• Ei tuloksia

Kenraaliluutnantti Paavo Ilmola 21.5.1911-30.1.1986

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kenraaliluutnantti Paavo Ilmola 21.5.1911-30.1.1986"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

8

KENRAALILUUTNANTTI P AA VO ILMOLA 21. 5. 1911-30. 1. 1986

Kenraaliluutnantti PaavQ llmQla kuului sQtiemme kasvattamaan upseeripQlveen.

NUQrena luutnapttina hän kQki tulikasteensa talvisQdassa jQukkueenjQhtajana Karja- lan kannaksen sUQjajQukkQjen etulinjassa. Kannakselta hänet määrättiin LaatQkan Karjalaan viestikQmppanian päälliköksi. Välirauhan ajan hän tQimi kQmppanian päällikkönä 8.Prikaatissa ja kQki jatkQsQdan eri vaiheet 11.DivisiQQnan mukana sen vaihtelevalla sQtatiellä jalkaväkikQmppanian päällikkönä, viestipataljQQnan kQmenta- jana ja lQPuksi divisiQQnan viestikQmentajana.

SQdan päätyttyä majuri llmQla tQimi järjestely tehtävissä JQensuun ja SavQnlinnan sQtilaspiirien esikunnissa. MQnipuQliset sQtakQkemukset sekä etulinjasta että divisiQQ- napQrtaan näkökulmasta .olivat varmaan vaikuttimina hänen kiinnQstukseensa lisätie- dQn saantiin, kun hän valmistautui ensimmäisiin sQtien jälkeisiin SQtakQrkeakQulun pääsytutkintQihin. SQtakQrkeakQulun jälkeen majuri llmQla määrättiin ensin .opetus- upseeriksi ViestikQuluun mutta pian Pääesikunnan .operatiiviselle .osastolle, missä hän aluksi tQimistQesiupseerina ja sitten tQimistopäällikkönä ennätti toimia yhteensä kah- deksan vUQtta, kunnes VUQnna 1957 sai kQmentoQnsa jQukkQ-QsastQn, Hämeen Jää- käripataljQQnan.

Asetus PUQlustusneuv,Ostosta annettiin VUQnna 1957, ja kun se seuraavana VUQnna alQitti tQimintansa, kutsuttiin eversti llmQla sen ensimmäiseksi yleissihteeriksi. NUQ- rella everstillä .oli edessään vaativa, ennakkQluulQttQmuutta, vastuualttiutta ja Qma-

(2)

9

aloitteisuutta edellyttävä työkenttä, sillä nyt oli luotava toimintatavat maanpuolustuk- semme keskeisimmälle elimelle ja järjestettävä jatkuvat yhteydet valtakunnan eri toi- mialoihin maanpuolustusvalmistelujen keskinäiseksi sopeuttamiseksi. Neljä vuotta eversti Ilmola ennätti olla tässä tehtävässä ollen mukana myös suunnittelemassa maanpuolustuskorkeakouluopetusta, kunnes hänet nimitettiin päämajamestariksi, nyt keskitetysti johtamaan puolustusvoimien valmiussuunnittelua.

Jälleen kului kahdeksan vuotta Pääesikunnassa, kun kenraali Ilmola palasi vuon- na 1966 takaisin Hämeenlinnaan, ensin Panssariprikaatin komentajaksi, mutta jo sa- mana vuonna kenraaliluutnantiksi ylennettynä Etelä-Suomen Sotilasläänin komenta- jaksi. Erittäin ansiokkaan sotilasuransa viimeiset kaksi vuotta kenraali Ilmola toimi Pääesikunnan päällikkönä. Mutta vielä vuonna 1971 eläkkeelle siirtyneenä hän oli vii- si vuotta kiinteästi mukana maanpuolustustyössä - Seuramme puheenjohtajana - mistä tunnustuksena hänet kutsuttiin kunniajäseneksemme.

