Eräs spiritistinen istunto · DIGI

Sisällys:

Kirj oituksia: Siv.

Hedvig Winterhjelm ^177.

Eräs spiritistinen istunto, Minna Canth ^178.

Käkisalmen ^linna, O. A. Forsström ^183.

Lukemisesta, O. Kelander (jatk. edel. n:roon) ^187.

Lapset uimassa, V. Rydberg, suomensi Alpo ^191.

Ennen ja^nyt, AnniL—g 191-

Edward Duncker ^192.

Vaasan soitto- ja laulujuhla ^192.

Selitys kuva-arvoitukseen n:o ^ll:ssa 192.

Kuvia: ^Siv,

Kouva Hedwig "VVinterhjelm „Leana" ^177.

Käkisalmen ^linna, A. Aarnion valokuvan mukaan

....

^181,

Kuvia Vaasan soitto- ja laulujuhlasta, K. E. Stählhergin valokuvien mukaan:

Juhlakentälle vievä tie ^184.

Juhlalava ja kenttä

•

^185.

Voimistelujuhla

.

^188.

Vaasan kaupunki ^189.

Edward Duncker

—

Kuva-arvoitus n:o 9

...

^192.

Tilausilmoitus.

Vaakuutettuna siitä, ^että Suomen pääkaupunki tarvitsee kuvallista aikakauslehteä, joka edustaa kirjallisia ja tai-

teellista

harrastuksia maassamme, ^jokakuvin ^ja sanoin kertoo merkillisistä tapahtumista omassa ja vieraissa maissa, on päätetty jälleen eloon ^herättää

SUOMEN KUVALEHTI.

Lehden ^sisällys sekä kuvien että kirjoitusten puolesta on ^ajateltu seuraavasti. Huomatun sijan saa ^lehdessä, ensinnäkin kaunokirjallisuus, sekä suorasanainen että runopukuinen. Etusijassa koitetaan ^saadakotimaista, mutta ei käännöksiäkään kokonaan suljeta ohjelmasta pois.

—

Kaunokirjallisuuden rinnalla on taide saava säännöllisen ^sijan kuvalehdessä. Jäljennösten muodossa tahdomme tilaisuutta myöten tutustuttaa lukijaa sekä uusiin että ^vanhoihin, sekä.

kotimaisiin ^ettäulkomaalaisiin taideteoksiin.

—

^Eri tieteiden alalta koetetaan hankkia helppotajuisia kirjoituksia, ja mil- loin siihen tilaisuutta on ^niitäkuvilla valaista. Erittäin mainittakoon, että kuvilla valaistuja kuvauksia ^koetetaan saada tiedemiestemme tutkimusretkistä sekä ^{oman maan rajojen} sisä- ^että ulkopuolella.

—

^Päivän

tapauksista

^hankitaan

kuvia,

samoin ^kuin

henkilöistä,

^jotkakulloinkin ^ovat yleisen huomion alaisina.

—

^{Lopuksi on} aikomus säännöllisesti lehteen ^liittää

katsauksia,

joissa lyheissä piirteissä seurataan kotimaista ^ja ulkomaista kirjallisuutta, taidetta ^sekä.

teatteri- ja musiikkielämää.

Lehdelle ovat suotuisaa apuaan luvanneet seuraavat henkilöt: herrat Jac. ^Ährenberg, Eliel Aspelin, Paavo Cajander, rouva Minna Canth, herrat A. V.

Forsman,

0. A.

Forsström,

Arvid Genetz, ^Onni

Hannikainea,

Aksel

Heikel, Rafael

Herzberg, neiti Tekla

Hultin,

herrat Santeri Ingman, Kaarle

Krohn,

Emil

Lassinen,

Mikael Lybeck, Gustav

Melander,

Emil

Nervander,

Heikki

Paasonen,

Juho Reijonen, Theodor Schivindt, E. N. Setälä, ^Vilho Soini, Artturi H.

Snellman, ^Kaarlo Suomalainen, Yrjö TYichman y. m.

Myöskin useat meidän taiteilijoistamme ovat luvanneet

lehteämme.

^auttaa.

Kuvalehti ilmestyy kahdesti kuussa 16 ja 30 päivänä. Kooltaan se ^{on 16 sivua.}

Lehden tilaushinta on lähetysmaksuineen maamme kaikissa postilaitoksissa, kirjakaupoissa, ^{Weilin &} Göös'ir»

konttorissa Helsingissä sekä asiamiestemme luona maaseuduilla:

Koko vuodelta Smk 10:

—

Puoli

„ ^„

^{5: 50}

Neljännes

„ „

^3:

_—

Lehteä sopii ^myös tilata kuukaudeksi kaikissa muissa edellä mainituissa paikoissa paitsi postilaitoksissa, ^{ja on} tilaushinta kuukaudelta ¹ markka ^{25 p.}

Venäjällä vastaanottaa tilauksia Anton Lindeberg'in Kirjakauppa Pietarissa ^ja on tilaushinta siellä:

Koko vuodelta Rpl. 4.

—

Puoli

„

...

,,2:50

Neljännes,, »

^{l: 50}

Kansalaisemme Amerikassa voivat ^tilata lehteä Weilin & Göös'in Konttorista Helsingissä ja maksaa lehti:

Koko vuodelta 2 doll. 50

sent.

Puoli

„

¹

^,.

⁵⁰

„

Neljännes

„

¹

„ — ^»

Oskar Relander, Kasimir Leino.

Päätoimittaja.

(HEILIN _{& GÖÖ$=} Uudenmaan läänin kartta.

Korkean Esivallan luvalla tehnyt v. 1893

tehdas- ja

_J ^L

^J -

^INBERG

-

Hinta, matkakartaksi taitettuna

.

20 mk.

Helsingissä FCjrJQJn _"

seinäkarttana 23

„

L. Henrikinkatu

Osakeyhtiö Siperiasau

Kertonut

JOHANNES

^GRANÖ.

__

_{# m m} Kirjan sisältö on seuraava: Johdanto:Matka Omskiin; ^Omsk ja

t\| r 1{"liTlrlilTlti sen' ympäristö; Suomalainen siirtolaRishkova; Bugene; Bojarka;^Siirto-

i

^{kunta Omin}rannalla; Werhne-Suetuk; Ashsthagul; Ensimmäinen virka-

J£

^ö|

n

2^{p"j» ji}

J"

^{jfi, >l<} StjGl'(3OtVT)]flj ^matkani Om-siirtokuntaan ^1885: Matka Bugeneen Kesäkuussa 1886;

Ensimmäinen matka Itä-Siperiaan 1886;^MatkaSiperiassa 1887;^Matkalla

SBMlB

«

£^{—, 1888:} Venäläisten luona I; H; Matkalla; "VVerhne-Suetukissa;Kirko-

-

vihkiminen, ^Kirkko ja kapakka; III:Ilman-ala, maaseikat y.m.; Meikän Iäiset Siperiassa; Kirgiisi-arolla 1891;Häälauluja,koottuBugenensiirto-

Kl

_1»

j ainkllStail

^{HU S}

— ^t

^O

ⁱ

^lii

ⁱ

^S

^t

^{O kunnassa}

Siperiassa;

^Eräshöyrylaivamatka Irtisk-joella;

Tobolsk;

^Ivanoffin

nunnaluostari; Irtish, ^Obi ja Jenisei; Eräs yö syrjäteillä; Zaimka ja

KiPJanSitOinatehdaS * ViiVaUSlaitOS. ^lukkojen

^{koti; Kirgiisit: YötäKirgiisien luona,Kirgiisien luonatalvella;}

Viimeinen käynti Om-siirtolassa ja ukkojen kodinhyvästi jättäminen

Paluumatka Omskista Suomeen. Yhteensä 311 sivua tekstiä, ²⁰kuvaa

Kirja- ja Kivipaino valmistaa kaikenlaatuisia^{J J r}

J

^{a Si}Perian kartta

-

Hinta 3 mk. 75 p:ia.

^...

yksi- tai usGampivärisiä painotuotteita,

niinkuin kirjoja, nuottiteok.siii. sanomalehtiä,aikakauskirjoja, hinta- r_J^~

-

^.

^_

^„„

^_

^C~

^{J] " *J}

^{\% v\ *"\}

uetteloita, nimiluetteloita, ilmoitusjulistuksia, aflischeja, kierto-

UOIIIO

J'*

>J»

Q

' ^• ' ^{vl \J Ci»}

vakuutus- ja osakekii-jeitä, muisti-, lasku- ja faktuuralanketteja,

'

vekseli- jakonnossementtilanketteja, kirje- ja tiedonantolanketteja, Kirjoittanut HARRIETBEECHER-STOVVE.

kaikenlaisia

prospekteja, ruokaseteliä javiinilistoja, kutsumuskort-

teja ja -kirjeitä, asioimis- ja nimikortteja, chekki- ja osoitelanket- Nuorisollemukaili Maikki Friberg.

tej;i. nuitatienrahtikirjoja, kuormaseteliä, kaikenlaisia karttoja ja Kirja sisältää 70 sivua tekstiä ja 4kuvaa.

kuvia tieteellisiä ja muita tarpeita varten, ilmoitustauluja paperille,

„. , ., ,

pahville ja levylle, viini-, tupakka-, olut-, portteri-y. m. etikettejä, Hinta 1 mk. ÖO p:ia.

höyrylaiva- japääsylippuja, osoite- ja hintalippivja y. m.

