty kauroja. Muita suoviljelyskokeita en tiedä paikkakunnalla tehdyiksi.

Mitä m etsiin tulee, ovat ne, kuten odottaakin sopii, jok­

seenkin huonoja — tosin ei huonom pia kuitenkaan kuin n aa p u ri­

pitäjissä, vaan pikem m in ehkä päinvastoin. S uuret alueet, v a r­

m aan puoli koko pinta-alasta, on tosin m etsäisten kasvipaikkain vallassa, m utta kunnollinen tukkim etsä on melkein kaikkialla loppunut. T aloistaan sijaitsevat m etsät hirveän etäällä. Niinpä on M ietoistenlaisten m etsiä Kalelan tienoilla, R avean talon m et­

siä Sairisten tienoilla, M unnuisten kylän m etsiä Laajoen kylän pohjoispuolella. S euraus on, ett eivät m etsät saa m inkäänlaista huolenpitoa osakseen.

S uuria tuhoja ovat kulovalkeat tehneet. Sellaisia suuria paloja, kuin 1860-luvulla, jolloin isoja aloja m etsää paloi H aasta ja Kalelasta aikain kauvas Yläneen ja Pöytyän m aihin, ei tosin enään ole ollut. Mutta pienem piä m etsäpaloja sattuu joka ikinen vuosi. Monasti näkee kesällä savun tupruavan yhtähaavaa usealta eri taholta. Osittain lienevät ne olleet vartavasten, rikokselli- sessa tarkotuksessa sytytettyjä, m utta enim m ät ovat kuitenkin saaneet alkunsa kuokkam aista. K uokkam aitten polttam inen on­

kin hyvin yleistä, kesän kuum im panakin ja kuivim pana aikana.

Kun kyllin suuria ojia harvoin kaivetaan eikä m uihinkaan v aro ­ keinoihin ryhdytä, eipä aina viitsitä tulta vartioidakaan, niin on selvää, että tuli helposti pääsee m etsään. — P alaneilla m ailla ovat pienet jäkälät ja sam m alet ensim m äiset kasvit, sitten seu­

ra a m uita sam m alia sekä vars. Epilobium ancjustifolium ynnä Aira flexuosa, F ragaria vesca, Rubus idæus-vesoja y. m., kunnes lehtipuut (koivu, haapa, leppä) anastavat paikan. Toisinaan saattaa kanervaakin ilm estyä niin runsaasti, että paikka ainakin väliaikaisesti m uuttuu kanervakankaaksi, esm. Maasillalla. H ar­

voin sattuu, että m änty suorastaan tulisi paikalle, esm. m aantien varrella Nousiaisten rajalla.

Mainittava on vielä eräs seikka, joka sekin vaikuttaa m et­

sien, lehtimetsien, laatuun, nim. »lehdenteko» 1). Lehden teosta 1) Se tapahtuu sam aan aikaan kuin heinäntekokin, jos paikka on etäällä talo sta; jos taas m etsä on lähem pänä, tapahtuu se heti hein än jä l-

on seurauksena, että tuskin m issään tapaa täysm ittaista lehti­

m etsää. L ehtipuut ovat enim m äkseen m atalia, m elkein om ena­

puiden tapaisia s. o. lyhyen, usein hyvinkin m utkikkaan rungon päässä on taaja, pallopyöreä lehvistö.

Metsien suhteen on vaikea sanoa, mikä m etsälaatu on val­

litsevin. Metsien laatu nim ittäin vaihtelee suuresti paikkakunnan eri osissa.

