Mynämäen-Mietoisten Luonnonsuojeluyhdistys ry : 1988-2008 · DIGI

1 9 8 8 ^- 2 0 0 8

Sisällys

Katse tulevaisuuteen... 1

Luonnonsuojelun elinvoima paikallistasolla...2

Jurmosta Jäämerelle...3

Pitkittäisharju yhdistää - voimia suojelutyöhön!...4

Jaakko Teinilä - luonnonsuojelija...6

Laajokivarren kasvillisuus...8

Historiikki...10

Tapahtumia...18

Katse tulevaisuuteen

Puhtaan ympäristön ja monimuotoisen luonnon keskellä on mukavampi elää, ja jälkipolville on taattava terveen elämän edellytykset. Näistä syistä perustettiin Mynämäen - Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys 20 vuotta sitten ja epäilemättä saman­

suuntaisia ajatuksia oli Suomen luonnonsuojeluliiton perustajilla 70 vuotta sitten. Yhdistyksen ja liiton viettäessä juhlavuosiaan on aiheellista muistaa menneitä saavutuksia ja myös luoda katse työntäyteiseen tulevaisuuteen.

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys on aktiivinen toimija ja jäseniä on väestöpohjaan nähden runsaasti. Vuosien saatossa on ahkeroitu Mynälahden ja jokien suojelun ja virkistyskäytön parissa, laadittu lukemattomia kannanottoja ja lausuntoja sekä talkoiltu perinnemaisemien hyväksi. Luontoharrastuksen ilosanomaa on jaettu retkeilyjen ja lapsille ja perheille suunnatun toiminnan merkeissä.

Hyvinä kumppaneina ovat olleet naapuriyhdistykset Nousiaisten ja Laitilan suunnalla, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri, Mynämäen ja Mietoisten muut yhdistykset ja kuntien eri toimialat.

Haasteita riittää yhä silmänkantamattomiin. Maailmanlaajuiset ilmastokysymykset saavat vihdoin ansaitsemaansa huomiota, mutta konkreettinen toiminta on edelleen perin jähmeää. Mynämäellä käsillä ovat ainakin turpeenoton ja sen energiakäytön problematiikka, kulttuuriympäristöjen suojelu, kaavoitus eri tasoillaan sekä alati lisääntyvän liikenteen aiheuttamat ongelmat. Luonnonsuojelijan henkilökohtainen resepti on tietysti selvä: hän liikkuu ja lomailee luonnossa, harkitsee hankintansa, miettii matkansa ja suosii paikallisia yrityksiä, joita onkin monipuolisesti tarjolla Mynämäellä.

Kiitän yhdistyksen jäseniä ja yhteistyötahoja aktiivisesta toiminnasta ja toivotan Teidät tervetulleiksi juhlavuoden tapahtumiin ja retkille!

Pirjo Majuri puheenjohtaja

Mynämäen - Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry

Luonn on su ojelu n elin voim a p a ik a llista s o lla Vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen haasteiden luettelo on loputon. Pieni ihminen tuntee itsensä voimattomaksi monen asian edessä. Moni hengästyy miettiessään ilmastonmuutosta - tai luonnon monimuotoisuuden hupenemista tai Itämeren rehevöitymistä tai vanhojen metsien hakkuita ja soiden ojituksia. Mitä yksilö voi tehdä?

Onko pienillä teoilla vaikutusta suuriin kokonaisuuksiin?

Yksittäisten tekojen toiveita herättävä voima olennoituu siellä, missä ihmisen vaikutus on suurin: lähellä. Pystymme vaikuttamaan itseemme ja yhdessä muiden kanssa siihen, mitä tapahtuu omalla kotiseudulla - oikein liittoutumalla vaikutus ulottuu maakuntaan ja kotimaahan. Suuret virrat syntyvät pienistä puroista. Elinvoimaa lisäävä vuorovaikutus on kaksisuuntainen: laajan verkoston osana yksilön voima kasvaa.

Suomen luonnonsuojeluliitto on muodostaa laajan ja koko maan kattavan paikallisten yhdistysten ja maakunnallisten luonnon­

suojelupiirien verkoston. Mikään muu alan kansalaisjärjestö ei ulotu yhtä syvälle maan eri osiin. Luonnonsuojeluliitto saa voimansa sananmukaisesti ruohonjuurelta, kaikkialle maahan ulottuvasta j ärj estö verkostosta.

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys on kahden vuosikymmenen toimintansa aikana toiminut menestyksellisesti omalla reviirillään. Retkeilyn ja muun luonnonharrastuksen avulla yhdistys on lisännyt jäsenistönsä luonnontuntemusta, joka luo terveen pohjan luonnonsuojelutyölle. Yhdistys on hoitanut talkoilla uhanalaisen laukkaneilikan elinympäristöjä ja ollut aktiivisesti mukana puolustamassa alueensa jokivesistöjä ja kohentamassa niiden tilaa. Mietoistenlahden suojelu ja Mietoisten Luontotuvan ylläpito ansaitsevat erityisen maininnan. Unohtaa ei myöskään sovi yhdistyksen ja sen jäsenten toimintaa luonto- ja ympäristöaiheisten näyttelyiden ja kurssien järjestämisessä.

Lämpimät onnittelut 20-vuotiaalle, menestyksellistä tulevaisuutta!

Markku Lappalainen, puheenjohtaja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri Paraisilla 27.2.2009

J U R M O S T A J Ä Ä M E R E L L E

Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenkunta on parhaiten tutustunut pohjoisen naapuriyhdistyksen väkeen yhteisillä retkillä. Kaukaisin kohde on ollut yöttömän yön Utsjoki, muuten retket ovat suuntautuneet mm. Jurmon ja Katanpään saarille, Paraisten tammilehtoihin sekä Tammelan metsä-ja suomaisemiin.

