Kirjallisuutta
Uutta refl eksiivitaivutuksesta
Jouko Koı vı sro Suomen murteiden refleksíívítaívutus. Suomalaisen Kirjalli- suuden Seuran Toimituksia 532. Hä- meenlinna 1990. 195 s.
Vaikka suomen refleksiivikonjugaation ensimmäiset kuvausyritykset juontuvat jo viime vuosisadan alkupuolen kieli- opeista, perinpohjaiselta systemaattiselta tutkimukselta se on välttynyt pitkään.
Syynä on refleksiivitaivutuksen tavaton vaihtelu, hajanaisuus ja aukkoisuus eri sanatyypeissä ja murteissa. Jo riittävän edustavan aineiston hankkiminen on ol- lut harvinaisen työläs tehtävä - nopeita voittoja ei ole ollut saavutettavissa.
Refleksiivitaivutusta esiintyy suomen itämurteissa ja lisäksi karjalassa, lyydis- sä, vepsässä, inkeroisessa ja jonkin ver- ran vatjassakin, mutta puhtaasti läntisis- sä ims. kielimuodoissa (suomen länsi- murteissa, virossa ja liivissä) sitä ei ole.
Tästä huolimatta ilmiön juuret ulottuvat aivan ilmeisesti syvälle kantasuomeen.
Mitkä nuo juuret tarkkaan ottaen ovat, on suureksi osaksi ollut epäselvää.
Kielihistoriallisen kiintoisuutensa ta- kia refleksiivitaivutus kuuluu itämeren- suomen verbiopin keskeisiin tutkimusai- heisiin. Itsenäisen painoarvonsa lisäksi sillä on relevanssia suomen ja sen lähi- sukukielten muoto-opissa laajemmalti- kin. Esim. kysymystä suomen passiivin alkuperäistä ei voida ratkaista tuntemat- ta refleksiivitaivutuksen kehitystä, ja refleksiivitaivutuksen historiaan kuuluu myös kysymys eteläviron murteiden ar- voituksellisen s-konjugaation taustasta.
Huomattavimpia tähänastisia tutkielmia itämerensuomen refleksiivitaivutuksesta ovat eräät E. A. Tunkelon ja Lauri Pos- tin artikkelit, mutta niiden tarjoama ku- va vaatii sekä lisiä että oikaisuja.
Materiaalipulmista Koivisto on sel- vinnyt vuosikausien sinnikkäällä työllä:
väitöskirja perustuu käsitykseni mukaan niin perinpohjaiseen aineistoon kuin käytettävissä olevat ainesvarat tuntien voi kohtuullisesti toivoa. Paljon pulmal- lisemmaksi osoittautuu lukijan johdatte- lu tajuamaan materiaalista paljastuvat paradigmat ja yksityiset muototyypit.
Tutkimus onkin poikkeuksellisen vaikea- lukuinen ja vaatii hyviä pohjatietoja suomen murteiden verbimorfologiasta.
Osittain vaikeus perustuu itse aiheeseen ja sen monihaaraisuuteen, mutta kovin lukijaystävällinen ei ole kirjoittajan esi- tystapakaan. Voidakseen seurata tutki- muksen juonta lukijan on tuon tuosta- kin palattava kustakin refleksiivitunnuk- sesta esitettyihin aineistojaksoihin ja täydennettävä niistä tietojaan kommen- toitavina olevista esimerkeistä. Tarvittai- siin lisää havainnollistavaa toistoa, esi- tyksen paisumisen uhallakin. Huolellisen lukijan tutkimus toisaalta kyllä palkit- see.Tutkimus pirstoutuu paljolti yksityis- kohtiin, mutta kuten kirjoittaja aivan oikein huomauttaa, ne saattavat valaista refleksiivikonjugaation kehitystä pa- remminkin kuin valtatyypit (s. 22). Yksi- tyiskohtia häivyttäen kirjoittaja olisi kyl- lä voinut helpottaa lukuvaivoja, mutta samalla olisi voinut häipyä näkyvistä refleksiivitaivutukseen niin olennaisesti kuuluva variaatio. Variaation runsaus
345
Kirjallisuutta
perustuu puolestaan siihen, että vakiin- tumattomuutensa vuoksi refleksiivikon- jugaatio on joutunut etsimään tukea vaihtelevista ei-refleksiivisistä verbityy- peistä ja omaksunut niiden ominaisuuk- sia. Konjugaatio on lähtenyt kehitty- mään jokseenkin harvoista refleksiivisis- tä taivutusmuodoista, ja sen yleistymi- sessä on jatkuvana pulmana ollut mm.