Kemigraflnen osasto valmistaa sinkkiklicheitä joka

Kirjansitomatelitaassa sidotaan kaikenlaisia kirjoja _r\ 111/Q11k Cl CJ

r\3Y1C31T1

f*

l2m2QT2

joko yksinkertaisiin tahi hienoihin kansiin niinhyvin vähittäin^kuin

JYU VdUJVultt JVdlludlll lildllldold.

tukuttain. Tehtaassa vuorataan ja vernissataan karttoja, ilmoi-

. . .

tuksiay.m.ja tehdään kaikkia kirjansitoja-ammattiin kuuluvia töitä. Kirjoitti ALLI NISSINEN,

Viivauslaltoksessa tehdään kaikenlaatuisia joko yksi- _Kirjassa kerrotaan seuraavista kansoista:

Australialaisista;

Pa

eli useampivärisiä viivaustöitä yksinkertaisimmista vaikeimpiin puaskansasta; Polyneesialaisista;

,

„.

...

Eskimolaisista; Intiaaneista;^{__.,... _,.}

..

^„..Hotten-

Stereotypia-osastossa tehdään kaikenlaisia ^stereo-

*°

^{tteista ja}Buschmanneista; Neekereistä; Arabialaisista; Nubialaisista typäraus-töitä. Indialaisista; Kiinalaisista; Jaappanilaisista, valaistut kukin komeilla

Varastossa pidetään konttoori-ja muistikirjoja, kirjoitus-, väripahiokuvilla.

piirustus- ja laskuvihkoja. salkkuja y. ^m. Hinta 2 mk. 50 p:iä.

Hintaluetteloja WEILIN

^ja

GÖÖSIN

lähetetään pyydettäessä maksutta. ^*&■■

■

^{Tehdas- ja}

Kirjaiukustaunus-Osakeyhtiö.

paras

_{Jotta Suomen}

^koriste

kansa saisi näkyväisen

^joka

muiston siitä juhlallisesta

^kodissa.

toimituksesta,

^{* T~}

jolloin H. M.

i i i i i

Keisari Alet- ^■»

^{i •»/!}

sanelei- ILnen 18^{p. Syyskunta} 1863 itse aukaisi meidän maallemme niin tärkeätvaltiopäivät, olemme Kivi- ¥

» painossamme valmistaneet taiteellisesti tehdyn, monella värillä ja paksulle paperille painetun \ _V

L _

jäljennyksen

siitä

^ja joka säilytetään Ritarihuoneessa Helsingissä.

taulusta,

joka

kuvaa

mainittuin valtiopäiväin aukaisemista

a Kuva,Jokatulee olemaankoristuksena Joka^kodissa,on raamlneen kooltaan ^{92 sm.pitkä ja70 sm.} leveä. Taulun hintaynnä kääryeop'

L_

Kauniissa kullatussa ^raamissa peililaslneen S:mk 2O.

\7

Ilman raamia

,.

5. ^�

j

^{Rnliti on erittäin}maksettava.

—

^Tilatessaon maksu lähetettävä.

A Kuvan^voipitilata meiltä ^suoraansekä kaikissa kirjakaupoissa.

|tP% , , i : ^{i—, AVeilin ja Göösin}

I' AlLJ -» I

^■»

I

^«*

^{I -» I}

^■»

^{I » I t}

^{+ Tehdas- ja}Kirjainkustannus-Osakeyhtiö.

<Sb GrÖös'in osakeyhtiön kirjapainossa.

Helsinki 1894.

SUOMEN KUVALEHDEN

Puolcnvuodcn tilaajia

huomautetaan uudistamaan tilauksensa.

_ _—

'

"." VW mAVVYVY\nfYVWVVVYWWVV7\ ^V.."."."■.V "■■^.VA)

. .

^{/ \}

.

^.W

^, _'

~

. ^{r r t t wr} »"VVirV ^{f't »r} . ^{>" l"}

1 ^Palkinto _I

1 Tilaaiille. 1

Voidaksemme antaa jonkun arvokkaan palkinnon Suo- H

m men Kuvalehden koko vuoden tilaajille ^ja levittääksemme M

M ^meidän kustannuksellamme ^äsken ilmestynyttä 1863 vuoden mer- killisiä valtiopäiviä kuvaavaa, kaunista taulua, ^olemme

$s ^{päättäneet} mainitun taulun puolesta kirjakauppahinnasta M

N - ^N

@ tahi 2 m:ka 50 p:iä ^{antaa kaikille} Suomen Kuvalehden koko vuoden tilaajille. Taulu lähetetään tilaajille ja tilaajain hankkijoille rahtimaksutta. Hinta on meille suorastaan

pj lähetettävä.

_ _{M W~} Tilatkaa siis runsaasti lehteä. m _

| ^{Weilin $ @öös'in} |

| ^{§ejdas~ ja} Mirjainkustannu8"§8akeyl)tiö.

M

N - — —

^{" " r_j __.} '-<

I I

Hedvig Winterhjelm

monessa suhteessa muodostuu niin ^erilai- seksi. Suuret hetkelliset

voitot,

ääretön innostuksen

hurmaus,

jonka hän saattaa

synnyttää,

osoittavat,

että hänen ^työnsä tulos on ^hy- vinkinsuuri. Mutta toiselta

puolen

tuntuu siltä kuin s.

1 hupenisi siihen,

niinkuin vnitto

ja

sen vaikuttama innostus olisi vaanhetkelli- nen. Sen, joka ei ole ollut Läsnä näyteltäessä, on vai- kea käsittää työn tuloksen arvoa. Tästä syystä niin asein

ka3

^r

,

^että

näyttelijä

ja hänen työnsä

pian

unlioi-

.lll. Mutta joskus sat- tuu, että näyttelijäkin saat-

taa työnsä tuloksista iloita.

Jos hän on

oikein paljon

työtä, rakkautta

ja

uhraa- vaisuutta kutsumukseensa

pannut,

niin saattaa tapail-

tua, että hänen kylvöstään

kasvaa

kaunis sato. Niin on

käynyt

rouva

Hedvig

\Yiiitni)jehuille.

1

11idvig "VVinterhjelmin

elämän tarinassa on jotain vallan

omituista, jotain

vie-

hättävää,

joka vielä kau- kaisten

aikojenkin

perästä on

ihmisiä ihastuttava.

Suomalaisuus ja kan-

sallisuus ovat

meidän

maassamme

j'o

laajoilla aloilla saattanee!

itsetietoiseen

työhön, joka työ myöskin jo on henkisen

viljelyksen vainiolta monta

kaunista

satoa

dii alulla. Oli vähäinen

joukko ihmisiä, joiden

ensi- mäinen ominaisuus oli rak- kaus isänmaalliseen työhön ja usko sen tulevaisuuteen.

Nämä

käsittivät,

että kai- killa

sivistyksen

aloilla oli kansallista työtä

tehtävä,

vasta siten saattoi todellista ja pysyväistä menestystä toivoa. Mutta mahdotonta

oli,

että muutamat harvat saattoivat kaikilla aloilla suurempaa heti saada

aikaan;

alku oli senvuoksi usein hy- vinkinpieni. Tarvittiinsen tähden yhäkin ^enemmän uskoa työn tulevaisuuteen sen

jatkamiseksi.

Tätä kaik- kea muistellessa käsitämme

oikein rouva ~Winterhjelniin työn merkityksen.

Vanha

puheenparsi jo

on,että taide on

sivistyksen

kaunein kukka. Tämä kä- sitettiin silloinkin. Ja sen vuoksi koetettiin synnyttää suomalaista

taidetta, ja

^en- sinnä suomalaista

teaatte-

ria. Kohta

löytyikin mies,

jolla oli taitoa ja tietoa te- aatterin kehittämiseen ryh- tyäkseen,

olipa

hänellä

vielä,

mikä on sitäkin suuremmaksi

katsottava,

rakkautta ja uskoa. Mutta raide, enemmänkuin mikään muu, tar-

vitsee muokattuamaaperää menestyäkseen, ^se tarvitsee

Rouva Hedvig Winterhjelm "Leana".

O.

Belandeß, Päätoimittaja.

KASIMIR LEINO.

ToimituspaikkaL. Henrikinkatu 20.

tästä uhrasivat senaikuiset rakkautensa teaatterille, se oli heille niin

rakas,

he siitä niin

iloitsivat,

niin viattomasti

ylpeilivät

sen

pienimmästäkin menestyk-

sestä, että me tuskin sitäenäävoimme käsittää. Mutta teaatteri merkitsikin heille vieläkin enemmän kuin

meille,

se oli vieläkin suuremmassa määrässäkuin

nyt

takeena kansallisen työn

menestymisestä.

Teaatterin niinkuin kaiken ^muun alku oli

pieni,

työ oli kokonaan

uudisviljelystä.

Mutta silloin tuli eräs

muukalainen,

käsitti meidän kansallisen työmme ja antautui sen

palvelukseen.

