MEGHNAD DESAI: Marxin kosto. Kapitalismin uusi nousu ja valtiokeskeisen sosialismin kuolema. Gaudeamus 2008.
HA A M U N K O S T O
”Murhansa julma, luonno- ton sa kosta.” (Haamu)1 Aave kummittelee globalisaa- tiossa – Marxin aave. Kaikki maailman mahdit ja vasta- mahdit ovat alkaneet jälleen puhua Marxista. Käydessäni taannoin Berliinissä opiskeli- jat järjestivät Marx-seminaa- reja ja -bileitä, palattuani lu- kemaan opiskelijoiden tutki- mussuunnitelmia Suomeen sil- mät ovat pudota päästä, sillä metodina on yhä useammin uusgramscilainen marxilaisuus ellei sitten suoraan historialli- nen materialismi. ”Sangen kum- maa!”2 Marxia tai Gramscia itseään opiskelijat eivät tosin tässäkään Marx-noususuhdan- teessa jaksa lukea, mutta mie- hen nimeä ei enää mainita hiljaisesti ja häveten. Finans- sikriisi on jopa herättänyt hen- kiin jo lopullisesti kuopatuk- si uskotut puheet kapitalis- min lopullisesta kriisistä, ja nekin, jotka eivät innostu moisista kuolonpuheista nä- kevät taas politiikan tehtä- väksi ainakin kriisiytyneen ka- pitalismin pelastamisen ja vil- lin finanssikapitalismin uu- destaan aisoihin panemisen.
Itse kapitalismin luvattu maa kamppailee rahoituslaitosten sosialisoinnin vaatimusten kans- sa, ja messiaana tervehdityn Obaman odotetaan pelasta- van maailman talous finanssi- kapitalismin ahneuden aiheut- tamilta ongelmilta. Vielä ei- len Hayek oli hautaamassa Keynesin johtavana talous- ideologina ja poliitikot toiste- livat maailmanmarkkinoiden välttämättömyyksiin sopeutu- mista. Nyt kaikki laulavat yh-
dessä ääneen kuinka ”kol- matta linjaa takaisin näin kuljen. Saa vanhat saatavat jokainen.” Kirjoittaessani tätä EU-komissaari Olli Rehn mai- nostaa Helsingin Sanomissa taas Keynesin yleistä teoriaa talousteorian uutena testa- menttina ja katekismuksena.3 Vuonna 1988 noususuhdan- teensa huipulla oleva Hayek näki jopa liberaalissa keyne- siläisyydessä sosialistisen to- talitarismin vaaran ja kirjoitti sosialismin kohtalokkaasta yli- mielestä jo imperfektissä.4 Yh- dysvaltalaisten konservatiivien The National Interest -leh- dessä Fukuyama julkisti ar- tikkelinsa historian lopusta liberaalin markkinatalouden voittona.5 Nyt ollaan jo jon- kin aikaa puhuttu ”uuslibera- lismin lopusta”6 ja johtavat uuskonservatiivit kirjoittavat
”historian lopun lopusta”.7 Kun Fukuyama esitti teesinsä his- torian lopusta, itsessään Ko- jèven hegeliläis-marxilaisen teesiin popularisoidun muun- nelman, maailma täyttyi Marx -suhdetta miettivistä seminaa- reista. Minne Marx oli me- nossa vai oliko Marx nyt lo- pulta kuollut ja kuopattu. ”Yle- vä Caesar kuoli, maaksi muut- tui. Ja reiän tukkeeks tuulta vastaan juuttui; Hän, joka säikähdytti maailmaa, Nyt tal- ven myrskyjä saa vastustaa!”8 Kaliforniassa vuonna 1993 jär- jestetyssä ”Whither Marxism”
-seminaarissa Jacques Derri- da esitti kuuluisan luentonsa, jossa hän pohti Marxin perin- töä ja Marx-suhdettaan klassi- sen murhenäytelmän, Hamle- tin, kautta. Kommunistisen ma- nifestin kaikkien mahtien jah- taama kommunismin aave oli vaihtunut reaalisosialismin hautausmaalla kummittelevak- si Marxin aaveeksi ja marxi- laisten ahdistukseksi. ”Ollako vai ei olla, siinä pulma.”9 Derrida halusi kuitenkin mie-
tiskellä Marxin jäännöksiä:
”Voi, Marx parka! — Minä tunsin hänet... äärettömän sukkela, erinomaisen leikilli- nen mies; hän on selässään minua kantanut senkin tu- hannen kertaa.”10 Derridan mukaan maailmassa oli edel- leen paljon ”mätää” eivätkä nuoren Fukuyama-Fortinbra- sin voittoisat eskatologiset tor- ven toitotukset Marxin hau- danneesta ”ilosanomasta” ol- leet hänelle mieleen vaan hän halusi vastata vetäytyvän haamun vaatimukseen. ”Hy- västi, Hamlet, hyvästi! Mua muista!”11 Althusserista asti Marxin taustalla seissyttä He- gelin haamua purkanut rans- kalainen ajattelu ei voinut- kaan olla närkästymättä libe- raalin hengen uudelleen läm- mittämästä jäännöksettömäs- tä teleologisesta historianfi- losofiasta. Derridalle närkäs- tyksen tarkoitus ei ollut kuitenkaan herättää Marxia henkiin tai lähteä kostoret- kelle, vaan lukea Marxin muis- ton moninaisten haamuilujen heterogeenisia jälkiä, eli ku- ten Derrida Marx kirjansa lo- petti: ”Lukenut mies, Hora- tio, puhu sille.”12 1990-luvul- la Marxin haamu ilmaantui- kin lähinnä Hamletin viiden- nen näytöksen hautausmaa- kohtauksen melankolisessa il- mapiirissä, kun taas 2000-luvulla haamun sotahaarniskan sisään on ahdettu ”kiireestä kanta- päähän”13 nuorta lihaa ja verta.
