NE oikeat Kruunuhäät!
nsi vuonna elokuussa 2005 tulee kuluneeksi viisikym
mentä vuotta Karstulan en
simmäisistä kruunuhäistä.
Ne olivat monessa mielessä ainut
laatuiset. Kaikki perustui vanhan
ajan talkoohenkeen ja lähes kaikki paikkakunnan ihmiset ottivat osaa innostuneina tavalla tai toisella nii
den järjestelyihin ja onnistumiseen, joko osallistumalla itse kruunuhäi- hin, järjestelyihin tai suureen ylei- söjoukkoon.
Onnistuminen perustui hyvin pit
källe juhlien järjestelyiden johtohen- kilöiden Kruukkilan Sirkka Karstun ja Oinoskylän isännän Ilmari Takka
lan täysimittaiseen paneutumiseen Kruunuhäiden toteuttamiseen. Ta
pahtuman suunnittelu ja toteutus oli toisaalta ajallisesti var
sin pitkä toisaalta varsin improvisoitu!
Taustalla oli 30-lu- vun Suojeluskunta- ja Lottatoiminta monine yhteisine toimintoineen;
iltamat, teatteriharrastus, kuorotoiminta ym. Li
säksi sotienaikaiset Suo
jan tapahtumat sotaan lähtöineen, siirtolaisten vastaanotto ja hoitaminen ym. yhteinen, pitkälti tal
koohenkeen perustunut vastuullinen toiminta antoivat perustan rauhan ajan toiminnoille.
Purpurikerho
Kruunuhäiden toteutuk
sen taustalla oli Maata- lousnaisten helmikuulle 1955 suunnittelema Kale- valajuhla. Sinne tarvittiin ohjelmaa ja niinpä Sirkka Karstu tammikuun 19 p:
nä 1955 ehdotti Korpe
lassa järjestetyssä tupail
lassa, että perustettaisiin Purpurikerho ja se esittäi
si juhlassa päänumerona purpurin.
Kansantanssilla ja pe
limannimusiikilla on pitkät perinteet Karstulassa, mutta toiminta oli soti
en aikana ja heti sen jälkeen hiipu
nut. Niinpä Sirkka Karstun ehdotus otettiinkin innostuneena vastaan ja päätettiin koota joukko tanhuajia harjoituksiin pikaisesti. Jokaisen läsnäolleen edellytettiin hankkivan ainakin yhden osallistujan.
Ohjaajaksi lupautui voimistelun
opettaja Marja Poikola os. Viikari ja soittajaksi työnjohtaja Max Repo.
Molemmat ovat myöhemminkin voimakkaasti osallistuneet monin tavoin niin tanhujen kuin peliman
nimusiikin harrastuksen ylläpitoon ja kehittämiseen. Harjoittelupaikak
si saatiin yhteiskoulun avara voi
mistelusali.
Niin kuin tavallista uuden har
rastuksen synnyttäminen ei ollut aivan vaivatonta. Ensimmäisiin har
joituksiin saapui vain kymmenkunta nuorta ja heistäkin suurin osa tyttö
jä, kun kunnon purpuriin tarvittiin vähintään 16 esiintyjää. Paikalla olleet Maatalousnaiset vetosivatkin voimakkaasti nuoriin esiintyjien saamiseksi mukaan; jokaisen pai
kalla olleen tulisi pyytää seuraaviin harjoituksiin lisää nuoria.
Nuoret päättivät näyttää, että vanhojen tanssien harrastus ei ole pitäjästä kuollut. Seuraavissa harjoi
tuksissa voitiin jo harjoitella kahdes
sakin purpuriringissä. Eri puolilta pitäjää: kirkonkylästä, Humpilta, Syrjänmäeltä, Vastingilta ja Vahan- galta kerääntyi riittävästi nuoria.
Innostus oli niin suuri, että voitiin harjoitella muitakin tan
huja ja tansseja kuin vain purpuria.