Laajoen kylän seuduilla ovat m etsät enim m äkseen sekai­

sia. Mänty, koivu, kuusi, leppä ja useasti h aapa m uodostavat pääm assan, hajap u in a esiintyvät pihlaja, tuom i ja raita. Kasvilli­

suus vaihtelee paljon kosteuden, m aanlaadun, eri puulajien suh­

teellisen ru nsauden y. m. m ukaan. Yleensä löytyy niissä ru n ­ saasti m arjavarpuja (M yrtillus nigra, M. uliginosa, Vaccinium vitis idæa) sekä ruohoja (Anemone nemorosa, Phegopteris dryop- teris, Melampyrum silvaticum, M. pratense, Trientalis, Majanthe- mum, Pyrolce, Geranium silvaticum, Rubus saxatilis y. m.) S eka­

m etsiä on vielä joltisestikin K arjalan tienoilla sekä siellä täällä Kalelan, Lemmin, Kivijärven ja Tapanisten ym päristöissä. — M äntym etsät taas ovat H ärm ässuon ja V alkam ajärven välisillä m ailla vallitsevia. P uhtaim m at m änniköt sijaitsevat vierinkivi- soralla sekä num m ihiekalla. Metsä on enim m äkseen nuoren- puolista ja kasvillisuus, kuten m äntym etsissä yleensä, pienen- puolista. V allitsevia ovat m änniköt edelleen suurim m assa osassa K ivijärven—Kivikylän seutua, jossa ne ovat eniten kangasmaisia sekä T apanisten ym päristöissä, etenkin kylän länsipuolella. Yksi­

tyisiä m ännikköjä löytyy sitäpaitsi m uuallakin. Kauniin hon­

gikko on A arlahden, lähellä N ästin kestikievaria (Laitilan ra ­ jalla) oleva, hyvin kasvanut, jo joks. vanha m etsä. — Kuusikot esiintyvät m uiden m etsien seassa etenkin K arjalan, Karppisten, Kalelan ja T apanisten ym päristöissä. M ainittava on erittäinkin keen. „L ehtiä tehdessä" h akataan nuorenpuolisten koivujen, haapain lep­

päin, raitain y. m. latv at poikki ja oksat sidotaan „kerpuiksi“, jotka sitten ripustetaan joko puun jälellä oleville oksille tai asetetaan runkoa vastaan kuivum aan. T äysin kuivuneina ne kootaan korkeiksi keoiksi, jotka peitetään kuusen tai m än n y n havuista, joskus oljista tehdyllä katoksella, kunnes ne talvella korjataan kotiin, lehdet lam paitten syötäviksi, paljaat oksat (risut) taas m ätänem ään lanta-aineeksi tarhassa.

se kom ea (Ravean taloon kuuluva) kuusim etsä, joka löytyy Sai- risten kylän ja Suojoen välillä. Mynämäen »pitäjä-aukialla» ovat enim m ät varsinaiset m etsät kuusikkoja, joskin niissä toisinaan on melkein lehtom ainen kasvillisuus. Myös Mietoisten pitäjässä on kuusi paikotellen vallitseva, varsinkin vuorten ja kum puin pohjanpuolisilla rinteillä. — Koivum etsät ovat Lemmin seuduilla yleisimmät m etsistä. Ne ovat ylim alkaan m atalia, omena- tai kirsikkam etsäin tapaisia, toisinaan kuitenkin näkee kauniim pia­

kin koivikoita esm. Jyrkkälän luona. Muuten ta p a a pikkukoi- vikkoja alueen kaikissa osissa, etenkin reunustam assa luonnolli­

sia niittyjä tai asum usten ja teiden äärillä. — Lepistöt (Alneta incanse) ovat yleisiä K arjalan, K arppisten ja T apanisten ym pä­

ristöissä. Ne ovat nuoria, pieniä, enim m äkseen lehtom aisia m et­

siä jokien varsilla, pelto- tai niittytöyräillä ja teiden vierustoilla.

— H aapam etsät ovat perin harvinaisia ja alalleenkin pieniä, laadultaan aina lehtom aisia. Niitä löytyy etenkin Mietoisissa, Mynämäen lakeuksilla sekä K orvensuun ja Keijaisten välillä.

Tervaleppä m uodostaa rannoille, varsinkin S aaren m erenlahden rannoille, pitkiä, kapeita rantalehtoja.