Mielenkiintoinen tapaus näis- sä Marxin suhdannevaihteluis- sa on nyt suomeksi ilmesty- nyt, mutta jo ennen uutta aktiivisempaa Marx-innostusta ja nykyistä finanssikriisiä kir- joitettu Meghnad Desain teos Marxin kosto. Suomessa syk- syllä käväissyt intialaissyntyi- nen Lordi Desai on Britan- nian parlamentin ylähuoneen jäsen ja London School of Economicsin emeritusprofes-
T&E 1/09 • ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
sori, mutta ei emmi ilmoittaes- saan Marxin henkiseksi isäk- seen ja vieläpä panee ”vetoa tuhat puntaa haamun sa- nain totuudesta”.14 Desaille tuhannet maailmalla kiertä- vät punnat osoittavat nimit- täin Marxin olleen oikeassa yhteiskunnallisen astronomian osalta. Ja jos saan käyttää edelleen Hamlet-analogiaa, ei Desai emmi myöskään isän haamun vaatiman koston edes- sä vaan on nimennyt kirjansa suoraan Marxin kostoksi.
MU R H A N H I M O I N E N P E T O S
”Tuon valheellisen tiedon kaut- ta häijyst’ / On petetty; mut, jalo nuorukainen, / Se käär- me, joka hengelt’ isäs pisti, Nyt kantaa kruunua.” (Haamu) Hamletin tavoin Desain kos- todraamassa on myös kyse sukurutsaisesta ja murhanhi- moisesta isän perinnön ja kruunun anastamisesta. ”Voit- tonsa nojalla bolsevikit otti- vat haltuunsa Marxin ja var- tioivat siitä pitäen ärhäkkääs- ti, suorastaan murhanhimoi- sesti yksinoikeuttaan hänen perintöönsä” (mt., 20). Bolse- vikit ja heidän muualla riehu- neet serkkunsa, kuten Desai leninismin eri muotoja nimit- tää, saavat näytellä tässä draa- massa Glaudiuksen roolia. ”Se sukurutsa, haurelias peto.
Älynsä tenholla ja konnan- taidollaan ... sai puolisoni.”15 Desai ei kaihdakaan syyttä- mästä reaalisosialismia ihmis- ten murhaamisesta ja orjuut- tamisesta, mutta haluaa va- pauttaa Marxin tämän nimis- sä tehdyistä ”sanoin kuvaa- mattomista rikoksista”. (Mt., 378.) Tässä ei ole mitään uutta. Jo Marx halusi vapaut- taa itsensä marxilaisista ja suu- rin osa marxilaisista on ha- lunnut vapauttaa itsensä reaa-
lisosialismin vähemmän kun- niakkaista aikaansaannoksis- ta. Varsinainen uusi juonen- käänne Desainin kostodraa- massa on kuitenkin väite, että juuri kapitalismin voittokul- ku on Marxin kosto Leninille.
”Minä väitän, että kapitalis- min uusi mahti – ja etenkin sen ulottuminen koko maail- maan – osoittaa kaikista ajat- telijoista juuri Marxin olleen oikeassa” (mt., 21). Eikä tässä suinkaan kaikki. Nimittäin ta- loustieteilijä Desain draamas- sa Hamletin rooli näyttää lan- keavan Friedrich Hayekille, kun taas Keynes ja Schumpe- ter saavat näytellä eräänlaiset Rosencranzin ja Gyldenster- nin osat.
