1904-1954
M Y N Ä M Ä E N O S U U S M E I J E R I N
50-v.
KERTOMUS
1. Mynämäen maatalouden ja talouselämän kehityksestä.
a. M A AT A L O U S
Professori E. A. Saarimaa kotiseudulleen lähettäm ässään te r vehdyksessä lausuu: ,.Aina, kun tulen Turun tietä syntymäseudul- leni Mynämäkeen ja näen Parsilan ahteelta pitäjän aukean ja sitä hallitsevan jykevän keskiaikaisen kivikirkon, valtaa mieleni juh
lallinen hartaus. Koulupoikana odotin monet kerrat m altta m a tto mana, että siihen aikaan viisi, kuusi tuntia kestävä kotimatka olisi pikemmin päättynyt ja silmieni eteen auennut tuo minulle rakkain maisema maailmassa.
Mynämäen viljelyslakeus tekee voimakkaan vaikutuksen, lähestyy sitä miltä suunnalta hyvänsä. Kun saapuu Vehmaan tietä halki suvisten vainioiden, on näköalassa enemmän ava
ruutta, kirkko on kauimmin näkyvissä ja vaikuttaa valtavimmin.
Jos tulee vastakkaiselta suunnalta Mynäjoen juoksua seuraten, näkee kirkon kauniin, sopusuhtaisen itäpäädyn. Laitilan tie taas näyttää Nihattulan mäeltä viljelysmaiseman metsäsaarekkeineen vehmaimpana.
Mynämäen lakeus ja sitä hallitseva kirkko puhuvat meille merkillisiä asioita. Ne kertovat esi-isien työstä ja elämästä vuosi
satojen takaa. Mynämäkeläiset ovat viljelleet pitäjän aukean pel
toja ainakin 1.500 vuotta, ja kirkko on seisonut kummullaan seit
semättä vuosisataa. Seurakunta, joka on rakentanut itselleen Suomen maaseudun suurimman harmaakivikirkon, ei ole ollut pieni eikä penseä. Mahtavan temppelin seinäkivet kertovat kol
men nykyisen pitäjän, Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan, entis
ten asujainten uskosta ja uhrautuvaisuudesta, vakaumuksesta, että leipämaidenkaan ihminen ei elä ainoastaan leivästä.
Siellä, missä voimme nähdä, kuinka esivanhempamme ovat työtä tehneet ja taistelleet, uskoneet ja toivoneet, saavat virikettä parhaimmat pyrkimyksemme, ennen kaikkea halu edistää isän
m aan parasta.”
Edellä lausutussa ilmenee kiintymys ja kunnioitus omaa syn- nyinseutuaan kohtaan, mutta samalla professori Saarim aan ter
vehdys luonnehtii eteemme selkeän kuvan maisemasta ja siitä työkentästä, jolla tehdyn työn tuloksilla on ollut ratkaiseva mer
kitys Mynämäen Osuusmeijerin syntyyn, jonka 50-vuotisen toi
m innan suurta juhlaa me olemme tänään kokoontuneet viettä
mään.
Maanviljelys ja sen ohella karjanhoito, ovat olleet mynämäke- iäisten tärkeimpinä elinkeinoina. 1800-luvun loppupuolella tul
leitten katovuosien jälkeen alkoi usko viljanviljelyn kannattavai- suudesta horjua. Vuoden 1867 nälkävuoden jälkeen tuotettiin m aahamme itäiseltä isäntäm aalta halpaa viljaa. Oman maan viljatuotannon suojaksi ei Venäjältä tulevalle viljalle voitu saada tullisuojaakaan. Näinollen viljan viljely tuli kannattamattomaksi ja yleinen mielipide alkoikin kallistua yhä enemmän karjanhoidon kannalle. Kun valtiovaltakin suhtautui asiaan varsin suopeasti olivatkin edellytykset, ensin yksityis- ja uuden vuosisadan alussa osuusmeijeritoiminnalle olemassa.
Uusimman tilaston mukaan muodostuu pitäjän kokonaispinta- ala seuraavasti:
Peltoa ...
Raiviota ...
Luonnonniittyä ...
Laidunta ...
M etsämaata ...
Puutarhaa ...
Tontteja ...
Joutom aata ...
6.709,45 ha 79,27 „ 131,57 „ 122,91 „ 17.834,93 ,
56,46 „ 318,27 „ 3.653,26 „ Yhteensä 28.826,87 ha
b. TEO L LI S UU S
Pitäjän teollisuuslaitoksista on ensisijaisena mainittava Kor- vensuun Tehtaat. Niiden toiminta alkoi voimakkaasti kehittyä 1800-luvun lopulla ja saavutti huippunsa ensimmäisen m aailm an
sodan aikana. Tehtaat hankki omistukseensa jo 16-vuotiaana teol
lisuuden palvelukseen lähtenyt Frans Engelbert Lindström.
Ennen varsinaisia Korvensuun Tehtaita oli paikalla mylly, saha ja paja. Lindströmin saatua laitokset omistukseensa, hän luovana kykynä ryhtyi tarmokkaasti liiketoimintaa laajentamaan. Perus
tettiin konepaja ja puusepän alaan kuuluvat laitokset. Ensimmäi
sen maailmansodan aikana valmistettiin Venäjän armeijalle pio- neerivälineitä hakkuja, kuokkia ja lapioita. Oman m aan tarpeiksi alettiin valmistaa puimakoneita y.m. maataloudessa tarvittavia laitteita. Näkipä ensimmäinen suomalainen henkilöautokin teh
tailla päivänvalon. Toiminnan ollessa vilkkaimmillaan oli teh
tailla työssä toista sataa miestä.
Vuosi 1918 toi Korvensuun Tehtaille ja koko kunnallekin r a s kaan menetyksen. Lindströmin lupaava elämä jo 43-vuotiaana sammui kapinallisten toimesta. Hänessä meni m anan majoille teollisuuden suuri toivo ja hyvä ihminen.
Lindströmin kuoltua toiminta ja yritteliäisyys tehtailla vähi
tellen laimeni. Toimintaan kuului nyt pääasiassa puutavaraliike ja valmiin sahatavaran ulosvienti. Omistuskin siirtyi toisiin käsiin. Nykyisin toimii samalla paikalla Korvensuun sähkövoima- laitos.
Edellisen lisäksi on viljan ja metsien tuoton hyväksikäyttöä varten pitäjässä ollut toiminnassa seuraavat huomatuimmat mylly- ja sahalaitokset:
Jyrkkälän Saha- ja Mylly Oy Raimelan Saha- ja Mylly Vellon Saha Oy
Venhon Saha Lujalan Mylly
M aataloutta palvelevana tuotantolaitoksena mainittakoon myös jo toimintansa lopettanut Raivon Tiilitehdas ja Paja. Vii- meksimainitussa valmistettiin aikaisemmin suosittuja tuulimoot- toreita.
M ynämäen aseman läheisyydessä toimii v. 1952 perustettu Junnilan Konepaja, jonka tuotanto on pääasiassa m aatalous
koneita ja edustaa alansa viimeisimpiä uutuuksia.
Kotiteollisuuden tuotteina on Mynämäessä 1800-luvulla h a r joitettu puuastiateollisuutta ja sahatavaran ulosvientiä „Plank- kukuormat” kuljetettiin vientisatamiin hevosilla.
c. M E IJ E R I T O I M I N N A N A L K U V A I H E E T M YN ÄM ÄE SS Ä Varsinaisen meijeritoiminnan Mynämäessä voidaan katsoa alkaneeksi 1880— 1890 luvun vaiheilla. Meijeritoiminnan alkuvuo
sina olivat maidontuotannon kausivaihtelut vieläkin suuremmat kuin nykyisin. Tämä johtui siitä, että maidontuotannolle tärkeä heinäsato saatiin silloin luonnonniityiltä. On ymmärrettävää, että näin saadun heinän ravintoarvo oli alhainen ja m äärältään- kin niukka. Tästä johtuikin, että niihin aikoihin maidontuotanto sisäruokintakautena oli alhainen. Keväällä laidunkauden alettua olivat lehmät alikuntoisia ja vasta niiden päästyä normaaliin kun
toon, alkoi varsinainen maidontuotantokausi. Vasta sen jälkeen, kun käytäntöön otettiin apilavaltaisen heinän viljely pelloissa, saatiin lypsykarjalle ravintorikasta rehua talven ajaksi ja kesällä hyviä, peltolaitumia apilaödelmikkoineen. Vaikka heinän viljely pelloissa kohtasikin aluksi ankaraakin vastustusta, huomattiin näin saadun heinäsadon suuri arvo maidontuotannossa. Vuoro- viljelyksen tultua käytäntöön oivallettiin myös, mikä arvo heinän- viljelyksellä on viljelysmaan parantajana.
Ensimmäisenä meijeriliikkeen harjoittajana Mynämäessä oli sveitsiläissyntyinen Zenger. Hänellä oli 1880-luvulla juustomei- jeri nykyisen Mynämäen rautatieaseman seuduilla olevalla Ruu-
tilan tilalla. Muutamaa vuotta myöhemmin hän perusti toisen juustomeijerin mylläri Lindgrenin omistamalle Impon tilalle Raimelan kylään. Näissä molemmissa meijereissä valmistettiin pääasiassa suuria tahkojuustoja, joista osa tehtiin täysirasvaisia ja osa „puolilihavia”. Kun kaksi meijeriä samalla omistajalla sijaitsi näin lähellä toisiaan saanee selityksensä siitä, että kulku
yhteydet siihen aikaan olivat perin huonot. Valtatietkään eivät olleet vielä valtion huollossa, vaan teiden kunnossapito oli talojen huolena, joille talon suuruuden mukaan annettiin suhteellinen tieosuus kunnostettavaksi. Kun näin oli asianlaita valtateillä, niin hyvin ymmärtää, mitä silloin oli sivuteillä. Kävikin usein niin, että kelirikon aikana maitokuskin kärryn pyörät vajosivat akselia myöten liejuun. Kun maito jouduttiin kuljettamaan tällai
sia teitä pitkin meijeriin, eivät siinä pitkät kuljetusmatkat voi
neet tulla kysymykseen. Näiden meijerien piiriin kuuluivatkin pääasiassa Raimela, Nihdeinen, Majalainen, Lepistö, kirkon- ja aseman seutu. Varsinaisena ammattihenkilönä toimi Zenger itse, apunaan paikkakuntalaisia. Raimelan meijerissä olivat apulaisina paikkakunnalta kotoisin olevat Santeri Rekola ja Oskari Välilä.
