Mynämäen N.K.Y 1931-1991 · DIGI

M Y N Ä M Ä E N N . K . Y

1 9 3 1

^-

1 9 9 1

T E R V E H D Y S 6 0 - V U 0 T I A A N M Y N Ä M Ä E N N . K . Y : N J Ä S E N I L L E JA Y S T Ä V I L L E

"Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset;

minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” Jer. 29:11.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 60 vuotta Mynämäen Nuorten Kristillisen Yhdistyksen perustamisesta. Pal­

jon on tapahtunut elämässä noina vuosikymmeninä. Suku­

polvet ovat vaihtuneet, ja uudet ihmiset ovat ottaneet niitä tehtäviä, mistä aikaisemman sukupolven ihmiset pitivät huolta yhdistyksen perustamisen aikoina. Niin on tapahtunut myös siinä kristillisessä toiminnassa, mitä Mynämäen NKY on perustettu suorittamaan.

Yhdistyksemmehän perustettiin nimenomaan nuorison yhdyselimeksi ja edistämään nuoren polven seurakunnal­

lista toimintaa. Siinä suhteessa on paljon tehtykin, ja monet varmaan muistavat kiitollisina niitä vaikut­

teita, mitä ovat saaneet NKY:n kautta.

Kun seurakunnallinen nuorisotyö on tullut lakisää­

teiseksi ja siirtynyt pääasiassa seurakunnan palkat­

tujen työntekijöiden vastuulle, NKY:n toiminta on suuntaunut enemmän yleiseen evankelioimistyöhön ja lähetystyöhön, mistä kerrotaan enemmän oheisessa his­

toriikissa.

Joka tapauksessa lapset ja nuoret tarvitsevat edel­

leen opastusta Jumalan ja Vapahtajan Jeesuksen tunte­

miseen. Erityisesti esirukouksessa heidän puolestaan on Mynämäen NKY:llä ja meillä, sen jäsenillä ja ystä­

villä, velvoittava tehtävä muiden tehtävien ohessa.

Koska Jumala on luvannut olla uskollinen auttaja, saamme luottaa siihen, että hän siunaa tämän työmme.

Seppo Lahnasalo pu h.joht.

OTTEITA ENTISEN PUHEENJOHTAJAN EERO VÄHÄPASSIN TERVEHDYKSESTÄ YHDISTYKSEN 25 -VUOTISJUHLAAN

V . 1956

Ne jotka silloin kaksikymmentäviisi vuotta sitten olivat nuoria, kun Mynämäen N.K.Y. perustettiin, ne, jotka silloin jaksoivat syttyä Jumalan Hengen tules­

ta ja sytyttää toisia, ne ovat jo keski-iän ihmisiä, joiden katse pakostakin tahtoo painua enemmän taakse­

päin, kuin eteenpäin. Mutta yhdistys, jonka sen ajan nuorten palava into, usko ja rakkaus saivat aikaan, se ei saisi hengeltään vanheta. Sen pitäisi sisäises­

ti aina säilyä nuorena, voimakkaaana, elävänä.

Kun Mynämäen nuoret kaksikymmentäviisi vuotta sit­

ten lähtivät Herran asialle, tunsivat he, että heidän oli lähdettävä. Herra pani heidät liikkeelle. He oli­

vat saaneet kuin Saulus Tarsolainen muinoin taivaal­

lisen näyn ja he tahtoivat totella sitä. Ei ennätetty ajatella tehtävän vaikeutta, ei sitä, riittävätkö ky­

vyt ja voimat sen suorittamiseen. Ei ! Piti lähteä liikkeelle, kun Herra lähetti. Sielun sisintä ahdisti ja poltti vain yksi asia, hätä hukkuvista sieluista, nuorten sieluista. Jospa se hätä ei Herran omien sy­

dämistä koskaan sammuisi. Kun Herran lähettäminä ol­

laan matkassa, saadaan ihanasti kokea, miten Herra johtaa, miten hän avaa tien ja työ menestyy. Sen ko­

kivat Mynämäen N.K.Yrn perustajajäsenetkin. He saivat nähdä, miten Jumalan elävä sana särki tunnot, kyyne­

leet vuotivat, kankeat polvet taipuivat armoistuimen eteen ja monesta, monesta onnellisesta sydämestä kum­

pusi uusi virsi Karitsan kunniaksi. Ne olivat Hengen kevään ihania aikoja. Niistä tämän päivän kristityt

Mynämäen nuoret kiittävät Jumalaa.

Tuli sitten myöhemmin toisenlaisiakin aikoja. Hen­

gen palavuus kylmeni monen nuoren sydämessä. Pelaste­

4

tun sielun kiitosvirsi sammui. Yksi ja toinen väsäh­

ti. Mutta yhdistys ei hajonnut. Kiitos Jumalalle.

Herra valvoi omaa työtänsä, vaikka työntekijät oli­

vat käyneet uneliaiksi. Tulivat sodan myrskyt ja nii­

den mukana uudet ja elävät Hengen tuulet, jotka al­

koivat puhaltaa Mynämäenkin yli.

Sain tulla tähän seurakuntaan sananpalvelijän teh­

tävään niihin aikoihin. Muistan kevätrippikoulun 1941. Oli sellainen tuntu, että Herran Henki koulu- tunneilla heti alusta asti puhutteli sekä opettajaa, että oppilaita. Äskettäin päättyneen talvisodan ki­

peät muistot olivat vielä liian lähellä meitä kaikkia.

