Laura Soinne Eino Leinon kirjurina
K irjailija Laura Soinne, (s. 1897- k. 1992) joka on keuruulaisille tu ttu Einari Vuorelan puoli
sona, oli jo hyvin nuorena alkanut kirjoittam i
sen. Perhe kannusti häntä tässä työssä monin tavoin.
Veljet järjestivät hänelle työhuoneen ja ostivat kirjoi- tuskoneen.Tehtiin leikillinen m utta ihan kirjallinen sopimus. Sain siitä kopion. Siinä vanhin veli, pastori Aatto Soinne lupaa Lauralle palkkioksi 100 mk, jos täm ä kirjoittaa ”alkuperäissatuja,joko lyhyempiä tai pitempiä,sellaisen määrän, että ne täyttävät noin 150 painettua tavallisen kokoista kirjan sivua”
Allekirjoitettu tammik 14 p. 1917. M ääräaika kesäk. 1. p. 1917.
Ja Laura alkoi kirjoittaa, ensin puotipaperille sitten kirjoituskoneella, ja sai sopimuksen m ukaan valmiiksi vaadittavat sadut. Aatto-veli toim itti sadut kustantajalle. Ne julkaistiin v. 1918 kirjana Vaijojen linnan prinssit. J a vuonna 1920 ilmestyi M ustat hel
met, v. 1923 satunäytelmä Hukkasaari.
Laura oli hyvä ja nopea konekirjoittaja.Myöhemmin hän kirjoitti m iehensä Einarinkin runot puhtaaksi.
Einarihan ei koskaan kirjoittanut koneella. Kirjoitus
kone ja Einari eivät kuuluneet yhteen.
Syksyllä 1924 Laura lupautui kirjoittam aan Eino Leinon sanelun m ukaan täm än u utta kirjaa ELÄMÄ
NI KUVAKIRJA. Iloniemen väki sääli huonokuntoista kirjailijaa, jolla ei enää kotiakaan ollut. Leino asusti Tuusulan vanhoissa venäläisissä taloissa, joissa pidet
tiin täysihoitolaa, Onnela ja m uita. Kirjailijaliitto pyysi Sointeita ottam aan kodittoman Eino Leinon luokseen.
Iloniemeen tultuaan hänet ensin pestiin ja puettiin puhtaisiin vaatteisiin ja vannotettiin ettei viinaa saa taloon tuoda. Kanttori Soinne oli hyväluontoinen mies, vaimo Aino tom era ja kurinpidossa ehdoton.
Eino Leino sai asuttavakseen erillisen huoneen, jota sanottiin 'k iu k k u k am arik si'. Edellisillä omistajilla oli joukossaan pahansisuinen mies, joka näin e ristet
tiin toisten seurasta. Jossain rem ontissa se oli sitten yhdistetty muihin, niin että haastattelijalle Laura osoitti vain paikan, m issä huone oli ollut.
Lehtihaastattelussa Laura vielä vanhoilla päivillään (3.9.1988) muistelee Leinoa: "Iloniemessä Leino oli
onnellinen. Jouluna m entiin yhdessä kranssitanssia silkasta ilosta”
Laura kiijoitti Leinon sanelun m ukaan ELÄMÄNI KUVAKIRJAA, jo sta tuli suurm enestys.
”Istuin siinä ja nakutin päiväkaudet. Omat työni jäi
vät. Penniäkään en saanut palkaksi, mistäpä Leinolla rahaa olisi ollut”
Eino Leino oli ju u ri kesällä 1924 käynyt kotitilallaan, Paltamon Hövelössä, jossa oli uusi omistaja. Kaikki oli toisin. Lapsuusm uistot nousivat mieleen.
Leinon aika Iloniemessä kesti vain n. neljä kuu
kautta. Välillä käveltiin ulkona, 46 vuotias Leino ja 27 vuotias Laura Soinne, Keskusteltiin varm aankin k ir
jallisuudesta. Leino käveli monesti yksinkin Aleksis Kiven kuolimökillä, istuskellen sen kuistilla.
Iloniemen vieressä seisoo Tuusulan kirkko ja sen ympärillä vanha hautausm aa.
Hautausm an portin läheisyydessä oli Aleksis Kiven hauta. Sen lähelle Leino toivoo tulevansa haudatuksi.
Mäkelä kuvailee Leinon sanoneen: - Lauran kanssa joskus taas menemme kalmistoon, tu ttu ja tapaam aan, Haudat siellä ovat hiljaiset ja tyynet, ne eivät ihm isistä paljon piitanneet.
