Roskan poltto kiukaissa: Päästöt ja niistä viestintä sosiaalisen median kautta

ROSKAN POLTTO KIUKAISSA: PÄÄSTÖT JA NIISTÄ VIESTINTÄ SOSIAALISEN MEDIAN KAUTTA

Veka Tolonen Pro Gradu-tutkielma Ympäristötiede

Itä-Suomen yliopisto, Ympäristötieteen laitos Toukokuu 2019

Pääaine: Ympäristötiede

Veka Tolonen: Roskan poltto kiukaissa: Päästöt ja niiden viestintä sosiaalisen median kautta Pro Gradu -tutkielma 43 sivua, 1 liitettä (2 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Jarkko Tissari FT, dosentti, Marjut Roponen, FaT, apulaisprofessori Huhtikuu 2019

avainsanat: puun pienpoltto, roskan polttaminen, hiukkaspäästöt, päästömittaukset, sosiaalinen media

Puun pienpoltto tuottaa merkittävän osan Suomen pienhiukkaspäästöistä. Pienpolttolaitteita ovat esimerkiksi puukattilat, takat ja saunan kiukaat. Pienpoltto tapahtuu kotitalouksissa, joten on tärkeää, että kuluttajat osaavat polttaa puuta oikeaoppisesti. Puuta poltettaessa syntyy aina kaasu- ja hiukkaspäästöjä. Väärällä tavalla polttolaitetta käytettäessä päästöjen määrät lisääntyvät. Esimerkiksi roskien polttaminen polttolaitteessa lisää terveydelle haitallisia päästöjä.

Pro Gradu- työssä tutkittiin kuinka pahvin ja maitopurkin polttaminen puun seassa vaikuttaa kiukaan päästöihin. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, kuinka sosiaalista mediaa voidaan käyttää tutkimustulosten julkaisemiseen ja tutkimustulosten jakamiseen kuluttajille.

Tutkimus toteutettiin Itä-Suomen yliopistolla SIMO- pienpolttosimulaattorissa, jossa kiukaiden ja takkojen päästöjä voidaan selvittää todenmukaisissa olosuhteissa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin sytytyspanosta, joka koostui eri kokoisista koivuklapeista ja sytykkeistä.

Pahvin käyttö sytytyspanoksessa lisäsi hiukkaslukumäärää moninkertaisesti puhtaan puun polttoon verrattuna. Pahvin ja maitopurkin polttaminen lisäsi myös hiilimonoksidi- ja typpioksidipäästöjä, ja päästöjen vaihtelu oli myös suurempaa kuin puhtaan puun poltossa.

Siten tutkimuksen perusteella maitopurkkeja ja pahvia ei tulisi polttaa tulisijoissa.

Tutkimuksesta tehtiin mittaustuloksia havainnollistava video, joka julkaistiin pro gradun tekijän YouTube-kanavalle. Tavoitteena oli saada katsojat kiinnostumaan aiheesta ja oppimaan uutta tutkittua tietoa. Video suunnattiin 18-34 vuotiaille, koska heidän tiedetään käyttävän eniten sosiaalista mediaa. Videon tilastoista tarkasteltiin näyttökertojen määrää, keskimääräistä kestoa, katsojien ikää, videon jakoja ja kommentteja kuukausi julkaisemisen jälkeen.

Videota katsottiin YouTube-kanavalla yli 2500 kertaa ja näyttökertojen kesto oli keskimäärin 60 %, joka on kaksi kertaa suurempi kuin kanavan muiden videoiden keskimääräinen näyttökertojen kesto. Tästä voidaan päätellä, että katsojat ovat olleet kiinnostuneita videon aiheesta. Videon katsoneista yli 68 % oli 18-34-vuotiaita. Tutkimuksen perusteella sosiaalisen median avulla voidaan vaikuttaa merkittävästi puun käyttötapoihin. Aiheesta kiinnostuneet katsojat tavoitetaan parhaiten, kun tulokset julkaistaan kanavalla, jonka aihealue liittyy tutkimukseen.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Science and Forestry Department of Environmental and Biological Sciences, Environmental Science

Veka Tolonen: Waste burning in the sauna stove: Emissions and communicating about them in social media

Master of Science thesis 43 pages 1 appendixes (2 pages)

Instructors of thesis: Doc. Jarkko Tissari, Associate professor, PhD. Marjut Roponen April 2019

Keywords: small-scale wood combustion, waste combustion, particle emissions, emission measurements, social media

Small-scale wood combustion produces a significant part of Finland's fine particle emissions.

Small-scale combustion appliances include, for example wood boilers, masonry heaters and sauna stoves. Small-scale wood combustion takes place in households, so it's important that consumers know how to burn wood in the right way. Burning wood always produces gas and particulate emissions. Waste burning increases emissions that are harmful to health.Incorrect use of the small-scale combustion appliances increases emissions. For example, burning garbage in a combustion appliance increases emissions that are harmful to health.

In this master’s thesis investigated how burning of cardboard and milk cans with wood affects emissions of the sauna stove. In addition, the study investigated how social media can be used to publish research results and to share research results with consumers.

The research was carried out at the University of Eastern Finland in wood combustion simulator (SIMO), where emissions of sauna stoves and fireplaces can be determined under realistic conditions. In this study an ignition batch consisting of birch logs of different sizes and kindling were investigated.

The use of cardboard in the ignition batch increased the number of particles in comparison to the burning of pure wood. The burning of cardboard and milk cans also increased carbon monoxide and nitrous oxide emissions, and the variation in emissions was also greater than that of pure wood. Thus, based on the study, cardboard and milks cans should not be burned in fireplaces.

An illustrative video of the study was made and distributed to the YouTube channel of author of the master’s thesis. The goal was to make viewers interested in the subject, and thus learn new information that was studied. The video was directed for 18-34 year old because it has been studied that they use social media the most. After a month, the number of views, average view duration, the age of viewers, the video distribution, and the comments were reviewed from YouTube video statistics.

The video was viewed more than 2500 times on the YouTube channel, with an average view duration of 60% of video. It is twice as the average view duration of the other videos in the channel. Thus, viewers were interested in the video. Over 68 % of viewers were 18-34 years old. Based on this study, social media can make a significant contribution to the use of wood in fireplaces. Viewers who are interested in the topic will be best reached when the results are published on a channel related to research.

ESIPUHE

Tämä Pro Gradu- tutkielma on toteutettu Itä-Suomen yliopistolla ympäristö- ja biotieteiden laitoksen pienhiukkas- ja aerosolitekniikan laboratoriossa. Työssä tutkittiin, miten roskan käyttö vaikuttaa kiukaan sytytyspanoksessa päästöihin. Tavoitteena oli viestiä tutkimustuloksista kuluttajille sosiaalisen median välityksellä, ja tutkia sen käyttöä niiden viestinnässä.

Haluan kiittää erityisesti ohjaajiani Jarkko Tissaria ja Marjut Roposta, jotka mahdollistivat Pro gradu -tutkielman aiheeni, ohjasivat ja antoi tärkeitä neuvoja tutkielmani valmistumisen eri vaiheissa. Polttotestien tekemiseen sain apua, siitä haluan kiittää Sampsa Väätäistä ja Valtteri Niemistä.

Haluan kiittää myös perhettäni ja opiskelukavereitani, että he jaksoivat tukea minua tutkielman teossa.

BC Musta hiili (Engl. Black carbon)

CO Hiilimonoksidi, häkä (Engl. Carbon monoxide) CO2 Hiilidioksidi (Engl. Carbon dioxide)

UCPC Ultrapienten hiukkasten kondensaatiohiukkaslaskuri (Engl. The Ultrafine condensation particle counter)

EC Alkuaine hiili (Engl. Elemental carbon)

ELPI Sähköinen alipaineimpaktori (Engl. Electrical low pressure impactor)

FTIR Fourier muunnos infrapuna spektrometria (Engl. Fourier Transform infrared spectroscopy)

NO Typpioksidi (Engl. Nitrogen oxide) O2 Happikaasu (Engl. Oxygen)

OC Orgaaninen hiili (Engl. Organic carbon)

PAH Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (Engl. Polycyclic aromatic hydrocarbons)

PF Hiukkaslaskentakerroin

PM Hiukkasmassa (Engl. Particulate matter)

POA Primääriset orgaaniset aerosolit (Engl.Primary organic aerosols) POP Pysyvät orgaaniset yhdisteet (Engl. Persistent organic pollutants) SOA Sekundääriset orgaaniset aerosolit (Engl. Secondary organic

aerosols)

VOC Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (Engl. Volatile organic compounds)