Kun Jumala sanassaan puhui sydämille ja tunnoille, sitä puhetta kuunneltiin. Moni sen kevään rippikou- lunuori sai armon pysyvästi jäädä Kristuksen käsiin.

Mynämäen N.K.Y:stä tuli heidän hengellinen kotinsa - niinkuin minunkin.

Nyt kun täältä kaukaa Pohjanmaan lakeuksien kes­

keltä muistelen tuota aikaa erikseen ja niitä kahta­

toista vuotta kokonaisuudessaan, jotka sain perheeni kanssa olla Mynämäellä, täyttyy sydämeni syvästä kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan. En osaa tuota kii­

tollisuuttani tulkita sanoin. Tahtoisin tarttua jo­

kaista teitä Mynämäen ystävät, sekä nuorta, että vanhaa kädestä kiinni ja sanoa: MJUmala siunatkoon sinua. Kiitos niistä vuosista ". Ne olivat elämäni rikkaita vuosia, rikkaita ilosta ja myös surusta.

Nehän kaksi kulkevat täällä elämässä aina käsi kä­

dessä, - niin ilo kuin surukin.

r)

M Y N Ä M Ä E N N . K . Y : N 60 - V. H I S T O R I I K K I

Mynämäen N.K.Y. on 1930 - luvulla Varsinais-Suo- messa liikkuneen herätyksen lapsi. Joukko Mynämäen nuoria sai omalla kohdallaan kokea tämän herätyksen kautta Jeesuksen pelastavan ja uudistavan voiman.

Uskoon tulleiden nuorten elämässä oli todettavissa voimakas synnin tunto ja armon ikävä. Toisaalta tun­

nettiin rakkautta Jumalan sanaan ja kirkkoon, sekä tunnettiin vastuuta toisista nuorista.

Toiminnan painopiste oli Alakorvella, jossa nuo­

ret kokoontuivat keskenään tai jonkun vanhemman us­

kovan johdolla seuroihin, joissa tutkittiin Jumalan sanaa, laulettiin hengellisiä lauluja ja rukoiltiin.

Alakorven nuoret alkoivat järjestää seuroja myöskin rukoushuoneelle. Täten nuorilla eri puolilta seura­

kuntaa oli paremmat mahdollisuudet liittyä mukaan toimintaan. Näissä kokouksissa tuli usein esille oman nuorten yhtymän perustaminen Mynämäkeen. Rat­

kaisevan sysäyksen näille ajatuksille antoivat v.

1930 pidetyt raamattukurssit Uudessakaupungissa ja pastori Tauno Ervon johtamat evankelioimispäivät My­

nämäessä. Mukana olleet nuoret kertoivat toisilleen:

11 Minäkin olen löytänyt elämälleni uuden suunnan ja sisällön". Tämä uskoon tulon ja löytämisen ilo oli pakottavana voimana sille nuorten innostuneelle toi­

minnalle, jonka tarkoituksena oli kutsua muitakin nuoria kaidalle tielle, Jeesuksen askeliin.

Seurakunnan kirkkoherra rovasti H j . Rönberg, joka oli nuorten harras ystävä ja tuki, iloitsi siitä elämänliikkeestä, jota näkyi nuorten parissa, ja hän kertoo tunteneensa silloin, että seurakunnassa on kevättä ilmassa, samoin kuin nuorten maailmassa.

Hän ymmärsi nuorten toimintaa ja tahtoi olla hoita­

massa Pyhän Hengen synnyttämää elämää.

6

Joulukuun 14 päivänä 1930 kutsui rovasti Rönberg nuoret kokoukseen rukoushuoneelle, jossa hän toi julki ilonsa nuorten toiminnasta eri puolilla seura­

kuntaa ja esitti1, että Mynämäekeen perustettaisiin nuorten kristillinen yhdistys ja jatkettaisiin jär­

jestelmällisesti toiminta sielunvihollisen valtaa vastaan.

Nuorten puolesta puhui Lauri Junnila^ lausuen ilonsa tehdyn esityksen johdosta ja seurakunnan esi­

paimenen tuesta, jota nuoret ovat toiminnassaan saa­

neet tuntea.

Tässä kokouksessa päätettiin Mynämäen N.K.Y. yksi mielisesti perustaa. Jäseneksi:liittyi heti 39 nuor­

ta . Yhdistyksen toimintaperiaatteiksi vahvistettiin

" toimia kristinuskon perustuksella ja hengessä paik kakunnan nuorison tosihyödyksi uskonnollisessa, si­

veellisessä ja tiedollisessa suhteessa, tarjoamalla tilaisuutta hyvään toveriseuraan, opastamalla epäi­

lyksissä ja kiusauksissa taistelevia Jeesuksen tun­

temiseen ja innostamalla jäseniään Jumalan valtakun­

nan työhön nuorten keskuudessa M .

Virallisesti Mynämäen N.K.Y. liittyi yhdistysre­

kisteriin ja SNKLiittoon 29.11.1931. Tällöin toimin­

ta oli jo saanut vakiintuneet muodot jäsenkokouksi­

lleen .

Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat puheenjohta­

jana Hj.Rönberg, sihteerinä Ester Kesälä, rahaston­

hoitajana Lauri Junnila ja jäsenet Vilma Mäkilä, San ni Marttila ja Anna Suominen. •

Ensimmäisistä pöytäkirjoista voidaan todeta, että kaikkea toimintaa leimasi innostunut ja reipas vapaa ehtoinen toiminta. Järjestettiin vuosittain evankeli oimiskokouksia, juhlia, retkiä. Toiminnassa oli raa- mattupiirejä, sekä tyttö- ja poikakerhoja. Vuosikym­

menen lopulla v. 1939 oli Mynämäessä Varsinais-Suo- men kristilliset poikapäivät, joiden järjestelyt N.K.Y. hoiti. Iloittiin yhdessä siitä, että nuorten yhdistykselle oli avautunut ovi hedelmälliseen työ­

hön Jumalan valtakunnan työsaralla.

Rovasti Rönberg- Rönnevaara muisteli tervehdykses­

sään yhdistyksen 20-v.juhlaan yhdistyksen alkuvuosia mm. seuraavasti:11 sihteeri ja rahastonhoitaja pää- asiallisimman työn suorittivat, minä olin vain vähän niinkuin päällysmies. Tunsin itseni nuorten joukossa vanhaksi ja sen vuoksi iloitsin, kun seurakuntaan saatiin nuori pastori, joka sai minun toimeni yhdis­

tyksessä hoitaakseen". Vuonna 1939 rovasti Rönberg- Rönnevaara pyysi eron korkean ikänsä vuoksi puheen­

johtajan tehtävästä ja uudeksi puheenjohtajaksi va­

littiin pastori Yrjö Lähteenmäki, joka seuraavana vuonna kaatui taistelussa isänmaan puolesta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Lauri Junnila ja hänen paikkakunnalta poismuuton jälkeen v. 1941 pastori Eero Vähäpassi.

Sodan ankarassa puristuksessa ja paineessa alkoi Mynämäenkin nuorison parissa uusi herätys. Monessa kodissa oli tyhjä sija kertomassa isästä ja veljestä, joka ei koskaan palanut elävänä. Jumalan käsi oli lyönyt, mielet olivat herkät ja vastaanottavaiset.

Tästä herätyksestä monet vanhat kristityt sanoivat, että se oli n.s. " Hannulan aikaan" verrattavaa sy­

vällistä Jumalan hengen työtä.

N.K.Y:n jäsenmäärä kasvoi ja N.K.Y:n puheenjohta­

jan koti, Hemmilän papila avattiin aivankuin nuorten yhteiseksi kodiksi, ja nuoret saivat tuntea, että pappilan kynnys oli matala käydä sisälle keskuste­

lemaan elämän kalleimmasta ja tärkeimmästä asiasta, sielun pelastuksesta. Joka sunnuntai-ilta kokoontui Hemmilän pappilaan nuorten raamattupiiri, jonka jä­

senmäärä oli lähes sata nuorta. Vanhempikin väki oli tervetullut ja tulikin raamattupiiriin. Jumalan sana, hengellinen laulu ja nuorten omakohtaiset todistukset ,? minäkin olen löytänyt" pysäyttivät uusia nuoria ja vanhempia. Henkilökohtainen keskustelu ja rippi oli paljon käytetty ja moni tunnon kuormien alla oleva sai kokea vapautuksen ja jatkoi matkaansa iloiten.

1940 - luku oli taistelun, mutta myöskin voitto­

jen vuosikymmen N.K.Y:n historiassa. N.K.Y:n nuoret toimivat aktiivisesti seurakunnan toiminnassa ja työssä mukana. Oli ensiarvoisen tärkeää, että seu­

rakunnan kappalainen, pastori Vähäpassi osoitti us­

koon tulleille nuorille tehtäviä seurakunnassa ja luottamusta. Jokaisessa tilaisuudessa oli melkein aina nuorten puheenvuoro, todistus, laulu j.n.e.

Sotien jälkeen Karjalan heimo asettui asumaan uusille asuinsijoilleen. Mynämäen seurakuntaan muut­

ti Metsäpirtti Iäisiä, joille N.K.Y:n toimi nta oli läheistä ja rakasta. Yhdistys sai karjalaisista vilk­

kaita ja hyvin sydämellisiä ja lahjakkaita uusia jä­

seniä, jotka osallistuivat toimintaan koko sydämes­

tään. Karjalainen vieraanvaraisuus kotiseurojen ym.

tilaisuuksien yhteydessä oli uutta ja virkisti toi­

mintaa. Ei tunnettu heimorajoja, yhteinen usko yh­

disti. Erikseen tulee mainita siunaten ja kiittäen edesmenneet veljet Juho Hynnä, Jalmari Lamppu ja Ju­

ho Rauhala.

Juho Rauhala oli syvällinen ja elävä maaLlikkopu- huja, joka johti mm. Huolin raamattupiiriä ja osal­

listui puhujana tilaisuuksiin. Jalmari Lamppu suo­

ritti arvokkaan tehtävän mm. yhdistyksen rahaston­

hoitajana yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Juho Hynnä oli innokas yhdistys ja seurakuntamies, jonka koti oli aina avoin nuorten ja nuorisotyön ystävien ko­

koontumispaikkana, samoin kuin Lampun koti keskus­

tassa .