Palkkaa Zenger maksoi heille markan päivältä, mutta jos teki tavallista pitemmän työpäivän, oli palkka ! mk 50 penniä päi
vältä. Tuotteet myytiin Turkuun ja kuljetettiin sinne hevosilla.
Kuten nykyaikaisissäkin juustomeijereissä, kasvatettiin näi
denkin meijerien sikaloissa sikoja. Muistitietojen mukaan oli sikojen lukumäärä parhaimmillaan 80 kpl. Kun sika jo siihenkin aikaan osasi haisemisen taidon ja kun hygieeninen puoli sen aikuisissa sikaloissa oli varsin heikkoa, herätti sikojen antama armoton löyhkä kyläläisissä suurta suuttumusta.
Meijeritoiminta vaikeuksistaan huolimatta lienee ollut Zenge- rillekin kannattavaa, koska hän muiden sveitsiläisten tyyliin, mei
jeritoiminnan lopetettuaan, osti suuren kartanon ja siirtyi sitä hoitelemaan.
1890-luvulla oli Rosvallin tilalla Juvan kylässä yksityinen voimeijeri toiminnassa. Paitsi meijeriliikettä, harjoitettiin sam as
sa talossa puutavaraliikettä ja sahausta. Meijeritoiminta jäi kui
tenkin lyhytaikaiseksi ja kun sahalaitoskin myöhemmin paloi, loppui koko liiketoiminta siihen. Tämän meijerin piiriin kuului Laajoen varrelle syntyneen asutuksen — „Jokisivun” — seutu.
Muistitietojen mukaan oli Ravean kartanossa Mietoisissa, ennen Mynämäen Osuusmeijerin perustamista, myös meijeritoi
mintaa. Sen vaikutus jäi kuitenkin pieneksi Mynämäen puolella.
Ainoastaan Ravean läheisyydessä olevilta tiloilta Mynämäen puo
lelta lähetettiin sinne maitoa. Meijeritoiminnan alkuvaiheita t a r kasteltaessa on Ravean meijerilläkin ollut oma merkityksensä.
2. Mynämäen Osuusmeijerin perustaminen.
Vuonna 1901 voimaan tullut osuustoimintalaki ja osuuskun
tien oman keskusjärjestön Pellervo-Seuran voimakas työskentely osuusmeijerien perustamiseksi saivat aikaan sen, että niitä alet
tiin perustaa tavattom an vilkkaassa tahdissa. Tilaston mukaan oli osuusmeijereitä:
Kun naapuripitäjässä Laitilassa oli osuusmeijerin perustava kokous pidetty lokakuun 18 p:nä 1904 ja Vehmaalla samoissa merkeissä marraskuun 7 p:nä samana vuonna, katsottiin M ynä
mäessäkin oman osuusmeijerin saamiseen ajan koittaneen. Oman osuusmeijerin perustamiseksi paikkakunnalle oli Mynämän M aa
miesseura kirkkokuulutuksella kutsunut kokoon ylimääräisen kokouksen marraskuun 14 päiväksi 1904 kello V2 11 e.p.p. Pöytä
kirjan mukaan oli kokouksessa koolla lukuisa joukko lehmän v. 1903 oli osuusmeijereitä 39,
1904 1907 1920 1950
106, 210,
319, 414.
Ensimmäinen isännöitsijä ja ensim
mäinen hallituksen jäsen J. A. Aikkinen.
omistajia. Yksimieliseksi päätökseksi tuli, että osuusmeijeri pe
rustetaan, jos osuuksia tulee merkityksi vähintään 400. Kun osuuksien merkinnässä niitä kertyikin yhteensä 609, saatiin My
nämäen Osuusmeijeri perustetuksi ja sen toiminnan ohjeeksi esi
tetyt säännöt hyväksytyiksi.
Osuuskunnan ensimmäiseen hallitukseen valittiin:
Varsinaisiksi jäseniksi:
Rehtori K- A. Cajander Tilallinen Heikki Simola
J. A. Aikkinen
„ Juho Jokila ,, Kaarlo Halonen Varajäseniksi:
Tilallinen Augusti Hirvola Kustaa Krappala
Ensimmäinen hallituksen jäsen Heikki Simola.
Perustavan kokouksen jälkeen, piti hallitus kokouksensa, jossa puheenjohtajaksi valittiin K. A. Cajander, varapuheenjohtajaksi Kaarlo Halonen ja rahastonhoitajaksi Juho Jokila.
Osuuskunnan säännöt vahvistettiin kuvernöörin virastossa joulukuun 23 p:nä 1904, mutta kun osa sääntöjen pykälistä jäte t
tiin pois, ei tähän tyydytty, vaan vaadittiin säännöt alkuperäi
sessä muodossaan vahvistettaviksi. Tämä tapahtuikin tam m i
kuussa 1905. Kun näin oli saatu osuuskunnan toiminnalle lailli
nen perustus, voitiin toimintaan ryhtyä.
Rakennushankkeen toteuttamista varten valittiin helmikuun 14 p:nä 1905 rakennuslautakunta, johon valittiin maanviljelijät:
Kustaa Alistalo Mustilasta, Kustaa Uusikartano Lepistöltä ja Frans Itälä Kaivolasta. Toimitsijaksi rakennuslautakunnan avuksi valittiin ha llitukse njä se n J. A. Aikkinen.
Osuuskunta kokouksessaan helmikuun 14 p:nä 1905 päätti meijerirakennuksen rakennettavaksi puusta, mutta konehuone
Meijerin rakennusryhmä maantien puolelta nähtynä.
tiilistä, holvattuine lakineen. Piirustusten hankkiminen jätettiin rakennuslautakunnan ja hallituksen yhteiseksi huoleksi. Samassa kokouksessa päätettiin yksimielisesti hankkia meijeriin separaat- torimeijerin koneisto. Siihen aikaan muodissa olleesta radiaat- torimeijeristä luovuttiin.
Tarvittavat rakennukset päätettiin rakennuttaa urakalla siten, että kivityö annetaan eri urakkana. Meijerirakennuksen kivityön sai suorittaakseen Juho Hakala Mielismäestä 1.200 markan urak- kasummasta. Asuinrakennuksen kivityön Fredrik Moberg Lius- kalliosta 285 markan urakkasummasta.
Puutyöt sai suorittaakseen urakoitsija Aukusti Kallio 4.000 markan urakkasummasta.
Koska meijerin käyttöomaisuuden hankinnat ovat suoritetut useampina erillisinä urakkoina, on vaikeata saada yksityiskoh
taisia selvityksiä eri käyttöomaisuuden hinnoista. Vuoden 1906
tilinpäätöksen mukaan on käyttöomaisuuden kirjanpitoarvo mk 53.181:73, joka jo antaa hyvin likimääräisen kuvan omaisuuden arvosta. Omaisuuden arvoon ei sisälly tontin hintaa, koska mei
jeri rakennettiin vuokratontille.
Vastaista jäsenhankintaa ja meijerin toimintamahdollisuuksia silmällä pitäen oli meijerin hallitus pyytänyt Mynämäen, Mietois
ten ja Karjalan kunnilta nautakarjan lukumäärästä tilastoa.
Tilasto saatiinkin Mynämäen ja Karjalan kunnilta ja ovat jä l
jennettyinä seuraavan sisältöiset:
„Täten todistetaan, että tilastollisten ilmoitusten mukaan My
nämäen kunnassa oli yli talven elätettyjen nautaeläinten luku
m äärä 1903 vuoden lopulla seuraava, nimittäin:
härkiä ja sonneja 189
lehmiä 2.252
ja nuorta karjaa 995
Mynämäki, Tammikuun 20 p:nä 1905 ” Allekirjoitus.
Näin ilmoitti asiasta Mynämäki. Karjalasta saatu ilmoitus sisältää seuraavaa:
„Karjalan kappeli lokakuun 23. 1904.
Herra Rehtori K- A. Cajander.
Tässä lähetän tiedon lehmien luvusta Karjalan kappelissa, joka on myöhästynyt näin kauvaksi, sillä ei tilastolliset tiedot ole luotettavat, koska ne suureksi osaksi täytyy arvaamalla tehdä.
Minä käännyin tässä asiassa pastorin viraston puoleen, joka on luotettavampi ja sain nyt tietää, että täällä on lehmiä 609, M ynä
mäen ja Mietoisten alueen lehmiä lukuunottamatta.”
Allekirjoitus.
Jälkimmäinen asiakirja on niin liikuttavan rehellinen, että varm aan jokainen mielellään antaa anteeksi ne pienet l i p s a h dukset”, jotka asiakirjan lopputulokseen mahdollisesti, hartaista yrityksistä huolimatta, ovat päässeet vaikuttamaan.
Kun tietoja lehmien lukumäärästä oli pyydetty myös Karjalan silloisesta kappelista ja Mietoisista johtuu siitä, että mainittujen kuntain alueella olevista karjanomistajista suurin osa olisi ollut halukkaita liittymään myös Mynämäen Osuusmeijerin jäseniksi, vaikka pitkä kuljetusmatka yritykselle vaikeita esteitä asettikin.
Edellä olevista tilastoista kuitenkin selviää, että karjakanta meijerin toiminta-alueella oli jo silloin huomattavan suuri. Mei
jeri oli paikkakunnalla välttämätön ja edellytykset sen tulokselli
selle toiminnalle olemassa.
