Laitilan Munanmyyntiosuuskunta 1914-1939 : historiikki osuuskunnan toiminnasta sekä perustamisesta vuoden 1938 loppuun · DIGI

L A I T I L A N

M U N A N M Y Y N T I O S U U S K U N T A i.L.

L a i t i l a n M u n a n m y y n t i o s u u s k u n n a n t o i m i t a l o

2 5 V U O T T A

P A I K A L L I S T A K A N A N M U N A K A U P P A A

67 .4 4 L A A P K La i

L A I T I L A N

M U N A N MY Y N T I O S U U S K U N T A

^i.l.

H I S T O R I I K K I O S U U S K U N N A N T O I M I N N A S T A S E N P E R U S T A M I S E S T A V U O D E N 1 9 3 8

L O P P U U N

Turku . 1939 Uuden Auran Osakeyhtiön

kirjapaino

L

G

y,

y y

4 9 1 3 0

LAITILAN

K A U P U N G IN K IR JA S TO

P I I R T E I T Ä L A I T I L A N M U N A N M Y Y N T I - O S U U S K U N N A N T O I M I N N A S T A JA

A L K U V A I H E I S T A V U O T E E N

1 9 3 0 .

(K irjoittanut Selim L a a k s o . )

A L K U V A IH E E T .

Laitilalaisten harrastus kanojenhoitoon on peräisin jo hyvin vanhalta ajalta. Siitä, milloin kano ja Laitilassa on alettu pi­

tää, ei ole mitään tarkk oja aik atieto ja; mutta siitä, milloin kanoja on alettu hoitaa niin, että niistä olisi apua tulolähteenä talousmenoihin on ehkä kulunut noin 2 5 vuotta.

Kananhoidon ensimmäisenä uranuurtajana paikkakunnalla oli edesmennyt värjäri Jo se f Leivo. V ärjäri Leivo oli ensim­

mäinen jo k a Laitilasta pistäytyi kananhoitokursseille Köyliön Juholaan v. 1904. Sieltä hän toi tullessaan ruskeita Leghorn- kanoja, jpita alkoi ahkerasti munittaa. Leivon innostus kanoi­

hin, kananhoitoon j a ne tulokset jo ita hän silloisissa oloissa ja silloisella ruokinnalla saavutti, herätti naapureittenkin huo­

miota. Ennen pitkää alkoikin Leivon innostus levitä naapu­

reihinkin ja kanojenhoito sen varsinaisessa merkityksessä voi­

daan katsoa alkaneeksi. Kun kananhoitoa alettiin etenkin kirkonkylässä yhä yleisemmin h arrastaa j a harrastus täältä levisi naapurikylienkin alueille, alkoi myöskin munatuotanto kasvaa niin suureksi, että koko tuotantoa ei enää voitu sijoit­

taa paikkakunnalle, heräsi silloin ajatu s perustaa sellainen yhtymä jo k a huolehtisi munien yhteismyynnistä suurempiin kulutuskeskuksiin.

P E R U S T A M I N E N .

Pyhäiltoina oli kirkonkylän kananhoitajilla tapana kokoon­

tua edellämainitun Leivon asuntoon, jo ssa kaikki kananhoitoa koskevat asiat pohdittiin ja jo ssa myöskin aina keskusteltiin munienmyyntimahdollisuuksista. Kun asiaa oli näin useaan kertaan pohdittu, kutsuttiin kokous värjäri Leivon asuntoon 2 0 päiväksi huhtikuuta v. 1913 keskustelemaan ja päättämään munanmyyntiosuuskunnan perustamisesta Laitilaan. Tehty aloite sai kokoukseen saapuneiden yleisen kannatuksen ja sa­

m assa kokouksessa päätettiin perustaa ” Laitilan Munan- myyntiosuuskunta i.L” , jonka kotipaikkana tuli olemaan Lai­

tilan pitäjä.

Voinvientiosuusliike Valiolta saatiin mallisäännöt jotka sel­

laisenaan hyväksyttiin. Osuuskunnan

ensimmäiseen hallituk­

seen

valittiin talollinen Kustaa Martineero, talollisen poika Jalm ari Isotupa j a itsellinen Juho Ruohonen. Joulukuun 7 päivänä pitämässään kokouksessa valitsi hallitus puheenjoh­

tajakseen Kustaa Martineeron.

Kun kaikki osuuskuntaa koskevat alkuvalmistelut oli saatu tehdyksi, työvälineet y.m. hankittu,

päätettiin ensimmäinen munien vastaanotto toim ittaa 8 päivänä tammikuuta v. 1914.

Ensimmäinen vastaanottopaikka oli Laitilan Osuuskaupan kirkonkylässä oleva päämyymälä j a ensimmäisenä isännöit­

s ijänä ja rahastonhoitajana toimi silloin kaupanhoitaja V.

Vainio.

Pientä j a vaatimatonta oli osuuskunnan toiminta ensinnä.

Vaatimattom uutta kuvaa m.m. sekin, että munien kuljetus- laatikoita päätettiin laittaa kaikkiaan 4 kappaletta å 5 0 0 mu­

naa. Myöskin liikevaihto oli, niinkuin jälem pänä olevista tau­

lukoista näkyy, vaatimaton. Osuuskunnan alkaessa toimin­

tansa oli sen jä sen m äärä 14. Sitäm ukaa kun jäsenm äärä kas- voi ja kanalaum at suurenivat alkoivat myöskin osuuskunnan munalähetykset suurentua.

TO IM IN N A N K E S K E Y T Y S .

Vuoden 1915 alussa tuli osuuskunnan isännöitsijäksi kello­

seppä Juho Nurminen j a alettiin munia ottaa vastaan hänen asunnossaan. Kun liike oli varsin pientä ja munien hinnat kovin alhaiset j a kun lisäksi, muiden kuljetusvälineiden puut­

teessa, munat oli kuljetettava hevosella Turun tai Rauman asemalle, edellisen matkan ollessa 6 4 j a jälkim äisen 3 4 kilo­

metriä, tulivat rahtikustannukset hyvin kalliiksi. Kun osuus­

kunnan hallitus lisäksi vielä määräsi myöskin liikekuluihin ja rahastoihin pidätettäväksi suurimman osuuskunnan säännöissä sallitun määrän eli 18 % , painui tilityshinta keväällä niin alas, että kananhoitajat tulivat saam aan munista vain 5 penniä kappaleelta. T ä m ä kaikki vaikutti lamauttavasti osuuskun­

nan jäseniin ja yleensä kananhoitoon j a kun samoihin aikoi­

hin alkoi ilmaantua myöskin yksityisiä kananm uanostajia, ei osuuskunta pystynyt näitten kanssa tasaväkiseen kilpailuun.