Maallikkojen vetäminen vastuunkantamiseen oli pastori Vähäpassin johtavana ajatuksena, kun hän v. 1950 pyysi eron puheenjohtajan tehtävistä. Uudek­

si puheenjohtajaksi valittiin Oskar Lehtonen ja sih­

teeriksi Aito Rekola. Viisikymmenluvun alussa todet­

tiin, kuinka halpahintaisen huviteollisuuden levi­

tessä kristillisen nuorisotyön oli yhä vaikeampi ta­

voittaa uusia nuoria. Tällöin syntyi yhdistyksen piirissä ajatus varhaisnuorisokerhojen aloittami-

9

sesta eri puolilla seurakuntaa. Poikakerhotoiminta aloitettiin v. 1951 rukoushuoneella ja Korvensuun koulussa. Poikakerhojen johtajaksi lupautui sihtee­

ri. Kun kokemukset olivat rohkaisevia ja poikia tu­

li runsaasti, rohkeni yhdistyksen johtokunta nähdä tässä Jumalan siunauksen, ja seuraavana vuonna toi­

mintaa laajennettiin siten, että Tarvaisiin, Jokisi- vulle, Huolille ja Vallaisiin perustettiin kerhot pojille ja näissäkin paikoissa koulut täyttyivät po­

jista. Poikaleiri oli samana vuonna Mietoisten Poh- jatalon rannassa. Kun toiminta laajeni nopeasti ja poikakerhoissa oli säännöllisesti yli sata jäsentä, niin todettiin varojen huutava puute toiminnassa.

Käännyttiin seurakunnan ja kunnan puoleen, jotka todettuaan N.K.Yrn pelastavan ja varjelevan nuori­

sotyön ryhtyivätkin tukemaan vuosittain määrärahoil­

la yhdistyksen toimintaa. Täten oli mahdollista hankkia leirikalusto telttoineen,sekä muuta kerho- kalustoa .

Tyttökerhotoiminta alkoi laajemmassa mitassa v.

1953 seurakuntasisar Aune Stelinin toiiessa kerhon­

johtajana. Hänen muutettuaan pois seurakunnasta seuraavana vuonna saatiin toiminta jatkamaan opet­

taja Aili Hynnä. Opettaja Hynnän uhrautuva, vapaaeh­

toinen työ tyttöjen hyväksi tuotti tuloksia ja toi­

minta laajentui. Tyttökerhot kokoontuivat Vallaisten koulussa ja rukoushuoneella, jossa toimi kaksi tyt- tökerhoa. Suurin jäsenmäärä on todettavissa tilas­

toista v. 1955, jolloin toiminnan piirissä oli 78 tyttökerholaista.

Toimintalinjat olivat yhtenäiset poikakerhotoi- minnan kanssa. Syys- ja talviaika oli kerhojen si- sätoimintaa. Kesällä leirit ja retket, kilpailutoi­

mintaa, osallistumiset kirkkomatkoihin ja yleisöti­

laisuuksiin ohjelmansuorittajina.

N.K.Yrn kerhotoiminnan ohjelma ja tavoitteet oli­

vat määrätietoiset ja selvät: "pojat Kristukselle",

"tytöt Kristukselle". Tämä linja määräsi myöskin oh­

10

jelman suunnan ja sisällön ja sai kotien ja vanhem­

pien ja toisaalta nuorten itsensä hyväksymisen.

Kun tyttö- ja poikakerholaiset tulivat siihen ikään, etteivät he enää olleet varhaisnuoria vaan nuoria, niin tunnettiin tarvetta jälleen laajentaa toimintaa ja ryhdyttiin perustamaan nuorisokerhoja.

Nuorisokerhojen jäsenet olivatkin suurelta osalta tyttö- ja poikakerhojen jäseniä ja nuorisokerhot toimivat Huolilla, Jokisivulla, Lemmillä, Tarvaisis­

sa, Vallaisissa ja yhteiskoulussa. Edelleen tilas­

toista voidaan todeta, että suurimmillaan oli nuori- sokerholaisten määrä v. 1956 n.100 nuorta. Nuoriso- kerhojen johtajina toimivat sihteeri ja pastori Hon­

kasalo yhteiskoulussa.

N.K.Yrlle tehtiin esitys v. 1957 partiolippukun­

nan perustamisesta Mynämäkeen. Perustamispäätös teh­

tiin 13.6. samana vuonna ja N.K.Y. tuli täten par­

tiolippukunta Mynämäen Sissien taustayhteisöksi.

Lippukunnan johtajana toimi Yrjö Käkönen ja sihtee­

rinä yhdistyksen sihteeri.

Kerhotoiminnan ja partiotoiminnan kasvaessa hy­

vin laajaksi tarvittiin jatkuvasti johtajien lisäk­

si paljon vapaaehtoista toimintaan osallistuvaa jouk koa. Tällainen aktiivinen ryhmä oli ennen kaikkea yhdsityksen johtokunta ja myöskin muita, jotka ai­

kaansa ja vaivojansa laskematta olivat mukana. Heil­

le kaikille parhaat kiitokset, ketään mainitsematta, mutta ketään unohtamatta.

Kuorotoiminta on kuulunut myös N.K.Yrn toimintaan V. 1945 perustetiin kitarakuoro, johtajana opettaja Lempi Savu. V. 1954 perustetiin sekakuoro, johtaja­

na opettaja Ester Linno. Kummassakin kuorossa oli kolmisenkymmentä jäsentä.

Vaikka 1950 - luku oli yhdistyksen historiassa ennen kaikkea kerhotoiminnan elpymisen monipuolista ja vilkasta aikaa on todettava, että lisäksi oli paljon muutakin toimintaa.