Aikaa Kalevalajuhliin oli vain vajaa kuukausi ja harjoituksia päätettiin pitää kahdesti viikossa maanantaisin ja perjantai
sin eikä poissaoloja juuri ollut. Maatalousnaiset palkitsivat ahkeria tan
huajia kahvitarjoilulla.
Tietoisuus siitä, että purpuri esitetään ylei
sölle ja että kerholla olisi mahdollisuus tulevaisuu
dessa auttaa urheiluseura Kivan yleensä ohjelma- köyhiä juhlia esityksil
lään takasi innostuksen.
Toisaalta yhdessäolo ja vanhojen perinteiden elvyttäminen palkitsivat runsaasti.
Kalevalajuhlille saa
punut yleisö sai nähdä ja kokea, että nuoriso oli todella ottanut omakseen tämän harrastuksen. Yli tunnin kestänyt purpuri vietiin läpi hallitusti ja reippaasti ja sai luonnol
lisesti raikuvat suosion
osoitukset palkakseen.
Menestys oli ollut niin mahtavaa, että harjoituk-
\ | i« r i l l i * t - l i i - i - l v . i l
m i l i i s i . i . m i m f i . i i k i i H t i i . i . i t i .
V;
fKRUUNUHÄÄT
I \ i %\| \ I M ;;1| . : i » U ,, §:.<*« i k n i h A u i . i - t A * ,.s i ■
4i U< \ H ,M M N M V t \ i S \ ,M p u k » * « « * • ! ,s - m
Ii f c I
Varsinaiset kruuiiultaat alkavat Suojassa hio 13.
Vanhan «HJEIMA
a i k a i n e n
h a a a t e r i ä
Hyvää sahtia
l
Kruunuhääjuliste, löytynyt Kruukkilasta 16
siä päätettiin jatkaa kevään kuluessa kerran kuussa. Näin luotiin pohja tu
leville juhlille Kruunuhäille.
K ruunuhäät
Joukko maatalousnaisia oli retkellä elokuun 7 pnä 1955 Vehviläisen pesulassa ja kasvihuoneilla Huuto- niemellä. Siellä todettiin taloudel
lisen tilanteen olevan yhdistyksellä heikko ja olisi ryhdyttävä toimenpi
teisiin sen parantamiseksi. Päätettiin järjestää Kruunuhäät elokuun 20 - 21 päivinä. Mukaan päätettiin pyytää Karstula Seuraa, jotta järjestelyjen kattavuus saataisiin paremmaksi.
Karstula Seura suhtautuikin asi
aan myönteisesti lähinnä siksi, että vanha kansankulttuuri perinteellisi- ne tapoineen tulisi näin parhaiten nykypolvelle nähtäväksi.
Aikaa oli jälleen vähän ja ensiksi oli selvitettävä saatavilla olleet kirjal
liset tiedot ja kerättävä mahdolliset muistitiedot, etsittävä vanhat tava
rat ja puvut jne. Maatalousnaiset ja Karstula Seura laativat yhdessä työsuunnitelman ja jo sen yhteydes
sä todettiin ilolla, että asiaan innos
tuttiin ja saatiin vedetyksi tavalla tai toisella koko pitäjä asiaan mukaan.
Juhlapaikaksi valittiin itsestään sel
vänä Suojantalo.
Toimikunnat
Aikapulan tähden ja työsuunnitel
man ripeäksi läpiviemiseksi jaettiin järjestäjät eri toimikuntiin.
Ohjelmatoimikunnan johtoon pyydettiin monien kruunuhäiden ohjaajaa pohjalaista Jukka Harjua.
Purpurikerho oli luonnollinen ohjelmansuorittaja ja siihen liittyi lukuisasti niin nuoria kuin vanhem
piakin tanhuajia yhteensä liki 40 henkeä, jotka olivat jälleen ympäri pitäjää.