Desain mukaan ”Marx kuu- luu niihin, jotka antavat ta- louden johtamisen mieluum- min markkinoiden kuin val- tion tehtäväksi” (mt., 21) ja joille ”kapitalismin esteetön kehitys oli parempi vaihtoeh- to kuin taantumuksen voitto”
(mt., 373). Desai puhuukin kapitalismin marxilais-haye- kilaisesta kuvauksesta, jonka katsoo vastaavan sen yleistä kehitystä. Kuvatussa kehityk- sessä on kyse siitä, kuinkaka- pitalismi kostaa bolsevikeille näiden luonnottoman isän- murhan – sen tekijät eivät tavoittaneet kapitalismin luon- nollisia lakeja yhtä hyvin kuin sen varsinaiset astronomit Marx ja Hayek. Hayek tekikin aikoinaan Desaihin nuorena marxilaisena lähtemättömän vaikutuksen London School of Economicsissa, kuten tämä edelleen pirteä emerituspro- fessori kertoi tämän arvoste- lun kirjoittajalle kaljatuoppi- en ääressä. Ja kun kirjoittaja sanoi, että tämä Marxin ja Hayekin naimakauppa oli hä- nelle vaikeimmin sulatettavaa antia kirjan argumentaatiossa, emeritus nauroi syvältä vatsas- taan todeten, että niinhän ne
kaikki sanovat.
Keynesin Desai vuorostaan liittää enemmän Hegelin pe- rintöön, joka lähinnä voi esit- tää kapitalismille varauksia.
”Kapitalismi vastaa yleensä marxilais-hayekilaista kuvaus- ta, mutta osoittaa ajoittain key- nesiläis-hegeliläiset varaumat aiheelliseksi” (mt., 363). De- sai tunnustaa kuuluneensa itse Keynesin leiriin, kunnes ym- märsi marxilais-hayekilaisuu- den ylivoiman. Näin on var- sinkin avoimessa globalisaa- tiossa, josta ei ole enää mah- dollista palata niin sanotun
”Keynesin aikakauden” kan- sallisen kapitalismin kultakau- teen. ”Hänen kukkaronsa on jo tyhjä: kaikki kultaiset sa- nat on kulutettu.” Sen ro- mantisointi on Desain mie- lestä turhaa sekä taantumuk- sellista länsimaiden protektio- nistista itsesuojelua globaalin köyhyyden edessä. Desai al- lekirjoittaakin uusliberalistisen (Desaille tosin marxilaisen) ajatuksen kapitalismista köy- hyyden voittajana ja kurjuu- den poistajana, tosin schum- peterilaisella luovalla tuholla lisättynä. ”Kapitalismi on paras järjestelmä köyhyyden ja kur- juuden lieventämiseksi, vaik- ka järjestelmä itse tuhoaakin työpaikkoja ja pakottaa kan- santaloudet rakenneuudistuk- siin” (mt., 366). Keynesiläi- syyttä Desai taas sanoi Suo- messa käydessään pitävänsä cambridgeläisenä elitisminä tai
”Bloomsburyn ryhmän” hen- gen mukaisena ylimielisenä asenteena, jossa ajatellaan val- veutuneen eliitin voivan hal- lita maailman taloutta ja sel- vittää sen ongelmat. Se voi kuitenkin enää toimia vain länsimaiden onnettomana yri- tyksenä säilyttää ylivalta Kii- nan, Intian ja koko Aasian edessä. Kirjassaan Desai kat- sookin Keynesin jo menneen talven lumeksi eikä laula mui-
takaan kolmannen tien laulu- ja vaan suosittaa myös finans- sikriisiin marxilais-hayekilais- ta kapitalismin itsehoitoa. ”Jos uskot vakavasti vapaisiin mark- kinoihin niin annat niiden toimia vapaasti ja korjata it- sensä. Älä syötä sitä vaan näännytä se nälkään. Älä eristä sitä shokeilta vaan altista se, jotta siitä tulee elinvoimai- sempi. Tämä olisi Marx-Haye- kin viesti.”16 Tosin Suomessa Desai uskaltautui jopa speku- loimaan koko finanssijärjes- telmän eräänlaisella globaa- lilla sosialisoinnilla ja valvon- nalla. Tämäkään ei tarkoittai- si kapitalismin loppua vaan ennemmin hegeliläis-keyne- siläisiä varauksia hieman laa- jemmassa mittakaavassa.
Loppujen lopuksi kapita- lismi itsessään on Desaille kuin joustava hoviherra, ei tosin surmansa saava Polo- nius, vaan historian myrs- kyistä aina selviävä kyyninen opportunisti Talleyrand. ”Ka- pitalismi voisi aivan hyvin ylpeillä saavutuksistaan sa- moin kuin Talleyrand ansiois- taan Ranskan vallankumouk- sessa: ’Minä säilyin hengis- sä’” (mt., 363).
KA P I TA L I S M I N D Y N A M I I K K A
”Äl’ ijäti, noin silmät maas- sa, kallist’ Isääsi mullast’ etsi.
Kellä henki, – Se jokapäiväis- tä, – sen hauta vie, Ja kuolon kautt’ on ijäisyyteen tie.” (Ku- ningatar)17
Desaille kapitalismi on schum- peterilaisesti dynaaminen ja kriisien kautta etenevä järjes- telmä, jossa tapahtuu jatku- vasti tuhoa ja uutta luomista.