11

Yleisöjuhlia, lähetysjuhlia ja retkiä järjestet­

tiin. Vuosijuhlat olivat suuria yleisömenestyksen suhteen vuosittain. Juhlapuhujana oli melkein joka vuosi Kauhavan kirkkoherraksi siirtynyt rovasti Ee­

ro Vähäpassi. Kirkko ja rukoushuone olivat täynnä sanankuulijoita. Erilaiset n.s. tempaukset tulivat myöskin ohjelmaan. Yhdistyksen 25-v. juhlavuotena päätettiin lähteä rohkeaan yritykseen, yksityispika- rien hankkimiseksi kirkon ehtoolliskalustoon. Pidet­

tiin monia neuvotteluja. Organisoitiin keräys ja ta­

voitteeksi asetettiin 250 pikarin saaminen kirkkoon.

Ilo oli suuri, kun keräys onnistui yli odotusten.

Keräyssumma oli mk, 445.500 silloista rahaa, ja tä­

ten oli mahdollista hankkia pikarien lisäksi vielä viinikannu, kalkki, leipäastia ja lautanen. Luovu­

tus tapahtui 25- v. juhlien yhteydessä adventtina v.

1956.

1960- luvun alkaessa pyysi yhdistyksen puheenjoh­

taja Oskar Lehtonen eron tehtävästä, ja uudeksi pu-

V

heenjohtajaksi valittiin Lauri Junnila. Yhdistyksen sihteerinä toimi edelleen Aito Rekola. Tehtäviensä vuoksi hän pyysi kuitenkin vapautusta kerhojen joh­

tajan tehtävästä. Ryhdyttiin neuvottelemaan kantto­

ri Kauko Salmisen kanssa. Salminen suostui ottamaan poikakerhojen johtajan tehtävät vastaan ja toiminta jatkui, samoin leiritoiminta.

Kun Salminen kahden vuoden kuluttua luopui teh­

tävästä, niin pastori Seppo Norjanen jatkoi. N.K.Y:n johtokunnan jäsenet olivat edelleen toiminnassa mu­

kana aktiivisesti.

Uutena toimintamuotona voidaan todeta nuorten avustaminen kristillisiin opistoihin menoa varten.

Avustuksia myönnettiin ainakin Raamattuopiston ja Turun Kristillisen kansanopiston käyntiä varten.

Juhannusaaton juhlat Häävuorella jatkuivat vuosit­

tain ja keräsivät paljon väkeä. Rukousviikolla syk­

syllä järjestettiin tilaisuuksia joka ilta eri puo­

lille seurakuntaa.

12

Yhdistyksen johtokunnan kokouksessa 2.^.1964 il­

moitti puheenjohtaja Lauri Junnila luovuttavansa N.K.Y: lie leirialueen omistamastaan Kumiruonan ran­

nasta Mietoisissa. Suurella ilolla otettiin tieto vastaan, tehtiin vuokrasopimus ja ryhdyttiin suun­

nittelemaan rakentamista ja toimintaa k.o. alueelle.

Leirirannasta oli tuleva jäsenille mieluinen työl­

listäjä, kun aluetta ryhdyttiin kunnostamaan ja ra­

kentamaan.

Suunniteltiin leirirantaan rakennettavaksi sauna, asuntoparakki, kaivo ja varastorakennus, joka voisi palvella myös leiriläisten majoituksessa. Lisäksi talkootöinä kunnostettiin urheilukenttä. Talkootöi­

tä tehtiin satoja ja jälleen satoja tunteja. Talkoo- laisilla oli mukanaan kenellä traktori, toisilla muita työkaluja. Leiriranta kaunistui päivä päiväl­

tä ja viikko viikolta. Alueesta tuli mieluisa paikka leirien lisäksi viikonloppuretkien kohteena. Matkaa kirkolta tuli vain 16 km ja pyöräillenkin matka oli hyvin sopiva.

Lauri Junnilan pyydettyä eron puheenjohtajan teh­

tävästä v. 1965 toimi puheenjohtajana pastori Seppo Norjanen vuoden, Norjäsen poismuuton jälkeen valit­

tiin puheenjohtajaksi Aito Rekola v. 1967. Kun lei­

ritoiminta oman leirirannan saannin jälkeen kasvoi huomattavasti ja toisaalta kerhotoiminnan johtoon tarvittiin kokopäivätoimista nuorisotyöntekijää , tehtiin N.K.Y:n toimesta seurakunnalle esitys nuo­

risonohjaajan viran perustamisesta seurakuntaan.Aloi te sai seurakunnan hallintoelimissä periaatteessa myönteisen vastaanoton, mutta ensin kuitenkin pal­

kattiin monena kesänä kesäohjaaja. N.K.Yin ja ohjaa­

jien yhteistyö muodostui hyväksi ja tarpeelliseksi, koska kesätoiminta pääasiassa tapahtui leirirannassa Jumalan suuressa luonnon temppelissä kuultiin elävää sanaa tai laulettiin yhdessä kehoitukseksi toinen toiselle: "Riennä riemuin eespäin vaan, tietä Juma­

lasi 11. Juhannusaaton kokkojuhlan vietto siirtyi myöskin tässä vaiheessa leirirantaan.

13

Yhdistyksen sihteereinä toimivat vv. 1967-68 Helvi Kaitaniemi ja v. 1969 Riitta Junnila, sekä vuodesta 1970 lähtien ja edelleen Ensio Heikkilä.