Työnjako retkien järjestelyissä on vaihdellut, mutta yhdestä asiasta on aina voinut olla varma: muonitus on pidetty tiukasti mynämäkeläisissä käsissä, ja niinpä retkeläiset ovat aina saaneet nauttia runsaista ja maittavista antimista. Muutenkin retkistä on toki jäänyt hyvä mieli ja uskolliset matkaajat ovat vuodesta toiseen lähteneet tutustumaan luontomme aarteisiin. Toivottavasti perinne jatkuu ja bussit täyttyvät tulevinakin vuosina.

Nousiaisten seudun yhdis­

tystä työllistävät perin­

nemaisemien hoito sekä liukuhihnalla toisiaan seu- raavat kaavahankkeet. Jä­

seniä on enemmän kuin koskaan, mutta aktiiveja vähemmän kuin vuosiin;

uutta verta siis tarvittaisiin.

Tässäkin yhdistykset ovat

olleet toistensa apuna. Vuo- Retki Jäämerelle 2005. Photo Juhani Heino

roin on pohdiskeltu yhdessä kaavojen kiemuroita, toisinaan taas osallistuttu tilaisuuksiin yhdistysrajan toisella puolella. Kun toimijajoukko ei ole kovin sankka, yhteistyöstä saa voimaa.

Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistys kiittää naapuriaan yhteistyöstä ja esittää Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojelu­

yhdistykselle lämpimät onnittelut 20. toimintavuoden kunniaksi!

Olli J. Suominen puheenjohtaja

Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistys ry.

P IT K IT T Ä IS H A R JU Y H D IS T Ä Ä - VOIM IA S U O J E L U T Y Ö H Ö N !

Mannerjään sulamisvaiheessa syntynyt loivapiirteinen pitkittäisharju on vanhin yhdistävä elementti Mynämäen ja Laitilan välillä. Meitä yhdistävät myös laajat suo- ja susialueet sekä tarina keskiaikaisista kirkonrakentajista. Ja vaarallinen valtatie...

Jokapäiväiset lähiseudun tapahtumat ja ilmiöt muistuttavat meitä siitä, että suojelevia tahoja tarvitaan — maailma ei muutu hyväksi, toivottavasti sentään paremmaksi. 1970-luvulla alettiin puhua saastumisesta. Tänä päivänä ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on

täyttä totta - kuin pahaa unta! Mitä yksi ihminen tai koko­

nainen yhdistys voi tehdä lämpenemisen estämiseksi, vai voiko mitään? Ulkona liik­

kuessa ja lehtiä luki­

essa jotenkin yllättyy, kun katselee tyhjä- käynnillä olevia siti- maastureita tai ihmet-

Harju käsitteitä. telee kaikkea maail­

man moottoriurheilua. Aika paljonkin ehkä olisi vielä tehtävissä, koska suuri osa ihmisistä ei millään tavalla tiedosta omaa osuuttaan asioiden kehittymisessä. Ja sitä paitsi autourheilu taitaa olla jonkinlainen tabu, johon ei ilmastonmuutoksenkaan nimissä pidä

puuttua.

Yhtenä esimerkkinä vakavasta lähiympäristön ongelmasta on Mynämäen päättäjien kielteinen suhtautuminen Korvensuun ainutlaatuisen kulttuurimaiseman ja museokokonaisuuden säilymiseen. Yhteiskunnan tulee tuntea vastuunsa luonnosta ja kulttuuriperinnöstä. Tähänkö johtaa kunnallistaloudessa käyttöön otettu liikekirjanpito? Vapaata kansalaistoimintaa tarvitaan sivistysvaltio Suomessa jatkuvasti!

Mynämäen ja Laitilan yhdistykset ovat yhdessä olleet ajamassa luonnon, yksityisten ihmisten ja paikallisyhteisöjen etua vastustaessaan laajamittaista turpeenottoa Raumjärven suolta.

Meidän on ollut helppo käydä allekirjoittamassa Teidän asiantuntevat, faktoihin perustuvat, vaivalla laaditut kannanottonne asiasta. Luonnonsuojelu-ja ympäristöyhdistykset tekevät paikallisesti merkittävää työtä parhaimmillaan yhdessä.

Muutamaa vuotta vanhempi naapuriyhdistys onnittelee Mynämäen seudun luonnonsuojeluyhdistystä ja haluaa kannustaa voimia ja viitsimistä kysyvään mutta aina joskus palkitsevaan työhön tulevienkin polvien puolesta!

Laitilan seudun ympäristöyhdistys ry Jukka Vehmas, sihteeri

J a a k k o T e in ilä - luonnonsuojelija

Kaksikymmentä vuotta sitten joukko luontoihmisiä oli perustamassa yhdistystämme. Eräs heistä oli Jaakko Teinilä, tuttavallisemmin Jaska. Hänet valittiin itseoikeutetusti yhdistyksen hallitukseen jossa hän istui täydet 20 vuotta.

Luonnonsuojelua Jaska muistaa ajatelleensa jo kansakoulussa.

Luonnon pauloihin hän joutui 13-vuotiaana, jolloin hän teki ensimmäisen retkensä Kivijärvelle. Vanhemmat olivat kertoneet, että Korvensuusta Heikolasta menee polku järvelle. Hieman empien hän käveli synkässä metsässä yksinään, mutta päättäväisesti löysi tiensä järvelle. "Elämys oli valtava nuorelle pojalle. Neitseellinen järvi ja koskematon rantametsä. Ei ainuttakaan ihmistä tai mökkiä. Tuli valtava hyvänolon tunne sisimpään. Siitä alkoi luontoharrastukseni.”