Harjoituksia päätettiin pitää joka ilta joko Suojan lavalla tai kansa
koulun voimistelusalissa. Purpurin lisäksi harjoiteltiin noin pariakym- mentä entisajan tanssia: padespania, enkeliskää, nyrkkipolkkaa, raatik- koon jne. Elokuisen illan hämärässä kaikui kansanmusiikki ja tanssijoi
den iloinen nauru illasta iltaan ja kuuluttivat tulevista kruunuhäistä tälläkin tavalla.
Hääparit valmistautuvat kulkueeseen
Koristelutoimikuntaan kuului Karstula Seuran jäseniä ja maata
lousnaisia. Johdossa olivat ekonomi Sirkka Karstu ja maanviljelijä Ilmari Takkala. Asiantuntevaa apua saatiin koristelun suunnitteluun ja toteu
tukseen taiteilija Kylli Koskelta.
Paikallisessa lehdessä vedottiin, että ne joilla on tilaisuuteen sopivia tavaroita esim. kiesejä ja trilloja, miesten pukuja ja naisten silkkejä ilmoittaisivat niistä välittömästi Ilmari Takkalalle ja ryhtyisivät osal
taan kunnostamaan niitä. Samoin toivottiin, että juhlayleisö aikanaan pukeutuisi vanhoihin asuihin esim.
kansallispukuihin.
Vetoomus puri, rappeutuneetkin kiesit ja trillat kunnostettiin, niitä löytyikin toistakymmentä, vanhat jo unohtuneetkin tavarat, puvut, korut ym haettiin esille juhlan julkistajik
si. Näin jo häitten valmistelut olivat tarttuvan mielenkiintoiset ja pitäjän edesmennyttä elämää ja muistoja esille loihtivaa.
Suojan koristelu
Varsinaisessa koristelussa annettiin köynnösten teko eri kyläkunnille metreittäin tehtäviksi. Suojan ulko- portaikkoon asetettiin ristikkolyh- dyt, mitkä saatiin museosta ja löy
dettiin talojen ullakoilta keräyksen tuloksena.
Jotta häiden pihanäyttämö saataisiin mahdollisimman aidon tuntuiseksi, tuotiin piha-aukeaman laidoille päätien molemmin puolin vanhaa hopeanharmaata ja naavoit- tunutta pisteaitaa ja portiksi hääta- loon Takkalan talon vanha portti.
Sisäkoristelu/lavastus vaati paljon valmistelua. Suojan avara ja tilava ravintola sisustettiin vanhaksi tuvaksi. Museosta tuotiin vanhoja kulmakaappej a, seinähyllyjä vanhoi
ne puuastioineen ja savikuppeineen.
Museosta ja kirkonkylän taloista tuotiin pitopöydät ja -penkit. Taitei
lija Kylli Koski suunnitteli erääseen nurkkaan vanhan takan. Ikkunoihin tulivat vanhan tavan mukaan vain valkeat puoliverhot. Morsiusparien taakse seinälle ripustettiin Karstulan ryijy ja lattioille riepumatot.
Juhla-ateria
Ravintolatoimikunnan huoleksi jäi suurelle häävierasjoukolle hääate
rian suunnittelu ja valmistaminen.
Pyrkimyksenä oli tarjota hääate
riaksi paikkakunnalle tyypillinen, perinteisistä ruokalajeista koostuva ateria: pehmeää reikäleipää ja vesi- rieskaa, voita, muikkuja, makuperu- noita, ohraryynipuuroa marjakeiton kera. Paikkakunnalla ei ole mitään sille erityisen tyypillisiä erikoisia ruokalajeja, mutta vaikutteita tälle
17
Pohjanmaan portille on tullut niin Savosta, Hämeestä kuin Pohjan
maaltakin.