Juuri tämän ymmärtämisessä piili Marxin suuruus: ”Adam Smithin jälkeen vasta hän teki vakavan yrityksen ymmärtää kapitalismin dynamiikkaa. Sen
koommin kukaan ei ole on- nistunut siinä tehtävässä, jos- kin Schumpeter pääsi lähel- le.” (S.17.) Schumpeterille ka- pitalismi ilman luovaa tuhoa olisikin ”kuin Hamlet ilman Tanskan prinssiä”.18 ja Desail- le Schumpeterin ansio oli ka- pitalismin dialektinen tarkas- telu sekä hyvässä että pahas- sa sekä kommunistisen mani- festin lausuman ”kaikki [...]
pysyväinen haihtuu utuna il- maan”19 ymmärtäminen. Schum- peterin Taloudellisen kehityk- sen teoria on ”huolellinen ja yksityiskohtainen vastaus Mar- xin kysymykseen voittojen al- kuperästä [...] Hänen mukaan- sa voitot eivät synny työn riistämisestä vaan innovaa- tioista.” (S. 218.) Desaille ka- pitalismi on ”voiton tavoitte- luun perustava pääoman ka- saantumisen ja tuottavuutta parantavien uusien valmis- tusmenetelmien päättymättö- män etsinnän järjestelmä. Jär- jestelmässä voi sen perus- ominaisuuksien vuoksi her- kästi ilmetä suhdannevaihte- luita, romahduksia ja paniik- keja.” (Mt., 366.)
Mutta kun Schumpeter dia- gnosoi sosiologiselta kannal- ta kapitalismin mahdollisen ylittämisen, niin Desai vetoaa juuri historialliseen mate- rialismiin kieltäessään tä- män tai pikemminkin työn- täessään sen hamaan tule- vaisuuteen. ”Väistämättömyy- teen ei liity mitään aikatau- lua. Asia on samanlainen kuin Kristuksen toinen tuleminen.
(Mt, 112.) Desain luennassa historiallinen materialismi muut- taa nuoren kumousta saarnaa- van eskatologisen Marxin kyp- säksi kumouksen lykänneek- si ja kapitalismia tutkivaksi teologi Marxiksi. Desaille Mar- xin teoria ei ole vallanku- mouksen vaan taloudellisten kumousten teoria. ”Se on al- kuaan tarkoitettu kapitalismin
liikelakien tutkimiseen, jär- jestelmän vahvuuksien ja ra- joitusten selvittämiseen” (mt., 69). Tässä Desai vetoaa juuri vuoden 1859 Kansantalous- tieteen arvostelua (Zur Kritik der Politischen Ökonomie) - teoksen esipuheen historial- lisen materialismin perusesi- tykseen, jossa Marx toteaa:
”Mikään yhteiskuntamuoto ei häviä ennen kuin kaikki sen puitteisiin mahtuvat tuotan- tovoimat ovat kehittyneet, ei- kä uusia korkeampia tuotan- tosuhteita tule tilalle ennen kuin niiden aineelliset ole- massaolon ehdot ovat varttu- neet vanhan yhteiskunnan omassa sylissä.”20 Desain tul- kinnan mukaan Marx siis väitti kapitalismin selviävän siihen asti kunnes kapitalistisen tuo- tannon kaikki mahdollisuu- det on käytetty, ja koska näin ei ole vielä tapahtunut, on juuri historiallisen materialis- min mukaan sopeuduttava ka- pitalismiin.
”Ei ole näköpiirissä sel- laista uutta tuotantotapaa, joka voisi korvata kapitalismin.
Täytyy vain sopeutua siihen, että kapitalismi on kerta kaik- kiaan vallitseva järjestelmä.”
(Mt., 365.)
Mitä taas tulee sosialismin toimivuuteen, niin Desai liit- toutuu Hayekin puolelle myös niin sanotussa ”sosialistisen laskennan kiistassa”, jota Lud- wig von Mises ja Otto Neu- rath olivat käyneet tasapai- nomallin kehikossa, mutta jonka Hayek siirsi tasapaino- ongelmasta keskittämisen on- gelmaan. Jälleen Desai väit- tää Hayekin olleen tässä sosia- lismin kumoamisessa samaa mieltä itse Marxin kanssa ja kritisoi sosialisteja Marxin ja Hayekin ajattelun hylkäämi- sestä:
”Unohdettiin Marxin ja Hayekin kannattama ajatus, jonka mukaan kansantalous
T&E 1/09 • ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
on itseään ohjaava kehitys- kulku, jossa miljoonat yksilöt toimivat paikallisen tietämyk- sensä pohjalta ja pyrkivät lak- kaamatta parantamaan ase- maansa. Olennaista ei ole se, että sosialistinen suunnittelija ei kykene ratkaisemaan kaik- kia tarvittavia yhtälöitä. Olen- naista on se, että kaikkea tietoa on viime kädessä mah- dotonta keskittää. Sitä paitsi tiedon keskittäminen on te- hotonta, äärimmäisen teho- tonta.” (S. 243.)