Munien tuonti osuuskuntaan väheni viikko viikolta ja 2 5 päi­

vänä heinäkuuta v. 1915 hallitus päätti toistaiseksi lopettaa osuuskunnan toiminnan.

Toiminnan lopettamisen syyt olivat monet. O saltaan sii­

hen vaikutti jo edellämainittu 18 % pidätys, jo k a halvimman ajan markkinatilanteeseen verrattuna oli liian suuri. Juuri alkanut maailm ansota ja sitä seurannut ” kulashikausi” häi­

ritsi myöskin suuresti kaikkea osuustoimintaa j a etenkin mu- nanmyyntiosuuskuntaa, jo n k a toiminnan se kokonaan sekoitti.

Osuuskunnan jäsenet eivät näin ollen pysyneet uskollisina osuuskunnalleen, jonka kautta he toivoivat saavansa huomat­

tavasti parempia hintoja kuin mitä yksityiset pystyivät mak­

samaan. Sitäpaitsi yksityiset munakauppiaat vielä vannou­

tuivat ”tap pam aan” osuuskunnan alkuunsa, ylittäen huomat­

tavasti päivän hintoja, ottaakseen takaisin tappionsa heti kun osuuskunta olisi saatu nujerretuksi. Näin yksityiset munan- ostajat tekivät kaikkensa päästäkseen toiveittensa perille.

Se pieni kananhoitajien piiri jo k a osuuskunnan oli perus­

tanut

,

pysyi kuitenkin aatteelleen uskollisena, odottaen parem ­ p ia aikoja.

Tammikuun 2 3 päivänä valittiin hallituksen puheenjohta­

jaksi Selim L a a k s o . Hallitus kokoontui sittemmin aina sil­

loin tällöin pohtimaan tilannetta j a kolmasti ilmoitettiin osuuskunnan varsinainen kokouskin koolle keskustelemaan liikkeen toiminnan jatk am isesta, mutta osanottajain puut­

teessa ne aina jäivät pitämättä. Kun näin ei päästy asiassa eteenpäin, ryhtyi hallitus miettimään keinoja jolla osuuskun­

nan entisiä jäseniä saataisiin vähänkin runsaammin kokoon j a se löysikin sellaisen keinon, vaikkakin kokolailla uskalle­

tun keinon silloisissa oloissa, olivathan yksityiset munanosta- ja t m äärääjän ä munakaupassa.

T O IM IN T A ALKAA U U D E L L E E N .

Marraskuun 3 0 päivänä kutsuttiin taas sanomalehti-ilmoi- tuksella osuuskuntakokous koolle, jo ssa kokouksessa ilmoi­

tettiin keskusteltavan osuuskunnan toiminnan joko jatkami­

sesta tai lopettamisesta j a osuuskunnan omaisuuden vastai­

sesta käytöstä. Kuten sanottu, oli tällävälin ilmaantunut yksi­

tyisiä munakauppiaita lukuisasti ja he tekivät työtä tarmok­

kaasti saadakseen osuuskunnan lopullisesti pois päiviltä. He näet pelkäsivät, että osuuskunta voi milloin tahansa herätä horrostilastaan ja ruveta toimimaan, jolloin he olisivat menet­

täneet munakaupoista saam ansa rikkaudet niinkuin sitten myöhemmin kävikin. T ä m ä yksityisten munakauppiaitten toiminta olikin vähällä sa a tta a asiat heidän toivomaansa tu­

lokseen. Edellämainittuun kokoukseen saapui näet 1 0 osuus­

kunnan jäsen tä ja näistä jäsenistä oli suurin osa munakaup­

piaita j a heidän vaikutusvaltansa alaisia, jotk a 7 äänellä kol­

mea vastaan päättivät purkaa osuuskunnan ja ja k a a sen mel­

koisen omisuuden.

Kuten osuustoimintalaki m äärää, tarvitaan tällaisen pää­

töksen tekoon kahden perättäisen kokouksen päätös, joten

asia ei vielä oltu lopullisesti menetetty. Niiden kolmen jä s e ­ nen joukossa jo tk a äänestivät osuuskunnan säilyttämisen puolesta oli myöskin kokouksen pöytäkirjuri j a hän huomasi laatia pöytäkirjan niin, että jo s päätöstä olisi alettu panna täytäntöön, olisi päätös valitustietä voitu helposti kumota.

Uusi kokous määrättiin pidettäväksi 18 päivänä joulukuuta v. 1919. Hallitus tuskin ummisti silmiään näiden kahden vii­

kon aikana. Se teki tarmokkaasti herätystyötä kananhoita- jain keskuudessa ja hommasi asiantuntijan mainittuun ko­

koukseen selvittämään kananhoitajain järjestäytym isky sy- mystä. Asiantuntijana oli silloinen munakauppakonsulentti Jaakk o Kivi. Seuraus näistä ponnisteluista oli, että edellisen kokouksen päätös päätettiin purkaa j a osuuskunta herättää uudelleen henkiin. S a m a ssa kokouksessa valittiin osuuskun­

nan hallitus uudelleen j a tulivat hallitukseen: Selim Laakso, Jalm ari Isotupa j a Alfred Laila.

Kirkonkylän naapurikylässä K od jalassa oli myöskin ka­

nanhoito kehittynyt roima-askelin. Kodjalan k.ananhoitajat aikoivat perustaa K odjalaan toisen munanmyyntiosuuskunnan, joten Kirkonkylässä ja K o d jalassa olisi toiminut eri osuus­

kunta. T ä t ä menetelmää kuitenkin edellämainittu Kivi vas­

tusti, hänen mielestään pystyy yksi suurempi, koko pitäjän käsittävä osuuskunta, paremmin kilpailemaan kuin monta pientä osuuskuntaa. Kodjalan kananhoitajat pitivät erillisen kokouksen 19 päivänä joulukuuta v. 1919, jo s s a päättivät yhtyä Laitilan Munanmyyntiosuuskuntaan ja kiirehtivät toi­

minnan aloittamista. T ä m ä antoi uutta vauhtia osuuskun­

nalle ja hallitus rupesi kiireesti puuhaamaan osuuskunnan toiminnan jatkam ista.

