U u d e n k a u p u n g i n
p o r v a r i s s u k u j a
Ib . 53 'T
Otteita K. A. Cajanderin tutkimuksista
koonnut l e h t o r i H e l m e r W i n t e r
Uudenkaupungin merkkimiehiä 1800-luvun loppupuolella oli mo
nessakin suhteessa koulumies, his
torioitsija, kunnallismies ja uusien aloitteiden tekijä rehtori K a r l A l e x a n d e r C a j a n d e r , joka Lemun kanttorin Nils Alexander C:n ja hänen vaimonsa Gustafva Vilhelmina Gallenin poikana oli syntynyt helmikuun 6 päivänä 1846.
Tultuaan ylioppilaaksi Porvoon lu
kiosta. 1866 Cajander ryhtyi harjoit
tamaani luonnontieteellisiä opintoja ja suoritti f il. kand. tutkinnon 1873, jonka jälkeen hän antautui oppikou- lunopetta jaksi. Vuonna 1875 hänet nimitettiin luonnontieteen ja mate
matiikan kollegaksi Uudenkaupun
gin realikouluun, joka kymmentä vuotta myöhemmin muutettiin al
keiskouluksi. Jo samana vuonna hän tuli koulun rehtoriksi, hoitaen toin
taan koulun lakkauttamiseen esti 1895. Näin lakkautuspalkalle joutu
neena hän vielä parisen vuotta hoiti alkeiskoulun tilalle perustetun yh
teislyseon rehtorin jia kollegan toi
mia.
Eräät vielä elävät oppilaat ovat muistelleet Cajanderia ennen kaik
kea tunnollisena opettajana ja kas
vattajana, mutta hänen toimintansa ei rajoittunut yksistään koulun pii
riin. Erittäin (ansiokkaasti Cajander otti osaa Uudenkaupungin kunnalli
seen ja kirkolliseen elämään. Eivät liioin sivistykselliset ja aatteelliset harrastukset jääneet hänelle vieraik
si. Erikoisesti oli heräävän suomalai
suuden asia hänen sydäntään lähel
lä. Virasta erottuaan hän Mynämä
keen muutettuaan yhtä innokkaasti jatkoi aatteellista toimintaansa kuo
lemaansa asti ( f 8. 1. 191111).
K irjailijana ja tutkijana Cajander ansaitsee yleisempääkin huomiota.
Jo nuorena ylioppilaana hän julkaisi kirjasen ’ ’Sunnuntai-iltapuoli Lep- pälässä” , jonka hän myöhemmin pai
sutti seitsenvihkoiseksi sarjaksi (1875—'80) siinä tarjoten vuorokes
kustelun muodossa yleishyödyllisiä tietoja ihmisruumiista ja sen toimin
noista. Innokkaana puutarhanhoidon harrastajana Cajander ehdotti, että puutarhanhoito otettaisiin kansa
koulujen opetussuunnitelmaan ja julkaisi kysymyksestä useita kirjoi
telmia m.m. vihkosen ” Om träd- gärdsodlingen d Nystad” . — M erki
tyksellisempiä ovat kuitenkin Ca
janderin historialliset tutkimukset, jotka poikkeuksetta kohdistuivat Uudenkaupungin menneiden vaihei
den valaisemiseen. Todettuaan, että kaupungin raastuvanarkisto oli erit
täin altis tulipalon vaaralle, Cajan
der 1880-luvun alussa ryhtyi jäljen tämään sen vanhimpia asiakirjoja, tuomiokirjoja ja kuninkaainkirjeitä.
Tätä kokoelmaa hän täydensi Ruot
sin valtionarkistosta hankituilla asia
kirja-jäljennöksillä ja Uudenkaupun
gin kirkon ja koulun arkistoista ta
paamillaan lisillä. Täten kokoaman
sa .aineiston pohjalla hän 1889 ja 1895 julkaisi kaksi vihkoa ” Uuden
kaupungin muinaisia” , joissa hän käsitteli kotikaupunkinsa talous-, kunnallis- ja sivistyselämää kaupun
gin perustamisen jälkeisinä aikoina.
Tavallaan voi julkaisun jatkona p i
tää teosta ”Tavasthandeln och N y stad” (il 890), jonka tarkoituksena rautatietä kaupunkiin suunniteltaes
sa oli valaista Uuteenkaupunkiin vanhastaan suunnattua Hämeen- kauppaa. Laatipa hän toimeksisaa
neena ehdotuksen rautatien rakenta
misesta linjalle Uusikaupunki—P ei
pohja. (Eino Cederberg).
Suurin osa Cajanderin suurtöisiä ja perusteellisia tutkimuksia jäi jo ko kokonaan julkaisematta tai i 5mes- tyi "Uudenkaupungin Uutisissa” , turkulaisen Aura-lehden perjantai- liitteessä, jota monitoiminen rehtori vuodesta 1887 toimitti, siten taval
laan ollen Uudenkaupungin sano
malehdistön alkaja. Vuoden 1892 loppuun saakka Cajander julkaisi tä
tä kaupungin lehdistön esikoista.
Varsinaisten päivänuutisten lisäksi toimittaja sovitteli lehteensä aluksi lyhyitä lastuja tutkimustensa aloil
ta. (Niinpä niitä vuonna 1887 oli:
1) ”Uudenkaupungin kaupasta en
nen ja nyt” sananen.
2) Huvimatka Puts-siareen.
3) Jälkimietteitä Putsaaren kir
kosta.
Vuonna 1888:
4) Kaksi kuninkaallista arvostelua U ud e n ka up ungi n sata m ast a.
5) iSatamasuhteista Uudessakau
pungissa 100 vuotta sitten.
6) "'(Leskille turva” ja ” Sakkojen muuttamisesta” .
7) ” Ruotsalais et jumalanpalveluk
set” ja ” Aikaisia ukkoja” .
8) "Kirkollista konservatismia” . 9) Eräs raatimiehen vaali Uudes
sakaupungissa v. 1697.,
10) Ei ole kiirettä luotu. (1697) 11) Postilaitos Lounais-fSuomeen.
12) Ison vihan jälkeen.
13) Hame vero.
14) Kutorhateollisuus Uudessakau
pungissa.
Vuonna 1889:
15) Itsenäisiä miehiä.
16) Miten rikosasioissa menetel
tiin Uudenkaupungin ensiaikoina.
17) Kunnianloukkaus ja tsppelu- asiat.
18) Tuomio Mooseksen lain mu
kaan.
19) Mereltä.
20) Matkalta Mynämäelle.
Vuonna 1890:
21) Uutinen vanhasta kirkosta.
22) Kustaa II A dolfin j<a. Maria Eleonoran vihkiäisissä käytettyjä kälsikirjoja Uudenkaupungin k ir
konarkistossa yksi.
Näin aloitettuaan lyhyillä kotiseu- tukuvilla Cajander myöhemmin ja t
kokertomuksina ”U:n Uutisissa?’ ju l
kaisi varsinaisia laajoja, sadankin sivun tutkielmia, joita tässä mainit
semme seuraavat: ” Uudenkaupungin porvarit j<a Pyhämaan talonpojat”
(1889), ” Kaupungin vanhimmat kir
kot” (1889), "Kullantekijöitä Uu
dessakaupungissa” (!1890), ”Hämä- läiskaupasta Uudessakaupungissa”
(1800), ”Sananen ensimmäisestä la
sitehtaasta^ (1890), "Mynämäen markkinat ja Uusikaupunki (1891),
” Hajanaiis:ia tietoja U:in vanhimmas
ta koulusta ja sen opettajista” (1891),
” Uudenka!upungin pedagogiosta ja myöhemmistä opettajista” (1892),
” Tauti ja kuolevaisuus vuosina Uu
dessakaupungissa” (1802), ” Ison v i han ajoilta” (11892). Tutkielmia on siis yhteensä kymmenen ja niitä on seitsemän myöhemmin 1939:n tie
noilla julkaistu uudestaan Uuden
kaupungin Sanomissa ja ylipainoksi
na kirjan muodossa ” Lisiä Uuden
kaupungin historiaan” -sar j assa.
Suuritöisin Cajanderin töistä "U u
denkaupungin porvarissukuja” , joka käsittää 93 kaupungin vanhinta ja huomattavinta sukua, on kuitenkin tekijän kuoleman jälkeen talletuk
sena Valtionarkistossa pysynyt mel
ko tuntemattomana ja hyötyä tuot
tamattomana. Perinteilleen uskolli
sena ja kunindoittaakseen kaupungin kulttuurihis torian merkkiini ehen, rehtori 'K. A. Cajanderin muistoa, on U:gin Sanomain toimitus "alakertoi
na” ryhtynyt julkaisemaan p o i m i n- t o j a tästä -merkillisestä "Genealo
gia N eos t a di i ” -tutkimuksest a toivoen siten osaltaan edistävänsä mennei
syyden tuntemista, joka voi olla vankkana perustuksena Uudenkau
pungin uutta suurempaa tulevaisuut
ta rakennettaessa.
Poiminnot rajoittuvat lähinnä Ca
janderin kustakin suvusta antamaan yleisarvosteluun tai tietoihin suvun alkuperästä ja suvun nimen synnys
tä. Eräät yleisempääkin mielen
kiintoa herättävät henkilöhiahmot on esitetty perusteellisemmin.
Suvustaan ja syntyperästään kiin
nostuneet entiset uuskaupunkilaiset voinevat näin saatuaan tiedon Ca
janderin kokoelmasta hankkia täy
dellisen sukuluettelon joko Valtion
arkistosta suoraan tai lehtori Helmer W interin välityksellä.
[Rehtori Cajanderin Uuttakaupun- kia koskevat tutkimukset, Kaukoval
lan neliosaisen kaup un ki histo r i a n ohella), ovat tuottaneet Uudellekau- pungillie maineen maamme tarkim min tutkittujen kaupunkiemme jou
kossa.
Häpöniemessä, 21. 7. 1963.
H e l m e r W i n t e r .
J O H D R N T O .
Kun heti 30 vuotta sitten rupesin harjoittamaan arkistotutkimuksia Uu d es s a k a up ungiss a j ulk ai s taks en • tulokset pienissä helppohintaisissa Muinais-vihkoissa, kehoitti piirilää
käri O. D. Myreen, minua kääntä
mään huomioni (kaupunkilaisten kes
kinäisiin sukulaisuussuhteisiin. Siitä päättäen* että kaupungin porvaris
tossa löytyi runsain määrin henkilö
jä, jotka lievim m in sanoen olivat originaaleja, hän arveli, että suku- laisuusnaimiset vanhoista ajoista as
ti olivat olleet kaupungissa yleisiä.
Itsekin olin aikonut Muinaiisteni v ii
meiseen vihkoon painattaa kaupun
gin etevimpien porvarisukujem su- kujoihdot kunkin juuria myöten.
Poimin siis kaupungin arkistossa lö y
tyvistä pöytäkirjoista y.m. ennen vuotta 1600 kaikki niissä löytyvät ni
met järjestäen ne aakkoselliseen jä r
jestykseen ja varustaen asiakirjani päivämäärällä ja tarpeellisilla muis
tiinpanoilla. Mutta -kun. Muinaisten menekki oli siksi ikurja (noin 20 kpl.), että katsoin työn jatkamisen ihan hyödyttämättömäksi, jäivät myös geneologiset ainekseni, joista tärkein osa jo kuitenkin, oli alusta
vasti järjestetty sukutaul ukoiksi, käyttämättä. Muista toimista vihdoin päästyäni »erillleni toista vuotta sit
ten rupesin jatkamaan keskeytynyt
tä geneologista työtäs josta muuten ei kellään olisi ollut vähintäkään hyötyä.
Ja vastaus tohtori My reen-vaina
jan kysymyksiin. Senkin nyt voin antaa: Naimiset kyllä tapahtuivat lain määräämillä rajoituksilla, mut
ta heti tämän rajan ulkopuolella avioliittoja solmittiin, jonka vuoksi kaikki vanhemmat porvarisuvut ovat keskenänsä ristin rastin sukua.
Tämä olikin 'luonnollista’, koska por
varit ja porvarien pojat harvoin toivat emäntänsä naapurikunnista ja koska uusissa perheissä noudatettiin tarkoin kotoa perittyjä tapoja ja kat- santakantoja, oli raikkaamman il
man muutenkin melkein mahdoton päästä puhaltamaan vanhoihin um- mettuneihin perheoloihin.
Kuhunkin sukuluetteloon on m er
kitty mitä lähteitä on käytetty. P a i
namattomat lälhteet ovat kuitenkin mainitut niin ylimalkaisesti, että on syytä tässä ne lähemmin luetella.
A. Uudenkaupungin kirkon arkisto:
Vihittyjen luettela 1690— 1'890 Syntyneitten luettelo 1688— 1827 Kuolleitten luettelo 1688— 1706
Otteita kommunioni ( = rippi)- kirjoista 1737— 1774, 1780^90 ja 1808— 13.
Kirkon tilikirjat 168$— 1750.
1705 ja 1724 vuosien penkkijako- kirjat.
(Luettelo seurakuntaan muuttaneis
ta 1744— 1759.
Luettelo seurakunnasta muutta
neista 1744— 1755.
K irk on Kalustokirjat.
B. Uudenkauipungin koulun ar
kisto:
Kaupungin kartta tehty 1806 vaii- heillä ja osoittaen kaupungin sellai
sena kuin se oli todellisuudessa sil
loin ja osittain koulumatrikkeleita.
C. Uudenkaupungin raastuvan ar
kisto:
Porvariluettelo 1617— 1637 ja li
säys 1642.
Pöytä-kirjain konseptia, joitakuita vuosilta 1617— »19, 16)213, 1624, 1626—
28, 16$0— 3(1, 1635— 36 ja täydelllisem- piä pöytäkirjoja vuosilta 1640—49, 1654— 55, 1681— 33, 1694-^1701, 1712, 1722— 1816 (joitakuita vuosikertoja väliltä pois.)
Henkikir j oja 169(6— 7, 1700— 5, 1713, 1722— 41, 1744— 46, 1753— 54, 1771, 1784, <180:8 ja 1834.
Ruotsin valtionarkistosta kaupun
gille lunastettu kopiokokoelma: Por- variiluettelo 1674 (r y t a iä Landsh.
skrifv.) sekä yksityisesti vielä toht.
Bergmanin ihyvätahtoisella myötä
vaikutuksella lainaamani (? ) lisäko- koelma asiakirjoja.
Sääntönä on pidetty, että nimi
luettelossa nimet ovat kirjoitetut niinkuin asianomainen ne itse k ir
joitti, taikka jolllei tämä ole tunnettu, kirkollisten kirjain mukaan (risti
mänimet syntyneitten luettelon mu
kaan, poikkeuksia taitaa kuitenkin löytyä ensin kirjoittamissani veh
koissa).
K. A. C a j a n d e r .
K Ä S I T E L T Y J E N S U K U J E N L U E T T E L O :
Ahlcfvist-^ukuja (Wiikainem, W ik) Ahlsvik, Berg, Boelius, BHom- strand (Kukainen), Bockström (Pruu- si), Broman, Ceder, (W arhela), Björkroos, Blom (L em p e), Eichman, Elers, Erholm, Ertman (Papu), Es- kolin, Fabriicius (Fabritius), Forse- lius, Fortelin (K yläh iisi), Frändi (Frendeen, N ybom ), Haliman, 'Harclerus, Pallen (Palenius, Paalan- suku), IHaukilharja (Randelin), Hert- man ja Hellman, Horell, H irvi (Elg, Elgh, Elgman, iRychty, Hychteen, Palenius), Kainu, Karsti, myös Carsten, K räk i (QReiimer), Kräki (Östman), Kräki, Sundell (K rä k i), Laiska (R esell), Leman, Lind ja Lindrotlh (K ep o ), Lindqvist, Lopm e- ri (L o ck b erg ), ILundelin, Lunden, Löninberg, iMannelin, Melander, Montanus, Monteen, Mustapää (Svarthufvud, Grönroos), Neoclan- der, Ruokola (Neunstedt, Nejnstedt),
Nylund (Elkkinen, Niemi ander, Bergman), Nyman, Nyström, Nästi»
(Laitilan Nästi-suku, Nästi, Neste- rus, Nestenius), Nästi (Neuholm ), Oseen (O denvall), Paju (Widmam), Pahlman, Pajuranta, Pelknark, Pihlman, Petäset ja Petäkset (ynnä haarat Utlha, Kempe, Kielimän ja Petesche), Puskoi (N ym an ), Rein- holm (Loppim eri), Riihiranta (R i
hman), Roseen, Sackliin, Saken, Sei- k a (w ), Sidenberg, Silcke, Smolan
der, Söderman, Söderbloimi (H eikki
lä), Suurikkala (N ylen ), Suontaka (Sundvall), Sundelin* Sfcring, Sprin
ger, Springert, Spensenius, Sonck, Takku (Tackow ), Tamlin, Tam m e
lin (Hunsala), Tollet:, Tumulin, Ut- ha ,Wallin, Warhela (W aden), Varjoi- ranta (W arlin), Warlund, Wehax, Wesem, Wikman sulkuja,, Yleniius ja Yllen, Akeribllom (Jaakkola), Wang (W on g), österman-sukuja.
Uudenkaupungin potvavissukuja
AH LQ VIST SUKUJA (Wiikainen, Wik)
Näitä sukuja on Uudessakaupun
gissa löytyn yt ehkäpä kaksi, toi
nen siellä syntynyt, toinen muualta tullut.
A. W:ikaisten Ahllqvist-suku. Mistä kantaisä oli kotoisin, on tuntema
tonta. Hänen poikainsa nimet A h l
qvist ehkäpä viittaa iLepäisille, kylä U:n, saaristossa taikkapa [Lepistölle ( esim. M ynäm äellä).
T a u l u I.
Johan Matinpoika Wiikainen, syn+.
(ei U:ssa) 2. 12. 1705. Kuoli U:ssa 17. 10. 1777.
Vaimo 10. 3. 1734 Anna Henrikintr.
Wi ikäinen.
B. Nuorempi Ahllqvist-suku.
T a u l u I.
Gustaf Ahlqvist, s. 1745, ehkäpä Rauman tienoilta. Peltiseppä, kalu- seppä, myöh. ,Sorvakossa. K. 24. 5.
18H 7.
" ...T ä h ä n aikaan U:ssa kirkon
kirjoissa ’deijan’ ja ’hushällerska’
= qp.
AHLSVIK.
Suvun kotiperää ei tunneta. Mut
ta kun kantaisä Simuna Ahlsvik ei ole syntynyt Uudessakaupungissa, kun hänen täytyi palvella toista vuo
sikymmentä laivamiehenä ennen kuin pääsi porvariksi, vaikka oli nai
nut porvarin tyttären ja ikun perhe
meidän päiviim me asti on kielel
tään ollut suomalainen, niin voipi pitää varmana, että (kantaisä o'li ta
lonpoikainen mies. Sukunimi lie nee muovaeltu Lepäisten tai Alsilan kylien nimestä sekä lahdesta (v ik ), jonka varrella Simuna ensimmältä asui. "Alhaisemman porvariston" ar
voluokkaa korkeammalle ei suku ale noussut.
T a u l u I.
Simuna Ahlsvik, porvari. Synt.
1740, k. m i . Tobias, s. 1765.
Samuli, s. 1776.
Gabriel, s. ja k. 1778.
Gabriel, s. 1780, k. 182i9.
T a u l u I I I
Samuel Ahlsviik, Gabrielin (? ) poika, s. 28. 4. 1828, perämies, Itä
meren laivuri, koroillaan eläjä jo 1870-luvun loppupuolella, jolloin ty
tär Altma kehui heillä olevan rahoja niin paljon, että korot päivässä nou
sevat 7 markkaan. K u oli 18'90-luvul- ia. Puoliso: 3. 8. 1854 U:ssa neiti Maija-iLiis'a Munter. iS. 26. 4. 1834.
Lapsia:
Ulrika Elisabet. S. 1854. Puoliso merikapt. K a rl Petter Herlin.
K a rl Samuel, s. 1860, m erikap
teeni1.,
Alm a Lovisa, s. 1862. Puoliso:
kauppias K a rl Erholm.
Frans Oskar, s. 1869, maakaup
pias Maskun Hummikkalassa.
BOELIUS
Alkujuurtansa tämä suku on ruot
salainen. M olemm at sen vanhimmat jfäjsenet, jotka olivat ylioppilaita Turussa, kuuluivat smolantiIa'seen osakuntaan. Nuorempi näistä veljek sistä asettui 1600-luvulla U:kiin.
Hänestä polveutuu se sukuhaara, jo ka sitten esiintyy mainitussa kau
pungissa sekä Uudenkirkon ja var
sinkin Laitilan pitäjässä. Sen jäse
net olivat enimmästi virkamiehiä, kirkon ja valtion palveluksessa, mut
ta myös liikemiehiä. Alkuansa lienee suku kantanut nimeä Bohl ja siihen tapaan 'lienee suvun pidennet
tykin n im i lausuttu ainakin kansan kesken, koska siem viimeisen (? ) uus- kaupunkilaisen jäsenen tyttären poika merikapteeni Kristian Blom, jolla muuten ei mitään tietoa ollut suvusta, kertoi isoäitinsä olleen su- kunimeltä ’’Buljus” .
Seairaavassa mainitaan ne sukuun kuuluvat henkilöt, jotika ovat tava
tut käytettävissä olleissa painetuissa ja painamattomissa lähteissä. Luet
telo siis epätäydellinen.
(V. 1904 vaiheilla oli Osaran m aanvilj .koulussa Boelius-niminen
” Satakunnasta oleva” .) Kantataulu
T a u 1 u I.
Petrus (B oh l)
Sven Boelius, yliopp. 1646.
Mathiais Boelius,, sihteeri 1654.
Zacharias B., k. 1697, pormestari.
BERG
Berg-nimisiä henkilöjä ja perheitä tavataan Urgissa vähän väliä 1600- iluvun lopulta laiiima v irn e vuosisadan keskivaiheille asti. Olivatko he kaik
ki samaa sukua ei ole voitu todistaa,
niin todennäköiseltä kuin tämä näyt
tääkin. Samoin sekin, että suvun juuret ovat Ruotsissa. Todistusta kaipaa myös otaksuma, että Berg- h olmiin siukukirjiassa lueteltu Ber g- suku johtuu tästä. Jormslain ja Laijti- lan pitäjäin kirkolliset luettelot, henkikirjat ja kihlakunnain oikeuden pöytäkirjat ehkä voisivat näihin ky- symyiksi’in antaa tyydyttävät vas
taukset.
T a u 1 u I.
Mathias Berg (ius), talonpojanpoi- ka Allundan pitäjästä Upplannissa, s. 1631, yliopp. 1646, vih. 1659 valtio
neuvos Hienmam Flemingin kotisaar- naajaiksi, meriväen pappi 1665, Ruot
sin lähetystöpappi Engkinnissa 1666, kirkkoherra Jomalaisisia 166<9, läänin- rovasti 1685, valtiopäivämies 1676, 1681 ja 1694, kfuollii 1700.
K U R A IN E N — BLOMSTRAND Puhtaasti suomalla" nen on Blom- strand suku. Kukaisten saari Uuden
kirkon pitäjässä sen alkukoti on ja saaren nimestä sukunimi on ruot
siksi (muovaeltu. Suku lienee Uudes- sakaupungitsisia sammunut; vieläkö Kukaisalla elää, on tuntematonta.
Suvun jäseniä Markus Kukainen, talonisäntä.
Yrjänä Kiukainen, talonisäntä.
Matti Bloimstrand, 1 /00— 1757, por
vari.
Johannes.
Erik, porvari.
Matthias, porvari.
Josef, raatimies.
(Eriik Matinpoiilka Kouhi *, s. 1666, k. ,1748.
Tytär Anna Erikintytär Kouhi, naitu Matts Blomstrandille.
* Venäläiset käyttivät Erikiä tulk
kinaan Ison vihan aikoinaan ja myös luotsina; omisti juopuneena, että oli 1719 luotsannut venäläistä laivastoa Norrköpingiin (raast, pöytäk. 13. 4.
1723.)
PRUUSI — BOCKSTRÖM T a u 1 u I.
"Brusius Sigfredsson" oli porvairi- na U:gissa jo 14. 8. 1654. — Häntä -lie
nee naapurusten kesken kutsuttu Pr uusiksi. — Muuten tuntematonta mikä hän oli'' miehiään.
(L yh yt sukuselvitys. Suku sam
munut aikalisin.) BROM AN
Olliko ruotsialainiEin Broiman sulku, j osta eräs ha: ra korotettiin aateli
seen, jopa vapaasukuiiseenkin arvoon, ja josta ehkäpä liiviläinenikin sa
manniminen aatelissuku polveutui, s ukulaisuussuh terissä kyseessä ole
vaan aatelittomaan Broman sukuun ei käytettävissä ole viillä apuneuvoilla ole voitu saada selville. Ja onhan Suomessakin löytynyt Broman-nimi- siä henkilöjä, vieläpä U:gisi:talkin, jotka) luultavasti kuuluvat sukuun, mutta sukuyhteys kuitenkin täytyy jäädä varmentamatta. Kyseessä ole- va Broman sulku on lähtöislin Lem - päälästä, jossa kantaisä oli ratsutilal- linen Yrjänä-niimeltä. Tallonpoiikais- vaii isäätyläisikainsai:iko hän olii, on tuntematonta, samoin myös kotitilan nimi. U:gissa ei sulku o lu t pitkä
ikäinen, Raumallia (ja Turussa?) eli se myöhemmin, imutta Ruotsissa se vieläkin elää. Kauppatoiimi on ollut suvun toiiminmaini 'erikoisalia- Yksi ruotsalaisista jäsenistä on virkamiies- uirallakin kohonnut huomattavaan asemat: n, nulmlittäin Tukholman pos- titirehtööri Samuel A lbert B.
T a u l u I.
Yrjänä (Broman) oli ratsutilalili- nein Lempäälässä 1700-luvun alku- puolllella. Puoliso : Maria Spensenius, s 1693, k. U:ssa, jonineka oli muuta
mia viikk oja lemmen kuolemaansa muuttanut. Leskenä 30. 4. 1758 Maria Sp. oli nähtävästi Korpom iisoin vihan aikaisen v.t. (kirkkoherran Albert Eteirikinp. !Sp:n (k. 1717) tytär jia U:m porvarin ja (kaup. viskaalin Gab
riel Sp:m s. 1. 1. 1712 sisar. Mainitun viskaaliin naiminen j'a asettuminen U:;kiin näkyy aiheuttaneen Broman- suvun jäsenten si ärtymisen sinne.
(Henrilk Gröndahl, s. 1751, oli Heinr. Bromamrn sisarenpoika.
Gröndaihl-suvun kantaisä U:gissa).
T a u l u I I .
Henrikki Broman, s. Lempäälässä 27. 5. 1732, otti <14. 6. 1752 muutto
kirjan Turkuun, ikaupipapsl veli jana siellä, kunnes 5. 3. 1754 otti muutto- kirjan Uuteenkaupunkiifn, porvari- oik. siellä 28. 4. 17515. (Tässä pöytä
kirjassa sanotaan, että hän oli pal
vellut kaupp. Jacob Collinia Turus
sa 7 vuotta (avoimessa myymälässä, pyysi 2. 6. 1760 saada avata rilhka- pnalkaupan, johonka suostuttiin, kos
ka hän oli palvellut sellaisessa kau
passa ja kaupungin rihkamaikaup- piaait olivat harvat ja tavaroilla huo
nosti varustetut, valittiin taksoitus- mieheksi jo 4. 6. 17>60 ja kaupungin vanhinten kollegioon 16. 5. 1765.
Kun ei ollut löytynyt kaufpunkiluut- nanttia pitkään aikaan ja maistraatti oli "saanut tietää, että kauppias Henrik Broman oli sekä tottunut äk- siisiin ja myös vartaloltaan kookas, tsiis määrättiin sanottu Broman luut
nantiksi "main. porvarikaartissa". 23.
12. 1765 Raatimiesvaalissa Broman
sai äänten ja äänestäjien enemmis
tön, mutta pormestari C. C. Sevon antoi hänestä sen lausunnon ” att hän icfke har nägot at päminna emot köpman Bromans uppförande, rnen borgmästaren hade stig bekant att Broman ickie öfvat sig ut i the styc- ken, isotm tili Lagfarenhet höra utan endast hallit sig vid sin .minuthan- del, therlikväl vid thenna Rädstuf- vorätt ganska nödvändigt behöfves en iliagfaren Rädmän” , ja ehdotti maaherralle siis koska ” the nu här varande Rädmän äro sä kallade Han
dels Rädmän, soim och at Broman isin ansökning i otid in gifvit” , että B.
Oliisi syrjäytettävä jia* äänimäärässä lähin raastuvannotario U lrik Laur- bäck, joka oli Turun hovioikeudes
sa oillut auskultanttina, ylim . kans
listi ja yfljim. notario, virkaan nim i
tettäisiin. Tästä huolimatta' Broman sai raatimiehen valtakirjan 12. 12.
1770 ja teki raatimiesvailansa 11. 4.
seur. v. 2. 5. 1771 maistr. määräsi B:n ” at som politierädmän hädän efter haifva upsigt ä alla stadens byggnader, samt therom efter omständigheterna dock ej utan Magistratens ’t:herom förutskeende samräd handen lägga’ Kun täten siiis kaikki kunnallisieit asiat sälytet
tiin yksin B:n niskoille, päästen siis toiset raatimiehet niistä vapaiksi, ja muutenkin B:n päivät ehkä tehtiin vähemmän mieluisiksi, niin hän 20, 3. 1779 päivätyssä ja maistraatille jättämässään (kirjoituksessa pyysi
” för flere theri anförde sk jäi, och hinder af des Handelsrörelsie” , raati:- mies viirastaan eroa, johonka) maaher
ra siuostuikdn. 7. 11. 1791 valitsi por
varisto hänet kuitenkin kaupungein vanhimmaksi, 25. 1. 1797 hän kaik
kien muiden vanhinten kanssa pyysi päästä tästä ^luottamustoimesta, ” för
hvarjehanda otidigheter” porvaris
ton puolelta. 28. lii. 1810 hän lopuk
si sanoutui (irti porvarioikeiudsstaan.
Että B:llä oli muitakin harrastuksia kuin vain (kauppaa koskevia, näkyy m.m. siitä, että hän omistamilleen ie aitiotonteill a n:ot 37 ja 38 (siitt em min 32 ja '53) Piukan korttelissa pe
rusti: suurehkon puutarhan, jota ylpeydellä vieraillekiin näytettiin ja josta uus kaupunkilaiset kerslkaamail- la puhuivat viielä viim e vuosisadan lopulla. Se olikin kaupungissa en
simmäinen yiksitylinen puutarha, joka puutarhan nimen ansaitsi. Vielä tä
nä päivänäkin siellä nähdään, vaik
ka se nyt on jaettu kahdelle tontil
le, n:o 37 rilliä moniaita komeita puis
topuita ja pensaita tsekä omenapui
ta, nrrollilia 38 kirsimarjatarha ja m o
nivuotisia kukkalkasveja, joukossa esim. siihen aikaan harvinaisia tuli- paaneja. Edellinen tonteista kuuluu nykyään siihen tonttiin, jossa B:n tyttären pojan, lopuilta miiljoonan- omistajain F. W. Wahlbergin tupak
katehdas sijaitsi 1870-luvulla, jä l
kimmäinen taas kuuluu vieneilleen tönittiin. iPaikka on hyvällä aistilla valittu: mäen eteläinen rinne ja osit
tain vuorta. Itse asui B. m elkein vas
tapäätä puutarhaansa, j'oka 1801 al
kaen kirkonkirjoissakin kantaa ni- mieä ” Bromanska trädgärden” , ta
lossaan n:o 81 (sitten 113) Ihoden kortterissa Ylisenkadun ja M yllyka
dun kaakikoisesisa kulmauksessa, minkä talon 1800-luvun lopulla omis
ti ensin kauppias Th. F. Lindroth ja sitten Verner Jacobsson. H. Broman kuoli Urssa 30. 10. 1812 ” i älder- doms bräcikilighet” ja haudattiin 6.
11. s.v. — ei kulitenkaam ostamaansa muurattuun hautaan kaupungin van
hassa kirkossa1, koiska niitä ei enää käytetty.
Puoliso: U:ssa 1. Katariina Lunde- liltn, s. 4. 111. 1732, k. 19. 6. 1786 (Tu o
mas Lumdelinin tytär). 2. Katariina Kristiiina Procoipaeus, s. 1750, k. 1834.
Vehmaan kappal. Gabriel P:n tytär, Vaimo Katariina Svahn.
15 lasta, joista useimmat kuolivat pieruina.
W A R H E LA — CEDER Käiksi vuotta U:n perustamisen jälkeen syntyi siellä porvarisuku Wa rh elia. Hiljaista, huomiota nosta
matonta elämää suku siellä vietti kolmatta vuosisataa. Tosin yksi su
vun jäsenistä 1700-luvun lopussa ko
hosi raatimieheksi, mutta tämä oli kaupungin sisäisten asiain odottama
ton vaikutus ja sitten suku vajosi taas entiseen mitättömyyteensä.
Mutta näyttää siltä :kuini se olisi koonnut kaikki voimansa kunnialla kuollaksensa. Sen viim eineo jäsen kauppias Gabriel Ceder päätti su
kunsa tavalla, joka tekee hänen ni
mensä kunnioitetuksi ja muistetuksi U:ssa sen jälkeen kuin hänen sukun
sa nimi, jota harva enääkään tuntee, on täydellisesti unohdettu. Sen ajan oloihin nähden suuren omaisuutensa hän lahjoitti kotikaupunkinsa kirkolle sekä hyvää te keväisiin tarkoituksiin, mutta hän o li veljensä kanssa hylän
nyt vanhan tahrattoman suomalaisen sukunimensä anastaen itselleen tois
ten kantaman, muukalaisen nimen, ja sen tähden hänen sukunsa un
hotetaan.
Kantaitaulu Matti, talonpoika l'5'OO--luvulla
Hannu Warhela, k. 16211.
Bertil W arhela3 k. 1635.
SUK U BJÖRKROOS
Kantaisä oli epäilemättä talonpoi
kainen mies, joka rupesi porvarin
rengiksi ja nai isäntänsä tyittären, täten päästen porvariksi. Suvun koti- kielenä onikin näihin asti ollut suo
menkieli, vaikka nuoremmat jäsenet mongertavatkin ” Uudenk. ruotsia’' enemmän taikka vähemmän ” leen risti” . Kaiken aikansa on kuulunut kaupungin ” alhaisempaan” porva
ristoon. Elviira Willman kuuluu su
kuun.
Suvun jäseniä
Johan B. s. 1763, (k. 1810, porvari Samuel, s. 1789, porvari
Samuel, s. 181.8
Gustaf, s. 179'7, porvari K a rl Johan, s. 1834, merimies Johan Henrik, s. 1836, porvari Gustaf Robert, '1920, kauppaporv.
Anders Petter, 1;82I2i, kauppaporv.
K a rl Fredrik, 1843, kauppaporvairi Robert Jeremias, 1760, ?
Frans Petter, 1848, tehtailija K arl Albert, 1888.
Olga (GruneU) Björkros, muoti- liikkeen omistaja.
Agata Alexandra (Björkros) Grön
berg, leipuri liikkeen omistaja.
Edla Gustava (Björkros) L in d ström, leipuriliikie, talo Ylisen- ja Sepänk. kulmassa.
Konsuli Rob. Hartmanin sisarpuo
li Maria Fransiska oli P. Kaunisran- nan isänäiti.
T a u l u V II:
Anders Petterin tytär.
Sofia Kristiina Juliana, s. U:gissa % 15. 12. 1856, puoliso siellä 20. 3. 1875 telegrafisti Johan Gustaf Willman, joka juoppouden vuoksi pian sai vir- ikaeron, ja kevytmielisesti aloitettu avioliitto purettiin vaimon puolelta anopin avulla. Mies pakeni kotipuo
lelleen Itä-Suocneen ja kuoli siellä, vaimo rupesi kätilöksi, siirtyen Hel-
- 1 0 -
sinikiin. Vanhin lapsi tästä avioliitos
ta on Elvira W illm an^Elor a n t a: A p p le! faller ej längt ifrän tträdet.
K a rl Fredrik Björkros.
Maria Helena Westergren.
Lapsia:
K arl Johan 1877.
Ida Helenia 1881.
K arl A lbert 1884, yliopp.
LEMPE — BLOM
U:n porvariluetteloissa v:lta 1675 mainitaan porvarina eräs ” Matz Lämbelä” , joka verratessa tätä luet
teloa 1696 ja seur. vuosien henkikir
joihin, havaitaan asuneen 2tl:ssa, sit
temmin Pohjois- ja nyk. Linkin kortteliksi kutsutussa korttelikun- nassa. Muuta tietoa tästä Lempää
län Matista ei löydy eikä hänen su
kulaisistaan taikka jälkeleisistään.
Mutta kun Lempe-suvun ensim
mäisten edustajain U:gissa nimet kirjoitetaan ensimmältä myös Lem - pä (esim. 2. 10. 1729) niin voi olla, että nimi on (sotapalveluksessa teh
ty Lempäälä-nimen lyhennys. Yhtä mahdollista on myös, että kyseessä olevat Lem pet johtavat sukunsa niis
tä sen nimisistä henkilöistä, joita sii
hen ailkaan oli muualla Suomessa, ja joista Sukukirjia mainitsee veroinlkir- joittajan Sigfred Lempem, * joka 1720 nai kortterimestari Petter Karsteenin lesken Kristina Elisabet Ruthenhjel- min.
Neljännessä polvessa suku muutti U:giissa nimensä Blomiksi. Suku on melkein poikkeuksetta asunut la g is sa viim eiseen polveen asti.
* Sotapalveluksessa samaan ai
kaan Lempe-nimisiä upseereja.
Gustaf Lempe, k. 1730
Gustaf Lempe, s. 170(5, k. 1774, porv. Taoilu II.
Johan L&mpe, s. 1733. T. III.
Gustaf Lempe, s. 17318.
Olof Blom, kaup. vaikutusvaltai
simpia midhiä, valtuuston ens. pu
heenjohtaja.
Gustaf Erland Blom, Kiinan, In
tian ja Spalernajan kävijä.
Sivuhaara:
(Kaupp.porvari Kristian B:n lap
sia.)
Kristian Blom.
M alvina Blom.
Ikä (Fredrika). Puoliso Otto A lf
red Färdig.
EICHM AN (Ekman)
17-vuosisadan alussa tämä suku saapui Lybekistä Turkuun, josta se sitten näkyy levinneen laajalle Suo
messa, vieläpä Ruotsiinkin. K y s y mykseenkään ei sen vuoksi voi tulla minkäänlaisen kokonaiskuvan anta
minen suvusta, vaan tyydytään täs
sä sukujuurien mainitsemiseen ja niiden jäsenten luettelemiseen, jotka ovat asuneet U:ssa taikka muuten mainitaan sikäläisissä asiakixtj oissa.
Suvun vanhimmat suomalaiset jä senet kirjoittivat säännöllisesti ni
mensä Eichman (joskus Eickman) niinkuin heidän omakätisistä n im i
kirjoituksistaan nähdään, mutta tä
män niimimuodon ohessa tavataan asiakirjoissa myös Eckman, Eekman ja lopulta Ekman-muodot.
Kuuluvatko ne Ekman-nimiset henkilöt, joita ainakin viim e vuosi
sadalla vielä löytyi U:sta, tähän su
kuun, tähän voitaisiin saada vastaus sikäläisistä kirkonkir j oista.
Caspar Eichman — U:n pormesta
ri — sai Waasaporin kreivin Gustaf Kustaanpojan kutsun pormestariksi
ja teki main. kreivin läsnäollessa 7.
3. 1649 pormestarinvalansa.
H yvä selostus i ” Städernias Acta ja Städernas Besvär” — 1) Relation i C^per Eekmans Saak.” 20 För- teckning pä hvad jagh har giort at staden Nystad tili gagn och godt utträttadt, sedän jag blef där Borg- mestare. (Ruotsin valtionarkistossa.)
ELERS
Strandberg tietää (Herdaminne 1.
s. 235) että suomalaisen Elers-suvun kantaisä imuka on eräs luutnantti Johan Elers, joka oli Kaarle X I I so
tien aikana Puolasta muuttanut v e l
jiensä kanssa Ruotsiin ja sitten aset
tunut Perniön pitäjään, sekä että hänen pojanpoikansa oli Loimaan pitäjän apulainen Daniel Johan E. — U:n maistr. pöytäkirjassa 17. 6. 1726 mainitseekin luutnantti Johan Eler- sin Turun jalkaväkirykmentin kap
teenin Carl Evald Fockin (s. 1692, k.
1752) kanssa sellaisessa yhteydessä, että sopii arvella Elersinkin kuulu
neen samaan rykmenttiin. Ehkäpä onkin iStrandbergin Puolasta koti- peräinen (? kotia palannut) luut
nantti ja viimeksi mainittu, jollei sa
ma henkilö, niiin ainakin isä ja poi
ka. Muuten lieneekin tuo puolalai- suus vain kilpi, jonka taakse herrat luutnantit ovat piiloittaneet käsityö- läisalkuperänsä, koska tämä tahtoa olla esteenä sotilaalliselle ylennyk
selle. Elers-suku on Suomiessa pat
ion vanhempi kuin Kaarle X I:n so
dat. Jo v. 1642 Fredrik Elers otettiin Turun akatemian kirjansitojaksi, ja hän lienee ensimmäinen sukuansa eikä hänkään näytä olleen puolalai
nen taikka ulkomaalainen vaan ko
timainen mies. Elers nimisiä käsityö
läisiä lienee edelleenikin Suomessa, ainakin U:ssa oli niitä yksi. Yleensä
saakin sanoa, että suvun leipäaseeria ei ollut «miekka vaan ikirja.
Seuraavassa epätäydellisessä ja (mionilll a ?-merkeillä varustetussa sukuluettelossa ovat koottuina ne su
kuun kuuluvat henkilöt, jotka ovat tavatut painetuista lähteistä etsit*
täessä uuskaupunkilaiselle haaralle paikkaa Elersin sukupuussa ja sitten sanottu haara erikseen.
EKHOLM
1700-luvun lopulla otettiin toinen toisensa perästä kolme Erholm-ni- mistä miestä porvariksi Uuteenkau
punkiin. Ainak n käiksi nuorempaa oli veljeksiä, molemmat ”Pyrilän Runoilta” Uudenkirkon pitäjässä.
Mutta joltisellakin varmuudella voi vanhinitakin pitää samaan veljes- joukkoon kuuluvana, vaikkei hänen kotitaloansa mainitakaan. Suomalai
sen nimensä muukalaistuttamisen epäiltävä kunnia ei kuulu heil
le. Viisikolmatta vuotta aikai
semmin mainitaan jo eräs pi- täjänräätäli Pyhämaasta, Johan Erholm, joka 10. 10. 1758 nai talollisenityttären Brita Antintyttä- ren Meriikaskisista, ehkäpä mainittu
jen veljesten setä, jo llei isä. Ja m el
kein samaan aikaan kuin veljekset siirtyivät Uikaupunkiin, otettiin bo- realiseen osakuntaan Turun akate
miassa (v. 1798) eräs Henrik Erholm (s. 11. 2. 1778) ja kuollut yliopp. 2'1.
7. 1803. Suvun juuret ovat ehkä lö y dettävissä U:n maaseurakunnan, Uu
denkirkon ja Pyhämaan rajakylistä, joista suuri määrä porvarisukuja on saanut alkunsa. Tarpeellisten muis
tiinpanojen puutteen vuoksi jäävät myös suvun nuoremmat polvet sel
vitystä vaille ja epätäydelliseksi.
Rauhalassa 5. 10. 1900.
PAPU , SITTEN ERTMAN Nä.hin asti (Säilyneen sukutarinan mukaan on uuskaupunkilainen Ert- m am-s uku lähtenyt Papu — eli Pa- puRa-mimliisestä K alisi an kylästä Uu
denkirkon T.l. pitäjässä.
Täältä todellaan v. 1623 tulikin Uu- teenkaupunkiiin Markus Papu por
vari ksi ja melkein samaan aikaan mainitaan miinjkääm porvarina Erik Papu. Sittemmliin tavataan 1600-lu- vulla vielä useampia Papu-mimisiä porvareita, joiden keskinäistä suku
laisuutta ei varmuudella tunneta. To- deninäköisyysperusteiden nojalla ovat bemkidöt järjestetyt seuraavaan kantatiauluun:
Markus Papu, talonip. Kallelan k y
lässä.
Varma suku johto aikaa:
Anders Papu, k. 1700?
Johan Gustaf, s. 1825 ”paha Ert
man” , vaimo pailv. Mathilda Juliana Lindgren.
Frans Viktor Ertman (jonka puo
liso Emerenitia Ramsell) ” rikas Ert
m an” — niiiin rikas, ettei luullut kah
den vanhimman poikansa tarvitse
van täyttä kansaik. oppimäärää, sillä
” osalavat he tilata 'mastopuita Ruo
vedeltä vähemmälläkin” . ESKOLIN
Täm ä vanha suku, joka (kirjoitti nimensä imlidloiin Escholemus, m illoin AEscholenius, Escholin ja lopulta Eskolin, lienee Eurajoelta kotoperäi
siin. Vähän päälle 200 vuotta sitten muutti yksi sukuhaara Uuteenkau
punkiin ja teili siellä toista sataa vuot
ta porvareina. Seuraavassa luetiel- laain tämän haaran jäsenet, mikäli ovat tunnetut, imutta myöskin ne vanhemmat Es ko!llitn-suvun. jäsenet, jotka käytettävinä olleissa painetuis
sa lähteissä mainitaan, ja joiden su
kulaisuus U:n haaran kanssa on tun
nettu. Suku oli laajalle 'levinnyt.
Tietämätöntä, omiko sei vieläkään sammunut. A'nakin nimi elää.
Toinen Eskolin-sulku, jonika kan
taisä Andreas oli viim e vuosisadalla muutamat vuodet v.t. pedagogina U:ssa on Tyrvännöm Eskolasta kotoi
sin.
FABRICIUS (FABR ITIUS) 1600-luvun loppupuolellla ja seuraa - van vuosisadan alkupuoliskolla tava
taan alueella, jonka rajoina voidaan pitää Maskun, Vamipulain, Hattulan, Fälkänesm, Karkun ja Kiikan seu
rakuntia sekä Uuttakaupuinkia, mo
niaita pappeja, jotka kantoivat ni- meä Fabricius (joskus FabritJilus), niinkuin Sääksmäeni 'kappalainen Andreas Henrici F. (ylliopp. /1641, ik.
1701), Andreas Andreae F. (yliopp.
1654), Johannis Andreae R. (ylioipp.
1656), Tyrvään kappal. Abrahamus Andreae F. 'k. 1685), kaikki kolme viimeksimainittua ehkäpä Pälkäneen kirkkoh. Andreas Mathiaen poikia, Sääksmäein pitäjäin apul. Johannes, kappal. Hemricus Benedictii F. (k.
1671), jonika pojiksi sopii epäillä nii
tä Jacob Heimticii ja Gabriel Hieinrici F: a, jotka 12. 3. 1700 tavataan kaste - kummeina Mynämäellä, Maskun kappalainen Thomas Thomae F. (k.
1617) ja hänen poikansa kappalai
nen Mathias Thomae Fabricius (k.
1678) ym.
Kun mainitut henkilöt esiintyvät niin ahtaalla alueella on todennä
köistä, etitä he kaikki 'kuuluvat sa
maan sukuun ja koska tämä alue on jotenkin taitoilleen sama kuin Uu
denkaupungin sisämaakaupan alue, niin tuskiinpa sentään arvelu on epä
oikeutettu, että seuraavat Fabricius-
13
nimiset henkilöt kuuluvat mainit
tuun, jos niin saa samoa, hämäläis seen Fabricius-sukuun.
FORSELIUS
Yhteisiä sukujuuria »etsittäessä uu skaupunikiiil aisiellia Forseli us -s uv ui - le ja niille kolm elle samannimiselle pappisperheelle, jotka on tavattu Mynämäellä, seuraavat sukuluette
lot syntyivät. Muriissa osli/ssa kuin äs- kenmaimituissa, jotka o yat paina- matto miten läh teiden muka an, p erus * tuvat luettelot ainoastaan, painettui
hin lähteisiin ja ovat sen vuoksi ai
van epätäydelliset.
Suku on seuraavassa jaettuna kol
meen eri haaraan, yhdistäviä renkai
ta kun ei ole löydetty, a ) pohjalai
nen, b) satakuntalainen ja c) uus- kaupunkilaimem.
FORTELIN
Kylähiisi-nimisestä Uudenkirkon T.l. pitäjässä on ainakin kaksi ai
kanansa mahtavaa uuskaupunkilais- ta porvarisukua lähtöisin. Vanhempi näistä, Fortelin, lienee jo sammunut, nuorempi Hartman on vielä täysissä voimissa.
Kantataulu
Johan Matinpoika Kylähiisi, por
vari, k. 1711.
Johan Fortelius, pappi, k. 1735.
Erik Kylähiisi, porv. poika k. 170(9.
Henrik F., aatelisvouti, k. 1746.
Anders F., porvari, k. 1710.
FRÄNDE
F r e n d e e n — Nybom, Neubom Matti Matinpoika Frände kuului niihin Uudenkaupungin porvareihin, jotka olivat saaneet porvari oikeudet, vaan jättäneet valan tekemättä ja asuskelivat mailla siellä harjoittaen
maakauppaa, vaan jotka 1642 pako
tettiin valantekoon. Tästä Matti Frändestä, joka teki valansa 5. 4.
16*42 ja luultavasti oli kotoisin Frän- dilän talosta Vehmaan pitäjän Lah den kylästä, josta suku on saanut ni
mensä. Onko hän myös suvun todel
linen kantaisä, siihen antaisivat ehkä U:n kaupungin tuomiokirjat v:lta 1656— 1680 vastauksen, mutta niitä ei sikäläisessä arkistoissa löydy. Seu
raa va asiakirjoissa tavattu Frände- niminen mies on Johan Frände, joka mainittiin 1674 vuoden porvariluet- t elossa ja kuoli 1700, mutta oli Ee
rikin eikä Matinpoika, luultavasti edellisen pojan poika, taikka vä vy — taikka successor matrimonii. Hänes
tä alkaen suku johto selvä ja hän sen- vuoksi pantu suvun kantaisäksi.
Pääsuku on ainakin Uudessakaupun
gissa jo sammunut ja luultavasti muualtakin, mutta siitä seuraavalla vuosisadalla lähtenyt haara Neubom (Neubohm, Neunbohm) mahdolli
sesti vielä elää Nybam -n:misenä esim. Uudessakaupungissa.
H A L L M A N
Tämä verrattain nuori uuskaupun- kilainen porvarisuku on luultavasti kotoisin Hallun kylästä Uudenkirkon pitäjästä. Suku elänee edelleen U:ssa.
HARCLERUS
Nimensä suku on saanut Harikka- la-nimisestä ratsutilasta Uudenkir
kon pitäjässä, joka tila 17-vuosisadan alussa oli suvun hallussa, mutta mis
tä suku alkuansa on lähtöisin, sitä ei tunneta.
T a u l u I
Erik, tuntematonta mikä, mistä, missä.
Lapsia:
Joen. Taulu II Nicolaus. Taulu III.
- 1 4 -
T a u l u I I .
” Joen Eriksson” , myöhemmin vaikka epäilemättä väärin Jören — oli luultavasti pormestari Nicolaus Eerikinpojan veli — Vehmaan kihla
kunnan vouti 1617—(1619.
7. 10. 16(23 asessoriksi Turun hovi
oikeuteen, piti 'Kaukolan taloa L a iti
lassa.
P A A L A N SUK U Palenius — Palen
(Prof. A. K. Cajanderin ilmoituk
sen mukaan on tämä aikanaan pai
nettu toim essa (3) kappaleessa Sa- vönin käskystä.
Helsingissä 9. 5. 1912.
E. G. P a i m e n ) L ä h t e e t :
(Tietäen, että konsuli E. J. Savön- vainaja oli erittäin kiintynyt v a i
monsa sukuun, lahjoitin hänelle 1890-vaiheilla kirjoittamani Paalan suvun genealogian. Kun S. halusi painattaa sen noin 20 kappaleessa jaettavaksi suvun jäsenille ja lähei
sille ystäville, nain katsoin kirjoituk
sen 'kaipaavan vielä tarkastusta ja viimeistelyä. Tämän johdosta minua pyydettiin (varsinkin poika E. W.
Savon) laajentamaan kirjoitukseni, niin että siinä mainittaisiin kaikki tunnetut Palenit ja af Palenit sekä naispuolisten jäsenten lapset, ja si
sältäisi näissä kustakin elämäker
ran. iMitä laajemmaksi teos paisuisi, sitä parempi. Kun sellaisten henki
löjen elämäkerta, joista tuskin muu
ta tiedetään, kuin että ovat eläneet ja kuolleet, oli minusta mahdoton, niin päätin tehdä teoksesta kulttuu
rihistoriallisen kuvauksen uuslkau- punkilaisuudesta 16- ja 17-sataluvul- la. 'Siten syntyi kesällä 1902 lähes 50 tiheään kirjoitettu kirjoitusark-
kia sisältävä teos, jonka samana syksynä jätin asianomaisille. Tästä teoksesta, joka painamattomana on edelleen konsuli E. W. Savönin hallussa, ovat seuraavat taulut otetut jättämättä pois enin osa siitäkin, m i
kä ei suorastaan koske suvun m ies
puolisia päähenkilöjä.
Rauhala, 24. 8. 1909.
K. A. C a j a n d e r ) . SUKU P ALE NIUS (P A LE E N ) Kuten tunnettua, ei Lounais-Suo- men talonpoikaiskansalla melkein näihin päiviin asti ole ollut tapana käyttää sukunimeä. Taloilla ja yleen
sä asumuksilla oli pysyväinen ni
mensä, isännän niimi vaihtui. Kun Männäisten Pyrrin isännästä esim.
naimisen kautta oli tullut Haudon Laiskan isäntä, niin hän ei enää ol
lut Christer Ersson P y rri af Men- nes, vaan Christer Ersson Laiska af Hauttis. Talollisten pojat, jommoi- set enimmät Uudenkaupungin en
simmäisistä porvareista olivat, sa
nottiin kansan keskuudessa Mauru- maan Eskiliksi, Heinästen Sipiksi, Suurikkalan Perteliksi, josta sitten virallinen nimi Eskil Maurumaa, Sigfred Heinäis, Bertil Suurikkala ja heidän kaupunkitalonsa saivat niin
ikään kotitalonsa nimen: Laiska, Kaukola, Maurumaa, Näräpää, Kal- likari y.m. Mutta täälläkin talon nimi jäi pysyväiseksi. Isännän nimi vaihteli talon mukaan. Tällaiset ni
mien muutokset tapahtuivat tuhka
tiheään, ei semvuoksi, että taloja oli
si ostettu ja m yyty — se päinvastoin oli harvinaista, vaan senvuoksi, että vanhat ukot eniimmästi naivat nuoria tyttöjä, jotka leskeksi tultuaan on- nellistuttivat nuoren porvarikandi- daatin omalla itsellään ja talolla, jota enimmästi myös seurasi porva-
rioikeus. Kun. tätä sekamelskaa kesti toista vuosisataa, niin on monesti kylläkin vaikea muutenkin puut
teellisista lähteistä saada selville su
kujen juuret. Näin on Palenius- suvunkin laita.
Niiden talonpoikain joukossa, jo t
ka 4. 5. 1617 kirjoituttivat itsensä Uudenkaupungin ensimmäisiksi por
vareiksi, oli myös ” Grels Jacobsson af Palila” . Hän siis oli kotoisin, ny
kyään Sundholman kartanoon kuu
luvasta, mutta silloin vielä itsenäi
sestä Paalan kylästä. Nim i kirjoi
tettiin siihen aikaan: Padila, Paadila, Palilla ja Palila, mutta lausuttiin Paala. Tämän vuoksi siitä johtunut sukunimikään ei kuulunut Padilius, Palilius, vaan Palenius ensimmältä kirjoitettu Palsenius. Grels Paala oli varakas ja sen vuoksi arvossa pi
detty mies, korotettiin raatimies- penkillekin, jolla istui 1623— 162(9.
Niissä harvoissa raast. o.kcuden pöy
täkirjoissa, joita on säilynyt seuraa- valta vuosikymmeneltä ei häntä enää mainita. Liense siis kuollut 1630 jälkeen.
22. 4. 1640 ” Märten Palila cch Jö- ren Jörensson af Gambla gärdh”
pyysivät Grels-vainajan lasten puo
lesta perimtöjakoa ” dem emellan'’.
Näistä jälkimmäinen oli talonpoika Grelsin kotikylästä ehkä hänen poi
kansa, edellinen taas Palenius-suvun varsinainen kantaisä. Hän oli epäi
lemättä se ” Märthen Marthinsson ifr. Pyhäm a” , joka 6. 2. 16211 pääsi porvariksi Uuteenkaupunkiin ja oli kaiketi Grelsin kuoltua nainut hä
nen leskensä saaden täten haltuunsa Paalan talon ja nimen, Enimmästi häntä kutsuttiin edelleenkin vain Martti Martinpojaksi, sen nimistä miestä kun ei löytynyt kaupungissa.
Anrep, jolla on ollut käytettävä
nään sekä poika Eerikki Paleniuk- sen että pojanpojan Abraham Pale- niuksen omakätiset muistiinpanot, mainitsee Martin ja hänen vaimonsa Walborg Eskelin tyttären Eerikki P:n vanhemmiksi, imutta Turun yli- oppilasluettelossa (Lagus Student- m atrikel) on merkitty ”Ericus Geor- gii Palaenius” ikäänkuin hän oli Grelsin poika. Tämä erhetys viittaa siihen, että Grels Paala on ollut Eerikin äidin puolisona, vaikkei Eerikin isänä. (Tällaisia virheitä on ylioppilasmatrikkelissa muitakin).
Grels Paalasta on suku saanut ni*
mensä, vaikka Martti Pyhämaa on' kin sen kantaisä. Suku on siis kai
ken aikansa purjehtinut väärällä lipulla.
Jo ensimmäisestä polvesta haa
rautuu suku porvarihaaraan ja vir- kamieshaaraan. Edellinen on kaike.i aikansa elelly t U-kaupungissa ja alunperin luettu kaupungin porvari- aatelistoon. Sen viimeinen miespuo
linen jäsen, joka tavallansa oli myös virkamies, kuoli 1803, mutta nais- puolelta polveutuva nuorempi Pa- len-suku vielä elää. Virkamieshaara on ollut elinvoimaisempi ja on siitä huomattava, että se on ainoa uuskau- punkilaissuku, joka on kohonnut aateliseen arvoon. Tämä ” af P a le n ’- suku on kuitenkin jo sukupuuttoon jfllT ollut.
N.s. nuoremman Palen-suvun jä senestä Samuel Wilhelm Palenista s. 1793, k. 1877, merikapteeni, Suo
men ensimmäisen höyrylaivan pääl
liköstä, ”Storfursten” laivanraken- nustarkastajasta — kerrotaan, että hän merielämän jätettyään asettui omistamaansa Salmen kartanoon.
— Hän oli hankkinut itselleen kir
jaston, jota mitä runsauteen, mutta
-
16
-erittäinkin arvokkuuteen tulee, kuka tahansa oppinut mies olisi voinut kadehtia. K irjain luku nousi satoi
hin. Ukko kokosi siihen kaikki, mitä etevää hänen aikanansa oli ruotsin kieleksi ilmestynyt historian ja kau
nokirjallisuuden alalla ja paitsi ro
maanikirjallisuutta, jota hän ei ollut viitsinyt sidottaa, olivat kaikki aistik
kaisiin kansiin sidottuina. Myöskin omisti hän suurehkon gravyyriko- koelman. Nämät eivät olleet hanki
tut komeilemista varten, päinvastoin olivat kirjat luetut, vieläpä kahteetf kolmeen kertaan, niinkuin näkyy kansien sisäpuolille tehdyistä muis
tiinpanoista, milloin hän oli alott.a- nut, m illoin päättänyt lukemisen.
Kirjaston omistaa nykyään hänen poikansa. Myytyänsä Salmen karta
non k. Urssa 1877.
H A U K IH A R JA N R A N D E LIN -SU K U Lähes kolme vuosisataa sitte piti Haukiharjan silloista yksinäistilaa nyk. Uudenkaupungin maaseurakun
nassa Caspar eli Jesper Markuksen- poika-niminen isäntä. Hän jakoi ta
lonsa molem mille pojillensa Olaville ja Juhanille. Näistä talonpuoliskois- ta tuli sitten Jaakolan ja Heikkilän talot, jotka siitä pitäen kävivät pe
rinnöksi isältä pojalle ainakin 200- vuotta ja ehkäpä vieläkin ovat hei
dän jälkeläistensä hallussa. Jaako
lan haarasta lähti 1700-luvun alku
puolella Randelin-suvun kantaisä, joka ei kuitenkaan kotipaikasta otta
nut sukunimeänsä, se kun ehkäpä oli liiaksi muistuttanut häntä itseä ja jälkeläisiä talonpoikaisesta sukupe
rästään. Melkein U-kaupungin pe
rustamisesta asti oli siellä asunut Ranta-nimisiä porvareja, joiden talo Rantala sijaitsi Ruokolan järven sil
loisella rannalla, nykyisessä Rantala- nimisessä korttelissa. Tässä korttelis
sa Pietari Olavinpoika sai '1730-luvun alussa haltuunsa talon (nro 74), josta hän 1731— 1733 välillä muodosti su
kunimensä. Suku on kaiken aikansa ollut porvarisukua. Ne sen jäsenistä, jotka ovat yrittäneet koulunkäyntiä oman (kaupungin pedagogiaa pitem mälle, ovat väsyneet »matkalla taikka ennen aikaa tylsistyneet hengen v o i
miltaan taikka kuolleet. Kirjallinen työ ei ole ollut suvun luonteenmu- kaista. Sitä vastaan varallisuuden karttuminen rikkaiden naimisten kautta on ollut erittäin huomattava piirre varsinkin suvun miespuolisten jäsenten luonteessa. Ja kun onni sille tässäkin suhteessa on ollut myönteinen, niin suvun jäsenet kan
taisästä alkaen ovat luetut kaupun
gin täysiverisimpään porvari-aatelis
toon, se kun on elämän ohjeenaan pitänyt usein käyttämäänsä lauset
ta: ”som man är klädd sä blir man hädd” (puvun mukaan miestä arvos
tellaan). \Ainakin miespuolelta lienee suku jo sammunut kotikaupungis
saan. Yksi haara sitä elää vielä Huit
tisissa. Toinen haara muutti routa
vuosina Ruotsiin Ruotsin alamaisik
si.
Pormestari Petter Gustaf Randeli- nin (k. 1858) toinen vaimo Johanna Cummenius (U:n kirkkoherran, lää- ket.toht. Erik Johan Cummeniuksen tytär) julkaisi salanimellä "Augusta och W endela” aviohairahduksia puo
lustavan novellinsa ” Den fallna” , ja asui loppuaikansa Huittisissa.
(Poika Arthur Gustaf Randelin, maanviljelijä, korollaan eläjä, ampui itsensä 6. 8. 1900 vanh. (? ) huvilassa U;n saaristossa.)
SUKU HERTMAN, SITTEN H E LLM A N
Vuosien 1740 ja 1745 välillä pyrki kaksi veljestä Eerikki ja Lauri Ju- honpojat porvareiksi Uuteenkaupun
kiin. He kantoivat sittemmin suku
nimeä Hertman, mutta lapsensa su
kunimeä Hellman. Parikymmentä vuotta ifnyöhemmin ilmestyi kaupun
kiin vielä kolmaskin Hertman, jo ka ikään nähden saattoi olla edelli
sille vanhemman veljen poika. Mis
tä olivat kotoperää, siitä ei asiakir
joissa ole tavattu pien intäkään v iit
tausta. Tämäpä melkein osoittaa, et
tä miehet olivat paikkakunnalla tun
nettuja miehiä, kaupungin tai lähi
seudun asukkaita, mutta se voipi myös johtua siitä, että he pitemmän ajan olivat palvelleet porvarirenikei- nä ennenkuin porvarioikeutta rupe
sivat pyytämään.
Viime vuosisadan keskivaiheilla asui Kalvolassa eräs varanim smies Hertman, jonka tytär Em elie oli sit
temmin Kalvolan kirkkoherra W il
helm A dolf Skogströmin puoliso, ja jonka sisar (veljentytär ?) Amanda Hertman 1860-luvulla oleskeli lähes vuoden Mynämäellä ompeilukoulus- sa. Etsiessä Kesälahden kirkkoher
ran Johan Fredrik Hellmanin suku
juuria, on seuraava sukuluettelo syntynyt, joka vaillinaisten muistiin
panojen vuoksi ei kuitenkaan ole johtanut tarkoituksen perille.
Avioliiton kautta kuuluu sukuun myös Gustaf Mikkelinpoika (Blom- ster) (s. 1737); jonka suku vuoros
taan jo on hävinnyt U:sta, mutta ni
mi säilynyt edelleen kansan huulil
la sananparressa: se oo sitt niin palj ko Plom ster!” Tässä tuo Plomster taikka Blomster merkitsee tyhjää lo
rua, perätöntä puhetta.
HORELL
Sen varallile, että Vielä elävä Ho- relli-suku polveutuisi vanhasta Ho- rell-suvusta, merkitään tähän ne viimemainliitun suvun jäsenet, jotka käytettävissäni olevissa lähteissä mainitaan.
Sukuun kuului naimisen kautta Laitilan Mudaist-en kylästä A n tti
lasta Johan Yrjänänpoika (s. 211. 5.
170'8, k. U:ssa 11. 3. 1789), joka ko
tipitojansa ”SLethalan” nimestä muo
dosti sukunimensä Lehström. Hä
nestä muistona Lehströmin kortteli- likunta U:ssa.
HIRVI.
El g, Elgh, Elgman, Rychty, Rychteen, Palenius
Huittisten pitäjästä on tämä mo- niniminen suku peräisin ja luulta
vasti Hirvli-nimisestä tallo st a H irve
län kylässä. Se jakaantui heti ai
nakin 3 haaraan. Vanhin haara otti nimekselen Elg ja antautui virka- miesuralle, kaksi nuorempaa tava
taan Uudessakaupungiissa porvarei
na, toinen Rychteen nimisenä, toi
nen Elgh ja Elgman-ndimisenä. P a lenius oLi haaraus Rychteen sulkua.
(Tätä ennen ja tähän aikaan sai kaupunki Huittisista muitakin asuk
kaita: "Thom as Olufsson af Huit- tis, mormester” , sali1 porvarioikeu- den 30. 8. 1620, imiutta karkasiii jo 1622,, ja 1. i3. 1641 sai porvarioikeu- det ” Sigfred smed” Yrjänänpoika, jonka mukana saapui myös isänsä sisar Wälborg Eskilintytär. Täm ä oli Salig Herr Olufs i H vittis” leski, jota pappina ei tavata Strandbergin herdam:innessa, mutta eilii 1623 va i
heilla, jolta vuodleilta hänen omakäti- nen kirjoituksensa.)
- 1 8 -
Seuraavassa sukutauluissa on otet
tu huomioon ennen muita suvun por- va rilfe e t jäsenet, mutta mainitaan myös ne virlkamieshaaraan kuuluvat henkilöt, jotka on tavattu painetuis
ta lähteistä sukuun kuuluvina.
K A IN U
Kainun kylässä UucÖenkirkon pi
täjässä oli 1600-luvun alussa taflJöi- liisena se v akk asuo m alainen mahti
mies, joka Uudenkaupungin synty
mä vuotena perusti sikäläisen porva- risuvun Kainu. Mahtiasemassa oli
vat suvun jäsenet kaupungissakin edelleen: raati miehiä kaksi polvea perätysten!, ja arvossa pidettiin seu
ra aviienkin polvien jäseniä. Suku miespuolelta luultavasti sortui ison vihan aikana. Mutta naispuolelta sii
tä johtui uusii Kainu-suku, joka eh
käpä vieläkin ellää kaupungissa. T ä mä uusi suku vaihtoi niiimensä Ös- terman-nimeen ja esitetään sen vuoksi Österman sukujen yhteydes
sä.
Vuonna 1700 samasta kylästä taas siirtyi kaupunkiin porvareiksi kaksi Kainu-niiimistä veljestä, jotka myös
kin ison vihan aikana haihtuivat näyttämöltä. Luultavasti he olivat samaa alkujuurta edellisten kanssa.
KARSTI, myös CARSTEN-suvun sirpaleita Uudessakaupungissa Milloinka vuosien 1637 ja 1642 vä lillä suvun ensimmäinen edustaja muutti kaupunkiin eO ole tunnettu eikä myöskään mistä hän tuli. Ison vihan aikana suku katoo sieditä.
”Peer K arsti” , mainittu porvarina U-kaupungissa 9. 10. 1642, kuoli Tukholmassa syksyllä 1648. Puoliso:
Margareta Eskelintytär oli kätilö;
myi imiiehlensä kuoltua talonsa por
vari Lukas Urbanus’en pojalle .
KRÄKI, REIMER
Toukokuun 11 pnä 1776 vihittiin U:ssa avioliittoon kirjansitojan sälli Christian A d o lf Reim er ja sikäläisen porvarin tytär Margareta Yleen. O l
tuansa 12 vuotta kirjansitojamestari Raumalla, hän 24. 12. 1788 sai oikeu
den asettua U: kaupunkiin mestarik
si. Tämän miehen muukalainen n i
mi viehätti niin porvarinpoiikaa Jo
han Kräkiä U:ssa, että hän olematta tälle vähintäkään sukua anasti it
sellensä ja jälkeläisilleen hänen ni
mensä. Seuraava Reimer-suku on siis vaiim haaraus nuoremmasta Krä- ki-suvusta. Pitkäikäinen ei se näy olleen.
KRÄKI, ÖSTMAN
Tämän nimisiä sukuja on U:ssa o l
lut ainakin kaksi. Vanhimmasta su
vusta tunnietaan vain ykisi jäsen, tul
lim ies (tiulldbesökaren) J orani Öst
man, joka 17. 7. 1602 haudattiin kau
pungin kirkkopihaan. Nuorempi su
ku elää vielä U:ssa ja luultavasti Raumalla. Se on haaraus nuorem
masta Kräki-suvusta, niinkuin nä
kyy kantataulusta.
K R ÄK I
Sukujohto an tämänkin vanhan suvun vanhempiin polviin nähden jotenkin epävarma ja mahdollista, jopa luultavaakin on, että Henrik Eerikinpoika Kräkistä alkava nuo
rempi suku, vaikka hätäisesti kat
sottuna suoraan onkin johtuvinaan vanhasta Kräki-suvusta, kuitenkin vain vaimonpuolelta johtuu siitä.
Suvusta, joka on ainoa, mikä Uu
dessakaupungissa edelleen kantaa vanhaa suomalaista nimeä, on 1700- Huvulla eronnut kolme haaraa, jotka ovat ottaneet uudet sukunimet. Näis
tä Östman-suku vielä elää sekä U- kaupungissa että luultavasti Raumal
lakin, mutta Reim er- ja Sundell-su- vut lienevät viim e vuosisadalla sam
muneet. Sukutaru tietää, että muka kolme veljestä asettui Uuteenkau
punkiin samaan aikaan, joista siten tuli 'Kräki-, Lem pe- ja Reimeir-isuku- jen kantaisät. Mutta tämä lienee yh tä vähän totuuden mukainen, kuin ehkäpä samasta lähteestä lähtenyt tieto Hartiman-suvun kolmesta v e l
jeksestä, jotka muka myös tulivat U-kaupunkiin (kts. suku Hartman, Suom. sukukirja). Kansan keskuu
dessa on yleinen se luulo, että nyfc.
Kräki-suku on mustalais alkujuurta.
Minkä verran tässä on perää, maini
taan Henrik Eerikinpoika Kräkin su
kutaulussa.
Sukunimen todennäköisestä syn
nystä kerrotaan Henrik Kristerin- pojain nimen kohdalla.
Kräki-suku, vaikka vanhakin, ei ole kohonnut mainittavampaan va rallisuuteen e kä sen vuoksi myös huomattavampaan ja vaikuttavam
paan asemaan synnyinkaupungis
saan. Suvun nykyänsä (1910 vaiheil
la ) -eilävä jäsen Gabriel Leonard Kräki oli kuitenkin viim e vuosisa
dan lopulla muutamat vuodet Tanskan varakonsulina. Suvun van
hin jäsen K rister Heikinpoika (Christer Hindersson af Lspäis) oli nähtävästi talonpojan poika U:n maaseurakuntaan kuuluvasta Le- päisten saarikyIästä, ehkäpä Juntti
lan talosta. Hän tuli porvariksi U- kaupunkiin jo 27. 4. 1617.
Sukuselvitykseen sisältyy tarkka ja jännittävä selostus Henrik Kriste- rinpojan surmaamisesta ”kaksintais- teilussa” (1650.
SUNDELL (Kräki)
Täimä suku on vain haaraus nuo
remmasta Kräki-suvusta U-kaupun- gissa. Nim i on epäilemättä lyhennys kantaäidin sukunimestä (Sundelin)
L A IS K A — RESELL
Haudon kylän Laiskan talosta Uu*
denkirkon pitäjästä lähti tämä suku U udenkaup ungin p er ust amisvuonna.
Se oli epäilemättä tähän aikaan kau
pungin mahtavin suku, mutta lienee sammunut miespuolelta ennenkuin sata vuotta oli kulunut sen muutta
misesta kaupunkiin. Naispuolelta kaksi «eri kertaa sitä jatkettiin ja muutettiin vihdoin nimikin Resell’
iksiii (joskus Rehell?). Viim e vuosi
sadan lopussa, noin 1895 oli kaupun
gin säästöpankin tallettajain joukos
sa vielä keski-ikäinen nainen, nim el
tä ReiseM, ehkäpä tätä sukua.
Haudon kylän nimi kirjoitettiin ja vieläkin kirjoitetaan ruotsin kielessä
”Hautis” tai ” Hauttis” , siis suomeksi Hautinen. Nykyään kylän nim i on Haudon (Haudoin) kylä. N im i siis joka tapauksessa viittaa hautoihin, joita siellä on muinoin ollut.
LE M A N
N im i kirjoitetaan myös Lehman.
Epätietoista, mistä suku on kotipe- räisin. Eräs Anders Leman, synt.
1730, yliopp. 1751, oli lukkarin poika Lemusta. Ehkäpä uuskaupunkilaiset Leman’itkin ovat samaa sukua, nimi mahdollisesti muodostettu Lemu-sa
nasta tai Lehijärven (Hattulan) pitä
jästä.
KEPO, LIN D (ja LIND ROTH ) Melkein kaikki uuskaupunkilaiset porvarisuvut polveutuvat talonpo
jista kaupungin kauppa-alueella.
- 20 -
Niin on nähtävästi tämänkin suviin laita». Sillä päästäksensä porvariksi täytti suvun kantaisä sen maalaisille tehdyn ehdon, -että palveli porvari- renkinä vuo<skymmenen. Nimestä päättäen hän lienee (kotoisin Köyliön Kepolasta. Kolmatta vuosisataa on suku asunut niin yksinomaan Uudes
sakaupungissa, että ainoastaan kan
taisän toinen poika ja suvun n ykyi
nen poHivi ovat muualle muuttaneet.
Porvarillinen liike on alusta alkaen ollut suvun elinkeinona. Vasta sen viimeisestä polvesta on lähtenyt v ir
kamies. Suku eli vähemmän huoma
tussa asemassa viim e vuosisadan kes
kivaiheille asti. Orpanukset Johan Henrik Lindroth ja Fabian Theodor Lindroth ovat tehneet, varsinkin jä l
kimmäinen, verrattain suuria lahjoi
tuksia.
Sukuun kuului naimisen kautta Anna Rychteen s. U:ssa 3. 11. 1707 ja hukkunut 25. 1*0. 1758 Hiunlahteen ja haudattu ulkopuolelle kirkkoa 12'.
7. 1759 — oli suurisuisen ja ehkä va
rakkaan porvarin Henrik Rychdyn eli H irven tytär ja toraisa kuten isänsäkin, jonka kanssa vävypojalla oli oikeudenkäyntejä ihan turhista asioista samaan aikaan kuin vaimon
sa oleskeli (1736— 38) karkumatkal
la Ruotsissa, leiikä ole se akkapaha- nen vieläkään rauhoittunut; vielä nytkin ” kamal valkone, pitk frou”
milloin huuhtoi'ltee vaatteita, m illoin käyskentelee veden päällä, milloin muulla tapaa peloiittelee marjoja poim ivia lapsia ja muita heikkoher
moisia henkilöjä tuolla Hiun tienoil
la, ” Hiun piru” se on,
Johan Henrik Lindroth, &. U:ssa 15.
10. 1819. Harjoitti sieflilä porvarilii- kettä omistamassaan talossa kortte
lissa Alisen ja Mäkikatujen kul
mauksessa. Vanhapoika. Testa-
menttasi muutamia tuhansia mark
koja rahastoksi polttopuiden osta
mista varten varattom ille kaupunki
laisille joululahjaksi ja Polttimon- mäen ( ” Brännebackenin” ) kaunis
tamista varten istutuksilla; Kuoli U:ssa 7; 5: 1891;
Gabriel Lindroth, johaninpoika, synt. U:ssa 1* 11. 1792. Käytyään Turun katedraalikoulua hän rupesi kauppapalvelijaksi ja avasi sitten oman myymälän U:ssa. 1855 palon jälkeen oli tämä myymälä ollut Rauhankongreissin talossa Wasabor- gin t o n t illia lie n e e nyt konsuli Savon in niittylatona (konsuli! E. J. Sa
von olii ollut puoitiimies: Lindrothilla).
Kuoiil 'U:si:a 9. 9. 1846. Puoliso 1823 ? Sara Emerentia Brander. H ei
dän tyttärensä Aurora Bernhardina s. U:ssa; puoliso siellä 27. 9. 1853 nah- katehtailija Frans Hillegard Roslin, s. Urssa ja kuoli siellä 1880-vaiheiil- la. Rouva Roslin teki suurehkon lah
joituksen U:n Lastenkodin rahas
toon, johonka kultaseppämestari Leander Holim vaimoineen sitä ennen olivat lahjoittanut kaiken omaisuu- tensa, kustansi niinikään veljensä Fabian Lindrothin ja osittain konsuli E. J. Savönin kanssa yhteisesti ru
koushuoneen kaupunkiin. Hänen, Aurora (Roslinin) veli Fabian Theo
dor Lindroth, s. U:ssa 1833?, kuollut siellä 1. 1. 1908 (78 v. vanhana). H ar
joitti puotikauppaa talossa M ylly- ja Ylisenkadun kulmauksessa Ihoden korttelissa, jonka talon ja kaupan sitten myi kauppias Werner Jacobs- sonille, asettuen itse asumaan osta
maansa taloon Frändin korttelissa Alisen- ja Sepänkadun kulmassa.
Varakas mies, mutta käytökseltään nöyrä ja vakava. Kuului rehtori C.
W. W ivolinin perustamaan edistys
puolueeseen ” det ny a Nystad” , ja