se, mistä saada refleksiivitunnus niihin muotoryhmiin, joista se on alkujaan puuttunut. Onkin turvauduttu mitä mo- ninaisimpiin kontaminaatioihin ja ana- logioihin, jotka ovat vaihdelleet murre murteelta ja vartalotyyppi vartalotyypil- tä. Liikanaisesta kirjavuudesta on tie- tenkin pyritty pois erilaisten tasoittu- mien avulla, mutta kun tasoittumissuun- ta on ollut eri murteissa erilainen, alueel- linen vaihtelu on vain kasvanut. Kaikki tämä kirjavoi refleksiivitaivutuksen ko- konaiskuvaa.
Tutkimuksen jäsentelyperiaatteet ovat kyllä sinänsä tarkoituksenmukaiset, ja kirjoittaja saa jo disposition avulla ilmi sen olennaisen seikan, että nykyinen va- riaatio palautuu loppujen lopuksi melko harvojen perustyyppien kilpailuksi. Dis- positio on päätekohtainen: ensin käsitel- lään imperfektin yks. 3. persoonan -hen variantteineen, sitten vastaava preesens- pääte -ksen, ja kummankin päätteen yh- teydessä tarkastellaan sen tendenssiä muuttua johtimeksi, joka tarjoaa perus- tan muille taivutuspäätteille. Omat jak- sonsa on omistettu itämurteiden reflek- siivijohtimille *Öe (~ te) ja *fte, joiden edustajia käytetään yleisesti samoissa paradigmoissa refleksiivisten taivutus- päätteiden kanssa. Pitemmästä refleksii- vijohtimesta *fre kirjoittaja esittää seli- tyksen, jonka mukaan johdin on lohjen- nut tyypistä kään/t-l-te-; tarpeelliseksi pitempi johdin kävi siksi, että alkupe- räinen *åe menetti muinaiskarjalassa konsonanttinsa ja (varsinkin jatkokehi- tyksen mukana) myös selkeytensä. Sa- maten yks. 1. persoonan arvoituksellinen refleksiivipääte -(m)me(n) saa tutkimuk- sessa uskottavan ja hyvää lähisukukiel- ten (tässä tapauksessa etenkin vepsän)
346
taivutusjärjestelmän tuntemusta todista- van ratkaisun. Kirjoittaja osoittaa sen rinnakkaiskehitykseksi toisaalta suoma- lais-karjalaisessa, toisaalta vepsäläisessä refleksiivijärjestelmässä. Motivaatioltaan pääte on suomessa ja karjalassa nojau- tunut heítätet-tyyppisiin prees. yks. 2.
persoonan muotoihin, joissa -t on per- soonapääte ja sitä edeltävä te-aines edustaa pitempää refleksiivijohdinta
*fte. Jälkimmäisen kielenpuhujat ovat kuitenkin tulkinneet mon. 2. persoonan päätteeksi, mistä syystä yks. 1. persoo- naan on vastaavasti yleistetty mon. 1.
