T O V E R I T A R 39
Oli naisilla innostusta.
Ä
änioikeustaistelun aikana olivat ty öväen n aisjä rje stö t vilk k aa ssa toiminnassa.N aise t olivat selvillä siitä, että jos yleisen äänioikeuden ratkaisu tapahtuisi naisten jäädessä siitä osattomaksi, kestäisi k a u v a n ennen
kuin naiset voisivat äänioikeuden saada. Ja siksi se herättikin niin äärettöm än paljon mielenkiintoa ja vaati tarm o kasta toimintaa. N aisten ääni- o ikeusvaatim uksen h y vä k si toimeenpannut yleiset kokoukset, m ielenosoituskulkueet pa u k ku va ssa p akkasessakin, olivat suuren m oisia ja onnistu
neita. N y k y a j a n ihmiset, joilla kaikki on v a l
miina, eivät ja k s a y m m ärtä ä sitä p yhää innos
tusta, j o k a silloin valtasi naisten mielet, kun v a a dittiin naisen tunnustamista tasa-arvoiseksi v a l tiollisesta. va lve u tu ne en miehen rinnalla. K a ik k iin julkisiin kokouksiin j a kulkueisiin ottivat naiset huom attavan suurena jo u k k o n a osaa. Silloin ei säästetty v a iv o ja , ei pelätty uhrauksia, sillä asia oli yhteinen kaikille.
K u n sitten tuli tiedoksi, että naisillekin oli m yönnetty äänioikeus ja vaalikelp oisuus yksi- kam ariseen eduskuntaan, oli naisten rie m u r a j a ton. T y ö v ä k i oli saanut ensimmäisen hu om atta
van voittonsa ja sen yh teyd essä oli naise n tasa- a rvoisuus tunnustettu. M u iste tta v a on, että p o r varilliset naiset, jo tk a myös vaativat naisille ä än i
oikeutta, v a a tiv a t sitä samoilla perusteilla kuin porvarism iehillä oli, ei yleistä äänioikeutta, joka olisi m erkin nyt äänioikeuden, saantia m yöskin työläisnaisille.
S itä innostusta, jo k a ty öväe ssä ilmeni kun se valmistautui v. 1907 ensimmäisiin vaaleihin, j o i hin se voi puolu eena ottaa osaa, ei ole sittem
min tavattu. K a i k k i oli uutta, oli laadittava va a li
ohjelma, jo k a tehtiin tunnetuksi, ja kun uusi va a li
laki oli m onim utkainen täytyt sitä -selvittää samoin kuin äänestystapaa uuden vaalilain mukaan.
Ensin opastettiin m uutam ia vaalilain tuntem i
sessa ja näm ä sitten opastivat toisia yhä eteen
päin. Pantiin toimeen k o evaa leja, joissa opetet
tiin itse äänestysm enetelm ää, jo k a alussa näytti hyvin m onimutkaiselta, v a ik k a se tosiasiallisesti on äänestäjiin nähden hyvin yksin kertainen. S e u raus olikin, että ty öväki osasi äänestää ilman vaa- lineuvojan apua, jota he yleensä pelkäsivät.
N aise t eivät suinkaan olleet toimettomina vaali- valmisteluihin nähden, vaan ottivat niihin innolla osaa. N aisia asetettiin ehdo kkaaksi ja niiden puolesta tehtiin voim akasta agitatslonityötä, niin
että ensimäiseen eduskuntaan saatiinkin sos.-dem.
ryh m ään 9 naista.
M u istan vielä niin elävästi ensimmäiset vaalit v. 1907. K u n odotettu vaalipäivä vaikeni, tuntui se suurelta juhlapäivältä, ja itse vaali pyhältä to i
mitukselta, johon jokainen täysikasvuinen k an s a lainen pääsi henkilökohtaisesti osaa ottamaan, ja että työläisillä nyt oli yhtäläinen sa nanvalta kuin po rvareillakin yhteiskunnallisiin asioihin nähden, se tuntui silloin aivan suurenmoiselta.
Ä ä n estysp aik o ille muodostui heti aam usta al
kaen v a lta v a t jonot äänestäjiä, niin että toisinaan sai tuntim ääriä odottaa vuoroaan. E n koskaan voi unohtaa niitä m yrkyllisiä katseita ja h u o m a u tuksia, m illä hienot, kom eat p o rv arisro u va t y k s in kertaisia, jo sk u s rikkinäisissä pukim issa olevia työläisnaisia kohtelivat. T a s a - a rv o is u u s edellytti tasa-arvoisuutta myös odotuksessa ja siihen ei oltu totuttu. Saatto i m yös joskus havaita, että jonon etupäässä oleva työläisnainen röyhisti oman arvon tunnosta rintaansa tietäessään, että hänen viivan-
\ elonsa merkitsi yhtä p aljon kuin tuon silkkipu
kuisen pohattarouvankin. M aalipaikoilla näki sil
loin v a n h o ja ja n u o ria ; mitä liikuttavin n ä k y oli, kun eräskin työmies toverinsa kanssa kantoi v a i monsa äänestämään, vaimo näet oli jaloistaan hal
v a a n tu n u t. M y ö s m onta h au sk aa tapausta on j ä ä nyt mieleeni ensimmäisistä vaaleista. E rä äss ä vaalip aikassa odotti vanha mies ja nainen v u o roaan. M ie s pirteänä selitti vaimolleen, että hei
dän on äänestettävä piirin naisehdokasta, jon ka tunsivat. Vaalih u one ese en päästettiin 10 äänestä
jää kerrallaan sisään, ja niin tapahtui, että vanha pariskunta e ro ite ttiin ; kun vaim o oli 10 :es, tu u pattiin hänet sisään ja mies n : s t a jätettiin oven taakse. M ies pelkäsi vaim on sa puolesta, joten hän avasi oven ja huusi hänen, jälk e e n sä : ” A n n a - liisa, m uista n yt vaan sitä meidän naise hdokas- t a m m e ! ” mainiten samalla tämän nimenkin.