Tämän jälkeen Jaska retkeili ja telttaili luonnossa minkä ehti, pääasiassa yksin vaikka onkin luonteeltaan avoin ja sosiaalinen.

Erällä käynti ja kalastus astuivat mukaan kuvaan. Jaska ei näe ristiriitaa luonnonsuojelun ja metsästyksen välillä kunhan ei minkään lajin olemassaoloa vaaranneta ja muistetaan inhimillisyys. Ihminen on siinäkin osa luontoa.

"Luonnossa on tapahtunut valtava muutos siitä kun olin 13-vuotias.

Ja pääasiassa huonompaan suuntaan. Esimerkiksi peltolinnustossa on tapahtunut harvinaistumista. Peltosirkku, kuovi ja peltopyy ovat taantuneet” Jaska toteaa. ”Myös riistapuolella on tapahtunut melkoisia muutoksia. Uusia riistalajeja on tullut mutta teeri ja metso ovat vähentyneet radikaalisti. Hilleri on hävinnyt täältä sukupuuttoon ja nyt on piisamikanta romahtanut jostain syystä. Mutta saukko on

ilahduttavasti lisääntynyt. Sitä esiintyy molemmissa joissamme.”

Mynälahti on Jaskalle ollut ”niin rakas paikka kuin vaan voi olla”.

Sen elämää ja muutoksia hän on seurannut tarkkaan. ”Muistan miten kävin Heikinkarilla, jossa oli kalasumppuja rannassa. Ruokoa ei ollut kuin harvakseltaan siellä täällä. Nyt on maa noussut ja Heikinkari hävinnyt ruovikon keskelle. Ensimmäiset merihanhet muistan myös, niitä oli 57. Se oli joskus 1950-luvun lopulla. Siitä se nousi

pikkuhiljaa kunnes oli enimmillään puolitoista tuhatta.

Hemeenviljelyn loputtua kanta kääntyi taas las­

kuun.”

Jaska oli myös järjestämässä met­

sästysseuran hoito­

toimia Mynälah- den rannalla ja hän

onkin tyytyväinen Jaakko Teinilä ja Roosa.koira.

hoitotoimien laa­

jenemiseen. Tulokaslajien, minkin ja supikoiran rannoilla tekemistä tuhoista hän on huolissaan.

Luonnonsuojelu on niin tärkeä asia kuin olla voi. Meidän pitää jokaisen sitä ehdottomasti ajatella. Elinympäristö on koko ajan huonontunut. Ilmastonmuutos on vakava uhka ja aiheuttaa tällä planeetalla niin suuria muutoksia, ettei vielä tajutakaan. Ihminen on lyhyessä ajassa saanut hirvittävän paljon pahaa aikaan.

Tavaran hamstraamista Jaska arvostelee. "Ihmisillä pitää olla kaikennäköistä röhnää ympärillä. Siitäkö se onni tulee? Pitäisi enemmän ajatella elämän sisältöä.”

Oman luonnonsuojeluyhdistyksen toimintaan Jaska on tyytyväinen.

On ollut fiksua porukkaa ja on otettu räväkästi kantaa kun on ollut tarpeen. Retket ovat keränneet osallistujia ja ne ovat suuntautuneet pääasiassa mielenkiintoisiin suojelukohteisiin.

Kysymykseen missä mieluiten vietät vapaa-aikaasi, Jaska vastaa:

"Kyllä sitä sitten mettään menee. Metsä on mun temppelini. Se on Luojan suuri pyhäkkö.”

Teksti: Kari Ahtiainen

Laajo kivarren k a sv illis u u s

Laajoki ei voi pröystäillä poikkeuksellisella kasvillisuudellaan.

Rantojen lajit ovat alueen tyyppikasveja. Joen arvo on sen perin juurin varsinais-suomalaisessa luonteessa. Tyypillisenä Lounaismaan jokena Laajoki saa alkunsa suoperäisen metsävyöhykkeen alueelta, virraten osin lehtomaistenkin havumetsien halki, läpi kulttuurimaisemien, päätyen matalaan merenlahteen tammi- vyöhykkeelle tullessaan.

Ohessa luonnehditaan joen kasvillisuutta nojautuen näillä seuduin 1900-luvun alussa liikkuneen metsäprofessorin, ministeri A.K.

Cajanderin julkaisuun "Kasvistollisia tutkimuksia Mynämäen, Mietoisten ja Karjalan kunnissa”.

Saatuaan alkunsa Yläneen järvistä, tulee Laajoki (Luhtajoki) kolmihaaraisena Mynämäen maihin. Korpijärvestä, Lampsijärvestä ja Vaskijärven luonnonpuiston Kajavajärvestä laskevat pienen pienet purot ovat paikoin vain metrin parin leveitä. Niiden juoksu on kuitenkin vuolas, mikä on painanut leimansa kasvillisuuteenkin.

Alkupurojen kasvit ovat pitkiä ja hoikkia. Monista lajeista - rantapalpakosta, keiholehdestä ja ojasorsimosta - tavataan erityisen pitkälehtisiä muotoja. Pystytkin lajit, kuten ranta-alpi ja ojaleinikki, ovat kallistuneet virran suuntaan. Jo noissa alkuhaaroissa on runsaasti kivisiä koskia runsaine sammalineen. Monet alkuhaarat virtaavat myös hyllyvien nevojen ja heteniittyjen lävitse, monasti kerrassaan maan pinnan alla, paksut rahkasammaleet kattonaan.