Koko yhdistyksen toiminnan ajan on lähetysasia ollut niin nuorten kuin varttuneempien jäsenten ja sitä kautta yhdistyksen toiminnalle rakas ja lähei­

nen asia. Vuosittain on järjestetty keräys, hankittu luvat ja suoritettu ohjelmaa lähetysjuhlissa. On myöskin pyritty järjestämään erilaisia tempauksia varojen hankkimiseksi. 1970 - luvun alussa päätet­

tiin N.K.Y:n toimesta ryhtyä järjestämään lähetys- lounaita. Ensimmäinen yritys tehtiin pyhäinpäivänä 1970. Lähetyslounas järjestettiin 300:lle hengelle ja liput myytiin loppuun. Ohjelmaan sisältyi lähe- tystietoutta ja lähetyslauluja ja tietenkin sanaa, joka ei tyhjänä palaja. Yhdessä iloitsimme menestyk­

sestä ja päätimme jatkaa ainakin joka toinen vuosi.

Adventtina 1971 vietettiin yhdistyksen 40 - v.juh­

laa. Juhlapuhujaksi saimme Suomen Nuorten Kristilli­

sen Liiton entisen puheenjohtajan piispa E.G.Gulinin.

Piispa saarnasi kirkossa, sekä piti juhlapuheen seu­

rakuntakodissa. Rovasti ja ruustinna Routama majoit­

tivat ja kestitsivät arvovaltaisen vieraan ja N.K.Yrn edustajat pappilassaan. Sydämellinen ja valoisa nuor­

ten ystävä piispa Gulin sai tuoda meille rohkaisevan ja kehoittavan sanan työhön ja toimintaan edelleen nuorten puolesta.

Tästä eteenpäin voimmekin tarkastella yhdistyksem­

me lähihistoriaa, joka on varmasti paremmin meidän kaikkien muistoissamme. Pöytäkirjat kertovat kuinka vuosittain on järjestetty vuosijuhlien yhteydessä erikoistilaisuuksia nuorille, evankelioimiskokouksia, rukousviikon tilaisuudet, lähetysjuhlat yhdessä seu­

rakunnan kanssa. Uutena toimintamuotona lähetystyön tukemiseksi aloitettiin myöskin paperinkeräykset,jot­

ka ovat onnistuneet hyvin, joskin ovat puuhamiehiltä vaatineet paljon aikaa ja harrastusta.

Kun seurakunta toteutti v. 1973 nuorisonohjaajan 14

viran perustamisen, niin N.K.Y:n jäsenistö iloitsi tapahtuneesta. Näimme siinä nuorisotyön eteenpäin menon varmistuneen ja saaneen vakiintuneet puitteet.

Koska leirirannan rakentaminen oli edessä suuresti laajentuneen toiminnan takia, päätettiin v. 1975 ryhtyä neuvottelemaan seurakunnan kanssa leirirannan rakennusten myynnistä seurakunnalle, ja samana vuon­

na syntyikin kauppa ja seurakunta ryhtyi tämän jäl­

keen rakentamaan leirikeskusta alueelle.

Täten vastuu leiritoiminnasta siirtyi seurakunnan työntekijöille ja varat budjetoi seurakunta.

Adventtina 29.11.1981 kokoonnuttiin viettämään yhdistyksen 50 -v. juhlaa. Saimme silloin puhujaksi keskuudestamme lähteneen pastori Jarmo Rauhalan Tam­

pereelta. Hän toi juhlaamme myös Nuorten Keskus r.y:n tervehdyksen. "Tuntekaa huolta nuoristanne ja pohti­

kaa asioita yhdessä heidän kanssaan ", oli Rauhalan kehoitus meille. Juhlapäivänä suoritettiin myös kun­

niakäynti ensimmäisen puheenjohtajan Hj. Rönberg- Rönnevaaran haudalle. Runsas yleisö poistui kiitol­

lisin mielin juhlasta.

Kuudes vuosikymmen on suurelta osin yhdistyksen piirissä keskittynyt lähetyksen ympärille. Se on ol­

lut lähetyksen vuosikymmen, sen keskeisenä henkilönä yhdistyksen keskuudesta kentälle lähtenyt Mariitta Lamppu. Käytännössä työ on ollut varojen keräämistä;

rukousta unohtamatta. On jatkettu lähetyskeräyksiä vv. 1982 - 85, lähetyslounaat vuosina 1982 ja 1984.

Tukipiirin nimellä kokoonnuttiin vuosina 1982-1987, sen jälkeen on kokoonnuttu lähetyspiirin nimellä.

1979 seurakuntaan perustettu lähetystyön johto­

kunta on lähetyssihteeri Laura Loposen kanssa otta­

nut vastuun lähetystyöstä. Asiaa ei yhdistyksen ta­

holtakaan ole unohdettu.

Toinen, alusta alkaen yhdistyksen toimintaan lä­

heisesti liittynyt asia on ollut evankelioimistyön tukeminen, sitä on edelleenkin tuettu, niin yksityis­

ten jäsenten, kuin yhdistyksen toimesta. Tässäkin 15

kohden on tullut muutos, seurakunnan herätessä vas­

tuuseen ja perustaesa v. 1987 evankelioistyön johto­

kunnan. Yhdistys on saanut olla tässäkin asiassa edelläkävijänä. Moni yhdistyksen jäsen on edelleen­

kin vastuunkantajana tässäkin asiassa.