V arsinaisia lehtoja löytyy su u ri joukko paikkakunnan kai­

kissa osissa, lukuisim m in kenties eteläosissa. Kaikki tavalliset lehtipuut ynnä kuusi ja m äntykin ottavat osaa niiden m uodos­

tam iseen, milloin joks. tasan sekotettuina, milloin minkin, vars.

koivun vallitessa. M utta paitsi tavallisia lehtipuita, löytyy niissä lehm usta vähin erin paikkakunnan kaikissa osissa sekä toisinaan ru nsaasti tam m ea. P ensaita on paljon (Lonicera xylosteum, B i­

bes rubrum, B. nigrum, B . alpinum , Bosa cinnamomea, B. glauca, Viburnum, Corylus, Daphne, Juniperus). M aata peittää tavalli­

sesti tuuhea ja rehevä ruohikko.

Paitsi m etsiä löytyy seudulla koko joukko pensastoja.

Niistä ovat kostealla m aalla esiintyvät pajupensastot yleisimm ät.

Sellaisia löytyy etenkin kosteilla — m ärillä luonnonniityillä, v a r­

sinkin niittyjen laidoilla. Salix phylicifolia on niistä tavallisesti vallitsevana, S. auritaa ja S. cinerea löytyy run saasti seassa.

Muut pajulajit sekä koivu ja leppä esiintyvät enem m än satu n ­ naisesti. Maa näissä pajukoissa on useasti vähän m ättäistä ja

niittyjen kasvillisuudesta. H einät (Carex ccespitosa, Calamagrostis lanceolata, C. phragmitoides, C. stricta, A ira ccespitosa, Agrostis canina, Poa serotina, Rierochloe borealis y. m.) sekä ruohot ( Ulmaria pentapetala, Peucedanum palustre, Lysimachia vulgaris, Veronica longifolia, Thalictrum flavum, Valeriana officinalis, Succisa pratensis, Comarum palustre, Hieracium suecicum, H. fen- nicum, H. ventricosum, H. brachycephalum, Viola palustris, Ma- janthemum bifolium, Trientalis, Bubus arcticus, Potentilla erecta, P yrola rotundifolia, P . minor, Aspidium spinidosum, A. cristatum, ovat tavallisesti ru n saat. — R antaniityillä K arjalasta Salavaisiin asti sekä Suojoen varsilla on ru nsaasti Salix Lapponumm ja S. rosmarinifolian, osaksi yhdessä, osittain erikseen m uodosta­

m ia pensastoja. Ne ovat vähän m atalam pia kuin äsken kerro­

tu t pajupensastot ja paljon taajem m at, jonka vuoksi muu kas­

villisuus niissä on vähäpätöistä. M uuallakin löytyy, varsinkin paljon syötetyillä laidunm ailla, taajoja, m atalia Salix rosmarini- /o^a-pensastoja. — Soiden laidoilla, korpim aisilla paikoilla on m onasti korkeita, Salix auritan ja S. cinerean muodostam ia pajukkoja.

Kuivilla m äillä ja num m illa löytyy, etenkin kylien ja asu­

m usten läheisyydessä laajoja katajapensastoja. — H arvinaisia ovat pähkinäpensastot. Eräs sellainen löytyy K allavuorella (katso siv. 10). K iviröykkiöissä tai kallionhalkeam issa on joskus taa­

joja vaarainryhm iä (Bubus idæus). Muut pensaat (Bibes- ja R osa-lajit, Viburnum, Lonicera, Bham nus, Daphne, Cotoneaster) eivät kysym yksessä olevalla paikkakunnalla muodosta itsenäisiä pensastoja.

Niittyjä löytyi vielä joku vuosikym m en sitten hyvin paljon, m utta nykyään on jo suurin osa silloisista niityistä raivattu pel­

loiksi, ja jos sam aa kehitystä jatkuu vielä m uutam ia vuosikym ­ meniä, niin on luonnollisista niityistä jälellä vaan muisto. Etelä­

osissa löytyy luonnollisia niittyjä ainoastaan siellä täällä meren rannikolla. Lukuisim pia ovat ne paikkakunnan keskisessä osassa, Lemmin, V alkam ajärven ja Inkim aan tienoilla, sitäpaitsi sieltä itään jokivarsilla ja länteenpäin Kivikylän sekä Kivijärven poh­

joispuolella.