Rouva Winterhjem otti oppiakseen suomenkieltä ja näytelläkseen suomeksi^en- simäisessäetevässäsuomalaisessa näytelmässä

~Leassa".

Hän oli silloin

suuri,

etevä

näyttelijä,

hänen taiteensa oli saavuttanut yleistä ihastusta

ja

tunnustusta. Kun hän sitten menestyksellä

ja

taidolla

näytteli

suomen-

kielellä,

oli ihastus rajaton. Mutta ^tässä ihastuksessa

oli

paljon

enemmän kuin pelkästään ihastus taiteelli- seen

esitykseen.

Tämä tositaiteellinen suomenkielinen esitys suomalaisesta

näytelmästä

avasi

katsojain

^eteen

näköaloja

kauvaksi

eteenpäin,

he

tunsivat,

ettäkansal- linen työ oli vievä edistykseen

ja voittoon,

sevahvisti

uskoa,

se lämmitti tunteita. Siitä tuli ^{se ääretön}in-

nostus ja

ihastus.

Muukalainen maahau tullut

näyttelijä

tuli osalli- seksi isänmaallisen

viljelyksen siunausta

^tuottavaan

työhön. Hän piirsi nimensä niinsyvälle aikalaistensa sydämiin, ettei ^se ole hävinnyt. Hänen maineensa ei ole

unohtunut,

hänen työnsä ei ole

jäänyt

tuloksia tuottamatta.

Suomalaisessa teaatterissa

näyteltyään,

mitutti rouva

"Wmterhjelm

takaisin Ruotsiin. Suurellamenes-

tyksellä hän

jatkoi

näytteli]ätointaan, vanhemmaksi tul- tuaan on hän antanut

opetusta

näytelmätaiteessa

ja

moni etevä taiteilija nimittää itseään hänen kiitolli- seksi

oppilaakseen.

Mutta kiitollisemmassa

ja

rak- kaammassa muistossa tuskin hänen nimensä hänen koti- maassaan

säilyy

kuin meillä.

Viime kevännä oli kulunut ²⁵ vuotta

siitä,

kuin rouva Winterhjelm

~Leana"

^näytteli. Täksi muisto-

päiväksi oli hän

saapunut

tänne, vielä kerran esiin-

tyen

samassa osassa. Vielä ken^an sai suomalainen yleisö iloita hänen

näyttelystään,

vielä kerran sai se lausua hänelle kiitoksensa ja kunnioituksensa.

Eräs spiritistinen istunto

Kirjoittanut Henkilöt:

Rouva Tallqvist.

Helmi, hänen sisarensatytär Rouva Ramstedt.

NeitiTörne.

Herra ^Orell, meedio.

Renne Hammar, ylioppilas.

Lehtori Virtala.

Liisa, palvelija, vanhanpuo- leinen ja ontuva.

Riikka, nuori palvelustyttö.

(Tupa. ^Perällä, ovi. Siitä oikeaan uuni. Vasem- paan ikkuna. Etulavalla pitkä

leipomapöytä.)

(Helmi

leipoo vehnäsiä, joita parilla pellillä

on

jo

valmiina kohoamassa. Liisa rasvaa uunin luona viimeistä

peltiä.)

Helmi. Meille tulee kiire. Joutuuko uuni?

Liisa.

No,

jo tok". Minä sen lakaisen

heti,

kun vaan olen

rasvannut

^tään viimeisen

pellin.

Helmi.

Sattuipa

meille arvon hyvää

hiivaa,

kun noin kohottaa.

Liisa. Ja niin kun se

rylläsi jo pytyssäkin,

että oli

yli

laitojen mennä. Mutta kuulkaapas, Helmi

neiti,

se

jotain tietää,

se. Muistakaa minun sanoneeni.

Helmi. Voi

jesta

^{tuota Liisaa! Aina sillä on}

taikoja. No,

niitähän tuo

nyt

tietäisi sitten? Anta-

kaapa

kuulla.

Liisa. Naimisia se tietää, niin varmasti kuin minä olen tässä.

Helmi (nauraen). Naimisia! Vieläkös vain.

Liisa. Panen vaikka

pääni pantiksi.

Helmi. Jospa hyvinkin Liisa meiltä sitten viedään.

MINNA CANTH

Liisa. Minäkö? Ehei! Teidät viedään tästä talosta ennen

pitkää,

^uskokaa

jos

tahdotte.

Helmi. Elkää

joutavia,

Liisa. Enhän minä vielä ole siinä ijässäkään.

Liisa (tuo

peltiä

pöydän luokse). Eikö siinä ijässäkään? Vaikka olette juur'

hempeimmillänne.

Herran terttu, noita poskia ja noita silmiä! Enkeliks' teitä luulis totta tosiaan.

Helmi. No niin! Kas vaan kuinka se Liisa osaa viekas telia.

Liisa. Sanokaapas

lystin vuoksi,

eikö teitä ole

vielä kukaan kosinna?

,

Helmi. Tuommoisia

nyt

kysyttekään. Eikä ole.

Liisa. Eikö

tosiaan?

Helmi. No ei

ole,

ei.

Liisa. Katsokaapa minua silmiin.

No,

enkös arvannut! Elkää kieltäkö enää, jo minä tiedän!

Helmi. Hyi kuinka olette häijy!

Liisa. Ja sulhasenkin tiedän. Sanonko kuka seon.

H.elmi. No kuka?

Liisa. Se nuori

herra, joka

teitä aina saattelee kadulla.

Helmi. Nuori herra? Mikä nuori herra?

Liisa.

Niin,

kas kuinka on olevinaan! Niinkuin ette muka tietäisi.

Helmi. Sanokaapas ketä tarkoitatte.

Liisal Se se,

jonka

kanssa ^tässä tuonoinkin

puhelitte

portilla. Se mustasilmänen, solakka nuori herra,

jolla

on viiksetkin. Kyllä te arvaatte, vaikka ilman suotta

kujeilette.

Mikäs sennimi taas onkaan?

Ham- Hain- Ham-.

*) Näyttelemis-oikeudesta on sovittava Pohjois-Savon kansanopiston johtokunnan kanssaKuopiossa.

179 Helmi. Hammar?

Liisa.Helmi. Ahaa, vai häntä te epäilette semmoisista.Hammar

—

^{niin justiin.}

Renne Hammaria.

Liisa. Tunnustakaa pois, hän on kosinut teitä.

Helmi. Eikä

ole,

ei! Kaikkia sen Liisan mieleen jii <>htuukin.

Liisa. Mutta hän on niissä

hornissa,

on varmaan.

Ette minua ^saa siitä uskosta luopumaan sittenkään.

Helmi (hymähtäen). Kyllä te olette ^soma.

—

Mutta laittakaapas

nyt

se uuni siellä

kuntoon,

^{ne ovat} jo ilian liiaksikin kohonneita tuolla ensimäisellä pellillä.

Liisa ^(ottaa

pitkävartisen luudan,

kastaa sitä vesi-

ämpärissä

ja lakaisee hiilet

pois

uunista). Tämä ^tästä

joutuu

tuossa paikassa.

Helmi (leipoo kotvan aikaa ja hyräilee).

Liisa. Ketäs te

nyt ajattelette?

Helini (nauraen).

Ketäpäs

minä. En ketään.

Liisa.

Ai, ai, ai, ai,

kuinka

hyvin

te

jo

osaatte narrata.

Ilrlmi.

Kuulkaapas, Liisa,

inistä te sen

saitte,

että

Renne,

että herra Hammar minua kosisi?

Liisa. Mistäkö sain? Onhan minulla silmät päässä.

Helmi. Puhuvatko siitä muutkin?

Liisa. Puhuvathan ne.

Helmi.

Voi,

voi se on paha asia.

Liisa. Mitä varten

paha?

Helmi.

Niin,

nälikääs.

—

Jokohan minä

nyt

teille kertoisin

yhtäkaikki

—?

Liisa. Kertokaa

pois.

Eise mene senetemmäksi.

Helmi. Ja kun te sen kumminkin näytte tietä- vän.

— ^No,

^kuulkaa

nyt sitten, Liisa,

kuinka aisian laita on. Kyllähän Renne ja minä

pidämme

toisis- tamme, ^mutta se on niin

ikävää,

kun täti ei voi häntä

kärsiä, ja

on hänelle niin

vihainen,

ettei Renne raukka uskalla täällä enää käydäkään. Sen vuoksihan meidän

sitten täytyy puhella kadulla

ja

portilla

ja

missämil- loinkin aina

satumme tapaamaan

toisiamme.

Liisa. No ja minkätähden se tätinne ei häntä kärsi? Onhan se niin

pulska poika,

että

pois

tieltä.

Helmi. Niin, eikös ole sitten? Solakka-varta- loinen

ja

kaunis, iloinen

ja

herttainen. Tiedättekö

Liisa,

hän ^on niin hyvä, ettei ^varmaan koko maail- massa

- - ^niin,

ei ainakaan tässäkaupungissa ole toista hänen vertaistaan.

Voi,

voi, kuinka kovasti minä hänestä

pidän!

Liisa. Mutta minkä ihmeen takia tätinne häntä vihaa sitten?

Helmi.

