L E A R IIH IM Ä K I
Laura Soinne-Vuorela kirj ailij ana
Laura S o i n n e , satutäti ja näytelmäkirjailija, on keuruulaisille tunnettu lähinnä Einari V u o r e l a n puolisona. Jo se tehtävä sinänsä on kokonainen elämäntyö. Luova runoilija kärsii synnytyskipuja, eksyy arkipäivän hankaluuksiin ja kompastelee pikkuasioiden kiviin ja kantoihin. Tarvitaan käytännön ihminen, joka toimii kuuntelijana ja puhtaaksikirjoittajana, pitää yhteyttä kustantajaan, ottaa vastaan ja kestitsee haastattelijat, on rinnalla juhlatilan
teissa. Tähän kaikkeen Laura Soinne oli mahdollisimman sopiva. Käytännöllisenä, äidillisenä ja hyväsydämisenä hän oli lujasti maahan kiinnitetty tukipylväs, ymmärtäjä ja auttaja.
L a u ra Soinne ta v a ta a n K euruulla jo 30- luvun lopulla, h eid än seurusteluaikoinaan.
K euruulla vietettiin kihlajaisia V alkolan huvilalla, j a tä ä llä heidät on k u u lu te ttu av io liitto o n . V ihkim inen ta p a h tu i Aleksis Kiven p äiv än ä -39 Soinissa, jo n n e E inari V uorela m onien vaellusvuosiensa jälkeen m eni o p e tta ja k si. Sitten tie vei A lavu
delle, Virroille ja takaisin Keuruulle. Yhdek
sän vuoden a ik a n a E in ari V uorelan ollessa o p e tta ja n a Ju k o jä rv e n k oululla, jo sitä en nen ja sen jälk een 15 v u o tta kesä-keuruu- laisena, V uorelassa, opittiin L au ra Soinne tu n te m a a n vieraanvaraisena kodin ihm ise
n ä, jo lla oli v e rra to n seurustelun ja k er
tom isen lah ja. P ien estäk in ta p a h tu m a sta h ä n sai a ik aa n h y k erry ttä v än k e rto m u k sen.
H än en k irjailijam in ä n sä on täällä jä ä n y t v ieraam m aksi. H ä n o n v :sta 1918 ju lk a is
su t to istak y m m en tä satu k o k o elm a a, 4 ro m aan ia, lähes 20 n äytelm ää ja jo ita k in ku u n n elm ia, m u tta jä ttä y ty i vapaaehtoisesti tak a-alalle, m iehensä tu k ijak si. O m a tu o ta n to jä i lähes k o k o n a a n .
P ienestä p itäen L a u ra Soinne oli sad u n k e rto ja , satu -lo itsija, kuten E ero E r k k o
oli Sointeen ty ttä re stä sa n o n u t. T uusulan Laura Soinne.
22
lu k k arin puustellissa oli ta p a n a iltaisin k er
to a sa tu ja . K un toiset kerto iv at A n d er
senin tai T opeliuksen tai G rim m in sa tu ja , L a u ra keksi itse ain a uuden sadun.
— Isä Soinne tuli T u u su laan lukkariksi O rim attilasta, ja oli alk u a a n nim eltään K a r h u . M u tta p ap p i ei pitän y t sem m oi
sesta nim estä, ja lu k k a rin oli o te ttav a to i
nen nim i. S akari Soinne, u rk u ri, k a n tto ri, p ia n o n v irittä jä (m m . Sibeliuksen), on la a ja n j a taiteellisen suvun k an taisä. Ä iti A ina taas oli talo u sn ero , jo k a huolehti perhees
tä , k o u lu tti lapset j a osti velaksi de la G ardie-suvun jälk eläisten ra k e n n u tta m a n Iloniem en su u ren k artan o m aisen talo n T uusulan k irk o n n aa p u rista .