3. Toiminnan kehitys.
a. TOIMINTA- ALUE
Meijerin toiminta-alueeseen kuuluivat jo alkuvuosista lähtien Mynämäen lisäksi Mietoisten ja Karjalan lähimpien kylien mai
dontuottaja-alueet. Tämä onkin ymmärrettävää, kun kum m assa
kaan edellämainituista pitäjistä, ei vielä silloin ollut omaa osuus
meijeriä. Silloiset huonot kulkuyhteydet asettivat kuitenkin v aka
via vaikeuksia toimittaa maitoa meijeriin pitempien matkojen takaa. Kuvaavana seikkana kuljetusvaikeuksista kerrottakoon, että Karjalan miehet Kustaa Mikkola, Vihtori Hella ja Edvard Alisippola, jotka asuivat yli 20 kilometrin päässä meijeristä, oli
vat myös halukkaat liittymään meijerin jäseniksi. Yksimielisesti he hyväksyttiinkin, vaikka epäiltiin, josko maitoa niin pitkän matkan takaa voidaan meijeriin pilaantumattomana tuoda. Asia jätettiin valtion meijerikonsulentin ratkaistavaksi.
Myöhemmin, kulkuyhteyksien ja liikennevälineiden p arannut
tua, on meijerin toiminta-aluekin paljon laajentunut. Nykyinen toiminta-alue käsittää oman kunnan alueen lisäksi pienen osan Laitilan, Mietoisten, Nousiaisten, Karjalan ja Yläneen kuntain alueesta.
Vuoden 1921 lopulla meijeri osti Kaskisten juustomeijerin
Mietoisissa, jonka kautta toiminta-alue laajeni. Elokuussa 1925 mainittu meijeri kuitenkin myytiin perustetulle Mietoisten osuus
meijerille.
b. J ÄS EN E T JA MAIDONTUOJ AT
Niistä jäsenistä, jotka olivat perustamassa Mynämäen Osuus
meijeriä ja sen jälkeen ovat uskollisesti täyttäneet jäsenvelvolli- suutensa, on elossa enää kaksi.
Maanviljelijä O s k a r i I s o k o u v o l a , Huolin kylästä, oli yksi niistä miehistä, jotka meijerin perustavassa kokouksessa marraskuun 14 p:nä 1904 liittyivät meijerin jäseniksi. Hän liittyi jäseneksi 20 osuudella ja on edelleenkin meijerin uskollisena jäsenenä. Maanviljelijä Isokouvolan maltillinen ja asiallinen suhde meijeriin onkin ollut perustana keskinäiseen luottamukseen perustuvalle yhteistyölle, joka on hänen ja meijerin välillä val
linnut.
Maanviljelijä K a a r l e M ä k i l ä , Perpoisten kylästä, on toinen elossa olevista perustajajäsenistä, joka edelleenkin samalla uskollisuudella toimii jäsenenä. Maanviljelijä Mäkilä liittyi osuuskunnan jäseneksi 12 osuudella. Hänenkin suhtautumisensa meijeriin on ollut sopuisaa ja asiallista. Keskinäisen luottamuk
sen merkeissä ovat yhteiset asiat aina tulleet hoidetuiksi.
Jäseniä vuoden 1905 päättyessä oli osuuskunnassa 111 ja heillä osuuksia yhteensä 951. Meijeriä käyttäneiden jäsenten luku oli vaan 70 ja heidän osuusmääränsä 722. Loput jäsenistä laimin
löivät jäsenvelvollisuutensa. Osuuskuntakokouksen päätöksen mukaisesti ei maitoa vastaanotettu lainkaan ulkoisilta maidon
lähettäjiltä. Vasta vuodesta 1911 alkaen menettelytapaa muutet
tiin ja täm än jälkeen oli kaikilla toiminta-alueen karjanomista
jilla tilaisuus käyttää hyväkseen meijerin palveluksia. Vuonna 1906, joka jo oli kokonainen toimintavuosi, oli jäsenm äärä 132 ja heillä osuuksia yhteensä 1.028. Edellytykset suuremmillekin j ä
senmäärille olisivat olleet olemassa, mutta kävi niin, kuten usein käy, että meijeri uutena laitoksena paikkakunnalla herätti alussa suurta epäluuloa. Epäiltiin koko meijeritoimintaa ja tästä epäi
lystä kehittyivät voimakkaat vastatuulet, joilla oli varsin haitalli
nen vaikutus meijerin toiminnalle. Niinpä kertoikin jo manan majoille siirtynyt meijeritoiminnan uranuurtaja J. A. Aikkinen, että hän jäsenkeruuta suorittaessaan, jyrkän kiellon vahvistuk
seksi sai vielä kivestä niskaansa — jos hyvin sattui. Meijerillä oli kuitenkin paljon hyviä ja uskollisia ystäviä, joiden usko ja luot
tamus auttoivat vaikeinakin aikoina pääsemään läpi kohti parem
paa tulevaisuutta. Toiminnan 8 ensimmäisen vuoden aikana j ä senmäärä vaihtelee tavattoman paljon. V. 1908 on jäseniä jo 160, mutta laskee jälleen niin, että v. 1911 niitä on vaan 121. Sen jä l
keen alkaa taasen voimakas nousukausi ja v. 1917 on jäseniä jo 187 ia osuuksiakin yhteensä 1.334. Ulkoisten maidonlähettäjien lukumäärää on vaikea todeta, kun toiminta heidän taholtaan on enemmän tilapäisluontoista. On heitäkin ollut muutamia. Tämän jälkeen jäsenmäärä jälleen laskee. V. 1920 on jäseniä 134, mutta taasen seuraa pieni nousu ja jälleen lasku. Vuoden 1925 jäsen
m äärä on 133 ja osuusmääräkin vain 942. Tämän jälkeen asiat vakiintuvat. V. 1930 on jäseniä 140 ja ulkoisia maidonlähettäjiä 32. Viisi vuotta myöhemmin 154 jäsentä ja ulkoisia lähettäjiä 41.
Kehitys jatkuu suotuisana ja niinpä jäsenmäärä tasaisesti kas
vaa, jäsenten samalla osoittaessa suurta uskollisuutta omaa lai
tostaan kohtaan. Vuoden 1954 päättyessä oli jäseniä jo 326 ja heillä osuuksia 2.082. Ulkoisten maidonlähettäjien osalta on lisäys ollut vieläkin suurempi. Heidän lukumääränsä on 347.
Suurella kiitollisuudella on heidänkin uskollisuutensa paikkakun
nan omaa laitosta kohtaan mainittava. Mitään suurempaa mai- dontuottajakunnan lisäystä ei enää ole odotettavissakaan, siksi tiivis yhteinen rintama jo on.
Meijerille uskollisten perustajajäsenten suuri usko ja luotta
mus meijeritoiminnan tulevaisuuteen Mynämäessä, on suurien vaikeuksien jälkeen kantanut kauniin hedelmän.
c. RA A KA-AI N EMÄÄ RA T
Ensimmäisen kerran otettiin maitoa vastaan marraskuun 27 p:nä 1905. Kun meijeri oli käynnissä 34 päivänä ja maitomäärä oli 67.660 kg, tulee päivää kohden keskimäärin 1.990 kg maitoa.
Seuraavana vuotena, joka tammikuussa, koneiston takia pientä keskeytystä lukuunottamatta, oli kokonainen toimintavuosi, nousi m aitom äärä 1.122.147 kg:aan. V. 1907 ylitettiin maitomäärässä jo 1,5 miljoonaa kg. Sen jälkeen seuraa tasainen laskukausi. V.
1910 on maitomäärä 1.359.127 kg ja vuoden 1912 maitomäärä on jo alle 1 milj. kg. Jälleen alkaa nousukausi ja niinpä vuoden 1915 maitom äärä on 1.650.536 kg. Ensimmäisen maailmansodan aika, rajahintajärjestelmineen ja järjestelmään liittyvine keinottelu- mahdollisuuksineen aiheuttaa romahdusmaisen laskun maito- määrissä. Rauhattomat olot omassa maassa, jotka lopulta johtivat sisäisiin taisteluihin, ankara elintarvikepula, joka ratkaisevasti heikensi karjan ruokintamahdollisuuksia, aiheuttivat lopulta koko maidontuotannossa suuren laskun. Vuosi vuodelta maitomäärä laskee ja alimmillaan ollessaan v. 1919 saadaan meijeriin maitoa enää 721.045 kg. Seuraava vuosi on jo vähän parempi 849.857 kg.
Seuraakin pieni nousukausi, mutta jälleen 1924 tapahtuu laskua.
Vuodesta 1927 alkaen kuitenkin alkaa voimakas nousukausi. V.
1929 ylitetään jo 2 miljoonan maitokilon raja.
Kehitys jatkuu edelleen ja v. 1937 on 3 miljoonan maitokilon raja sivuutettu. Seuraavana vuotena maitomäärä on jo 3.561.158 kg. Vielä seuraavankin vuoden maitomäärä on melkein yhtä suuri, m utta sitten alkavatkin tuntua jo toisen maailmansodan vaiku
tukset. Maamme joutuu käymään omat raskaat puolustussotansa, karjakantammekin joutuu antam aan oman veronsa. Seuraa kui
vuuden takia monta huonoa rehuvuotta ja karjakantaa on senkin takia vähennettävä. Onkin luonnollista, että meijerien m aitom ää
rät jyrkästi laskivat. Vuosi 1942 olikin vaikein ja maitomääräkin laski 1.547.054 kgraan. Seuraavat kolme vuotta olivat maidon
tuotannossa tasaisia ja ylitettiin silloin jo 2 miljoonan raja. Vuo-
Meijerin edustalta maidon vastaanoton aikana.
sinä 1946— 1947 maitomäärä jälleen meni hivenen alle 2 miljoo
nan, mutta seuraavana vuotena alkoi tuotanto nousta. Vuonna 1949 sivuutettiin jo 4 miljoonan maitokilon raja ja seuraavana vuotena ylitettiin 5 miljoonan raja. Kehitys jatkui nopeassa ta h dissa ja vuonna 1954 saavutettiinkin m aitomäärässä uusi e nnä
tys 5.861.523 kg, josta kävntipäivää kohden tulee keskimäärin 16.148 kg maitoa.
d. R A A KA - AI NE EN KÄYTTÖ
Lukuunottamatta vuotta 1917, on meijerin koko toiminnan ajan valtaosa vastaanotetusta raaka-aineesta käytetty voinval- mistukseen. Kaskisten meijeriin vastaanotettu maito, jota meije
rin ollessa Mynämäen Osuusmeijerin omistuksessa tuli päivää
M aidon la a tu a rv o ste lu k ä yn n issä .
kohden keskimäärin 1.000 kg, käytettiin pääasiassa juustonval- mistukseen. Toiminnan alkuvuosina, noin 10 vuoden aikana mei
jerin harjoittaessa kermakauppaa Helsinkiin, käytettiin maidosta huomattavampi määrä myös myyntikerman valmistukseen.