Tammikuun 3 päivänä 1920 valitsi hallitus puheenjohta­

jakseen uudelleen S. Laakson j a osuuskunnan isännöitsijäksi kanttori

K alle Kotilaisen.

Ensimmäinen munien vastaanotto päätettiin panna toimeen 17 päivänä tammikuuta sam ana vuonna osuuskaupan om istam assa entisessä Englundin ta­

lossa. — Näin taas alkoi osuuskunnan toiminta uudelleen,

vaatimattomissa oloissa j a hyvinkin vaatimattomilla muna- määrillä, osuuskunnan, jo sta ennen pitkää oli tuleva maan suurin alallaan. Liike kasvoi hyvin nopeasti. Uusia vastaan­

ottopaikkoja perustettiin pitäjän eri kulmille, josta munat vii­

kottain koottiin Kirkonkylän keskusvarastoon, sieltä edelleen kauppapaikkoihin lähetettäväksi. — Uudenkaupungin rauta­

tien valmistuttua ja autoliikenteen kehittyessä päästiin myös­

kin helpommin j a huomattavasti huokeammalla kuljettamaan tavaraa markkinapaikkoihin.

OMA T O IM IT A L O SAADAAN.

Kun vuokrahuoneet, joissa osuuskunta toimi, olivat hyvin pienet j a puutteelliset sekä tarkoitukseen sopimattomat ja kun vielä alituiseen jouduttiin muuttamaan m ajaa, alkoi oman kodin hankkiminen käydä osuuskunnalle välttämätömäksi.

O suuskuntakokouksessa 2 5 päivänä lokakuuta päätettiin ryh­

tyä oman kodin rakennuspuuhiin. Valittiin rakennustoimi­

kunta, johon hallituksen lisäksi valittin Ville Vainio, Frans Laaksonen j a Juho Mäkinen ja valtuutettiin hallitus alustavia toimia varten ottamaan 2 0 , 0 0 0 : — laina.

Tonttikysymys osuuskunnan taloa varten oli varsin vaikea ratkaista. Ei ollut helppoa saad a sopivaa tonttimaata läheltä Kirkonkylän liikekeskustaa kun varsinkin tonttiin käytettävä raham äärä oli rajoitettu. Lopuksi sentään onnistuttiin kaup­

pias V. Kielolta ostam aan kohtuushinnalla sopiva tonttialue, jo k a lisäksi oli sopivalla paikalla osuuskunnan keskuspaikkaa silmälläpitäen. T ä m ä tonttialueen kauppa hyväksyttiin osuus­

kunnan kokouksessa 1 päivänä toukokuuta 1923. Sam an vuo­

den kesäkuun 12 päivänä hyväksyttiin rakennusmestari E n - gvistin ( E n k o ) laatim at piirustukset ja kustannusarvio, joka summa oli, edellyttäen, että rakennus tehdään laudoista, kella­

reilla j a kahdella kerroksella, 1 2 5 ,0 0 0 markkaa. P ohjak er­

roksen kaivuu j a petoonityöt suoritettiin syksyllä 1923 ja tar­

vittavat puuaineet hankittiin seuraavan talven kuluessa, joten puutyö voitiin alkaa keväällä. Talon petonityön suoritti se-

menttityömies V. Survonen, puutyön kirvesmies V. Sundeiin, uunimuurauksen muurari J. Salo ja maalaustyöt maalari V.

Mäkinen.

Heinäkuussa 1924 sai osuuskunta jo muuttaa oman katon alle ja tupaantuliaisjuhlaa vietettiin elokuun 3 päivänä. — - Sam ana vuonna rakennettiin myös Kodjalan kylään pienempi rakennus osuuskunnan toimintaa varten.

SÄ Ä N N Ö T U U S IT A A N .

Kun osuuskunnan säännöt monessa suhteessa kaipasivat muutosta, ruvettiin niihin tekemään korjauksia. Tärkeim m ät kohdat, jotka muutosta kaipasivat, olivat: koska liike oli saa­

vuttanut huomattavan laajuuden oli hallituksen jäsenlukua lisättävä; myöskin oli tarpeen perustaa erikoinen lisävara- rahasto, johon vuosiylijäämästä voitaisiin panna 5 0 % siksi kunnes se nousee V 5 osaan edellisen vuoden liikevaihdosta, siihen asti voim assa olleiden sääntöjen mukaan ei vararahas­

toa voitu koota kuin kaksi kertaa osuusmaksujen m äärä, mikä maksu oli ainoastaan 2 0 penniä osuudelta; sisäänkirjoitu s- maksuja oli koroitettava; hallitukselle annettava täysi m ää­

räämisvalta osuuskunnan virkailijoihin nähden. Osuuskunnan varsinaisessa kokouksessa 2 0 päivänä joulukuuta nämä muu­

tosehdotukset lopullisesti hyväksyttiin.

Syyskokouksessa v. 1925 valittiin hallitus uusia sä ä n tö jä noudattaen j a tulivat siihen vakinaisiksi Selim L aakso, Alfred Laila, Jalmari Isotupa, Matti Airisto, Kustaa R aitam äki ja F rans Laaksonen, varalle H. Vallin ja N. Rytsälä.

Vuoteen 1926 saak ka toimi osuuskunnan isännöitsijä myös­

kin rahastonhoitajana, mutta vuoden 1926 alusta otettiin osuuskunnalle eroityinen rahastonhoitaja, joksi hakemusten perusteella valittiin maanvilj. A. Kauppila. — Osuuskunnan rahaliike, jo k a ennen oli ollut sä ä stö - y.m. pankeissa, pää­

tettiin v. 1927 alusta siirtää Laitilan O suuskassaan.

Vuonna 1929 ryhtyi osuuskunta kokeilemaan munien säi­

lytystä lasivesiliuoksessa. Säilytystä varten laitettiin osuus-

kunnan kellariin sementtisiä säilytysaltaita noin 7 5 ,0 0 0 mu­

n aa varten. Säilytys onnistui hyvin, vaan munien hinta ei syksyllä kohonnut vastaavasti, munien ulkomaille vientiä kun ei vielä ollut kuin nimeksi, joten varastomunia oli syysinarkki- noilla erittäin paljon.