Mutta viinaan päättyi Leinon oleskelu Iloniemessä.
”Pulloja rupesi salaa kulkemaan meille, vaikka vahdittiin. Aina-äiti pisti oleskelulle lopun. Viina ja kaverit Leinon veivät”
M erkintä Laura Sointeen vieraskirjassa:
Iloniemi 5.12.1924
Uupunut untensa sotiin etsijä koitui kotiin tuskasta maailman turun maantieltä riemun ja surun, kätensä yhteen liittää, Luojaa luonnossa kiittää.
Eino Leino.
Eino Leinon kirjoittam ien kiireitten luettelosta on koottu kirjoja. Paljon tutkim ustyötä on tehnyt Hannu Mäkelä, jonka teoksesta löytyy mm.:
EINO LEINON KIRJE VELJELLEEN KAARLOLLE, kirjoitettu Tuusulan Iloniemessä 6.12.1924
RAPORTTI Karolus!
Luulen vihdoinkin pysyväisemmän elonsijan täällä Tuusulassa löytäneeni. Olen muuttanut näistä ra- hanhimoisista ryssäläisten huviloista paikkakunnan vakavamielisen lukkarin luo saman järven ran
nalla kamariinjosta näen vastarannan valkean metsärinteen, milloin aamuisessa auringossa, milloin kuutamossa kimmeltävän, kummankin omasta vuoteestani. Talonväen muodostaa vanha kanttori ankanne eukkoineen kolmen tyttärensä kera, kaikki sieviä, yksi sitä paitsi pikku kirjailijatar, jonka näytelmistä joku lienee Tampereen Teatterissakin esitetty. Pojista joku pappina Kuopiossa, toinen jumaluusoppia lukeva ylioppilas jne. Kaikki herttaista, vanhanaikaista väkeä. Maksan vain 1000 Smk
koko elatuksestani. Sauna on melkein joka ilta. Vartun hyvissä tavoissa ja Herran nuhteessa. Viinan viljely ei täällä käy ollenkaan. Käyn ikenet irvessä myös kiivasta taistelua tupakan intohimoa vastaan.
Odotan uteliaisuudella, mitä kaikkea tämä tulee työntekooni vaikuttamaan. Kuinka "vanhenevan ruumiin hoito”sinun kohdaltasi?
Omaltani tyydyttävä.
Veljesi Eino
Itsenäisyyspäivän aamuna Kerava 1924
Kuvassa kirjailija kukitettuna Valkoisen Lootuksen ensi-illassa.
(Laura Sointeen 3-näytöksinen näytelmä oli esitetty Tampereen Teatterissa Eino Salmelaisen ohjaam ana.
Musiikin siihen sävelsi Erkki Melartin.)
Vaikka Leino joutui lähtem ään Iloniemestä, löytyi toinen kirjoittaja., Multialla syntynyt Kaarlo Väinö Valve, joka käytti nimimerkkiä V. Arti ja hallitsi pi- kakirjoituksen. Hänestä kertoo MULTIAN JOULU 2006.
Isä toimi kansakoulunopettajana Multian kirkolla, äiti oli Eriika Jussilan talosta (vanhemmat Samuel M atinpoika ja Ju stin a Juhontytär.)
V. Arti hallitsi monia kieliä, hänen kääntäm inään on useita iskelmiä ja viihdesävelmiä, konserttikappalei
ta, esim: Bethoven: Jum alan kunnia luonnossa, Heikki Klemetin kokoelman PIAE CANTIONES latinankielisiä kirkkolauluja, useat laulut V. Vesalan nimellä jne.
Eduskunnan pikakirjoittajana hän toimi useita vuosia.
H einäkuussa 1925 Leino m uutti ystävänsä Ossi S te ' nin luokse Riitahuhdan tilalle. Ste’n myöskin kirjoitti Elämäni kuvakirjan valmiiksi.Leinon sanelun mukan. Ei ole tietoa mikä sivumäärä on kunkin k ir
joittajan osuus.
Kirja valmistui, OTAVA kustansi sen. v. 1925. Sitä ke
huttiin Leinon parhaaksi suorasanaiseksi teokseksi.
Toistakin osaa suunniteltiin, m utta sitten 47 vuotias Eino Leino väsyi. Väsyi m uistelem aan, väsyi elämään, ja kuoli tamm ikuun kymmenentenä. 1926. Hänet h au dattiin suurin juhlallisuuksin Helsingissä.
Lea Riihimäki
79