Luonnolliset niityt ovat enim m äkseen tasaisia, m ättäättö-

miä, osittain Ar/ro.sfe-niittyjä, osittain Careai-rikkaita heteniittyjä sekä kaikellaisia välim uotoja näistä kahdesta. Niittyjen re u ­ noilla löytyy m ilt’ei aina pajupensastoja ja usein löytyy paju- pensastoja niittyjen keskelläkin. Toisinaan ovat niityt kokonai­

suudessaankin pajuttuneet, kuten u seat niityt Lemmin ja R uutin välillä 1). P aitsi varsinaisia pajukkoja löytyy näillä niityillä usein runsaasti »rienua» s. o. m atalaa, varpum aista pajukasvillisuutta (Salix repens, S. myrtilloides).

Luonnolliset niityt sijaitsevat ylim alkaan k aukana talois­

taan, — lähem pänä olevat ovat kaikki tehdyt pelloiksi. Heinä niitetään niiltä heti, kun kylvöheinä kotopelloilla on korjattu.

Luonnolliset niityt niitetään tavallisesti viikatteilla, m utta ne ovat siksi tasaisia ja m ättäättöm iä, että niitä hyvin voisi niittokoneella­

kin niittää. Viimeksi m ainittua tap aa on kuitenkin verrattain vähän käytetty, esm. R uutin tienoilla, syystä että niittokonetta on hankalaa kuljettaa pitkiä m atkoja huonoja teitä myöten. — Erilaisuus näissä m olem m issa niittäm istavoissa on osaltaan vai­

kuttanut erilaisuuden niittyjen kasvillisuudessakin. V iikatteella tulee nim ittäin heinä paljon huolim attom am m in niitetyksi, jonka vuoksi sekä rienu että muu pajukasvillisuus pääsevät helposti rehoittam aan. N iittokone taas leikkaa sekä heinän että rienun ja nuoret pensasvesat juuriaan myöden poikki, josta syystä niitto- koneilla niitetyissä niityissä ei m illoinkaan tap aa m itään varpu- pajukkoa. — H einänkorjuun jälkeen lasketaan tavallisesti k arja niityille. Näm ät eivät yleensä ole aidattuja, joten karjalau m at paim enten johdolla tai ilman paim enta saavat niissä vapaasti liikkua.

Mäkiä löytyy sangen runsaasti, varsinkin paikkakunnan eteläisessä, viljellyssä osassa. Ne ovat enim m äkseen reheviä runsaskasvuisia nurm ia: pellonkankareita, jokiahteita, lihavia lehtomaisia rinteitä. — V errattain harvinaiset ovat kuivat ahot eli nummet. Etelässä on nim ittäin hiekka h arvinaista ja poh­

joisem pana ovat v astaavat m uodostukset m etsinä. Enim m ät num m et löytyvät P orin— T urun m aantien varrella, hienolla nummi-

*) Missä pajunkuorta on paljon koottu, esm . Kalelan ym päristöissä, ovat p aju t melkein kerrassaan hävinneet niityiltä.

hiekka-alustalla, sitäpaitsi Juvan ja Kivikylän luona sekä lähellä Miesmäkeä.

K ankaita ei eteläosissa löydy paljonkaan, jo m ainitusta syystä, että m aaperä siellä on savea. Sitävastoin ovat ne hy­

vin lukuisia P ahikkalan, Ihalaisten, Halson ja Juvan kyläin ym­

päristöissä. Niissä kasvaa korkeata, rehevää kanervaa. Usein löytyy niissä harvalti puita (koivuja, mäntyjä). S itäpaitsi löytyy paljon k ankaita M aasillan tienoilla, syntyneinä jälkeen m etsän- palojen, sekä Lemmin ym päristöissä.