Marxin haamu olisi siis kannustanut Hayekia tämän kiistassa Wienin piirin ratio- nalistimarxilaisten kanssa.
Entäpä sitten sosialismi tai kommunismi? Halusiko Marx todella unohtaa nämä kapita- lismin nimissä? Ensinnäkin Desai korostaa, että Marxille kapitalismin ylittävässä sosia- lismissa taloutta ja tuotanto- välineitä ei ota haltuunsa val- tio kuten valtiososialismissa vaan yhteiskunta, globaalissa kapitalismissa haltuunottajan täytyisi siten olla globaali yh- teiskunta. Toiseksi Desai ko- rostaa yhä uudestaan kuinka Marxille siirtyminen sosialis- min kautta kommunismiin oli mahdollista vasta kun edis- tyksellinen kapitalistinen tuo- tantojärjestelmä on saavutta- nut rajansa ja mahdollisuu- tensa ja muuttunut taloudel- lis-tuotannollisesti taantumuk- selliseksi. ”Kapitalismi on ke- hittynyt aidosti maailmanlaa- juiseksi eikä silti ole vielä saavuttanut rajojaan” (s. 378).
Desain mukaan Marx itse
”haukkui pataluhaksi aikansa sosialistit, jotka elättelivät ku- vitelmia sosialismista” (s. 373).
Marx kannattaisi globaalia va- paakauppaa ja näkisi kaikki sen rajoittajat taantumuksen edustajina. Loppujen lopuksi Marx ei koskaan esittänyt mi- tään selvää suunnitelmaa tai analyysia sosialistisesta tai kom-
munistisesta siirtymästä vaan varsinkin ”kypsällä kaudel- laan” keskittyi vallitsevan tuo- tantojärjestelmän, kapitalismin, tutkimiseen. Marxin ”kansan- omainen versio on peräisin juuri Kommunistisesta mani- festista”, jonka Marx kirjoitti
”kiihkeässä nuoruudessaan”
(mt., 107). Pääoma sen sijaan on: ”kriittinen tutkimus siitä miten kapitalismiksi nimitet- ty tuotantotapa toimii [...] Pää- oma ei sisällä yhtään sellaista kapitalismin dynamiikkaa kä- sittelevää kertomusta, jossa ennustetaan järjestelmän ai- kanaan sortuvan.” (MT, 108.) Althusserin tavoin Desai haluaa siis hylätä nuoren idea- listisen Marxin kypsän ”tie- teellisen” Pääoman Marxin hyväksi ja kieltää historialli- sen materialismin mekaani- sen tai teologisen tulkinnan.
Mutta kyse ei ole althusseri- laisesta humanisti-Marxin hyl- käämisestä dialektisen mate- rialismin teoreettis-tieteellisen politiikan nimissä vaan Mar- xin nuoruuden idealistisen politiikan hylkäämisestä teo- reettis-ekonomistisen tulkin- nan nimissä. 60-luvun Alt- husserille Desain tulkinta oli- si siis porvarillis-ideologinen mystifikaatio eikä ”tieteelli- nen”, kun taas Desai haluaa vapauttaa Pääoman talous- tieteellisen tulkinnan sen po- liittis-ideologisista mystifikaa- tioista. Ja siinä missä Althus- serille ”Pääoman ymmärtä- miseksi [...] on välttämätöntä omaksua proletariaatin luok- ka-asema”,21 on Pääoman ym- märtäminen markkinatalou- den ilosanomaksi nostanut Desain ylähuoneen lordiksi.
Koska Desaille Pääoma ei ole poliittinen vaan taloustie- teellinen kirja ja Marxin suu- ruus piilee tämän kapitalis- min taloudellisen astronomian tutkimuksessa, hän voikin asettaa Schumpeterin, Key-
nesin ja lopulta ennen kaik- kea Hayekin Marxin talous- tieteellisen perinnön, Adam Smithiltä perityn yhteiskunta- astronomian, paremmiksi vaa- lijoiksi kuin erilaiset marxilai- suuden poliittiset muodot.