Toisen maailmansodan aikana, kun kulutusmaidosta tuli kova pula kulutuskeskuksissa, sai meijeri määräyksen toimittaa sitä Turkuun. Kun sodan seurauksina jouduttiin suorittamaan suuria väestösiirtoja, kasvoivat suurempien kulutuskeskusten asukas
luvut ja maidontarve entisestään lisääntyi. Näin meijeri vähitel-
Ien siirtyikin toiminnassaan varsin huomattavaksi kulutusmaidon kauppaa harjoittavaksi liikkeeksi. Vuonna 1954 myytiin kulutus- maitoa Turkuun jo 1.840.719 litraa. Paikallinen maitokauppa kas
vaa vuosi vuodelta. Vuonna 1954 myytiin kulutusmaitoa yhteensä 221.302 litraa ja kermaa 9.452 litraa.
e. R A A KA - A IN E EN L AA T U
Ennen maidon laatumaksutavan käytäntöön ottoa maidon tili
tyksissä, oli maidon laatu kaikkialla heikkoa. Tämä onkin luon
nollista, koska yritteliäisyydestä ei minkäänlaista tunnustusta annettu. Tämän asiantilan korjaamiseksi tuli käytäntöön maidon laatumaksutapa, jossa tilityksen perusteena on myös laatu. Vuo
desta 1924 alkaen on tällainen tilitystäpä ollut käytännössä myös Mynämäen Osuusmeijerissä. Ensimmäisenä vuotena oli I-luokkai- sia maitoja vaan 45,7 %. Tilanne paranee kuitenkin nopeasti.
Pari vuotta myöhemmin on vastaava luku jo 71,3 ja edelleen pari vuotta myöhemmin 83,6. Laatu paranee edelleen ja vuonna 1935 on I-luokkaisia maitoja jo 91,7 %. Maidon laadussa saavutetaan sitten vuonna 1939 huippu 94,8 %. Tästä varsin korkeasta tasosta laatu vähän heikkenee, mutta pysyy kuitenkin korkeana vielä vuoden 1942. Sen jälkeen tapahtuu tasaista laskua ja 1948 ollaan
kin aallon pohjassa, kun I-luokkaisten maitojen määrä on 70 %.
Tästä jälleen tilanne alkaa parantua ja vuoden 1954 tilasto osoit
taakin I-luokkaisten maitojen määräksi 82,1 %.
Suurimpana syynä maidon laadun alenemiseen lienee siinä, että jäitä ei varata riittävästi maidon jäähdytystä varten, eikä aamumaitoja ehditä kaikissa talouksissa jäähdyttää.
/. V AL MI STETU T TUOTTEET JA N II DE N L AA TU
s
Vanhoista tilikirjoista käy selville voin laatu vasta vuodelta 1923. Silloin on voin keskiarvopisteeksi saatu 11,39. Seuraavana
Voi o n va lm istu n u t. P a k k a u s kä yn n issä .
vuotena on vastaava luku 11,49, mutta on vuotta myöhemmin laskenut jo 11,37 pisteeseen. Sen jälkeen laatu vähän kohentuu, mutta laskee vuonna 1929 vielä 11,38 pisteeseen. Seuraavana vuotena on laatu vielä 11,44 pisteessä, mutta alkaa sen jälkeen parantua. Vuonna 1932 tapahtuu ratkaiseva parantuminen ja kes- kiarvopisteeksi tulee jo 11,78. Tällä tasolla on se kolme vuotta.
Vuonna 1935 meijeri saavuttaa keskiarvopisteen 11,87, jolla se ensimmäisen kerran koko toimintansa aikana saavuttaa Valion kunniamaininnan. Voin laatu edelleen paranee ja niinpä meijeri saa kolmannen perättäisen kerran Valion kunniamaininnan sekä samalla 3-vuotiskunniamaininnan. Neljäskin perättäinen vuosi tuo vielä kunniamaininnan, mutta sitten alkavat sotavuodet poik-
keuksellisine oloineen. Voi joudutaan varastoim aan omiin v a ra s toihin ja arvostelukin poikkeaa normaalista. Keskiarvopiste las
kee ja liikkuu 11,50— 11,60 rajoissa, muutamia poikkeuksia lu kuunottamatta. Vuonna 1948 tapahtuu jälleen ratkaiseva käännös parempaan päin. Voin laatu jatkuvasti paranee ja vuonna 1952 saavutetaan Valion kunniamaininta. Seuraavana vuotena saavu
tetaan korkea keskiarvopiste 12,08 sekä kunniamaininta. Kun vielä vuosi 1954 on kulunut samoissa merkeissä onkin saavutettu Valion 3-vuotiskunniamaininta toisen kerran.
Voimme korkeaan laatutasoon ovat ratkaisevasti vaikuttaneet hyvät ja ammattitaitoiset voinvalmistajamme, joiden työtä toi
selta puolen on ollut helpoittamassa hyvä, ajanmukainen koneis
tomme.
g. TUOTOT JA TI LI T Y SH IN N A T
Pitkän toimintakauden kuluessa on rahamme arvo moneen eri otteeseen menettänyt arvoaan, eikä näinollen tuottojen vertailu suoraan anna oikeata kuvaa toiminnan kehityksestä. On kuiten
kin mielenkiintoista nähdä markkamääräisenä ajanjaksoittain tuottojen kehitys. Tilasto muodostuu seuraavanlaiseksi:
V. 1906 mk 122.554 — V. 1935 mk 2.701.883
1910 >> 146.691 — 1940 4.223.554
1915 yy 264.378 — 1945 16.803.557
1920 963.077 — 1950 93.243.472
1925
,,
2.161.406 — 1954 „ 136.770.750 1930 2.674.260 ----Samoinkuin tuottojen suhteen, vaikuttavat maksettuihin tili- tyshintoihinkin nähden suurimmalta osalta rahan arvo, liiketoi
minnan laajuus sekä saavutetut taloudelliset tulokset. Tilityshin- nat ovat ajanjaksoittain mainittuina olleet seuraavat:
1906 keskihinta 8,93 penniä, maidosta maksettu mk 100.152
1910 9,45 „ 128.467
1915 13,50 „ 222.821
1920 94,50 „ 803.812
1925 117,80 „ 1.633.608
1930 88,80 - „ 2.284.954
1935 96,80 „ 2.283.130
1940 139,00 „ 3.619.869
1945 716,00 „ „ 15.399.455
1950 1699,00 „ „ 85.061.718
1954 2092,00 „ „ 122.631.220
h. K U S T A N N U K S E T
Alkuvuosina, kun toiminta vielä tapahtui vaatimattomissa puitteissa, olivat kustannukset tavattoman korkeat. Vuonna 1906 olivat kustannukset 16,10 % ja viittä vuotta myöhemmin 15,57 % tuotteilla saadusta tulosta. Kustannukset olisivat olleet vieläkin suuremmat elleivät jäsenet olisi alkuvuosina tehneet osuuskunnan hyväksi palkattomia talkootöitä. Vuonna 1915 kustannukset olivat enää 10,61 % ja viiden vuoden kuluttua siitäkin alemmat eli 10,25
%. Seuraavan viisivuotiskauden kuluttua olivat kustannukset jälleen nousseet, niiden ollessa tällä kertaa 13,64 %. Vuonna
1930 ne olivat vielä 12,82 %, mutta sen jälkeen tapahtuukin v a kiintuminen. Vuonna 1935 päästään lukuun 10,24 ja vuonna 1940 10,37. Vuonna 1945 ovat kustannukset vaan 7,98 % ja viiden vuo
den päästä, jälleen 7,83 %. Kustannusten suureen alenemiseen on ollut vaikuttamassa valtion maksamat kuljetusavustukset.
Seuraavana vuotena ovat kustannukset 10,04 %, joilla vaiheilla se onkin säilynyt, sillä vuoden 1954 kustannukset olivat 10,42 %.
Viime vuosi n kustannuksia ovat nostaneet varsin raskaat verot.
/. TA L OUD ELL IS EN TI LAN K E HI T T Y M I N EN Taloudellisen tilan kehittymistä kuvaa seuraava tilasto:
Vuosi Ulkolaisia velkoja mk
Täytelainoja mk
1906 46.6 6 7 :- —
1910 22.500:- 14.638:—
1915 3.750:— 11.736:—
1920 — —
1925 225.000:— —
1930 97.169:- —
1935 — —
1940 — —
1945 — —
1950 — —
1954 12.000.000:- —
Omaisuuden kirjanpitoarvo vuoden 1954 tilinpäätöksessä on mk 36.687.514:—. On kuitenkin huomattavaa, että eräiden kiin- teimistöjen arvo on huomattavasti korkeampi kirjanpitoarvoa.
Osuuskunnan tarvitessa ulkoista luottoa on rahoittajana toi
minut Mynämäen Säästöpankki.