P aikkakunnan eteläosassa löytyy laajoja viljelysmaita. Mynä­

m äen »pitäjän-aukia» on suurim pia viljakenttiä koko Varsinais- Suom essa. M aantien varrella on peltoa melkein taukoom atta K orvensuun kylästä K ukolaan idässä ja P arsilaan etelässä. Pelto- lakeuden pohjoisraja kulkee lähim m iten R aveasta Tammiston, Palolaisten, R ahkolan, V inanum m en ja H aapaisten k autta Kuko­

laan, k aakkoisraja sieltä melkein suoraan P arsilaan. Tosin on näiden rajojen sisäpuolellakin joitakuita pikkum etsiä, esm. Mynä­

m äessä N ukkilan luona, K intikkalan läheisyydessä j. n. e., Mie- toisissa taas etupäässä k aakkoisrajan useiden vuorten rinteillä, m utta pääosa tä tä alu etta on kuitenkin viljeltyä. — Metsäpuo- lessa on viljelyksiä jo am m oisista ajoista löytynyt Laajoen v a r­

re lla H alsosta Juvalle asti sekä m uuallakin kylien lähim m issä ym päristöissä. Mutta sitäpaitsi on, varsinkin juuri viime aikoina, tullut uudisviljelyksiä lisään su u re t m äärät. V arsinkin on luon­

nollisia niittyjä raivattu pelloiksi, niin että nykyään tuskin löy­

tyy suurem pia niittyjä, joiden ei ainakin joku kolkka olisi uudis- vainiona. Sam an kohtalon alaisia ovat tasaisen m aan m etsät­

kin, ennen kaikkea lehtom aiset. Uudisviljelem inen on toisin sanoin p araassa vauhdissaan Mynämäen m etsäosissa.

T u nnustaa kuitenkin täytyy, e tt’ei m aanviljelyksen kvali- teti ole aina vastannut sen kvantitetiä. Maanviljelys on nim it­

täin ollut verrattain alhaisella kannalla. Viime vuosikym m eninä ovat kuitenkin enim m ät suurem m at k artanot p arantaneet van­

hoja viljelystapojaan ja uudistus on niistä levinnyt ym päristöi­

hin. V uoroviljelystä on aikaisim m in ruvettu harjoittam aan Saa­

ren kartan o ssa (jo 1860-luvulla), m utta m uissa kartanoissa ja taloissa vasta viim eisten kym m enlukujen kuluessa. Sam assa

m äärässä ovat koneetkin tulleet käytäntöön m aanviljelyksessä.

Noin kym m enkunta vuotta sitten oli esm. niittokoneita ainoas­

taan m uutam issa harvoissa k artanoissa; nyt sellaisia löytyy jo­

kaisessa keskinkertaisessakin talossa. H evosharavat ovat vähi­

tellen tulleet käytäntöön. Sam aten useat »pellonpruukissa» ta r­

peelliset uudenaikaiset äkeet y. m. H öyrypuim ureita löytyy useissa suurem m issa taloissa, kuten Lehtisissä, Saarella, Sunilassa, Kalli­

sissa y. m. — Mutta kaikki uudet aatteet leviävät hitaasti ja niin on m aanviljelyksenkin uudistus tap ah tu n u t oikeastaan vaan paikkakunnan eteläisessä taajem m in asu tu ssa osassa. Metsä- puolessa, vars. K arjalan kappelissa, sitävastoin viljellään m aata vielä m elkein kuin isien aikoina. Vuoroviljelystä siellä ei ole, heiniäkin viljeltiin v. 1897 ainoastaan K alelassa ja Suojoella.

V. 1894 oli ensim m äinen niittokone hankittu sinne (Suojoelle), hevosharavia ei löydy, höyrypuim akoneista y. m. ei puhettakaan.

Viljalajeista viljellään runsaim m in k au raa ja ruista, vähem ­ m ässä m äärässä ohraa ja vehnää. R uista tosin joku vuosikym ­ men sitten viljeltiin runsaim m in, m utta sam assa m äärässä kuin karjanhoito on edistynyt, on k au ra tullut yhä tärkeäm m äksi ja nykyään sitä viljellään kolm atta k ertaa enem m än kuin ruista.