L IIT Y T Ä Ä N J Ä S E N E K S I V I E N T I K U N T A MUNAAN.

Joulukuun 6 päivänä vuonna 1921 päätti hallitus ottaa vas- taperustettavaan munanmyyntiosuuskuntien keskusliikkeeseen

” Vientikunta M unaan” 3 osuutta sekä lähettää edustajansa 12 päivänä joulukuuta pidettävään ” Vientikunta Munan r.l.” pe­

rustavaan kokoukseen.

O S U U S K U N N A N H A L L I T U S JA J O H T O 31/ 12 1930.

Osuuskunnan hallitukseen kuuluivat vuoden 1930 lopulla:

pu heenjohtajana Selim Laakso (vuodesta 1 9 1 6 ) , varapuheen­

jo h ta ja n a Alfred Laila (vuodesta 1 9 1 9 ) sekä muina jäseninä Kustaa R aitam äki (vuodesta 1 9 2 5 ) , Frans Laaksonen (vuo­

desta 1 9 2 5 ) , Vihtori Sillantaka (vuodesta 1929) ja Vilho Jäsp i (vuodesta 1 9 3 1 ) .

Isännöitsijänä on toiminut kanttori Kalle Kotilainen vuo­

desta 1920.

R ahastonhoitajana postinhoitaja U. Lähteenmäki vuodesta 1927.

K A N A N M U N IE N O S T O K Ä T E IS E L L Ä .

Munanmyyntiosuuskunta alkoi vuonna 1922 ostaa munia myöskin käteisellä. T ä m ä ostokauppa sai etupäässä alkunsa siitä, kun yksityiset sekatavarakauppiaat alkoivat harjoittaa myöskin kananmunakauppaa. Munia ruvettiin käteisellä osta­

maan Laitilan Osuuskaupan myymälöistä, osuuskauppa nimit­

täin luovuttaa korvauksetta myymälänsä munanmyyntiosuus- kunnan käytettäväksi kananmunien vastaanottoa- y.m. varten.

Munanmyyntiosuuskunta rahoittaa kaiken osuuskaupassa har­

joitettavan käteiskananmunakaupan, myyden myöskin näin ostetut kananmunat.

Käteisosto ei mitenkään ole osuuskunnassa puolustetta­

vissa, mutta kun pula-aika pakoittaa pienempien kanalain omistajia myymään käteisellä tuotteensa on osuuskunnankin melkein pakko h arjo ittaa kananmunien käteiskauppaa, jo s se nimittäin tahtoo vähänkin pitäjän munakauppaa hallita.

KA N A N M U N IEN V A S T A A N O T T O JA T A R K A S T U S . Jäsenten matkojen helpoittamiseksi on vastaanottopaikkoja järjestetty pitäjän eri kulmille. Vuoden 1 9 3 0 lopulla oli vas­

taanottopaikkoja kaikkiaan 10, jo tk a enimmäkseen sijaitsevat osuuskaupan myymälöissä. Kirkonkylässä ja K od jalassa on kuitenkin omat toimitalot.

Koska verestäviä munia muutamilla tuottajilla on havaittu olevan huomattavia määriä, ruvettiin jäseniltä puolivuosittain perimään takaisin näiden munien hinta. Mutta näiden veres­

tävien munien hintaa ei voitu periä tasaisesti kaikilta syystä, että kaikki o stajat, jo tk a osuuskunnalta munia ostivat, eivät lähettäneet tietoja verestävistä munista. (Jok aise lla osuus­

kunnan jäsenellä oli nimittäin oma numeronsa j a samannu­

meroinen leimasin jolla hän leimasi jokaisen osuuskuntaan tuomansa munan.) Muniin leimatut numerot olivat usein myöskin niin epäselviä ettei näistä voinut päätellä kuka mu­

nan oli osuuskuntaan tuonut. Myöhemmin kiellettiin tuotta­

jien leimaamien munien maastavienti.

Nyt otettiin käytäntöön munien

valotarkastus.

Tark astu s tapahtuu heti vastaanottaessa j a saavat tuojat verestävät, pilaantuneet y.m. huonot munat heti takaisin. K aikissa pie­

nemmissä vastaanottopaikoissa ei kuitenkaan ole vielä v. 1930 lopullakaan voitu toimittaa tarkastusta, vaan on niitä koi­

tettu tarkastaa kirkonkylässä olevassa keskusvarastossa.

Munien tarkastus ei ole aiheuttanut kovin suuria lisäkus­

tannuksia,sillä munien tuojat ajav at itse munat tarkastus- kehälle j a kehältä taas kuljetuslaatikkoon.

Munien puhtauteen nähden on tarkastuksesta suuri etu.

Kun munat ovat avoimesti nähtävinä, koittavat jäsenet yleensä paremmin tuoda puhtaita munia j a sam alla voidaan myöskin alipainoiset munat helpommin eroittaa eri luokkaan.

Valo- tarkastu ksella on munien puhtauteen ja kauppakuntoon näh­

den saatu aikaan huom attava parannus.

K A N A N R E H U JE N JA K A N A L A T A R V IK K E ID E N O S T O JA M Y Y N T I.

Laitilan Munanmyyntiosuuskunta on harjoittanut myöskin la a ja a kaurojen, näkinkuorien ja kalajauhojen kauppaa jä se ­ nilleen. Niinpä vuosittain ostettiin n. 15 .0 0 0 kg. näkinkuorta, sam a m äärä k auroja j a n. 5 .0 0 0 kg. k alajauhoja. T ä s t ä kau­

p asta on nykyään kokonaan luovuttu j a annettu kananrehujen kauppa kokonaan paikallisen osuuskaupan hoidettavaksi.

Osuuskunnan säännöt edellyttävät, että yhteisostoilla hankit­

taisiin jäsenille kanalatarvikkeita, mikä tietenkin sinänsä olisi hyvä asia, saisivathan jäsen e t ne silloin sisäänostohintoihin.