Taloudellisen tilan kehittymisessä on meidän ennen kaikkea otettava huomioon rahamme arvon suuri heikentyminen. Ennen toista maailmansotaa, jolloin kartutimme rakennusrahastoa uuden meijerin rakentamista silmällä pitäen, olivat omat p ää
omat 100 % ja meijerin taloudellinen asema erittäin vahva. Vuo
den 1954 tilinpäätöksessä olivat omat pääomat noin 30 %. Tähän vaikuttaa ratkaisevasti se, että raskaan verotuksen takia ei omia pääomia pääse syntymään. Osuusmaksurahastoon kannetut m ak
sut ovat ainoat, jotka eivät joudu verotuksen kohteiksi, mutta kun osuusmaksut ovat olleet tähän asti samat — 20 mk osuudelta — kuin meijeriä perustettaessakin, niin ei niidenkään avulla ole
M eijerin m a ito a u to v a lm iin a lä h tem ä ä n Turkuun.
voitu asiaa parantaa. Tyydytyksellä onkin mainittava osuuskunta- kokouksen myönteinen päätös tässä asiassa.
/. R A A K A - A I N E E N KULJ ETUS
Maidonkuljetuksessa on alkuvuosina käytetty pääasiassa mei
jerin palkkaamaa kuskijärjestelmää. Sen tultua liian kalliiksi siirryttiin osittaiseen kuski- ja vuorokuskijärjestelmään. Vii- meksimainitussa korvaus maksettiin matkan pituuden ja kuor
man suuruuden mukaan. Myöhemmin autojen tultua käytäntöön ja meijerin toiminta-alueen laajennuttua onkin kuljetus suoritettu pääasiassa autoja käyttäen. Meijerin lähiympäristössä on kuiten
kin vielä tälläkin hetKellä useampia maidonlähettäjiä, jotka itse huolehtivat maidonkuljetuksesta meijeriin. Nykyisin on käytän
nössä, talvella 7 ja kesällä 8 maitoautoa. Yhdellä linjalla tuodaan maito hevosella meijeriin. Meijerin oma auto kuljettaa maidot yhdeltä linjalta, muilla linjoilla yksityiset autoilijat suorittavat maidonkuljetuksen. Meijerin autolla kuljetetaan myös päivittäin 4.500 litraa kauppamaitoa Turkuun.
4. Käyttöomaisuus.
a. KI INTEI STÖT
Meijeri rakennettiin alunperin vuokratontille. Vasta vuonna 1950 tehdyllä kauppakirjalla siirtyi tontti meijerin omistukseen 885.600 markan kauppahinnasta.
Uuden meijerin rakentamista silmällä pitäen ostettiin m aa n viljelijä J. Vainiolta vuonna 1939 Nihattulan kylästä 1,03 ha suu
ruinen tontti 80.000 markan kauppahinnasta. Lisäalueeksi tähän tonttiin ostettiin vuonna 1952 kunnansihteeri Paavo Kalliolta kaksi eri palstaa yhteensä 362.400 markan kauppahinnasta.
Vuonna 1916 ostettiin maanviljelijä K. Anttilalta Tarvaisten kylästä noin 30 ha suuruinen metsäpalsta Lapinluhta 5.500 m ar
kan kauppahinnasta.
Vuonna 1945 ostettiin maanviljelijä Urha Vuorenpäältä Nou
siaisten kunnasta Vuorenpään yksinäistilaan kuuluva m etsä
palsta 750.000 markan kauppahinnasta.
Molemmista metsäkiinteimistöistä on kuitenkin jouduttu osia luovuttamaan asumistarkoituksiin. Yhteinen metsäpinta-ala on noin 72 ha.
b. R A K E N N U K S E T
Kuten jo aikaisemmin on mainittu, päätettiin meijerirakennus rakentaa puusta ja erillisenä oleva konehuone tiilistä. Hallinto
rakennus, samoinkuin talousrakennuskin, rakennettiin puusta.
Myöhemmin on rakennuksissa täytynyt suorittaa korjauksia.
Niinpä vuonna 1927 meijerirakennuksen seiniä korjattiin. On v a litettavaa, että ennen sotia suunniteltua meijerirakennuksen perinpohjaista korjausta ei osuuskuntakokous hyväksynyt. Vuon
na 1938 rakennettiin meijerirakennuksen yhteydessä oleva j ä ä huone tiilistä korkkieristeineen. Samalla saatiin varsin asiallinen
U usi a su n toraken n u s.
voihuone. Aikaisemmin kokoushuoneena pidettyyn huoneeseen sijoitettiin maitomyymälä. Oltuaan tässä tarkoituksessa 25 vuot
ta, luovuttiin maidon vähittäismyynnistä ja samoissa tiloissa hoi
detaan nyt kauppamaidon lähetys.
Kun talousrakennus oli jo uusimisen tarpeessa, rakennettiin sen tilalle v. 1933 uusi. Rakennus tuli m aksamaan 35.000 mk.
Henkilökuntaa varten rakennettiin meijerin uudelle tontille tiilinen, ajanmukainen asuntorakennus. Rakennus, jonka oman pitäjän kasvatti, urakoitsija Arvo Virtanen rakensi, valmistui v.
1953. Rakennus tuli maksam aan 18.992.361:—. Kun hallinto
rakennuksessa tuli toimistotilan laajentamiselle mahdollisuuksia, toimitettiin siinä korjauksia v. 1953.
Mainittakoon vielä, että uuden asuntorakennuksen lähelle r a kennettiin v. 1954 saunarakennus. Rakennus ei ole vielä kuiten
kaan lopullisesti valmis.
S isä k u va m eijer is tä va n h em m a n kon eisto n ajo ilta .
c. KO NEI STO T
Vastoin yleistä suuntausta, jolloin uusia meijereitä perustet
taessa päädyttiin usein koneiston hankinnassa radiaattorikoneis- toon, päättivät Mynämäen isännät hankkia separaattorimeijerin koneiston. Radiaattorimeijerissä, kuten tunnettua, valmistettiin voi suoraan samana päivänä vastaanotetusta maidosta, kun t a a sen separaattorimeijerissä maito separoidaan, kerma hapatetaan ja seuraavana päivänä kirnutaan voiksi. Tämä olikin oikea r a t kaisu, sillä tällaiseen järjestelmään siirtyivät toiminnassaan myöhemmin muutkin meijerit.
Koneiston hankinta ja asennus uskottiin senaikuisen erikois
liikkeen P. Sidorowin tehtäväksi. Kirnu oli Disbrow-merkkiä ja voitiin sillä kirnuta kerrallaan 850 litraa kermaa.
Koneisto ei alussa toiminut moitteettomasti. Höyrykone oli
Sisäkuva meijeristä nykyisessä asussaan.
teholtaan liian heikko ja niinpä sitten pitkien kinastelujen ja tu t
kimusten jälkeen koneiston hankkinut liike suostui asentamaan uuden ,,kontrahdin” mukaisen koneen paikoilleen. Meijerin toi
minnassa tuli pieni seisaus „remontin” takia, mutta sen jälkeen koneisto lieneekin jo toiminut. Koneisto tuli m aksamaan 19.024 mk 66 penniä.
Ensimmäinen koneisto on ymmärrettävistä syistä ollut jo kauan muistojen joukossa. Kävisi liian pitkälliseksi selostaa uudistusten eri vaiheita, onkin tyydyttävä tässä suhteessa vaan tärkeämpiin tapahtumiin.
M aitom äärän lisäys pakotti v. 1929 koneiston tehon lisäämään
Koneenhoitaja U. Saarela separaattorin toimintaa tarkkailemassa.
6.000 litraan tunnissa. Hankittiin kaksi 3.000 litran Lacta-sepa- raattoria ja 3-konejärjestelmään perustuvat Astra-pastöroimis- koneet. Kun höyrykone oli jälleen pieni, piti senkin tilalle h a n k kia suurempi.
Kehitys meijerikoneteollisuuden alalla kulki kiihtyvällä vauh
dilla ja ruostumaton teräs koneiden raaka-aineena kulki voitto
kulkuaan. Niinpä meijerin hallitus katsoikin, että vanha koneisto on jo ,,aikansa elänyt” ja uudet, paremmat taloudelliset tulokset antavat, on saatava tilalle.
Vuonna 1949 alkoi koneiston uudistus ja vuoden 1954 loppuun mennessä olikin melkein kaikki vanha siirretty muistojen jouk
koon. Vanha, mutta vielä käyttökuntoinen höyrykone, sähkö
energian syrjäyttämänä „lepää vielä laakereillaan” ja odottaa, jos uusi päivä vielä sillekin jotain käyttömahdollisuutta löytäisi.
Uudet, hermeettiset Alfa-Laval-separaattorit ovat teholtaan 5.000 ja 3.000 litran, jota tehoa saman tehtaan valmistama levy- pastöörikin vastaa. Kun lisäksi kauppamaito voidaan varastoida separoinnin kanssa samanaikaisesti, nousee maidon vastaanoton
teho yli 10.000 maitolitraan tunnissa. Kokemus on osoittanut, että koneiston uudistus on täyttänyt sille asetetut toiveet. Koneis
ton kirjanpitoarvo on 9.861.151 mk.
5, Yleisen talouselämän vaikutus meijerin toimintaan.
a. I MAA I M A N S O DA N AI KANA.
Kun ensimmäinen maailmansota 1. 8. 1914 syttyi oli tästä välittömänä seurauksena, että liikenne ulkomaille pysähtyi. Voin- vienti Englantiin päättyi. Moni meijerikin lopetti vähäksi aikaa toimintansa, mutta Valion saatua viennin järjestetyksi E ngla n
tiin, Ruotsin ja Norjan kautta tapahtuvaksi ja kun myöskin Ve
näjän kanssa oli sovittu voin toimituksista, voitiin toimintaa edelleen jatkaa. Sodan alkuvuosina meijerin toiminta elpyi ja m aitom äärät kasvoivat, mutta sodan loppuvaiheessa, kuten mei
jereissä yleinen ilmiö oli, m aitomäärät romahdusmaisesti laski
vat. Syitä tähän on käsitelty jo maidontuotantoa koskevassa osassa.