Nälikääs,

sen takia vaan, ettei hän usko

spiritismiä.

Ei ole mitään niuuta syytä.

Liisa. Piri. Mitä

sanoitte,

ettei hän usko?

Helmi.

Spiritismiä.

Sitä uutta

oppia.

Eikö Liisa vielä ole siitä kuullut?

Liisa. En eläissäni. Mitä uutta

oppia

se on?

Helmi. Kun puhutaan henkien kanssa

ja

^mana-

taan niitä esille.

Liisa,

Ooho? Ihanko manataan esille? Olettekos nälmvt'.'

Helmi. Enkä olet nähnyt, mutta niin ne väit- tävät.

Liisa. Ei tuo tok' liene totta. Ei ikinä.

—

^Tai

olisikohan

tuomiopäivä

ehkä tulossa? Maailman

lopun

edellähän ne sanovat semmoisia ihmeitä tapahtuvan.

Helmi. En ^tiedä. Täti siihen ^{vaan on} niin kovasti

innostunut,

siitä lähtein kun herra Orell tuli tänne. Hän ^{se näette} on meedio.

Liisa. Mikä hän on, sanoitte?

Helmi. Meedio. Semmoinen,

joka

saa henkiä esille tulemaan.

Liisa. Ahaa

—

hän on toisin^sanoen

noita, loihtija.

Helmi. Mikä

lienee,

mokoma. Minä olen sille miehelle niin

vihanen,

etten tiedä mitä hänelle tekisin.

Ilman häntä olisi Eennen

ja

minun väli ihan selvillä

ja

kaikki olisi niin hyvin.

Liisa. Sekö se on ^se laihasäärjneii herra har- maissa

housuissa,

joka täällä on viime aikoina näky-

nyt

käyvän tätinne luona?

Helmi. Se

juuri.

Liisa. Ooho! Vai hän ^se osaa henkiä manata.

Missä tuo lienee sen konstin

oppinut?

Helmi. Kaiketi Amerikassa! Siellä hän kuuluu oleskelleen

monta

^vuotta, vaan ^on

nyt

tullut takaisin kotimaahan.

Liisa. Ja häneenkö tätinne mielestä

pitäisi

heti kohta uskoa? Vaikka olisi minkälainen maailman

peijuoni?

Mikä sen tietää? Ei, minun mielestäni Eenne herra on ihan

oikeassa,

kun

epäilee

semmoisia vehkeitä. Minä hänen

sijassaan

tekisin ihan samalla lailla,

Helmi. Eenne sille vaan nauraa ja siitähän täti sitten niin suuttui.

Liisa. Elkäähän olko millännekään. Se suuttu- mus

pian

menee ohi.

Helmi.

Voi,

Liisa

kulta,

eihän siinä vielä ole kaikki.

Liisa. Eikö vielä kaikki? No herran ^tähden, kertokaa

nyt

sitten

loputkin.

Helmi. Kun henget ovat sanoneet

— ^voi,

^voi,

sehän se

juuri

on hulluinta.

Hyvä,

rakas

Liisa,

mikä-

.hän

soppa tästä viimein tuleekaan!

Liisa. Mitä ne henget ovat sanoneet sitten?

Helmi. Että minä

ja

tuo amerikalainen meni- simme naimisiin.

Liisa. Tekö ottaisitte tuon hienosäärisen miehek- senne? Jo nyt

henget löpisevät

turhia.

Helmi. Sitä minäkin. Mutta täti on saanut pää-

hänsä,

^että niin tulee käymään.

Liisa, Kun olisi joku, joka osaisi panna henget puhumaan toisella lailla.

Helmi. Siinähän se on. Mutta kun täällä ei kukaan ^osaa sitä ^konstia,

Liisa. Kissa kaikkiakin!

Eiikka (tulee

juosten ja tempaa

oven ^auki).

Sievään ylös, Helmi neiti. Eouva kutsui.

Helmi. Mitä sinne?

Eiikka. No siihen henki-peliin. Joutukaa

nyt,

siellä teitä odottavat.

Helmi. Ketkä?

Eiikka. Eouva

Eamstedt,

neiti Töine

ja

herra Orell—.

Liisa. Käske heitä menemään hiiteen.

Eiikka. Taivas varjele, minäkö uskaltaisin! Tul- kaa

nyt

vaan

heti,

ei teidän

auta

kieltäytyä.

Helmi. Sano

tädille,

^että minä ^en pääse, ^en

mitenkään,

kun leivät eivät vielä ole uunissakaan.

Eiikka. Saattaahan se Liisakin paistaa.

Liisa. Ooho? Vai minä ne ottaisin vastuulleni?

En

ensinkään, liputa

vaan tiehesi siitä.

Eiikka. Te ette sitten tule?

Helmi. En.

Liisa. Ei pääse

leipomiselta.

Johan senkuulit.

Eiikka. Mutta saatte te taaskin

toria, jahka

vieraat ovat menneet. (Juoksee pois).

Helmi. Vähät

siitä,

ennemmin minä toki niitä kestän.

Liisa. Nyt alkakaa tuoda

peltiä

uuniin.

Helmi. Eihän se vaan liene liian

tulinen?

^Jos vielä

palavat

meidän

vehnäset,

niin annetaan minulle kahdenkertaiset torat (asettaa

peltiä lapiolle, jolla

Liisa työntää ne uuniin).

Liisa. Eivät pala. Kyllä minä takaan.

Helmi. Hiljaa

nyt Liisa, varokaa,

ettei

pelti kolahda,

silloin ^ne kohta laskeutuisivat.

(Kumartuu

katsomaan

uuniin,

kun Liisa asettaa sinne

peltiä,

menee sitten ja tuo toiset pellit, jotka samoin pannaan uuniin).

Liisa. Kas niin, olkoot

nyt

siellä herran rau- hassa

puoli

tuntia. (Asettaa suupellin

kohdalleen).

Mutta saapas

nähdä,

eikö tule rouva kohta teitä hake- maan täältä. Minusta ihan tuntuu siltä.

Helmi. Eihän tuo toki tulle. Ja vielähän minulla

011 työni kesken. Kaapinpulla leipomatta. (Kaapii veitsellä

pytyn

reunat). Ohoo. täältä tulee meille hyvät

maistiaiset,

Liisa.

Liisa.

Kuulkaa, — ^nyt

siellä kohoo

joku

rap- pusia ylös.

Helmi. Kohotkoon ^vaan. Minulla ei ole aikaa henkien kanssa

seurustelemaan,

sen hän saa itse nähdä.

(Hieroo kaikin voimin

taikinaa,

selin oveen).

Eenne (tulee sisään).

Päivää,

Helmi!

Helmi. Jumala

—

^{sinäkö se} oletkin Eenne?

Kuinka sinä uskallit tulla tänne?

Ajatteles, jos

sattui- vat näkemään sinut

ikkunasta?

Eenne (reippaasti). Kun

näkivät,

niin näkivät.

Ei ne kumminkaan ilenne tulla minua

pois ajamaan.

Vai mitä luulet?

Helmi. Siihen ei ole takeita. Ja

tiedätkös,

täti saattaa olla täällä minä hetkenä hyvänsä.

.

^{Liisa. Ei} huoli pelätä. Minä ^menen vahtimaan.

(Menee ulos).

Helmi. Mistä

tiesit,

että minä oLen täällä?

Eenne. Tyttö kertoi tuolla

pihalla.

Ja lyöhke- liinin sanoi olevan siellä tätisi luona.

No,

mitäsmuuta, minä ^tänne.

Helmi. Mutta hyvänen aika—.

Eenne (ottaa häntä

vyötäisistä ja pyörittää

_3'in- päri).

Hyvänen aika,

hyvänen aika

—

^{Mitä sinä}

hätäilet

—

^{ei tässä ole vaaraa} pikknistakaan.

Helmi. Eläpäs —,

eläpäs ' —. ^Noo,

^Eenne

^sinä,

ole

nyt

hurjastelematta.

Eenne.

Hurjastellaan

pois, niinkauvan kuin olemme

nuoria,

vanhoilla

päiville

on

kyllä

aikaa viisastella.

Helmi. Vehnäset palavat uuniin. Herkiä!

Eenne (pitää häntä vieläkiinni vyötäisistä). Ei

ne pala. Sinä

narraat.

Helmi.

Niin,

^mutta

Eenne—.

^{Minulla 011tosiaan-}

kin sydän kourassa.

Eenne. Vai olet sinä ottanut senkouraasi. Missä tarkoituksessa? Minulleko antaaksesi?

Helmi.

Ei,

^vaankun pelkään, ^että täti tulee.

Eenne. Entä sitten?

Helmi. Entä sitten!

—

Kun hän näkee meidän seisovan näinikään?

Eenne. Ei^semitään. Minä selitän

hänelle,

minkä- tähden me seisomme

~näinikään".

Helmi. Selität? Millä tavalla?

Eenne. Sanon niinkuin asia on: ettäsinä rakas- tat minua

ja

minä rakastan sinua

ja

sen vuoksi meitä niin ihmeesti halutta olla

~näinikään".

Helmi. Ja

tiedätkö,

mitä silloin

tapahtuu?