Kuitenkaan ei asia käytännössä ole niin yksinkertainen kuin miltä se ensihetkellä näyttää. Ensiksikin on osuuskunnan rahoitettava kaikki ostot jo k a jo sinänsä kysyy huomattamia p ääom ia; toiseksi on vain harvoilla jäsenillä varaa maksaa ostonsa heti, joten suuri osa ostoista jä ä velaksi ja jokainen osuuskunnan toimessa ollut tietää miten epäkiitollista hom­

m aa on pidättää näitä saatavia munatileistä. Usein ei näiden velkasaatavien saanti ollut niin varmaakaan. Niinkin on sat­

tunut käymään, että jäsen jo k a on saanut velaksi kananrehuja j a jolla siis on paljon m aksettavaa osuuskunnalle, ei ole yhtä halukas munia osuuskuntaan tuomaan ja silloin voi osuus­

kunnan saatava joutua kokonaan vaaranalaiseksi. Vähittäis­

kauppa, joksi kananrehujen kauppa pakostakin menee, ei har­

voilla artikkeleilla ole osuuskunnalle kannattavaa, siksi pal­

jon vaativaa työtä se on. Osuuskauppa, jolla on myymälöitä

eri puolilla p itäjää ja jolla on riittävästi pääom aa j a toimi­

henkilöt palkattuna, voi hoitaa kanalatarvikekaupan j a osuus­

kunta voi keskittyä kokonaan kananmunakauppaan jonka hoitamisessa sillä on riittävästi työtä.

LA IT ILA N KANALAT.

Kanaloita Laitilassa on paljon. On kyliä, jo ssa melkein jo k a asukkaalla on oma kanalansa. Noin 10 vuotta sitten, jolloin sodan jälkeisten vuosien satumaisen korkea muna- hinta alkoi muuttua takaisin normaaliseksi j a jolloin kanan­

hoito ei kaikenlaisissa oloissa ja kaikenlaisilla sekaroduilla enää kannattanut, jätti yksi ja toinen jo k a rikastumisen toi­

vossa vaan ei asian harrastuksesta oli ruvennut kananhoita- jaksi, kananhoidon sikseen. Nykyään taas, jolloin kananhoito on saanut varmempaa pohjaa, jolloin jalostettu kanarotu antaa suuremman tuotannon ja hoitoon on saatu tieteellistä pohjaa, ovat nekin, jo tk a kananhoidon aikaisemmin lopetti­

vat, alkaneet sen uudestaan. He ovat huomanneet, että kana on sittenkin eläin, jo k a nykyisenäkin aikana, jolloin maatalou­

dessa on pula-aika, pystyy kulutettuun rehumäärään nähden antamaan suurimman tuoton. Siksi onkin uusia kanaloita ilmestynyt kuin sieniä sateella. Suuria loistokanaloita, joita muutamilla seuduilla maatamme näkee j a joihin on pantu kiinni varsin huomattavia pääomia, ei Laitilassa ole yhtään.

Ne lukuisat retkeilijäjoukot, jotk a vuosittain käyvät Laiti­

lassa, ovat varmaankin hämmästyneinä kysyneet: mistä ovat lähtöisin ne miljoonat kananmunat, jo tk a Laitilasta lähetetään maailmalle kun ei mitään huomattavaa, matkailijan silmiin pistävää ole havaittavissa. Laitilan kanalat on koitettu lait­

taa mahdollisimman halpaan hintaan. Kellä on ollut vanhoja rakennuksia on koittanut niitä korjaam alla päästä alkuun ja vähitellen kanalaa j a kanalukua lisäämällä liikettään suuren­

tanut. Laitilan kanalat ovat etupäässä pieniä, jo ista noin 50 % on alle sadan kanan kanaloita. Nykyään on joku määrä

kanaloita, jo issa asukasluku on kahden ja kolmen sadan vai­

heilla ja muutama harva sitä isompi.

Kananpoikien haudonnassakin on Laitilassa yleensä siir­

rytty konehaudontaan. Koneet ovat enimmäkseen 4 0 0 munan koneita, joita usealla haudottajalla on useampia.

Suureksi eduksi olisi munakaupalle jo s kaikki toisivat kananmunansa osuuskuntaan; silloin voitaisiin paljoa parem­

min huolehtia tavaran laadusta. Tiedämme, että omassa m aassa emme saa kaupaksi kuin osan kananmunista. Meidän täytyy siis kesälläkin pystyä tuottamaan sellaisia kananmunia, että niitä voidaan ulkomaille lähettää. J o s emme saa tuot­

teemme laatua parannetuksi emme sitä voi ulkomaille lähettää vaan sensijaan kotimaiset kananmunamarkkinamme täyttyvät kokonaan ala-arvoisella tavaralla, jo ta on myytävä peru- nien hinnalla j a silloin alkaa kananhoidon kannattavaisuus käydä vaaranalaiseksi, mitä meidän on kaikin keinoin koitet­

tava estää pysyttääksemme edes yhdenkin maatalouden sivu­

elinkeinon kannattavana.

*

Lukijoille h uom au tam m e e ttä , niinkuin ed elläo lev asta historiikista näkyy, L a a k so k äsittelee ennen v u o tta 1 9 3 0 tap ah tu n eita asioita.

Laitilan Munanmyyntiosuuskunnan liikevaihdon kehitys 1914

^—

1938.

OO O

Oto Co00 coH?

oo öo

Oio»

oö oo

£ CO I ^_

S & S? | H

1914 1915 1920 1921 1922 1923 1924 1926 1928 1929 1930 1931 1932 1933 1634 1935 1936 1937 1938

L A I T I L A N M U N A N M Y Y N T I O S U US K U N N A N T O I M I N T A V U O S I N A

1 9 3 1 — 1 9 3 8 .

(Kirjoittanut Eino E i n a l o . )

Liikkeen toiminta jatkui vuosina 1931— 1934 entiseen ta­

paan laajentuen edelleen jo k a vuosi. O sa osuuskunnan jä s e ­ nistöstä oli kuitenkin tyytymätön osuuskunnan toimintaan, mikä tyytymättömyys johtui suurimmaksi osaksi seuraavista s y is t ä :

Ensinnäkin osuuskunta tilitti jäsenilleen munatilin ainoas­

taan kerran kuukaudessa. Jä sen et joutuivat siis odottamaan rah aa 4, jo p a väliin viisikin viikkoa. Vuoden mittaan tuli ainoastaan 12 munatiliä. Osuuskunnan jäsenistö on suurim­

maksi osaksi vähävaraista, jo n ka on kanarehut ostettava sekä lisäksi itsekin elettävä. Jokainen asiaa ajatteleva ymm ärtää sen rahanpuutteen jo k a osuuskunnan jäsenistöllä oli silloin kun munatili maksettiin noin harvoin. Yleisenä toi­

vomuksena jäsenistön keskuudessa oli, että munatili olisi ollut maksettava kaksi kertaa kuukaudessa. Isännöitsijän työmää­

rää j a kuluja säästääkseen ei osuuskunta kuitenkaan päättä­

nyt ruveta munatiliä m aksamaan kahdesti kuukaudessa.