Niinpä Hämeen perinteellinen hääjuoma, sahti sai sijansa myös Karstulan häissä. Korpilahtelainen emäntä Peltola tuli mestariksi val
mistamaan hääsahtia. Valmistus ta
pahtui Humpin Salintuvassa. Sahtia valmistui noin 1000 litraa, mutta lämmin elokuu teki tepposensa, sah
ti kävi liiankin voimakkaasti, millä oli sitten myöhemmin seurauksia.
Koska odotettiin runsasta yleisö
määrää, järjestettiin ravintola myös ulos, missä tarjoiltiin samoja juhla- ruokia kuin varsinaisella hääaterial
la, sekä hernekeittoa, voileipiä ja kahvia.
Häät
Sisäänpääsymaksu kruunuhäihin oli 300 markkaa, johon sisältyi kahvi tai sahti. Osallistuminen hääaterialle maksoi 200 markkaa.
Varsinaiset hääjuhlat alkoivat lauantaina 20.8.1955 klo 17, jolloin hääkulkue lähti raviradalta ja saa
pui läpi kirkonkylän Suojan pihalle
runsaan yleisömäärän seuratessa kulkuetta.
Kulkueen johdossa tuli kaksi ai
ruetta ratsain, Mustaniemen Sävyn ja Seikan selässä.. Heidän jäljessään ajoivat soittajat: Purpuripelimannit Kaustisilta, Eemil Kinnusen ja Juk
ka Harjun kansanpelimannit sekä morsiusparit, joita oli kaksi. Ensim
mäisenä kultahäitään viettävät ja sitten kihloissa oleva hopeahääpari.
Kultamorsiamella oli musta, vanha hääpuku ja kultakruunu, hopea- morsiaimella valkoinen, arvokas hääpuku, jota aikoinaan oli käyt
tänyt Heinäjoen vanha emäntä, ja hopeakruunu. Sulhaset olivat luon
nollisesti mustissa puvuissa valkoi
sin paidoin, Antti Siimeksellä jopa Verhon Filipin frakki yllään.
Hääparien jälkeen seurasivat heidän vanhempansa, rovasti, kirk- koväärtti, lukkari, kenkkärit vaimoi
neen sekä pitäjän säätyläisiä valles
manni ja apteekkari, kukkaistytöt ja -p o jat ja aivan lopussa häätalon piika ja renki. Kaikki olivat puettuina aitoihin vanhoihin vaatteisiin.
Hääkulkueen saavuttua Suojan pihaan seurasi lipun nosto, jolloin hääväki ryhmittyi lipputangon ym
pärille ja lippu nostettiin salkoon.
Tämä oli osoitus siitä, että häät oli
vat alkaneet.
Hääväen esitteli yleisölle met
sänhoitaja Mauno Pohjola, joka seudun väestön hyvin tuntevana yhdisti häävieraat Karstulan histo
rian tuntemiin henkilöhahmoihin ja tapahtumiin.
Esittelyn jälkeen Purpurikerho esitti muutaman tanssin ja marssin soidessa hääsaattue siirtyi sisälle Suojan juhlasaliin. Ensin soitettiin valssi tyhjille seinille, jonka jälkeen morsiusvalssi ja sitä seuranneilla kappaleilla isät ja äidit, sukulaiset ja koko hääjoukko yhtyivät tanssiin.
Hääväki joi välillä kahvia, sil
lä tänä alkajaispäivänä ei tarjottu hääateriaa. Häitä seuraamaan tullut yleisö sai tilaisuuden tanssia van
hoja tansseja ja katsoa aina välillä Purpurikerhon tanssiesityksiä. Häät jatkuivat myöhäiseen yöhön asti.
Ylikäynyt sahti teki tepposet juhlakansalle, joka oli tottumaton moiseen juomaan ja sen vaikutuk
siin. Lämpimän illan ja tanssin jäl
keen sahti maistui ja ennen pitkää lähes koko juhlakansa oli juopunut.