Desai kritisoikin Marxin näkemistä jonkinlaisen tieteel- lisen politiikan profeettana ja varoittaa etsimästä tältä mi- tään pseudohistoriallisia la- keja. Ja kuitenkin samalla hän kritisoi poliittisia liikkeitä, jot- ka eivät ota huomioon Smit- hin ja Marxin esittämää talou- den astronomiaa. Valtio-op- pinut, jonka ammatillisesti pi- tää olla huolissaan politiikan puuttumisesta, on tästä argu- mentaatiosta hieman hämmäs- tynyt. Muutaman lisäoluen jäl- keen hän ei voi ollakaan kysymättä hymyilevältä Budd- halta näyttävältä Lordi Mes- sailta miten yhteiskunta-ast- ronomiassa voi olla mitään paikkaa politiikalle? Pirteästi hymyilevä Lordi vakavoituu hetkeksi ja katsoo sitten ky- syjää silmiin tiukasti lausuen:
”Olet aivan oikeassa, aivan oikeassa, juuri niin, yhteis- kunta-astronomiassa ei ole ti- laa politiikalle ja politiikka, politiikka, se on kyllä tär- keää, hyvin tärkeää.” Mietin hetken onko tässä kyse risti- riidat ylittävästä korkeammasta tietoisuudesta vai kenties vain ylähuoneen Lordin sulavasta käytöksestä pientä valtio-op- pinutta kohtaan. Mutta kyse taitaa olla vain yksinkertai- sesti klassisesta talouden ja politiikan alueiden eristämi- sestä autonomisiksi alueiksi, jossa politiikka ei saa puuttua materiaaliseen talouden ast- ronomiaan, mutta on tärkeää taloudesta eristetyn kulttuu- rin teatraalisena representaa- tiona. Ei kenties ole ihme, että elokuvia rakastava Desai pitää merkittävimpänä teokse- naan ihailemastaan Bolly-
wood-sankarista Dilip Kuma- rista kirjoittamaansa teosta
”Nehrun sankari Dilip Kumar Intian elämässä”.22 Nehrun ta- louspolitiikkaa Desai ei enää kiitä vaan näkee sen tulokse- na ”brittien snobistisesta ylen- katseesta rahaa ja kaupan- käyntiä kohtaan” (mt., 286) ja Nehrun omaksumasta yksin- kertaistettujen uskonkappalei- den alkeellisesta marxismis- ta. Sen sijaan Bollywoodin globaali Hollywoodin haasta- va menestys on Desaille hyvä esimerkki teollisuuden me- nestyksestä, jos se saa kehit- tyä erossa poliittisesta ohjauk- sesta.23 Niinpä kun olemme yhdessä lordin kanssa toden- neet politiikan tärkeäksi, alam- me puhua intialaisista eloku- vista, vaikka olenkin hieman paitsiossa Bollywoodin glo- baalista menestyksestä.
Kirjassa kuitenkin poliitti- nen toiminta kapitalistisen ast- ronomian ohjaamiseksi, muut- tamiseksi tai pysäyttämiseksi näyttää olevan se varsinainen Glaudiuksen rikos, johon Mar- xin nuoruuden kirjoitukset lii- an vakavasti ottavat syyllisty- vät. Kapitalistisen globalisaa- tion vastustajia, jotka halua- vat liittoutua kolmannen maa- ilman talonpoikien kanssa ka- pitalismia vastaan, Desai vertaa narodnikkeihin, jotka halusivat vastustaa kapitalismin toimin- taa kaikin keinoin. ”Marxilai- set eivät hyväksyneet sellais- ta toimintaa vaan katsoivat narodnikkien päättelyn vir- heelliseksi” (mt., 133). Tässä suhteessa Desai ylistää jopa Leniniä, joka kritisoi narod- nikkeja taloudellisesta roman- tismista ja muistuttaa kuinka nuori Lenin tuki vapaakaup- paa tuotantovoimia lisäävänä tekijänä. Vasta ”kypsä” Lenin sortui ajamaan kapitalistisen järjestelmän epäkypsää ylit- tämistä. Siinä missä nuori Le- nin ja kypsä Marx ymmärsi-
vät kapitalismin edistykselli- syyden, nuori Marx ja kypsä Lenin elättelivät turhia toivei- ta sen poliittisesta ylittämi- sestä.
Desai hylkää aaveiden po- liittiset manifestit haaveellisi- na profetioina. Kommunisti- sen manifestin kuvaus kapi- talismista kaiken mullistava- na edistyksellisenä järjestel- mänä on oikea, mutta siihen pesiytynyt kommunismin aave sai aikaan vain painajaisia.
”Euroopassa kummitteli lä- pi 1800-luvun mahdollisuus sortovallan joutumisesta sor- rettujen kukistamaksi. Pitkäksi venyneen 1800-luvun (1815–
1914) päätteeksi painajainen toteutui.” (Mt., 20.)
Bolsevikkien synti oli yrit- tää poliittisesti luoda yhteis- kuntajärjestelmä, johon ei ol- lut todellisia marxilaisia talou- dellisia perusteita. Kuten De- sain Suomessa ollessaan tote- si: ”Venäläiset talonpojat kaap- pasivat Marxin ja marxilai- suus jäi lähes vuosisadaksi näiden vangiksi.”
Täysin vastakkaisesti pro- vokatiivinen ”Leninin” lukija, Slavoj Zizek, on taas vaatinut juuri Leninin ”epäkypsän”, ta- loudellista edellytyksistä välin- pitämättömän poliittisen eleen toistamista nyt kun Wall Stree- tin sijoittajat ovat kaapanneet Marxin.
