K yllikki Kautto
KUKONHIEKAN NIMESTÄ JA
MENNEISYYDESTÄ
L um peroiset kuuluvat Saarijärven reitin varsijärviin. Nykyisen Kukon- hiekan seutuville lienevät ran tau tu neet häm äläiset pyyntim iehet, jotka saapuivat Saarioisten suurpitäjästä. Jo 1569 on K ukonhiekan seutu Pienessä L um peroisesa — Lum pelovedessä — m erkitty ruotsinkielisten kirjureiden papereihin ” K äkydladhenpoijaksi” . O nko K äkye lyhennys käenkukunnan lahdesta vaiko tullut eräm iesten m u
k ana Saarioisten suurpitäjästä, jossa on m onta K äkye-nim istä paikkaa, Kä- kyen niem i — K äkyen saari jn e ., on vain arvailua.
T äm ä harjuhan on Suom en luode—
kaakkois suunnassa kulkeva harju, jo ka Saarijärvellä kohoaa Summasjär- vestä H aikankäreksi, jatkuu Voudin- niem enä K ukonhiekan läpi kirkonky
län halki K olkanlahteen ja Kalm ariin saakka. K ukonhiekka lienee asutettu 1550-luvulla. "Palvasalm en eräm aa L um belovedeksi” kuului v. 1554 laadi
tu n luettelon m ukaan M ikko Jönssin- poika Taipaleelle Saarioisten hallinto- p itäjästä, m u tta jo m ainittuna vuonna se luovutettiin Pavel Laurinpoika R ahkoiselle. Tällöin siis sai jalansijan Saarijärvellä sen vanhin suku, ja täm ä R ahkosen Paavo oli kai ensimmäinen S aarijärven Paavo.
” L um pelon erä m aa ta” hallitsi vv.
1564— 1600 L auri Laurinpoika Tarvai
nen ja "L u m b ero n ” toisen eräsijan om istaneet häm äläiset myivät sen n.
1562 Siuntion herralle Jaakko H enri- kinpojalle. Ensim m äisistä om istajista saivat nykyiset kirkonkylän itäpuolei
set kyläkunnat R ahkola ja Tarvaala nim ensä. R ahkolan talo on sijainnut vastakkaisella puolella tietä Likopel- lon kanssa, on nykyään yhdistetty Li- kopeltoon, ja rakennukset ovat hävin
neet.
Jaakko H enrikinpojan astum inen kuvaan toi vieläkin heijastuvaa hoh
d etta Saarijärven historiaan. Ensim
m äinen kirkko Palvasalm en rannalla on kansantarinan m ukaan Jaakko-her- ran rakennuttam a. H änen leskensä m eni naimisiin Suomn käskynhaltijan Klaus T ottin kanssa. H äntä seuran
neen tilusten om istajan H enrik T ottin puolison vanhem m at olivat Erik X IV ja K aarina M aununtytär. Paikallisle- genda k ertoo silloin K aarina M aunun- ty ttären käyneen Liuksialasta käsin ratsain tarkastam assa tiluksiaan.
M uistitiedon m ukaan K ukonhiekka olisi jo ennenaikaankin kantanut tätä nim eä; siellä on myös K ukkopaikka.
T oista sataa vuotta sitten Saarijärvelle saapui C .D .M ahlberg ja perusti Lum- peroisen pohjukkaan värjääm ön ja ni
inesi sen yksinkertaisesti Sjövikiksi, jo k a sitten kansankielellä lausuttiin Syöviikki. K ukonhiekka-nim en syn
nystä on puolestaan seuraava tarina:
K un paikalla 1700-luvun lopulla mes
tattiin P oikolan em äntä K arstulasta ja h äntä koetettiin saada tunnustam aan tekonsa ja katum aan, hän sanoi:
"V aik k a hakkaisitte m inut niin pienik
si kappaleiksi, että kukko suurim m at palat nokkisi, niin en tunnusta m itään pahaa te h n ee n i.” Tarina kukosta ja K arstulan em ännästä valottaa toista puolta K äkyenkankaan historiasta.
T äm ä ihana ran tah arju ei ole huo
k unut m aaem on tuskaa vain silloin, kun sorrettiin rautatien alle yksi pitä
jäm m e kauneim m ista paikoista, har
juista. Sen kum pareilla ja ikipuiden varjossa on sovitettu myös ihmisen ju lm uutta ihm istä kohtaan. T uhannet tuskanhuudot ovat kiirineet mestaus-
24
paikalta ja piiskauspetäjän luota Lum- peroisen laineille.
A arno Tavailan m uistiinm erkintö- jen m ukaan K arstulan em ännän m es
taus oli viimeisin oikeustoim i Kukon- hiekassa. K uolem antuom io pantiin täytäntöön m aaliskuun 24. päivänä 1792 ja tällöin m estattiin myös em än
nän kanssarikollinen, entinen sota
mies W estm an. Talon isäntä oli kuol
lut 19. toukokuuta 1791. E m ännän m ennessä ilm oittam aan kuolem asta rovasti Roschierille em ännän käytös oudoksutti rovastia; epäilykset heräsi
vät. Siunattu ruum is kaivettiin m aas
ta. Päästä löytyikin ruhje, joka oli ai
h eu ttan u t kuolem an. Nim ism iehenä oli tällöin Saarijärvellä Bom an.
R enki tunnusti kuulusteluissa tek o n sa ja em ännänkin osuuden. E m äntä ei tunnustanut koskaan, vaan luotti viime hetkeen asti arm ahdukseen.
Kun renki oli m estattu ensin, painoi-
v at pyövelin apulaiset em ännän polvil
leen pölkyn viereen ja kaulan rengin verestä punaiselle pölkylle. Tällöin vasta alkoi tilanteen vakavuus selvitä em ännälle ja hän koko toim itusta seu
raam aan tulleen joukon kauhistuksek
si parkaisi: ”T ottakos työ, perkeleet, m einaattekin” . N e jäivät em ännän vii
meisiksi sanoiksi, ja pyövelin tehtyä tehtävänsä ruum is poltettiin.
V uosina 1914— 16, jolloin S aarijär
vellä suoritettiin venäläisten toim esta laajoja linnoitustöitä, olivat täm ä seu
tu ja m olem m at järvenkannakset lin- noitustöiden kohteina, joista on vielä jäljellä vallihautoja. Lum peron ylä
puolelta ja varsinaisesti K ukonhiekas- ta ne ovat hävinneet rautatien rak en tam isen myötä.
Tanssilava on K ukonhiekkaan ra
kennettu aivan 1950-luvun alussa ja uusittu suurlavaksi toistakym m entä v uotta sitten.
25