Eenne. Ehkä antaisi hän meille siunauksensa.

Helmi. Vieläkös! Hän ajaisi sinut

pois. Niin,

sen hän tekisi.

Eenne.

Ajakoon

vaan. Ja

ajakoon

sinut myös, niinlähdemme yhdessä.

Helmi. Minnekä? (Irtaantuu).

Eenne. Minne hyvänsä. Maa suur' _{ja avara,} lauletaan virsikirjassa.

Helmi. Elä!

Luuletko,

että minä lähtisin maata maailmaa

kuljeksimaan

sinun kanssasi? E—oho! Heit- täisit vielä. (Vetääntyy kauvemniaksi).

Eenne. Kuinka sanoit?

Helmi. Etkö kuullut?

Eenne. Korvani varmaankin valehtelivat.

Sanopa

uudelleen.

Helmi. Enpäs sano.

Eenne. Ettäkö minä sinut heittäisin? Niinkö^seoli?

Helmi.

Sinnepäin

se vivahti.

Eenne. Siitä sinun sietää saada

rangaistus.

(Tavoittaa häntä kiinni).

Helmi (pakenee pöydän taakse). Eenne

—

^sinä

olet aina niin pahankurinen. Ellet ole

siivolla,

niin pakenen ylös tädin luokse.

Eenne. Sitä sinä et tee.

Helmi.

Menenpä

ulhallakin kosket tottele.

Eenne.

Arvaapas,

mitä silloin seuraa?

Helmi. Sinä karkaat

tiehesi,

^mutta karkaavaan.

Eenne. Oho! Tämä

poika

ei ikinä karkuun lähde.

Helmi.

No,

mitä pahaa sinä sitten keksit?

Eenne. Ottaisin vehnäset kaikki uunista

ja

söi- sin se suuhuni.

Helmi.

Elä,

elä —! Et

toki

jaksasi kaikkia syödä.

— ^Ei,

^heretään

^{nyt pois,}

Eenne hyvä. kuule ole kiltti. Meillä olisi niin paljon puhuttavaakin.

181

Käkisalmen ^linna.

A. Aarnion valokuvan ^mukaan.

Eenne.

No,

koska sinä pyydät noin

kauniisti,

niin

—

olkoon menneksi.

Helmi. Ja istutaan oikein

ihmisiksi,

eikö niin?

Sinä tuonne

ja

minä tänne.

Eenne. Ettäkö

pöydän

nurkka väliin? Saisit sinä tulla likemmäksikin.

Helmi. Paremmin voimme

keskustella,

kun olemme vähän etäämmällä. Eenne

kulta,

koeta

nyt

olla vakava.

Ei

tiedä,

milloin taas saamme tavata toisiamme.

Eenne. Anna minulle edes kätesi.

Helmi. Enkä anna, kun ^ne ovat taikinassa.

Eenne. Anna minulle kätesi, minä sanon!

Helmi.

No,

no, elä äyski, Jumalan luoma. Tuossa saat!

Eenne.

Molemmat,

molemmat. No

niin, nyt

voit alkaa.

Helmi. Maltatko

jo

kuunella?

Eenne. Sinua kuuntelen vaikka ikäni.

(Suutelee

hänen ^käsiään).

Helmi. Katsos

nyt,

ethän sinä rupeakaan vaka- vaksi.

Eenne. No, herran poika.

—

Oikeinko minun pitäisi murjottaa?

Helmi. Yoisithan kerran olla silmänräpäyksen aikaa vehkeilemättä.

Eenne. Nyt olen ihan toimessani. Mutta sano

pian

mitä on sydämmelläsi.

Helmi. Tämä meidän suhteemme,

Eenne,

eikö se sinua jo

huolestuta?

Eenne. Ei ensinkään. Riemastuttaa vaan.

Helmi.

Niin,

mutta

ajatteles —.

Eenne.

Ajattelenhan

minä: ettäsinä

löysit

minut

ja

minä löysin sinut

ja

että meistä tulee onnellisim- mat ihmiset ^maan päällä.

Helmi.

Niin,

vaan eihän tätä tämmöistä voi kauvan kestää.

Eenne. Tätä tämmöistä kestää kolme vuotta.

Siksi tulen minä saan viran

ja perustan

oman kodin, jonne vien sinut ikuisiksi

ajoiksi.

Helmi. Ja kolme vuottako meidän pitäisi tätä salata tädiltä

ja

kaikilta ihmisiltä?

Eenne. Ahaa

—

^sekö

salaperäisyys

sinua vaivaa?

Helmi. Se

juuri.

Kun

pitäisi

teeskennellä

ja olla,

enkä minä osaa, ^en vaikka mikä olisi. Ihmiset

nyt

jo

huomaavat,

^että on jotakin

ja rupeavat

vetele.

maan.

^Ja

^luuletkos,

^että voin silloin kieltää? Vielä vain. Liisallekin äsken ikään täytyi tunnustaa totuus.

Eenne. Mitä ^se haittaa. Siitähän Liisa ymmärsi laittautua

pois ja jättää

meidät rauhaan.

Helmi.

Niin,

niin. Vaan hän kertoo muille,näes,

ja

meistä

ruvetaan juoruamaan.

Eenne.

No,

mitäs muuta

- -

^{me menemme kih-}

loihin,

^{sillä se on autettu.} Lähetämme kihlakortit

ympäri,

ilmoitamme sanomalehdissä ja kävelemme käsi-

kynkkää

kadulla. Eikös niin?

,

Helmi. Mutta mitäs täti sanoo? Joka on sinulle niin vihanen tätä nykyä että —!

Eenne (iloisesti). Hän

leppyy!

Annahan

olla,

kun minätästärupean hieromaan ystävyyttähenkien kanssa.

Helmi. Kuule, ^Renne, sinä et saa kujeilla tädin kustannuksella, minä en suostu siihen.

Renne (koettaa vetää häntä luokseen). Sinulla ei ole sananvaltaa.

Helmi (vastustelee). Minullako ei sananvaltaa?

Sepä

kumma!

Renne. Ei tässä asiassa. Minä ^saan kujeilla hiukkasen yhtä hyvin kuin muutkin henget, jos niin sattuu. Herran poika, olenhan minäkin

henki, jos

kohta minulla

pohjalastina

on lihaa ja verta. Eikös niin? _Tule

nyt

jo tänne,

—

^eläkä

^ponnistele

^vastaan.

Helmi. Elä, Renne hyvä, elä

—

^{minulla on}

niin paha

omatunto.

Renne. Paha omatunto? Mistä? Oletko sinä valehdellut, varastanut, murhannut —?

Helmi. En, vaan sinä kuin aina

pyrit

minua syleilemään ja suutelemaan. Ajatteles, mitä täti

sanoisi,

jos tietäisi? Hyvänen aika, minä vallan kauhistun.

Renne (vetää hänet ^nauraen luokseen). Sinä olet

lapsi,

ja sinulla on kovasti typerä ^omatunto.

Helmi. No, Renne, Renne

—

mitä tuo nyt ^on

—

^Renne

—.

Renne. Sinun omaatuntoasi pitää kasvattaa

ja

karaista.

Helmi.

Renne,

minä en tahdo, kuuletko

—.

Renne (suutelee ^häntä).

Helmi. Renne, hyi, sinä olet niinilkeä, että —!

Renne. Myönnetään, myönnetään

— ^(pyrkii

^uudel-

leen suutelemaan häntä).

Liisa (äkkiä ovesta).

Tulevat,

^tulevat!

Helmi

(hyppää

ylös hämillään ja

pahoillaan).

Katsos

nyt!

Renne. Ketkä tulevat?

Liisa. Rouva

ja

^se hienosäärinen ja koko joukko, rouva

Ramstedt,

neiti Törne

ja —

^ellen

^pahasti

^ereh-

tynyt,

niin siellä oli lehtori Virtala mukana. Sem- moinen

sakeapartainen —

^se ei voinut olla kukaan muu.

Helmi. Jumala

—

^mitä

^nyt

^teemme?

Renne. Mitäs muuta

—

minä esittelen heille morsiameni.

Helmi (hätäisesti). Ei, ei —!

Renne. Vaan mitäs sitten?

Helmi.

Voi, jos

sen tietäisin!

Renne. Lähdenkö

pois

pää pystyssä

ja nostan

heille hattuani ohimennen?

Helmi. Ei

—

taivaan tähden!

Liisa. Minä sanon: nouskaa tuonne uunille.

Renne. Piiloonko?

Hyi!

Liisa. Ei auta muu.

Renne.

Näkymättömäksi hengeksi?

Sepä ei olisi lmlluinta.

Helmi. Renne

—

^{ei mitään}

^kujeita.

^Muista!

Renne. Var

tyst

sinä,

ja

^anna minun toimia.

(Sieppaa

lakanan eräänkorvon päältä). Tuossa kapine,

joka

kenties ^on

tarpeen.

Liisa. Voi minun

päiviäni,

kun sahti-korvosta otti peitteen.

Renne (nousee ^uunille). Ei ^se mitään. Hakekaa siihen toinen peite sijaan.

183

Liisa. Niin,

mistä ^sen

nyt

^saan. (Menee).

Helmi.