Ohraa viljellään verrattain vähän, vehnää ainoastaan paikka­

kunnan eteläosassa, jossa sen viljelys viime aikoina lienee tullut yleisemmäksi. — Muita yleisiä viljelyskasveja ovat perunat, nauriit, palkokasvit ja pellava. M äkitupalaiset ja torpparit ta ­ vallisesti viljelevät perunia »pattereissa», talolliset enim m äkseen tavalliseen tapaan pelloissa. N auriita ei viljellä sanottavan pal­

jon, paitsi m issä niitä viljellään karjanrehuksi. P alkokasveista viljellään yleisesti »papuja» (Pisuni) sekä useasti, joskaan ei suurem m assa m äärässä, h ärk äp ap u ja (Vicia Faba). Ju u ri viime vuosina on vikkerää (Vicia sativa) ruvettu m uutam illa tiloilla viljelemään suuret m äärät karjanrehuksi. V. 1893 viljeltiin eräässä pellossa R aim elan ja M aijalaisten välillä ta tta ria (Fago- pyrum ). —- Heinistä, joita kuitenkin m etsäpuolessa ainoastaan nim eksi viljellään, käytetään tavallisesti »timottia» (Phleum p r a ­ tense), jota viljellään milloin puhtaana, m illoin yhdessä apiloi­

den, tavallisim m in Trifolium pratensen, harvem m in Tr. hybri- dumin kanssa. Harvoin kylvetään puhdasta apilaa. Alopecurus-

heinää viljellään m uutam issa paikoissa siem entensä vuoksi, joita m yydään kaupunkiin ulkom aille vietäviksi.

Yhdessä m aanviljelyksen kan ssa m ainittakoon m uutam a sana karjanhoidosta. Se, nim. sarvikarjanhoito, on viimeisinä vuosina suuresti edistynyt, m ikä näkyy m eijerein kasvavasta luvustakin. V. 1889 perustettiin ensim m äinen yleinen meijeri R aveaan. V. 1897 oli m eijereitä R uutilassa, N uuskalassa, Ni- hattu lassa ja R aim elassa. Y ksityism eijereitä on sitäpaitsi monta, esm. Lehtisissä, S aarella, K allisissa y. m., puhum attakaan käsi- separaattoreista, joita löytyy jokaisessa hiukkasenkin edistyneessä talossa — paitsi K arjalan kappelissa, m issä m aito vielä kuori­

taan vanhaan hyvään tap aa n lusikalla ja voi kirnutaan käsi- kirnuissa. —- K arjaa pidetään tietysti eri taloissa eripaljon.

K eskim äärin pidetään tavallisessa V s-m anttaalin talossa n. 12—15 lehm ää; isoissa taloissa luonnollisesti enem m än, S aarella esm.

n. 150. K arja on kotim aista, paitsi Saarella, Lehtisissä ja Suni- lassa, jossa se on sekarotuista. — Meijerein yhteydessä pidetään paljon sikoja, m utta m uissa taloissa melkein ainoastaan koti­

tarpeiksi. L am paita löytyy m elkoisesti pikkutorpissakin, joskin niiden lukum äärä viime aikoina on ollut alenem aan päin. H e­

vosia pidetään enim m äkseen vaan sen verran kuin kotona ta r­

vitaan, harvem m in niitä kasvatetaan myytäviksi. Vuohia ei pi­

detä lainkaan. S iipikarjaa (kanoja) on varsinkin pikkutiloilla m elkoisen paljon. M ehiläishoitoa harjoitetaan sangen vähän (Py- heellä, P ahikkalassa, Kallisissa, Laajoella y. m.)