T alossa kävi p a ljo n lähiseudun taiteili- jaystäviä. L a u ra on m m k irjo itta n u t E ino L einon "E lä m ä n i k u v a k irja a ” hän en sa
nelunsa m u k a a n . L eino kävi usein talossa viim eisinä elinvuosinaan, j a n äytti nuorelle L au ra Sointeelle m inne haluaisi tu lla h a u datuksi: T u u su lan h au tau sm aalle lähelle Aleksis Kiven h a u ta a .
K irjallisen m u o d o n L a u ra n sad u t saivat suuren luisteluhim on ta k ia. K ausilippu m aksoi 10 m k , m u tta äidillä ei ollut sel
laista ra h a su m m a a tu h lattav ak si. Silloin ansiotyössä käyvä vanhin veli sanoi:
" M in ä a n n a n sinulle 10 m k, jo s k irjo ita t sata sivua satu ja! Ei ta rv ittu kuin p in k k a p u o tip ap eria k eittiö n pöydälle ja sa tu ja a l
koi syntyä. A atto-veli vei ne k u sta n ta jalle ja ne ilm estyivät nim ellä V a r j o j e n l i n n a n p r i n s s i t v. -18, L a u ran ollessa 21-vuotias. K u stan ta ja m aksoi niin p a ljo n ra h a a , e ttä sillä saatiin talo o n telehvooni.
Siitä L a u ra Sointeen k irjallinen u ra a u keni. P rinssien jälk een tulivat M u s t a t h e l m e t 1920 ja H u k k a s a a r i 1923.
H u k k a sa a re n p o h ja lta tehtiin näytelm ä, jo n k a E i n o S a l m e l a i n e n ohjasi T am pereen T eatterissa. Salm elainen ohjasi m yös seu raav an , intialaiseen aiheeseen liit
tyvän näy telm än , jo h o n E rk k i M e 1 a r- t i n sävelsi m usiikin. Se oli nim eltään V a l k o i n e n l o o t u s , jo k a sai hyvät arvostelut.
S am ana v u o n n a ku in em . näytelm ä, 1927, ilm estyi ensim m äinen ro m aan i, E e- v a a n t o i j a m i n ä s ö i n . Siitä on vuosien m itta a n o te ttu useita p ainoksia, ja m onet nyt keski-ikäiset naispuoliset luki
ja t m u istav at sam aistuneensa sen p ä ä henkilöön, sanavalm iiseen ja itsepäiseen tyttöseen. N y k y ajan ty tö illä on jo to isen
laiset intressit. — S eu raav an a vu o n n a il
m estyi ro m aan i S y n n i n p u u m e r k - k i, jo k a on m yös film attu . M uut kaksi r o m aan ia ovat M i e h e n v a n k i n a -32, ja K u k a s i n ä o 1 e t? v. -38.
LIIAN
JÄ N N IT T Ä V Ä Ä
E n n en k aik k ea L a u ra Soinne tu n n e ta a n sa tu k irjailija n a. S atukokoelm ia on ju lk a is
tu 10, ja n iitä ovat lu k em atto m at lapset su
kupolvesta toiseen ahm ineet ja niistä p itä neet. S itten seurasi aik a, jo lloin L au ra Sointeen sa tu tu o tto sananm ukaisesti ju lis
tettiin p a n n a a n . 60-luvun psykologit selitti
vät, että liian jä n n ittä v ä t sadut ovat p a haksi lapsen kehitykselle, eikä niillä saan u t lasta p e lo tta a . U usia p ainoksia ei o tettu S e i k k a i l u s a t u j e n -30 j a S a t u - j e n (k o o tu t sad u t) -35 jälkeen, k irja s
toissa teo k set p an tiin varastohyllylle. L eh tih aastattelu ssa k u sta n ta ja n ed u stajak in m yönsi n ä in ta p a h tu n e e n , m u tta p u o lu s
ta u tu u san o m alla, e ttä K irjastoseura, las
tenpsykologit j a toiset lasten- ja n u o rte n k irjailija t hy ö k k äsiv ät niin voim akkaasti L a u ra S o in n etta v astaan , että hänet oli pid ettäv ä piilossa.