1. JOHDANTO ……….. 8

2. KIRJALLISUUSKATSAUS ……… 9

2.1

PUUN PIENPOLTTOLAITTEET JA PALAMISPROSESSI………...……. 9

2.2

PIENPOLTON PÄÄSTÖT………... 10

2.2.1 Tulisijojen päästöt……….. 10

2.2.2 Jätteenpolton päästöt……….. 11

2.2.3 Polttolaitteen ja käyttötavan vaikutus päästöihin ………. 12

2.3

PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET………... 13

2.3.1 Terveysvaikutukset……….... 13

2.3.2 Ympäristövaikutukset……….... 14

2.4

SOSIAALINEN MEDIA ……….. 15

2.4.1 Mitä on sosiaalinen media?……… 15

2.4.2 Sosiaalinen media oppimisympäristönä………... 15

2.4.3 Sosiaalinen media tutkimuksissa ………... 16

3. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ………. 18

4. AINEISTO JA MENETELMÄT……… 19

4.1

PIENPOLTTOSIMULAATTORI ……….... 19

4.2

NÄYTTEENOTTO ……….. 20

4.2.1 Kaasumaisten yhdisteiden mittaaminen………. 20

4.2.2 Hiukkasten mittaaminen ……… 21

4.2.3 Laskenta………. 23

4.3

POLTTOAINEPANOKSET………... 25

4.4

VIDEON KUVAAMINEN………... 27

5. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU ……….... 28

5.1

ROSKAN POLTON VAIKUTUS ……….... 28

5.1.1 Olosuhteet……….. 28

5.1.2 Kaasumaiset päästöt………... 30

5.1.3 Hiukkaspäästöt ……….. 32

5.1.4 Tulosten jakaminen sosiaaliseen mediaan ………. 35

5.1.5 Tulosten luotettavuus………. 37

6. YHTEENVETO ………... 39

LIITTEET

Liite 1. FTIR-analysaattorilla mitatut kaasumaiset yhdisteet

1. JOHDANTO

Liikenteen, teollisuuden ja pienpolton päästöt ovat merkittävä ympäristöongelma ympäri maailmaa (Klimont, 2016). Maailmanlaajuiset ongelmat aiheutuvat muun muassa kasvihuonekaasujen aiheuttamasta ilmastonlämpenemisestä ja yläilmakehän otsonin vähenemisestä. Paikalliset ongelmat aiheutuvat muun muassa pienhiukkasista, alailmakehän otsonista sekä typpioksidipäästöistä (Malkki ym. 2017). Ilmansaasteet vaikuttavat ilmastoon, ihmisten terveyteen sekä ekosysteemeihin (Klimont, 2016).

Suomessa raakapuuta käytettiin vuonna 2017 arviolta 80,6 miljoonaa kiintokuutiometriä.

Puuta käytettiin energian tuotantoon 10,9 miljoonaa kuutiometriä. Tästä puun pienpolton osuus oli 6,5 miljoonaa kuutiometriä. Suurin osa raakapuusta käytetään metsäteollisuustuotteiden tuotantoon, mutta energiantuotannon osuus on kasvanut 2000- luvulla vuosittain (SVT, 2019). Pienpoltto aiheuttaa Suomessa noin 40 % pienhiukkaspäästöistä (PM2.5) (Salonen, 2015). Sen on havaittu lisääntyneen 2000- luvulla, joka on aiheuttanut huolen päästöjen aiheuttamista terveys- ja ympäristövaikutuksista.Etenkin lämmityskaudella lisääntynyt puun pienpoltto aiheuttaa hiukkaspäästöjä, jolloin haitta-aineiden määrä ilmassa lisääntyy. Polton suosion lisääntyminen johtuu todennäköisesti kuluttajien halusta säästää lämmityskuluissa sekä pienpolttoon liittyvistä perinteistä. Se on ongelma etenkin tiheään asutuilla asuinalueilla, koska päästöt voivat jäädä leijumaan matalalle ja päästä asuntojen sisätiloihin (Salonen ym., 2015). Ihmiset ehtivät altistua päästöille ennen kuin ne laimenevat tai reagoivat kemiallisesti ilmakehässä esimerkiksi otsonin (O3) tai nitraattiradikaalien (NO3) kanssa (Tissari, 2008, Nordin ym, 2015). HSY:n (2014) tekemän kyselyn mukaan yli 90 % pääkaupunkiseudun pientalosta löytyi tulisija. Koska pienpolttolaitteiden päästöt syntyvät kotitalouksissa on tärkeää, että polttamiseen liittyvä tutkittu tieto päätyy kuluttajille. Päästöihin voidaan vaikuttaa pienpolttolaitteen oikeaoppisella käytöllä. Se voi kuitenkin olla vaikeaa ilman tietämystä polttolaitteen toiminnasta (Kindbom ym.

2017). Kuluttajien olisi hyvä oppia käyttämään polttolaitteita ja siten vaikuttamaan päästöille altistumiseen.

Sosiaalinen media on vuorovaikutteinen ympäristö, jossa käyttäjät voivat luoda omaa sisältöä ja osallistua keskusteluihin. Sosiaalinen media on alkanut korvaamaan perinteistä mediaa kuten televisio-ohjelmia (Matikainen, 2008). Tämän vuoksi sosiaalinen media

voisi toimia nykypäivän tapana levittää tutkittua tietoa kuluttajille. Kuluttajat voivat osallistua keskusteluihin ja vaikuttaa uuden tiedon avulla toimintatapoihinsa.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuinka roskan käyttö polttopuun sytytyksessä vaikuttaa kiukaan päästöihin. Roskiksi valittiin aaltopahvi ja maitopurkit, koska ne voivat päätyä tulisijoihin. Lisäksi tutkimuksessa testattiin tutkimustulosten viestintää sosiaalisen median avulla. Tutkimustuloksista viestitettiin havainnollistavan videon avulla ja selvitettiin, kuinka tutkimustuloksista viestintä kuluttajille onnistui.

2. KIRJALLISUUSKATSAUS

2.1 PUUN PIENPOLTTOLAITTEET JA PALAMISPROSESSI

Pienpolttolaitteita käytetään yleensä asuntojen lämmittämiseen. Lämmitys tapahtuu polttoaineen palamisesta vapautuvalla lämpöenergialla johtumalla tai lämpösäteilyllä.

Pienpolttolaitteilla lämpö voidaan varastoida polttolaitteen rakenteisiin, josta lämpö vapautuu pidemmän aikaa lämmitettävään tilaan. Puun pienpolttolaitteita on käytössä lukuisia erilaisia tyyppejä ja malleja. Polttolaitteet voidaan jakaa jatkuvatoimisiin tai panospolttoisiin laitteisiin. Jatkuvassa poltossa polttoainetta syötetään polttoprosessiin esimerkiksi syöttöruuvin avulla. Panospoltossa polttoainetta lisätään panoksina vaiheittain, esimerkiksi varaavissa tulisijoissa ja kiukaissa. Lämpökattilat ovat usein yhdistetty vesisäiliöön. Vesi lämmitetään palamisesta saatavalla energialla ja sitä voidaan käyttää muun muassa vesipattereissa rakennuksen lämmittämiseen (Van Loo &

Koppejan, 2008).

Puun palamisprosessi koostuu puun kuivamisesta, pyrolyysistä, kaasuuntumisesta sekä loppuun palamisesta (Van Loo & Koppejan, 2008). Palamisen ensimmäisessä vaiheessa puu kuivuu palamisprosessista vapautuvalla energialla (Van Loo & Koppejan, 2008).

Pyrolyysi on palamisen toinen vaihe, jossa polttoaineessa olevat aineet alkavat hydrolysoitua, hapettua ja hajota. Haihdutusprosessi alkaa pyrolyysin aikana noin 200 ℃ lämpötilassa. Puun rakennusaineista hemiselluloosa alkaa hajoaman 200-350 ℃ lämpötilassa ja selluloosa 250–450 °C lämpötilassa. Ligniini hajoaa 200-500 °C lämpötilassa, mutta suurin osa siitä hajoaa 400-500 ℃ lämpötilassa. Pyrolyysin aikana syntyy muun muassa vettä, hiilidioksidia, typpikaasua, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) ja hiilimonoksidia (Tissari, 2008). Pyrolyysissä syntyneet tuotteet riippuvat muun

muassa polttoaineen laadusta, lämpötilasta sekä paineesta (Van Loo & Koppejan, 2008).

Kaasutus on termistä hajoamista sekä hiilen hapetusreaktioita. Yli 1000 ℃ lämpötiloissa kaasut sisältävät hiilimonoksidia, hiilidioksidia, vettä, typpikaasua sekä metaania ja muita hiilivetyjä (Van Loo & Koppejan, 2008). Loppuun palamisessa kaasujen reaktiot hiilen kanssa tapahtuvat hiilien pinnalla (Tissari, 2008).

2.2 PIENPOLTON PÄÄSTÖT

2.2.1 Tulisijojen päästöt

Tulisijojen päästöt voidaan jakaa hiukkaspäästöihin ja kaasumaisiin päästöihin (Salonen

& Pennanen, 2007). Hiukkaspäästöt voidaan jakaa kolmeen luokkaan: Hengitettäviin hiukkasiin (PM10), joiden halkaisija on alle 10 mikrometriä sekä pienhiukkasiin (PM2.5), joiden halkaisija on alle 2,5 mikrometriä (WHO, 2018). Hiukkaset, joiden halkaisija on alle 0,1 mikrometriä, kutsutaan ultrapieniksi hiukkasiksi (Salonen & Pennanen, 2007).

Pienhiukkaspäästöt koostuvat kemiallisesti puun tuhka-aineista, nokihiukkasista sekä raskaista orgaanisista yhdisteistä. Hiukkaspäästöjen määrä ja koostumus vaihtelee eri palamisen vaiheissa (Savolahti & Karvosenoja, 2014).

Yleiset puun pienpoltossa vapautuvat kaasumaiset yhdisteet ovat hiilidioksidi (CO2), typpikaasu (N2), typpidioksidi (N2O), happi (O2), hiilimonoksidi (CO), rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NOx) ja vetykloridi (HCl) (Tissari, 2008). Puun pienpoltosta vapautuu myös polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) sekä haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) (Salonen & Pennanen, 2007). PAH- ja VOC-yhdisteitä syntyy epätäydellisen palamisen seurauksena (Tissari, 2008). PAH-yhdisteet ovat kaasu- tai hiukkafaasissa olevia kaksi tai useampi bentseenirenkaisia aromaattisia hiilivetyjä.

Niiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet vaihtelevat niiden koostumuksen mukaan (Nuutinen, 2016). Puun palamisesta aiheutuvien VOC-päästöjen merkittävin yhdiste on metaani (Tissari, 2008).