Renne, Renne,

sinä teet meidät onnetto- miksi.

Renne. Ojenna minullepärettä tänne

jatulitikkuja.

Helmi. Mitä sinä

niillä?

Renne.

Joutuun, joutuun,

eläkä kysele.

Hi'lmi. Tässä.

— ^Voi,

^{Renne —!}

Renne. Mene

leipomaan sinä, ja

ole voihkimatta.

Tässä

ei

ole hätäpäivää.

Helmi (menee leipomaan). Me olemme

hukassa,

Renne! Kuuletkot

nyt

^ne

tulevat!

Renne.

Tui, tui, Helmi, tui,

tni!

Helmi. Hiljaa! Oletkos hullu!

Renne. Huh,

huh,

kuinka täällä on kuuma.

Ihan minä

palan —

^{totta totisesti.}

Helmi. Mene edes ^etemmäksi, ettet näy.

Renne. Uv

— ^piiloon,

^{Helmi, un}

— ^piiloon —

äsäsäsäs!

Helmi. Hyvä, rakas Renne. nyt ne nousevat portaita ylös.

Renne. Pahuus! Tuo uuni ^onniinhiton tulinen!

Helmi. Minua ihan pyörryttää.

Renne. Ja minua polttaa.

Helmi. No nyt

—

^siunaa

ja varjele!

^(Seisoo selin ^oveen ja hieroo vehnätaikinaa).

Renne. Moron, moron

—!

(Jatk.)

Käkisalmen linna.

läntisemmille metsä- ja

kaskesmaille,

niin asettuivat^sen

pääjoukot

Laatokan rannoille

ja

Vuoksen varsille ^asuinaan. Luultavasti olivat ka jalaisten

hajannaiset perhekunnat jo

siilien aikaan y

tyneet

suuremmiksi sukukunniksi. Yhteisen ^turya]

suuden valvominen

ja

yhteiset uhrijuhlat olivat saa taneet saman seudun kyläkuntia liittymään toisiins Näinä kaukaisina aikoina perustettiin nähtäväs Käkisalmen linna ^erääseen saareen, siinä missä ^vuo]

Vuoksen virta laskee vetensäLaatokan mereen.

Karjalan

kansan eteläisenä

naapurina

oli mahta

Novgorodin kauppavalta. Novgorodin

venäläisille ^m vät

Karjalan

salolaiset metsäneläinten nahkoja ja^vai toivat heiltä sellaista tavaraa,

jota

eivät kotipuol

sepät

^osanneet takoa eikä

omat

emännät kutoa. Ai ajoin kävivät he

Novgorodin

liittolaisina sotaretkil

Tuli

sitten

aika,

jolloin ruotsalaiset

rupesivat vittämään kristinoppia ja

samalla valtaansa Suom niemelle. Pyhä Eerikki ristiritareilleen oli tehnyt ku luisan retkensä Aurajoen

rannoille,

Tuomas

piis

sotaisiin- nimikkeilleen oli levittänyt uutta

oppia

ran hämäläisten maahan ja ankara

Birger

Jaarli oli valin tanut

hämäläisten

rintamaan.

Karjalaan

ei vielä uusi usko päässyt leviämää

Vapaasti palvelivat

karjalaiset vielä esi-isäinsä jumal virmasta vallasta

riippumattomina, polttivat

he ka

kensa,

tarvitsematta maksaa veroa työnsä ^tuotteis

Mutta

pian

temmattiin

Karjalakin

historian pyo teeseen. Vuonna 1293nousi

uljas

marski Torgils Knu Unpoika

sotajoukköineen

maalle Suomenlahden poh kassa, voitti seudun asukkaat,pakoitti heidät kasteese

ja

rakensi lujan

Yiiputin

linnan Ruotsin vallan tukee!

Itä-Suomessa. Tämän tehtyään,

purjehti

marski takais

Ruotsiin, jättäen

^vahvan varustusväen

Viipurin

^linn suojelemaan.

vanhan

varustuksen, Käkisalmen,

Vuoksen virransuussa.

Käkisalmen linna oli siilien aikaan nähtävästi

joko

kokonaan tai ainakin enimmältä osaltaan

puusta

^ra- kennettu. Ruotsalaiset rakensivat sen entistä ehom- maksi ja jättivät eräänSiggeLaake nimisen ritarin pie- nemmän

sotajoukon

kera linnaa puolustamaan. Tämä tapahtui v. 1294,

Mutta

Novgorodin

venäläiset näkivät

hämmästyk-

sellä Ruotsin vallan ja latinaisen kirkon levenemistä karjalaisten maassa. Hekin olivat toivoneet saavansa koko Karjalan haltuunsa ja suuressa ^osassa Inkerin- maata maksoi kansa nähtävästi jo siihen aikaan veroa

„

suurelle

Novgorodille".

Turhaan koettivat nougoro- dilaiset

v.

¹²⁹⁴

Viipurin

linnaa valloittaa. Käkisal- mesta saivat he kuitenkin seuraavana vuonna

~njemts- it",

^{s. o.}

ruotsalaiset,

karkoite tuiksi.

Sigge

Laake ja hänen soturinsa kaatuivat ^eräässä uloshyökkäyksessä viimeiseen mieheen.

Nougorodilaiset

alkoivat

nyt harjoittaa

isäntävaltaa Laatokan

Karjalassa.

He rakensivat v. 1310Käkisal- men linnan uudestaan ja

rupesivat

vaatimaan veroa kansalta. Tämä ei ollut karjalaisten

mieleen,

sillä tähän asti olivat he eläneet vapaina

salomaillaan, tunnusta-

matta kenenkään valtaa. Vuonna 1314 valloittivat karjalaiset Käkisalmen linnan väkirynnäköllä ja

tap- poivat

siellä olevan venäläisen varustusväen. Voidak- seen paremmin vastustaa nougorodilaisia, kutsuivat he ruotsalaisia avukseen. Nougorodilaiset ponnistivat hekin voimiaan

ja

saivatkin Käkisalmen linnan takaisin val- loitetuksi. Kaksi kertaa koettivat ruotsalaiset ¹³⁰⁰

sataluvun

alkupuoliskolla

valloittaa Käkisalmen

linnaa,

mutta huonolla menestyksellä.

Kun ruotsalaisten ja nougorodilaisten riita Karja- lan omistamisesta päättyi Pähkinä saaren rauhassa

v.

1323, jäi ainoastaan Länsi-Karjala ynnäsiihen kuuluva

Viipurin

linna ruotsalaisille. Laatokan rantamaat, In- kerinmaa ynnä koko

pohjoinen ja

nykyinen Ve-

näjän-Karjala jäivät

Noiigorodin omaisuudeksi. Näin jaettiin Karjala kahtia ja veli vieraantui

veljestä.

Länsi- ja itä-karj

alaisilla

^oli

nyt

eri esivalta ja eri

uskonto. Mutta

voimallisena, yhteisenä pohjasävelenä säilyi

kuitenkin karjalaisissa vanha.esi-isienkin uskonto.

Semminkin Venäjän puolisessa Karjalassa, jossa sen- aikuiset venäläiset kronikat

kertovat,

että kansa vielä

1500 luvun

alkupuoliskolla

eli miltfei täydessä

paka-

nuudessa.

Käkisalmen linna oli

nyt

lähes kolme vuosisataa venäläisen. Laatokan puoleisen Karjalan hallintokes- kuksena. Venäläiset nimittivät linnaa Korelaksi ^s. o.

Karjalan

linnaksi

ja

sen hallintoaluetta ruvettiin ^myö- hemmin nimittämään Käkisalmen lääniksi. Tämä

laaja

hallintoalue ulottui ^maamme

nykyisestä

itärajasta aina Puruveteen asti lännessä. Etelässä ulottui ^se Inkerin rajaan asti ja pohjoisessa Pielisjärven seutuihin.

tallella eräs vanha venäläinen

verokirja, josta

saadaan

tarkkoja tietoja

Käkisalmen linnasta

ja

läänistä keski-

ajan

lopulla. Vuonna 1500 oli Käkisalmen kaiipun- gissa parisataa taloa ja toinen puoli sen asukkaista harjoitti kalastusta elinkeinonaan. Käkisalmen lääni oli

jaettu

pogostän eli

kirkkopitäjiin ja

näinätaas

pie-

nempiin^tuvalan

^pogostassa piireihin, joita

^{oli muun}sanottiinmuassa Untola_rperevaaroiksi

ja

^uSariola

.

^Sor-

nimiset ~perevaarat". Omituisuutena nvyös mainitta-

koon,

että asukkaat muutamissa paikoin maksoivat jahtihaukkoja verona.

1500 luvun

loppupuolisko

oli verinen vainon aika Käkisalmen läänin asukkaille. Ruotsin kuningas Ju- hana 111 ja Venäjän zaari livana Julma joutuivat so-

Vuonna 1333 lahjoittivat nougorodilaiset Inkerin- maan ja Laatokan Karjalan Narimont

nimiselle,

litva- laiselle ruhtinaalle

läänitykseksi.