Kun kaikki alkuhaarat Laajoen kylän kohdalla ovat yhtyneet, on virran leveys kasvanut jo muutaman metrin suuruiseksi. Rannat ovat yhä kosteita niittyjä, joiden takaa löytyy paikoin suuria rämeitä.

Toisinaan näiden lomassa on reheviä, metsävimaa, keväistä linnunhemettä ja lehtotesmaa kasvavia lehtoja.

Koskia on paikoin aivan Laajoen kylässäkin, mutta länteen päin mentäessä virran juoksu hidastuu ja jokiuoma levenee.

Karjalankylän jälkeen oleva suoalue oli vielä 1800-luvulla järvimäistä. Kaislikko ja kortekasvustot tosin jo silloin valloittivat avovesialueita. Nyt on seutu suurelta osin ojitettukin. Vanhastaan ovat myös pajukot hallinneet aluetta.

Joen kääntyessä etelään, alkaa sen varsilla taas olla niityistä raivattuja pieniä rantapeltoja, joita jatkuu ohi Salavaisten ja Luhdan kylien.

Ennen Kivikylän Juvaa Laajoki puhkaisee suuren soraharju- muodostuman. Tämä hiekka-alue on jokileikkauksen tienoilla myös hyvin vanhaa, kivikaudelle ulottuvaa kulttuuriseutua. Sitä ilmentävät eräät vanhat ravintokasvit, kuten sikoangervo ja mäkikaura.

Kivikylästä alaspäin on joen kumpaisellakin rannalla melkein yhtämittaisesti vainioita merelle asti. Ranta-ahteet ovat heinä­

kasvillisuuden peitossa. Joessa kasvaa myös runsaasti järvikaislaa, sen seassa myös ruokoa.

Monin paikoin on pieniä koskia, mutta niiden välillä veden virtaaminen on hidasta.

Laajoen suisto Mynälahden perukassa muodostaa kevättulvien aikaan veden vallassa olevan alueen, jossa suolapitoisuus on mitättömän pieni. Niinpä varsinaiset merikasvit puuttuvat.

Lahden matalilla, liejuisilla rannoilla on runsaasti vesitähteä ja vesikuusta. Jokisuun pohjoisrannalla on laaja ruovikko, jota nykyisin niitetään. Hieman etäämpänä jokisuusta, alueen reunoilla, ovat tervaleppälehdot vallitsevia. Täältä tervaleppä on noussut jokivartta myös sisämaahan päin.

T eksti: Saini Heino

Historiikki

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisasia­

kirja allekirjoitettiin silloisen Mynämäen Säästöpankin kerho- huoneistossa 7.4.1988. Paikalla oli 49 henkilöä allekirjoittamassa asiakirjaa. Osa heistä on edelleen yhdistyksen jäseniä. Viime vuoden lopulla meillä oli 88 jäsentä eli väestömäärään nähden varsin kiitettävästi.

Nimessämme on vielä Mietoinen mukana, vaikka itse kunta on historiaa. Vanhan kunnan alueella on mm tärkeä luonnonsuojelualue, joka tunnetaan laajasti, joten nimi on syytä säilyttää sellaisenaan.

Yhdistyksen toimintatarkoituksena on sääntöjen mukaan edistää toiminta-alueellaan luonnon- ja ympäristönsuojelua. Tämän toteut­

tamiseksi yhdistys harjoittaa valistus- ja neuvontatoimintaa järjes­

tämällä kokouksia ja esitelmätilaisuuksia sekä julkaisee kirjoituksia tiedotusvälineissä. Lisäksi tehdään aloitteita ja esityksiä viran­

omaisille ja yhteisöille sekä otetaan tarpeen mukaan kantaa toimialaa koskeviin asioihin. Yhdistys edistää luonnon kaikenpuolista tuntemusta järjestämällä yleisöretkiä ja antamalla havainto-opetusta sekä edistämällä luonnon tutkimusta ja harjoittamalla nuoriso­

toimintaa.

Yhdistys jäljesti perustamisvuotenaan yleisötilaisuuden koskien meritaimenien istuttamista Mynä- ja Laajokeen. Seuraavaksi siirryttiin sanoista tekoihin ja 2000 meritaimenen poikasta sai uiskentelupaikan Laajoesta. Rahoitus toimintaan tuli lahjoituksina paikallisilta asukkailta. Myöhemmin olimme istuttamassa jokiin tuhansia meritaimenia, merilohia ja vaellussiikoja. Istutuksen onnistumista seurattiin seuraavina vuosina koekalastuksin. Rapujakin istutettiin, mutta niiden kohtaloksi tuli rapurutto.

Pienvesien suojelu onkin ollut yhdistyksen teemana koko toiminnan ajan. Jokien vedet virtaavat mereen ja olemme tätä kautta tärkeä linkki Itämeren tilaan. Vuonna 2007 kuulimmekin Pekka Viherän mielenkiintoisen teorian suo- ja metsäojitusten sekä avohakkuiden vaikutuksesta vesistöön.

Vuonna 1990 järjestettiin Laajoen melontatapahtuma yhteistyössä Mynämäen kunnan ja luonnonsuojelupiirin kanssa. Tapahtuma oli menestys ja kunta onkin jatkanut melontatapahtuman järjestämistä.

Laurin markkinoilla olimme mukana heti ensimmäisenä toimintavuonna. Varusteenamme oli tuolloin kaksi akvaariota, joissa toisessa uiskenteli lohenpoikasia ja toisessa ryömivät ravut.