Ilmaan vapautuneet epäorgaaniset ja orgaaniset yhdisteet alkavat muuttua nopeasti jäähdyttyään. Hiilivedyt voivat kiinnittyä hiukkasten pintaan tai tiivistyä nestemäisiksi hiukkasiksi (Salonen & Pennanen, 2007). NOx- ja VOC-yhdisteet muuttuvat ilmakehässä UV-valon ja otsonin tai nitraattiradikaalien seurauksesta muodostaen sekundäärisiä orgaanisia aerosoleja (SOA) (Nordin ym. 2015). Typpioksidipäästöt voivat muuttua ilmakehässä dityppioksidiksi ja muodostaa veden kanssa typpihappoa ja typpihapoketta

(Alakangas ym. 2016). Primääri aerosolien pinnalla tapahtuvat reaktiot muuttavat niiden massaa sekä kemiallista koostumusta. Koska palamistapahtumia on eniten talvisin ei UV- valolla ole aina niin isoa osuutta kuin troposfäärin otsonilla (Nordin ym. 2015).

2.2.2 Jätteenpolton päästöt

Suomessa yhdyskuntajätteen määrä vuodessa on noin 2,4 – 2,8 miljoonaa tonnia eli noin 500 kg asukasta kohti (SVT, 2016). Kotitalouksien osuus yhdyskuntajätteestä on noin 60

%. Paperi- ja kartonkijäte ja biojäte ovat yleisimpiä yhdyskuntajätteitä (Alakangas ym.

2016). Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (2014) tekemän selvityksen mukaan jopa 60 % pääkaupunkiseudulla asuvista polttaa roskia tulisijassa. Jätteen polton päästöt riippuvat poltettavasta materiaalista. Jätteen poltosta syntyviä haitallisia päästöjä ovat PAH- ja VOC-yhdisteiden lisäksi muun muassa pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP) (Rinne ym. 2008). POP- yhdisteet ovat haitallisia eliöille, koska ne rikastuvat ravintoketjuissa. Ne ovat myös ympäristössä hitaasti hajoavia (Rinne ym. 2008). Roskien polttaminen avotulella on merkittävä POP-yhdisteisiin kuuluvien dibentsodioksiinin (PCDD) ja dibentsofuraanien (PCDF) lähde (Solorzano-Ochoa ym. 2012).

Kloori, rauta ja kupari ovat hyvin tunnettuja katalyyttejä PCDD- ja PCDF-yhdisteiden muodostumisessa. Rakennusjätteistä peräisin olevat maalit ja kyllästeet voivat sisältää esimerkiksi rautaa ja voivat poltettuna aiheuttaa myrkyllisiä päästöjä (Alakangas ym.

2016, Edo ym. 2018). Edo ym. (2018) tutkimuksessa havaittiin, että rakennusjätteen ja talousjätteen käyttö puun polton yhteydessä aiheutti korkeampia PCPh päästöjä kuin pelkän puun käyttö polttoaineena. Kotitalousjätteen päästöt olivat 85 % korkeammat ja yhdyskuntajätteen kuivajakeesta valmistetun polttoaineen (RDF) poltto rakennusjätteen seassa nosti päästöjä 233 %.

Edo ym. (2018) tutkimuksessa havaittiin myös, että kotitalousjätteen ja rakennusjätteen poltto puiden seassa aiheuttaa lisääntyviä PAH-päästöjä. Naftaleenin havaittiin olevan merkittävin PAH-yhdiste puun poltossa. Tomsej ym. (2018) tutkimuksessa havaittiin, että polyetyleenitereftalaatti (PET) ja polyeteeni (PE) muovien polttaminen lisää PAH- yhdisteiden päästöjä. Myös polyetyleenistä valmistettuja roskia poltettaessa havaittiin, että 1,3,5-trifenyylibentseenin (135TPB) pitoisuudet ovat olleet korkeita.

Pahvin lämpöarvo on huomattavasti pienempi kuin puun, mutta sen tuhkan määrä kuivapainosta on yhtä suuri kuin puulla (Harrison ym. 2000). Harrison ym. (2000) tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että pahvin sekä sanomalehtipaperin polttaminen aiheuttaa merkittävästi korkeampia CO- ja SO2- päästöjä kuin puujätteen polttaminen.

Pahvin polttaminen aiheutti myös PCDD- ja PCDF- yhdisteiden päästöjä.

2.2.3 Polttolaitteen ja käyttötavan vaikutus päästöihin

Polttolaitteiden päästöihin vaikuttavia tekijöitä on useita, joten päästöjen hallinta on vaikeaa. Hyvään palamiseen tarvitaan riittävästi palamisilmaa, korkea palamislämpötila ja hyvä savukaasujen sekoittuminen tulisijassa. Hyvä savukaasujen sekoittuminen vähentää tarvittavan ilman määrää ja nostaa palamislämpötilaa korkeammaksi. Päästöt lisääntyvät, mikäli sekoittuminen ei ole riittävä (Tissari, 2008). Polttolaitteen valinnalla voidaan vaikuttaa päästöjen määrään. Etenkin nokipitoisuuksien (mitataan nk.

alkuainehiilenä, Elemental carbon, EC) on havaittu olevan korkeampia vanhoilla polttolaitteilla kuin uudemmilla laitteilla (Kindbom ym. 2017). Uudempien laitteiden alhaisempi EC-pitoisuus johtuu siitä, että palaminen tapahtuu korkeammassa lämpötilassa sekä ilma sekoittuu paremmin tulipesässä (Bølling ym., 2009). Moderneissa polttolaitteissa palamisilmaa syötetään jopa kolmessa vaiheessa tulipesään. Primääri- ilmalla säädetään palamisnopeutta ja sekundääri- ja tertiääri-ilma parantavat sekundääristä palamista. Pienpolttolaitteista tehokkaat puhdistustekniikat puuttuvat yleensä kokonaan (HSY, 2014).

Yksi tärkeimpiä päästöihin vaikuttavia tekijöitä on polttolaitteen käyttäjän tietämys polttoprosessista (Kindbom ym. 2017). Kotitalouksien polttolaitteissa tulisi käyttää kuivaa puuta (Alakangas ym. 2016). Kostean polttoaineen käyttö puun poltossa on havaittu lisäävän päästöjä. Tällöin palamisprosessi etenee hitaasti, koska prosessista vapautuva energia kuluu polttoaineen kuivaamiseen (Van Loo & Koppejan, 2008).

Etenkin uusissa takoissa päästöjen on havaittu olevan korkeampia kostealla puulla.

Tissari ym. (2019) tutkimushankkeessa havaittiin kuitenkin, että kostean (18 %) puun käyttö polttoaineena alensi BC- ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia. Kun taas märän (28 %) puun käytön havaittiin nostavan PAH-pitoisuuksia verrattuna kosteaan (18 %) puun käyttöön (Tissari ym. 2019). Sytytyspanoksen päältä sytyttämisen on havaittu vähentävän polttolaitteen päästöjä. Panoskoolla on havaittu olevan merkitystä päästöjen määrään.

Päästöjen on havaittu kasvavan liian isoilla tai pienillä panoksilla. Klapien ja panoksen koko vaikuttavat merkittävästi kaasutukseen. Päästöjen on havaittu olevan korkeampia myös kylmää polttolaitetta käytettäessä (Kindbom ym. 2017).

2.3 PÄÄSTÖJEN VAIKUTUKSET

2.3.1 Terveysvaikutukset

Liikenne ja puun pienpoltto aiheuttavat Suomessa merkittävää pitkäaikaisaltistumista haitallisille pienhiukkasille (Salonen & Pennanen, 2007). Pienhiukkasia pidetään pienpolton päästöistä suurimpana terveyshaittana (Salonen ym., 2015). Ne lisäävät hengityselinsairauksia, sydän- ja verisuonitauteja sekä neurologisten sairauksien riskiä ja lisääntyviä oireita astmaatikoille sekä muista hengityselinsairauksista kärsiville (Salonen, 2015, Chuang ym. 2019). Kohonnut altistuminen puun epätäydellisen palamisen päästöille lisää kroonisia sydämen sekä verenkierto- ja hengityselinten sairauksien sekä ennenaikaisen kuoleman riskiä (Salonen ym. 2015).

Kotitalouksien puulämmityksen on arvioitu aiheuttavan Suomessa noin 250 ennenaikaista kuolemaa (Ahtoniemi ym. 2010). Tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla pienpolton haitat ovat oletetusti suurempia (Salonen ym. 2015). Sisäilman hiukkaspitoisuudet seuraavat ulkoilman hiukkaspitoisuuksia, koska sisäilman hiukkaset ovat suurelta osin peräisin ulkoilmasta. Sisäilman hiukkaspitoisuutta nostavat myös suoraan polttolaitteesta sisäilmaan päätyvät hiukkaset (Jantunen, 2005).

Hiukkasten haitallisuuteen vaikuttavat muun muassa hiukkasten fysikaalinen koko, lukumääräpitoisuus sekä kemiallinen koostumus (Tissari, 2008). Hiukkasiin kiinnittyneitä aineita voivat olla muun muassa sinkki, rauta ja kupari, joiden on havaittu vaikuttavan hiukkasten aiheuttamiin terveysvaikutuksiin (Bølling ym., 2009).

Hengitettävät hiukkaset (PM10) kulkeutuvat hengityselimistöön, mutta pienhiukkaset (PM2.5) kulkeutuvat aina keuhkoalveoleihin saakka ja pääsevät siten myös verenkiertoon.

Tämä mahdollistaa myös pienhiukkasiin kiinnittyneiden haitallisten yhdisteiden kulkeutumisen keuhkojen ääreisosiin (Salonen, 2015). Monet puun epätäydellisessä palamisessa syntyvät PAH-yhdisteet kuten bentso[a]pyreeni ovat karsinogeenisia ja lisäksi ne voivat vaikuttaa immunologisiin toimintoihin sekä lisääntymiseen. (Nuutinen, 2016).