persoonan (m)me; sitä seuraa sitten
››varsinainen›› persoonapääte -n. Vepsäs- sä, missä pitempää johdinta ei ole ollut, motivoivana prees. yks. 2. persoonana on ollut tyyppi kändate ”käännytfi pezete 'peseydytfi Sen kirjoittaja selittää perus- tuvan konsonanttivartaloiseen imperatii- vityyppiin käıe 'käänny', peste 'peseydyi
Erikielisten ja -murteisten muototyyp- pien taustan selvittelyssä kirjoittaja osoittaa ihailtavaa taitavuutta ja tutki- musaineistonsa hallintaa. Erityisesti te- kee mieli korostaa tutkimuksen niitä puolia, jotka valaisevat refleksiivitaivu- tuksen taustaa yleisitämerensuomalaises- ta näkökulmasta. Kirjoittaja osoittaa mm., että suomen murteet viittaavat ai- van samanlaiseen refleksiivijohdinten ja refleksiivisten taivutuspäätteiden van- haan työnjakoon kuin vepsä ja karjala:
päätteellisiä ovat olleet preesensin ja im- perfektin yks. 3. persoonan muodot, ja johdin on kuulunut alkujaan nähtävästi vain imperat. yks. 2. persoonaan ja kiel- teiseen preesensiin. Yleisitämerensuoma- laisesta näkökulmasta hyvin uskottaval- ta tuntuu myös kirjoittajan rakentama refleksiivitunnusten ikähierarkia: van- himpina hän pitää prees. ja imperf. yks.
3. persoonan ksen- ~ hen-päätteitä; joh- din *åe näyttää liittyneen paradigmaan vasta myöhemmin. Kuvaa tukee se, että yks. 3. persoonan refleksiivipäätteillä on itämerensuomessa vastineita laajemmalti kuin refleksiivijohtimella *Ö€. Tässä yh- teydessä olisi ollut kiintoisaa pohtia, miksi refleksiivitaivutus on lähtenyt liik-
keelle nimenomaan yks. 3. persoonasta, mutta tämäntyyppisiä kysymyksiä kir- joittaja ei yleensä esitä, valitettavasti.
Kirjoittaja voi kyllä olla oikeassa pitäes- sään mahdollisena, että *öe-johtimisista muodoista kielt. preesens on vanhempi kuin imperatiivin yks. 2. persoona; hän perustelee ajatusta sillä, että *ksen-lop- puinen myönteinen prees. yks. 3. per- soona on tarvinnut jonkinlaisen muodon kielteiseksi vastineekseen. Ehkä asiaa voisi perustella muunkinlaisin pragmaat- tisin syin, ainakin jos katsotaan, että itämerensuomen itäryhmän refleksiivi- nen *åe olisi lohjennut yleisitämeren- suomalaisista *ha1keÖe-, *katkeåe- tyyp- pisistä verbeistä (mikä tosin ei ole var- maa). Tämän ryhmän verbejä on näet tuskin koskaan käytetty imperatiivissa (*ha1keöek! *katkeöek!) mutta tietysti kyllä kielt. preesensissä.
Taitavaa työtä ovat myös monet muut jaksot, esim. se jossa todistellaan myö- häsyntyisiksi sellaiset refl. imperfektityy- pit kuin a) istusı' °istuutui', b) ístuísií id., c) heitsií 'heittäytyi°, pujoısii 'pujottau- tui`, d) pístäísíi 'pistäytyi°, e) pistäís id.
Yleensä tällaiset muodot on selitetty suoraan johtimellisista imperfektivarta- loista käsin. Johtimen alkujaan suppean distribuution vuoksi tämä selitys on kui- tenkin epätodennäköinen, joten Koivisto tulkitsee ne myöhäisiksi mukaumiksi supistumaverbien taivutukseen.
Uutta tarjoaa Koivisto myös vatjan muoto-oppiin. Hän näet osoittaa toden- näköiseksi, että itäisellä *åe-johtimella ei liene vatjassa edustajaa, toisin kuin yleensä on esitetty, vaan vatjan eiıtiin
`heittäytyy` -tyyppiset refleksiiviverbit edustavat toisaalta *Öuu *åü-johtimisia
verbejä (eirıã- < einäü < *heizı äöü-), toi-
saalta ne ovat tukeutuneet pitkän vokaa- linsa osalta eíttırn < *heiItíhen-tyyppisiin imperfektimuotoihin. Näin vatja palau- tuu vanhan refleksiivijärjestelmänsä osalta lähemmäs viroa ja etääntyy itä- ryhmästä.