Tarjosimme aamulla noukituista yrteistä valmistettua lämmintä juomaa ja jaoimme yhdistyksestä tietoa. Lisäksi järjestettiin yleisökysely, johon saatiin vastauksia niin paljon, että lomakkeet (80 kpl) loppuivat kesken. Kysymykseen millaiseen luonnonsuojelu- toimintaan ihmiset olisivat halukkaita osallistumaan vastattiin:

- Retket ja koulutus 47 kpl, omien elämäntapojen muuttaminen 40 kpl, asiantuntija-apu 27 kpl, luontokerhon vetäminen/osal­

listuminen 16 kpl ja yhdistystoiminta 17 kpl.

- Ympäristöuhkina koettiin 1988: ihminen-niminen luonnonilmiö, liikenne, teollisuus, ydinvoima, Mynäjoen saastuminen viemäri­

vesistä (vastauksia tuli paljon koskien vesien saastumista), kemiallinen tehdas, otsonikato, pohjavedet, rautatiekuljetusten vaarat, tehomaatalous ja tehometsätalous.

Kasvihuoneilmiötä ei yleisö vielä tiedostanut, vaikka tänä vuonna vastaukset keskittyisivät varmasti siihen.

Yhdistykselle paikallinen kultakimpale on Mietoistenlahden arvokas lintuvesi. Tätä maankuulua aluetta on oltu koko toiminnan ajan mukana suojelemassa lausunnoin ja kannanotoin. Yhdistyksen tuolloisen puheenjohtajan esityksestä rakennettiin valtion toimesta lahden rantaan lintutorni. Lahdelle on järjestetty useita linturetkiä toiminnan aikana. Nykyään Saaren kartanon alueella on Koneen Säätiön omistama, Metsähallituksen ylläpitämä ja yhdistyksen huoltama Mietoisten luontotupa, jonka kautta tiedotus arvokkaasta alueesta tavoittaa suuren yleisön. Yhdistys saa ilokseen olla myös mukana luontotuvan toiminnan kehittämisessä . Koneen säätiön kutsusta olemme mukana vuosittain järjestettävässä ”avoimien ovien päivässä”, jolloin esitellään Saaren kartanoalueen rakennushistoriaa, kasveja ja lintuja. Toiminta Mietoistenlahdella on ollut tuloksekasta ja palkitsevaa.

Suot ovat alueemme Mietoistenlahteen verrattavia nähtävyyksiä.

Kurjenrahkan kansallispuisto, joka on osittain Mynämäen alueella, perustettiin yhdistyksen toiminnan aikana. Kunnan alueella ovat myös jo suojellut Isosuo, Raistonsuo, Kolkansuo ja Kaukosuo, joka liittyy Vaskijärven luonnonpuistoon. Tällä hetkellä teemme suojelutyötä arvokkaalla Raumjärvellä ja sitä ympäröivällä suolla yhdessä muiden yhdistysten kanssa. Raumjärven kuvaa voi ihailla Mynämäki-kirjan sivulla 68.

Kuhankuonolle on järjestetty retkiä ja suunnitelmissa on taas hiihtoretki suo-alueelle heti kun saamme lunta! Ilmastonmuutos saattaa estää tämän retken toteutumisen.

20 vuotta sitten olivat jäteasiat vahvasti esillä toiminnassamme.

Yhdistys järjesti tuolloin kierrätystempauksia, -näyttelyitä ja kompostointikoulutusta. Tänään tuntuu oudolta ajatella aikoja, jolloin jätteidenkuljetusta ei ollut, yksityisiä kaatopaikkoja oli metsissä ja takapihoilla eikä osattu ajatellakaan jätteiden lajittelua. Tässä asiassa yhdistys teki lujasti valistustyötä alueellaan mm ajamalla kaatopaikan yhteyteen ongelmajäteasemaa, joka sinne perustettiinkin.

Kierrätyskeskustakin oltiin perustamassa, mutta onneksi ihmiset saivat kirpputori-liikeidean.

Jokainen meistä tuntee jätehuollon nykytilan, mutta tuosta villistä ajasta ei todellakaan ole kulunut edes 20 vuotta.

Perinnemaisemista ja kasveista on huolehdittu monenlaisissa yhteyksissä. Uhanalaisen laukkaneilikan hoitotalkoot on järjestetty Pyheen Ylishaakarin kedolla jo vuodesta 1995. Mietoisten nimikkokasvi on laukkaneilikka. Perinnemaisemia on kartoitettu jo vuodesta 1994 ja niitä on hoidettu yhteistyössä luonnonsuojelupiirin kanssa. Lähiluontoretket ovat tuoneet paikalliset kasvit meille tutuiksi.

Yhdistyksen 10-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettiin mittava luentosarja ”ihminen-luonto-tulevaisuus”. Yhdeksänä iltana tunnetut asiantuntijat kertoivat meille suurista ympäristöuhista, arkeologisesta ympäristötutkimuksesta, uusiutuvista energialähteistä, paikallisista

arvokkaista lu­

ontokohteista ja muista mie­

lenkiintoisista aiheista, joiden ansiosta luen­

tosalit täyt­

tyivät kiinnos­

tuneista kuul­

ijoista.

Aiheet eivät * ; t *(täl

juurikaan

Laukkaneilikkakedon hoitoa Mietoisten Pyheellä.

muuttuisi, jos __ __ . ~n. ¥ c .

. . . Kuvassa Kari Ahtiainen ja Olli J. Suominen

nyt järjestettäi­

siin vastaava tilaisuus. Luonnonsuojeluyhdistys on tuolloin ollut hyvin ajassa kiinni ja ongelmat ovat olleet tiedossa. Nyt ovat ympäristöuhat selvillä laajemmin tehokkaan tiedottamisen ansiosta.

Seminaarin anti tiivistettynä oli, ettei ympäristön ryöstön seurauksia voida vähentää lisäryöstöillä. Meillä on raskas vastuu seuraaville sukupolville.