Sadun piti n y t k ulkea tä h ä n tap aa n : O li
pa k erran isä, jo k a teki kolm iv u o ro ty ö tä teh taassa. J a o lip a k e rran äiti, jo k a oli kassan a valintam yym älässä. H eillä oli pieni ty ttö , jo k a kulki avain kaulassa. Satu ei sa a n u tk a a n en ää olla satu, vaan lapselli
seksi tehty k erto m u s arkipäivän ongel
m ista, ilm an h o h to a , seikkailuhenkeä ja ro m an tiik k aa.
M u tta lapset eivät h a lu a ark ip äiv ää a rk i
päivän ja tk eek si, sen enem p ää kuin aik u i
setkaan. H e h a lu av at syöksyä m ielikuvi
tuksen huim iin m aailm oihin — p a la ta k seen sieltä hen k eä h au k k o e n m u tta k u i
tenkin v ah in g o ittu m a tto m in a takaisin.
L a u ra S oinne on a in a tiennyt m illainen on hyvä satu . H än e n m u k aan sa sadun p i
tä ä olla jä n n ittä v ä , e ttä eläm än kaikki p u o let tulisivat sad u n m u k a n a esiin lapselle y m m ärrettäv ällä tav alla. H yvässä sadussa on jän n ity sm o m e n tte ja , v äh än hienovarais
ta ra k k a u tta , j a eh d o tto m asti onnellinen lo p p u . M itään särö ä ei saa jä ä d ä . H y vässä sadussa on m yös jo ta in k a sv a tta vaa, m u tta lasten p itä ä itse h u o m ata, m ikä on v äärin , m ik ä oikein. O n tärk eää, e ttä p ah a saa p a lk k a n sa, sillä lapsilla on luja o ik eu d en taju , j a lapset h alu av at rangaista
23
Valkoisen Lootuksen tekijä kukitettuna ensi-illan jälkeen.
24
p ah a n te k ijä ä. S am oin koettelem uksistaan ja vasto in k äy m isistään selviytynyt sankari saa lo p u lta prinsessan j a pu o let v a lta k u n taa.
L asten j a L a u ra Sointeen kannalle aset
tui yllättäen U S A :n kenties kuuluisin las
tenpsykologi B runo B e t t e l h e i m , jo k a sanoo avoim esti, e ttä nykyaikaiset lasten
k irja t ovat tylsiä ja yksipuolisia. N iissä on vain hyviä ihm isiä j a hyviä lapsia. N ä m ä u u d en aik aiset k erto m u k set eivät a u ta lasta, jo k a taistelee lö ytääkseen ra tk aisu n hyvän ja p a h a n välillä. — Saduissa on m el
kein a in a ilkeitä o le n to ja , jo tk a saavat a n saitsem ansa ran g aistu k sen . S adun onnelli
nen lo p p u o n tä rk e ä . J a se, e ttä hyvä saa p alk k an sa.
B ettelheim in k irja ilm estyi Y hdysvallois
sa jo 1975, j a siihen o n jo k a u a n ved o ttu a u k to riteettin a. Suom eksi se on k ään n etty v asta tä n ä v u o n n a nim ellä S a t u j e n 1 u- m o u s , m e r k i t y s j a a r v o (W SOY).
L a u ra Soinne sai lähes n eljä vuosikym m entä o d o tta a , ennen k u in tu n n u stu sta al
koi tih k u a . V. 1976 K ansallisteatterin jo h ta ja Kai S a v o l a valitsi sad o ista sa
tunäytelm istä Sointeen näytelm än K u p a r i a v a i n, jo ta esitettiin k ah d en vuoden ajan täysille katsom oille, yleisön tö m is
täessä j a hihkuessa riem u sta. A rv o stelijat vertasivat tu n n elm a a jä ä k ie k k o -o tte lu u n . P itk ä n a ja n k u lu ttu a lapset v ih doinkin sai
vat n ä h d ä o ikean satu n äy telm än . S am ana vu o n n a, -76, o tettiin S atu k o k o e lm asta uusi painos, ja v. 79 ilm estyi viim einen sa tu k irja, T u u l i t u n t u r i n j ä t t i l ä i s e t , jo k a sisältää jo ennen k irjo ite ttu ja satu ja.