Itämerensuomen refleksiivijärjestel- män typologian kannalta merkittävä on katsaus savolaismurteissa esiintyvään
Kirjallisuutta erikoislaatuiseen refleksiivistämiseen possessiivisuffiksien avulla, esim. Kaavi
››[se on] tuoreeseen puuhun purennaan [=
pureutunut] niin tiukkaan››. Asiasta on kyllä mainintoja viime vuosisadan kieli- opeissa, mutta kokonaiskuvaa ei niiden perusteella voi saada. Koivisto osoittaa mm., että possessiivisuffikseja käytetään refleksiivisessä merkityksessä enemmälti vain parissa muotokategoriassa, sellaisis- sa, joissa muut refleksiivisyyden ilmaisu- tavat ovat syystä tai toisesta jääneet vä- hälle käytölle, ja että käyttötapa on myöhäistä perua. Valitettavasti hän ei pohdi possessiivisuffiksirefleksiivin se- manttista motivaatiota vaan pysyttelee tiukasti morfologiassa. Mieleen tulee ai- nakin kysymys, voisiko tämä myöhäinen possessiivisuffiksirefleksiivi edustaa itse asiassa vanhimman rekonstruoitavan yks. 3. pers. prees. -ksen ~ imperf. -hen -tyypin jonkinlaista uudelleensyntyä:
onhan itäsuomalaisen protorefleksiivin -sen ~ -hen yhdistetty yks. 3. persoonan possessiivisuffiksiin.
Varsinaisia ››virheitä›› Koiviston tut- kimuksesta on vaikea löytää; joitakin epäselvyyksiä ja aukkokohtia esiin tulee kyllä. Pari olennaista mutta kokonaan sivuutettua kysymystä olen maininnut jo edellä. Jonkinlaisena puutteena voisi pi- tää myös sitä, että kirjoittaja on jättänyt Mikael Agricolan teoksiin sisältyvät refleksiivimuodot lähes kokonaan huo- miotta; tutkimuksen aiemmissa vaiheissa ne olivat mukana. Kun Agricolan reflek- siivimuodot heijastavat selvästi itämur- teita, tyyppiä myöten jopa Pohjois-Sa- von murteita, niiden esiin vetäminen oli- si voinut palvella vanhimman kirjasuo- men tutkimusta. Lukija voi myös ihme- tellä, miksi kirjoittaja ››on joutunut» jät- tämään lnkerin suomalaismurteiden ja Länsi-Kannaksen heítítä-tyypin käsitte- lyn ››toiseen yhteyteen» (s. 26); väitösti- laisuudessa selvisi, että syynä on yksin- kertaisesti aineiston puute. Omituinen on kirjoittajan tapa lukea kaikki venäjän l. konjugaation verbeihin perustuvat lainat refleksiivisiksi, jos niiden vartalos- sa esiintyy refleksiiviverbeillekin murteit-
347
Kirjallisuutta
tain ominainen i-loppuinen diftongi (esim. ropotai- < ven. rabotaf, kulai- <
ven. guljaf). Tällaisten verbien diftongi ei perustu muuhun kuin venäläisorigi- naalien taivutuksessa esiintyvään sekvenssiin -Vj- (rabotaju, rabotaješ, rabotajet jne.). Mistään refleksiivijohti- mesta ei siis ole kyse. Merkilliseltä tun- tuu myös s. 116 esitetty ajatus, että pas- siivin kielt. preesens ei Iiikkaíta ”ei suvai- ta' (Verml) on refleksiivisten passiivi- muotojen harvinaisuuden vuoksi ››ensisi- jaisesti tulkittava rakenteeksi kieltosana + ite-sarjan l. infinitiivi››. Kirjoittaja pe- rustelee tulkintaansa sillä, että useissa ims. kielissä passiivin prees. näyttää muovautuneen juuri 1. infinitiivin mu- kaan. Kyllä ei liikkaita silti on passiivi- muoto. Eräitä tilapäisen tuntuisia analo- giaprosesseja voisi selittää toisinkin kuin kirjoittaja on tehnyt, mutta usein on ky- se makuasioista. Kokonaisuuteen näh- den tällaiset pikku puutteet ovat margi- naalisia.