2.3.2 Ympäristövaikutukset

Puun poltolla on havaittu olevan haitallisia vaikutuksia ympäristöön, vaikka sitä pidetäänkin ympäristöystävällisenä energiamuotona (Savolahti & Karvosenoja, 2014).

Poltosta syntyy useita ilmastoon vaikuttavia päästöjä, joilla on lämmittävä vaikutus ilmastoon (Savolahti & Karvosenoja, 2014). Ilmastoon vaikuttavia päästöjä ovat muun muassa hiilidioksidi- (CO2), dityppioksidi- (N2O) ja Metaani (CH4) -päästöt.

Dityppioksidi (N2O) ja metaani (CH4) ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja (Tissari, 2008). Pienhiukkaset voivat vaikuttaa ilmastoon viilentävästi tai lämmittävästi niiden kemiallisen koostumuksen mukaan. Osa pienhiukkasista kuten sulfaatit voivat heijastaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen, jolloin niillä on ilmastoa viilentävä vaikutus.

Lisäksi pienhiukkaset vaikuttavat pilvien muodostumiseen sekä niiden ominaisuuksiin.

Tällä voi olla sekä ilmastoa lämmittävä että viilentävä vaikutus (Savolahti ym. 2018).

Puun poltosta syntyvillä nokipäästöillä on ilmastoa lämmittävä vaikutus. Palamisesta aiheutuva nokinen savu absorboi auringon säteilyä ja lämmittää siten ilmakehää (Tissari, 2008). Lisäksi nokihiukkaset edistävät jäätiköiden sulamista, koska ne vähentävät lumen jään pinnan heijastavuutta (HSY, 2014). Nokihiukkaspäästöjen sijainnilla on merkitys niiden merkittävyyteen, sillä lumipeitteisillä alueilla niiden vaikutukset säteilytasapainoon kasvavat (Savolahti & Karvosenoja, 2014). Rikki- ja typpipäästöt aiheuttavat ympäristön happamoitumista ja rehevöitymistä (Savolahti ym. 2018).

Typpipäästöt reagoivat ilmassa veden kanssa muodostaen typpihappoa sekä -hapoketta, jotka happamoittavat sadevettä (Alakangas ym, 2016). Rikki- ja VOC-päästöt osallistuvat alailmakehässä otsonin muodostukseen. Alailmakehän otsoni heikentää kasvien kasvua sekä aiheuttaa terveyshaittoja (Savolahti ym. 2018). Ilmansaasteet vähentävät myös puiden rungoilla kasvavien jäkälien määrää sekä vaurioittavat muun muassa neulasia (Malkki ym. 2017).

2.4 SOSIAALINEN MEDIA

2.4.1 Mitä on sosiaalinen media?

Sosiaalinen media on vuorovaikutteinen verkkoympäristö, johon käyttäjät tuottavat sisältöä esimerkiksi kuvia ja videoita sekä voivat osallistua keskusteluihin muun muassa kirjoituksien ja kommenttien avulla. Käyttäjät voivat tuoda näin esille omia mielipiteitään, havaintojaan ja kokemuksiaan (Matikainen, 2008). Sosiaalisen median käyttö on parantanut vuorovaikutustaitoja sekä taitoja käyttää ja jakaa tietoa (Collins ym.

2016). Yleisesti tunnettuja sosiaalisia medioita ovat esimerkiksi YouTube, Twitter, Facebook ja Instagram. Sosiaalinen media on saanut paljon huomiota ja siten kasvattanut suosiotaan jatkuvasti. Suomen virallisen tilaston (2017) väestön tieto- ja tekniikan käytön kyselyn mukaan 16-44-vuotiaista lähes kaikki kertoivat seuraavansa sosiaalisen median sivustoja. 55-64-vuotiaista enää alle 50 % kertoivat seuraavansa sivustoja. Kuitenkin sosiaalisessa mediassa välitön kommentointi verkkouutisiin tai keskustelupalstoihin eivät olleet yhtä suosittuja kuin aiemmin. Langattomien yhteyksien parantumisen vuoksi yhä useampi suomalainen käyttää internetistä löytyviä palveluita sekä yhteisöjä. Vuonna 2017 noin 88 % suomalaisista 16-89-vuotiaista käyttivät internetiä. Internetiä käytettiin myöskin median seuraamiseen sekä viestintään (SVT, 2017).

2.4.2 Sosiaalinen media oppimisympäristönä

Uusia asioita opitaan yhteisellä tiedon rakentamisella sekä vuorovaikutuksien avulla (Laakkonen & Juntunen, 2009). Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa pyritään muun muassa vaikuttamaan toisiin ihmisiin sekä keräämään tietoa omaan tarpeeseen. Vuorovaikutus materiaalin tuottajien ja katsojien välillä on monipuolisempaa ja nopeampaa kuin tavallisessa mediassa (Matikainen, 2008). Sosiaalinen media voi olla hyvä oppimisympäristö. Sosiaalinen media on mahdollistanut saatavilla olevan tiedon määrän lisääntymisen, jonka vuoksi ihminen rakentaakin elämänsä aikana uutta tietoa yhdistämällä eri lähteistä saatua tietoa. Tämän vuoksi oppimisympäristöt ovat laajentuneet, kansainvälistyneet ja luoneet pohjaa koko elämän kestävälle oppimiselle omien päämäärien mukaan (Laakkonen & Juntunen, 2009).

2.4.3 Sosiaalinen media tutkimuksissa

Sosiaalisen median käyttö tutkimuksessa on yleistynyt sen yleisen käytön lisäännyttyä.

Tutkijan on kyettävä keräämään ajankohtaista tietoa ja käyttämään erilaisia aineistoja tutkimuksen tekemiseen. Sosiaalista mediaa on alettu käyttämään myös tutkimustuloksien viestittämiseen kuluttajille. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan pidä sosiaalisen median käyttöä tulosten viestittämisessä ammattimaisena (Van Eperen &

Marincola, 2011). Ennen tuloksista viestintää on kuitenkin syytä ajatella millaisia seurauksia tutkimuksen julkaisemisella sosiaalisessa mediassa voi olla, sillä tulokset esitetään rajatusti. Sosiaalisesta mediasta löytyy paljon väärää tietoa, joka voi vaikuttaa ihmisten toimintatapoihin. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että tutkijat esiintyisivät sosiaalisessa mediassa ja osallistuisivat tiedonvälitykseen ja keskusteluihin (Kosonen ym.

2018).

Tutkijan on hyvä oppia käyttämään uusia viestintämenetelmiä, koska on selvää, ettei suurin osa kuluttajista lähde etsimään tietoa tutkijoiden omilta sivustoilta (Kosonen ym.

2018). Tunnetut tutkijat ja tieteelliset yhteisöt ovat kasvattaneet näkyvyyttään sosiaalisten medioiden kuten Twitterin ja Facebookin avulla. Sosiaalisen median avulla tutkijat ja yhteisöt voivat levittää tieteellistä tietoa nopeasti ympäri maailmaa. Tutkijoiden ja yhteisöjen seuraajat ovat valmiita ottamaan vastaan uutta tietoa sekä levittämään julkaisuja jakamalla niitä sosiaalisessa mediassa (Van Eperen & Marincola, 2011).

Collins ym. (2016) tekemän kyselyn mukaan suuri osa kyselyyn vastanneista tutkijoista luki blogeja sekä noin puolet vastanneista kertoi ylläpitävänsä omaa blogia. Heidän mielestään tieteellisillä blogeilla voidaan lisätä lukijoiden tieteellistä ymmärrystä.

Sosiaalinen media luo julkaistulle tutkimukselle vuoropuhelua, johon itse tutkija voi osallistua (Kosonen ym. 2018). Tutkijoiden on havaittu käyttävän mm. Twitteriä tutkimusten viestintään toisille tutkijoille. Sosiaalista mediaa on käytetty myös konferenssien suoraan kommentointiin ja katsomiseen myös tietokoneilla ja mobiililaitteilla (Collins ym. 2016). Tällöin voidaan tuoda esiin katsojille uusia kiinnostavia aiheita sekä myös heille tärkeitä asioita. Tutkija pystyy myös tällöin itse oppimaan ja keksimään uusia asioita liittyen tuleviin tutkimuksiin. Sosiaalisessa mediassa julkaistuista tutkimuksista ei välttämättä olla aina vakuuttuneita. Tästä saadaan kuitenkin tietoa, millaisia tutkimuksia voidaan tehdä jatkossa ja mitä niissä voitaisiin ottaa huomioon. Tieto kuitenkin pääsee leviämään eteenpäin mikä on tärkeintä. Sosiaalinen

media tarjoaa myös paljon tutkimusaineistoa. Aineistoa voidaan kerätä sosiaalisessa mediassa muun muassa blogikirjoituksista tai YouTube-videoista ja niiden kommenteista (Kosonen ym. 2018).

3. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten sytytyspanokseen lisätty aaltopahvi tai nestekartonkipakkaus vaikuttavat kiukaan päästöihin. Lisäksi tutkittiin tutkimustuloksista saadun tiedon välittämistä kuluttajille sosiaalisen median avulla. Tutkimuksesta kuvattiin havainnollistava video, jolla pyrittiin vaikuttamaan katsojien tapoihin polttaa jätettä tulisijoissa.

4. AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 PIENPOLTTOSIMULAATTORI

Mittaukset suoritettiin Itä-Suomen yliopiston pienpolttosimulaattorissa. Simulaattori koostuu kahteen merikonttiin rakennetusta mittaus- ja saunakontista. Kontit on rakennettu simuloimaan omakotitaloa, jossa ilmanvaihto tapahtuu ilmanvaihtokoneen ja korvausilman avulla. Tuloilmaputki on sijoitettu kiukaan taakse ja poistoilmaputki lauteiden yläpuolelle. Saunakontti on rakennettu simuloimaan tavallista saunatilaa (kuva 1). Saunan korkeus oli 1,9 m ja leveys 2,4 m. Saunan tilavuus on muunnettavissa liikkuvan seinän avulla. Saunakontin tilavuus oli säädetty 16 m² mittauksien ajan.

Mittaus- ja saunakontin toimintaa pystyttiin säätelemään ja tarkkailemaan reaaliaikaisesti Labview-tietokoneohjelman avulla. Kiukaana toimi perinteinen keskikokoinen vesisäiliötön kiuas. Kiukaan leveys 430 cm, korkeus 760 cm, syvyys 510 cm ja savuaukon halkaisija 115 cm. Kiuas soveltuu 8-20 m² saunoihin.

Saunatilaan sekä kiukaaseen oli asennettu lämpötila-antureita, joilla mitattiin muun muassa kiuaskivien ja saunan ilman lämpötilaa. Päästömittaukset tehtiin kiukaan savukaasukanavasta. Savukanava kulki mittauskontin kautta, jossa siitä kerättiin kaasu- ja hiukkasnäytteet. Mittauskontista voitiin säätää saunan ilmanvaihtoa sekä piipun vetoa.

Vetoa säädettiin savukaasuimurilla. Saunan ilmanvaihtokerroin oli mittausten aikana kolme. Ilmanvaihto mitattiin saunan poistokanavasta. Ennen mittauksia, kiukaan läpi kulkevan ilman määrä tarkistettiin Airflow instruments LCA301 siipipyöräanemometriä.

Tämän jälkeen kiukaan hormin vedoksi säädettiin 6 Pa. Veto varmistettiin mittaamalla virtaus kiukaan luukulta. Päästömittaukset aloitettiin sytytyksestä ja lopetettiin, kun CO2- pitoisuus laski polton huippupitoisuudesta neljännesosan tai viimeistään pitoisuuden laskettua 3 %.

Kuva 1. SIMO pienpolttosimulaattorin saunakontin tilat vastasivat aitoa saunaa.

4.2 NÄYTTEENOTTO

4.2.1 Kaasumaisten yhdisteiden mittaaminen

Kaasumaisten yhdisteiden näytteet kerättiin savukaasusta sondin kautta lämmitettyä näytelinjaa pitkin kaasuanalysaattoreille. Kaasuanalysaattoreilla mitattiin hiilivetyjen kokonaispitoisuutta (THC) savukaasussa (Fidamat 6) ja hiilidioksidi- (CO2), happi- (O2), typpioksidi- (NO) ja hiilimonoksidipitoisuutta (CO) (Fidamat 23). Siemens Fidamat 6 toiminta perustuu siihen, että näyteilman hiilivedyt poltetaan ilmaisimessa vetyhappiseoksen liekissä. Tämä ionisoi orgaanisesti sitoutuneet hiilivedyt, jotka muunnetaan ionivirtaan kahden elektrodin avulla. Mitattu virta on verrannollinen orgaanisesti sitoutuneen hiilen määrään näytteessä (Siemens, 2016).Siemens Fidamat 23 toiminta perustuu infrapunakaistojen spesifiseen absorptioon molekyyleillä.

Kaasuanalysaattorissa on infrapunatunnistin infrapunaherkille kaasuille sekä paramagneettinen happitunnistin (Siemens, 2015).

Lisäksi näyte kerättiin kannettavaan näytteenottojärjestelmään (Gasmet Portable Sampling System), jota voidaan käyttää laimentamattomille kosteille kaasunäytteille.

Näytteenottojärjestelmän kaasut ohjattiin FTIR- kaasuanalysaattorille (Gasmet dx4000 ftir). FTIR- kaasuanalysaattorilla mitattiin 40 yleisen kaasun pitoisuuksia sekä arvioitiin kokonaishiilivetypitoisuutta (THC) mitattujen hiilivetypitoisuuksien avulla. FTIR- kaasuanalysaattorin toiminta perustuu kaasujen IR-absorptiospektrien tunnistamiseen.

Ohjelmisto laskee näytteessä olevien kaasujen pitoisuudet ominaisen absorption avulla (Gasmet, 2019). Ennen mittauksia mitattiin taustaspektri. Laite huuhdeltiin mittausten jälkeen typpikaasulla, jotta laitteen herkät peilit eivät likaannu.

4.2.2 Hiukkasten mittaaminen

Hiukkaspitoisuuksien mittaamiseen käytettiin laimentavaa näytteenottojärjestelmää (Tissari, 2008). Laimennusjärjestelmä koostuu esisyklonista, huokoisenputkenlaimentimesta (PRD) ja ejektorilaimentimesta (ED). Laitteistossa savukaasu johdettiin erottimena toimivan esisyklonin (>10 µm) läpi, jonka jälkeen näyte lämmitettiin. Lämmitetty näyte johdettiin huokoisen putken laimentimen (PRD) läpi ejektorilaimentimelle (ED). Laimentimille syötettiin kuivattua ja hiukkassuodattimien avulla puhdistettua paineilmaa massavirtasäätimien läpi. Laimentamisen jälkeen näyte jaettiin eri mittareille näytejaottimen avulla. Laimennettu savukaasu johdettiin sähköiselle alipaineimpaktorille (ELPI) ja suodatinkeräimille sekä CO2-mittarille suoraan ja ultrapienten hiukkasten kondensaatiohiukkaslaskurille (UCPC) ja etalametrille (ETALO), lisäejektorilaimentimen kautta. Käytössä olleet mittaustekniikat on kuvattu lyhyesti seuraavissa kappaleissa.

ELPI:llä mitattiin hiukkasten lukumääräpitoisuutta, kokojakaumaa ja hiukkasmassapitoisuutta. Laitteen hiukkaskokoalue on 7 nm – 10 µm. Pääkomponentit ovat unipolaarinen koronavaraaja, matalapaine-kaskadi-impaktori sekä monikanavadetektori. ELPI:n toiminta perustuu hiukkasten sähköisen varauksen havainnointiin (Dekati, 2008). Hiukkaset varataan ensin koronavaraajassa. Tämän jälkeen hiukkaset kulkeutuvat matalapaine-kaskadi-impaktorin sähköisesti eristettyihin keräysvaiheisiin. Hiukkaset kerätään eri impaktorin vaiheissa niiden aerodynaamisen halkaisijan mukaan 12 keräyslevylle siten, että ylimpään jäävät suurimmat hiukkaset ja alimpaan pienimmät. Hiukkasten sähköisen varauksen aiheuttama sähkövirta mitataan

reaaliaikaisesti jokaisessa vaiheessa monikanavadetektorilla. Mitattu signaali on suhteessa hiukkasten kokoon ja lukumääräpitoisuuteen. Tieto siirretään tietokoneelle ELPIVI- ohjelmistoon (Dekati, 2008).

Ultrapienten hiukkasten kondensaatiohiukkaslaskurilla (malli 3776) (Engl. The Ultrafine condensation particle counter) mitattiin hiukkasia 2,5 nanometrin kokoluokkaan asti.

Näyte kuljetetaan lämmitetyn saturaattorin läpi, jossa alkoholi höyrystyy ja sekoittuu näyteilmaan. Näyte kulkeutuu jäähdyttävään kondensseriin, jossa alkoholi kondensoituu näytteessä olevien hiukkasten pinnalle. Hiukkasten halkaisija kasvaa ja ne voidaan havaita optisessa laskurissa. Laitteessa käytettiin virtausnopeutena 1,5 l/min vasteajan parantamiseksi ja hiukkasten kuljetushäviön minimoimiseksi. Hiukkasten pitoisuutta voidaan tarkastella reaaliaikaisesti mittalaitteen näytöltä (TSI, 2014).

Etalometri (malli A33-7) käyttää DualSpot™ mittausmenetelmää. Laitteella voidaan mitata reaaliaikaisesti aerosolien absorptioanalyysi seitsemällä eri aallonpituusalueella yhden sekunnin mittausvälein. Laite mittaa mustahiilen pitoisuuden reaaliaikaisesti (MAGEE SCIENTIFIC, 2014).

Hiukkasten keräys tehtiin suodatinkeräyksen avulla. Laimennettu savukaasu johdettiin vakuumipumpun avulla esierottimen, joka leikkasi näytteestä >1 µm halkaisijaltaan olevat hiukkaset. Esierottimelta näyte johdettiin suodatinkoteloille. Suodatinkoteloissa käytettiin yhtä teflon suodatinta ja kolmea kvartsisuodatinta. Teflon- ja kvartsisuodattimilta voitiin määrittää orgaanisenhiilen (OC) ja alkuainehiilen (EC) pitoisuuksia näytteessä. Teflonsuodattimelle kerätystä näytteestä voitiin määrittää PM1- hiukkaspitoisuus näytteessä (Tissari, 2008).

Hiukkasten gravimetrinen analyysi tehtiin seuraavalla tavalla. Teflonsuodattimet punnittiin punnitushuoneessa Mettler Toledo MT5 vaa’alla mikrogramman tarkkuudella siten, että suodattimen peräkkäiset punnitustulokset saivat poiketa korkeitaan yhdellä mikrogrammalla. Teflonsuodattimen varaus poistettiin aina ennen punnitusta varauksenpoistajalla. Punnitushuoneen olosuhteet kirjattiin, jokaisella punnituskerralla.