Yhdistys on panostanut paljon lapsiin ja nuoriin. Luonto- kerhotoimintaa viriteltiin jo yhdistyksen alkuvuosina. Sittemmin yhdistys on pitänyt perheluontokerhoa yhdessä MLL:n Mynämäen yhdistyksen kanssa sekä koululaisten iltapäiväkerhoa Ihalaisissa.

Perhetoimintaan liittyen järjestettiin myös viikonloppuretki Saariston Rengastielle. Vielä laajempi yhteistyöverkosto koottiin Tavastilan kotiseutumuseolla ja koululla järjestettyä ”Syksyn satoa, taitoja ja tapoja” -perheluontotapahtumaa varten. Varsinais-Suomen Agendatoimiston johdolla tapahtumaa olivat toteuttamassa luonnonsuojeluyhdistys, MLL:n, SPR:n, 4 H:n, partiolaisten ja VPK:n yhdistykset Mynämäen ja Mietoisten alueelta sekä Mynämäen kunta. Lisäksi on järjestetty retkiä, ja muuta tiedottamista nuorille.

Lukioon olemme tilanneet Suomen Luonto-lehden ja Laurin yläasteen päättötodistuksen saavalle, luontoa harrastavalle oppilaalle

olemme lahjoittaneet stipendikirjan. Toivottavasti tulevaisuudessa näemme tämän toiminnan tulokset.

Vuonna 1999 yhdistys perusti kestävän kehityksen työryhmän, johon kutsuttiin yhteistyössä ympäristösihteerin kanssa paikallis­

yhdistyksiä. Työryhmä toimi aktiivisesti joitakin vuosia järjestäen seminaareja, perustaen luomuruokapiirin ja korostamalla luonnon vaikutusta ihmisen terveyteen.

Koko toiminnan ajan on järjestetty erilaisia yleisötilaisuuksia.

Aiheina ovat olleet edellä mainittujen vesiasioiden lisäksi mm liikenne, metsänhoito, pohjavedet ja juomavesi. Kevät- ja syyskokouksissa on usein ollut asiantuntijaesitelmiä. Aiheina mm.

Mynälahti ja sen käyttösuunnitelma ja Life-projekti, ”kotijärvet kuntoon”, luomuviljely, järviruo'on käyttö, kulttuuriympäristö, kukkakärpäset, linnut, lepakot ja kasvit.

Linnuille on rakennettu pönttöjä joka kevät ja samalla opetettu ihmisille kyseisen pientalon rakennustaitoja sekä kerrottu lintujen pesinnästä, lajien käyttäytymisestä ja muusta aiheeseen liittyvästä.

Kannanottoja, lausuntoja, muistutuksia ja jopa valituksia on 20 vuoden aikana tehty useita. Mietoisten yleiskaavoihin otettiin kantaa, Silakkarin rakennushanke saatiin estettyä, Raision tehtaitten laaj ennushanke keskeytyi 1990 luonnonsuoj eluyhdistyksen muistutuksen seurauksena. Kalelan asukkaita ja luontoa vahingoittavan louhoshankkeen pysäyttämiseen panostettiin paljon aikaa ja vaivaa, mutta lainsäädäntö eli maa-aineslaki on säädetty siten, että ainoastaan joissakin tarkoin rajatuissa tapauksissa maa- ainesten otto voidaan kieltää. (Tässä tapauksessa ei katsottu paikalla pesivän liito-oravan olevan vaarassa). Kanta-Mietoista lukuunottamatta kunnassa ei myöskään ole haja-asutusalueilla yleiskaavaa, joka ohjaisi maankäyttöä ja turvaisi luonnon ja asukkaiden ympäristön. Parhaillaan on meneillään vaikuttaminen Varsinais-Suomen maakuntakaavaan, joka sisältää maankäytön suunnitelmaa pidemmällä tähtäimellä ja ohjaa viranomaisten toimintoa ja tulevaa yleiskaavaa. Myös liikennesuunnitteluun on otettu kantaa.

Luonnonsuojeluyhdis­

tys on myöntänyt ympäristöpalkinnon 4- H yhdistykselle, Eilo ja Päivi Maisilalle,

Pyhän koululle, Han­

nu Revolle, Anja ja Matti Alihaanperälle sekä Pirkko ja Tero Raimorannalle.

Lähes vuosittain olemme olleet esillä

Mynämäen kirjastossa luonnonsuojeluviikolla, jolloin on jaettu luonnonsuojelua käsitteleviä lehtiä ja tuotu toimintaamme tiedoksi kuntalaisille. Joulukortteja, joita painettiin valokuvakilpailun pohjalta, on edelleen ollut myynnissä syyskokouksissa. Perinteiseksi muodostunut syyskokouksen glögitarjoilu on luonut viihtyisät puitteet kokoontumisille ja vakavatkin asiat on käsitelty miellyttävissä merkeissä. Yhdistyksen jäsenet ovat aktiivisesti kokouksissa evästäneet hallitusta erilaisilla hankkeilla tulevaa toimintaa varten. Yksi tällainen esimerkki on ”yölaulajat” - tapahtuma, joka järjestettiin Mietoisten luonto tuvalla useampana vuonna. Kokoonnuimme alkukesästä ensin seuraamaan kuvaesitystä tuvan sisätiloissa, jonka jälkeen lähdimme ulos kuuntelemaan mahtavaa lintujen yökonserttia. Tapahtuma kiinnosti etenkin nuoria perheitä. Pöllöretket ovat olleet suunnitelmissa, mutta aiotut ajankohdat eivät ole onnistuneet.