Ä ä n e s ty k s e n salaisuus ei m erkinnyt mitään, mutta pelko, että vanha vaimonsa voisi v e tä ä viiv an sa vä ärään listaan ja m ikä pahempi vä ärään v a a li
liittoon, se oli su urim pana suruna. .
T o isista tuntui itse teko, pienen v iiv an veto äänestyslistaan niin mitättömältä, että ei sen ta kia olisi tarvinnut niin suurta m elua pitää. Ja ne jotka näin ajatteliv at, ne ovatkin jääneet sivu stakatso
jiksi, ne o vat niitä ihmisiä, jo tk a eivät viitsi a j a tella, mitä tietä oloihin parannus saadaan, oloihin, joihin itsekin o vat tyytym ättöm iä.
: Työiälsäiclit, -vaimot, -sisaret! Teitä 011 paljon. Teidän vallassanne on suureksi osaksi rat- j : kaista vaalien tulos. Käyttäkää tätä valtaanne. Se on teidän oikeutenne, teidän velvollisuutenne. :
40
T O V E R I T A R
Sos.-dem. naisten eduskuntaryhm ä viim e eduskunnassa.
T a k a riv iss ä vasem m alta o ik e a lle: Ida V ihuri, Fanny A h lfo r s , A n n i H averinen , A in o Som m arberg, H ilm a V a lja kka , A in o L e h to k o s k i;
etu rivissä H ilm a■ K o iv u la h ti-L e h to , A n n i H uota ri, H ild a Seppälä, M iina Sillanpää ja O lg a Lein on en.
K u n sitten e duskun ta kokoontui, jossa työväellä oli omat edustajansa, herätti se luonnollisesti toi
senlaista mielenkiintoa k u in ennen. V a r s in k in naiste n piireissä oli jän nitys suuri, sillä huolimatta puolu een vaatim u ks esta naiste n äänioikeuteen nähden, katsottiin y leen sä naisia pystym ättö m iksi eduskuntatyöhön. E t t ä jokainen mies, oli hän sitten ollut missä asem assa tahansa, oli pysty- väm pi kuin nainen, oli luonnollista. N iiden 17 vuo den aikana, jolloin ty ö v äk i valm istui ensi k e r ran vaaleihin, on p aljo n tapahtunut, m utta ei k a i kissa asioissa p arem paan päin. I k ä v in kaikesta on todeta, että se p y h ä innostus ja usko tulevai
suuteen, j o k a antoi intoa kaikille, 011 n yt lamassa.
M is s ä on tekijät, m issä jo u k o t ? Y le in e n lam aan nus on saanut vallan, niin ettei enää uskota tu le
vaisuuteen, vieläpä väite tään, ettei eduskunnalli- sen toiminnan avulla ole saatu mitään p a ran n u k
sia aikaan. M u tta ne, jo tk a niin väittäv ät, ovat niitä, jo tk a eivät ole viitsineet seu rata työväe n eduskunnalHsta toimintaa, eivät kehittäneet itseään j a koittaneet puole staan vaikuttaa, että saataisiin lain m yöntäm iä uudistuksia k ä y t ä n nössä toteutetuksi.
N aisiin nähden olen kuitenkin tehnyt sen h a vainnon, että naisten eduskunnalHsta toimintaa ru vetaan yleen sä katsom aan suopeam m in silmin k uin alkuaikoin a. Ja täm ä tietoisuus mielessä, 011 vaale ihin käytävä. P it ä ä muistaa, että k aik k i mitä vaaditaan, se saadaan va a n sitkeän taistelun kautta. N aisten äänioikeus avasi meille uuden a ja n ja k so n , m utta samalla kun se oikeuttaa, se m yös velvoittaa. E nsi vaale issa on meidän n ä y tettävä, että m e ja k s a m m e vie läkin innostua oikean asian puole sta toimimaan. A s e tta k a a m m e p ä ä m ä ä r ä k s i : vaalivoitto sosialidem okraateille!
M iin a S.
Lepoon.
L y myy n k o rpikuuste 11
•mielin juosta, helm aan ikim etsän stm ret 1, su loise 11, jossa h en k ii rauha, k u isk ii kuuset, tuoksuu sammalet, jossa m ieli lauha p u h u u pi sieluun ihm isen.
S in n e m ielin, k oska jä n o o rintani m un tyyntä, huokaa polttamana turhan intoliekin jo sta tuhkaa jäi, ei muuta,
raunioita — m yrsk vivulta.
I l m i l o k