Toiseksi oli ainoastaan muutamissa munavastaanottopai- koissa valotarkastus käytännössä. T o isessa vastaanottopai­

k assa siis tarkastettiin munat toisessa ei tarkastettu. Toisen osuuskunnan jäsenen kananmunat siis tarkastettiin, mutta toi­

sen ei tarkastettu. Joku voi siis tuoda huonojakin munia osuuskuntaan. On ilmeistä, että tällainen menettely herätti tyytymättömyyttä jäsenistössä.

Kolmanneksi oli sivukylissä munien vastaanotto uskottu osuuskaupan myymälänhoitajain huoleksi, mutta nämä myy-

mälänhoitajat eivät pitäneetkään riittävää huolta kananmu­

nien valotarkastuksesta, munalaatikoitten siisteydestä; mu- navastaanotoissa ei siis ollut riittävää kuria. T ä m ä onkin ymmärrettävää, sillä sama myyjä jo k a otti kananmunat vas­

taan joutui myöskin samanaikaisesti myymään tavaraa kau­

passa, eikä näin ollen ehtinyt kiinnittää kananmunien laatuun y.m. riittävää huomiota.

P ä ä a sia ssa edellämainituista syistä alkoi luottamus osuus­

kuntaa kohtaan jossain määrin horjua, ollen ” kriitillisin” aika vuosina 1932— 1934.

Edellämainituista syistä johtuen erosi vuoden 1934 alussa eräs kyläkunta (Laitilan Perttelinseutu) Laitilan munanmyyn- tiosuuskunnasta, perustaen mainittuun kylään oman pienem­

män osuuskunnan. Yhtenäisyyden kannalta olisi ollut suo­

tavaa ettei mainittua kyläosuuskuntaa olisi perustettu, olisi­

han Laitilan kananhoito voinut esiintyä ulospäin vieläkin voi­

makkaammin jos mainittu kyläkuntakin olisi pysynyt Laitilan Munanmyyntiosuuskunnassa.

T O IM IN T A P Ä Ä S E E J Ä L L E E N HYVÄÄN V A U H T IIN . Vuoden 1934 keväällä valittiin osuuskunnan isännöitsijäksi Eino E i n a 1 o, jo k a otti toimen vastaan saman vuoden hei­

näkuun 15 päivänä.

Sam aan aikaan ruvettiin kiinnittämään parempaa huomiota kananmunien laatuun, vastaanottopaikoissa vallitsevaa kuria tiukennettiin, munatilitykset alettiin m ak saa ensinnä jo k a kol­

men viikon päästä, sittemmin kaksi kertaa kuukaudessa.

T oi­

mintaa siis tiivistettiin.

Vuoden 1939 alussa oli osuuskunnalla munien vastaanotto- paikkoja 15 eri puolilla pitäjää. Sitäpaitsi ostetaan käteisellä munia 5 paikassa. Vuoden 1939 alusta alkaen on tilitykset jäsenille suoritettu säännöllisesti 2 viikon väliajoin, tarkoi­

tuksena on tilitykset vakiinnuttaa näin tapahtuviksi. Käteis­

kaupasta olisi kokonaan päästävä, kun kerran tilitykset suori­

tetaan kahden viikon väliajoin. Käteisellä ostettavien munien

laatu on nimittäin aina paljon huonompi kuin jäsenten munien laatu on.

Jok aise ssa vastaanottopaikassa huolehtivat munien vastaan­

otosta vakinaisesti osuuskunnan palveluksessa olevat henkilöt, jo tk a ovat tehtäviinsä kouluutetut, perehdyttämällä heitä kananmunien laatukysymykseen m.m. Vientikunta Munan Tu­

run varastossa. M yym älänhoitajat eivät siis enää huolehdi jäsenten kananmunien vastaanotoista. Näin on munien vas­

taanotto saatu huolelliseksi ja on voitu paremmin palvella jäsenistöä.

Tyypillistä Laitilan Munanmyyntiosuuskunnan toiminnalle on, että osuuskunnan varastosuojat y.m. käyvät ahtaiksi, tilan­

puute vastaanottopaikoissa y.m. on siis tuntuva. Niinpä jou­

duttiin vuoden 1937 kesällä rakennuttamaan kirkonkylään lisärakennus johon tuli m.m. laatikkosuoja ja konttori. Osuus­

kunnan toiminta onkin, niinkuin toisessa paikassa olevista numeroista voidaan havaita, melkoisesti laajentunut.

N E U V O N T A A .

Kananhoidollisen neuvontatyön suorittamista varten perus­

tettiin heinäkuussa vuonna 1936 osuuskunnan aloitteesta

” Laitilan Siipikarjanhoitoyhdistys r.y.” niminen yhdistys, jon ka jäseneksi voivat p äästä Laitilan Munanmyyntiosuus­

kunnan jäsenet. Yhdistyksellä on neuvoja ja on yhdistyksen toiminta käsittänyt p ääasia ssa kanojen karsintaa.

E ri puolilla p itäjää on aina silloin tällöin järjestetty kana- taloudellisia esitelmätilaisuuksia, jo s s a on selvitelty kanan­

munien laatukysymystä ja yleensä päivänkysymyksiä.

Osuuskunta on jäsen en ä Vientikunta Munassa, Siipikarjan- hoitajain Liitossa, Pellervo-Seurassa ja Laitilan Pellervo- Yhdistyksessä, sekä u seassa Laitilassa toimivassa yhtymässä.

” S iip ik a rja ”-Iehti on tilattu osuuskunnan munia tuoville jäsenille siten, että jäsen on maksanut 5 : — tilaushinnasta j a osuuskunta loput, joten lehti on jäsenille ollut melkein

ilmainen. Mainittakoon, että v. 1938 tilattiin osuuskunnan jäsenille näin yli 4 0 0 vuosikertaa edellämainittua lehteä.

Suotavaa olisi, että liikkeen jäsen istö käyttäisi runsaasti hyväkseen edellämainitun, siipikarjanhoitoyhdistykseltä s a a ­ tavan, neuvojan opastusta.