Olosuhteiden avulla voitiin tehdä olosuhdekorjaukset punnitustuloksiin kaavalla 1 ja 2 Teflonsuodattimet punnittiin uudelleen päivän vakioitumisen jälkeen.

Suodattimien punnitusolosuhteiden korjaus tehtiin seuraavilla kaavoilla.

Ilmantiheys korjaukset tehtiin kaavalla:

𝑎 =0,348444𝑝−(0,00252𝑡−0,020582)𝑅𝐻

273,15+𝑡 (1)

a on korjattu ilmantiheys, p on ilmanpaine tilassa (mbar), RH (%) on ilman suhteellinen kosteus tilassa, t (°C) on ilman lämpötila tilassa. Korjatun ilmantiheyden avulla voitiin määrittää nosteen aiheuttama korjaus:

𝑚 = 𝑅¹⁻

𝑎 8000𝑘𝑔

𝑚3

1−𝑎/𝜌 (2)

m on korjattu massa, R on puntarin näyttämä massa, ρ on suodattimen tiheys.

4.2.3 Laskenta

Mittalaitteiden data siirrettiin suoraan LabView-ohjausjärjestelmään. Tuloksien laskentaa varten määritettiin laimennuskerroin ja hiukkaslaskentakerroin. Laimennuskerroin (DR) (kaava 3) ja hiukkaslaskentakerroin (PF) (kaava 4) määritettiin hiilidioksidimittauksien avulla. DR määrittämiseen tarvittiin CO2-pitoisuus laimentamattomasta savukaasusta sekä laimennukseen käytettävän ilman CO2-pitoisuus taustapitoisuudeksi.

𝐷𝑅 =^𝐶𝑂_𝐶𝑂^2,𝐹𝐺_{2,𝐷−𝐶𝑂}^−𝐶𝑂_2,𝐸𝐺^2,𝐸𝐺 (3) Laimennus kerroin laskettiin raa’asta ja laimennetusta savukaasusta mitattujen CO2- pitoisuuksien avulla. CO2, FG on hiilidioksidipitoisuus raa’assa savukaasussa ja CO2.D

laimennetussa savukaasussa. CO2, EG on hiilidioksidin taustapitoisuus laimennusilmassa (Tissari, 2008).

PF määrittämiseen tarvittiin laimennetun savukaasun CO2-pitoisuus. Laimennetun näytteen lämpötila sekä ilmanpaine mitattiin pienhiukkaspitoisuuksien olosuhdenormeerausta varten. Ilmanpaineena käytettiin ilmatieteenlaitoksen lähimmän sääaseman mittaamia arvoja.

Hetkellinen hiukkaskerroin määritettiin CO2 mittauksien avulla kaavalla 4.

𝑃𝐹_𝑖 = ^{𝐶𝑂2,𝑆𝑇−𝑂2,𝑅−𝐶𝑂2,𝐵𝐺,𝑖}

𝐶𝑂_2,𝐷,𝑖−𝐶𝑂_{2,𝐵𝐺,𝑖} (4)

CO2,ST on savukaasun hiilidioksidipitoisuus stoikiometrisessä tilassa, O2,r on happipitoisuus, jota käytetään happiredusoinnissa ja CO2,BG on hiilidioksidin taustapitoisuus. CO2,D,i on hiilidioksidinpitoisuus laimennetussa savukaasussa.

𝑁 =^{𝑇𝑠∗𝑃𝑛}

𝑇𝑛∗𝑃𝑠 (5)

Pitoisuudet normeerattiin vakiolämpötilaan ja paineeseen kertoimella N, jossa Ts on näyteilman lämpötila (K), Tn on normilämpötila 273,15 K, Pn on normaali-ilmakehän arvo 101 325 Pa, Ps on ulkoilman ilmanpaine näytteenotto hetkellä (kaava 5).

Reaaliaikainen laimennuskorjattu, redusoitu ja normeerattu pienhiukkaspitoisuus Ci määritettiin kaavalla:

𝐶_𝑖 = ^{𝐶𝑃𝐹𝑖}

𝑁 (6)

C on korjaamaton hetkellinen hiukkaspitoisuus, PFi on hetkellinen hiukkaskerroin ja N on pitoisuuksien normeerauskerroin.

Pienhiukkasien suodatinkeräyksiä varten määritettiin ensin hiukkaskertoimen käänteisluku:

𝑃𝐹_{𝐼𝑉,𝑖} = ¹

(𝐶𝑂2,𝑆𝑇−𝑂2,𝑅−𝐶𝑂2,𝐵𝐺,𝑖

𝐶𝑂2,𝐷,𝑖−𝐶𝑂2,𝐵𝐺,𝑖 ) (7)

,jonka jälkeen voitiin laskea hiukkaskertoimen keskiarvo PFave jaksottaiselle näytteelle:

𝑃𝐹_𝑎𝑣𝑒 = ¹

∑ 𝑃𝐹_{𝐼𝑉,𝑖}

⁄𝑛 𝑛𝑖=1

(8) n on mittausarvojen lukumäärä. Hiukkaskertoimen keskiarvon avulla voidaan laskea laimennuskorjattu, redusoitu ja normeerattu jaksottainen pienhiukkaspitoisuus:

𝐶_𝑎𝑣𝑒 =^{𝐶∗𝑃𝐹𝑎𝑣𝑒}

𝑁 (9)

C on korjaamaton keskimääräinen hiukkaspitoisuus.

4.3 POLTTOAINEPANOKSET

Jokainen polttokoe toistettiin kolme kertaa samalla kiukaalla. Kiuas jäähdytettiin ennen jokaista testiä. Taulukossa 1 on esitetty testien polttoainepanokset ja niiden kokonaispainot.

Taulukko 1. Polttotestien polttoainepanokset ja niiden kokonaispaino

Puhtaan puun testeissä tutkittiin sytytyspanosta, joka oli 3 kg. Puulajina käytettiin kuivaa koivua. Puun kosteus määritettiin punnitsemalla klapin paino ennen kuivatusta ja kuivatuksen jälkeen. Panos ladottiin tulisijaan suurimmasta pienempään siten, että sytykkeet jäivät päällimmäiseksi. Sytytys tapahtui päältä sytykkeiden avulla.

Roskan polton sytytyspanoksen pohjana käytettiin puhtaan puun polton sytytyspanosta, jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia. Taulukossa 1 on merkitty roskan polttopanoksien erot puhtaan puun polttoon. Puut ladottiin samalla tavalla kuin puhtaan puun poltossa ja sytytys tapahtui päältä.

Pahvipoltoissa pahvi leikattiin 30 cm ×15 cm paloihin, jotka painoivat noin 25 g kukin.

Pahvilla tehtiin kaksi erilaista polttoa. Ensimmäisessä testissä puhtaan puun polton sytytyspanoksesta 100 g sytykkeitä korvattiin 100 g pahvia sekä lisättiin yksi 100 g klapi.

Toisessa testissä puhtaan puun polton sytytyspanoksesta korvattiin sytykkeet ja kaksi 100 g klapia 300 g pahvia. Sytytys tapahtui molemmissa tapauksissa pahvien avulla päältä.

Kuvissa 2 ja 3 on esitetty klapien ja pahvien asettelu tulisijassa pahvipoltoissa.

Polttoaine Panos Kokonaispaino

Puhdas puu 3×500 g 3×250 g 4×100 g 150 g/4 200 g (sytykkeet) 3000 g Puhdas puu +

pahvi 100 g sama sama 5×100 g sama 100 g (Pahvi) sama Puhdas puu +

pahvi 300 g sama sama 2×100 g sama 300 g (Pahvi) sama Puhdas puu

+ maitopurkki sama sama 3×100 g sama

3×30 g (Maitopurkki) +

200 g (sytykkeet) 2990 g

Kuva 2. Sytytyspanos, jossa 200 grammaa kuivasta koivusta tehtyjä sytykkeitä korvattu 100 g pahvilla.

Kuva 3. Sytytyspanos, jossa sytykkeet ja kaksi 100 gramman klapia korvattu 300 grammalla pahvia.

Maitopurkkitesteissä maitopurkeista poistettiin korkit ennen punnitusta. Maitopurkit painoivat noin 30 g kappale. Maitopurkeilla korvattiin yksi 100 g klapi puhtaan puun polton sytytyspanoksesta. Maitopurkit aseteltiin kuvan 4 mukaisesti siten, että kuivat koivusytykkeet jäivät päälle ja maitopurkit puiden väleihin. Sytytys tapahtui sytykkeiden avulla.

Kuva 4. Sytytyspanos, jossa 100 gramman klapi korvattu kolmella maitopurkilla.

Maitopurkit aseteltiin muiden väleihin.

4.4 Videon kuvaaminen

Videon sisältö käsikirjoitettiin ennen videon kuvaamista. Sisältö jaettiin johdantoon, menetelmiin, tuloksiin ja pohdintaan. Video suunnattiin 16-34-vuotiaille, koska he käyttävät sosiaalista mediaa uuden tiedon keräämiseen (SVT, 2017). Videon tarkoituksena oli viestiä tutkimuksen tuloksista kuluttajille, joten se pyrittiin pitämään mahdollisimman yksinkertaisena sekä riittävän laadukkaana. Video ei saanut olla liian pitkä, jotta katsojan mielenkiinto säilyisi koko videon ajan. Video jaettiin useaan eri sosiaaliseen mediaan, jotta se saisi mahdollisimman paljon näkyvyyttä (Facebook, Twitter, Instagram ja YouTube). Videon kommentointia tarkkailtiin kuukauden ajan.

Videon tietoja kerättiin YouTube verkkosivuston videon tilastoista.

5. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 5.1 ROSKAN POLTON VAIKUTUS

5.1.1 Olosuhteet

Saunan olosuhteet sekä kiukaan päästöt eri polttoainepanoksilla on esitetty taulukoissa 2- 4. Tulokset on laskettu jokaisessa tapauksessa ensimmäisen panoksen ajalta kolmen polton keskiarvoina.

Taulukko 2. Polttotestien olosuhteet testien aikana.

Polttoaine

Tsauna (°C)

Tsavukaasu

(°C) CO2 (%)

H2O (vol-%

wet) Piipun veto (Pa) Hyötysuhde Puhdas puu 53±8 301±13 8,7±0,5 10,2±0,5 6,7±0,5 72,5±0,9 Puhdas puu +

pahvi 100 g 52±6 316±21 8,5±1,0 8,1±2,9 6,6±0,4 69,9±5,8 Puhdas puu +

pahvi 300 g 50±7 323±15 8,6±1,1 8,6±3,2 7,2±0,4 69,5±5,5 Puhdas puu +

maitopurkki 52±7 332±13 8,5±1,3 7,6±3,2 5,4±2,9 67,9±5,8

Sauna lämpeni samalla tavalla puhtaalla puulla kuin käytettäessä 100 g pahvia tai maitopurkkia panoksessa. 300 g pahvia käytettäessä sytytykseen saunan lämpötila jäi hieman alhaisemmaksi. Puhtaalla puulla saunan keskilämpötila oli 53±8 °C ensimmäisellä panoksella. 100 g pahvia tai maitopurkkia käytettäessä panoksessa saunan lämpötila oli keskimäärin 52 °C. Pahvin ja maitopurkin käyttäminen sytytyspanoksessa nosti savukaasun lämpötilaa 15-30 °C. Korkein savukaasun lämpötila oli maitopurkkitesteissä (332±13 °C) ja pienin puhtaalla puulla poltettaessa (301±13 °C).

CO2-pitoisuuksissa ei havaittu isoja eroja polttojen välillä ja pitoisuudet käyttäytyivät samankaltaisesti polttojen aikana (kuva 5). Käyrän muoto vastasi normaalia kiuaspolttoa.

Hiilidioksidipitoisuus nousee palamisen kehittyessä ja laskee palamisen hiipuessa.

Puhtaan puun poltoissa hiilidioksidipitoisuus nousi alussa hitaammin, mutta nousi polton keskivaiheilla korkeammalle kuin pahvitesteissä. Veden pitoisuus oli korkein puhdasta puuta poltettaessa. Puhtaan puun polttokokeen ja maitopurkkikokeen ero oli lähes 3 tilavuusprosenttia. Roskan polttokokeissa veden tilavuusprosentti oli alhaisempi mahdollisesti sen vuoksi, että pahvi ja nestekartonkipakkaukset ovat kuivempaa kuin puu.

Klapien kosteus oli 10,5 %. Testien aikana huomattiin, että pahvin ja maitopurkin palamisesta muodostunut tuhka jäi palavien puiden päälle. Tällä saattoi olla vaikutuksia

palamiseen. Tuhka voi estää ilman liikkumista puiden väleistä palamisprosessiin. Pahvin tai maitopurkin käytön ei kuitenkaan havaittu vaikuttavan hyötysuhteeseen (taulukko 2).

Kuva 5. Savukaasun lämpötila polton aikana eri polttojen välillä

Kuva 6. Polttokokeiden hiilidioksidipitoisuuksien keskiarvot eri tapauksissa.

5.1.2 Kaasumaiset päästöt

Pahvin ja maitopurkkien polttaminen sytytyspanoksessa lisäsi hiilimonoksidipäästöjä verrattuna puhtaaseen polttoon (taulukko 3). Polttojen hiilimonoksidipitoisuudet käyttäytyivät kuitenkin samankaltaisesti (kuva 7). Puhtaan puun polton CO-pitoisuus oli kuitenkin alussa pienempää ja huipun jälkeen pieneni pahvi- ja maitopurkkitestiä nopeammin. CO-pitoisuudet olivat korkeimmat maitopurkkitesteissä. CH4-pitoisuudet olivat roskan polttotesteissä selvästi keskimäärin alhaisempia kuin puhdasta puuta poltettaessa. Puhtaan puun polton CH4-pitoisuus oli korkein 260±150 mg/nm³ ja maitopurkkitestissä pienin 130±40 mg/m³. Vaihteluväli puhtaan puun poltossa oli korkea verrattuna pahvin maitopurkkien polttoihin.Roskan polttotestien tulokset olivat kuitenkin puhtaan puun polton vaihteluvälin sisällä. Bentseenipitoisuudet olivat myös alhaisempia pahvi- ja maitopurkkipoltoissa verrattuna puhtaan puun polttoon. Korkein C6H6-pitoisuus oli puhtaan puun poltossa 190±100 mg/nm³ ja pienin 300 g pahvitestissä 110±50 mg/nm³. Puhtaan puun poltossa pitoisuuden vaihtelu oli kuitenkin suuri verrattuna pahvi- ja maitopurkkitesteihin. Pahvin ja maitopurkin käyttäminen sytytyspanoksessa lisäsi NO- päästöjä (kuva 8). Testeissä havaittiin myös, että pahvin määrän lisääminen kasvatti NO- päästöjä. Korkein NO-pitoisuus havaittiin 300 g pahvitesteissä (90±20 mg/nm³) ja pienin pitoisuus puhtaan puun polttotesteissä (70±0 mg/nm³) (taulukko 3). Liitteessä 1 on esitetty FTIR- analysaattorin havaitsemat kaasumaisten yhdisteiden pitoisuudet. Pahvin ja maitopurkin polttaminen havaittiin nostavan dityppioksidipäästöjä. Pitoisuudet olivat yli puolet korkeampia kuin puhtaan puun poltossa. Tolueenipitoisuudet olivat myös hieman korkeampia pahvi- ja maitopurkkipoltoissa.

Taulukko 3. Kaasumaisten päästöjen (CO, Häkä; CH4, Metaani; C6H6, Bentseeni; NO, Typpioksidi) pitoisuudet eri polttoainepanoksilla (mg/nm3, 13% O2).

Polttoaine CO CH4 C6H6 NO

Puhdas puu 4190±840 260±150 190±100 70±0

Puhdas puu + pahvi 100 g 4360±630 140±50 120±40 80±10 Puhdas puu + pahvi 300 g 4510±220 140±60 110±50 90±10 Puhdas puu + maitopurkki 4670±970 130±40 120±50 90±20

Kuva 7. Esimerkit hiilimonoksidipitoisuuksista eri polttokokeiden yksittäisistä poltoista.

Kuva 8. Polttotestien NO-pitoisuuksien keskiarvo polton aikana.

5.1.3 Hiukkaspäästöt

Taulukossa 4 on esitetty polttojen hiukkaspäästöjen tulokset. Laimennuskerroin (DR) oli lähestulkoon vakio eri polttotesteissä, joten laimennuslaitteisto toimi suunnitellusti.

Teflonsuodattimelle kerätyt hiukkasmassapitoisuudet olivat puhdasta puuta poltettaessa keskimäärin 133 mg/m³ ja 100 g pahvitesteissä 139 mg/m³. 300 g pahvitestissä hiukkasmassapitoisuus oli pienin (122 mg/m³±48), mutta vaihtelu suurta. Pahvin käytöllä polttoainepanoksessa ei siis näyttäisi olevan vaikutusta hiukkasmassapitoisuuteen.

Vaikka pahvin käyttö ei näyttänyt vaikuttavan hiukkasmassapitoisuuteen se lisäsi selvästi hiukkaslukumääräpitoisuutta. CPC:llä mitattu hiukkaslukumääräpitoisuus oli korkea pahvipoltoissa viiden minuutin ajan sytytyksen jälkeen (kuva 10). Pienin hiukkaslukumäärä havaittiin puhtaan puunpolttotesteissä (3,1×10⁷±3,7×10⁶ #/ncm³) ja suurin 100 g pahvitesteissä (1,2×10⁸±6,5×10⁷ #/ncm³). Pahvin polttotestien hiukkaslukumäärät olivat siten moninkertaisia verrattuna puhtaan puunpolttoon. ELPI havaitsi myös korkeammat hiukkaslukumäärät 300 g pahvitestien aikana. CPC:llä mitatuista hiukkaslukumääräpitoisuuksista voidaan huomata pahvien palaneen selvästi sykleissä, joka voidaan havaita kuvasta 10. Syklisyys johtui todennäköisesti pahvien sijoittamisesta eri puolille puiden väleihin sekä päälle.

Mustan hiilen päästöissä havaittiin eroja eri polttojen välillä. 300 g pahvitesteissä mustahiilipitoisuus oli pienin (53±4 mg/nm³). Kun sytytyspanoksessa käytettiin maitopurkkia tai pahvia, BC-pitoisuudet pysyivät ensimmäisen viiden minuutin aikana matalammalla kuin puhtaassa poltossa (kuva 9). BC-pitoisuus ei myöskään noussut yhtä korkeaksi 300 g pahvitesteissä palamisen loppuosassa. Puhtaan puun polttotesteissä BC- pitoisuudet nousivat sytytyksen jälkeen korkeammaksi kuin pahvi- tai maitopurkkitesteissä

Taulukko 4. Hiukkaspäästöjen tulokset eri polttoainepanoksilla

Polttoaine DR

Punnitustulokset

(mg/m³) BC (mg/nm³) NCPC (#/ncm³)

NELPI (#/ncm³)

Puhdas puu 89,5±0,4 133±15 92±32 3,1×10⁷±3,7×10⁶ 8,4×⁷±2,7×10⁷

Puhdas puu + pahvi 100 g 89,3±0,9 139±17 76±18 1,2×10⁸±6,5×10⁷ 3,4×⁷±2,3×10⁷ Puhdas puu + pahvi 300 g 89,7±0,3 122±48 53±4 7,8×10⁷±6,5×10⁷ 1,2×⁸±1,2×10⁸ Puhdas puu + maitopurkki 89,6±1,2 148±23 65±19 3,5×10⁷±5,7×10⁶ 2,4×⁷±1,8×10⁶

Kuva 9. Mustanhiilen pitoisuuksien keskiarvot eri polttokokeissa.

