V. V. Kemppainen -
kauppias ja monitoimimies
| ässä kertomus eräästä senai- I § kaisesta merkkihenkilöstä Karstulan Vastingin kylällä, kauppiaasta jota tänäpäivänä vain kyläkauppiaaksi kutsuttaisiin.
Tässä kerron vaaristani Viljam Vihtori Kemppaisesta, josta olen kuullut että häntä senaikaiset ihm i
set olivat pitäneet leppoisana ja oi
keudenmukaisena ihmisenä. Tämä Pellonpään talossa 1871 syntynyt mies ehti hoitaa kauppiaan toimensa ohessa monia tehtäviä, joita silloinen asujamisto tarvitsi huollon ja muun edistyksen alalla.
Brita Kaisa Eskilintytär, joka syn
tyi 1816 Vastinginlahden talossa, tyt- tärensä Hetta joka syntyi 1847, meni avioliittoon Benjam Vilhelm Kemp
paisen kanssa, syntyi 1839 ja muutti Pellonpään taloon. Tästä nykyisin Pääpohjan Kemppaisten joukosta lähtenyt sukuhaara teki sitten pojan Viljam Vihtorin 1871. Viljam Vihtor sitten löysi itselleen vaimon Kivijär- veltä, Heitjärven takaa Förstin talon tyttären Stiina Marie Hakkaraisen, syntyi 1871. En tiedä, johtuuko sa
masta syntymävuodesta tai kenties mistä, mutta sen olen äidiltäni ja myös muilta kuullut, että siinä oli esimerkillisen sopiva pari. Vaarillani oli ollut tapana, jos huomasi jotakin pientä m atalapainetta talonväen naamalla Pellonpäässä ollessaan, vetäistä viululla kamarin puolta tul
lessaan oikein kiperän polkan. Sitten oli surut ohi, m ustat pilkut pois sy
dämestä.
Vaari on hoitanut tällä kylällä Pel
lonpään talossa Postiasema II:sta vuodesta 1904-1919. Sitten äitini Ali
na Kemppainen hoiti sitä vuoteen 1930,jonkaj älkeen otti sen omalle ni
melleen. Samoin kaupan, joka pe
rustettiin 1911 äiti otti omalle nim el
le 1932. Äiti hoiti postia 35 vuotta, eikä saanut siitä mitään eläkettä, niinkuin nykyisin on tapana.
Vaaristani, josta nyt pitäisi kertoa on tiedossa seuraavaa:
Vuonna 1911 perustettiin Pellon-
1970-luvulla kauppaa käytiin vilkkaasti. Vuosikymmen alkoi liikkeen 60-vuotisjuhlallisuuk- silla 1971. Kuvassa etualalla Alina ja Taito Riihimäki. Vielä 1980-luvulle siirryttäessä Vastingilla toimi kolm e kyläkauppaa ja asiakkaita riitti kaikkiin.
1917 valmistui uusi kauppakiinteistö, jossa toiminta jatkui keskeytyksettä yli 80 vuotta.
pään taloon osuuskaupan sivuliike sekä postinjako siinä sivussa.
Osuuskauppa lopetteli kyläpuoti- aan ja niin kävi täälläkin. Silloin Vil
jam Vihtor perusti heti oman kaupan samaan paikkaan. Postinjako jatkui samassa paikassa vuoteen 1916, jo l
loin siirryttiin uuteen paikkaan. Seu-
Kauppa toimi myös postina. Paketit, kirjeet ja lehdet kulkivat postiauton mukana jo 1920- luvulla.
raavana vuonna rakennettiin uusi talo, jossa ihme kyllä vielä v. 1999 toimi kauppa. Onkohan sillä vaarin sanonnalla vielä jonkinlainen voima säilymiseen, että jos kauppias mei- naa jollakin kieroudella ja väärillä kauppatavoilla äkkirikastua, niin se ei vetele. Joku asiakas oli syyttänyt aikoinaan vaaria ylihinnoista ja viekkaudesta, niin siihen oli hän vastannut, että perustuskivet saa kaataa tämän talon alta, jos minä sii
hen ryhdyn. En tiedä kaikkea mihin Viljam Vihtor osallistui, mutta m uu
tamia tässä mainitsen.