LA IT ILA N M U N A N M Y Y N T IO S U U S K U N N A N M E N O T V. 1914— 1938.

Menot kaikkiaan M enot Menot vastaanotettuna

Vuosi mk liikevaihdosta muna kg kohti penniä

o/o

1914 4 8 4 : 3 1 9.o —

1915 ... 6 7 5 : 2 2 l l . o —

1 920 1 5 . 5 1 3 : 7 1 6.o —

1921 3 1 . 4 4 2 : 2 2 5.o —

1922 ... 5 4 . 4 6 6 : 6 7 5.o — 1923 ... 8 6 . 0 3 1 : 5 9 5.5 — 1924 ... 7 5 . 8 0 8 : 2 7 3.7 — 1925 ... 8 7 . 9 3 4 : 8 0 4.6 — 1926 ... 8 4 . 0 2 0 : 9 5 4.2 — 1927 ... 8 7 . 0 2 9 : 4 5 4.6 — 1928 ... 8 7 . 8 6 3 : 12 4.4 — 1929 ... 9 0 . 8 3 8 : 4 4 4 .i — 1930 ... 9 1 . 8 7 9 : 3 0 4.7 —

1931 7 1 . 2 1 9 : 3 5 4.3 —

1932 ... 1 0 4 . 3 5 3 : 8 5 2.7 — 1933 ... 1 1 1 . 8 0 6 : — 2.4 — 1934 ... 1 0 0 . 9 2 1 : — 2.4 3 0 p.

1935 ... 9 8 . 8 5 0 : — 2 . i 2 8 „ 1936 ... 1 1 9 . 8 9 9 : 9 8 2 .i 2 9 „ 1937 ... 1 4 1 . 9 9 8 : 7 0 1.8 2 7 „ 1938 ... 1 7 0 .5 2 7 : 15 2.x 3 3 „

Niinkuin taulukosta näkyy, ovat kokonaisliikekulut pro­

senteissa vähentyneet sitä mukaa kuin lähetettävä munamäärä on noussut. Liikemenot vastaanotettua muna-kg. kohti ovat

Kananm unien valotarkastusta Laitilan M unanmyyntiosuuskunnassa.

siis mitättömän pienet. Sitäpaitsi sisältyy edellä oleviin me­

noihin huomattavia määriä ”valistusm enoja” ja jäsenm aksuja niille yhdistyksille, jo ssa osuuskunta on jäsenenä. Osuus­

kuntahan harjoittaa huomattavaa siipikarjanhoidollista valis­

tustoimintaa Laitilassa.

LA IT IL A N M U N A N M Y Y N T1 O S U U S K U N N A N V A STA A N - O T T A M A MUNAMÄÄRÄ.

Vuosi

1934 .

Jäsenten tuomia

K i l o m ä ä r ä Käteisellä

ostettu Yht.

331.272.oo

Kappaleluku

5 .8 2 4 .4 4 6

1935 . 342.335.oo 5 .9 9 9 .5 5 6

1936 . 368.005.53 59.678.08 4 27.683.oi 7 .5 6 5 .2 4 2 1937 . 4 2 7.465.9i 85.198.26 512.664.17 8 .8 3 3 .1 6 4 1938 . 453.360.03 56.683.67 510.043.70 8 .6 6 9 .9 7 0

Vuosina 1914— 1933 välitetyistä munamääristä ei ole aivan tarkkaa tietoa olemassa, joten nämä munamäärät sentähden

puuttuvat edellä olevasta taulukosta, mutta lienee v astaan­

otettu kilomäärä vuonna 1914 ollut 3 .6 9 6 kg., v. 1915 3 .7 0 6 k g , v. 1920 14 .9 2 4 k g , v. 1921 2 4 .8 3 2 k g , v. 1923 6 6 .7 0 8 k g , v. 1924 1 0 3 .6 4 4 k g , 1926 1 05.791 k g , v. 1928 9 6 .4 4 9 k g , v. 1929 1 1 6 .1 3 9 k g , v. 1930 1 2 4 .9 0 6 k g , v. 1931 1 4 8 .3 7 4 k g , v. 1932 2 3 8 .5 3 5 k g , v. 1933 3 1 5 .9 5 2 kg.

LA IT ILA N M U N A N M Y Y N T IO S U U S K U N N A N ( J Ä S E N T E N T U O M I E N ) K A N A N M U N IE N L A A TU v. 1938

( P R O S E N T E I S S A ) .

K u u k a u s i

Laatua Vientiä Sekundaa (-epäpuhtaita ja epätuoreita) Pieniä Sekundaa ( poreisia) Mursk., Verestäviä, Pilaantuneita Laatua ja pieniä yhteensä

Tam m ikuu ... ^{9 4 ,15 0,02 2,94 0,09 2,24 0,56} i 9 4 ,2 4 Helmikuu ... ^{92 ,7 6 0,08 4,21 0,06 2,20 0,69 9 2 ,82} M aaliskuu ... 93 ,8 2 0,16 3,10 0,04 2,09 0,79 9 3 ,8 6 Huhtikuu ... 89 ,5 0 0,68 6,13 0,03 2,75 0,91 8 9 ,63 Toukokuu ... ^{86 ,9 3 0,53} 9,07 2,66 0,81 8 7 ,46 K e s ä k u u ... ^{90 ,2 2 0,23 6,06}

---

2,68 0,81 9 0 ,4 5 Heinäkuu ... 84 ,8 9 3,49 8,32

---

3,59 0,71 8 8 ,38 Elokuu ... 8 1 ,2 8 3,92 9,53 2,40 2.24 0,63 8 7 ,60 Syyskuu ... ^{8 6 ,1 5} 0,93 3,54 6,72 2,17 0,49 9 2 ,8 7 Lokakuu ... 9 1 ,28 0,22 1,89 4,44 1,77 0,40 9 5 ,7 2 M arrask uu ... 9 4 ,7 8 0,07 1,15 2,00 1,63 0,37 9 6 ,7 8 Joulukuu ... 9 5 ,0 6 0,19 1,59 1.05 1,79 0,32 9 6 ,11 K o k o v u o s i ... 90 ,1 9 0,86 4,75 1,36 2,23 0,61 9 1 ,5 5

Niinkuin edellä olevasta taulukosta havaitaan on liikkeen kauppaan lähettämien kananmunien laatu ollut melko hyvä.