Jouko Koiviston väitöskirja on ensim- mäinen yksityiskohtainen selvitys suo- men murteiden refleksiivitaivutuksesta ja sen kehityksestä. Koivisto osoittautuu asiansa ja aineistonsa osaavaksi tutki- jaksi, joka perustelee käsityksensä oival- tavasti, huolellisesti ja yleensä myös us- kottavasti. Mainittavia teoreettisia ambi- tioita hänellä ei näy olevan, ei myöskään havaittavia yhteyksiä kansainväliseen morfologiaan. Tämä on tietysti puute, mutta se ei sinänsä vähennä Koiviston refleksiivitaivutuksen kehityksestä piir- tämän kuvan arvoa. Esim. typologisten ja pragmaattisten näkökohtien huo- mioon ottaminen olisi kyllä voinut aset- taa eräitä tuloksia laajempiin yhteyksiin ja tarjota selityksiä joillekin sellaisille asioille, jotka nyt ovat jääneet selittä- mättä. Huomattava aukko on semantii- kassa; merkityspuolen kirjoittaja on ra- jannut tutkimusaiheensa ulkopuolelle jo- takuinkin kokonaan ja tyytynyt vain muutamiin välttämättömimpiin huomau- tuksiin. Mutta tällaisenaankin, lähinnä murremaantieteellisiä keinoja käyttele- vänä morfologis-dialektologisena tutki-
348
muksena, Jouko Koiviston väitöskirja luo runsaasti uutta valoa yhteen itäme- rensuomen verbiopin eksoottisimmista alueista ja ansaitsee siten näkyvän pai- kan verbimorfologiaa käsittelevässä kir- jallisuudessamme.
TAPANI LEHTıNEN
Itämerensuomen NE-johtimiset translatiiviverbit
JOHANNA LAAKso Translatíívinen verbin- johdin NE ítämerensuomalaisíssa kielissä.
Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 204. Helsinki 1990. 202 s.
Johanna Laakson väitöskirja edustaa parina viime vuosikymmenenä suuresti elpynyttä johto-opin tutkimusta. Aihee- na ovat suomen ja sen lähisukukielten translatiiviset NE-johtimiset verbit, siis tyyppi suureta : suurenee, vanheta .' van- henee. Tehtäväkseen kirjoittaja määritte- lee (s. 32-33) johtimen distribuution sekä kantasanojen ja johdosten semant- tisten ja morfofonologisten suhteiden tutkimisen; lopullisena päämääränä on tämän analyysin valossa selvittää trans- latiivijohtimen NE alkuperää ja kehitys- vaiheita. Pääosa tutkimusta kuluukin NE-verbien esittelyyn eri itämerensuo- malaisissa kielissä (suomessa, karjalassa, lyydissä, vepsässä, vatjassa, inkeroisessa, virossa ja liivissä), mutta tutkimuksensa lopulla kirjoittaja ottaa mukaan vertai- luun myös etäsukukielet, erityisesti saa- men.
Ei ole kirjoittajan vika, että syntyky- symyksen ratkaisu jää melko hypoteetti- seksi, siksi moneen suuntaan viittaavien etäsukukielisten vastineiden varassa pää- telmät on pakko tehdä. NE-johtimen al- kuperässä on pulmallista se, että vaikka eri uralilaisissa kielissä esiintyykin *nV-