A sutus on, kuten jo alussa m ainittiin, erilainen paikka­

kunnan eri osissa. M ietoisten pitäjässä, jonka pinta-ala ei ole m uuta kuin noin 80 km 2, löytyy asukkaita 1,582 eli siis 22,7 kutakin km 2 kohti. K arjalan kappelissa, jonka pinta-ala on melkein 200 km 2, on asujam ia ainoastaan 1,034 eli 5,0 kullakin neliökilom etrillä. Mynämäen pitäjän eteläosassa on väentiheys suurem pi kuin Mietoisissa. Mynämäen m etsäosissa taasen m el­

kein kuin K arjalan kappelissa. Koko Mynämäen pitäjässä, joka on n. 220 km 2 laaja, löytyy asuk k aita 4,516 eli 20,6 kullakin neliökilom etrillä. — Kylät ja talot sijaitsevat tietysti alueen etelä­

osissa hyvin taajassa. N iinpä voi esm. Kallisten tienoilla sa­

m alta paikalta nähdä 30 kylää ja 2 yksinäistä kartanoa ynnä

lukuisia torppia ,ja m äkitupia. M etsäosissa taasen voi korkein­

taan nähdä 3 tai 4 kylää ja sattuu täm äkin tap au s ainoastaan silloin kun m ainitut kylät ovat peräkkäin sam assa jokilaaksossa.

— Kylät ovat eri suuria, ylim alkaan kuitenkin pieniä. Isoim m at ovat Kivikylä (14 taloa), Lankkinen (13 t.), Laajoki (11 t.), Tur- sunperä (11 t.), R aim ela (10 t.), V ehm alainen (9 t.), N ihattula ja V ahainen (8 t.). Mietoisten suurim m assa kylässä, Valas- kalliossa on vaan 6 taloa. Tavallisim m in on kylissä 4 ä 5 ta ­ loa, m utta hyvin m onta kylää löytyy, joissa talojen luku on vaan 2 (Suutila, Ketelinen, V ärräinen, R antavakkinen y. m.) ja sattuu useasti että nekin m olem m at talot ovat sam an isännän hallussa (K arppinen, N uuskala y. m.). Y ksinäisiä taloja on 48.

— Talot ovat erisuuruisia, keskim äärin kuitenkin n. 1/* m antta- lin taloja. Mynämäen pitäjän isoim m at talot ovat Kallinen

( 3 7 2 m antt.), R avea ( 2 7 4 m.), U uskartano (2 m.), Sunila (17 2 m.), Mietoisissa on 2 su u rta k arta n o a K aski-Lehtinen ( 51/% m.) ja Saari (4 m.), m uut talot ovat sitävastoin vallan pienet. K arja­

lan kappelissa ovat talot enem m än y h d enkokoisia; suurim m at K arppinen ja Laajoen Ju lia ovat 7 2 m anttalin taloja.

Kylissä ovat talot melkein aina taaja ssa ja ilman m inkään­

laista järjestystä. Sattuu toisinaan, että toisen talon tarhatunkio on vastapäätä toisen talon salinikkunoita! K ujat ja pihat ovat sateen aikana, varsinkin saviseudussa, sangen ilkeässä kunnossa.

— A suinrakennukset ovat puisia, yksinkertaisia ja — ainakin geologien silm issä — »mer än nödigt storartade» 7- Enim m äk­

seen ovat ne sekä vuoraam atta että m aalaam atta; toiset ovat punaisiksi m aalatut, ikkunat ja pihtipielet valkoisina, harvem m in tapaa keltaisia asum uksia. A inoastaan p arissa iäkkäässä k a rta ­ nossa (Lehtinen, Ravea) on asuinripi 2-kerroksinen, vanhan- aikuisine kattoineen ja ikkunoineen.

Puutarhaviljelystä ei sanottavassa m äärässä harjoiteta, ei­

vätkä puistotkaan ole m itään suosittuja. Jos asum uksen luona on vanhastaan löytynyt joku pieni m etsä, niin se tavallisesti ennem m in tai myöhemmin h ak ataan pois. K orkeintaan joku pihlaja, koivu, haapa, tuom i tai piilipuu saa kasvaa veräjän

*) Vrt. geol. karttalehteen N:o 10 kuuluvaa kertom usta siv. 17.