Kansalaissodan riehuessa 1918 pakkolunasti Mynämäen val
lankumouskomitea meijeriltä voita 549,5 kg ja 1.925 litraa täys- maitoa arvoltaan yhteensä mk 7.568:50 jäi melkein kokonaan mei
jerin vahingoksi.
Raskainmman menetyksen meijeri kärsi kuitenkin siinä, kun sen koneenhoitaja Ivar Hannonen joutui vapautemme lunnaiksi antam aan henkensä.
b. I I M A A I M A N S O D A N A I KAN A
Toisen maailmansodan syttyessä syyskuussa 1939 katkesi meijerimme jo suuria lupauksia antanut kehitys. Sodan tuhoa
vien laineiden vyöryessä maatamme vastaan, jouduimme käy
m ää n raskaan puolustussotamme ja pienen levähdystauon j ä l keen jatkosotamme. Kun samanaikaisesti saatiin, kuivuuden aiheuttamina, huonot vuodentulot, onkin luonnollista, että m aa m me talouselämä joutui kovimmalle koetukselleen. Ankara työ
voimapula kotirintamalla, kuljetusvaikeudet, säännöstelytalous ja monet muut vaikeudet aiheuttivat sen, että maitomäärä aleni vai
keampina vuosina puoleen sodan edellisistä vuosista.
Ollaksemme oikeudenmukaisia, on annettava valtiovallalle tunnustus niistä toimenpiteistä, joita sen taholta elintarvikehuol
lon varmentamiseksi tehtiin. Kuljetusavustusten avulla kävi m ah
dolliseksi ennen täysin kannattamattomillekin reiteille järjestää maidonkuljetus meijeriin. Maidontuottajille annetut velvoitukset toimittaa tuotteet säännösteltyyn kulutukseen olivat toimen
piteitä, joiden avulla säännöstelytalouden niukat annokset voitiin tasapuolisesti jakaa koko kansan kesken. Ellei näitä voimakkaita tukemistoimenpiteitä olisi ollut, olisi tilanne muodostunut sur
keaksi.
Raskaimman menetyksen meijerin maidonlähettäjäkunta kärsi kuitenkin sodissa kaatuneissaan. Talvisodassa Summan lohkolla Karjalan Kannaksella ja jatkosodassa Itä-Karjalassa käydyissä ankarissa taisteluissa, olivat meijerimme toiminta-alueen miehet mukana. Menetykset olivat raskaat. Kaatuneiden pitkät luettelot sankarihaudoilla kertovat uhrin suuruudesta.
Seuraavat maidonlähettäjäkuntamme jäsenet ovat isänm aal
lista velvollisuuttaan täyttäessään uhranneet henkensä ja j ä t tä neet perintönä tuleville sukupolville vapaan ja itsenäisen isän
maan:
Isänmaan puolesta.
Talvisodassa kaatuneet:
Erkki Hurula Eero Sillanpää
Paavo Niemi Arvo Äyräs
Jatkosodassa kaatuneet:
Arvo Henttula Jalm ari Knaapila Toivo Sikilä
Yrjö Suominen Niilo Pohjalainen
6. Muuta toimintaa.
a. O S U U S K U N N A N K OKO UKS ET
Osuuskunta on meijerin perustamisesta alkaen ensimmäiset 5 vuotta seurannut hyvin kiinteästi meijerin toimintaa. Kokouksia pidettiin hyvin usein. Vuonna 1905, jolloin meijerin rakennustoi
minta suoritettiin, oli kokouksia 3. Seuraavana vuotena kokouk
sia pidettiin jo 6. Vuosi 1908 kokousten pidossa oli vilkkain, sillä osuuskunta piti kokouksensa 9 kertaa. Näissä rajoissa kokousten pito tapahtuikin. Vasta myöhemmin, olojen vakiinnuttua päästiin normaaliin tahtiin ja kokouksia pidettiin vaan sääntöjen m ä ä rä ä mät. Poikkeuksia tästä tehtiin vaan erikoisen tärkeän ja v ä lttä m ättöm än asian ollessa kysymyksessä.
Kokousten suuri lukumäärä johtunee suurimmalta osalta hal
lituksen varovaisuudesta. Hallitus tahtoi antaa osuuskunnan itsensä päättää usein varsin pienistäkin asioista ja näin avoimen menettelyn avulla kasvattaa luottamukselliset suhteet osuuskun
nan ja hallituksen välille. Voidaan tietysti olla eri mieltä siitä, oliko sopivaa osuuskuntaa vaivata pienen asian takia ja siten aiheuttaa usein turhaa levottomuutta osuuskunnan keskuudessa.
Meijerin perustavassa kokouksessa valittu hallitus ryhtyi teh
täväänsä suurella antaumuksella ja perinpohjaisuudella. Asioista neuvoteltiin kovasti ja niinpä hallitus vuoden 1905 aikana kokoon
b. H A L L I T U K S E N TO IMINNAS TA
tui 45 kertaa. Kun sitten meijeri saatiin valmiiksi seurasi hallitus valppaasti, että kaikki oli tapahtunut sopimusten mukaisesti ja että kaikki toimi moitteettomasti. Epäitsekkäästi, omia vaivojaan laskematta, hallitus työskenteli meijerin menestymisen hyväksi.
Kielteinen suhtautuminen meijeritoimintaan, jota huomattavan suuri osa toiminta-alueen karjanomistajista meijeriä kohtaan alkutaipaleella osoitti, antoi hallitukselle suuria huolia ja m ur
heita. Vasta myöhemmin, kun mielipiteet tässä suhteessa m uut
tuivat, on hallituksen toimintakin helpoittunut ja se on voinut tuntea tyydytystäkin saavutettuihin tuloksiin.
c. VAL I ST US TOI MI NT AA JA NE UV ON TA A
Jo toiminnan alkuvuosilta lähtien on osuuskunnan taholta kiinnitetty suuri huomio siihen hyötyyn, jota maatalouden sano
malehdet ja eri julkaisut voivat antaa. Niinpä Pellervo-lehti tilat
tiin kaikille jäsenille jo alkuvuosina, jota tapaa on edelleenkin jatkettu. Kun Karjatalous v. 1925 alkoi ilmestyä on sekin tilattu jäsenille. Maaseudun Tulevaisuutta on tilattu jäsenille 25 vuoden ajan ja on senkin tilausmaksuihin meijeri varsin huomattavalla määrällä osallistunut.
Karjantarkastustoimintaan on osuuskunnan taholta annettu tukea jo yli 30 vuoden ajan. Aluksi meijeri maksoi puolet tarkas- tusyhdistyksen kuluista, mutta vuoden 1949 alusta maksetaan jokaista meijerin toiminta-alueen maidon meijeriin tuottavaa tar- kastusyhdistykseen kuuluvaa lehmää kohti 200 mk vuodessa. Tar- kastusyhdistyksiä on tällä hetkellä toiminnassa 4. Lisäksi kuuluu osa maidonlähettäjistä Karjalan tarkastusyhdistykseen. Karjan- tarkastustoiminnan avulla voidaan karjatalouden kannattavai- suutta tehokkaimmin nostaa, jos vaan sen selvittämät epäkohdat tarkoituksenmukaisesti korjataan. Tarkastusyhdistys, järjestä mällä lypsykilpailuja ja karjakerhoiltoja työskentelee karjanhoito- väen ammattitaidon kohottamiseksi ja harrastuksen lisäämiseksi.
Sotien jälkeen on syksyisin järjestetty karjapäivät. Tähän tilaisuuteen kutsutaan koko karjatalousväld toiminta-alueelta.
Ohjelmassa on karjatalousalaa käsitteleviä esitelmiä, elokuvia ja ajanvietettä. Osanotto ja tarjoilu on maksuton. Lisäksi kuuluu ohjelmaan maidonhoito- ja lypsykilpailujen palkintojen jako, jos sellaisia on toimeenpantu. Karjapäivät ovat muodostuneet perin
teellisiksi ja suurta suosiota saaneiksi.
d. T U NN U ST U ST A MEI JERI N TYÖLLE
Tunnustukseksi toiminnastaan osuuskunnan hyväksi on mei
jeri saanut seuraavat kunnia- ja palkintokirjat:
1908 Meijerinäyttely Hankoniemessä I palk. hapatetusta voista.
1908 Vointutkimus Laboratorio Arvokirja.
1909 L-S:n Osuusmeijeriliitto III palk. voista.
1910 Piirimeijerinäyttely Hanko I palk. voista.
1911 L-S:n Osuusmeijeriliitto II palk. kirjanpitokilpailu.
1913 Turun Maanviljelysnäyttely III palk. graafillisista tauluista.
1914 L-S:n Osuusmeijeriliitto III palk. voista.
1915 L-S:n Osuusmeijeriliitto I palk. kirjanpitokilpailu.
1915 L-S:n Osuusmeijeriliitto II palk. voinsäilytyshuonekilp.
1921 L-S:n Osuusmeijeriliitto II palk. kirjanpitokilpailu.
1923 Valtion Vointarkastuslaitos Arvokirja.
1929 L-S:n Osuusmeijeriliitto II palk. maidontuojien jäävar.kilp.
1935— 1937 Valio 3-vuotiskunniamaininta voista.
1936 L-S:n Osuusmeijeriliitto II palk. meijeritalouskilp.
1938 L-S:n Osuusmeijeriliitto II palk. meijerien ymp. kaun. kilp.
1938 Valio Kunniamaininta voista.
1947 Vakka-Suomen M aatalousnäyttely I palk. voista.
1952 V-S:n Osuusmeijeriliitto III palk. meijeritalouskilpailu.
1954 V-S:n Osuusmeijeriliitto II palk. ymp. ja varast.hoit.kilp.
1954 Valio 3-vuotiskunniamaininta voista.
Varsinais-Suomen Osuusmeijeriliiton voinäyttelyiden kierto
palkinnon ,,Hopeahaarikka” voitti haltuunsa vuosina 1952 ja 1953 meijerimme voinvalmistaja Kaarina Peltola.
e. YHTEI STOI MINTA K E S K U S L I I K K E I D E N K A N S S A Vaikka osuustoimintahenki meijerin perustamisen aikoihin ja vielä paljon sen jälkeenkin oli paikkakunnalla varsin laimeata, on kuitenkin jo meijeritoiminnan ollessa vasta rakennusvaiheessa jo selvästi havaittavissa silloisten, meijerille uskollisten jäsenten päätöksissä ja niiden käytännössä toteuttamisessa kaukonäköi
syyttä ja varmaa tulevaisuudenuskoa.