Ennen liikkuvan poliisin partion saa-
Hääparit kieseissä valmiina kulkueeseen
18
«■»
M» W» pumista oli nimismies ja
muitakin onnistuneesti saateltu kotiin.
Ensitöikseen poliisit määräsivät sahdin lai
mennettavaksi vedellä ja pahimmin juopuneita saateltiin putkaan Mus- talleniemelle ja kuorma- au tojen lavoilla Humpin suoralle kankaalle, josta kotimatka jatkui sitten jalkaisin. Vielä tuohon aikaan pelkkä juopu
mus julkisella paikalla oli rikos !
Sunnuntaina, jol
loin oli kruunuhäiden pääjuhla, muodostui ulkonaisilta puitteiltaan komeaksi ja juhlavaksi.
Sää oli aurinkoinen ja
lämmin hääkulkueen rT.... ... , r
lähtiessä klo 13 00 liik Hääseurueen esi^ V juojan pihassa keelle ja se oli kokoon
panoltaan samanlainen kuin lauan- tainakin.
Tienvarsille oli kokoontunut val- taisasti yleisöä, joka liittyi matkan varrelta mukaan, niin että juhla
paikalle Suojaan saavuttaessa tuo monituhatpäinen joukko täytti pi
hamaan ääriään myöten. Arvioitiin noin 4000 - 5000 hengen osallistu
neen juhlaan, enemmän kuin kos
kaan aiemmin.
Lipun noston jälkeen hääväki siirtyi sisälle aterioimaan puulu- sikoilla savikupeista ja juhlakansa nautti antimista pihamaan pöydis
sä, Kansanpelimannien viihdyttäes
sä soitollaan. Yleisöä ei päästetty ravintolatiloihin sisälle ja he jou
tuivatkin seuraamaan ateriaseremo- nioita ikkunoista, mikä jälkeenpäin on huvittanut monia.
Aterioinnin jälkeen seurasivat jälleen juhlasalissa valssi tyhjille seinille, morsiusvalssi ja hääväen yhtyminen tanssiin. Tämän jälkeen siirryttiin ulos lavan ääreen, jossa kansantanssijat esittivät purpurin.
Siirryttin takaisin juhlasaliin.
Tätä seurasi päänpeittäjäiset eli kruunut riisuttiin morsiaimilta ja laitettiin huivit päähän. Alkoi "rahal
la ja pelillä" vaihe, kuka tahansa sai hakea morsiaimia tanssiin rahaa vas
taan. Tästä alkoikin varsin riehakas vaihe, jonka päätti sitten akkarinki, jonka tanssin jälkeen morsiaimet vietiin ulos.
u» -I *.
%*
Hääväki ruokailemassa Suojan ravintolassa
Koko hääväki seurasi heitä hur
raten ja huutaen. Samoin vietiin sul
haset ukkoringin j älkeen ulos. Tähän varsinaiset ohjelmalliset kruunuhäät päättyivät hääväen ja yleisön jäädes
sä tanssimaan vanhoja tansseja m yö
häiseen yöhön.
Nämä kruunuhäät olivat kaikkia ikäpolvia yhteenliittävä tapaus, jota jatkuvasti jälkeenpäin on mieluisasti muisteltu. Päätarkoituksena oli elä
vöittää oman pitäjän entisiä häätapo
ja mahdollisimman tunnontarkasti;
tuotiin esiin vanhoja pukuparsia,
pitoruokia ja -tapoja sekä juhla- ja leikkimuotoja.
Lähteet: Teksti perustuu Paula Rautiaisen erityistyöhön Jyväskylän Kotitalousopistossa.
Haastattelut: Oili Siimes, Raija Ki
vimäki, Marketta ja Kalervo Oikari, Pekka Halttunen, Kunto Parkkonen, Erkki Humppi ja Paula Rautiainen.
Osallistujalista: Tunnistukset va
lokuvista ja muistinvaraisesti.
Seppo Rautiainen, Karstula Seura ry.
19