Vientikunta Munan laatimien tilastojen mukaan on Laitilan Munanmyyntiosuuskunnan lähettämien kananmunien laatu

1 K ananm unien la a tu a a rv o s te lta e s s a on oikeudenm ukaisinta laskea laatu m u n at ja pikkum unat sam aan luokkaan. Pik kum unahan on m yös­

kin laatu m u na, eihän k an an h o itajak aan m ah d a sille m itään kun nuo- rik kok anat yleen sä m u n ivat m u n in taa a lo itta e ss a a n m uu tam an viikon pikkumunia.

ollut maan parhain. Laatukysym yksessä on siis pysytty ensim­

mäisinä. L aatu a on koetettu p arantaa valistustoiminnalla ja on vastaanottopaikoissa tarkastettu munat valotarkastuksella.

On sitäpaitsi otettava huomioon, että Osuuskunnalla oli vuo­

den 1938 lopussa 15 kananmunien vastaanottopaikkaa, joten kananmunien laatu on saatu pysymään hyvänä siitä huoli­

matta, vaikka työntekijöitä on ollut useita. Yleensä on oltu siinä käsityksessä, että pienempi osuuskunta pystyisi parem­

min hoitamaan kananmunakaupan, mutta edellä oleva tau­

lukko näyttää suuren osuuskunnan hoitavan kananmunien laatukysymyksen paremmin kuin mitä pienempi osuuskunta pystyy hoitamaan.

J Ä S E N I S T Ö .

Vuoden 1938 lopulla oli osuuskunnassa munia tuovia jä se ­ niä 48 6 . Osuuskunnassa on jäseniä kaikista puolueista. J ä ­ seninä on maanviljelijöitä, pienviljelijöitä, muurareita, työläi­

siä, virkamiehiä j.n.e.

O S U U S K U N N A N H A L LIN T O .

Vuoden 1 9 3 8 lopulla kuuluivat osuuskunnan hallitukseen varsinaisina jäsen in ä: Selim Laakso, F rans Laaksonen, Alfred Laila, Eino Seiko, Vilho Jäspi j a Jussi Ruustamo, sekä vara­

jäsen in ä Eino Sarin j a V. A altonen-Tala.

T ilin tark astajin a olivat: Niilo Rautakoski, Artturi Setälä ja Aarne Kauppila, varalta Petteri Palmunen ja Lauri Rytsälä.

Osuuskunnan isännöitsijänä on

Eino Einalo.

R ahaston h oitajan a on toiminut vuodesta 1934 alkaen toi­

m itu sjohtaja J. A. Nummela.

Konttoritöissä y.m. osuuskunnassa esiintyvissä töissä on isännöitsijää avustanut rouva Aili Einalo. Sitäpaitsi on Siipi- karjanhoitoyhdistyksen neuvoja ollut apuna munien vastaan­

otossa.

Laitilan M unanm yyntiosuuskunnan nykyinen hallinto.

Seisom assa: vasemmalta: Eino Seiko, Eino Einalo (toim itusjohtaja), Jussi Ruustamo.

Istum assa: vasemmalta: A lfred Laila, Selim Laakso (pu heen joh taja ), Vilho Jäspi ja Fra n s Laaksonen.

Laitilaan on vähitellen muodostunut kananhoidollinen pesä­

ke. Vieläpä nykyisinkin, jolloin muualla m aassam m e ei kiin­

nitetä niinkään suurta huomiota kananhoitoon, on Laitila ka- nanhoitoaan edelleenkin laajentanut. Onhan Laitilan Munan­

myyntiosuuskunnan välittämä munamäärä tasaisesti lisäänty­

nyt vuosittain. Sivumennen mainittuna olisi osuuskunnan vä­

littämä munamäärä vuonna 1938 noussut huomattavasti enem­

män elleivät siipikarjataudit olisi haitanneet mainittuna vuonna kananpoikaskasvatusta Laitilassa.

Oltanee yksimielisiä siitä, ettei ilman Laitilan M unan­

myyntiosuuskunnan toimintaa Laitilassa olisi näin loistavaa kananhoitoa. Munanmyyntiosuuskunta lienee ratkaisevasti vaikuttanut Laitilan kananhoidon kehitykseen. Munanmyynti- osuuskuntahan on pakoittanut muutkin Laitilan kananmunien ostajat maksamaan kananmunista korkeita hintoja. Osuus­

kunnan harjoittam alla kananhoidollisella neuvontatyöllä on

myöskin ollut huomattava vaikutus Laitilan kananhoidon ke­

hitykseen.

Toivottavaa olisi, että kaikki Laitilan Munanmyyntiosuus- kunnan toiminta-alueella asuvat kananhoitajat liittyisivät jä se ­ niksi osuuskuntaan, toimittamalla kaikki kananmunansa osuus­

kunnan kautta kauppaan. Onhan Laitilan Munanmyynti- osuuskunnan toiminta varsinkin vuoden 1938 aikana tiivisty­

nyt: vastaanottopaikkojen lukumäärää on lisätty, jäsenm äärä on lisääntynyt, osuuskunnan taloudellinenkin asema on huo­

mattavasti vahvistunut, on ostettu oma kuorma-auto, jolla munat voidaan mukavasti kulettaa, esitelmätoimintaa on har­

joitettu j a — mikä lienee tärkeintä jäsenten kannalta katsot­

tuna — on munista silti maksettu parhaita markkinahintoja.

Myymällä kananmunansa Laitilan Munanmyyntiosuuskun- nan kautta edistävät Laitilan kananhoitajat omaa parastaan.

T ä m ä voidan parhaiten havaita edellä esitetystä osuuskunnan neljännesvuosisataisesta toiminnasta.

Laatu m un ia

Laitilan Munanmyyntiosuuskunnan kananmunien laatu v. 1938

prosenteissa.

(Laskettu k appalem äärästä.)

Vienti munia

Pilaan-

Sekundaa Pieniä Säröisiä tuneita

4,75 %

2,23 %

0,86 % . 1,39 %

061 %

L a i t i l a n M u n a n m y y n t i o s u u s k u n n a l l a o n k a n a n m u n i e n k u l j e t u s t a v a r t e n o m a k u o r m a - a u t o

Laitilan kaupunginkirjasto

6 7 .4 4 P K Lai 1939 La akso , Selim

Laitilan IV u n a n m yyn tio su u sk u n ta 1914- 193

4 0 0 0 B 3 3 4 2

4000B3342