Myös uutta on vuosikymmen tuonut mukanaan. Yhdis­

tyksen aloitteesta aloitettiin v. 1990 laulutilai- suudet, jotka ovat saaneet suopean vastaanoton seu­

rakunnassa .

Keittiö on tärkeä tekijä yhdistystoiminnassa, niin kuin seurakunnassakin. Seurakunta on luottanut N.K.Ycn emäntien kykyyn järjestää suurtenkin tilai­

suuksien ravintolan, kuten piispantarkastukset ja erilaiset neuvottelutilaisuudet. Kiitos emännille uutterista palvelutehtävien suorittamisista kulunei­

den vuosikymmenien aikana.

Tämä vuosikymmen on ollut monille alusta alkaen mukana olleille myös viimeinen tässä ajassa. On tul­

lut kotiinkutsun aika. Siunaten ja kiitollisin mie- 1 i n heitä tahdomme muistaa.

Yhdistyksen johtokunnan kokoonpano on tällä het- kellä seuraava : pj. Seppo Lahnasalo v:sta 1979, va­

rapuheen j . Laura Loponen, siht. Ensio Heikkilä, emän­

tänä Helvi Myöhänen ja jäseninä Aili Sares, Markku Marttila ja Pirkko Sipilä. Tilien hoitajana on Mynä­

mäen Seudun Tili ja Kiinteistö Oy.

Yhdistyksen johdossa ovat toimineet papit ja maal­

likot käsi kädessä ja rinta rinnan seuraavasti.

Puheenjohtajat: Hj.Rönberg-Rönnevaara 8 vuotta, Yrjö Lähteenmäki 1 v. Eero Vähäpassi 10 v. Oskar Leh­

tonen 12 v. Lauri Junnila 5 v. Seppo Norjanen 1 v.

Aito Rekola 10 v. Seppo Lahnasalo 13 v.

Sihteerit: Ester Sorri 3 v. Lauri Junnila 4 v.

Rauha Harska 1 v. Sylvi Kaipio 11 v. Aito Rekola 16v.

Helvi Kaitaniemi 2 v. Riitta Junnila 1 v. Ensio Heik­

kilä 22 v.

Puheen johtajuutta ovat siis papit hoitaneet 33 vuotta ja maallikot 27 vuotta.

16

Sihteerin tehtävät ovat koko kuusikymmenvuotis- taipaleen olleet maallikkojen käsissä.

Kun luomme silmäyksen taaksepäin yhdistyksen his­

toriaan, niinkuin historiikissa kuuluukin tehdä, niin voimme todeta sen jokaisella taakse jääneellä vuosikymmenellä omat erikoispiirteensä ja kukin vuo­

sikymmen on omaleimainen ja erilainen.

Ensimmäinen vuosikymmen oli innostuneen aloitta­

misen ja näkyjen vuosikymmen. Toinen vuosikymmen so­

ta-ajan kärsimysten tuoman herätyksen ja hengellisen virvoituksen aikaa, jolloin toiminta kasvoi ja haa- raantui niinkuin kasvava puu. Kolmas vuosikymmen oli varhaisnuoriso- ja nuorisotyön kasvun aikaa. Tosi nuoria oli N.K.Yrn riveissä enemmän kuin koskaan en­

nen. Leiritoiminta laajeni huomattaviin mittoihin.

Neljäs vuosikymmen oli rakentamisen aikaa. Saatiin oma leiriranta, jonka seurauksena taloudellisten re­

surssien tarve kasvoi, mutta myöskin toiminta va­

kiintui ja edellytykset paranivat tehokkaalle toimin­

nalle. Viides ja kuudes vuosikymmen ovat muodosta­

neet jakson, jolloin huomattava osa on painottunut lähetys- ja evankelioimistyöhön. Lähetystyön hyväksi järjestetyt tempaukset, kuten lähetyslounaat ja pape­

rinkeräykset todettiin jo edellä. Lisäksi tulee mai­

nita lähetysmyyjäiset ja leivonnaisten ja piirakoi­

den myynti torilla, jossa erikoisesti yhdistyksen naisjäsenet ovat kunnostautuneet. Toisaalta mikään seurakunnallinen toimintamuoto ei ole ollut vieras myöskään N.K.Yrlle vaan on osallistuttu ja palveltu.

Kuudenkymmenen vuoden aikana on Mynämäen N.K.Y:n tarkoituksena ollut toimia yhdessä seurakunnan kans­

sa nuorten asialla, Jumalan valtakunnan asialla.

Tässä työssä olemme saaneet kokea paljon iloa, pal­

jon siunausta, palavaa intoa, uskoa ja rakkautta, hätää hukkuvista sieluista. Jospa tämä hätä ei kos­

kaan Herran omien sydämistä sammuisi.

17

Mynämäen N.K.Y. on 60 - vuotisjuhlapäivänään merkki­

paalulla. On saatu katsella taaksepäin, menneeseen, sen iloihin ja suruihin.

Olemme tänään kysyvällä mielellä Herran edessä ja saamme sanoa Samuelin tavoin: ff Herra,tässä 'olen11.

Tunnemme suurta kiitollisuutta Jumalalle siitä, mitä olemme saaneet N.K.Y:n kautta elämäämme, se on ollut monelle kuin koti, jonne on saanut yhä uudel­

leen tulla ystävien joukkoon.