Kesäkuun 26 p:nä 1905 pidettiin osuuskunnan ylimääräinen kokous. Keskeisimpänä asiana kokouksessa oli meijerien suunnit
teilla olevaan omaan keskusliikkeeseen Voinvienti-Osuusliike Valioon jäseneksi liittyminen. Täydellisen yksimielisyyden valli
tessa tehtiin myönteinen päätös ja hallituksen jäsen J. A. Aikki
nen valtuutettiin edustamaan meijeriä perustavassa kokouksessa.
Näin oli laskettu Valion ja Mynämäen Osuusmeijerin väliselle, jatkuvalle yhteistyölle perustus. Silloisten, meijerin asioista v a s
tuussa olevien miesten näkemys oli oikea, joka myöhemmin vai
keina vuosina on selvimmin nähty.
Lounais-Suomen Osuusmeijeriliittoon, jonka kanssa toiminta on koko ajan ollut läheistä ja luottamuksellista päätettiin liittyä jäseneksi kesäkuun 29 p:nä 1906. Meijeriliitto puolestaan on a n ta nut auliisti asiantuntija-apuaan silloin, kun sitä on tarvittu. J ä r jestämällä näyttelyjä ja mitä erilaisimpia kilpailuja on liitto näin ratkaisevalla tavalla kohottanut jäsenmeijeriensä tuotteiden laa tua ja koko meijeritaloutta.
Pellervo-Seuraan, jonka voimakas panos meijerien perusta
miseksi vuosisadan alussa johti tuloksiin, liittyi Mynämäen Osuusmeijeri jäseneksi jo toimintansa alkutaipaleella.
Mynämäen Osuusmeijeri on jäsenenä tai osakkaana vielä seu- raavissa yhteisöissä:
Keskusosuusliike Hankkija Mynämäen Puhelinosuuskunta
Mynämäen Seudun Metsänhoitoyhdistys M aataloustuottajain V-S:n liiton kan. jäsen Meijeriväen Eläkekassa
Meijerien Keskinäinen Vakuutusyhtiö Mäenkylän M uuntajaosuuskunta Metsänomistajain Metsäkeskus Oy.
Biokemiallisen Tutkimuslaitoksen kan. jäsen Länsi-Suomen Sokeritehdas Oy.
f. O S U U S K U N N A N H A L L I T U S Hallituksen puheenjohtajat:
Osuusmeijerin hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli rehtori ja Kalleisten kartanon silloinen omistaja K. A. Cajander.
Sivistyneenä ja paikkakunnalla suurta arvonantoa sekä luotta
musta nauttivana henkilönä hänen ansionsa oman osuusmeijerin saamiseksi paikkakunnalle oli varsin suuri. Suurella innolla ja uhrautuvaisuudella hän olikin mukana, hoitaen myös koko raken
nusvaiheen aikuisen kirjanpidon. Meijerin valmistuttua ja varsi
naisen meijeritoiminnan päästyä alkuun vuoden 1905 lopulla, hän katsoi tehtävänsä tulleen täytetyksi. Pyytämänsä ero hänelle myönnettiin, mutta valittiin hänet kuitenkin vielä hallituksen varajäseneksi. Tämäkin tehtävä kesti hänellä vaan vuoden, sillä myytyään omistamansa tilan, siirsi rehtori Cajander omista
m ansa meijerin osuudetkin uudelle omistajalle.
Kustaa Krappala valittiin rehtori Cajanderin jälkeen hallituk
sen puheenjohtajaksi. Hänen toimikautensa jäi kuitenkin vain vuoden 1906 kestäväksi.
/. A. Aikkinert sai hoitaakseen nyt puheenjohtajan vastuun
alaiset tehtävät. Suurella antaumuksella ja lujalla tulevaisuuden
uskolla hän tehtäväänsä hoiti. Hän itse henkilökohtaisesti lähti suorittamaan jäsenkeruuta ja vaikka suhtautuminen meijeriin usein oli kaikkea muuta kuin ystävällistä, nousi jäsenm äärä Aik- kisen toimikautena 159:ään ja m aitomäärässä ylitettiin ensim
mäisen kerran 1,5 miljoonan maitokilon raja. Aikkisen toimikausi hallituksen puheenjohtajana päättyi yhden vuoden uurastuksen jälkeen.
Juho Jokila, valittiin nyt vuorostaan kantam aan puheenjoh
tajan vastuuta. Hän hoitikin tämän tehtävän vuodet 1908— 1910.
Tehtävä oli raskas ja vaikea. Epäluulo meijeriä kohtaan oli voi
mistumassa ja meijeristä luopuminen alkoi saada suurempaa jalansijaa. Meijerin hoidossa sattuneet pienet väärinkäytökset, joihin hallitus oli täysin syytön, antoivat vastustajille ,,uutta vettä myllyyn” ja meijerin toiminta heikkeni.
Oskari Hurula, joka vuodet 1911 — 1912 toimi hallituksen pu
heenjohtajana sai vastaansa vielä ne vihurit, jotka meijerin toi
mintaa heikensivät. Keskinäiset riitaisuudet osuuskunnan jäsen
ten keskuudessa jatkuivat ja vaikeuttivat tavattomasti puheen
johtajan sekä koko hallituksen toimintaa. Kaksi vuotta hallituksen puheenjohtajana, osuuskunnan hyväksi toimittuaan, Oskari Huru- lan toimikausi päättyi.
K. Raivo-Nuuskala peri puheenjohtajan tehtävät Oskari Huru- ialta. Hänen toimikautensa kesti kuitenkin vain vuoden 1913.
Juho Junttila, jolle vuoden 1914 alusta puheenjohtajan tehtä
vät siirtyivät, sai aloittaa tehtävänsä jo onnellisemmissa olosuh
teissa. Osuuskunta alkoi rauhoittua ja yleinen mielipide omaksua kannan, että osuuskunnan etujen mukaista on, jos hallitukseen saadaan sopivat miehet ja he saavat rauhassa, asioihin perehdyt
tyään, hoitaa pitemmän ajan hallituksen tehtäviä. Tällaiseksi so
pivaksi mieheksi katsottiin Juho Junttila. Hänen toimikautensa kestikin yhtäjaksoisesti 17 vuotta, eli vuodet 1914— 1931. Vaikka
alkuvuodet Junttilan toimikaudesta olivatkin meijerin toimin
nassa kaunista nousukautta, olivat ensimmäisen maailmansodan loppuvuodet ja sitä seuranneen lamakauden vuodet sitäkin vai
keammat. Rauhallisena, osuuskunnan parasta tarkoittavana mie
henä, Junttila hoiti tehtävänsä saaden vielä, toimikautensa lop
puvuosina, nähdä meijerin voimakkaan nousukauden. Uutteralla työllään laittoi Juho Junttila omistamansa tilan mallikelpoiseen kuntoon.
Kustaa Pohjalainen, joka Juho Junttilan jälkeen valittiin pu
heenjohtajaksi, suoritti pitkän päivätyön meijerin hyväksi. Vuo
desta 1917 alkaen hän kuului meijerin hallitukseen, joista vuodet 1932— 1947 hallituksen puheenjohtajana. Samalla tavalla, kuten edeltäjänsä Junttila, sai Kustaa Pohjalainenkin meijerin toimin
nassa nähdä — tällä kertaa toisen maailmansodan meijeritoimin
nalle aiheuttamat häiriöt. Raskas oli myös se isku, jonka Pohja
laisen perhe kahden poikansa sodassa kaaduttua joutui koke
maan. Vaikka Kustaa Pohjalaisella olikin moniaita yhteiskunnal
lisia luottamustoimia hoidettavanaan, riitti häneltä aikaa kiin
teästi seurata meijerin asioita ja oman tilansa hän hyvän ja ym
märtäväisen miehen tavoin piti kunnossa.
Pekka Sillanpään toiminta meijerin hallituksessa alkoi v. 1912 ja jatkui eräitä pienempiä poikkeuksia lukuunottamatta keski
kesään 1948. Viimeksimainitun vuoden alusta Sillanpää oli halli
tuksen puheenjohtajana, mutta äkkinäinen kuolema lopetti hänen työnsä hallituksen puheenjohtajana näin lyhyeen. Sillanpäässä menetti meijeri innostuneen jäsenen ja karjatalousmiehen.
Armas Aikkinen, nykyinen hallituksen puheenjohtaja, ryhtyi jatkam aan Sillanpäältä kesken jäänyttä tehtävää ja samalla
„teit’ isäin a stum aan” . Kun meijerin alkutaipaleen ensimmäiseen hallitukseen kuulunut, ensimmäisenä isännöitsijänä toiminut sekä pitkän päivätyön meijerin hyväksi tehnyt J. A. Aikkinen on siirtynyt sinne, mistä paluuta ei ole, ovat tehtävät, elämän ja t
kuessa, siirtyneet pojalle.
Hallitus ja isännöitsijät vuodelta 1939. Vasemmalta Albin Hirvola, isännöitsijä K. E. Arola, Santeri Kitola, puheenjohtaja Kustaa Pohja
lainen, varapuheenjohtaja Pekka Sillanpää ja Armas Aikkinen.