N äy telm äk irjailija L a u ra Soinne on eräs hänen m onipuolisen henk ilö k u v an sa piir
teistä. L u k u m ääräisesti näytelm iä on eni
ten, n. 20. T a rk k a a lu k u a ei edes tiedetä.
M yös m u u ta m ia k u u n n elm ia h än o n k ir
jo itta n u t. — E nsim m äinen näytelm ä, V al
koinen lo o tu s, oli p itk ä k o k o illan n äytel
mä, m u tta n iitä ei ole m o n ta . P ä ä o sa on seuranäyttäm öille ta rk o ite ttu ja lyhyitä k a p paleita, jo issa ei ole su u ria luonneosia, ja jo tk a on ta rk o ite ttu h a rra stajien esitettä
viksi. K euruun vuosin aan L a u ra Soinne ohjasi Ju k o järv ellä om ia näytelm iään, m m E m ä n t ä v a i n a a n k e l l o n v i t - j a t , H o p e a r i s t i , K i r j e e n v a i h t o o n h a l u t a a n , N a i s v i h a a j a . N iitä esitettiin pääasiassa V eikko
lassa, m u tta m yös K ansallispirtillä j a P o h -
jo islah d en N u o riso seu ran talo lla. ” Naisvi- h a ja a lla ” k äytiin jo p a v o ittam assa II p al
k in to SV U L :n K eski-Suom en piirin h en k i
sissä kilpailuissa S aarijärvellä. T uusulassa h än ja tk o i o h ja a ja n ty ö tä ä n . N äy telm äk ir
ja ilijaliito n a n ta m a n tied o n m u k aan n äy
telm iä y h ä esitetään seu ran äy ttäm ö llä.
Satu n äy telm ä K u p ariav ain veti L a u ra Sointeen taas ihm isten tietoisuuteen ja useitten lehtien h aastateltav ak si. T o im itta ja t kyselivät, m issä h ä n o n ollut piilossa m o n et vuosikym m enet. J a k u n h än v. 1980 sai ensim m äisen ju lk isen tu n n u stu k sen , val
tion p alk in n o n eläm än ty ö stään eli koko lasten- j a n u o rte n k irja tu o ta n n o sta a n , kävi T u u su lan Iloniem essä h aastattelijo id en vir
ta.
H aastattelijo ille L a u ra Soinne v astaa tyy
nesti: — M ieheni E in ari V uorela oli m in u a suurem pi k irja ilija j a ru n o ilija. Jäin v apaaehtoisesti h ä n en tu k ijak seen . H än en taiteellinen ty ö n sä oli m in u sta arvo k k aam p i kuin o m a u ra.
O lisiko E in ari V uorelan eläm äntyö ollut niin tu lo k sek asta ilm an ta u sta tu k e a ja selkänojaa? Ei eläm än taistelu ssak aan m e
nestytä ilm an k o tirin ta m a n tukea. N ai
nen k o tirin tam alla, n ainen m iehen ta k a n a , jä ä usein h u o m io tta . L a u ra Soinne sai julkisen tu n n u stu k sen hyvin m yöhään.
M eidän k eu ru u laisten k in tulisi arv o staa h ä n tä k u n n io ittaessam m e E inari V uorelan tu o ta n to a .
L ähteet: S uom en K irjailijaliiton ja Suom en N äy telm äk irjailijaliito n a n tam at
tiedot Sanom a- j a a ik a k au sleh tih aastattelu ja vv 78— 80 O m a t h a a stattelu n au h o itu k set
25