Sokerina pohjalla ovat yhdistyksen jokavuotiset kevätretket, jotka on viime vuosina järjestetty yhteistyössä Nousiaisten seudun luonnon­

suojeluyhdistyksen kanssa. Aikaisemmin oli järjestetty pieni­

muotoisempia linturetkiä lähialueelle.

Ensimmäinen pitempi retki järjestettiin Vaskijärvelle, jossa oppaana toimi alueen vankka luonnontuntija Jaakko Teinilä. Seuraavina vuosina suunnattiin Seitsemisen kansallispuistoon Pohjois-Hämeessä ja vaellettiin Kuhankuonolla. Käytiin myös Seilin saarella.

Vierailimme Paraisilla sikäläisen yhdistyksen vieraana ihailemassa

’Yölaulajat”-tapahtuiiia 2005.

Lennholman tammia ja ihmettelemässä Paraisten kalkin louhimo- aluetta. Vuosituhannen vaihdetta juhlimme Mietoistenlahden rannalla opastetulla linturetkellä ja vuotta myöhemmin teimme ikimuis­

tettavan retken Jurmoon. Tutustuimme siellä myös uuteen lintu- asemaan ja vanhaan kauniiseen puukirkkoon, joka täyttyi ääriään myöten meistä retkeilijöistä sekä söimme Pirjo Mattsonin makoisaa kalakeittoa. Ihastuttuamme saaristoon, pysyimme edelleen merellisissä maisemissa ja seuraavaksi laivauduimme Katanpään linnakkeelle Kustavissa. Seuraavana vuonna pysyivät jalat lähes kuivina kun retkeilimme Laitilan Otajärvellä, Kauppilan umpipihalla ja Kyläraulan perinnemaisemassa. Olemme myös käyneet Liesjärvellä ja Torronsuolla. Syyskokouksessa kuulimme esitelmän Lapin Kevosta ja niinpä rohkenimme lähteä kevätretkelle Lappiin.

Päiväretkemme muuttui näin lä­

hes viikon mit­

taiseksi, mutta matka oli iki­

muistettava kii­

tos hyvien op­

paiden ja huo­

lenpidon Kevol­

la. Kävimme myös katsomas­

sa Porkkalan aluetta jonka luovutuksesta oli

retkivuonna kulunut 50 vuotta. Saimme ihailla sekä luontoa että nauttia seudun kulttuurista, jota on paikkakunnalla tarkasti vaalittu.

Viime vuonna halusimme saada nuoret perheet innostumaan yhdistyksemme toiminnasta ja suuntasimme kohti Korkeasaarta, jossa oppaamme kertoi eläintarhan työstä uhanalaisten eläinten

suojelussa.

Yhdistyksen puheenjohtajana on toiminut sen perustamisesta Ilmari Aikkinen ja vuodesta 1999 Pirjo Majuri. Pirjon ollessa äitiyslom alla” hoiti puheenjohtajan tehtäviä Juhani Heino, joka sen jälkeen jatkoi useita vuosia yhdistyksen varapuheenjohtajana.

Lapin retkeltä, Utsjoen Kevolta.

Suomen Luonnonsuojeluliiton ja Varsinais-Suomen luonnonsuo­

jelupiirin toiminnassa olemme olleet edustettuna lähes joka vuosi.

10 vuotta sitten Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri valitsi

”vuoden yhdistykseksi” Mynämäen-Mietoisten luonnonsuoje­

luyhdistyksen.

Yhdistyksen kunniajäseneksi kutsuttiin Jaakko Teinilä, joka on ansiokkaasti toiminut yhtäjaksoisesti yhdistyksen hallituksessa sen perustamisesta lähtien.

Hallituksessa ovat vuosien varrella toimineet Hannu Repo, Jaakko Teinilä, Marja-Leena Kataja, Terhi Linjos. Alpo Maunula, Saini Heino, Kari Atiainen, Veijo Kaitanen, Mikko Kankare, Matti Nurminen, Hannu Koskimo, Pirkko Raimoranta, Emil Raimoranta ja Mikko Laine.

Tänä vuonna jatkaa Pirjo Majuri yhdistyksen puheenjohtajana.

Lisäksi olemme saaneet uuden sihteerin ja taloudenhoitajan.

Teksti: Terhi Linjos

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry Nousiaisten seudun luonnonsuojeluyhdistys ry Laitilan seudun ympäristöyhdistys ry

LA 24.5.2008 RETULANSAAREN YLIKARTANOON

*

t -

lU CC I-

<

>

UI

*

Retulansaari on osa Vanajaveden laakson kansallismaisemaa. Saaressa on laaja luonnonsuojelualue ja paljon muinaismuistoja. Paikalla on asuttu yhtäjaksoisesti rautakaudelta saakka, ainakin 1500 vuoden ajan. Retulansaari on arvokasta maisema-aluetta, perinnemaisemat ovat säilyneet pitkään jatkuneen laidunnuksen ansiosta. Ylikartanon talo on Suomen Kulttuuriperinnön säätiön omistuksessa. Säätiö vaalii tilan ja saaren kulttuuriperintöä ja maisemia.

8:00 Lähdemme bussilla Mynämäen linja-autoasemalta.

8:10 Nousiainen, linja-autopysäkki Neste-huoltoasemaa vastapäätä.

8:20 ST 1-huoltoasema Maskussa.

Pysähdymme myös tarvittaessa muualla

Laitilalaiset tulevat kimppakyydillä Poukan talon luota klo 7:30 Mynämäkeen

Menomatkalla pysähdymme kahvilla. Retulansaaressa tutustumme alueen nähtävyyksiin oppaamme, professori Juhani Lokin johdolla. Ylikartanossa nautimme keittolounaan.