Hallituksen varapuheenjohtajat:
Kaarlo Halonen Kaarlo Mettälä Juho Jokila Juho Punta K- Raivo-Nuuskala Juho Jokila Oskari Laavainen Pekka Sillanpää Kustaa Pohjalainen Arvo Sillanpää Kustaa Pohjalainen Pekka Sillanpää Santeri Kitola Kosti Eura
1904 — 1905 1906 - 1907 1907
1908 - 1910 1911
1912
1913 — 1915 1916 — 1917 1918 — 1928 1929
1930 — 1931 1932 — 1947 1948
1949 — edelleen
Hallituksen varsinaiset jäsenet:
Heikki Simola 1904 % 1905 J. A. Aikkinen 1904 — 1910 Juho Jokila 1904 — 1911
Juho Punta 1908 - 1910 ja 1916 — 1924 Aug. Hirvola 1908 - 1910
Oskari Isokouvola 1907 — 1909 Oskari Hurula 1910 — 1912 Kristian Seikkula 1911 — 1916 K. Raivo-Nuuskala 1911 — 1913
Pekka Sillanpää 1912 — 1917 ja 1932 — 1947 Juho Pahikkala 1912 — 1917
Oskari Laavainen 1912*— 1929 Kustaa Pohjalainen 1917 — 1947 Arvo Sillanpää 1918 - 1929
O. Eskola 1918 — 1922
0 . Harainen 1925
Juho Majalainen 1926 — 1927 Kustaa Suni 1928 - 1938
K Mäkilä 1929 — 1931
Albin Hirvola 1930 — 1947
Santeri Kitola 1932 — 1940 ja 1944 — 1949 Armas Aikkinen 1939 — edelleen
Oskari Seppälä 1941 — 1943 Albert Seppä 1948 — edelleen Albin Kesälä 1948 — edelleen Kosti Eura 1949 — edelleen Nikolai Lempinen 1950 — edelleen
Hallituksen varajäsenet:
August Hirvola 1904 — 1907 Kustaa Krappala 1904 — 1905
K- A. Cajander 1906 Oskari Isokouvola 1906
0 . Otti la 1907 1910
Juho Jokila ' 1908 — 1910 ja 1921 J. K. Mittler 1908
Kaarlo Mettälä 1911
August Hakula 1912 1914
K- Rindeil 1912 — 1913
Juho Majalainen 1914 — 1925 ja 1930
J. Salmela 1923 — 1928
J. Halola 1926 — 1930
Emil Kauppila 1927 — 1929 Pekka Sillanpää 1924 — 1928 Frans Raivo 1929 — 1949 Pekka Aakula 1931 — edelleen Oskari Jäppilä 1933 — edelleen Aarno Laela 1950 — edelleen
Nykyinen hallitus:
Maanviljelijä Armas Aikkinen puheenjohtajana Kosti Eura varapuheenjohtajana Albert Seppä
„ Nikolai Lempinen
„ Albin Kesälä
Varajäsenet:
Maanviljelijä Pekka Aakula
„ Oskari Jäppilä Aarno Laela
1932
Meijerin nykyinen hallitus ja isännöitsijä. Vasemmalta istumassa puheenjoh
taja Armas Aikkinen ja Albert Seppä. Seisomassa vasemmalta N Lempinen, isännöitsijä K. E. Arola, varapuheenjohtaja Kosti Eura ja Albin Kesälä.
g. T ILI NTARKASTAJAT:
Varsinaiset:
K- A. Cajander 1907
K. Halonen 1907
Juho Punta 1908
Kustaa Salminen 1908 Oskari Hurula 1909
Arttur Ahti 1910
T. Lehtokangas 1911 K. Raivo-Nuuskala 1911 Kustaa Krappala 1912
Juho Huti 1912
Jonni Säntti 1913
Kalle Jäntti 1913 — 1914 Kustaa Suni 1913 — 1914 Oskari Hurula 1914
Arvo Sillanpää 1915 J. E. Salmela 1915
E. Hyrkkö 1916 — 1919
J. A. Aikkinen 1916 — 1917 Arvo Sillanpää 1918
Väinö Pohjola 1919 — 1921 Pekka Sillanpää 1920 — 1922
Onni Laine 1912 — 1924
Kustaa Suni 1923 — 1928 Väinö Vehanen 1923 - 1925 Jalmari Haloia 1925
J. A. Sevonius 1926
Pekka Aakula 1926 - 1930 J. A. Sahlbom 1927
Reino Bergroth 1928 Väinö Vehanen 1929
Arvo Koski 1929
Reino Bergroth 1930
Albert Seppä 1930
Väinö Vehanen 1931 — 1932 Pekka Sillanpää 1931
Arvo Sillanpää 1932 — 1951 Oskari Jäppilä 1932
Reino Bergroth 1933
Albert Seppä 1933 — 1948 Bernhard Hakaniemi 1934
Reino Bergroth 1935 Bernhard Hakaniemi 1936 Reino Bergroth 1937
Väinö Vehanen 1938 Reino Bergroth 1939 Väinö Vehanen 1940 Reino Bergroth 1946 Väinö Vehanen 1947 Kauko K. Pajala 1949 Reino Bergroth 1949
Albert Eeva 1949
M artti O. Mäkinen 1950 Santeri Kauppila 1952 Arvo Sillanpää 1953
1945 1948 edelleen edelleen
edelleen
Nykyiset tilintarkastajat:
Varsinaiset:
Maisteri Kauko K. Pajala Varsinais-Suomen Osuusmeijeriliitosta Maanvilj. Arvo Sillanpää Maanvilj. Albert Eeva
Varatilintarkastajat:
Maanvilj. Niilo Mäkilä Maanvilj. Santeri Kauppila
7. Meijerin henkilökunta.
a. I S Ä N N Ö I T S I J Ä T :
Ensimmäisenä isännöitsijänä meijerin rakennusvaiheen ja alkutoiminnan aikoihin oli maanviljelijä ja hallituksen jäsen J. A.
Aikkinen. Hän kantoi „kuorman ja helteen” silloin, kun meijeriä rakennettiin.
M arraskuun 1 p:stä 1905 osuuskunnan palvelukseen otettiin meijerin hoitaja, jolle palkka maksettiin koko liikkeen hoidosta.
Hän puolestaan palkkasi palvelukseensa tarvittavan henkilökun
nan. Meijerin hoitajaksi valittiin meijeristi Werner Holmberg.
Asiakirjoista ei käy selville, kuinka paljon meijerissä oli henkilö
kuntaa ja keitä oli. Silloiselle korkealle rahan arvolle kuvaavaa on, että meijerinhoitaja sai omaa ja henkilökunnan palkkausta varten kuukaudessa 250 mk rahassa ja 5 kg voita. Täysimaitoa 8 litraa päivässä ja kirnupiimää tarpeeksi. Werner Holmberg oli toimessaan lokakuun loppuun 1909.
Oli jälleen marraskuun 1 päivä, mutta tällä kertaa v. 1909, kun uusi meijerinhoitaja, meijeristi Siivo Suvanto otti vastaan meijerin hoidon. Palkkausjärjestelmä oli vielä sama kuin aikai
semminkin. Eroa oli vaan siinä, että meijeristä oli muodostettu harjoittelumeijeri. Pitkäksi ei Suvannonkaan toimikausi tullut, sillä jo huhtikuun 24 p:nä 1911 hän siirtyi pois meijerin palveluk
sesta. Tähän saakka oli meijerillä ollut meijerinhoitajan lisäksi ulkoisännöitsijä, jona toimi ensin J. A. Aikkinen, hänen jälkeensä August Hirvola ja viimeksi osuuskunnan jäsen Kaarlo Laela.
Toimi oli melkein palkaton ja kun siihen ei ollut halukkaita, niin toimi lopetettiin.
Uudeksi isännöitsijäksi ja meijerinhoitajaksi toukokuun alusta 1911 valittiin meijeriliiton sihteeri Toivo Lehtokangas. Hän hoiti
kin tointa vuoden 1917 loppuun. Lehtokangas pätevänä asiantun
tijana saikin monta parannusta aikaan. Tuotanto alkoi nousta ja asiat yleensäkin vakiintuivat. Isännöitsijän toimen tultua täytet
täväksi päätettiin samalla luopua käytännössä olleesta meijerin- hoitaja-järjestelmästä ja ilmoittaa henkilökunnan toimet erikseen haettaviksi.
Isännöitsijä Toivo Lehtokankaan seuraajaksi vuoden 1918 alusta valittiin Jalm ari Kanerva. Hänen toimikautensa sattui varsin epäkiitolliseen aikaan. Maassa olivat melskeiset ajat ja meijerienkin toiminta vaikeutui äärimmilleen. Keskusteltiin jo meijerin toiminnan lopettamisesta, mutta päätökseksi tuli sen
tään, että vielä jatketaan. Isännöitsijä Jalm ari Kanervan toimi
kausi jatkui huhtikuun alkuun 1927 kestettyään lähes 10 vuotta.
Is ä n n ö itsijä K. E. A ro la ty ö p ö y tä n sä ääressä.
Hän siirtyi uuteen toimeensa Kokemäen Osuusmeijerin isännöit
sijäksi, jossa hän olikin kuolemaansa asti.
Huhtikuun 9 pistä 1927 siirtyi vastuu isännöitsijän toimen hoitamisesta nykyiselle toimen hoitajalle K. E. Arolalle.
Talvi- ja jatkosotien aikaisena isännöitsijänä toimi rouva Elli Arola.
Asiakirjoista ei käy selville keitä meijerin alkuvuosina on toi
minut voinvalmistajina. Vuoden 1918 alusta siirryttäessä uuteen järjestelm ään ovat voinvalmistajina olleet:
Hellin Selänkö (Söderberg) 1918 — 1930 b. VOIN VA LMI S TA JA T:
Saima Rosenlöf Aune Säteri Kerttu Laaksonen Kerttu Ojanen Maire Rantanen Kerttu Haapanen
Kaarina Peltola (Anttila)
1931 — 1933 1934 — 1939 1939 — 1945 1945 väliai.
1945 — 1946 1947 — edelleen 1951 — edelleen