Ote pöytäkirjasta 1925.
Karstulan kunnan valtiollisten vaa
lien lautakuntiin valittiin seuraavat:
V Itäinen äänestysalue: puh. johta
jaksi kauppias V. V. Kemppainen, jä seniksi talolliset Ilmar Takkala, Elias Halttunen ja Heikki Jokinen ynnä torppari J. Meriläinen, sekä varajäse
niksi talollinen Albert Halttunen ja asioitsija J. Viik.
Paja-ahon koulun johtokuntaan vaari osallistui.
Sen ajan huoltopäällikön virkaa olen seurannut löytyneistä muisti- vihkoista. Siinä on vaari käynyt pai
kanpäällä tarkastamassa, miten van
hukset ja mielisairaat, ja isolapsiset perheet tulevat toimeen ja tehnyt lu
ettelon tarvittavasta avusta.
Kyläkaupan taival alkoi Pellonpää n talossa 1911. Apu annettiin yleisesti viljana.
;
Kauppias ja monitoimimies V. V. Kemppainen työnsä ääressä. Kauppaa tehtiin usein kolmen sukupolven voimin.
Synnytysrahaa ja hätä-apukomitean asusteita on vaari jakanut 1903 m o
nille talouksille. Sitten huonoina vuosina on siemenviljan jako ollut kauppiaan tehtävä, samoin syönti- vilja, kun oli kerran siihen ryhtynyt.
Kaikkea uutta, mikä ilmestyi kirjalli
suuden ja muulla alalla, oli vaari heti omaksunut. Kirjansidonta oli vaarin alaa, jota hän teki myös asiakkail
leen. Suomen messuille ja Maatalo- usnäyttelyihin hän innolla matkusti.
Helsingin messut, Kuopion m aata
lousnäyttelyt on minun luettavissa vaarin sitomissa kirjoissa. Puhelin, kirjoituskone, viulu, pyssy, leimasin, konttorikilpi ovessa, painetut lasku- lomakkeet, karhukirjeet, paja, pos- tinhoito nämä kaikki luottotoimet kertovat jälkeenpäin edistyksellises
tä miehestä. Tällaisena kaupan muistavat useimmat vastinkilaiset.
Kaupanpidossa syntyneet huonot —-—
ajat vetivät raha-asiat hyvin tiukalle, jolloin usko parempaan aikaan voit
ti.
Erään jutun vaarallisista hetkistä äitini kertoi minulle. Silloin tapahtui järkyttävä juttu, jossa vaarin rauhal
lisuus ehkä pelasti pahemmalta.
Eräänä syksyisenä iltana, kun vaari oli konttorissa tekemässä kirjatöitä ja muu väki oli nukkumassa aukesi konttorin ja eteisen välinen ovi ja mies pistäytyi pyssy kädessä vaarin viereen ja sanoi: "M inä vaadin ra
haa". Vaari oli aukaissut kassakaa
pin oven ja ottanut siinä olevan raha- nipun ja ojentanut sen sille tunte
mattomalle isolle miehelle. Sanaa
kaan sanomatta mies oli häipynyt.
Senjälkeen vaari oli sulkenut oven joka ilta. Aamulla oli sitten kertonut vaimolleen Marialle ja muulle väel
le.
Maanviljelys sekä sen uudistuk
set häntä kiinnostivat, mutta aika meni kaupan parissa. Olen löytänyt viitteitä maanviljelysseuroista, m ei
jerin perustamisesta, puunostajan virasta, maiden jakam isesta, osuus
kunnan perustamisesta ja monesta muusta sellaisesta touhusta johon kaikkeen minä en tänäkään päivänä pysty.
Joten kaikella kunnioituksella kir
joitin nämä muutamat sanat senai
kaisesta porvarista.
Seppo Riihimäki