Edellä on jo todettu, että kenraali Ilmola kuului sotiemme kasvattamaan upseeri- polveen, siihen polveen, joka oli saanut sotilaskoulutuksensa varusmiehenä ja kadetti- na käytännössä jo koettujen menetelmien ja ohjelmien mukaisesti, ennättänyt jo to- tuttautua esimiehen vastuuseen ja joutunut kokemaan sodan sekä perusyksikön pääl- likkönä ja joukkoyksikön komentajana etulinjassa että keskijohdon - osittain ylijoh- donkin - esikuntatehtävissä. Tällä upseeripolvella oli rauhan tultua edessään vaativa tehtävä: olla ydinjoukkona voittamassa sodan jälkeisiä vaikeuksia, olla toimeenpano- portaana uudelleenjärjestelyissä ja sotakokemusten soveltamisessa niin sotilaskoulu- tukseen kuin muihinkin muuttuneiden olosuhteiden vaatimiin järjestelyihin.

Paavo Ilmola oli näissä tehtävissä usein tiennäyttäjänä: hän ~teni virkaurallaan korkealle, puolustusvoimien toiseksi mieheksi. Hänen osalleen lankesi toistuvasti teh- täviä, jotka vaativat sekä uusiin asioihin syventymistä että laaja-alaista näkemystä.

Hän onnistui tehtävissään; hän saavutti ympäristönsä, esimiesten, työtovereiden ja yhteistyöosapuolten luottamuksen ja arvonannon. Komentajana hän oli sekä kunnioi- tettu että pidetty. Hänen menestymisensä avaimena oli se, että hän vaati itseltään enimmin, asetti tavoitteensa korkealle, ei henkilökohtaisina virkauratavoitteina vaan vaativien tehtävien suoritustavoitteina. Hän ei tuonut itseään esiin, vaan esiintyi työ- tuloksillaan. Luonteeltaan Paavo Ilmola oli avoin, ympäristöön sopeutuva ja vaati- maton, töissään kestävä ja neuvokas. Sotilaana, yleisesikuntaupseerina kenraaliluut- nantti Paavo Ilmola täytti puhtaimmillaan ne korkeat vaatimukset, jotka hänelle var- maan olivat kangastelleet hänen valitessaan elämänurakseen isänmaan puolustajan tehtävän.

KJ Mikola

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Eräässä tosi‐TV‐sarjassa kilpailijoiden tehtävänä on kerätä kulta‐ ja hopearahoja. Yhteensä  niitä  saa  kerätä  enintään  60  kappaletta.  Kultarahan 

21 Maaliskuussa 1928 Mannerheim kirjoitti lähipiiriinsä kuuluneelle kenraaliluutnantti Hannes Ignatiukselle posti- kortin, jossa hän kertoo metsästäneensä ”sen metsässä

Sarat ovat tavallisesti k osteiden kasvupaikkojen, kuten järvenrantojen ja soiden valtakasveja, jo illa on usein teräväreunaiset lehdet ja m itättöm än n äk öiset

mui jo kolmanteen polveen, mutta nuorempi näytti kauan mainion elin ­ voimaiselta, eli niin kauan kuin ise otti vaimonsa talonpoikaisista ja vä- hävaraisempien

Kenraaliluutnantti Paavo Junttila - Seuran uusi kunnia jäsen ..... Aarne

Valtakunnanmarsalkka Herman Göring sanoi kenraali Paavo Talve- lalle joulukuun 18. päivänä 1940 tilaisuudessa, josta myöhemmin tulee puhe, että Saksa kaiken siihen

Eräitä viime sotiemme ja niitä edeltäneeltä ajalta saatuja sotataloudellisia kokemuksia .... 5 L

1 Artikkeli perustuu Helsingin yliopistossa 5. huhtikuuta 1986 pidettyyn vaitoksen- alkajaisesitelmaan.. Demonstratiivit ja kielen kehitys toiset systeemit - esimerkiksi vepsan