”Marx on OK, jopa Wall Streetillä on tänä päivänä Mar- xia rakastavia ihmisiä – hyö- dykkeiden runoilija Marx, joka tuotti täydellisiä kuvauksia kapitalistisesta dynamiikasta, kulttuuritutkimuksen Marx, jo- ka esitti nykypäivän vieraan- tumisen ja esineellistymisen, – mutta, Lenin, ei, et voi olla vakavissasi. Työväenliike, val- lankumouksellinen puolue ja vastaavat zombie-käsitteet. Ei- kö Lenin edusta juuri marxis- min käytäntöön soveltamisen EPÄONNISTUMISTA, suurta
katastrofia, joka jätti jälkensä koko viime vuosisadan maa- ilmanpolitiikkaan, reaalisosia- listista koetta, joka kulminoi- tui taloudellisesti tehottomaan diktatuuriin.”24
Zizekin mukaan tämä tois- taminen ei merkitsisi paluuta kuopatun Leninin epäonnis- tuneisiin saavutuksiin vaan ehdottaa tuota nyt epäajan- mukaiseksi nähtyä poliittista elettä juuri noiden epäonnis- tumisten hukkaamien mah- dollisuuksien tähden.25 Tämä olisi Zizekille ainoa toimiva tapa heikentää globaalin li- beraali-kapitalistisen maail- manjärjestyksen totaalisuutta, johon Zizekin mukaan erilai- set aikamme antikapitalisti- set humanistis-idealistiset po- liittiset liikkeet eivät kyke- ne. Valtio-oppinut ei voi olla kuitenkaan miettimättä ovat- ko nämä kaksi täysin vastak- kaista provokaatiota sitten- kin eräällä lailla toistensa pei- likuvia.
KO S T O N D R A M AT U R G I A
”Kappale, toimintaan katsoen hyvin järjestetty ja yhtä suu- rella maltilla kuin taidolla tehty [… ]
Jos kuningas ei näytelmätä kiitä, / Niin luulen, että – hän ei pidä siitä.
Soittoa, soittoa!” (Hamlet) Desain hayekilaisesta marxis- mista voi tietenkin olla mon- ta mieltä, mutta kirja on eh- dottomasti lukemisen arvoi- nen ihan juonenkuljetuksen- sa ansiosta. Se ei ole hankala tutkimusdraama vaan onnis- tunut popularisointi, helposti luettava viihdyttävä viikon- loppuillan draama, josta puut- tuvat kesäteatterin noloim- mat hetket. Se etenee suju- vasti ja viihdyttävästi yhdistä- en historiallisia tapahtumia, talousteoreettisia pohdintoja
T&E 1/09 • ESITTELYJÄ JA ERITTELYJÄ
ja yleisiä kulttuurisia ja poliit- tisia huomioita. Tältä osalta voi yhtyä Juhana Vartiaisen lievetekstin toteamukseen kir- jasta ”hienona jännitysnäytel- mänä, jossa palaset asettuvat toisiinsa loogisesti”.
Tosin välillä tuo palasten liiankin helppo loksahtami- nen alkaa hieman tympiä, ja teos muistuttaa paikoitellen kliseemäistä Bollywood-draa- maa. Sinänsä sujuvasti kerro- tussa tarinassa ei nimittäin ole mitään kovin yllättävää tai erikoista lukuun ottamatta tuota suurta juonenkäännet- tä, jossa kapitalismin voitto- kulun oikeuttajana toimii itse Marxin haamu Hayekissa ruu- miillistuneena. Ja vaikka teos heijastelee mielenkiintoisesti Desain oman ajattelun histori- allista ja taloustieteellistä muu- tosta, se on kirjoitettu tämän Hayek-kääntymyksen jälkei- sestä näkökulmasta, ja näin tarinaa ohjaa näkymättömän käden kaitselmuksen viisaus, aivan kuten Augustinuksen Tunnustuksien uusi kristilli- nen jumala seurasi isällisen lempeästi Augustinuksen ai- kaisempia harhaoppeja. Ateis- tiksi julistautuneen Desain re- toriikassa kaikki hayekilaisesta Marxista poikkeavat tulkin- nat tyrmätäänkin jatkuvasti us- konnollisena marxismina, kun taas Hayek esitetään syrjitty- nä totuuden torvena, jonka varjelemana Marxissa itses-
sään piillyt totuus saa lopulta tunnustuksen ja Haeyk pal- jastuu Marxin oikeaksi pojak- si. Sekulaaria järkeä korosta- van Desain oma retoriikka muistuttaakin paikoin stereo- tyyppistä uskonnollisen kään- nynnäisen argumentaatiota.
Tässä suhteessa Desain haye- kilainen marxismi voisi olla uskontotieteellisesti kiinnos- tava ilmiö, yhdistäähän se kerralla marxilaisen ja uusli- beralistisen uskon. Jälkimmäi- nenhän on saanut monet lä- hes uskonnollisesti sosialis- mia ennen saarnanneet sit- temmin kääntymään yhtä in- nokkaiksi puhtaan markkina- kapitalismin profeetoiksi. Val- tio-oppinut pohtii, onko taloustieteilijöillä yleisesti jo- kin ”uskonnollinen elin”, joka voisi kenties myös selittää miksi taloustieteilijät ovat ot- taneet sekulaarissa maailmassa vanhan papiston roolin. ”Mut- ta asia, hyvä herra? Miksi tuota ylimystä sokaisemme karkealla hengellämme?”