Kiitollisuutemme kohdistuu tänään myös seurakun­

taan ja seurakuntalaisin; osaksemme tulleesta tuesta, sekä yhteyden kokemisesta. N.K.Y:n jäsenet ovat ha­

lunneet olla palvelemassa seurakuntaa lahjojensa mukaan.

Emme halua unohtaa myöskään Mynämäen kuntaa, joka aikanaan on ollut tukemassa toimintaamme.

Kiitoksemme kohdistuu tänään myös kaikille muille­

kin, jotka eri tavoin ovat olleet mukana toiminnassa, rukouksin ja uhrauksin.

Saakoon kuusikymmenvuotisjuhla olla todellinen k i i tosjuhla.

Palvelutehtäviä varmaan löytyy edelleenkin, tule­

vaisuudessakin, onko meillä valmiutta, alttiutta ja rohkeutta. Tätä miettiessämme saamme muistaa:

" Ihminen, kätesi yhteen nyt liitä, kaikista päivistä Jeesusta kiitä.

Aina saat muistaa: on sinulle juuri varattu rakkaus,siunaus suuri ".

SLS Laula kaikki maa 58:3.

18

T E R V E H D Y S 60 - V U O T I A A L L E M Y N Ä M Ä E N N . K . Y : L L E

Senegalissa ei ole tapana viettää henkilön synty­

mäpäivää, sillä vain harvat tietävät oikean syntymä­

aikansa. Lapsen ikää kysyttäessä äiti alkaa miettiä islamin juhlapäiviä, esim. tabaskia ja koritea, jon­

ka viime vuoden juhlasta lapsi oli syntynyt vuosi aiemmin... Yrittäessäni pysyä mukana äidin 11 seree- riajanlaskussafT, oli lopuksi luopumassa toivosta saada selville lapsen ikä. Siis missä kuussa tabas- ki olikaan viime vuonna ja pitikö siitä laskea vuo­

si eteenpäin, vai taaksepäinkö se oli !

Ihailen Fama ystäväni muistia; hän muistaa kaik­

kien 9 lapsensa nimet ja syntymäajat ja vielä kou­

lussa olevien lasten luokatkin. Faman lapsista vain osa asuu kotona. On yleinen tapa antaa oma lapsi kasvatettavaksi joko sukulaisperheeseen tai hyväLle ystävälle; se on ikäänkuin sinetti lujalle ystävyy­

delle, osoitus toiseen luottamisesta ja toisen kun­

nioittamisesta .

Minun käsieni kautta on kulkenut tuhansia lapsia;

vastasyntyneitä ja vanhempia. Koin heidät kaiki hy­

vin tärkeiksi, vaikka en heidän kaikkien nimiä muis­

takaan, puhumattakaan syntymääjoista. Mutta ei se olekaan niin tärkeää, eivät he sen takia tulleet luokseni. He tulivat koska: - äidillä ei ollut enää maitoa, - kuume ei laskenut, - lapsi oksenteli ja ripuloi, - poppamies ei voinut lasta auttaa, - äi­

dinmaito ei riittänyt molemmille kaksosille.

Joskus he tulivat ilman selvää syytä, vain koska olivat kuulleet toisilta, että valkoiselta saa maitoa ja lääkkeitä. Heillekin minun oli jotain vas­

tattava, jotain annettava. Joskus vain lupaus, että voit tulla, jos lapsesi sairastuu...

19

Joskus tuntui, että minulla ei ollut mitään an­

nettavaa; vain väsymystä, moitteita siitä, miksi lapsi oli tuotu niin myöhään, miksi lapsen paino ei ollut noussut jne.

Suurimman tappion hetken koin silloin, kun kai­

ken ammattitaitoni likoonpanneena lapsi kuitenkin kuoli. Miksi , miksi , miksi ??? Olin kuoleva lapsi sylissäni. Avuttomana. Äiti oli mennyt sure­

maan kauemmas. Tuntematon mies toi liinan, kääri lapsen kauniisti sen sisään. Lapsi oli kuollut. Huo­

limatta siitä, että tässä maassa: - alle 20 v. on yli puolet väestöstä, - naiset synnyttävät keskimää­

rin 6 lasta, joista ehkä 1/3 jää eloon, - väestön­

kasvu on 2,9 % vuodessa, - ruokaa on hyvin vähän ja se on yksipuolista, - imeväisillä on varsinkin sade­

aikana jatkuvasti ripulia ja oksennusta, - lapsi­

kuolleisuus on n. 10 % alle 5- vuotiaiden keskuudessa.

Huolimatta kaikesta tuosta, niin en halunnut olla siinä kuollut lapsi sylissäni, todistamassa, miten afrikkalainen äiti suree; itkien hiljaista itkua, huokaillen, voimatta olla paikoillaan, hipaisten kä­

dellään elotonta kääröä.

" Kiitän sinua, että yritit auttaa lastani. Tämä oli Jumalan tahto, että näin kävi. Olikin parempi, että hän pääsi pois. Kärsi niin paljon.. ".

Kuka lohdutti ketä ? Vai tarvittiinko lohdutus­

ta ? Herra, lohduta Sinä häntä ja minua ...

Yeesu a laya yee: " Kaani gar na adna feege nen a qoolaand, ndax oxuu qimna na mi, qenkee na xa nibaan axe ff. ( Joh. 12:46 ).

Marxitta Lamppu ESH , SLS

20

MYNÄMÄEN KIRJASTO