Kuva 10. Hiukkaslukumääräpitoisuus eri polttotestien aikana CPC:llä mitattuna.

5.1.4 Tulosten jakaminen sosiaaliseen mediaan

Videon tiedot tarkastettiin 29.10.2018 YouTuben tilastoista. Video sai tarkastelun aikana 2514 näyttökertaa. Näyttökertojen keskimääräinen kesto oli 57,2 % videon pituudesta, joka on sosiaalisen median julkaisulle hyvä tulos.Ihmiset ovat siis olleet kiinnostuneita videosta, koska sitä on katsottu keskimäärin yli puolet videon pituudesta. Keskimäärin muita videon jakamiseen käytetyn YouTube-kanavan videoita katsotaan noin 34,6 % videon kestosta. Videon näyttökertojen keskimääräinen kesto oli puolet korkeampi verrattuna kanavan näyttökertojen keskimääräiseen kestoon. Näyttökertojen keskimääräisen keston ollessa korkea voidaan olettaa, että katsojat ovat olleet kiinnostuneita aiheesta. Kanava on ympäristöaiheinen, joten katsojat ovat kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä aiheista. Tämän vuoksi videon näyttökertojen kesto oli oletettavasti korkea. Aiheesta kiinnostuneet katsojat tavoitetaan todennäköisesti paremmin jakamalla video kanaville, joiden aihealue liittyy tutkimuksen aihealueeseen.

Videon katsoneista 79,4 % olivat kanavan tilanneita käyttäjiä (kuva 11). 93,8 % saaduista näyttökerroista tuli Suomesta. YouTube ei antanut tietoa mistä maasta loput näyttökerroista olivat tulleet. Kaikista näyttökerroista 13-17-vuotiaiden osuus oli 14,2 %, 18-24-vuotiaiden 46,9 %, 25-34 vuotiaiden 21,4 %, 35-44 vuotiaiden 12,8 % ja 45-54- vuotiaiden 4,7 %. Video ei saanut näyttökertoja yli 55-vuotiailta (kuva 12). Video oli kohdistettu 16-34-vuotiaille, koska he käyttävät eniten sosiaalista mediaa (SVT,2017).

YouTube tilastojen mukaan videota katsoivat eniten 18-24-vuotiaat, joiden osuus oli 46,9

% kaikista näyttökerroista. Toiseksi eniten videota katsoivat 25-34-vuotiaat, joiden osuus kaikista näyttökerroista oli 21,4 %. Videon kohdistaminen oikean ikäiselle yleisölle onnistui sosiaalisen median kautta.

Kuva 12. Tilaajien osuus videota katsoneista (Youtube, Luettu 29.10.2018)

Katsojat päätyivät videoon pääasiassa YouTube-sivuston kautta. Vain 2,1 % liikenteestä tuli ulkoisista lähteistä (kuva 13). Facebook oli ulkoisista lähteistä selkeästi suosituin (72,8 %). WhatsApp oli toiseksi suosituin ulkoisen liikenteen lähde.Tämä kertoo siitä, ettei videota ole jaettu useaan kertaan katsojien toimesta YouTuben ulkopuolella.

Video sai yhteensä 36 kommenttia tarkastelujakson aikana. Suurin osa kommenteista oli kysymyksiä mitä kiukaassa saa polttaa. Tutkijan olisi hyvä vastata itse videoon tulleisiin kysymyksiin ja kommentteihin. Ennen videon tekoa tutkimusraportin tulisi olla valmis.

Tällä tavoin tulokset ja johtopäätökset olisivat valmiita yleisölle kerrottaviksi.

Kuva 12. Videon katsoneiden ikäjakauma (Youtube, Luettu 29.10.2018)

Kuva 12. Ulkoisen liikenteen lähteiden osuudet (Youtube, Luettu 29.10.2018).

5.1.5 Tulosten luotettavuus

Pahvi ja maitopurkki valittiin poltettaviksi jätteiksi tutkimukseen, koska ne päätyvät usein kiukaisiin. Tutkimukseen tehtyyn videoon kommentoitiinkin, että osa polttaa maitopurkkeja kiukaissa puun seassa. Tutkimuksesta olisi saatu kattavampi, jos polttoja olisi voinut tehdä lisää eri jätteillä kuten esimerkiksi mehupurkeilla, rakennusjätteellä ja muovipaketeilla. Erot puhtaan puun polttoon olisivat olleet mahdollisesti suurempia muovia poltettaessa, koska pahvi on valmistettu pääasiassa puusta.

Tutkimusten polttojen välillä oli paljon hajontaa. Luonnollisella vaihtelulla on suuri vaikutus sytytyksen päästöihin. Päästöt riippuvat, siitä kuinka hyvin syttyminen onnistuu.

Tämä voi vaikuttaa polton päästöihin ja aiheuttaa hajontaa. Polttoja on myös vaikea saada samanlaisiksi, koska siihen vaikuttavat monet tekijät. Ulkoilman olosuhteet kuten ilmanpaine tai kosteus voivat muuttua eri polttojen välillä ja siten vaikuttaa tuloksiin.

Pahvit ja maitopurkit voivat jäädä palaessaan myös puiden päälle, jolla voi olla vaikutusta palamiseen ja havaittuun hajontaan. Ilma ei pääse tällöin kulkemaan yhtä hyvin klapien väleistä. Puhtaan puun polttotestien ja roskan polttotestien välillä puut olivat ehtineet kuivua hieman mikä näkyi tuloksissa. Osa hajonnasta syntyy myös puun epätasalaatuisuudesta, koska jokaiseen polttoon ei voida valita täysin samanlaista puuta.

Puiden kuori voi myös vaikuttaa polton tuloksiin.

6. YHTEENVETO

Tässä Pro Gradu- työssä tutkittiin kiukaan sytytyspanoksessa käytetyn pahvin ja maitopurkin polton päästöjä. Panospoltto aiheuttaa tuloksiin hajontaa, koska polttoja on vaikea saada täysin samanlaisiksi. Etenkin sytykkeiden syttyminen ja puiden asettelu ovat tärkeässä roolissa sytytyspanosta tarkasteltaessa. Pahvin tai maitopurkin käyttö ei vaikuttanut saunan lämpötilaan. Ne kuitenkin nostivat savukaasun lämpötilaa korkeammaksi verrattuna puhtaan puun polttoon. Pahvin ja maitopurkin käyttö lisäsivät CO-pitoisuuksia. Pitoisuudet olivat korkeimpia maitopurkkitesteissä. Pahvin ja maitopurkin käyttö lisäsivät myös NO-pitoisuuksia, mutta CH4- ja C6H6-pitoisuudet olivat polton aikana pienempiä puhtaan puun polttoon verrattuna. Teflonsuodattimille kerätyistä näytteistä havaittiin, että pahvin ja maitopurkin käyttö sytytyspanoksessa ei lisännyt merkittävästi pienhiukkasten massapitoisuutta. Sen sijaan hiukkaslukumääräpitoisuus oli pahvitesteissä moninkertainen verrattuna puhtaan puunpolttoon.

Tutkimustuloksien viestintään tehty video oli onnistunut. Videon näyttökertojen keskimääräinen kesto oli noin 57,2 %, joka on muiden kanavan videoiden näyttökertojen keskimääräiseen kestoon verrattuna lähes puolet suurempi. Tämä kertoo siitä, että katsojat ovat olleet kiinnostuneita videosta. Kanava on ympäristöaiheinen, joten suurin osa videon katsoneista olivat kanavan tilaajia. Katsojat ovat kiinnostuneita aihealueesta ja sen vuoksi he olivat mahdollisesti kiinnostuneita myös videosta. Videota katsoivat eniten 18-34-vuotiaat, joille video oli suunnattu.

Videota olisi voitu yksinkertaistaa vielä enemmän. Siitä olisi näin saatu hieman selkeämpi katsojille. Videolla esitetyt tulokset ja johtopäätökset olisi tullut tehdä gradu- tutkielman lopullisista tuloksista. Tällä tavoin gradussa esitetyt tulokset olisivat täysin samat kuin videolla esitetyt tulokset.

Videon alussa olisi voinut kehottaa katsojaa jakamaan video. Sitoutuneet katsojat ovat yleensä valmiita jakamaan videon omilla sosiaalisen median kanavillaan. Video olisi saanut lisää näkyvyyttä myös, jos se olisi lisäksi jaettu sivustoille ja ryhmiin, joissa ihmiset ovat kiinnostuneita aiheesta. Video sai positiivista palautetta sekä kysymyksiä liittyen puun pienpolttoon. Yleisin kysymys oli voiko tuohta käyttää sytyttämiseen.

Tutkijan olisi hyvä vastata itse videon kommentteihin ja olla näin vuorovaikutuksessa katsojien kanssa.

Tutkimuksen tulosten perusteella roskan käyttö sytytyspanoksessa näyttää lisäävän päästöjä, joten niitä ei tulisi käyttää sytyttämiseen. Sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää tutkitun tiedon jakamiseen. Sen avulla on mahdollista tavoittaa etenkin 13-44-vuotiaat kuluttajat tehokkaasti. Jaettavan materiaalin valmisteluun sekä kohderyhmien valintaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota.