(=r: Kalannin) pitäjästä ja talonpoi
kaista alku,perää siitä päättäen, että kantaisän sukunimen ohessa maini
taan myös hänen isänsä nimi, joka ei ollut tavallista muissa tapauksissa kulin jos sukunimen omiistaja oli ensimmäinen sukuansa taikka kaksi saman niimistä henkilöä asui paikka
kunnalla. Lyh yt sotamiesnimi Spring ei kuitenkaan tyydyttänyt enää pod- tkaa, porvaria ja raatimiestä, vaan te kasi nimestä Springer-nimen esi
kuvanaan ehkä turkulaisen porva- risuvun nimi, Säger taikka Sander ( = Santa) U:ssa. Ruotsissa myös Sipringer-sukiu (Anreip. Ä ttartaflor”
4 0
-IV : 248). Vrt. myös Haukka, Höök, Hööker, Höckert ("Su ku kirja).
Jälkeläisille 4:ssä polvessa, joista ainakin kalasi oli koulua käynyttä miestä, ei nimi vieläkään ollut tar
peeksi arvokas. Siitä tehtiin nyt Springer.t (vrt. Hagert, Spieinnert).
Miksi lieneekään] muuttua ja pi
dentyä nimi, jos arvossa vielä nous
taan!
Korkeim m an yhteiskunnallisen aseman saavutti suvun jäsenistä kruununvouti Josias Robert S., joka myös oli sukunsa omaisuuksien ja ominaisuuksien täydellisin represen- tantti.
Suvun soitamrnollisuus ilmenee sii
nä, että siiinä oli ainakin neljä luk
karia ja urkuria.
Vanhin tunnettu jäsen oli Yrjänä (Jören) Yrjänänpoika Spring, ratsu
mies Uudenkirkon pitäjästä.
Josias Robert Springert, s. 1826 Uudellakirkolla, palveli LääninhaTld- tulksessa Turussa, siitte nimismiehe- nä Raisiossa, josta ja hänen tavas
taan tuon tuostakin höystää puihieen- sa lauseella: "de va rackairn!"-.sanoil
la, sai aikanaan laajalta tunnetun ni
mensä "Reso-rackarn” , ("Raision rakkari"), v ar ai äänims: h t e eri Turus
sa, henkikirjuri Vehmaan kihla
kunnassa ja lopulta kruununvouti Mynämäen kihlakunnassa. Häntä pi
dettiin erittään työkykyisenä ja tark
kana virkamiehenä, ja kun hän sitä paitsi osoittautui esimiehiänsä koh- taain nöyräksi, niin (hän oli näiden suosiossa. Esiintyminen vertaisten seurassa «raaka, jopa siivoton, joinlka vuoksi pelkäsi ja pakeni naisväen seuraa. Juomari, mutta sittenkään ei lyönyt laim in virkansa taimia, itse
rakkautensa esti saamasta muita kuin juomariystäviä ja kuitenkin lienee hän ollut hyväsydäminen mies, vaikka omalla tavallansa, sillä ennen kaikkea hän olii originaali.
Kustansi ensin veljensä Kustaa Ee- nokinpojan ylioppilaaksi, mutta kun tämä eii tuntenut halua lakitietee
seen, vaan historiaan ja varsinkin muinafistieteeseen, riitautuivat he kieskenänsä ja setä lakkasi kokonaan häntä avustamasta. Lakitiede oli Josias-herran mielestä tieteiden tie
de, kaiken inhimillisien tiedon huip
pu. Olihan hän itse — lakimies mu
ka. Sitten hän, rupesi avustamaan Hannu-veljensä lapsia, varsiinkin poi
kia, joista piti tuilla juristeja. Näille lapsille hän, kuten kerrotaan, sivuut
taen molem mat vanhat sisarensa (Sofian ja M aria Amandan, joka k.
Harikkalassa 16. 9. 1910 73-vuoitiaa- na), joitlka häntä olivat suorastaan jumaloineet, testamenttasi kaiken omaisuutensa. Josias kuoli vanhana- poikana Mynämäellä.
Kruununvoudin vieili Hannu P ie tari Springert, Josiiiaan poika, s. Uu
dellakirkolla, jossa isänsä kuolit ua pääsi lukkariksi ja urkuriksi. Esiin
tyi kirikkourkujen rakentajana ja uuskaupunkilaisen J. A. Zacharias- sernin urlkutehtaan kilpailijana. V a rattomuus kuitenkin ehkäisi tämän, ehkäpä myös taitojen puute. Kom- poneerasi Juhlamarssin Aleksanteri II 2'5-vuotisen hallituksen johdosta, jonka hän sitten uus k aupunkil ais e n maalarimestari B. Einlkelmamim piir
tämän ä ja koristamana toimitti kor
kealle asianomaiselle, saaden vasta
lahjaksi 1Ö0 markkaa sen toivom uk
sen oheilla, ettei vasfedes vahvaa H. K. Mutiansa sellaisilla. Marssi on painosta julkaistu. Kuoli Uudella
kirkolla.