Tämä litvalaisten herruus näkyy olleen kovin ankara

ja

kovasti rasitta- neen kansaa. Saman vuosisadan lopulla peräytettiin tämä läänitys ja Itä-Karjala joutui taas välittömäm- pään yhteyteen Novgorodin tasavaltaan. Vuonna 1364 rakennettiin Käkisalmen linna ^uudestaan, varustettiin

lujalla

kivitornilla

ja ampumareijillä.

^{Sekä linnaettä}

sen

ympärillä syntynyt

kaupunki olivat

neljä

vuotta aikaisemmin palaneet poroksi.

Kun Novgorod alueineen v. 1471yhdistettiin maa- kuntana Moskovan suuriruhtinaskuntaan, niin seurasi tietysti Käkisalmen linna läänilleen mukana. On vielä

taan keskenään ja Käkisalmen lääni muuttui ^tämän sodan liurjimmaksi temmeltyspaikaksi. Jo kohta sodan

alussa,

1573, lähti suomalainen sotapäällikkö Herman Fleming 3,000 miehen

sotajoukolla Viipurista Käkisal-

mea valloittamaan. Linnaa hän ei kuitenkaan ^gaanut

haltuunsa,

vaikka hän poltti ^senesikaupungit

poroksi.

Vuosi ¹⁵⁸⁰ on tärkeä käännekohta Käkisalmen linnan ja läänin historiassa. Silloin tuli mainio ruot- salainen

sotapäällikkö

Pontus de la Gardie

Käkisalmen edustalle, ampui

linnaa

neljän

päivän kuluessa tulisilla

pommeilla ja pakoitti

^sen viimein-antautumaan. Ruot- salaiset valloittivat sittemmin koko Käkisalmen läänin- kin ja

pitivät

sitä jonkun aikaa hallussaan. Hurja sissisota ei siltä lakannut. Ja

surkeinta

kaikista oli

Kuvia Waasan soitto- ja laulujuhlasta. ^Tie juhlakentälle.

K. E. Ståhlberginvalokuvan mukaan.

185

Kuvia Waasan ^soitto-

ja

laulujuhlasta. ^Juhlalava

kenttä.

ja

K.

E.

Ståhlbergin

valokuvan

mukaan.

se

seikka,

^{että se} oli veljessotaa, veristä vihaa saman Karjalan heimon jäsenten

välillä,

jotka eri uskonto

ja historialliset

olot olivat

saattaneet

aseisiin toisiaan vastaan. Sen ajan

asiakirjoissa

puhutaan

paljon

eräästä Rogosina nimisestä sissistä,-

joka alkujaan

taisteli ve- näläisten puolella,

mutta

sittemmin lienee omin ehdoin

partiosotaansa

jatkanut. Vuonna ¹⁵⁸² tuli

Rogosina

1,000 miehen sotajoukolla Sortavalan

pogostaan, poltti

90

taloa,

vei

paljon

ihmisiä vankeina mukanaan

ja korjasi

haltuunsa kaiken veroviljan, minkä ruotsalainen vouti oli

pogostasta

koonnut Käkisalmen linnaan vie- täväksi.

Sodan hävitystä Käkisalmen läänin

pohjoisissa pi-

täjissä osoittavat

seuraavat

^{numerot. Vuonna 1589} löytyi Kurkijoen

pitäjässä

⁹²

asuttua

ja 1,083 autio- savua, Sortavalan

pitäjässä

114

asuttua ja

⁶⁹⁹ autio- savua, Ilomantsin

pitäjässä

189 asuttua ja 681 autio- savua. Salmin

pitäjästä

sanotaan, että ^se oli aivan autioksi hävitetty.^{Vuonna 1595} teki Täyssinän rauha lopun

•

^tästä

pitkästä ja hävittävästä sodasta. Rauhanehdoissa ^mää- rättiin muun muassa, ^ettäKäkisalmen linna läänineen oli luovutettava takaisin venäläisille. Niin

tapahtuikin,

vaikka vasta kaksi vuotta

myöhemmin.

Vuonna 1609

käytti

^Ruotsin

kuningas

Kaarlo IXtilaisuutta sekaan- tuakseen Venäjän asioihin. Hänen

uljas sotapäällik-

könsä Jaakko de laGardle,kansantarun

~Laiska Jaakko",

retkeili zaari Vasili

Shuiskifn

liittolaisena kauas Sisä-

Venäjään.

Ruotsin kuningas oli näet sitoutunut aut- tamaan zaaria

~Vale-Dimitrin"

^kapinoivaa

^puoluetta

vastaan. Zaari oli

puolestaan

luvannut Käkisalmen linnan läänineen Ruotsille. Mutta

pian

muuttui val- tiollinen ^aseina. Vasili

Shuiskij

syöstiin valtaistuimelta

ja

venäläisten käytös muuttui julki viholliseksi. Ruot- salaiset

jatkoivat

omaksi hyödykseen sotaa ja Jaakko de la Gardie valloitti ^{v. 1610} Käkisalmen linnan.

Piiritys kesti

puolen vuotta

ja venäläinen varuustus- väki

puolusti

itseään vimmatulla

urhoollisuudella.

Sota päättyi ^{v. 1617} Stolbovan ikimuistettavassa rauhan- teossa. Siinä luovuttivat venäläiset Käkisalmen linnan läänineen ynnä Inkerinmaan Ruotsille.

Stolbovan rauhalla on ollut mitä suurin merkitys Suomen kansan historiassa. Käkisalmen läänin

ja

In- kerininaan asukkaat olivat suomalaisia. Monta

pitkää

vuosisataa olivat he eläneet erillään yhteisestä Suomen isänmaasta ja^senriennoista. Sinä,kahdeksankymmentä

vuotta

kestävänä,

ajanjaksona, joka

seurasi Stolbovan rauhaa, alkoivat he jälleen lujasti liittyä ^omaan kan- saansa. Mutta toiselta puolen vaikuttivat myös ^van- hat

Venäjän

vallan ja vielä enemmän kreikanuskon traditsioonit

Itä-Karjalan

kansassa. Suuri osa Käki- salmen läänin ja Inkerinmaan

entistä,

kreikanuskoista väestöä ei tahtonut

taipua

olemaan lutherinuskoisen hallituksen

alamaisena,

vaansiirtyi

Venäjälle

asumaan.

Ruotsin hallitus koetti mikäli mahdollista ^estäänäitä

..karkaamisia",

^{mutta huonolla}

menestyksellä.

Kun venäläiset ^{v. 1656} äkkiarvaamatta alkoivat

hyökkäyssotansa

Ruotsia vastaan, niinmeni Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan kreikanuskoinen väestö miltei

järjestään

venäläisten

puolelle.

Ruotsalaisten ylimys- tenhovikartanot

poltettiin,

lutherilaisia kirkkoja hävi- tettiin

ja

maahan muuttaneita

suomalaisia,

lutherin- uskoisia siirtolaisia vainottiin mitä

julmimmalla

^ta- valla.

Elokuun alkupäivinä ^{v. 1656} tuli venäläinen sota-

joukko

Mikael Pushkin'in johdolla Käkisalmen linnaa

piirittämään.

Linnassa komensi Olavi Pentinpoika ni- minen

päällikkö.

Kun venäläiset vaativat häntä an-

tautumaan, niin

vastasi]

hän, ettei hän sitä tee, niin kauan kuin hänellä on yksi

ainoakaan]

mies

jäljellä.

Venäläiset alkoivat linnaa pommittaa, mutta kun siitä ei ollut apua, ryhtyivät he elokuun ^{15 p:nä} väkiryn- näkköön. Sekään ei onnistunut. Vihdoin saivat linnan

puolustajat

apua ja

piirittävien

venäläisten täytyi tyhjin toimin peräytyä, kadotettuaan lähes 1,000 miestä. Lin-

nan varustusväestä mainitaan ¹⁷¹ miestä kaatuneen.

Koko sota loppui pian. Kun venäläiset

joukot

v. 1657

peräytyivät

Käkisalmen läänistä ja Inkerin-

maalta,

niin

pelkäsivät

näiden maakuntien kreikanus- koiset syystä Ruotsin hallituksen

kostoa,

he kun olivat venäläisiä kaikin tavoin auttaneet. He siirtyivät en- tistä suuremmissa joukoissa rajan yli. Yksistään Kä- kisalmen läänistä muutti vuosina 1656

ja

¹⁶⁵⁷ 4,107

perhettä Venäjälle.

Pois muuttaneiden kreikanuskoisten asukkaiden

sijaan

muutti

suuret

^määrät lutherinus- koisia Käkisalmen lääniin

ja

Inkerinmaahan asumaan.

Siirtolaiset olivat irtolaisia melkein kaikista Suomen

ääristä,

enimmäkseen kuitenkin Savosta

ja

Viipurin linnaläänistä. Tämä lutherilaisten aineksien siirtolais- tulva alkoi jo Stolbovan rauhan

ajoista

asti, osaksi sitä

ennenkin, ja

sitä kesti 1700luvun

alkupuoleen

^saakka.

Lukuisimmaksi muodostui se 1656—1658 vv. sodan

jälkeen.

Sillä ^on ollut mitä tärkein merkitys kansamme historiassa. Siten saivat

Itä-Karjala

ja Inkerinmaa lutherilaisen väestönsä, siten juurtuivat suomalaiset, kansalliset traditsioonit näissä rajakansoissa.