Mutta jos ei anna uskonnol- lisen sävyn vaivata sen enem- pää kuin luettaessa Augusti- nuksen Tunnustuksia, niin kirja on erittäin sujuva ja mielen- kiintoinen. Selkeän esityksen- sä osalta se voisi toimia jopa hyvänä oppikirjana, jos vain opiskelijat jaksaisivat muis- taa, että tällaisissa vahvoissa tarinoissa on aina kyse yh- destä tulkinnasta. Sen ”marxi-
lainen uusliberalismi” myös mu- kavasti sekoittaa erilaisia ont- toja ja stereotyyppisiä käsityk- siä ”uusliberalismista” tai ”mar- xilaisuudesta”. Adam Smith, Marx tai Hegel -tutkijat var- masti hermostuvat joistain yleistyksistä, ja myös histo- riantutkijat voivat paikoitel- len repiä hiuksiaan, mutta taloustieteilijän kirjoittamaksi historiallis-taloudelliseksi kat- saukseksi kirja on mielen- kiintoinen ja myös taloustie- teellisesti yleissivistävä ja opet- tava. Gaudemuksen julkaise- ma käännös on myös sekä ulkoasultaan ja taitoltaan hie- nompi ja fyysisesti mukavampi lukea kun alkuperäinen eng- lanninkielinen teos. Samoin Timo Soukolan käännös on sujuva, jos unohdetaan muu- tamat lipsahdukset, kuten Adam Smithin kuuluisan nup- pineulatehtaan vaihtuminen käännösprosessissa naulateh- taaksi.
Lopuksi pitää myös tode- ta, että ainakin Desai on joh- donmukainen hayekilaisessa marxismissaan, sillä jos usko- taan vapaiden markkinoiden itseään parantavaan voimaan ja nousukaudella yksityiste- tään julkisia varoja, ei sitten pitäisi taas laskukaudella huu- taa julkista valtaa pelastustöi- hin ja kuitenkin ”tahtomme ja sallimuksen tie. Useinkin vastakkaiseen suuntaan vie”.
Markku Koivusalo v i i t t e e t
1. Hamlet, I Näytös, 5. Kohtaus.
2. Hamlet, I Näytös, 1. kohtaus.
3. Olli Rehn, ”Kuka hidastaisi kyy- tiä?” Helsingin Sanomat 3.3.2009.
4. Friedrich A. Hayek, Kohtalokas ylimieli. Gummerrus: Art Hou- se, 1998.
5. Francis Fukuyama, ”The End of History?” The National Interest, Summer 1989. Ks.
myös kirja Fukuyama, Francis, Historian loppu ja viimeinen ihminen. Juva: WSOY, 1992.
6. Joseph E. Stiglitz, ”The End of neoliberalism”. New Europe.
21.6.2008::::: 791.
7. Ks. Robert Kagan, ”The End of the End of History”. The New Republic 23.4. 2008.
8. Hamlet, I Näytös, 5. Kohtaus.
9. Hamlet, III Näytös, 1. Kohtaus.
10. Hamlet, V Näytös, 1. kohtaus.
11. Hamlet, V. Näytös, 12. Hamlet, I. Näytös,
13. Hamlet, I Näytös, 1. Kohtaus.
14. Hamlet, III Näytös, 2. Kohtaus.
15. Hamlet, I Näytös, 1. Kohtaus.
16. Desai, ”The Marx-Hayek solution to the crisis”. Finan- cial Express. Monday, October 06, 2008.
17. Hamlet, II Näytös, 1. Kohtaus.
18. Ks. Schumpeter: ”Luovan tu- hon prosessi”. Tämä numero.
19. Kommunistinen manifesti.
20. Karl Marx, Kansantaloustie- teen arvostelua. Helsinki: Kan- sankulttuuri Oy, 1970, 18.
21. Louis Althusser, ”Preface to Capital Volume One”. Teoks.
Althusser, Lenin and Philo- sophy and Other Essays. New York: Monthly Review Press, 100.
22. Meghnad Desai: Nehru’s Hero Dilip Kumar in the Life of India. New Delhi, Roli Books, 2004
23. Ks. Haastatelu 12/07/00.
Official Commanding Heights Site at PBS (High-Bandwidth).
24. Slavoj Zizek: Repeating Lenin.
Arkzin 2002,
25. ”Leninin toistaminen ei tarkoi- ta sen toistamista mitä Lenin TEKI; vaan sen mitä hän EPÄ- ONNISTUI TEKEMÄÄN; hänen HUKKAAMIENSA mahdolli- suuksien toistamista.” Mt.