Lapsia: Cyrus, Tiimoteus (Amerilk- kaan), ylioppilaita, juristeja, Anna, ylioppilas.
SPENSENIUS
Ikäänkuin puitteeksi Uudenkau
pungin Spensenius’eille omi (tähän otettu painetuista lähteistä tavatut suvun jäsenet:
T a u l u I
Albetrtus Davidis Spensenius, y li
oppilas 1640 turkulaiseen osakun
taan kuu1 uvana, kirkkoherra Nou
siaisissa 167*1, k. 1688. Hänen kirjoi- tuiksiemsa Pyhästä Henrikistä 1674 lö ytyy teoksesta ”Scriptores rer.
suecd rnedi aevi” . II. 1. s. 336.
SONCK
Laitilan pitäjän Salon (? ) kylässä lö ytyy Sonkki-numinen talo. Sieltä on lähtenyt ainakin Johannes Sonck (s. 8. 2. 1780), Kauvatsan kappalaisen apulainen ja talon nykyinen valta- väki käyttää sukunimeä Sonkki (esim. Lankisten Joulun taloin ny k.
isäntä Mynämäellä, jotka sieltä on kotoisin. Todennäköistä on senvuok- si, että vanhempikin Sonck- (Sänck) sulku sieltä on lähtöisin. Tosin pai
netuissa lähteissä tavattu vanhin Sonck, Matthias Johannes Sonck (k. 1714) oli pohjalaiseen yliopp il as- osakuntaan kuulunut, mutta tämä ei vaikuta asiaan niin mitään, isillä U:ssa oli suku jo silloin pari mies
polvea vanhempi ija luultavasti imyös Raumalla, joka olikin s-uvun varsi
naisena pesäpaikkana sittemmin.
Seuraavassa mainitaan pääasialli
sesti vain ne Sonck-nimiset henkilöt, jotka on tavattu painamattomissa lähteissä taikka, joista näistä lö ytyy lisätietoja.
Clemeit Soncki oli niitä U:n por
vareja, jotka kieltäytyivät maksa
masta 1642 vuoden tonittiveroa ja jo i
ta senvuoksi uhattiin langettaa sak
koihin 20. 3. 1643, jolleivät ensi maa
nantaiksi niitä suorita, niinkuin lan- getettiinlkin 127. 3. s.v. Emsinmiaini- tussa raastuvan pöytäkirjassa niimi kirjoitettiin Soriki, jälkimmäisessä Soncki. Clemet mainitaan vielä 15.
1. 1654. Mutta porvarikirjassa häntä ei tavata ainakaan sulkunimellään.
” Henrik Soncks s on” lahjoitti 2(8. 9.
1697 kirkoille 1 taalarin kaiketi ta
vanmukaiseksi kiitosuhriksi kun en
simmäinen itsemiehenä tekemänsä Saksan matika oli onnellisesti päätty
nyt'.
Jälkeen v. 1713 ei sukua enää tava
ta U:ssa. v
Raumalaisen Sonck-suvun jäsenes
tä Henrik Sonckista mainitaan, ar
vattavasti Annikan veli, porvari Raumalla; postimestari siellä 1685— ? 1699. Antoi 1685 pitäjänapulaisen Matthias IncLneniiusten, kappalaisen Nicolai A es chol in i us ’ en, kirkkoherra Johannes Aurelius^en, pedagogi Jo
hannes Tykmannus’en, Bertil Klaun- poika Bängin, Matti Martimpoiika Rannan, Johan Johaninpojan ja hen
kikirjoittaja Josef Skagmanin kans
sa kirjallisen todistuksen etteivät muuta tietäneet kuin ” ära och godt”
Mannilan »emännästä W alborg Y rjä - näntyttärestä ja hänen pojastaan Jo
han Martinpojasta, jotka olivat Eu
rajoen käräjissä syytettyinä noitu
malla aiheuttaneen O lof Kleimetiin- pojan kuoleman ja Brita Yrjänäntyt- tären sairauden, ja jotka kuitenkin tuomittiin äi!ti roviolla poltettavaksi, poika teilattavalksi, ikun eivät saa
neet 12 velallista itseänsä puolusta
maan, Mannilan talo kun aina oli' o l
lut noituudesta huudossa.