Käkisalmen lääni ja Inkerinmaa muodostivat Ruot- sin vallan aikana erityisen kenraalikuvernööri-kunnan,

jonka

korkein hallintomies,

kenraalilmvernööri,

^asui Narvan

kaupungissa.

Näiden

rajaseutujen

asukkaat olivat

erikoisasemassa,

muuhun Suomeen verraten. He eivät esim.

saaneet

lähettää edusmiehiä Ruotsin valtio- päiville. Kirkollisesti kuului Käkisalmen lääni kuiten- kin Suomeen, jota vastoin Inkerinmaa taas muodosti

erityisen

hiippakunnan, jonka

superintendentti,

asui Narvassa.

1600 luvun

loppupuoli

oli kerrassaan rauhallinen

ajanjakso

Käkisalmen historiassa. Se

onnettomuus

kuitenkin

kaupunkia kohtasi,

ettäsekerran

paloi

aivan

poroksi.

Mutta siitä oli ^vaan seurauksena, ^{että se} kohta rakennettiin entistään ehommaksi.-

Sitä rauhattomampi oli 1700'luvun

alkupuoli..

Ruotsi ja Venäjä taistelivat jättiläistaisteluaan

ylival-

lasta

pohjoisilla

mailla. SilFaikaa kuin Kaarlo XII voitti loistavat mutta hyödyttömät voittonsa Puolassa, etenivät venäläiset verkkaan mutta varmasti Inkerin-

maalla,

Virossa

ja

Liivinmaalla. Pultavan tappelun jälkeen

joutui

Suomi varsinaiseksi sotakentäksi. Vuon-

187

na 1710 täytyi

Viipurin

linnan antautua

ja

samana vuonna tuli Käkisalmenkin vuoro.

Heinäkuun alussa mainittuna vuonna marssivenä- läinen kenraali Robert Bruce 6,000 miehisen

sotajoukon

kera Käkisalmen linnaa vastaan. Linnassa komensi urhoollinen eversti Juhana Stiernschantz. Venäläiset saarsivat linnan sekä maanettämeren puolelta. Heinä- kuun 16 plnä alkoi pommitus. Kaksi kuukautta kesti linnan varustusväki miehuullisesti

piiritystä,

kunnes heidän

viimein,

syyskuun 9 plnä, täytyi antautua vi- hollisen ylivoimalle. Antautumisehdoissa

määrättiin,

että linnaväki saisi täysissä aseissa lähteä tiehensä.

Ruotsin valtioarkistossa säilytetään vielä eversti Stiern- seliautzin

päiväkirja, jonka

hän

kirjoitti piirityksen

kestäessä. Täytyy todellakin ihmetellä sitä uljasta kestävyyttä, minkä hän ja hänen miehensä

osoittivat,

puolustaessaan rappiolle joutunutta linnaa monilukuisen vihollisen ylivoimaa vastaan.

Nyt oli

Käkisalmi,

tuo vanha karjalainen

etuva-

rustus, taas joutunut venäläisten haltuun. Se

pysyi

venäläisenä linnana vielä v;n 1811

jälkeenkin, jolloin

~Vanha

Suomi'' jälleen yhdistettiin muuhun Suomen emämaahan. Vasta 1850 luvulla kadotti se sotaisen luonteensa. Vuoksen laskemisen kautta kuivui vuolas koski sen ympäriltä, eikä tuo muinoin niinvahva linna enään vastannut nykyajan kehittyneen sotatekniikin vaatimuksia. Linnaa käytettiin sittemmin

vankilana,

mutta 1870 luvulla lakattiin sitä tähänkin tarkoituk- seen käyttämästä.

Arvoisana muistomerkkinä seisoo Käkisalmen linna vielä pystyssä. Monta vanhaa tarinaa voisivat sen

rappeutuneet

muurit kertoa

menneistä,

muinaisista ajoista. Ja perussäveleenä näissä tarinoissa olisi se lämmin ^rakkaus, joka vuosisatojen halki innostutti esi- vanhempiamme uhraamaan henkensä

ja

kaikki maalli-

set etunsa tämänkotoisen isänmaamme menestykseksi.

O. A. _Forsström.

Lukemisesta

(Jatk. edell.^n:roon.) Kaunokirjallisuus käsittää

laajan

alan kirjalli-

suutta, kaikki maailman kansat ovat sitä viljelleet, kaikki

ajat

ja kaikki kansat

ovat

siilien

jotain

sisim- mästään

panneet.

Kaunokirjallisuus, runous ^onammoi- sista ajoista jaettu eepilliseen, lyyrilliseen ja draamalli- seen runouteen, lisäksi luetaan kaunokirjallisuuden

pii-

riin

myöskin historiankirjoitus.

Useinkin kuulee moitittavan romaanin

lukua,

jolla sanalla käsitetään

kaunokirjallisuuden

lukemista yleensä,

mainittavan

sitä kaikkein turhimmaksi ja tolkuttoniim- maksi

ajan

tuhlaukseksi. Jamyöntää täytyy,^ettämonta kdiaa se on turhaa ja monta kertaa myöskin tolku- tonta. Mutta väärin on sitä

tuomita,

oikein käytettynä silläkin ^on suuri merkityksensä.

—

Ensinnä saattaa kysyä, mitä nautintoa tuosta ^romaanien,

runojen ja

sen tapaisen lukemisesta on, mikä siinä ^on,

joka saattaa

ihmiset noin unohtumaan lukemiseensa. Moni

arvelee,

että joutavaa loruahan se on kaikki. Koet- takaamme etsiä muutamia yleisiä näkökohtia.

Jokaisella ihmisellä ^on

eläminen,

niin

sanoakseni,

välttämättömänä

tarpeena, kokeminen,

kaikkien sielun- toimintain

tasapuolinen

käyttäminen. Jokainen ihminen tahtoo

toimia, joutua

erilaisiin

suhteisiin,

kokea eri- laisia tapahtumia,

jokainen

tarvitsee

tuntemista,

hänen

pitää

saada rakastaa,

toivoa, iloita,

^{surra, epäillä. Ja}

vielä, jokaisella

ihmisellä on jonkun maalin

haluaminen, ikävöiminen,

sen puolesta työskenteleminen välttä- mättömänä

tarpeena.

Nämä vaatimukset

perustuvat

sielun elämän perusominaisuuksiin. Elämä semmoisena kuin seihmisille muodostuu ei tavallisesti näitä kaikkia

puolia sopusuhtaisesti tyydytä,

^vaan milloin mikin

jää vaillinaiseksi. Silloin

^runous auliisti tarjoaa

tyy- dytystä,

on valmis

palkitsemaan sen,

mitä elämä on

kieltänyt.

Jos me olemme pakoitetut seurustelemaan

ja

elämään

halpamielisten

ihmisten kanssa, voimme me runoudessa

ja

historiassa tehdä tuttavuutta

jalojen

ihmisten

kanssa, oppia

heitä tuntemaan

ja

käsittämään,

ja

saada voimia uskomaan oikeaan ja hyvään. Jos me tunnemmerinnassamme runsaan tuntemisen kyvyn, mutta emme ole löytäneet tai ymmärtäneet tai ei ole meille elämä sallinut

esinettä, tarkoitusta,

^aatetta,

jo-

hon voisimme nämä runsaat tunteemme

kiinnittää, jonka

kautta voisimme saada tyydytystä tunne-elä-

mällemme,

niin runous tarjoa meille siihen runsaasti tilaisuutta. Jos elämämme on yksitoikkoista, hiljaista,

ahdasta,

voimme runouden, monenmoisen kirjallisuu- den avulla liikkua

laajoilla aloilla,

elää

ja

kokea

paljoa.

Ja

jos

toiselta

puolen

elämämme on

sopusuhtainen,

niin ^runous mieleisellä tavalla täyttää yli

jäävän ajan,

se rikastuttaa yhäkin

kokemusta, tarjoa

tunne-elämälle

jalostuttavaa

tyydytystä.

Yksi runouden omituisuus on erittäin

otettava

huomioon. Kaikki ^runous ytimeltään kuvaa ihmiselä- mää; jollei ^se sitä suoranaisesti tee, niin kuvaa ^se kumminkin sitä

välillisesti,

miten luonto ihmiseen

vaikuttaa,

mitä tunnelmia se ihmisessä herättää tai toisin sanoen, ihmisen tunnelmia luontoa

nähdessä,

ihaillessa j. n. e. Runoutta lukiessa me siis elämme ja tunnemme niinkuin todellisessa elämässäkin. Mutta todellisessa elämässä on kaikella suoranaiset ulkonaiset

seurauksensa, ja

myös ahdas

rajoituksensa.

Sama ei ole suhde runoudessa. Siinä me saatamme elää

ja

kokea samalla

tavalla,

^mutta seuraukset eivät ole sa- mat. Jännitetyllä mielin ^me koemme vaikeita seikkai- luja. Koko hermostomme saattaa

joutua

väreilemään niistä

tunteista,

joita me tunnemme, ja kuitenkin kun me panemme kirjan kiinni tai palaamme

teaatterista,

on tapahtumain ja tunnelmain vaikutus ja seuraus