Aikataulun puitteissa käymme takaisintulomatkalla Lepaalla ja Hattulan kirkolla sekä nautimme kahvikupposet.

Kohteisiin voi etukäteen tarkemmin tutustua internetissä google-haulla.

Saapuminen takaisin Mynämäkeen n. klo 18:00.

Retken hinta, sisältäen matkat, ruuan ja opastuksen:

aikuiset 40 e

lapset 30 e

- alle 6v ilmaiseksi

Retkelle ilmoittaudutaan maksamalla yhdistysten retkitilille OP Masku 525904-220809 viimeistään 12.5.2008. Mainitse maksussa aikuisten nimet ja lasten ikä.

Lisätietoja Terhi Linjos p. 4310238 tai terhi.linjos@dnainternet.net tai: Olli Suominen p. 040-5417662 email: olli.j.suominen@pp.inet.fi

A voim ien ovien ja m uuttolintujen päivä 4

.

.

Avoimien ovien ja muuttolintujen päivä Saaren kartanolla ja Silakkarilla yhteistyössä Koneen Säätiön kanssa sunnuntaina 4.5. klo 11-15. Ohjelmassa lintu- ja kasviopastusta. Luontotuvalla lapsille luontoaiheinen kilpailu ja näyttely luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnasta.

Kartano tarjoaa kahvin lisäksi esitelmiä ja korjattuihin tiloihin tutustumista.

Mynämäen-Mietoisten luonnonsuojeluyhdistys ry 20 vuotta Leinakkalan juhlasali, Mietoinen

Ju h la o h je lm a 05.04.2008____________________

Klo 12:15-13:00 Yhteiskuljetus Mietoisten Meripää -Saaren kartano - Lauttanpää - Huoli - Mynämäki linja- autoasema (klo 12:40) - Mynämäen asema - Mietoisten kk - Leinakkala.

auto pysähtyy kaikilla linja-autopysäkeillä (kyltti

"luonnonsuojeluyhdistys”)

kuljetus sisältyy lounaan hintaan

Klo 13:00 Avajaismusiikki - Johanna Repo (yhdistyksen kautta aikojen nuorin aktiivijäsen)

Klo 13:10-13:30 Tervetuliaispuhe, puheenjohtaja Piijo Majuri, Juhlapuhe ja -malja, Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin

puheenjohtaja Markku Lappalainen Klo 13:30-15:00 Ruokailu runsaanjuhlapöydän äärellä

Tarinaa Leinakkalan historiasta, juhlapaikan isäntä Jorma Viljanen

Klo 15:00 Jaloittelua ja tutustuminen Leinakkalan museoon Klo 15:30 Ansiomerkkien jako ja menneiden muistelua

kahvin kera

: * ;>■ ,< ..

Klo 16:30 Päätössävelet - Johanna Repo Klo 16:45 Paluu yhteiskuljetuksella tuloreittiä

Kuljetukseen ilmoittautuminen etukäteen 0500-720569 / Juhani tai juho@wakkanet.fi

m e n u 5.4.2008 1

Ruokailu seisovasta pöydästä

Kvlmät ruuat:

keitetyt perunat silli naturel

valkosipulisilakat graavattu lohi ja sinappikastike savulohi ja remuladkastike kananmunanpuolikkaat

palvileike ja coctailetikkakurkut piimäjuusto

broilerpersikkasalaatti tomaattifetaj uustosalaatti vihreäsalaatti ja öljykastike marinoidut oliivit Lämpimät ruuat:

kermaperunat possunulkofilee ja

pippurikermakastike gratinoidut vihannekset lihapullat

nakit ja sinappi

Tarjolla on myös mallas- ja aurinkoleileipää, yrtti- ja tavallista voita, kotikaljaa, maitoa, piimää ja vettä.

Viiniä ja olutta saa ostaa

Kahvi, tee tai mehu, sekä kakkua ja sokeripikkuleipiä Aterian hinta: Aikuiset 20 e/hlö

Lapset 6-11 v lOe/hlö Alle 6 v ilmaiseksi Ilmoittautuminen juhlalounaalle:

Maksamalla aterian hinta 20.3.2008 mennessä Mynämäen- Mietoisten luonnonsuojeluyhdistyksen tilille 435512-221233.

Erittele maksussa aikuiset ja lapset ja ilmoita alle 6 v lasten lukumäärä.

Erikoisruokavaliot voi ilmoittaa puh. 4310238 / Terhi tai terhi. linjos@dnainternet. net

M yn ä m äe n p ä ä k irja s to

M YPA K o tis e u tu k o k o e lm a 50

K irja t M ynäm äen-M ietoisten Luonnonsuojeluyhdistys ry

( nicj.) 5 0 3 N 0 0 0 8 0 9 5 7

21 s.

Yhdistyksen hallitus vuonna 2008:

Puheenjohtaja Pirjo Majuri

puh. 040-5871071 email: pirjo.majuri@kalliokaivo.fi Varapuheenjohtaja Terhi Linjos

puh. 024310238 (m yös gsm) email: terhi.linjos@dnainternet.net

Sihteeri Elise Vanhanen

puh 050-5985246, email: elise.vanhanen@turkuamk.fi Talouden hoitaja Pirkko Mäkinen-Mattila

puh 0400-789300 email: pirkko.makinen-mattila@dnainternet.net K ari Ahtiainen

puh 024310606 (myös gsm) email: kari.ahtiainen@dnainternet.net Juhani Heino

puh. 0500-720569 email: juho@wakkanet.fi Emil Raimoranta

puh 050-5660684, email: emil.raimoranta@dnainternet.net

r MYNÄMÄEN K I R J A S T O

Mikko Laine puh. 044-5956110